Linnanmaalla tulevaisuudessa 20 000 opiskelijaa

Oulun ammattikorkeakoulun Kotkantien ja Teuvo Pakkalan kadun kampukset siirtyvät Linnanmaan yliopistokampukselle. Ammattikorkeakoulu muuttaa humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekunnan tiloihin, joten humanistit ja kasvatustieteilijät joutuvat muuttamaan keskusaulan tietämille. Muuttouutinen on herättänyt monessa opiskelijassa huolta tiedekuntien tulevaisuudesta. Rehtori Jouko Niinimäki sanoo, että yksikään yliopiston tiedekunta ei ole lakkautusuhan alla.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Minna Koivunen

Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) hallitus on päättänyt, että Oamkin Kotkantien ja Teuvo Pakkalan kadun kampukset siirtyvät Oulun Linnanmaalle.

Oamk vuokraa Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:ltä (SYK) noin 23 000 neliön tilat Linnanmaan pohjoisosasta humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekunnan päädystä.

Linnanmaalle muuttavat tekniikan, luonnonvara-alan, kulttuurin ja liiketalouden alat.  Sosiaali- ja terveysalan opetus jatkaa Kontinkankaan kampuksella.

Oamkin pääasiallinen muuttovuosi on 2019. Sitä ennen SYK peruskorjaa Oamkin käyttöön tulevat tilat.

Yliopiston rehtorin Jouko Niinimäen mukaan muutosta oli alustavasti keskusteltu jo viime vuonna, joten lokakuun lopun uutinen ”ei tullut ihan puun takaa.”

”Toivoin, että he päätyisivät tähän ratkaisuun, molemmat vaihtoehdot olivat mahdollisia loppuun asti.”

Oamkin rehtorin Jouko Paason mukaan päätöksestä hyötyvät nyt molemmat, sekä yliopisto että ammattikorkeakoulu.

”Tässä on mahdollisuus luoda korkeakoulukampus, joka on kaikissa suhteissa huippuhyvä, sekä opiskelijoiden että tuloksellisuuden kannalta.”

 

Humanistit ja kasvatustieteilijät muuttavat

Muuton myötä humanistit ja kasvatustieteilijät siirtyvät yliopiston vanhalle puolelle Virransillan ja ATK-kadun väliselle alueelle.

Tiedekuntien tarkka sijoittuminen on vielä mysteeri. Yliopiston hallintojohtajan Essi Kiurun mukaan yksityiskohdista on vielä vaikea puhua, sillä muuttoa koskevat suunnitelmat ovat alkuvaiheessa.

Hän ei esimerkiksi osaa sanoa sitä, kuinka paljon neliöitä tiedekunnat toiminnalleen vaativat. Kiurun mukaan tavoitteena olisi se, että humanistinen ja kasvatustieteiden tiedekunta olisivat edelleen omia kokonaisuuksiaan, eli niitä ei paloiteltaisi pieniin osioihin ympäri Linnanmaata.

”Tämä on nyt hyvin tuore asia. Pitää muistaa, että pääasiallinen muuttovuosi on 2019. Siihen mennessä saadaan mahdollisimman hyvät tilat. Korostan, että kaikki voivat olla rauhallisella mielellä ja opiskella nykytiloissa. Vuoteen 2019 on pitkä aika, meillä on hyvin aikaa suunnittelulle.”

Muuton jälkeen yhteiskampuksella opiskelee ja työskentelee noin 20 000 henkeä. Korkeakoulujen yhteiskäyttöön tulevat muun muassa tiedekirjasto Pegasus ja kampuksen ravintolat.

Kiuru ei osaa vielä sanoa, tarvitaanko Linnanmaalle lisää ravintoloita tai kirjastoja.

”Ravintola- ja kirjastokapasiteetti mietitään huolella, kunhan suunnitelma etenee.”

Oamkin rehtorin Jouko Paason mukaan korkeakoulut ovat sopineet tilojen yhteiskäytöstä noin kolmen ja puolen tuhannen neliön osalta. Yhteistyötä voidaan tehdä esimerkiksi laboratorioiden käytössä, sillä niitä tarvitaan myös ammattikorkean tekniikan ja luonnonvarojen opinnoissa.

”Meiltä löytyy auto- ja rakennuslaboratorioita, joita yliopistolla ei ole, ja yliopistolla on hienot kemian laboratoriot, joita me voimme hyödyntää.”

”Linnanmaalle ei tarvitse rakentaa kalliita kirkkosaleja, sillä kirkkomusiikin koulutus lakkautetaan. Musiikkipedagogikoulutukselle on Linnanmaalla tulossa koulutuksen vaatimat tilat. Tanssinopettajien tilojen pohdinta on vielä kesken. On mietitty, että tanssijat voisivat käyttää joko tanssikoulujen tiloja harjoitteluunsa, tai mahdollisesti myös Linnanmaalta voi löytyä tiloja.”

 

Muutto herättää myös pelkoa

Oamkin muutto on herättänyt opiskelijoissa ristiriitaisia tuntemuksia. Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) toivottaa Oamkin tervetulleeksi Linnanmaalle. Kannanotossaan OYY näkee muutoksen positiivisena asiana Oulun kehitykselle ja opintoalojen yhteistyölle.

Samaten Oamkin opiskelijakunta OSAKO suhtautuu muuttoon positiivisesti, kunhan opiskelijoiden palvelut turvataan, sanoo hallituksen puheenjohtaja Toni Hyvönen.

Humanistisen Killan puheenjohtajan Mari Partasen mukaan muutto ei ole lähtökohtaisesti paha asia, mutta sen vaikutukset pelottavat. Hän ihmettelee, miten asiasta on voitu päättää, ennen kuin muuttajien sijoituspaikka on selvillä.

”Mielestäni olisi ollut suotavaa pohtia etukäteen sitä, minne mahdutaan, ja voiko meitä sijoittaa yhdelle alueelle, että olisimme edelleen yhtenäinen tiedekunta.”

Partanen pitää päätöstä Oamkin sijoitusta arvovalintana.

”Siitä näkyy se, ketkä ovat tärkeitä ja kenestä pidetään. Tiiviimpi yhteistyö voi kyllä avata hyviä mahdollisuuksia, eikä muutto ole paha asia sinällään, mutta nyt sitä ollaan tekemässä humanistien ja kasvatustieteilijöiden kustannuksella.”

Partasen mukaan tiedekunnassa pelätään jopa humanististen alojen lopettamista.

”Viimeaikaiset mullistukset, kitsas tiedotus ja päätöksenteko suljettujen ovien takana ovat luoneet pelkoa siitä, onko tässä todellisuudessa kyse tiedekunnan alasajosta. HuTK on edullinen ja tuottelias tiedekunta ja tärkeä osa monitieteistä yhteisöä, ja sen alasajolla ei voitettaisi mitään.”

Myös yliopiston tiedotus saa kritiikkiä, sillä muuttoon liittyvästä päätöksenteon etenemisestä on kuultu lähinnä sanomalehti Kalevan kautta.

”Ulkoisessa viestinnässä on annettu kuva, että kaikki olisivat innoissaan muutosta. Se ei pidä paikkaansa, ja sen kuuleminen tuntuu aika absurdilta. Asia aiheuttaa myös paljon huolta ja murhetta.”

Oulun Luokanopettajaopiskelijoiden Olo ry:n puheenjohtaja Ville Saviluodon mukaan Oamkin muutossa on hyviä puolia, mutta Partasen tapaan hän kritisoi asiasta tiedottamista.

”Vaikka muutosta on huhuiltu pitemmän aikaa, lopullinen päätös tuli käsittääkseni yllätyksenä niin henkilökunnalle kuin opiskelijoille. Ymmärrän yhteisen kampusalueen ajamisen, mutta samaan aikaan kyseenalaistaisin sitä, miten hiljaisuudessa tämä päätös on viety läpi.”

Saviluotoa mietityttää se, millaiset ovat uudet taito- ja taideaineiden opetuksen tilat.

”Muutto ei saa olla tekosyy tilojen heikentämiselle tai pienenemiselle. Opiskelijat ja henkilökunta tulisi osallistaa alusta asti tilojen suunnitteluun, jotta ne opiskelijamäärien kasvaessa palvelisivat  nykyisiä ja tulevia tarpeitamme. ”

Humanistisen tiedekunnan dekaani Paula Rossi suhtautuu muuttouutisiin positiivisemmin.

”Nyt otetaan rauhallisesti. Kaikki on vielä kesken, ja hyvässä yhteistyössä suunnitellaan johdon kanssa. Työntekijöitä ja opiskelijoita kuullaan. Tässä on paljon hyvää, esimerkiksi yhteistyömahdollisuuksia”, Rossi kertoi tekstiviestillä.

Onko huoli tiedekunnan alasajosta perusteltua?

”Ei todellakaan ole. Päinvastoin. Me vahvistumme, olemme monessa mukana”, Rossi vastasi.

Samaa vakuuttaa Jouko Niinimäki.

”Mikään tiedekunta ei ole lakkautusuhan alla, eli humanistien ei tarvitse olla asiasta ollenkaan huolissaan. ”

 

Miten käy Humuksen ja OLOhuoneen?

Yksi ratkaistava arvoitus on se, minne Humanistisen Killan omistama Humus-kahvila ja Oulun Luokanopettajaopiskelijoiden OLOhuone-kahvio sijoittuvat.

Mari Partasen mukaan Humuksen säilyminen on Killalle taloudellisesti erittäin tärkeää. Sen tuottoja käytetään muun muassa graduapurahojen jakamiseen. Rahan lisäksi Humuksella on sosiaalinen merkitys.

”Humus on humanistien yhteisöllisyyden kehto, jossa humanistiopiskelijat ja henkilökunta tapaavat toisiaan. Nyt pohditaan sitä, löytyykö vanhalta puolelta asianmukaiset tilat. Toistaiseksi yliopiston johto ei ole ollut kiinnostunut asiasta. ”

Kahviloiden tulevaisuudesta ei tiedä Essi Kiurukaan.

