Kuka hyötyy avajaisista elokuussa?

Orientaation aloittaminen elokuun 22. päivä on herättänyt keskustelua ainakin tekniikan alan opiskelijoiden keskuudessa. Lukuvuoden aloittaminen ja kesätöiden lopettaminen ovat monella menneet ristiin ja fuksien mielestä lukuvuoden aloitus eli orientaatioviikko ja ensimmäiset opiskeluviikot, ovat olleet huonosti toteutettuja ja vaikuttavat väkisin venytetyiltä liian pitkälle ajalle, jolloin järkevää päivittäistä ohjelmaa on ollut hyvin vähän. Ensi vuonna orientaatio saattaa […]

Orientaation aloittaminen elokuun 22. päivä on herättänyt keskustelua ainakin tekniikan alan opiskelijoiden keskuudessa. Lukuvuoden aloittaminen ja kesätöiden lopettaminen ovat monella menneet ristiin ja fuksien mielestä lukuvuoden aloitus eli orientaatioviikko ja ensimmäiset opiskeluviikot, ovat olleet huonosti toteutettuja ja vaikuttavat väkisin venytetyiltä liian pitkälle ajalle, jolloin järkevää päivittäistä ohjelmaa on ollut hyvin vähän.

Ensi vuonna orientaatio saattaa alkaa vieläkin aiemmin, jo viikolla 33 eli luultavasti elokuun 14. päivä. Kuka tätä muutosta ajaa? Käskyt tulevat kuulemma ministeriötasolta, mutta mikseivät kaikki yliopistot ole aikaistaneet aloitusta? Esimerkiksi Helsingin yliopisto ja Jyväskylän yliopisto aloittivat tänä vuonna orientaationsa vasta seuraavalla viikolla ja suurin osa Aalto-yliopistosta vasta 5.9. Uskon, että orientaation aikaistaminen johtaa ajallaan myös opiskelujen aikaistamiseen, kun tähtäimenä on mahdollisuus opiskella ympäri vuoden. Kuka tästä järjestelystä hyötyisi? Tarkoituksena on ilmeisesti jakaa tasaisemmin opiskelutaakkaa vuodelle, mutta ainakin opiskelukaverieni kurssit alkoivat jo tänä vuonna aloitusluennoilla, joita seurasivat viikon tai kahden itseopiskelujaksot – onko tällaisessa järjestelyssä järkeä? Jos kurssien rakennetta ei muuteta jatkossa, vaan pelkästään venytetään, opintojen alkamisen aikaistamisesta aiheutuisi lähinnä hukka-aikaa alkulukuvuodelle.

Oulun yliopiston lukuvuosi korkattiin 22.8. Rotuaari GET-TOGETHER! -tapahtumalla. Ajankohta oli itselleni ja monelle muulle yliopisto-opiskelijalle erittäin huono, sillä kesätyöt vaativat sitoutumista elokuun loppuun saakka. Yliopiston suunnittelija vastasi sähköpostikyselyyni, että ”kaikille opiskelijoille tarkoitettu Rotuaari –tapahtuma jää oletettavasti isolta osalta vanhoja opiskelijoita kokematta sen ajoituksen vuoksi” ja kysymys kuuluukin: mitä järkeä on järjestää kaikille opiskelijoille tarkoitettu aloitustapahtuma silloin, kun suuri osa vanhoista opiskelijoista ei pääse paikalle? Viestin perusteella yliopisto tiedostaa, että vanhat opiskelijat ovat vielä kesätöissä, kun lukuvuosi alkaa, mutta ei oletettavasti välitä.

Lukuvuoden aikainen aloitus aiheuttaa harmia myös uusille opiskelijoille. Kun itse aloitin opiskeluni syksyllä 2011, vuokrasin asuntoni syyskuun alusta lähtien. Ylivoimaisesti suurin osa vuokra-asunnoistahan vuokrataan kuun alusta, joten elokuun viimeisellä viikolla aloittaminen on tarkoittanut sitä, että uudet opiskelijat ovat joutuneet luultavasti vuokraamaan asuntonsa jo elokuun alusta. Tänä vuonna elokuulle ei voinut hakea opintotukea, sillä kalenterikuukaudessa tulee olla 18 opiskeluaikaan kuuluvaa päivää.

Ensi vuonna orientaatiot viikolla 33 aloitettaessa (14.8.) 18 päivää tulee täyteen, mikäli viikonloputkin lasketaan opiskeluajaksi. Vanhat opiskelijat eivät tästä ole tietenkään riemastuneet, sillä töitä on totuttu tekemään elokuun loppuun saakka. Jos suunnitelmana on orientaation aloitus viikolla 33 ja varsinaisen opiskelun aloitus viikolla 36, tämä tarkoittaisi sitä, että vaihtoehtoina on joko fuksien pyöriminen yliopistolla kolmen viikon ajan ilman pienryhmäohjaajia (PRO), tai pienryhmäohjaajien aloittamista elokuun puolessa välissä. Työmahdollisuuksista tai PRO-hommista tulee siis tinkiä.

Käsittämätöntä ajatella skenaariota, jossa tulevaisuuden diplomi-insinöörit ja muut yliopistosta valmistuneet toimivat työuransa alussa vailla lähes minkäänlaista työkokemusta.

Oman koulutusohjelmani, ympäristötekniikan, pienryhmäohjaajia (PRO) on jo aiemmin saanut etsiä kissojen ja koirien kanssa ja tilannetta tuskin parantaa se, että kesätyöt pitäisi lopettaa jo elokuun puolivälissä, sillä uudet opiskelijat on integroitava opiskelijayhteisöön heti alusta alkaen. Tämä velvollisuus asettaa PROt huonompaan asemaan kesätöiden suhteen, sillä totta kai työnantaja valitsee mieluummin elokuun loppuun asti työskentelevän opiskelijan esimerkiksi vakituisten työntekijöiden lomitusjärjestelyiden takia. Itsekin tuurasin tänä kesänä vakituista työntekijää elokuun loppuun asti. En olisi saanut työpaikkaa, jos olisi pitänyt olla 22. päivä Oulussa.

PROna toimitaan yleisesti opintojen alkuvaiheessa, jolloin on myös kriittistä saada ensimmäiset oman alan kesätyökokemukset. Jos kesätöissä olisi ollut samassa paikassa töissä ja esimies olisi vanha tuttu, niin asiat saattaisikin pystyä sopimaan, mutta ei kukaan – varsinkaan uusi opiskelija – lähde ehdottelemaan, että lopettaisi elokuun puolella, jos harjoittelijaa haetaan elokuun loppuun saakka. Yliopiston tarjoama pienryhmäohjaajan pesti siis laskee mahdollisuuksia työkokemuksen kerryttämiseen kesälomien aikana. PROt ovat avainasemassa uusien opiskelijoiden syrjäytymisen estämiseksi, joten heidät on saatava paikalle alusta alkaen.

Ainakin teknisillä aloilla työkokemus on paitsi elintärkeää ensimmäisen työpaikan saamiseksi valmistumisen jälkeen, myös ehto valmistumiselle. Ollaanko kohta tilanteessa, jossa pakolliset kymmenen viikon harjoittelut suoritetaan palkattomana lukuvuoden aikana? Käsittämätöntä ajatella skenaariota, jossa tulevaisuuden diplomi-insinöörit ja muut yliopistosta valmistuneet toimivat työuransa alussa vailla lähes minkäänlaista työkokemusta.

Silloin kun minä olin fuksi, kurssit alkoivat syyskuussa ja loppuivat hyvissä ajoin ennen Wappua, ja kesätöihin uskalsi mennä hyvillä mielin toukokuun alusta. Periodijaon uudistuttua pakollisia seminaareja on ollut toukokuunkin puolella, nyt kurssit alkavat elokuussa ja neljällä periodilla kuormitus on mielestäni jakautunut epätasaisemmin. Ennen kaikki oli paremmin.

EDIT: Juttua muokattu 28.9. klo 11:50. Oulun yliopiston orientaatioviikko alkoi tänä vuonna 22.8., mutta lukuvuosi opiskelujen osalta ei. Ensi lukuvuoden 2017-2018 orientaation ja opiskelujen alkamisen ajankohtaa ei ole vielä päätetty.

Aleksi Hursti

Ännännen vuoden ympäristöteekkari ja ensimmäisen kauden TeTaattori. OYY:n hallituksen jäsen vuonna 2017.

Lue lisää:

Voimaannuttava ylioppilasliike

Opintojeni aikana minulle on tullut erittäin tutuksi käsite empowerment – voimaantuminen. Voimaantumisen käsitettä on perinteisesti käytetty, kun on puhuttu heikossa asemassa olevista ryhmistä, kuten naisista tai alkuperäiskansoista. Itse kuulun molempiin edellä mainittuihin ja voimaantumisen käsite on ollut omassa elämässäni merkittävä henkilökohtaisesti. Puhun itse silti mieluummin voimaannuttamisesta kuin voimaantumisesta. Voimaannuttamisella vahvassa asemassa olevat toimijat voivat auttaa […]

Opintojeni aikana minulle on tullut erittäin tutuksi käsite empowerment – voimaantuminen. Voimaantumisen käsitettä on perinteisesti käytetty, kun on puhuttu heikossa asemassa olevista ryhmistä, kuten naisista tai alkuperäiskansoista. Itse kuulun molempiin edellä mainittuihin ja voimaantumisen käsite on ollut omassa elämässäni merkittävä henkilökohtaisesti.

Puhun itse silti mieluummin voimaannuttamisesta kuin voimaantumisesta. Voimaannuttamisella vahvassa asemassa olevat toimijat voivat auttaa ihmistä tai ihmisryhmää ottamaan valtaa omasta elämästään itselleen. Voimaantumisen ja voimaannuttamisen keskeinen ero on toimijuudessa: kuka voimaantuu ja kuka auttaa siinä.

Yksi viime aikojen näkyvimmistä voimaannuttamisteoista oli UN Womenin HeForShe- kampanja, jolla kannustettiin maailman kaikkia miehiä toimimaan aktiivisesti naisten tasa-arvon ja voimaantumisen puolesta. Kampanjan keulakuvana toimi näyttelijä Emma Watson, jonka HeForShe- puhetta on katsottu YouTubesta yli 1,5 miljoonaa kertaa. Kampanja oli poikkeuksellinen, sillä se korosti kaikkien ihmisten vastuuta yhteisen ongelman, sukupuolten välisen epätasa-arvon, ratkaisemisessa.

Vuosien varrella karttunut asiantuntemus eri aihekokonaisuuksista ja vaikuttamisen keinoista on liian arvokasta jäädäkseen pienen piirin käyttöön.

Omassa elämässäni on toiminut useita voimaannuttavia tahoja, kuten oma perheeni, joka on aina korostanut kovan työn merkitystä ja suurien unelmoimista. Yksi tärkeimmistä on ollut myös ylioppilasliike. Ylioppilasliikkeestä olen saanut uskon siihen, että maailmaa voi lähteä itse parantamaan. Ylioppilasliike on antanut minulle keinot ja työkalut muutoksen aikaansaamiseksi. Ylioppilasliike on antanut minulle itseluottamusta ja rakkaita ihmisiä ympärille tsemppaamaan unelmieni saavuttamisessa.

Ei kuitenkaan riitä, että ylioppilasliike voimauttaa sen henkilökuntaa tai itseni kaltaisia luottamushenkilöitä. Liikkeessä vuosien varrella karttunut asiantuntemus eri aihekokonaisuuksista ja vaikuttamisen keinoista on liian arvokasta jäädäkseen pienen piirin käyttöön.

Hyvänä esimerkkinä ylioppilasliikkeen voimauttavasta vaikutuksesta on tänä syksynä Oulun yliopistossa käynnissä oleva laaja-alaisten kandien tuloon liittyvä massiivinen opetussuunnitelmatyö. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) koulutuspoliittinen sektori on kuluvan syksyn kouluttanut hallinnon opiskelijaedustajia ja järjestöaktiiveja antaen heille muutostyötä varten työkalut ja keinot saada opiskelijoille tärkeitä tavoitteita läpi eri tiedekunnissa.

Hyvässä tilanteessa ylioppilasliikkeen toimijat voimaantuvat olemaan muutoksen moottoreita yhteiskunnassa ja yliopistoissa. Mutta parhaassa tilanteessa ylioppilasliike voimaannuttaa jokaisen opiskelijan olemaan itse se muutos. Sellaista ylioppilasliikettä minä haluan rakentaa.

Veera Alahuhta

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen vuonna 2016. Twitter: @veeralahuhta.

Lue lisää:

Tulevaisuustehdas ja unelmatsempparit

Yliopisto-opiskelun pitäisi olla kunnianhimoista ja hieman myös pilvilinnoja rakentavaa.

Mistä unelmoit? Mitä haluat tehdä tulevaisuudessa? Mietitkö näitä asioita ylipäätään, kurkotteletko unelmiasi kohti määrätietoisesti?

Mielestäni jokaisella yliopistosta valmistuvalla tulisi olla fiilis, että olen nyt valmis maisteri, maailma odottaa ja tämä koulutus antaa minulle erinomaiset eväät olla mukana ratkaisemassa globaaleja haasteita.

Yliopistosta valmistuessa saattaa kuitenkin miettiä, että tässä tämä paperi osoituksena korkeakoulututkinnosta nyt on, mitähän tekisin tällä ja elämälläni. Tulevaisuudennäkymät eivät välttämättä vaikuta ruusuisilta, kun viikoittain uutisoidaan yritysten yt-neuvotteluista ja irtisanomisista.

Sanooko kukaan Oulun yliopistossa aloittaville fukseille, että Martti Ahtisaari aloitti opintonsa täällä niin kuin tekin ja nyt hänellä on Nobelin rauhanpalkinto, ottakaapa Martista mallia! Mielestäni pitäisi sanoa. Muitakin menestystarinoita yliopistostamme löytyy. Esimerkkejä menestyneistä Oulun yliopiston alumneista täytyisi tuoda opiskeluelämän jokapäiväiseen arkeen ja kertoa tarinoita heidän urapoluistaan.

Yliopisto-opiskelun pitäisi olla kunnianhimoista ja hieman myös pilvilinnoja rakentavaa. Jokaisessa tiedekunnassa ja tutkinto-ohjelmassa voisi myös olla unelmatsemppari, joka havaitsisi jo lukuvuoden ensimmäisenä päivänä epävarman fuksin salaiset tulevaisuudenhaaveet ja houkuttelisi esiin piilevät kyvyt, valaisi uskoa loistaviin uranäkymiin ja kuiskaisi epätoivon hetkellä: ”Sinä pystyt mihin vain.”

Tänä syksynä yliopistossamme aloittavilla uusilla opiskelijoilla oli heti orientaatioviikolla mahdollisuus osallistua Future Factoryyn, jossa tarkoituksena oli ratkoa tulevaisuuden tärkeimpiä haasteita: teknologisen kehityksen vaikutusta arkeen, globaalia keskinäisriippuvuutta sekä kestävyyskriisiä. Future Factory toteutettiin yhteistyössä nämä kolme tulevaisuuteen vaikuttavaa megatrendiä määritelleen Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran kanssa. Työpajoissa opiskelijat saivat pohtia ryhmissä näitä ilmiöitä.

Keksittiinkö Future Factory -työpajoissa sitten vastaus globaaleihin ongelmiin? Kaikkia maailman ongelmia ei välttämättä vielä ratkottu, mutta tällaisia kunnianhimoisia tavoitteita täytyy koulutuksella olla. Meillä korkeakoulutetuilla on kaikki edellytykset niiden ratkaisemiseksi.

Juuli Juntura

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kansainvälisten asioiden ja järjestöasioiden asiantuntija ja freelancer-kääntäjä. Twitter: @JuuliLouhi

Lue lisää:

Muuttoja ja muutoksia

Muutin kesällä elämäni kolmannen kerran Ouluun. Toukokuussa minut valittiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteeriksi. Sen jälkeen paketoin vanhat työni Helsingissä ja etsin asunnon Oulusta. Elokuun alusta asti olen tehnyt pääsihteerin töitä täydellä teholla. Tänä lyhyenä aikana on ehtinyt muun muassa valmistella OYY:n muuttoa Linnanmaan kampuksen sisällä. Ensimmäisen kerran muutin Ouluun opiskelujen perässä. Olin enemmän kuin […]

Muutin kesällä elämäni kolmannen kerran Ouluun. Toukokuussa minut valittiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteeriksi. Sen jälkeen paketoin vanhat työni Helsingissä ja etsin asunnon Oulusta. Elokuun alusta asti olen tehnyt pääsihteerin töitä täydellä teholla. Tänä lyhyenä aikana on ehtinyt muun muassa valmistella OYY:n muuttoa Linnanmaan kampuksen sisällä.

Ensimmäisen kerran muutin Ouluun opiskelujen perässä. Olin enemmän kuin hukassa.  Vulcanaliasta oli vaikea suunnistaa pyörällä kotiin. Bussissa en ollut varma, millä pysäkillä tulisi jäädä pois. Pari kuukautta muuttoni jälkeen pidetyissä kuntavaaleissa en tiennyt ketä äänestää. Onneksi tämän vuoden fuksit voivat rauhassa tutustua uuteen kotikaupunkiinsa ennen ensi kevään kuntavaaleja.

Uusi koti Oulussa tuntuu aika paljon samalta kuin se ensimmäinenkin. Vain muutama astia, jotka jaksaa käsin tiskata ja seinää koristaa sama juliste kuin silloin. Fuksivuoden haasteet ovat vaihtuneet uuden työn opetteluun ja niitä uusia asioita on paljon. Työhöni kuuluu niin toimiston työntekijöiden esihenkilönä toimiminen ja työsuhteisiin liittyvät asiat, hallituksen ja edustajiston kokousten valmistelu sekä talouden seuranta ja suunnittelu. Pääsihteerin näkökulmasta loppuvuosi tarkoittaa tulevan vuoden toiminnan suunnittelua ja aikataulutusta sekä mahdollista muuttoa, jos edustajisto keskiviikkona niin päättää.

Pääsihteerin rooli ylioppilaskunnassa on eräänlainen mahdollistaja. Olen ylioppilaskunnassa se henkilö, joka vastaa päätöksien toteutumisesta, miettii parhaimpia mahdollisia toimintaedellytyksiä edunvalvonnalle ja jäsenpalveluille sekä pohtii ylioppilaskunnan seuraavaa strategista siirtoa. Jos kukaan ylioppilaskunnassa ei osaa vastata johonkin kysymyksiin, viime kädessä minä etsin asiaan vastauksen.

Tähänastisessa työssäni olen ollut innoissani etenkin organisaation kehittämisestä ja yhdessä tekemisestä. Uskon, että pienillä muutoksilla voimme ylioppilaskuntana kasvaa yhä vaikuttavammaksi. Haluan olla parantamassa myös OYY:ssa toimimisen mielekkyyttä ja edistämässä toimijoidemme työhyvinvointia. Alustavia ajatuksia tästä on jo toimiston sisällä vaihdettu.

Se miksi halusin pääsihteeriksi, oli myös halu tehdä asioita paremmin ja olla ylpeä siitä, mitä ylioppilaskunta on sen jälkeen, kun tehtäväni jätän. Innostunut työyhteisö ja mahtavat oululaiset opiskelijat ovat se syy, jonka takia haluan joka päivä olla tekemässä töitä opiskelijan hyvän elämän eteen.

Aino-Kaisa Manninen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen pääsihteeri, joka innostuu organisaatioiden kehittämisestä ja haaveilee salaa kirjoittavansa kirjan. Twitter: @AinoKaisaMannin.

Lue lisää:

Miksi en usko enää humanismiin

Onko luottamus ihmisen kykyihin ajanut meidät lopun partaalle, pohtii Eleonoora Riihinen.

Olen tällä kolumnipaikalla puolustanut humanismia. Opiskelenhan kirjallisuutta, rakastan taiteita ja palvon sivistystä. Kesällä aloin taas pohtia humanismin toista puolta. Eikö klassinen humanismi, siis luottamus ihmisen kykyihin, ole ajanut meidät tilanteeseen, jossa olemme: lopun partaalla. Enkä ole kovin ylidramaattinen näin todetessani.

Kerrataanpas mediasta, mitä kaikkea kesällä tapahtuikaan. ”Tutkimus: Maapallo siirtynyt uuteen suuren joukkotuhon aikaan – ihminen vaarassa kadota”, otsikoi Helsingin Sanomat 20. kesäkuuta. Sitten tuli Brexit ja terroristi-iskuja, kovia uutisia. Heinäkuu oli taas hieman kuivaa aikaa, ja iltapäivälehdet kunnostautuivat pelottelemaan ihmisiä Venäjän sotavoimilla ja mansikkakriisillä.

”Varoitus: Maailman megafauna vaarassa kuolla pois”, Uusi Suomi uutisoi elokuun alussa nojaten 40 tutkijan tekemään ennusteeseen. Mutta sitä ei ehditty miettiä, kun Anttila meni konkurssiin, ja netistä tilattu alennusleivänpaahdin uhkasi jäädä saamatta. ”Maapallon luonnonvarat loppuvat tänään” (IS. 8.8). Mutta on jo alkusyksy, ja hallituskin heräilee levittämään kriisitietoisuutta ja vuoroin sättimään suomalaisia ankeasta ilmapiiristä.

”Suomi on pelokas kansa”, Katajanokan oraakkeli ja hieno mies Sixten Korkman totesi vasta Yle Radio 1:ssä. Niin kai. Suomalaiset pelkäävät muun muassa yrittäjyyttä, ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä, Sannin tuhmia sanoituksia, Putinia ja mitä heistä ajatellaan (oma analyysini – ei Korkmanin).

Olen hämmästynyt siitä, miksi ihmiset eivät pelkää hysteerisissä määrin sitä, että heidän lapsensa joutuvat todistamaan todennäköisesti ennenäkemättömiä ympäristökatastrofeja, suurnisäkkäiden joukkotuhon ja jopa ympäristösotia. Tästä ei edes Korkman puhu. Tästä ei puhu juuri kukaan muu kuin ilmastotutkijat, muutamat esseistit ja taiteilijat, joita kukaan ei ehdi kuunnella.

Humanismin kritiikki nousi voimakkaasti esiin toisen maailmansodan jälkeen. Osa valistusajan filosofian arvostelijoista näki keskitysleirit, ei humanismin epäonnistumisena, vaan johdonmukaisena jatkumona humanismille. Jean-Paul Sartren mukaan humanismin vastinpari on rasismi: humanismi perustuu poissulkemiselle, ei-valkoisten toiseuttamiselle. Ranskalaisen antropologin Claude Lévi-Straussin mukaan humanismi, joka orjuuttaa luontoa, kykenee orjuuttamaan myös muita ihmisiä. Ihmisyyden asettaminen luonnon yläpuolelle johtaa siihen, että humanismi tuhoaa lopulta itse itsensä.

Lévi-Straussin päätelmä itsensä tuhoavasta humanismista on monella tasolla ajankohtaisempi kuin koskaan. Miksi jauhamme triviaaleista asioista samalla, kun käännytämme hädänalaisia ihmisiä kuolemaan ja vedämme koko elonkirjoa vessanpöntöstä alas? Kyse ei ole tiedonpuutteesta. Tiedetään, että tiukennetulla turvapaikkapolitiikalla tapetaan ihmisiä. Tiedetään, että maapallo ei kestä esimerkiksi nykyisenlaista lihankulutusta. Mutta silti moni hyväksyy tämän, jos ei ihanteissaan, niin käytännössä.

Antti Nylénin mukaan ihmisten ajattelun ja käyttäytymisen välillä on ”kivulias ratkelma”. Ihminen on tekopyhä. Ajatuksessa voi olla nihilismin siemen, mutta myös kohta, jossa on katsottava omaa rumuuttaan peilistä. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat johtaneet humanismin saavutusten lisäksi luonnon ja ihmisten alistamiseen. On aika siirtyä kohti posthumanismia – maailmaa, jossa ihmiset eivät ole enää etusijalla.

Eleonoora Riihinen

Maailmantuskaa poteva toimittaja ja kirjallisuuden opiskelija. Twitter: @EleonooraRiihin

Lue lisää:

Kiertele, kaartele ja ihastu

Saatan olla syntyperäisenä oululaisena puolueellinen sanomaan, mutta minusta Oulu on yksi maailman hienoimmista paikoista elää. Siksi haluankin onnitella teitä fuksit (ja toki valinnan jo aiempina vuosina tehneitä) hienosta päätöksestä! Vastaanottaessasi saamasi opiskelupaikan Oulun yliopistosta, et valinnut vain korkeakoulua ja oppiainetta, vaan myös Oulun. Mitä tulitkaan siis valinneeksi? Ainakin kulttuurikaupungin, urheilukaupungin, opiskelijakaupungin, startupkaupungin, merikaupungin ja pyöräilykaupungin. […]

Saatan olla syntyperäisenä oululaisena puolueellinen sanomaan, mutta minusta Oulu on yksi maailman hienoimmista paikoista elää. Siksi haluankin onnitella teitä fuksit (ja toki valinnan jo aiempina vuosina tehneitä) hienosta päätöksestä! Vastaanottaessasi saamasi opiskelupaikan Oulun yliopistosta, et valinnut vain korkeakoulua ja oppiainetta, vaan myös Oulun.

Mitä tulitkaan siis valinneeksi? Ainakin kulttuurikaupungin, urheilukaupungin, opiskelijakaupungin, startupkaupungin, merikaupungin ja pyöräilykaupungin. Osa näistä määrittelyistä on varmasti monille tuttuja, mutta ehkä eivät kuitenkaan kaikki.

Oulussa tapahtumat eivät väritä elämäämme vain kesäisin, vaan esimerkiksi marraskuussa kaupungin valtaavat  Valoa Oulu! -valofestivaali ja Oulun kansainvälinen lasten ja nuorten elokuvafestivaali (nimestä huolimatta siellä on katselemisen arvoisia elokuvia myös vanhemmille). Lisäksi kaupunginteatterissa on pitkin syksyä useita ensi-iltoja ja dokumenttiklubi Doc Lounge tarjoaa kuukausittain dokumentteja ravintola Tubassa.

Tiesitkö, että Oulussa on Suomen suurimpiin kuuluva startup-keskittymä? Korkeakoulujen yrittäjyyskeskus Business Kitchen, Yritystakomo, Business Oulu, Njetworking, Yrityskiihdyttämö ja monet yksittäiset henkilöt ovat luoneet mahdollisuuksia yrittäjyyteen ja omien ideoiden toteuttamiseen. Oulun yliopistolla tammikuussa auennut Tellus Innovation Arena puolestaan on tuonut yrittäjyyden entistä lähemmäs yliopisto-opiskelijoita. Käyttäkää ihmeessä kaikki mahdollisuudet hyväksi ja käykää erilaisissa tapahtumissa niin Telluksessa kuin keskustan Business Kitchenillä.

Kuten lukuvuoden avajaistapahtumassakin Rotuaarilla mainittiin, kannattaa hankkia pyörä, jos sellaista ei vielä satu omistamaan. Kliseiden klisee on varmasti Oulusta ja pyöräilystä puhuminen. Mutta koska se on niin totta, että täällä on kattava pyörätieverkosto (keskustan pyöräilyverkko kaipaa vielä kehittämistä), ei siitä tule vaieta. Parhaiten kaupunkiin kuin kaupunkiin tutustuu hyppäämällä pyörän satulaan. Kesällä pyöräilimme Seinäjoelta Ouluun muuttaneiden ystävieni kanssa ympäriinsä ja huomasin löytäväni itsekin uusia paikkoja ja reittejä.

Olkaa aktiivisia, tutustukaa kaupungin eri kolkkiin, pyöräilkää päämäärättömästi pitkin jokivartta ja metsänreunia ja löytäkää omat lempipaikkanne uudesta kotikaupungistanne. Mitä enemmän näette ja koette, sitä nopeammin tunnette Oulun omaksenne.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää: