Minä halusin fuksina Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallitukseen. Olen sittemmin kadehtinyt senhetkistä päämäärätietoisuuttani.
Olen toki aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, seurannut ajankohtaisia asioita ja osallistunut poliittiseen keskusteluun. Yläasteella osasin luetella kaikki valtioneuvoston eli tuttavallisemmin hallituksen jäsenet, ja lukioikäisenä kirjoitin kotipaikkakuntani lehteen kriittisen kolumnin lukiokoulutuksen tasosta.
Opiskelija-aktiiviuralle minut ajoi halu vaikuttaa yliopisto-opetuksen ja koulutuksen laatuun. Olin tyytymätön yliopistotason koulutukseen, vanhentuneisiin opetusmateriaaleihin ja siihen, että sivuaineen opinnoistani ei kerätty palautetta.
Toisena opintovuotenani lähdin ainejärjestöni opintovastaavaksi, ja valiokuntatyön kautta innostuin myös ylioppilaskunnan toiminnasta. (Valiokunnat ovat sittemmin nimetty uudeksi jaostoksi.)
Ensimmäisessä koulutuspoliittisessa valiokunnassa oli käsittelyssä SYL:n linjapaperi, ja pidin siitä käytävää keskustelua jännittävänä. Uskaltauduin jopa ensikertalaisena osallistumaan keskusteluun.
Syksyn aikana heräsi hiljalleen tunne, että haluan OYY:n hallitukseen. Lähdin ensimmäistä kertaa ehdolle OYY:n edustajistovaaleihin, ja sainkin kerättyä muutaman äänen. Vaaleja tiedekunnan opiskelijapaikoille ei ollut, joten pääsin sinne varajäseneksi.
Neljännen opiskeluvuoteni syksyllä halusin jo todella kovasti OYY:n hallitukseen. Jo vuotta aiemmin olin hakenut kesken kauden eronneen henkilön tilalle, mutta en vielä silloin päässyt mukaan.
Syksyn edustajistovaaleissa mietin huolella omat vaaliteemani, täytin vaalikoneen huolella, kävin ehdokaskuvassa, tulostin omia pieniä flyereita, joita levitin ilmoitustauluille ja jaoin vaalikylissä. Uskaltauduin myös vaalipaneeliin edustamaan omaa vaalirengastani.
Kaiken tämän työn jälkeen sain vaaleissa vaivaiset 15 ääntä, eikä määrä riittänyt edes varajäsenen paikkaan. Unelmani tuntui murskaantuvan lopullisesti.
Minun onnekseni OYY:n hallitukseen valitaan muitakin kuin edustajiston jäseniä, ja hakuprosessin kautta pääsin hallitukseen. Tämä hallitusvuosi olikin monilla tavoin opiskelu-urani parhain. Pääsin keskustelemaan opiskelijoille tärkeistä asioista yliopiston johdon ja sidosryhmien edustajien kanssa. Tuttavapiirini moninkertaistui ja monipuolistui niin Oulun yliopiston sisällä kuin muistakin ylioppilaskunnista. Vuoden aikana tutustuinkin moniin elämäni tärkeimpiin ihmisiin.
Ennen kaikkea minusta tuntui, että minulla ja minun mielipiteilläni oli väliä: minua kuunneltiin niin ylioppilaskunnassa kuin yliopistoyhteisössäkin. Pääsin vaikuttamaan esimerkiksi tenttiakvaarion tuloon ja opintojen suoritusmahdollisuuksiin.
Viidentenä opiskeluvuotenani minut valittiin Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitukseen. Hallitusvuonna taistelin opintotuen leikkauksia vastaan ja puhuin sen puolesta, että opiskelijoilla olisi oikeus erehtyä ja vaihtaa alaa opiskelijavalintojen uudistuksen myötä. Vuoden aikana opin paljon poliittisesta vaikuttamisesta ja vaikuttamisen kulisseista: miten valta toimii ja kenellä kaikilla valtaa on.
Seitsemäntenä vuonna valmistuin.
Tämä oli opiskelijavaikuttamisen polkuni pääpiireissään. Kenenkään muun ei tule olemaan samanlainen, sillä jokaisen opiskelijavaikuttajapolku on oma ja uniikki. Jokaisen polun myötä yliopistoyhteisö on edes hitusen verran parempi. Tiesitkö jo, että kaiken muun hyvän lisäksi Oulun yliopistossa tästä saa lisäksi opintopisteitä?
Jos et ole vielä aloittanut omaa opiskelijavaikuttamisen uraasi, niin ei hätää: siihen on oivalliset mahdollisuudet tänä syksynä.
Lähes kaikki Oulun yliopiston opiskelijavaikuttamisen paikat yliopiston tasolla ja tiedekunnissa ovat auki 16.10.–16.11. välisen ajan osoitteessa halloped.fi. OYY:n edustajistovaaleihin voi asettua ehdolle vielä muutaman päivän ajan, tarkkaan ottaen 17.10. kello 12 asti.