”Lähtökohtana on se, että ne tilat luovutetaan Oamkin käyttöön. Mutta Humus on yhtenä asiana sellainen, joka pitää ottaa huomioon. Kuppilan tilanne ja sijoittuminen varmasti huomioidaan. Mutta vielä on aikaa miettiä sitä, miten se jatkaa elämäänsä ja toimintaansa”, Kiuru toteaa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Uskalla epäonnistua

Epäonnistuminen opettaa parhaassa tapauksessa todella paljon.

Suuri osa meistä pelkää epäonnistumista. Epäonnistumisen pelon vuoksi jätetään usein asioita tekemättä. Epäonnistumisia tulee kuitenkin väkisinkin elämässä, joten on parempi oppia epäonnistumaan ja tekemään seuraavalla kerralla paremmin. Yksi aktiviteetti, jota ei todellakaan tästä syystä kannata jättää väliin, on järjestötoiminta. Päinvastoin.

Talvivaaran kaivosta on usein kuvailtu termillä “too big to fail.” Tämä tarkoittaa sitä, että projekti on jo liian tärkeä ja suureksi paisunut, että sen voisi antaa epäonnistua. Ennen kuin lähtee puuhastelemaan tällaisiin megaprojekteihin, kannattaa aloittaa vähän pienemmältä mittakaavalta.

Ainejärjestöissä ja ylioppilaskunnassa puuhastelu saattaa tuntua monesta pieneltä ja mitättömältä, koska opiskeluaika on yleensä varsin lyhyt ajanjakso elämästä. Ne tarjoavat kuitenkin mahdollisuuksia, joissa jokainen voi oppia ja harjoitella haluamiaan taitoja. Kiinnostaako myyntihommat? Lähde kehittämään järjestösi yritysyhteistyötä. Opetuksen kehittäminen ja sivistysyliopisto? Oulussa on loistavat mahdollisuudet vaikuttaa koulutuksen laatuun, lähtien järjestötasolta. Kiinnostaako raha? Rahastonhoitajana pääset laskuttamaan ja vinkumaan sitseille osallistuneilta myöhästyneitä maksuja.

Projektityöskentelyä sekä kokouskäytäntöjä oppii varmasti jokaisessa järjestöhallituksessa ja kokonaisen organisaation johtoa voi kokeilla hallituksen puheenjohtajan paikalta. Hallituksessa toimiminen opettaa varmasti paljon enemmän kuin väkinäiset ryhmätyöt kursseilla.

Järjestötoiminta on loistavaa harjoitusta työelämään, eikä haittaa, vaikka täällä epäonnistuu. Minulle on ollut aina epämukavaa asettaa omia tuotoksiani opettajien, saati sitten kaikkien nähtäville julkiseen tarkasteluun. Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta kirjoittaa kolumnia lehteen, ajattelin, että tässähän on hyvä mahdollisuus kehittää omia taitojani kirjoittamisessa, omien mielipiteiden sanomisessa ääneen ja kritiikin vastaanottamisessa.

Kirjoitin ensimmäisen kolumnini jatkuva pelko asia- ja kirjoitusvirheistä takaraivossa. Niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäiseen kolumniini eksyi asiavirheitä ja vääriä johtopäätöksiä, joista huomautuksia tuli aina rehtoritasolta asti. En silti kadu tekstini kirjoittamista, sillä sain siitä pääosin kuitenkin itsetuntoa kohottavaa positiivista palautetta ja koska siinä selvisi, että rehtoritkin ovat kiinnostuneita opiskelijoiden ajatuksista ja tuntemuksista. Epäonnistumisestani ei syntynyt minkäänlaisia jälkiseuraamuksia ja koko homma unohtui hetkessä muilta kuin minulta. Minä sen sijaan sain hyvän opetuksen. Jatkossa muistan tarkistaa faktat ja sen, onko kirjoitukseni päättely johdonmukaista ja jos joskus saan mahdollisuuden kirjoittaa sanomalehteen kolumnia, en varmasti tee samaa virhettä.

Olin kolme vuotta Ympäristörakentajakillan hallituksessa ja tein tuonakin aikana monia virheitä. Epäonnistumisista ei kuitenkaan yleensä tule pahaa verta hallituksen keskuuteen, jos vain uskaltaa myöntää virheensä ja haluaa korjata sen, eikä yritä salata sitä muilta. Jossain vaiheessa asia kuitenkin paljastuu ja on jo liian myöhäistä korjata tilanne. Jos asia käsitellään ajoissa, on apua vielä saatavissa muilta.

Suurimmat ongelmat, joita olen nähnyt järjestötoiminnassa, ovat johtuneet juurikin siitä, ettei omia virheitä uskalleta myöntää. Täytyy muistaa kuitenkin, että vaikka oma ainejärjestö tuntuu opiskeluaikana todella tärkeältä ja suurin osa päivistä menee muiden järjestöaktiivien seurassa, vain harvat ihmiset oman järjestösi ulkopuolelta tietävät parin vuoden päästä, että olet ollut järjestötoiminnassa mukana. Vielä harvempi tulee tietämään, että olet epäonnistunut jossain. Ainejärjestöissä vaihtelu on suurta ja opiskelut kestävät vain hetken.

Täten kannustan kaikkia lähtemään mukaan oman ainejärjestön hallitukseen tai toimihenkilöksi ja oppimaan tekemistä ja kohtaamaan epäonnistumisia. Epäonnistumisen sattuessa täytyy muistaa, että ainejärjestössä on paljon avuliaita ihmisiä, jotka auttavat, sillä on kaikkien etujen mukaista, että kaikki projektit ja tavoitteet hoidetaan maaliin asti. Tärkeintä on, että epäonnistumisten sattuessa siitä oppii.

Aleksi Hursti

Ännännen vuoden ympäristöteekkari ja ensimmäisen kauden TeTaattori. OYY:n hallituksen jäsen vuonna 2017.

Lue lisää:

Viikon 45 tutkijatapaaminen: Riskinkarttaminen yrittäjyydessä tutkimuksen kohteena

Joskus ihmiset tulevat vaikean valinnan eteen: ottaako riski vai jättääkö se ottamatta. Riskin ottamisen seurauksia ei voida usein ennalta tietää, siksi ihmiset ovat useimmiten riskiä karttavia. Oulun yliopistolla taloustieteen yksikön tohtorikoulututettava Mikko Vaaramo tutkii parhaillaan riskinkarttamisen ja yrittäjyyden välistä yhteyttä.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Mitä väitöskirjasi käsittelee, Oulun yliopiston taloustieteen yksikön tohtorikoulutettava Mikko Vaaramo?

Tutkin väitöskirjassani riskinkarttamisen yhteyttä yrittäjyyteen. Riskin karttaminen kuvaa, miten ihmiset toimivat valinnoissa, joihin liittyy epävarmuutta.  Aineistoni pohjautuu lääketieteellisen tiedekunnan  vuonna 1966 Pohjois-Suomessa syntyneiden kohorttiin. Käytän tutkimuksessani vuoden 2012 kyselyä, ja vaikka kysely on pääasiassa terveyskysely, on sen avulla mahdollista selvittää ihmisten riskinottohalukkuus.  Kyselyssä on mukana suoraan taloudelliseen riskinottoon liittyviä kysymyksiä. Niiden avulla selviää, millaisia riskinkarttamisen arvoja ne antavat. Näitä arvoja sovellan sitten taloustieteen mallin avulla, jolla riskinkarttamista voidaan mitata.

Millaisia tuloksia tutkimuksesta olet jo saanut?

Tutkimus näyttäisi vahvistavan käsitystä, että ihmiset arvioivat rahallisesti pienemmät riskit erillisinä muista valinnoistaan, ja vasta isomman mittakaavan valinnoissa huomioon otetaan myös olemassa olevat riskit. Tutkimuksen avulla on mahdollista selvittää, miten riskinkarttaminen eroaa kohortin sisällä olevien ihmisten välillä. Sukupuoli, vuositulot ja koulutus näyttävät vaikuttavan riskinkarttamiseen. Mielenkiintoista on ollut myös huomata, ettei ihmisen oma arvio riskinotostaan ja laskennallinen riskinkarttaminen useinkaan kohtaa.

Tutkin, vaikuttaako riskinottokyky yrittäjyyteen ryhtymiseen. Uskon riskinkarttamisella olevan jonkinlaista merkitystä yrittäjäksi alkamisen kanssa, mutta en vielä tässä vaiheessa tiedä varmasti, miten paljon. Vertailen tuloksiani saman kohortin vuoden 1997 kyselyn pohjalta tehtyyn tutkimukseen. Jo tässä vaiheessa tutkimusta olen havainnut joitakin muutoksia yrittäjien riskinottohalukkuudessa vuosien 1997 ja 2012 välillä.

Mistä nämä muutokset voivat johtua?

Kun kysely tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 1997, oli Suomessa tuolloin parempi taloudellinen tilanne kuin vuonna 2012, jolloin sama kysely toteutettiin toisen kerran. Taloudellinen tilanne ja yrittäjien ikääntyminen voivat olla osasyitä muutokseen, mutta asia vaatii vielä tarkempaa perehtymistä.

Voiko yrittäjänä työskennellä, jos karttaa riskinottamista?

Yrittäjyyteen liittyy riskinottoa, mutten osaa vielä tarkkaan sanoa, miten paljon. Toisaalta riskinotto ja sen vaikutukset ovat kulttuurisidonnaisia: Joissakin maissa, kuten Japanissa , täytyy olla valmiimpi ottamaan riskejä, jos alkaa yrittäjäksi. Japanissa epäonnistuminen voi olla pahempaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa yrittäjyyteen kannustetaan eikä siellä konkurssi välttämättä ole kovin paha asia.

Mielestäni yrittäjänä voi toimia, vaikka ei halua ottaa riskejä. Mutta voiko silloin menestyä yhtä hyvin, se on toinen asia. Tarkoituksenani onkin seuravaaksi selvittää yrittäjyyden ja riskinoton välistä yhteyttä seikkaperäisemmin.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Viikon 45 tiedejulkaisu: Vitakasvit huolehtivat vesistöistä

Suomen vesistöissä elelee paljon erilaisia eliöitä, kuten ruohon näköisiä vitoja. Nämä vesikasvit tarjoavat suojaa ja elinympäristöjä muille vesien eliöstöille, ja niiden olemassaolo kertoo myös vesistön puhtaudesta. Vitojen runsas määrä kun voi viitata vesien rehevöitymiseen.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksikön tutkijatohtori Janne Alahuhta on tutkinut yhdessä yhdysvaltalaisen Marcus W. Beckin kanssa Wisconsinin ja Minnesotan järvistä löytyvää vitakasvillisuutta, jotka ovat yleisiä myös Suomessa.  Vitoja on olemassa 80 eri lajia ympäri maailman, ja Suomessa ehkä tunnetuin vitalaji on ahvenvita. Suomessa vitoja on muutamia kymmeniä eri lajeja.

”Vitalajeja kasvaa enemmän Wisconsinissa ja Minnesotassa kuin Suomessa. Vaikka vitalajeja on enemmän Pohjois-Amerikassa, niin jouduimme jättämään harvinaisimman lajit pois tutkimuksesta.”

Beck ja Alahuhta keskittyivät tutkimuksessaan pelkästään vitalajeihin. Kaksikkoa kiinnosti, mitkä asiat vaikuttavat vitojen lajirunsauteen ja niiden yhteisöön. Vitojen esiintymistä selitettiin niin vedenlaadulla, pinta-alalla ja syvyydellä kuin ilmastolla ja spatiaalisilla prosesseilla, eli maantieteellisillä keskittymillä tai rakenteella. Lisäksi kaksikko tutki, voiko spatiaaliset prosessit liittyä myös lajien leviämiseen. Alahuhdan mukaan eri vitalajit reagoivat ympäristöön ja spatiaallisiin prosesseihin eri tavalla eri järvissä.

”Jotkin lajit suosivat ravinteikkaita vesiä, kun taas jotkin lajit voivat elää vähemmän ravinteikkaassa vedessä.”

Wisconsinissa ja Minnesotassa järviä oli niin pohjoisosassa kuin eteläosassa osavaltioita. Tutkimuksesta ilmenee, että Wisconsinin ja Minnesotan vesistöissä on runsaasti vitakasvillisuutta, ja työssä analysoitiin tarkemmin kuusitoista eri lajia. Yksi näistä lajeista on vieraskasvi, poimuvita, jota esiintyy luontaisesti jonkin verran myös Suomessa. Poimuvitaa löytyi runsaasti ”kaksoiskaupungin”, Minneapolisin ja St. Paulin ympäristöstä. Alahuhdan mukaan poimuvitan runsas määrä selittyy spatiaalisilla prosesseilla sekä ihmisten toiminnalla. Ihmiset edesauttavat lajien leviämistä.

”Jos käy veneilemässä Oulujoella, ja veneeseen tarttuu jonkin kasvin siemeniä tai osia, niin ne saattavat jäädä veneeseen. Jos saman veneen siirtää vaikka Inariin, niin veneeseen jääneet siemenet tai kasvin osat alkavat myöhemmin kasvaa vieraassa vesistössä. Samalla periaatteella poimuvita on levittäytynyt uusiin järviin Pohjois-Amerikassa. ”

Beckin ja Alahuhdan tutkimuksessa ilmenee, että spatiaaliset prosessit ja paikallinen vedenlaatu selittävät ilmastoa enemmän vitalajeja ja niiden runsautta. Ilmastolla oli huomattavasti vähemmän vaikutusta vitakasvien määrään. Selkeä paikallisen vedenlaadun merkitys selittyy Alahuhdan mukaan maankäytön vaikutuksella järviin, kun tutkimusalueen eteläosan järvet olivat rehevöityneet. Tutkimusalueen pohjoisosassa järvien vedenlaatu oli huomattavasti suotuisampaa vitalajien esiintymiselle.

Vesikasvit huolehtivat omalla tavallaan vesistöistä. Joten kesällä meressä tai järvessä uidessa ei tarvitse välittää jalkoja kutittelevista vitoista, sillä ne hoitavat vain omaa tehtäväänsä niin veden puhdistajina kuin elinympäristöinä kaloille ja ruokailupaikkoina vesilinnuille.

Tutkimuksen julkaisi Aquatic Sciences.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

SYK on avoin vuokralaisille – ”Olisi mahtavaa, jos Linnanmaalla olisi oma panimo”

Oulun yliopisto on avannut ovensa Subwaylle ja Terveystalolle. Uusien vuokralaisten hankinta on tällä hetkellä jäässä Oulun ammattikorkeakoulun muuttosuunnitelmien vuoksi. Tilat omistava Suomen Yliopistokiinteistöt suhtautuu vuokralaisiin varsin vapaamielisesti: tulevaisuudessa Linnanmaalla voi toimia vaikka oma kampusbaari.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Joel Karppanen

Tänä syksynä moni Oulun yliopiston opiskelija on yliopistolle tullessaan hätkähtänyt edessään siintävää näkyä. Hetkinen –  humanistisen tiedekunnan vaaleaa kiviseinää koristavatkin Subwayn ja Terveystalon logot!

Yritysmaailma logoineen, brändiväreineen ja mainoslakanoineen onkin yhä näyttävämmin esillä kaikissa maan yliopistoissa. Yksi tuore esimerkki yritysten ja yliopistojen välien lämpenemisestä on Tampereen teknillisen yliopiston kampuksen keskelle rakennettu Kampusareena.

Yli 16 000 neliön uudisrakennusta kuvataan yliopiston sivuilla ”tieteen, tutkimuksen ja teknologian keskipisteeksi”, jonka tiloista irrotetaan yrityksille noin 40 prosenttia, liiketiloiksi 10 prosenttia ja yliopistolle loput 50 prosenttia. Viime syksynä avatun Kampusareenan vuokralaisia ovat muun muassa Nokia Technologies ja Huawei.

Suomen Yliopistokiinteistöjen (SYK) rakennuttama ja omistama Kampusareena antaa osviittaa siitä, miltä Oulun yliopisto voi tulevaisuudessa näyttää.

”Kampusareena on hyvä testiympäristö, josta voimme katsoa mallia. Tarkoitus ei ole tehdä siitä yksi yhteen -kopiota, vaan jatkojalostaa sitä eri kampuksille sopivaksi”, sanoo Seppo Wiik, SYKin Oulun kampusmanageri.

Suomen Yliopistokiinteistöt Oy perustettiin vuonna 2009 yliopistouudistuksen yhteydessä. Aiemmin Senaatti-kiinteistöjen omistamat yliopistokiinteistöt siirrettiin kolmen uuden kiinteistöyhtiön hallintaan, Aalto-Yliopistokiinteistölle, Helsingin Yliopistokiinteistölle ja Suomen Yliopistokiinteistölle.

SYK omistaa, rakennuttaa ja kehittää pääkaupunkiseudun ulkopuolisten yliopistojen ja korkeakoulujen käytössä olevia kiinteistöjä.

Oulun yliopistonkin tilojen omistaja on SYK, ei yliopisto. Seppo Wiikin mukaan oikeus SYKin kiinteistöjen vuokralaisista päättämiseen on yhtiöllä itsellään.

”Asiasta keskustellaan tietysti myös yliopiston johdon kanssa, mutta SYKillä on täysi vapaus valita kampukselle tulevat yritykset.”

 

Oamk täyttää tyhjiä neliöitä

Neliöiden puolesta Linnanmaalle mahtuisi monta uutta vuokralaista. Kampuksella on tyhjää tilaa tällä hetkellä noin 5000 neliötä. Vuodenvaihteessa Linnanmaan lounaiskulmasta vapautuu vielä 10 000 neliötä tilojen tehostamistoimenpiteiden seurauksena.

Osan tyhjistä neliöistä haukkaa Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk), jonka Kotkantien ja Teuvo Pakkalan kampukset muuttavat Linnanmaalle vuonna 2019. Oamk vuokraa toiminnalleen SYKiltä noin 23 000 neliön tilat.

Seppo Wiikin mukaan SYKin linjana on, ettei uusia yritysneuvotteluita Linnanmaalla aloiteta, ennen kuin Oamkin tarvitsema tilakokonaisuus on selvillä.

”Tilatarve on selvillä kuitenkin pian, joten neuvotteluja voidaan jatkaa jo ennen vuodenvaihdetta.”

Seppo Wiik uskoo kahden korkeakoulun kampuksen olevan yrityksen näkökulmasta houkutteleva.

”Kyse on kuitenkin yhteensä 20 000 opiskelijasta, joka on jo pienen kaupungin verran.”

SYK ei sanele yritysvuokralaisille erityisiä ennakkoehtoja. Wiikin mukaan Linnanmaalle ovat tervetulleita hyvin monenlaiset yritykset pienistä kampaamoista isoihin teknologiajätteihin.

Ilmeisimpiä yhteistyökumppaneita ovat ne firmat, jotka hyödyntävät yliopistoa tutkimus- ja kehitystyössään.

Suunnitelmissa on tarjota lisää työhuoneita myös paikallisille start up -yrityksille. Työtiloja kaavailtiin ensin vanhoihin biologian laitoksen tiloihin, mutta etsintä pistettiin hetkeksi tauolle Oamkin muuttoilmoituksen myötä­­.

”Tilaa start up -yrityksille löytyy kyllä. Lisäksi lounaiskulmasta on vapautumassa iso alue, johon voidaan ottaa isojakin toimijoita.”

Yliopiston ovat avoinna myös tavallisille palveluyrityksille, kuten parturi-kampaamoille ja hierojille.

”Ajatuksena olisi se, että Linnanmaasta muodostuisi opiskelijalle niin hyvä kokonaisuus, ettei sieltä palveluiden perässä tarvitsisi lähteä keskustaan”, Wiik visioi.

 

Panimokaan ei olisi pahitteeksi

Tähän asti Linnanmaalla toimineet ravintolat ovat olleet pääasiassa yhden omistajan hallussa.

Nyt kampuksella toimii kolme ravintola-alan yritystä: Uniresta, Fazer Food Services ja Subway.

Toisin kuin Fazer, Subway ei tullut yliopistolle kilpailutuksen kautta.

”Yliopisto halusi, että Linnanmaalle tulisi yrityksiä muutenkin kuin kilpailutuksen kautta. Tällä haluttiin antaa vähän erilaista tarjontaa”, Seppo Wiik perustelee.

Onko tässä maailmassa mikään bisnes yliopistolle täysin sopimaton? Sopisiko keskusaulan kupeeseen esimerkiksi tupakkakauppa, peliluola tai strippibaari?

Wiik ei tyrmää mitään bisnesideaa ennakkoon.

”Edellä mainittujen sijoittumisesta yliopistoalueelle kuitenkin käydään perinpohjainen keskustelu ensin yliopiston kanssa”, hän jatkaa.

Esimerkiksi kampusbaaria hän pitää vain mainiona ideana, mikäli oikea toimija löytyy. Asiasta on jo keskusteltu hallintojohtaja Essi Kiurun kanssa.

”Minusta olisi oikein mahtavaa, jos Linnanmaalle saataisiin oma panimo, joka tekisi opiskelijoille olutta mieltymysten mukaan. Se olisi loistava idea.”

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Paremmat opintojaksokuvaukset, parempi CV

Opiskelijoiden työelämävalmiudet paranisivat, jos opintojaksokuvaukset tehtäisiin nykyistä huolellisemmin. Näin arvioi vuoden lopulla työnsä päättävä TERÄ-hanke.

TEKSTI Ville Koivuniemi

KUVAT Minna Koivunen

Tähän alkuun voisi kaivaa ”varoittavan” yksittäisen esimerkin jonkin Oulun yliopiston opinto-oppaan opintojakson tavoitteista ja sisällöstä. Etenkin osaamistavoitteiden suhteen ongelma on kuitenkin niin laaja, että yksittäisen esimerkin nostaminen esiin ei palvelisi tarkoitustaan.

Yksittäiset opintojaksokuvaukset kertovat napakasti kunkin opintojakson sisällöistä, mutta kokonaisuus muodostaa ongelman etenkin työtä hakevan ja vähänlaisesti työkokemusta omaavan opiskelijan näkökulmasta.

Ongelma konkretisoituu siinä hetkessä, kun opintojensa loppusuoralla oleva tai vastavalmistunut opiskelija yrittää hahmotella töitä etsiessään ansioluetteloonsa, mitä kaikkea työelämän kannalta olennaista osaa.

”Opiskelijan työllistymisen näkökulmasta olisi tärkeää, että hän osaisi sanoittaa ja markkinoida muutakin kuin substanssiosaamistaan, TERÄ – työelämäyhteistyötä tukevat rakenteet -strategiahankkeen puheenjohtaja”, professori Maria Kääriäinen sanoo.

Muulla kuin substanssiosaamisella Kääriäinen viittaa yleisiin työelämätaitoihin. Ne voivat olla esimerkiksi neuvottelu-, verkostoitumis- ja ryhmätyötaitoja. Niitä kyllä oppii systemaattisesti osana yliopisto-opintoja, mutta yksittäisistä opintojaksokuvauksista tai edes tutkintokuvauksista ne eivät välttämättä tule esiin – ja se on ongelma.

”Opiskelijan on hankalampi tunnistaa monipuolisesti osaamistaan, jos sitä ei sanota osaamistavoitteissa”, Kääriäinen toteaa.

Samaa viestiä kertoo oikeastaan mikä tahansa työnhakuopas: etenkin vastavalmistuneilla on vaikeuksia kirjoittaa osaamistaan auki sellaiseen muotoon, että rekrytoija pääsee heti kärryille siitä, millaista osaamista työntekijällä on.

Se että osaamista ei kuvata opintojaksojen kuvauksissa, ei tietenkään tarkoita, etteikö opiskelijoilla tuota osaamista olisi, ja etteikö opiskelijoilla olisi mahdollisuutta tuota osaamista sanoittaa esimerkiksi CV:n muotoon.

Mutta jos tutkintojen ja yksittäisten opintojaksojen kuvauksissa olisi kerrottu selkeämmin ja laajemmin, millaista osaamista opintojen aikana karttuu, siitä olisi kaikille hyötyä, Kääriäinen muistuttaa. Hänen mukaansa hyöty näkyisi myös siinä, että opiskelijat näkisivät jo opintojaksokuvauksen luettuaan, miksi opintojaksolla käytetään tiettyä opetusmenetelmää, kuten esimerkiksi ryhmätyötä.

Varsinkin teoreettisten alojen ongelma

Samaa mieltä opintojaksokuvausten puutteellisuudesta on Kääriäisen kanssa TERÄ-hankkeessa sekä ESR-rahoitteisessa Tyyli – työelämäjaksoja ja työssäoppimista yliopisto-opintoihin -hankkeessa mukana oleva Oulun yliopiston suunnittelija Tytti Tenhula.

Ongelma opintojaksokuvausten laadussa koskettaa nopeasti vilkaistuna etenkin yliopiston teoreettisimpia aloja kuten humanistista tiedekuntaa ja luonnontieteellistä tiedekuntaa.
”Mutta ei ole sellaista alaa, jossa asia olisi täysin kunnossa ja enemmän ei voitaisi tehdä”, Tenhula sanoo.

Yleisellä tasolla voidaan kuitenkin sanoa, että selvemmin tiettyihin ammatteihin valmistavilla koulutusaloilla työelämäyhteydet ovat jatkuvasti ja luonnollisesti osa opetusta. Esimerkkeinä tällaisista aloista voisi mainita lääketieteen lisensiaatin opinnot sekä luokanopettajakoulutuksen.

Toki opintojaksokuvausten olisi hyvä olla nykyistä paremmassa kunnossa muistakin syistä kuin pelkästään siksi, että opiskelijat voisivat siten kirjoittaa helpommin parempia ansioluetteloja.

”Jos ajattelee opiskelijaa, joka valikoi tulevia kurssejaan, ihan jo oppimisen näkökulmasta on tärkeää, että kursseilla annettu opetus ja opintojaksojen kuvaukset vastaavat toisiaan”, Kääriäinen toteaa.

Kaikilla varaa parantaa

Tämän vuoden alussa alkanut ja vuoden loppuun saakka toimiva TERÄ-hanke on kartoittanut Oulun yliopiston työelämäyhteyksiä. Eroja eri alojen välillä löytyy, mutta Kääriäisen mukaan kaikilla aloilla olisi parantamisen varaa.

Opintojaksokuvausten lisäksi tärkeää olisi, että eri alojen työelämäyhteydet kirjattaisiin myös osaksi opetussuunnitelmia, joita tehdään parasta aikaa ensi vuodelle. Kun kuvaukset vastaavat täysin opetusta, niistä on maksimaalinen hyöty myös opiskelijalle, joka esimerkiksi pohtii, mitä vapaavalintaisia opintoja ottaisi osaksi kurssitarjontaansa.

”Me TERÄ-hankkeessa tarkastelemme opintojaksokuvauksia ja opetussuunnitelmia sekä annamme rakentavaa palautetta. Viime kädessä vastuu on tutkinto-ohjelmilla”, Maria Kääriäinen toteaa.

Työelämän ja Oulun yliopiston välistä yhteyttä tarkasteltaessa opintojaksokuvaukset ovat luonnollisesti vain pieni osa kokonaisuutta. Niiden saattaminen ajan tasalle on kuitenkin toimenpiteenä varsin kustannustehokas.

Paljon myös tehdään

Paljon muutakin kuitenkin tapahtuu koko ajan. Esimerkiksi TYYLI-hankkeen tiimoilta Tytti Tenhula on erityisen iloinen siitä, että sen pohjalta syntyneet hankkeet ovat konkreettisia ja ne on suunniteltu suoraan tiedekuntien erilaisia tarpeita silmällä pitäen.

Yhdessä pilotissa yhdistyy poikkitieteellisyys, työelämälähtöisyys ja kesäopinnot. Siinä nelihenkiset arkkitehtuurin ja tekniikan opiskelijat suunnittelivat työryhminä Oulun kaupungille pyöräilykatoksia. Tiivistetysti sanottuna arkkitehtiopiskelijat suunnittelivat ja tekniikan opiskelijat tekivät lujuuslaskelmia.

Jonkin ryhmän suunnitelma saattaa poikia jopa sopimuksen Oulun kaupungin kanssa, mutta joka tapauksessa opiskelijat saivat oikean työelämän tilannetta vastaavan tilaajan, opintopisteitä, kokemuksen poikkitieteellisyydestä ja tekemistä kesälle.

Luonnontieteen opiskelijoiden työharjoittelukäytäntöjä on puolestaan muutettu entistä enemmän sellaiseen suuntaan, että harjoittelun jälkeen mahdollisimman monelle opiskelijalle leviäisi tietoa ja tuoretta kokemusta siitä, millaisia erilaisia harjoittelumahdollisuuksia opinnot tarjoavat.

Käytännössä kaikki selvitykset ja tutkimukset osoittavat, että opintojen aikaiset yhteydet työelämään parantavat työllistymismahdollisuuksia yksittäisen opiskelijan kohdalla merkittävästi.
”Oulun yliopistossakin hirveän monella ne kontaktit, joiden kautta saadaan ensimmäiset työpaikat, on hankittu jo opiskeluaikana”, Tenhula sanoo.

Työelämäyhteyksien parantaminen on kaikkien yliopistojen intressi jo pelkästään inhimillisten syiden ja kunkin yliopiston legitimiteetin kannalta. Entistä tärkeämpää se on tulevaisuudessa myös yliopistojen rahoituksen vuoksi.

Sanni Grahn-Laasonen asetti kesällä työryhmän, jonka tavoitteena on, että korkeakoulujen rahoitusmallissa korkeakouluja palkittaisiin tulevaisuudessa osittain koulutustasoa vastaavan työllistymisen mukaisesti. Suunnitelmissa on, että tuo rahoituskriteeri otettaisiin käyttöön vuodesta 2019 alkaen.

Ville Koivuniemi

Freelancer-toimittaja. Twitter: @VilleKoivuniemi

Lue lisää: