Arvio: Huikea Tokasikajuttu naurattaa, viihdyttää ja itkettää

Tokasikajuttu näyttää Pertti Kurikan Nimipäivien viimeisten vuosien ilot ja surut, ja molempia tunteita mahtuu yhteen dokumenttiin pökerryttävän paljon. On kolmiodraamaa ja sydämen särkymistä, pikkuasioista ärtymistä, huvittunutta keskustelua ruumiin eritteistä, välillä rehellisen väkivaltaisia tunteita bändikaveria kohtaan.

Tokasikajuttu.

Pääosissa Pertti Kurikan Nimipäivät (Kari Aalto, Sami Helle, Pertti Kurikka, Toni Välitalo), Niila Suoranta, Jutta Tahvanainen. Käsikirjoitus ja ohjaus: Jukka Kärkkäinen ja J-P Passi. Kuvaus: J-P Passi. Ensi-ilta elokuvateattereissa 13.10.2017. 

 

Tokasikajutun (2017) ensimmäinen kohtaus tiivistää timanttisesti sen, missä tunnelmissa punkyhtye Pertti Kurikan Nimipäivät oli muutama vuosi sitten.

Vaikka keikkaa riittää ja bändin saama vastaanotto on riemuisaa, lähes kaikki vituttaa kaikkia yhtyeen jäseniä armottomasti: vitutusta aiheuttaa niin bändikaverin naama, esiintymispaikan väärät juomat kuin sekin, ettei pääse vessaan. Aina mun pitää käydä keikalla!

Menestyksen hintana on sen tuomat paineet: on keikkailtava, on edustettava, ja tietysti katseltava niitä bändikavereiden naamoja päivästä toiseen.

Ei ihme, että myöhemmässä kohtauksessa kitaristi Pertti Kurikan huokauksessa on tavattomasti tunnetta mukana: Onneks pääsee eläkkeelle.

 

Vuonna 2012 valmistunut Kovasikajuttu on erinomainen dokumentti: hauska, koskettava, elämäniloinen ja äärettömän rehellinen kuvaus vuonna 2009 helsinkiläisen kehitysvammaisille palveluja tarjoavan Lyhty-yhdistyksen taidetyöpajalla syntyneestä punkyhtyeestä.

Syksyn Rakkautta ja Anarkiaa -filmifestivaaleilla ensi-iltansa saanut Tokasikajuttu on edeltäjäänsä synkempi, dokumenttia värittävät surun, ärtymyksen, turhautumisen ja vihan tunteet. Dokumentin ohjanneet ja käsikirjoittaneet Jukka Kärkkäinen ja J-P Passi ovat koonneet Pertti Kurikan Nimipäivien kolmesta viimeisestä vuodesta huikean tarinan, joka pitää tiukasti otteessaan viimeisiin minuutteihin asti.

Tokasikajuttu näyttää bändin viimeisten vuosien ilot ja surut, ja molempia tunteita mahtuu yhteen dokumenttiin pökerryttävän paljon. On kolmiodraamaa ja sydämen särkymistä, pikkuasioista ärtymistä, huvittunutta keskustelua ruumiin eritteistä, välillä rehellisen väkivaltaisia tunteita bändikaveria kohtaan. Kun tapahtuu paljon, tunteetkin ovat pinnalla.

Yksi tunteikkaimmista kohtauksista on se, jossa  Pertti Kurikka ilmoittaa jäävänsä eläkkeelle 60 vuotta täytettyään. Tuliluontoinen basisti Sami Helle reagoi ilmoitukseen dramaattisesti: elämä on pilalla, bändi on pilalla!

Mutta surun ja ärhentelyn lisäksi läsnä on ystävyys ja anteeksianto. Vaikka ensin rähistään, pian loukkaukset on halausten myötä annettu anteeksi, ja soitto jatkuu taas samaan malliin.

Dokumentin keskiössä on tietysti vuoden 2015 suuri yllätys, bändin tykittely Uuden Musiikin Kilpailun kautta Suomen Euroviisuedustajaksi. UMK:n voitto tarjoaa muutaman dokumentin herkullisimmista kohtauksista, kuten riemukkaan bändin heittämässä ylävitosia Angelo De Nilen taustatanssijoiden, öljyttyjen roomalaissotureiden kanssa.

Dokumentissa on paljon ihastuttavan absurdeja ja hillittömän hauskoja kohtia. Wienissä pidetty lehdistötilaisuus tuntuu jo saavuttavan jonkinlaisen huvittuneen ja epävarman kiusallisuuden multihuipentuman. Edustaminen suurlähettilään vastaanotolla tuntuu monelle bändiläiselle hieman vaikealta, vain poliittisesti aktiivinen Sami Helle tuntuu viihtyvän pukumiesten ja -naisten maailmassa.

”No politics, no polizei, no no no”, manailee kyllästyneen oloinen vokalisti Kari Aalto.

Lopulta Wienissä koettu pettymys on käsinkosketeltava, murskaava: kimaltavaa konfettia sataa voittajien päälle, mutta kulisseissa on hyytävän yksinäistä. Vaikka bändissä nahisteltiin jatkuvasti, Wieniin oltiin menty ehdottoman voitontahtoisina. Häviön jälkeen taas vituttaa, ja aivan syystäkin!

Vaikka parin vuoden takaisten Euroviisujen lopputulos onkin tiedossa, silti semifinaalissa tippumisen pettymyksen todistaminen kirpaisee ja kuristaa kurkkua. Onneksi tuskaa lievittää bändiläisten saama riemuisa vastaanotto Piritorilla.

 

Pertti Kurikan Nimipäivät soitti viimeisen keikkansa joulukuussa 2016. Bändi ehti soittaa uransa aikana 16 eri maassa, ja yhteensä esiintymisiä kertyi lähes 300.

Tokasikajutunkin loppu on hypnoottinen, hurmaava ja kerta kaikkisen oikealta tuntuva: kamera jää pyörimään moshpittiin hurmoksellisten fanien keskuuteen. Vaikka bändi lopetti, musiikki ja fanit jäävät. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. 

Tapaan Pertti Kurikan alkukuusta Oulussa järjestetyssä lehdistönäytöksessä. Hän kertoo elokuvan aikojen kertovan vihaisesta ajasta, mutta nyt vihan tunteille ei ole enää tarvetta. Kitaraa hän soittaa kyllä edelleen, mutta vain kämpillä omaksi ilokseen.

Dokumenttia hän piti itsekin oikein hyvänä, mutta haikeutta takaisin entisiin aikoihin hän ei tunne.

”Ei ole yhtään ikävä noita aikoja eikä keikalle. Ei yhtään.”

Mutta meillä tulee ikävä teitä, Pertti.

 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Tyytymättömyys koulutuksen laatuun ja kehnoihin opetusmateriaaleihin teki minusta opiskelija-aktiivin

Jokaisen opiskelijavaikuttamispolku on ainutlaatuinen, oma ja uniikki. Jokaisen vaikuttamispolun myötä yliopistoyhteisö on edes hitusen verran parempi, kirjoittaa Aino-Kaisa Manninen.

Minä halusin fuksina Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallitukseen. Olen sittemmin kadehtinyt senhetkistä päämäärätietoisuuttani.

Olen toki aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, seurannut ajankohtaisia asioita ja osallistunut poliittiseen keskusteluun. Yläasteella osasin luetella kaikki valtioneuvoston eli tuttavallisemmin hallituksen jäsenet, ja lukioikäisenä kirjoitin kotipaikkakuntani lehteen kriittisen kolumnin lukiokoulutuksen tasosta.

Opiskelija-aktiiviuralle minut ajoi halu vaikuttaa yliopisto-opetuksen ja koulutuksen laatuun. Olin tyytymätön yliopistotason koulutukseen, vanhentuneisiin opetusmateriaaleihin ja siihen, että sivuaineen opinnoistani ei kerätty palautetta.

Toisena opintovuotenani lähdin ainejärjestöni opintovastaavaksi, ja valiokuntatyön kautta innostuin myös ylioppilaskunnan toiminnasta. (Valiokunnat ovat sittemmin nimetty uudeksi jaostoksi.)

Ensimmäisessä koulutuspoliittisessa valiokunnassa oli käsittelyssä SYL:n linjapaperi, ja pidin siitä käytävää keskustelua jännittävänä. Uskaltauduin jopa ensikertalaisena osallistumaan keskusteluun.

Syksyn aikana heräsi hiljalleen tunne, että haluan OYY:n hallitukseen. Lähdin ensimmäistä kertaa ehdolle OYY:n edustajistovaaleihin, ja sainkin kerättyä muutaman äänen. Vaaleja tiedekunnan opiskelijapaikoille ei ollut, joten pääsin sinne varajäseneksi.  

 

Neljännen opiskeluvuoteni syksyllä halusin jo todella kovasti OYY:n hallitukseen. Jo vuotta aiemmin olin hakenut kesken kauden eronneen henkilön tilalle, mutta en vielä silloin päässyt mukaan.

Syksyn edustajistovaaleissa mietin huolella omat vaaliteemani, täytin vaalikoneen huolella, kävin ehdokaskuvassa, tulostin omia pieniä flyereita, joita levitin ilmoitustauluille ja jaoin vaalikylissä. Uskaltauduin myös vaalipaneeliin edustamaan omaa vaalirengastani.

Kaiken tämän työn jälkeen sain vaaleissa vaivaiset 15 ääntä, eikä määrä riittänyt edes varajäsenen paikkaan. Unelmani tuntui murskaantuvan lopullisesti.

Minun onnekseni OYY:n hallitukseen valitaan muitakin kuin edustajiston jäseniä, ja hakuprosessin kautta pääsin hallitukseen. Tämä hallitusvuosi olikin monilla tavoin opiskelu-urani parhain. Pääsin keskustelemaan opiskelijoille tärkeistä asioista yliopiston johdon ja sidosryhmien edustajien kanssa. Tuttavapiirini moninkertaistui ja monipuolistui niin Oulun yliopiston sisällä kuin muistakin ylioppilaskunnista. Vuoden aikana tutustuinkin moniin elämäni tärkeimpiin ihmisiin.

Ennen kaikkea minusta tuntui, että minulla ja minun mielipiteilläni oli väliä: minua kuunneltiin niin ylioppilaskunnassa kuin yliopistoyhteisössäkin. Pääsin vaikuttamaan esimerkiksi tenttiakvaarion tuloon ja opintojen suoritusmahdollisuuksiin.

Viidentenä opiskeluvuotenani minut valittiin Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitukseen. Hallitusvuonna taistelin opintotuen leikkauksia vastaan ja puhuin sen puolesta, että opiskelijoilla olisi oikeus erehtyä ja vaihtaa alaa opiskelijavalintojen uudistuksen myötä. Vuoden aikana opin paljon poliittisesta vaikuttamisesta ja vaikuttamisen kulisseista: miten valta toimii ja kenellä kaikilla valtaa on. 

Seitsemäntenä vuonna valmistuin.

 

Tämä oli opiskelijavaikuttamisen polkuni pääpiireissään. Kenenkään muun ei tule olemaan samanlainen, sillä jokaisen opiskelijavaikuttajapolku on oma ja uniikki. Jokaisen polun myötä yliopistoyhteisö on edes hitusen verran parempi. Tiesitkö jo, että kaiken muun hyvän lisäksi Oulun yliopistossa tästä saa lisäksi opintopisteitä?

Jos et ole vielä aloittanut omaa opiskelijavaikuttamisen uraasi, niin ei hätää: siihen on oivalliset mahdollisuudet tänä syksynä. 

Lähes kaikki Oulun yliopiston opiskelijavaikuttamisen paikat yliopiston tasolla ja tiedekunnissa ovat auki 16.10.–16.11. välisen ajan osoitteessa halloped.fi. OYY:n edustajistovaaleihin voi asettua ehdolle vielä muutaman päivän ajan, tarkkaan ottaen 17.10. kello 12 asti. 

Aino-Kaisa Manninen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen pääsihteeri, joka innostuu organisaatioiden kehittämisestä ja haaveilee salaa kirjoittavansa kirjan. Twitter: @AinoKaisaMannin.

Lue lisää:

Mennyt on läsnä nykyisyydessä – Lapin synkkä kulttuuriperintö -hanke selvittää Suomen ja Saksan sota-ajan yhteistyön jälkiä Pohjois-Suomen mielenmaisemaan

Toisen maailmansodan aikaan saksalaissotilaat asuttivat Lappia käydessään omaa sotaansa Neuvostoliittoa vastaan. Sodanaikaiset suhteet saksalaisiin ovat olleet suomalaisille vaikea, usein myös tyystin vaiettu asia. Oulun yliopiston arkeologian professori Vesa-Pekka Herva on tarttunut aiheeseen Lapin synkkä kulttuuriperintö -hankkeessa. "Olemme halunneet ottaa kiinni jossain määrin marginaaliin jääneestä – tai jätetystä – aiheesta."

