Suuri osa meistä pelkää epäonnistumista. Epäonnistumisen pelon vuoksi jätetään usein asioita tekemättä. Epäonnistumisia tulee kuitenkin väkisinkin elämässä, joten on parempi oppia epäonnistumaan ja tekemään seuraavalla kerralla paremmin. Yksi aktiviteetti, jota ei todellakaan tästä syystä kannata jättää väliin, on järjestötoiminta. Päinvastoin.
Talvivaaran kaivosta on usein kuvailtu termillä “too big to fail.” Tämä tarkoittaa sitä, että projekti on jo liian tärkeä ja suureksi paisunut, että sen voisi antaa epäonnistua. Ennen kuin lähtee puuhastelemaan tällaisiin megaprojekteihin, kannattaa aloittaa vähän pienemmältä mittakaavalta.
Ainejärjestöissä ja ylioppilaskunnassa puuhastelu saattaa tuntua monesta pieneltä ja mitättömältä, koska opiskeluaika on yleensä varsin lyhyt ajanjakso elämästä. Ne tarjoavat kuitenkin mahdollisuuksia, joissa jokainen voi oppia ja harjoitella haluamiaan taitoja. Kiinnostaako myyntihommat? Lähde kehittämään järjestösi yritysyhteistyötä. Opetuksen kehittäminen ja sivistysyliopisto? Oulussa on loistavat mahdollisuudet vaikuttaa koulutuksen laatuun, lähtien järjestötasolta. Kiinnostaako raha? Rahastonhoitajana pääset laskuttamaan ja vinkumaan sitseille osallistuneilta myöhästyneitä maksuja.
Projektityöskentelyä sekä kokouskäytäntöjä oppii varmasti jokaisessa järjestöhallituksessa ja kokonaisen organisaation johtoa voi kokeilla hallituksen puheenjohtajan paikalta. Hallituksessa toimiminen opettaa varmasti paljon enemmän kuin väkinäiset ryhmätyöt kursseilla.
Järjestötoiminta on loistavaa harjoitusta työelämään, eikä haittaa, vaikka täällä epäonnistuu. Minulle on ollut aina epämukavaa asettaa omia tuotoksiani opettajien, saati sitten kaikkien nähtäville julkiseen tarkasteluun. Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta kirjoittaa kolumnia lehteen, ajattelin, että tässähän on hyvä mahdollisuus kehittää omia taitojani kirjoittamisessa, omien mielipiteiden sanomisessa ääneen ja kritiikin vastaanottamisessa.
Kirjoitin ensimmäisen kolumnini jatkuva pelko asia- ja kirjoitusvirheistä takaraivossa. Niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäiseen kolumniini eksyi asiavirheitä ja vääriä johtopäätöksiä, joista huomautuksia tuli aina rehtoritasolta asti. En silti kadu tekstini kirjoittamista, sillä sain siitä pääosin kuitenkin itsetuntoa kohottavaa positiivista palautetta ja koska siinä selvisi, että rehtoritkin ovat kiinnostuneita opiskelijoiden ajatuksista ja tuntemuksista. Epäonnistumisestani ei syntynyt minkäänlaisia jälkiseuraamuksia ja koko homma unohtui hetkessä muilta kuin minulta. Minä sen sijaan sain hyvän opetuksen. Jatkossa muistan tarkistaa faktat ja sen, onko kirjoitukseni päättely johdonmukaista ja jos joskus saan mahdollisuuden kirjoittaa sanomalehteen kolumnia, en varmasti tee samaa virhettä.
Olin kolme vuotta Ympäristörakentajakillan hallituksessa ja tein tuonakin aikana monia virheitä. Epäonnistumisista ei kuitenkaan yleensä tule pahaa verta hallituksen keskuuteen, jos vain uskaltaa myöntää virheensä ja haluaa korjata sen, eikä yritä salata sitä muilta. Jossain vaiheessa asia kuitenkin paljastuu ja on jo liian myöhäistä korjata tilanne. Jos asia käsitellään ajoissa, on apua vielä saatavissa muilta.
Suurimmat ongelmat, joita olen nähnyt järjestötoiminnassa, ovat johtuneet juurikin siitä, ettei omia virheitä uskalleta myöntää. Täytyy muistaa kuitenkin, että vaikka oma ainejärjestö tuntuu opiskeluaikana todella tärkeältä ja suurin osa päivistä menee muiden järjestöaktiivien seurassa, vain harvat ihmiset oman järjestösi ulkopuolelta tietävät parin vuoden päästä, että olet ollut järjestötoiminnassa mukana. Vielä harvempi tulee tietämään, että olet epäonnistunut jossain. Ainejärjestöissä vaihtelu on suurta ja opiskelut kestävät vain hetken.
Täten kannustan kaikkia lähtemään mukaan oman ainejärjestön hallitukseen tai toimihenkilöksi ja oppimaan tekemistä ja kohtaamaan epäonnistumisia. Epäonnistumisen sattuessa täytyy muistaa, että ainejärjestössä on paljon avuliaita ihmisiä, jotka auttavat, sillä on kaikkien etujen mukaista, että kaikki projektit ja tavoitteet hoidetaan maaliin asti. Tärkeintä on, että epäonnistumisten sattuessa siitä oppii.
