Hirsirakentaminen ei ole kuollut, se elää Oulun yliopiston pääovella

Yliopistomme on saanut pääoven, ja sen edessä arkkitehtiopiskelijat parhaillaan harrastavat harrasta hirsirakentamista. Tarkoituksena on rakentaa jotain kaunista, suurta ja perinteistä – yhdessä.

TEKSTI Juho Karjalainen

KUVAT Juho Karjalainen

Aurinko heijastuu keltaisista ja valkoisista kypäristä, ilmassa leijuu tuoreen puun tuoksu ja heijastinliivit heiluvat. Parkkeeraan pyöräni vanhan kunnon 2T-oven läheisyyteen, se oli minun lempioveni, mutta nyt se on aivan erinäköinen.

Mikään ei voi pysäyttää Remonttia – se on elämän pysäyttämätön voima kuten kuolema ja verot.

Sähköpostissani olevan tiedotteen mukaan kahden seuraavan viikon aikana Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksen pääoven eteen nousee hirsipaviljonki. Koska heiluvat heijastinliivit ja kiiltävät kypärät seikkailevat puukuorman ja rakennustelineiden seassa, päättelen olevani oikeassa paikassa.

Vanhan 2T-oveni tuhkista on siis noussut kaikkien ovien jumala – pääovi.

Yhdessä kiinni hirteen

Olen onnellinen, tämä ei olekaan Remontti, tämä on lempioveni muistoksi rakennettava monumentti – kuin mausoleumi, johon Leninin balsamoitu ruumis säilöttiin ikuisiksi ajoiksi.

Tulkaa kaikki kansat ja käykää Linnanmaan kampuksen pääovesta, ihailkaa hirsipaviljonkia ja laskekaa ruusu 2T-oven muistolle!

Mutta hetkinen. Luulin että hirsitöitä tehdään hikisenä kumpparit jalassa ja henkselit housuja pidellen. Pitkän työpäivän jälkeen pappila tarjoaa kahvit kiitoksena hiippakunnan hirsiladon nostamisesta.

Kansallisromantikko minussa sanoo, että kypärät, liivit ja rakennustelineet näyttävät kuitenkin liian ammattimaisilta. Ja toisin kuin Suomi-Filmien mustavalkoisessa maailmassa, tällä työmaalla naiset ovat hirsitöissä eivätkä keittämässä klimppisoppaa lounaaksi tai tervaa suojaksi.

“Itse asiassa tämä ei ole aitoa hirttä, vaan kahdesta lankusta tehtyä liimapuuta”, arkkitehtiopiskelija Iida-Maria Kari sanoo minulle. Hän nostaa kahden ystävänsä kanssa 80 kiloa painavan hirren ja lähtee kantamaan sitä kohti neliskulmaista paviljonginpuolikasta.

He hymyilevät ja ajattelen, että on hienoa katsella toimivaa yhteistyötä. Täällä työskentelee yliopiston arkkitehtiopiskelijoita, ammattikorkeakoulun rakennusinsinööriopiskelijoita, tutkijoita, kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita, miehiä, naisia, ammattilaisia ja vasta-alkajia.

Kaikkien maiden hirsityöläiset, liittykää yhteen!

“Täällä on parhaillaan tehty töitä aamukahdeksasta iltakuuteen nyt rakennusvaiheessa”, hirttä kantava rakennusarkkitehtiopiskelija Eeva Tolonen kertoo.

Rakentaminen kestää kaksi viikkoa, ja Tolosen mukaan sitä edelsi viikon kestävä suunnitteluvaihe. Yhteishenki on hyvä ja tässä kuulemma oppii paljon.

 

Paviljonki kuhisee työläiselämää.
Linnanmaan hirsipaviljonki kuhisee työläiselämää. Rakennusvaiheessa hirsipaviljongin työmaalla on tehty töitä aamusta iltaan.

 

Mitä hirsi voi opettaa?

Arkkitehtiopiskelija Anna Haapanen valistaa minua, hirren pätkä jaloissaan. “Rakennustyön tekeminen opettaa etenkin turvallisuudesta ja yhteistyön tärkeydestä. Työmaalla olemisessa on tietyt säännöt ja ne tulevat tutuksi.”

“Nyt osaa myös sääliä työntekijöitä, jotka joutuvat toteuttamaan arkkitehtien suunnitelmia”, Tolonen naurahtaa. Tiedoksi niille lukijoille, jotka eivät ole asiaa ajatelleet, arkkitehdit ani harvoin itse rakentavat suunnittelemiaan töitä – siihen käytetään ihan eri ammattilaisia.

Hymyilevä valkokypäräpäinen Matti Lakkala valvoo opiskelijoiden työntekoa. Hän on projektitutkijana arkkitehtuurin tiedekunnan (nyk. arkkitehtuurin yksikkö) vuonna 2016 aloittamassa Moderni hirsikaupunki -hankkeessa, jonka osana hirsipaviljongin rakentaminen on.

Lakkala komppaa Tolosta ja kumppaneita – tässä halutaan tutustuttaa opiskelijat käytännön hirsirakentamiseen ja sen haasteisiin.

“Vaikka tämä teknisesti onkin liimapuuta, ovat salvokset ja rakennustyyli perinteiset. Itse asiassa kysymys hirren määritelmästä on eräs Moderni hirsikaupunki -hankkeen keskeisiä tutkimusaiheita, eli mikä tekee hirrestä hirren”, hän filosofoi.

Rakentaminen ja suunnittelu muodostavat arkkitehtuurin yksikön hirsiworkshop-kurssin, jossa rakentajat palkitaan opintopisteillä.

“Aluksi tehdään yhdessä rakennussuunnitelma ja sitten se myös käytännössä rakennetaan. Näin näkee kuinka mielikuva konkretisoituu”, Lakkala kertoo.

“Laskeskelin että yksittäisiä hirsiä paviljongissa on noin viisisataa, yhteensä 1,8 kilometrin verran. Opiskelijatyötunteja paviljongin pystyttämiseen menee arviolta 1600 ja rakentamassa on noin 20 opiskelijaa. Lisäksi mukana on pari ammattirakentajaa asiantuntijoina.”

 

Matti Lakkalan takana paviljonki kohoaa pian korkeammaksi kuin koskaan.
”Kysymys hirren määritelmästä on eräs Moderni hirsikaupunki -hankkeen keskeisiä tutkimusaiheita, eli mikä tekee hirrestä hirren”, sanoo Matti Lakkala. Hänen takanaan paviljonki kohoaa pian korkeammaksi kuin koskaan.

 

Viime vuonna hirsipaviljonki oli maamme pääkaupungissa, Arkkitehtuurimuseon pihalla. Vuotta myöhemmin Oulu iskee takaisin. Konkretisoituva hirsipaviljonki dekonstruoitiin ja kuljetettiin Pohjois-Suomen suurimpaan ja vanhimpaan, Pohjanlahden rannan kuppeeseen.

Siinä missä Uudenmaan maakuntakeskuksessa paviljonki oli katoton, nyt entisen tervakaupunkimme opiskelijat ovat puhteenaan käännyttämässä rakennuksen katolliseksi.

Siksi Mattia hieman jännittää. Nyt vanhat hirret on käytetty ja kaikki tästä eteenpäin on suurempaa kunniaa 2T-ovelle ja oululaiselle hirsirakentamiselle.

Etelä-Suomen leppeydessä harmaantuneet hirret saavat päällensä niin hyvää puuta, että paviljonki nousee korkeammalle kuin ennen. Katto kasataan kuluvan viikon loppuun mennessä ja siitä eteenpäin paviljonki on osa yliopistoamme.

Muutama mustelma ja puinen muisti

Rahoitus hirsipaviljonkiin tulee Moderni hirsikaupunki -hankkeelta, joka on pääosin Euroopan aluekehitysrahaston tukema. Lisäksi siivu saadaan myös yliopistomme strategiarahasta. “Mukana rahoittamassa on myös Pohjois-Pohjanmaan alueen hirsitalotoimittajia”, Lakkala muistuttaa.

Hirsi on suosittua mökkimateriaalia, mutta siitä on moneksi. Hirttäkin on monenlaista. Lakkalan mukaan rakennettava paviljonki on kesämökkimatskusta, kun taas omakotitaloon käytettäisiin paksumpaa.

Tähän mennessä kaikki on työmaalla mennyt hyvin, Tolonen ja muut rakennuskumppanit ovat säästyneet haavereilta. “Muutama mustelma on tullut, mutta ei mitään sen pahempaa”, Iida-Maria Kari paljastaa.

 

Rakennusarkkitehtuurin opiskelija Eeva Tolonen valitsee seuraavan hirren.
Matti Lakkala on laskenut, että arkkitehtiopiskelijoiden hirsipaviljongissa yksittäisiä hirsiä on yhteensä 1,8 kilometrin verran. Opiskelijatyötunteja paviljongin pystyttämiseen menee arviolta 1600 ja rakentamassa on noin 20 opiskelijaa. Kuvassa rakennusarkkitehtuurin opiskelija Eeva Tolonen valitsee seuraavan hirren.

 

Apumies Niko Okkonen, viimeisen vuoden arkkitehtiopiskelija piiloutuu kameraltani. “Hirsi on ihana materiaali!” hän kuitenkin huikkaa.

Ehkäpä se on totta. Ehkäpä hirsi todellakin on ihanaa, siitä voi rakentaa latoja, mökkejä, koteja, halleja, mausoleumeja ja melkein mitä vain. Yliopistomme ansaitsee ihanuutta, etenkin pääovensa viereen.

Kuulen opiskelijoilta, että valmistuttuaan paviljongin yläkertaan avataan jonkinlainen näyttely. Tiedän sydämessäni, että siellä muistetaan vanhaa 2T-ovea. Ehkä siellä on vanha 2T-ovennuppi, eteismattona aito ja alkuperäinen kumimatto tuulikaapista? Jotain sellaista, mistä me vanhempien aikojen alumnit muistamme pienen, mutta keskeisen sisäänkäynnin ja ajan ennen Remonttia.

Palanen viattomuutta, hegeliläinen ajan henki kiinnittyneenä maalliseen materiaaliin. Sivistysyliopiston sielu suojeltuna hirsisessä häkissä. Puinen muisti, joka ei anna meidän unohtaa, joka tekee meidät nöyr…

“Anteeksi, sulla ei ole kypärää päässä ja olet rakennustyömaalla. Se on vaarallista.”

Minut on laitettu ruotuun. Reipas opiskelija muistuttaa minua kuolevaisuudestani ja elämän realiteeteista. Siirryn varoteipin ulkopuolelle. Jokainen on selvästi oppinut jotain. Yhtäkkiä työmaa tyhjenee ja paviljonki jää pystyyn kuin puolivalmis monoliitti.

Nälkäiset lähtevät lounaalle, yhdessä. Minunkin on jo nälkä, mutta opiskelijakorttini on vanha enkä voi seurata heitä.

Hei hei, vilkutan heille mielessäni. Modernit hirsirakentajat katoavat entisen 2T-oven läpi. Nostalgia nuolaisee minua kissankarhealla kielellään viimeisen kerran ja avaan pyöräni.

Pyöräilen kotiin, yliopiston pääovi jää auki.

 

Viime vuonna hirsipaviljonki oli maamme pääkaupungissa, Arkkitehtuurimuseon pihalla. Vuotta myöhemmin Oulu iskee takaisin. Nyt hirsipaviljonki rakennetaan Linnanmaan kampuksen pääoven edessä olevalle aukiolle.
Viime vuonna hirsipaviljonki oli maamme pääkaupungissa, Arkkitehtuurimuseon pihalla. Nyt hirsipaviljonki rakennetaan Linnanmaan kampuksen pääoven edessä olevalle aukiolle.

Juho Karjalainen

Oulun yliopiston alumni, joka on valmistunut tiedeviestinnästä filosofian maisteriksi.  

Lue lisää:

Senni Suhosen puheenjohtajavuonna ei yhtään tylsää hetkeä – “Kalenteria katsoessani en tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa”

Vuoden opiskelijaksi valittu Senni Suhonen joutui hektisen puheenjohtajavuotensa aikana luotsaamaan oululaisia arkkitehtiopiskelijoita kohti suurta muuttoa. Hän pitää vuoden tärkeimpänä tehtävänään hyvän ilmapiirin ylläpitämistä. “Meidän lafkan tekevät ihmiset, eivät seinät”, hän sanoo.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Maiju Pohjanheimo

Viime vuoden joulukuussa Aleksanterinkadulla koitti perjantai-ilta, jota oululainen Senni Suhonen muistelee lämmöllä.

Tuona iltana otetuissa valokuvissa moni kuohuviinilasia kantava vieras hymyilee auliisti kameralle. Hymyt ovat kuitenkin hieman surumielisiä, aavistuksen haikeita.

Eikä ihme, olihan juhlassa kyse jäähyväisistä jollekin rakkaalle, jollekin tärkeälle, omalle vanhalle lafkalle.

Perjantaina 9.12. järjestetyssä Lafka all night long -tapahtumassa Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnan opiskelijat, alumnit ja henkilökunta jättivät jäähyväisensä pitkään palvelleelle kampukselle.

Tilat oli jo vuosi sitten myyty peliyhtiö Fingersoftille ja rakennusyhtiö Rakennusteholle, mutta sinä joulukuisena iltana kampuksella palattiin pelejä edeltävään aikaan. Jäähyväisillan ohjelmaan kuului muun muassa luento jokaiselta tiedekunnan vuosikymmeneltä, muistotilaisuus, tanssia ja yösnägäri. Tapahtuma huipentui arkkitehtien Kiltatalolla järjestettyyn aamusaunaan.

Senni Suhonen seurasi juhlan kulkua Oulun Arkkitehtikillan hallituksen puheenjohtajana. Hän kertoo liikuttuneensa siitä, miten lämpimiä tunteita vanhat tilat synnyttivät niin uusissa kuin vanhoissa opiskelijoissa.

Suhonen kuitenkin tiesi, että vaikka luopuminen vanhasta tekee kipeää, sama yhteisöllisyyden tunne voi syntyä myös noin kuuden kilometrin päässä sijaitsevalla Linnanmaalla.

“Koitimme siinä luoda ihmisiin uskoa, että meidän lafkan tekevät ihmiset, eivätkä seinät”, Suhonen sanoo nyt kahvikupin äärellä.

Tämä kannustava asenne on yksi syistä, miksi Suhonen valittiin toukokuussa Oulun yliopiston Vuoden opiskelijaksi.

Vuodesta 2011 asti valitulta Vuoden opiskelijalta odotetaan opintojen hyvän etenemistahdin lisäksi opiskeluaikana osoitettua aktiivisuutta opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön hyväksi.

Vuoden opiskelija ei siis keskity ainoastaan omaan akateemiseen erinomaisuuteensa, vaan hän edistää yhteisöllisyyttä, innostaa, motivoi ja tsemppaa muita.

Valintaperusteissa Suhosta kiitellään Oulun Arkkitehtikillan eteen tehdyn työn lisäksi innostavuudestaan ja kannustavuudestaan: hän on onnistunut pitämään yllä hyvää ilmapiiriä tiedekunnan suurista muutoksista huolimatta.

Suhonen on saamastaan tunnustuksesta mielissään ja kiitollinen. Hänen mukaansa hyvän ilmapiirin ylläpito olikin tärkein tehtävä haastavana puheenjohtajavuonna.

“Koska olin puheenjohtaja vuonna jolloin edessä häämötti raskas muutto, koin tehtäväkseni nostattaa hyvää tunnelmaa, etsiä ne hyvät asiat”, Suhonen sanoo.

 

Arkkitehtikoulutus yhdistää tieteen, taiteen ja käytännöllisyyden

Oikeastaan Senni Suhosen tie olisi aivan hyvin viedä niin Kontinkankaalle, Linnanmaalle kuin keskustan kampuksellekin.

Vaikka Nivalasta kotoisin oleva Suhonen haki ja pääsi opiskelemaan biologiaa Oulun yliopistoon syksyllä 2012, takaraivossa kutkutti kiinnostus arkkitehtuuriin ja lääketieteeseen.

Biologian fuksina Suhonen huomasikin arpovansa kahden vaihtoehdon välillä: ryhtyäkö arkkitehdiksi vai lääkäriksi, lääkäriksi vai arkkitehdiksi, kas siinä kiperä pulma.

Lopulta arkkitehtikoulutus voitti. Suhosen mukaan alassa innosti mahdollisuus yhdistää tieteellinen, taiteellinen ja käytännöllinen työ. Ja miksipäs ei, matemaattis-luonnontieteellisten aineiden lisäksi hän on ollut aina kiinnostunut myös kuvataiteesta.

Vuonna 2013 arkkitehtuurin hakukohteissa ennakkotehtäviä oli kolme, jokaisessa tehtävänä tarkastella eri näkökulmista italialaiskirjailija Italo Calvinon Näkymättömät kaupungit -romaanissa kuvattua Armillan kaupunkia.

Ennakkotehtävävaiheessa Suhonen alkoi epäröidä. Pitkän ja haastavan hakuprosessin aloittaminen hirvitti: osaanko näitä asioita sittenkään?

“Onneksi isä kuitenkin patisti tekemään tehtävät ja lähettämään ne”, hän nauroi, ja jatkaa:

“Hakuvaiheessa ajattelin näin: tuonne kun pääsen, siitä alkaa jotain hienoa!”

 

Muutto on edessä

Suhonen ei ollut uumoiluissaan väärässä. Syksyllä 2013 hän aloitti opintonsa arkkitehtifuksina yhdessä 39 muun ensimmäisen vuoden opiskelijan kanssa.

Verratessaan biologian ja arkkitehtuurin fuksivuotta Suhonen näkee suurimmaksi eroksi opintojen vaativuuden.

“Biologian opiskelu ensimmäisenä vuonna oli aika helppoa, tenttikirjojen lukemista ja luentojen kuuntelemista. Arkkitehdin opinnoissa pitää pyrkiä koko ajan kehittelemään jotain uutta, jotain, mitä kukaan ei sinulle suoraan kerro”, hän sanoo.

Suhoselle siirtyminen Linnanmaalta Oulun keskustaan avasi aivan uuden maailman. Oulun yliopiston arkkitehtiopiskelijat olivat opiskelleet omalla tunnelmallisella kampuksellaan vuodesta 1959. Tilaa oli omaan käyttöön varsin mukavasti: arkkitehdeillä oli käytössään noin 3 150 neliömetriä kahdessa eri rakennuksessa.

“Kun omassa käytössä oli koko kortteli, porukka hitsautui todella hyvin yhteen”, Suhonen sanoo.

Aleksanterinkadun kampuksella oli mahdollisuus ýmpärivuorokautiseen opiskeluun, ja mahdollisuutta myös käytettiin ahkerasti: lafkalla työskenneltiin yötä myöten erityisesti isoja harjoitustöitä tehdessä.

“Kirjaston säkkituolit toimivat välillä levähdyspaikkoina”, Suhonen muistelee.

Muutoksia oli tosin ilmassa. Jo Suhosen fuksivuonna kampuksella uumoiltiin, että muutaman vuoden päästä edessä olisi muutto Linnanmaalle, olihan Suomen yliopistokiinteistöt Oy (SYK) jo vuonna 2012 irtisanonut vanhan kivikoulun vuokrasopimuksen. Muuttosuunnitelmia vastustivat ankarasti niin kampuksen opiskelijat kuin opettajatkin. Ponteva vastustus ei kuitenkaan torpannut muuttohanketta.

Kun päätös muutosta lopulta tuli, Suhonen itse lohduttautui ajatuksella, että kävi miten kävi, hän ehtisi sentään opiskella kandiksi vanhalla kampuksella.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Senni Suhonen sanoo puheenjohtajavuonna halunneen tehdä tiedotuksesta avoimempaa. “Osittain sen takia lähdin myös tilatyöryhmään, linkiksi opiskelijoiden ja hieman hämärien asioiden välille.”

 

Työrutiini auttoi opinnoissa

Lopulta Senni Suhonen pääsi vaikuttamaan muuttoon ja sen onnistumiseen enemmän kuin fuksina ehkä arvelikaan.

Vuonna 2016, tiedekunnan suurena muutto- ja myllerrysvuonna, hän toimi Oulun Arkkitehtikillan puheenjohtajana. Killan lisäksi hän pohti arkkitehtien tilakysymyksiä tiedekunnan tilatyöryhmässä. Vaikuttamistyötä hän teki lisäksi hallinnon opiskelijaedustajana arkkitehtuurin tiedekunnan tiedekuntahallituksessa ja tiedekunnan johtoryhmässä.

Luottamustehtävien lisäksi Suhonen edisti samana vuonna ahkerasti opintojaan. Hän valmistui kandidaatiksi aikataulussaan (erityismaininnalla erinomainen), järjesti killan poikkitieteellistä kaupunkisuunnittelua koskevaa työpajaa, osallistui vuosikurssinsa varainkeruuseen ja aloitti uudessa työssä arkkitehtitoimistossa.

Ehtikö hän vuoden 2016 aikana kertaakaan levähtää? Tai edes nukkua?

“Ei ollut paljoakaan tylsiä – tai edes vapaita – hetkiä. Kalenteria katsoessani en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa”, Suhonen toteaa.

Järkyttävästä työmäärästä hän sanoo selvinneen aikatauluttamisella ja tietynlaisella päättävyydellä: rankasta vuodesta oli vain puserrettava läpi.

Vaikka monelle opiskelijalle uudessa duunissa aloittaminen voi tarkoittaa opintojen viivästymistä, Suhoselle kävi täysin päinvastoin. Helmikuussa 2016 alkanut osa-aikainen työ LUO arkkitehdit -toimistossa auttoi kandivaiheen kurssien saamisessa siunattuun päätökseensä.

“Kun kurssit olivat jo lähestymässä finaaliaan, työrutiini teki työskentelystä vielä tehokkaampaa”, Suhonen kertoo.

 

Puheenjohtajasta vanhaksi

Joulukuisesta perjantai-illasta on kulunut nyt puolisen vuotta.

Arkkitehtien jäähyväisjuhlat on juhlittu, ja vanhaa kampusta isännöivät uudet omistajatFingersoftin ja Rakennustehon käsissä arkkitehtien vanhasta kampuksesta tulee moderni pelikampus, joka on omistajiensa mukaan ”maailman paras peliekosysteemi vuonna 2020

Arkkitehdit opiskelevat nyt Linnanmaalla. Vielä tämän vuoden ajan he opiskelevat väistötiloissa, Telluksen takana J- ja K-ovien välisellä alueella. Suhosen arvion mukaan uusiin tiloihin arkkitehdit pääsevät muuttamaan näillä näkymin vuoden 2018 tammikuun aikana. 

Muuttunut on myös Senni Suhosen luottamustehtävien luonne.

Puheenjohtajapestiä seurasi siirtyminen Arkkitehtikillan hallituksen vanhaksi. Vanhana hänen pääasiallisena tehtävänään on siirtää tietoa eteenpäin uusille toimijoille, neuvoa ja jeesata kiperissä kohdissa.

“Hallituksemme on tänä vuonna aika nuori, oli kiva lähteä vielä porukkaan mukaan. Nyt tosin taitaa olla viimeinen hallituspestini, vanhasta ei taida olla enää paluuta takaisin”, hän nauraa.

Loppujen lopuksi Senni Suhosen tunnelmat menneestä vuodesta ovat kaikesta kiireestä, muutoksesta ja hektisyydestä huolimatta positiiviset.

“En vaihtaisi, vaikka ehkä en jaksaisi enää uudestaan.”

 

Kuka?

Senni Suhonen

>> Neljännen vuoden arkkitehtiopiskelija

>> 24 vuotta.

>> Kotoisin Nivalasta.

>> Tekniikan kandidaatti.

>> Oulun Arkkitehtikillan taloudenhoitaja vuonna 2015, puheenjohtaja vuonna 2016, killan vanha vuonna 2017. Toiminut opiskelijaedustajana arkkitehtuurin tiedekunnan tiedekuntahallituksessa ja johtoryhmässä ja opiskelijajäsenenä tiedekunnan tilatyöryhmässä.

>> Vuonna 2015 Suhonen voitti asemakaavakurssiin kuuluvan opiskelijoiden suunnittelukilpailun Karjasillan koulun ja lähialueen tulevasta käytöstä.

>> Oulun yliopiston Vuoden opiskelija 2017.

>> Työskentelee oululaisessa LUO arkkitehdit -arkkitehtitoimistossa.

>> Harrastaa ratsastusta ja pianonsoittoa. ”Jokin uusi liikuntaharrastus houkuttelisi kovasti.”

 

Mikä?

Vuoden opiskelija

>> Vuodesta 2011 lähtien Oulun yliopistopäivänä alumnijuhlassa on julkistettu Vuoden alumnin ohella Vuoden opiskelija.

>> Vuoden opiskelijan valinnan kriteereinä ovat opiskeluaikana osoitettu aktiivisuus opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön hyväksi sekä opintojen hyvä etenemistahti. Vuoden opiskelija innostaa, motivoi ja tsemppaa muita ja edistää yhteisöllisyyttä.

>> Vuoden opiskelijaksi nimettävän henkilön tulee olla perustutkinto-opiskelija. Esitettävä henkilö ei voi olla ylioppilaskunnan hallituksen jäsen tai toimihenkilö eikä yliopiston ylimpien päätöksentekoelinten jäsen.

>> Päätöksen tekee Oulun yliopistoseura OYY:n entisten toimijoiden alumniyhdistys Rauhala-klubin esityksestä.

>> Vuonna 2016 Vuoden opiskelijaksi valittiin Mia Hautala.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Linnanmaan 24/7 -kampuksen testaus on käynnistynyt

Arkkitehtiopiskelijoista koostuva testausryhmä on saanut käyttöönsä ensimmäiset ympärivuorokautisen pääsyn Linnanmaan kampukselle mahdollistavat kulkukortit.

Linnanmaan kampuksella on käynnistynyt kolme kuukautta kestävä pilotti, jonka aikana testiryhmässä olevat arkkitehtiopiskelijat pääsevät kulkukorttien avulla kulkemaan kampuksen ulko-ovista sekä ennalta määrätyissä sisätiloissa ympärivuorokautisesti.

Flexim –kortteihin perustuvat kulkuoikeudet on myönnetty kolmelletoista arkkitehtiopiskelijalle.

Oulun yliopiston Digikampuksen suunnittelijan Janne Rautiaisen mukaan arkkitehtiopiskelijat valittiin testausryhmäksi useasta eri syystä.

”Arkkitehdit tulevat uusina opiskelijoina Linnanmaalle, ja heillä on myös aikaisempi kokemus ympärivuorokautisesta kulkemisesta edellisellä kampuksella. Meillä on myös mahdollisuus testata korttia ja sen taustatoimintoja täysillä, sillä heillä on varalla avaimenperään kiinnitettävä ovenaukaisukortti. Eli mikäli testin aikana ilmenee ongelmia [kulku]kortin osalta, he pääsevät joka tapauksessa sisälle.”

Kolme kuukautta kestävän pilottijakson jälkeen päätetään siitä, laajennetaanko konsepti kaikkien opiskelijoiden käyttöön.

”Tässä vaiheessa näyttää kuitenkin erittäin valoisalta tulevaisuutta ajatellen”, Rautiainen paljastaa.

Kortit voimassa koko opinto-oikeuden ajan

Ympärivuorokautisen kulkemisen mahdollistavat kortit ovat kooltaan luottokortin kokoisia. Niissä on tunnisteina opiskelijan kuva, nimitiedot ja Flexim-siruun koodatut kulkuoikeudet.

Kortit tilataan ja maksetaan Oulun yliopiston oman verkkokaupan kautta, jonka jälkeen opiskelija voi noutaa ne Juvenes Print –painotalon Linnanmaan toimipisteeltä.

”Kulkukorttia kaavaillaan kertamaksulla hankittavaksi tuotteeksi verkkokauppaamme, mutta kaikki käytännöt olevat vielä neuvottelun alla. Korttia ei haluta vuosittain uusittavaksi, vaan kerran ostettuna se tulee toimimaan koko opinto-oikeuden ajan”, Rautiainen kertoo.

Helmikuun ensimmäisenä päivänä käynnistynyt pilotti on osa Oulun yliopiston Digikampus –projektia, jonka visio on kehittää uusia käyttäjälähtöisiä palveluita helpottamaan opiskelijoiden, työntekijöiden ja vierailijoiden elämää ja työskentelyä.

Pilotti toteutetaan yhdessä Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnan opiskelijoiden, tietohallinnon, tilapalveluiden, Juvenes Printin, Certegon ja Koodiviidakon kanssa.

 

Korttipohja 1Korttipohja 2Korttipohja 3Korttipohja 4

Kampuksella kulkukortteina käytettävät korttipohjat, joista opiskelija voi valita mieleisensä värivaihtoehdon. Kuvalähde: Oulun yliopiston viestintä & Digikampus.

 

 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Senni Suhosen ehdotus voitti arkkitehtiopiskelijoiden suunnittelukilpailun

Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnan ja Hartela-Forum Oy:n oululaisille arkkitehtiopiskelijoille järjestämä ideakilpailu Karjasillan koulun ja lähialueen tulevasta käytöstä on ratkennut. Voittajaksi valittiin 34 ehdokkaan joukosta arkkitehtiopiskelija Senni Suhosen ehdotus Aura. Kuusimiehisen tuomariston mielestä voittajaehdotus sovittaa Karjasillan koulun korttelin taitavasti osaksi aluesuunnitelmaa ja käsittelee aluetta kokonaisvaltaisella ja varmalla otteella. Alueelle on esitetty monipuolisesti erilaisia rakennustyyppejä, ja pysäköinti- ja liikenneratkaisu on […]

Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnan ja Hartela-Forum Oy:n oululaisille arkkitehtiopiskelijoille järjestämä ideakilpailu Karjasillan koulun ja lähialueen tulevasta käytöstä on ratkennut.

Voittajaksi valittiin 34 ehdokkaan joukosta arkkitehtiopiskelija Senni Suhosen ehdotus Aura.

Kuusimiehisen tuomariston mielestä voittajaehdotus sovittaa Karjasillan koulun korttelin taitavasti osaksi aluesuunnitelmaa ja käsittelee aluetta kokonaisvaltaisella ja varmalla otteella. Alueelle on esitetty monipuolisesti erilaisia rakennustyyppejä, ja pysäköinti- ja liikenneratkaisu on toteutettu realistisella tavalla. Virkistysalueille on ideoitu viljelypalstoja ja esitetty säilytettäväksi arvokasta puustoa. Kokonaisuudessaan alueelle muodostuu omanlaisensa tunnelma, jota koulun säilyttäminen tukee.

Oulun kaupungin tavoitteena on ollut Karjasillan koulun ja sen lähialueen kehittäminen ja täydennysrakentaminen monipuolisena alueena, jossa on asumista ja palveluita. Alueen koulun ja lukion toiminta on lakannut Kastellin monitoimitalon valmistumisen myötä.

Nyt päättyneen ideakilpailun tarkoituksena oli löytää uusia ideoita alueen tuleville toiminnoille, maankäytölle ja täydennysrakentamiselle. Alueelle kaivattiin ainakin viihtyisää asuinaluetta, joka muodostaisi Höyhtyän ja Karjasillan kaupunginosien yhteisen palvelukeskittymän.

Osanotto-oikeus ideakilpailuun oli Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnan asemakaavasuunnittelun kurssille osallistuvilla kandivaiheen opiskelijoilla. Kilpailun järjestäjien mukaan palkituissa ja lunastetuissa ehdotuksissa on useita innovatiivisia ideoita ja ratkaisuja, jotka pyritään kytkemään osaksi Karjasillan alueen jatkokehittämistä.

Palkintolautakuntaan kuuluivat toimivat toimitusjohtaja Markku Taskinen ja rakennuttajapäällikkö Matti Tarkiainen Hartela-Forum Oy:stä, kaavoitusarkkitehti Jere Klami Oulun kaupungin asemakaavoituksesta sekä professori Rainer Mahlamäki, professori Hennu Kjisik ja professori Janne Pihlajaniemi Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnasta.

Asemakaavasuunnittelun kurssin vastuuhenkilöinä toimivat yliopisto-opettaja, arkkitehti Kari Nykänen ja yliopisto-opettaja, arkkitehti Jari Kuorelahti.

Ideakilpailussa palkitut ehdotukset

1. palkinto, ehdotus Aura (arkkit.yo. Senni Suhonen)
2. palkinto, ehdotus Bastu (arkkit.yo. Tuuli Loukola)
3. palkinto, ehdotus Triangeli (arkkit.yo Jere Paalanen)
Lunastus, ehdotus Koto (arkkit.yo. Anna Pietilä)
Lunastus, ehdotus Yhden pöydän ääressä (arkkit.yo. Jonna Kallinen)
Kunniamaininta, ehdotus Solut (arkkit.yo. Otto Heinonen)
Kunniamaininta, ehdotus Sola (arkkit.yo. Heidi Peura)