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

”Suomen ja Saksan yhteistyökuvio on ollut alusta lähtien hyvin kaksijakoinen, mikä tekee siitä aiheen, jota on hankala käsitellä. Meitä kiinnostaa, miten siihen on suhtauduttu sodan jälkeen”, kertoo Oulun yliopiston arkeologian professori Vesa-Pekka Herva.

Hän on tutkinut suomalaisten ja saksalaisten yhteistä elämää osana Suomen Akatemian rahoittamaa Lapin synkkä kulttuuriperintö -hanketta. Tutkimukseen kuuluvat myös kulttuuriperinnön ”vaihtoehtoiset” hyödyntämistavat, kuten sotaan liittyvien esineiden etsintä ja keräily sekä saksalaiskohteiden kartoittaminen.

Tutkimus on poikkitieteellistä, ja siinä hyödynnetään arkeologian lisäksi sosiologian, antropologian ja historian näkökulmia.

Herva kertoo saksalaisiin ja toiseen maailmansotaan liittyvän tutkimuksen nivoutuvan hänen omiin tutkimusintresseihinsä siten, että yksi hänen tekemistensä painopiste on historiallisen ajan ja lähimenneisyyden arkeologiassa ja kulttuuriperinnön tutkimuksessa. Kulttuuriperinne on myös akatemiahankkeen näkökulma.

”Yleisesti kulttuuriperinnön tutkimuksen ideana on selvittää sitä, miten menneisyys on läsnä nykyisyydessä: miten menneisyyttä esitetään, tulkitaan ja käytetään eri tarkoituksiin nykyisyydessä.”

 

Inarin yleisökaivaukset valottavat saksalaisten kokemuksia Lapissa

Tutkimushankkeen myötä on järjestetty kahtena kesänä vuosina 2016 ja 2017 yleisökaivauksia Inarissa. Tänä kesänä järjestetyille yleisökaivauksille hanke sai lisärahoitusta Helsingin yliopistolta. Hervan mukaan hanke on Oulun ja Helsingin yliopistojen välinen yhteisprojekti.

Vuonna 2016 tutkimusryhmä sekä joukko vapaaehtoisia kaivajia kaivoivat Inarissa saksalaisen sotilassairaalan jäänteitä. Tänä vuonna he kaivoivat saksalaista sotilastukikohtaa. Herva kertoo molempien kaivausten ideana olleen yhteisöarkeologinen tutkimus, jolloin tutkimuksia tehdään yhteistyössä vapaaehtoisten, ei-ammattilaisten kanssa.

Koska suomalaisten ja saksalaisten suhde oli sota-aikana vaikea, aihe on monille haastava. Hervan mukaan yleisökaivaukset ovat yksi tapa, jolla ihmiset voivat käsitellä suomalaisten sodanaikaista suhdetta saksalaisiin.

Hän kertoo yleisökaivauksilla käyneen henkilöitä, jotka eivät osallistuneet kaivauksiin, mutta jotka kuitenkin halusivat puhua aiheesta tai jakaa muistojaan Hervan ja tutkimusryhmän kanssa.

Yleisökaivausten tarkoituksena oli etsiä saksalaisten leirien arkipäiväiseen toimintaan liittyvää esineistöä, jota he löysivätkin sairaalatarpeista viinapulloihin. Ryhmä keskittyi erityisesti roskakuoppien kaivamiseen, koska juuri roskien perusteella on mahdollista päästä isompiin kysymyksiin siitä, miten saksalaiset ovat kokeneet heille hyvin vieraan ympäristön sekä toimineet siinä ympäristössä.

”Kaivausten osalta hanke siis tutkii sota-aikaa, kun taas hankkeen muissa osa-alueissa tutkitaan kulttuuriperintöön liittyviä asioita, kuten millaisia jälkiä saksalaisjoukkojen läsnäolo on jättänyt pohjoisen ihmisten mielenmaisemaan ja elinympäristöön.”

 

Kiinnostuitko aiheesta? Kuuntele Tiedeuutisten toisesta podcastista, miten sodasta Suomessa puhutaan, miksi Suomen ja Saksan sodanaikainen yhteistyö on vaiettu aihe, ja millaisia yliluonnollisia kokemuksia pohjoisen sotahistoriallisiin kohteisiin liittyy. Haastateltavana arkeologian professori Vesa-Pekka Herva, haastattelijana Heli-Paaso Rantala. Soundcloudin linkki ei valitettavasti toimi Tuudossa.

 

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Oulun yliopiston yhteistyösuhteiden vararehtoriksi Arto Maaninen

Oulun yliopiston hallitus on valinnut uudeksi yhteistyösuhteiden vararehtoriksi Arto Maanisen.  Maaninen siirtyy tehtävään Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:stä, missä hän on vastannut muun muassa tietointensiivisten tuotteiden ja palveluiden tutkimuksesta. Hän on toiminut VTT:ssä eri tehtävissä vuodesta 2002. Maaninen on väitellyt Oulun yliopistossa epäorgaanisen kemian alalta vuonna 1999. Hän on epäorgaanisen kemian dosentti. Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki käynnisti […]

Oulun yliopiston hallitus on valinnut uudeksi yhteistyösuhteiden vararehtoriksi Arto Maanisen. 

Maaninen siirtyy tehtävään Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:stä, missä hän on vastannut muun muassa tietointensiivisten tuotteiden ja palveluiden tutkimuksesta. Hän on toiminut VTT:ssä eri tehtävissä vuodesta 2002.

Maaninen on väitellyt Oulun yliopistossa epäorgaanisen kemian alalta vuonna 1999. Hän on epäorgaanisen kemian dosentti.

Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki käynnisti hakumenettelyn yhteistyösuhteiden vararehtorin valitsemiseksi elokuussa. Vuonna 2015 tehtävään valitun Matti Sarénin työsuhde päättyi kesäkuun lopussa.

Määräpäivään 10.09.2017 mennessä tehtävään hakivat Petri Ahokangas, Pekka Belt, Ville Isoherranen, Juha Jaako, Noora Jansson, Janne Järvinen, Marcos Katz, Arto Maaninen, Pekka Tervonen ja Vesa Virtanen.

Rehtori haastatteli vararehtorin tehtävään ilmoittautuneista kolmea, Petri Ahokangasta, Noora Janssonia ja Arto Maanista.

Uuden yhteistyösuhteiden vararehtorin toimikausi alkaa 1.12.2017 ja päättyy 31.12.2022.

Hallitus valitsee vararehtorit rehtorin esityksestä enintään viiden vuoden määräajaksi. Rehtori päättää vararehtoreiden tarkemmasta työnjaosta. Hallitus voi vapauttaa vararehtorit tehtävistään, jos siihen on tehtävän luonne huomioon ottaen hyväksyttävä ja perusteltu syy.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Oulun yliopiston tasa-arvopalkinto myönnettiin yliopistopastori Ari Savuojalle

Oulun yliopiston tasa-arvopalkinto jaetaan vuosittain ansiokkaasta toiminnasta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön hyväksi. Tänä vuonna palkinnon sai yliopistopastori Ari Savuoja.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston tasa-arvopalkinto on tänä vuonna myönnetty yliopistopastori Ari Savuojalle. Palkitsemisen perusteena on hänen työnsä yliopiston hiljaisen huoneen hyväksi.

Tasa-arvopalkinnon saaja julkistettiin hyvinvointiviikon avajaisten yhteydessä tiistaina 10.10.

Oulun yliopiston keskusaulassa luentosali L3:n vieressä olevaan hiljaiseen huoneeseen (tila YT101) voi tulla hiljentymään kuka tahansa, uskontokunnasta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Arkisin kello 7–22 avoinna oleva huone ei ole tarkoitettu opiskeluun, työntekoon tai kaverin kanssa jutusteluun. Hiljaisen huoneen avajaisia vietettiin elokuussa 2016, ja myös Oulun ylioppilaslehti uutisoi aiheesta.

Ari Savuoja on saamastaan tunnustuksesta hyvin otettu.

”Se tuli positiivisessa mielessä puun takaa, en osannut ennakolta ollenkaan arvata tällaisen huomionosoituksen saamista.”

Hän huomauttaa, että hiljaisen huoneen saaminen yliopistolle vaati pitkää lobbaustyötä eri toimijoiden kanssa.

”Huoneen tulo ei ole vain omaa aikaansaannostani, vaan mukana ovat olleet merkittävässä roolissa myös muun muassa Siiri Nousiainen (OYY:n hallituksen puheenjohtaja 2015), OYY:n sosiaalipoliittiset asiantuntijat Liisa Väisänen ja Hennamari Toiviainen ja Juuli Juntura (OYY:n kv- ja järjestöasioiden asiantuntija 2014–2017). Loppusinetin antoi yliopiston koulutuspalveluiden silloinen johtaja Eva Maria Raudasoja, ilman hänen panostaan huoneen tulo oli jäänyt puolitiehen.”

Savuojan oma työhuone (TF1o1) on aivan hiljaisen huoneen vieressä. Savuoja huolehtii huoneen käytännöllisestä ylläpidosta ja pitää silmällä, ettei tilaa käytetä luvattomiin tarkoituksiin.

Savuojan arvion mukaan hiljaisella huoneella on päivittäin viidestä kymmenen käyttäjää.

”Hiljainen huone tarjoaa tavoitteellisen hiljentymisen paikan. Meillä on yliopistolla erilaisia lukupaikkoja, jopa päivänokospaikkoja, mutta ei muualla tavoitteellisen hiljentymisen paikkaa. Huone palvelee myös opiskelijoiden uskonnon harjoittamista. Näin se parantaa myös tasavertaisuutta uskonnollisen kirjon osalta: vähemmistöuskonnot ovat päässeet tasavertaisempaan asemaan valtauskontoomme nähden.”

Vuodesta 2009 myönnetyn Oulun yliopiston tasa-arvopalkinnon tavoitteena on auttaa yliopistolaisia tiedostamaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön tärkeys.

Tasa-arvopalkinto jaetaan vuosittain ansiokkaasta toiminnasta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön hyväksi. Palkinnon voi saada henkilö, henkilöstö- tai opiskelijaryhmä, yksikkö, hallintoelin tai yhdistys. Vuodesta 2016 lukien palkinnon on jakanut Oulun yliopiston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunta.  Ehdotus palkinnon saajasta tuli OYY:lta.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Hyvinvointiviikolla edistetään opiskelijoiden mielenterveyttä

Oulun yliopistolla vietetään tällä viikolla (9.10.–15.10.) perinteistä Hyvinvointiviikkoa. Hyvinvointiviikko on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan, Oulun yliopiston ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) yhdessä järjestämä, opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointiin keskittyvä vuosittainen tapahtuma. Tänä vuonna tapahtuman teemana on opiskelijoiden mielen hyvinvoinnin ja psyykkisen terveyden edistäminen. Viikon tarkoituksena on ”rohkaista puhumaan, puuttumaan ja tarttumaan tilanteisiin”. Hyvinvointiviikon ohjelmassa on muun muassa Hyvinvointimessut (10.10. […]

Oulun yliopistolla vietetään tällä viikolla (9.10.–15.10.) perinteistä Hyvinvointiviikkoa.

Hyvinvointiviikko on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan, Oulun yliopiston ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) yhdessä järjestämä, opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointiin keskittyvä vuosittainen tapahtuma.

Tänä vuonna tapahtuman teemana on opiskelijoiden mielen hyvinvoinnin ja psyykkisen terveyden edistäminen. Viikon tarkoituksena on ”rohkaista puhumaan, puuttumaan ja tarttumaan tilanteisiin”.

Hyvinvointiviikon ohjelmassa on muun muassa Hyvinvointimessut (10.10. Linnanmaa, 11.10. Kontinkangas), keskustelutilaisuus yhdenvertaisuudesta yliopistolla (10.10.) ja liikuntailtapäivä Linnanmaan liikuntahallilla (12.10.). Hyvinvointimessuilla ständeilevät esimerkiksi Oulun Astma- ja Allergiayhdistys ry, Beauty Center Oulu, Byströmin nuorten talo, Juvenes ja Teknopalatsi.

Hyvinvointiviikolla voi tehdä hyvää myös muille. Tiistaina kello 10–14 Oulun Teekkariyhdistys ja Suomen Punainen Risti järjestävät Linnanmaan kampuksella Saalastinsalissa verenluovutustempauksen.

Viikolla voi lisäksi tutustua maksutta uusiin urheilulajeihin ja oululaisiin kuntosaleihin. Ilman Sporttipassia pääsee viikon aikana testaamaan Oulun korkeakoululiikunnan lajeista esimerkiksi jääkiekkoa, pumppia, lentopalloa ja futsalia.

Koko viikon ohjelman löydät ylioppilaskunnan nettisivuilta.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: