Syyskuisena perjantaina Oulun Kuusisaaressa juhlittiin Oulun korkeakouluyhteisön lukukauden avajaisia. Lavoilla nähtiin opiskelijaesiintyjien lisäksi Cledos sekä SANNI. Oulun ylioppilaslehti oli mukana perjantain festivaalitunnelmissa. Klo 15:45 Juhlijoita ei festarialueella vielä näy, mutta kaikkialla käy kova tohina. Pullot kilisevät, ja ruokakojujen haju pyrkii nenään. Tummat pilvet varjostavat Kuusisaarta, mutta tunnelma on odottava. Tapahtuman tuottaja Kati Kantosella on aikaa […]
Syyskuisena perjantaina Oulun Kuusisaaressa juhlittiin Oulun korkeakouluyhteisön lukukauden avajaisia. Lavoilla nähtiin opiskelijaesiintyjien lisäksi Cledos sekä SANNI.Oulun ylioppilaslehti oli mukana perjantain festivaalitunnelmissa.
Klo 15:45
Juhlijoita ei festarialueella vielä näy, mutta kaikkialla käy kova tohina. Pullot kilisevät, ja ruokakojujen haju pyrkii nenään. Tummat pilvet varjostavat Kuusisaarta, mutta tunnelma on odottava. Tapahtuman tuottaja Kati Kantosella on aikaa vaihtaa muutama sana Oulun ylioppilaslehden kanssa.
“Tänä vuonna olemme kehittäneet tapahtumaa erityisesti viime vuonna saadun palautteen perusteella, esimerkiksi narikan ja valaistuksen muodossa”, Kati kertoo.
Toista kertaa Hurmosta tuottamassa ollut Kantonen näkee tapahtumassa kasvupotentiaalia.
“Tapahtuma myytiin loppuun, josta näkee että tilausta tällaiselle tapahtumalle kyllä on.”
Klo 19:37
Festivaali keräsi kävijöitä myös muista korkeakouluista. Joukko opiskelijoita on kerääntynyt sumopainiareenan ympärille. He kertovat, että kehässä ovat sisarukset Veera ja Riina Annunen. Veera on valmistunut Lapin ammattikorkeakoulusta liikunnanohjaajaksi, Riina puolestaan opiskelee Oulun yliopistossa tietotekniikkaa. Siskosten välisen painiottelun voitti pikkusisko Veera.
Klo 21:15
Iltakahdeksan jälkeen Kuusisaari on täynnä opiskelijoita. Kiertelen haastattelemassa opiskelijoita, kun eteeni sattuu hyväntuulinen OLUT ry:n puheenjohtaja Aapo Nyman seurueineen.
”Kieltämättä meininki on aivan hemmetin hyvä! Jopa piirun verran parempi kuin viime vuonna”, Nyman kommentoi.
Tietojenkäsittelytieteitä opiskelevat herrat eivät olleet vielä kerinneet kuunnella artisteja, mutta meno on siitä huolimatta loistava.
”Anniskelujonotkin ovat lyhyemmät kuin viime vuonna”, pohtivat Aapo, Mikael ja Juho.
Klo 21.37
Cledoksen esiintymisen jälkeen Strand vetää suunniteltua pidemmän keikan. Hurmoslavan edusta on täysi ja meininki erinomainen. Vaikka syyskuun ilta on viileä, haalarikansa vaikuttaa pysyvän hyvin lämpimänä. Strand viimeistelee keikkansa opiskelijoiden ikisuosikkiin Amor Infinitukseen, jonka myötä massa alkaa siirtyä kohti Päälavaa illan päättävän SANNIn keikkaa varten.
Katso koko perjantai-illan tunnelmat kuvagalleriasta.
Kuvat: Olli Laitinen & Tuuli Heikura
Julkaistu
SHARE
Olli Laitinen
Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija. Viestinnän kandidaatti ja tiedeviestinnän maisteriopiskelija. Haaveilee laadukkaasta yleiskoneesta.
OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Jere Tapio hymyilee leveästi saapuessaan kahvikupin kanssa haastatteluun. Uusi työ on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka paljon uutta opittavaa on. “Olo on kevyt, vaikka pitkiäkin päiviä on tehty”. Tapio aloitti tehtävässään 15.8. virkavapaalla olevan Aino Rossin sijaisena. Virka kestää maaliskuun 2023 puoliväliin asti. Järjestömaailma ja opiskelijavaikuttaminen ovat 25-vuotiaalle jääliläiselle tuttuja teemoja. Ennen nykyistä […]
OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Jere Tapio hymyilee leveästi saapuessaan kahvikupin kanssa haastatteluun. Uusi työ on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka paljon uutta opittavaa on. “Olo on kevyt, vaikka pitkiäkin päiviä on tehty”.
Tapio aloitti tehtävässään 15.8. virkavapaalla olevan Aino Rossin sijaisena. Virka kestää maaliskuun 2023 puoliväliin asti. Järjestömaailma ja opiskelijavaikuttaminen ovat 25-vuotiaalle jääliläiselle tuttuja teemoja. Ennen nykyistä tehtäväänsä Tapio on toiminut jo vuosikymmenen ajan vastuutehtävissä, muun muassa ainejärjestö Remburssin puheenjohtajana sekä Lapin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtajana. Mikä sai hänet hakemaan koulutuspoliittisen asiantuntijan paikkaa?
“Edunvalvonnalliset teemat ovat olleet huomioni kohteena jo pitkään. Viime kesänä palaset napsahtivat kohdilleen.”
“Edunvalvonnalliset teemat ovat olleet huomioni kohteena jo pitkään. Viime kesänä palaset napsahtivat kohdilleen”, Tapio kertoo. “Minulla oli tarkoitus palata Ouluun, ja OYY sattui hakemaan koulutuspoliittista asiantuntijaa. Kaipasin myös muutosta työelämääni, sillä olin toiminut useamman vuoden ajan vakuutusyhtiöllä korvausneuvojana,” hän jatkaa.
Opiskelijavaikuttaminen on jo pitkään tuntunut Tapiosta omalta jutulta. “Into asiantuntijatyöhön on herännyt, kun olen työskennellyt viime vuosina muiden asiantuntijoiden kanssa. Jos polku täältä aukeaa, niin tuskin minua saa enää muualle houkuteltua”.
Kun Tapiolta kysytään siitä, millainen kopo hän haluaa olla, vastaus on napakka. “Helposti lähestyttävä!” Koulutuspolitiikka koetaan hänen mukaansa usein kylmäksi tai vaikeasti lähestyttäväksi sektoriksi — vaikkapa arvosanasta valittaminen voi tuntua opiskelijasta isolta taistelulta. “Toivottavasti pystyn olemaan sellainen kopo, jolle viestin laittamiseen on mahdollisimman matala kynnys.”
Koulutuspoliittista asiantuntijaa kannattaa lähestyä opintoja koskevissa asioissa. “Konkreettisia esimerkkejä ovat opintosuorituksiin, opintojen sisältöön ja arviointiperusteisiin liittyvät asiat”, Tapio sanoo.
Koulutuspoliittisen asiantuntijan työtehtävät ovat melko moninaisia, eikä kahta samanlaista päivää ole. Joitain rutiineja työpäiviin kuitenkin kuuluu. “Aamuisin käyn kopon checklistin läpi: katson opetus- ja kulttuuriministeriön, rehtorineuvoston, opetushallituksen ja yliopiston intran tuoreimmat tiedot”, Tapio kertoo.
“Usein puolet päivästä kuluu työryhmissä ja kokouksissa, toinen puoli päivästä ihmisten kontaktoinnissa ja työn suunnittelussa. Tällä hetkellä minua työllistää hallopedien rekrytoinnit.”
Toimistoaikojen ulkopuolella tuore OYY:läinen viettää aikaansa biljardin, pleikkarin ja ruuanlaiton parissa. Viikonloput kuluvat vaihtelevasti. “Joko olen möyryämässä järjestömaailmassa, liputtamassa tärkeiden teemojen puolesta tai sitten olen viihtymässä”, Tapio naurahtaa.
Kun kuljemme uusien opiskelijoiden täyttämiä käytäviä, Tapio kertoo olevansa erityisen innostunut tästä syksystä. “Uusi ympäristö innostaa, ja vaikka en ole iso syksyjen ystävä niin nyt tuntuu että virtaa riittää hyvin”.
Uusille ja jatkaville opiskelijoille hänellä on lyhyet terveiset. “Nauttikaa, fuksit varsinkin!”
Kuka?
Jere Tapio
25-vuotias
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija
Hallintotieteen ylioppilas
Kotoisin Jäälistä
Julkaistu
SHARE
Olli Laitinen
Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija. Viestinnän kandidaatti ja tiedeviestinnän maisteriopiskelija. Haaveilee laadukkaasta yleiskoneesta.
Lappi, kenttätyöt ja pienet tunturikasvit imaisivat Julia Kemppisen tutkijan uralle. Vaikka tutkimusrahoituksen hakeminen on joka kerta pitkä ja työläs prosessi, kokee Kemppinen, että kielteinenkin päätös opettaa jotain. Tiesitkö, että Saana-tunturilta voi löytää orkideoja? ”Se on ihan oma maailmansa, kun sinne sukeltaa”, kertoo Oulun yliopistossa tutkijatohtorina työskentelevä luonnonmaantieteilijä Julia Kemppinen. Kemppinen tutkii arktista luontoa. Hän on […]
Lappi, kenttätyöt ja pienet tunturikasvit imaisivat Julia Kemppisen tutkijan uralle. Vaikka tutkimusrahoituksen hakeminen on joka kerta pitkä ja työläs prosessi, kokee Kemppinen, että kielteinenkin päätös opettaa jotain.
Tiesitkö, että Saana-tunturilta voi löytää orkideoja?
”Se on ihan oma maailmansa, kun sinne sukeltaa”, kertoo Oulun yliopistossa tutkijatohtorina työskentelevä luonnonmaantieteilijä Julia Kemppinen. Kemppinen tutkii arktista luontoa. Hän on kiinnostunut erityisesti paikallisilmastoista: kun tunturin toinen puoli on aurinkoon ja toinen varjoon päin, vallitsee rinteillä kaksi erilaista ilmastoa.
”Paikallisilmasto vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka suureksi rinteillä elävät kasvit kasvavat”, Kemppinen kertoo.
Kemppisen tutkijan ura olisi voinut viedä myös aivan toiselle puolelle maapalloa. Helsingin yliopistossa maantiedettä lukenut Kemppinen oli aluksi aikeissa erikoistua kehitysmaantieteeseen. Sivuaineena hän luki trooppista metsänhoitoa.
”Sitten tokan vuoden aikana tuli sähköpostiin ilmoitus kenttätyömahdollisuudesta Lapissa Saana-tunturilla viideksi viikoksi. Mä mietin, että ei hitto, et toi on mielenkiintoinen ja pitäiskö mun yrittää hakea siihen,” Kemppinen muistelee.
Hän haki ja sai paikan. Tutkimusryhmässä Kemppinen alkoi kirjoittamaan kandiaan. Saman tutkimusryhmän mukana syntyi myöhemmin myös gradu ja lopulta väitöskirja.
”Se oli sellainen työ, joka imaisi: kenttätyöt, Lappi ja pienet tunturikasvit.”
Kentällä
Viimeiset pari vuotta Kemppinen on tutkinut arktista luonnonmaantiedettä Oulun yliopistossa Jan Hjortin tutkimusryhmässä. Projektiin on kuulunut myös tutkijavaihto ulkomailla ja viimeisen vuoden ajan Kemppinen on työskennellyt Tromssan yliopistossa Norjassa.
”Se on tosi tärkeä osa itsenäisen tutkimusuran käynnistämistä, että hankkii laajat omat verkostot ja näkee vähän erilaisia tutkimusympäristöjä, erilaisia instituutioita, erilaisia tutkimusryhmiä”, Kemppinen miettii.
Vuonojen keskellä Kemppinen kertoo viihtyneensä hyvin. Lisäksi Tromssa on lähellä hänen yhtä keskeisintä tutkimusaluettaan, Kilpisjärveä.
Siellä Kemppinen vietti viime heinäkuun kenttätöiden parissa. Tunturissa työskentely onkin Kemppiselle työn parhaita puolia: hän käy lukemassa pienten sääasemien keräämää ilmastodataa, kartoittaa kasvillisuutta ja kerää pieniä lehtinäytteitä.
”Esimerkiksi Saana-tunturilla on kalkkivaikutusta, mikä tarkoittaa, että maaperä on vähän ravinteikkaampaa, niin siellä on ihan uskomattoman paljon erilaisia pieniä lajeja, joita ei esiinny paljon muualla.”
Palapelin palasia
Tänä syksynä Kemppisellä käynnistyy Suomen Akatemian rahoittama kolmevuotinen tutkimusprojekti. Siinä hän tutkii elottoman luonnon monimuotoisuuden eli geodiversiteetin vaikutusta biodiversiteettiin muuttuvassa ilmastossa.
Biodiversiteetti on vain yksi osa luonnon monimuotoisuutta, Kemppinen huomauttaa. Hän vertaa tilannetta teatteriin: kasvit ja eläimet tarvitsevat paikan, näyttämön, jossa esiintyä.
”Yksinkertaistettuna kyse on siitä, miten esimerkiksi maan pinnanmuodot ja vesistöjen monimuotoisuus mahdollistavat sen, että meillä voi olla hyvin monimuotoinen elollinen luonto, kasvit ja eläimet.”
Kemppinen tekee perustutkimusta ja tuottaa tietoa siitä, minkälaisissa olosuhteissa arktiset kasvilajit elävät. Tietoa voidaan käyttää esimerkiksi ennusteiden laadintaan.
Tutkimustaan Kemppinen vertaa palapelin palasiin: ”Mitä enemmän me tiedetään niistä pienistä palasista sitä paremmin me pystymme ymmärtämään kokonaisuutta.”
Arktisen alueen tutkijana Kemppinen on väistämättä todistamassa ilmastonmuutoksen seurauksia: arktinen ympäristö vihertyy ja kasvillisuus leviää yhä pohjoisemmaksi.
Ilmastonmuutoksen hillitsemisen suhteen Kemppinen on samaan aikaan realistinen ja toiveikas.
”Muutoksia on luvassa joka tapauksessa. Mutta kyllä mä uskon, että me pystytään välttymään kaikista pahimmilta skenaarioilta. Se vaatii isoja päätöksiä.”
Onnistumisia ja epäonnistumisia
Tutkijana Kemppinen haluaa tuottaa hyödyllistä ja avointa tietoa, josta on iloa pitkäksi aikaa. Tutkijan työn varjopuolet, lyhyet työsuhteet ja rahoituksen epävarmuus ovat jo tulleet tutuksi. Suomen Akatemian kohdalla rahoitus napsahti, mutta aina niin ei käy.
”Jos katsoo tutkijan CV:tä, niin siellä on listattuna ainoastaan ne onnistumiset, mutta sieltä ei näy, että jokaista onnistumista kohden siellä on 20 epäonnistumista.”
”Jokainen kerta, kun mä feilaan, se opettaa mulle kuitenkin jotain. Jos katsoo tutkijan CV:tä, niin siellä on listattuna ainoastaan ne onnistumiset, mutta sieltä ei näy, että jokaista onnistumista kohden siellä on 20 epäonnistumista.”
Vaikka hakuprosessit ovat pitkiä ja työläitä, niistä voi myös oppia, Kemppinen ajattelee. Hän kertoo oppineensa suunnitelmallisuutta, aikatauluttamista ja itsensä johtamista.
”Se myös opettaa tosi hyvin ilmaisemaan mitä sä teet ja minkä takia se on tärkeää. Et sä joudut perustelemaan jokaisessa hakemuksessa, että ilmastonmuutos oikeasti on tärkeä asia, jonka eteen täytyy tehdä töitä, ja tällä tavalla mun pieni tutkimukseni liittyy siihen.”
Väitöskirjan teosta ja tutkijan urasta haaveilevia Kemppinen haluaa rohkaista.
”Antaa palaa, et jos on kiinnostusta johonkin aiheeseen tai menetelmän soveltamiseen, on jotain kysymyksiä, joita haluaa ratkoa, niin kyllä siihen mahdollisuuteen kannattaa tarttua, jos sellainen tulee.”
”Tieteellisen tiedon kanssa työskentely on tosi mielenkiintoista, se auttaa meitä ymmärtää paremmin monimutkaisia asioita, hahmottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan tai ymmärtämään jotain yllättäviä asioita, kytköksiä toisiinsa.”
Kuka?
Julia Kemppinen
» Kotoisin Helsingistä
» Luonnonmaantieteilijä
» Oulun yliopiston tutkijatohtori Jan Hjortin tutkimusryhmässä
Vuoden 2021 Jäätävän hyväksi opettajaksi valittu Elina Niemitalo-Haapola työskentelee logopedian yliopistonlehtorina ja tutkinto-ohjelma vastaavana. Luento-opetuksen ohella Niemitalo-Haapola ohjaa opiskelijoiden kandidaatintutkielmia ja graduja. Lisäksi hän ohjaa logopedian opintoihin kuuluvia terapiajaksoja. Valinnan Jäätävän hyvästä opettajasta teki Oulun Yliopiston ylioppilaskunnan hallitus. Palkinnon saajaksi sai ehdottaa opettajaa miltä tahansa koulutusalalta. Kaikkiaan ehdotuksia tuli 25, joista OYY:n karsinnan jälkeen jatkoon […]
Vuoden 2021 Jäätävän hyväksi opettajaksi valittu Elina Niemitalo-Haapola työskentelee logopedian yliopistonlehtorina ja tutkinto-ohjelma vastaavana. Luento-opetuksen ohella Niemitalo-Haapola ohjaa opiskelijoiden kandidaatintutkielmia ja graduja. Lisäksi hän ohjaa logopedian opintoihin kuuluvia terapiajaksoja.
Valinnan Jäätävän hyvästä opettajasta teki Oulun Yliopiston ylioppilaskunnan hallitus. Palkinnon saajaksi sai ehdottaa opettajaa miltä tahansa koulutusalalta. Kaikkiaan ehdotuksia tuli 25, joista OYY:n karsinnan jälkeen jatkoon valikoitui seitsemän kandidaattia. OYY:n hallitus teki valinnan 3.3.2022 pitämässään kokouksessa ja se julkistettiin OYY:n Annos-vuosijuhlilla 9. huhtikuuta.
Niemitalo-Haapola on opiskellut ja valmistunut itsekin Oulun yliopistosta. Kiimingin lukiosta ylioppilaaksi kirjoittaneelle Oulussa opiskelu oli aikoinaan luontainen vaihtoehto. Alavalinta ei kuitenkaan ollut itsestään selvä. Logopediaan hän päätyi omien sanojensa mukaan, koska häntä kiinnostivat alan opiskelussa sopiva yhdistelmä logopedian, psykologian, lääketieteen ja fonetiikan opintoja.
Niemitalo-Haapola koki alan ihmisläheiseksi ja sopivan siksi myös kaltaiselleen vuorovaikutuksesta pitävälle ihmiselle. Alan ydin onkin hänen mukaansa juuri vuorovaikutuksessa. Niemitalo-Haapolan ura on kulkenut sittemmin myös suuntaan, jota hän ei aluksi osannut ennustaa.
Jäätävän hyvä opettaja Elina Niemitalo-Haapola
“Muistan silloin aikoinaan ne keskustelut äitini kanssa. Nuoren lukiolaisen ehdottomuudella ajattelin, että opettajaa minusta ei ainakaan tule.”, hän naurahtaa.
Niemitalo-Haapola on työskennellyt kliinisissä puheterapeutin tehtävissä erilaisissa työyksiköissä ja sivutoimisena tuntiopettajana Oulun seudun ammattiopistossa. Lopulta hän halusi kuitenkin katsoa alaansa “eri vinkkelistä” ja pitää pienen tauon. Hän päätyi hakemaan yliopisto-opettajan paikkaa.
“Nyt sitä taukoa onkin kestänyt jo 14 vuotta”.
Niemitalo-Haapola kiitteleekin työnantajaansa mahdollisuudesta suorittaa kaikkiaan 60 opintopisteen verran pedagogisia opintoja, joka hänen mukaansa on antanut toisaalta kykyä teoreettiseen pedagogiseen ajatteluun, mutta myös konkreettisia käytännön ajatuksia.
“Kyllä sieltä on paljon siihen omaan työkalupakkiin tullut”.
Ajattelin, että opettajaa minusta ei ainakaan tule.
Niemitalo-Haapola kokee monipuolisen työnsä rikkautena. Työviikon aikana on mahdollisuus tehdä hyvin erilaisia työtehtäviä. Hän kuvaa olevansa kuin jonglööri, jolla on jatkuvasti useampi pallo ilmassa samaan aikaan.
Liikaa rikkonaisuutta hän kuitenkin pitää työssään riskinä, jota tulee välttää: “Mitä enemmän on palloja, sitä suurempi on myös riski pallojen tipahtamiseen”, hän toteaa. Periodirakenne yliopistossa helpottaa työn järjestelyä.
Logopedia on varsin nuori ala ja Oulun yliopiston logopedian tutkimusyksikkö juhlii tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan. Sinä aikana on saatu paljon uutta tutkimustietoa. Niemitalo-Haapolan aloittaessa työuransa 2000-luvun alussa painottui vahvasti terapeutin ja asiakkaan välinen yksilöterapia. Sen jälkeen alalla on alettu puhua aikaisempaa enemmän yhteisön ohjaamisesta ja osallistamisesta sekä ennaltaehkäisyn tärkeydestä. Yhä enemmän puhutaan myös näyttöön perustuvasta päätöksenteosta ja työskentelystä sekä toimintakyvystä ja elämänlaadusta.
Opettajan työssä Elina Niemitalo-Haapola nostaa esille tavoitteellisuuden. Opettajan tulee tietää mitä on tekemässä ja miksi. Myös opetuksen linjakkuus on hänelle tärkeää. Suunnitelman, toteutuksen ja arvioinnin on oltava linjassa keskenään. Tärkeimmäksi asiaksi työssään hän kokee vuorovaikutuksen opiskelijoihin riippumatta siitä tapahtuuko se ohjaustilanteessa tai luennolla.
“Olen itse kokenut todella raskaana tämän etäopetusajan. Kun olen läppärilleni luennoinut, niin ei se ole minulle paljoa palautetta ja feedbackia antanut.”
Entä minkälainen persoona Niemitalo-Haapola on opettajana?
“Haluaisin nähdä itseni helposti lähestyttävänä. Toisaalta haluan olla opettajana looginen. Haluan tuoda esille taustat opettamissani asioissa.”
Opetusmetodeista oleellinen on tavoitteellisuus. Kurssille ja oppimistehtäville on luennon alussa on selvitettävä oppimistavoitteet.
“Ohjaustilanteissa ajattelen, että olen mukana tukemassa opiskelijaa. Vaikka välillä neuvotuttaa hiukan liikaa, niin tärkeää on viedä opiskelijan omaa ajatusta ja oivallusta eteenpäin.”
Opiskelijoiltaan Niemitalo-Haapola odottaa oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta.
“Vaikka olen ollut yliopistolla jo vuosia, niin minulla on vahva puheterapeutti-identiteetti. Ajattelen, että opiskelijani ovat tulevia kollegoitani. Yliopistosta valmistutaan pääasiassa vaativiin asiantuntijatehtäviin ja niissä tarvitaan aktiivista otetta.”
Pedagogiset taidot ja empatia puhuvat puolestaan
Oulun yliopiston ylioppilaskunta painotti Jäätävän hyvän opettajan valinnassa muun muassa opettajan innostavuutta, ammattitaitoa, loogisesti etenevää opetusta, moninaisia arviointimenetelmiä ja kykyä ottaa opiskelijoiden tarpeet huomioon joustavasti.
Ei siis ihme, että Niemitalo-Haapola on se keneen valinta lopulta osui. Valintaa varten kerätyssä opiskelijapalautteessa Niemitalo-Haapolaa kuvattiin innostavaksi lueonnoijaksi ja asiantuntevaksi logopediksi. Hänen kuvattiin hyödyntävän monipuolisesti moderneja opetusmenetelmiä. Erityisesti kiitosta hän sai erilaisten opiskelijoiden huomioon ottamisesta, joka koettiin korona aikana tärkeäksi ominaisuudeksi.
Opiskelijoiden mielestä hän on opiskelijalähtöinen opettaja, joka kehittää kursseja opiskelijapalautteen pohjalta. Arvostusta keräsivät oppimistehtävien monipuolisuus ja mahdollisuus päästä hyödyntämään osaamista käytännössä. Niemitalo-Haapolaa pidetään pedagogisesti korkeatasoinen opettaja, joka auttaa opiskelijaa oman tiensä löytämisessä.
Vapaa-ajalla perhearkea ja liikuntaa
Mutta opettajatkaan eivät ole vain opettajia. Miten Niemitalo-Haapola palautuu työpäivästään? Hän kertoo, että työstä palautumisessa Niemitalo-Haapolaa auttavat järjestötoiminta, normaali perheenäidin arki ja liikunta. Ulkona luonnossa liikkuminen, laskettelu talvisin ja pitkäaikainen rakas harrastus tanssillinen voimistelu auttavat jaksamaan.
Entä ketkä Elina Niemitalo-Haapolaa ovat inspiroineet eniten? Oman alansa logopedian kentältä hän nimeää väitöskirjaohjaajansa Eira Jansson-Verkasalon ja Teija Kujalan.
“Väitöskirjaohjauksen lisäksi heiltä sai paljon kokemuksellista oppia opiskelijan kohtaamisesta, palautteen antamisesta, prosessin eteenpäin viemisestä ja kannustamisesta vaikeina hetkinä”, hän toteaa.
Henkilökohtaisessa elämässään Niemitalo-Haapolaa on inspiroinut eniten oma mummo, jolla on yli 90 vuoden iästä huolimatta ennakkoluuloton asenne oppimista kohtaan. “Kun mahdollisuus tuli, hän osallistui iPadin käyttökoulutukseen ja seuraa edelleen laitteella sisältöjä aktiivisesti. Hänellä on ollut 1920-luvulla syntyneenä melkoinen oppimisen taival yhteiskunnan muuttuessa.”
Mitä mieltä Elina Niemitalo-Haapola on valinnastaan Jäätävä hyväksi opettajaksi?
“Onhan tämä todella hieno ja upea palkinto ja olen otettu siitä, että opiskelijat ovat tätä halunneet minulle ehdottaa. Tämä on suuri kunnia myös koko logopedian yksikölle ja opetustyölle, jota teemme, sillä ideoimme ja toteutamme kursseja usean opettajan voimin. Mielettömän hienoa, että tällainen palaute ja tunnustus tulee. Ja iso kiitos kuuluu tietysti logopedian opiskelijoille, joiden kanssa on ilo tehdä töitä.”
Millainen sitten on hyvä opettaja? Elina Niemitalo-Haapolan mielestä resepti löytyy opetusmotivaatiosta, loogisuudesta ja luovuudesta:
“Hyvällä opettajalla on motivaatio opettaa ja loogista ajattelukykyä, jotta pystyy oivaltamaan, mikä on keskeistä. Tarvitaan myös luovuutta, jotta on kykyä käyttää erilaisia menetelmiä. Me ihmiset olemme vuorovaikutustavoiltamme erilaisia, joten ei ole yhtä oikeaa tapaa opettaa, mutta on hyvä olla tietoinen omasta tavastaan opettaa ja omasta vuorovaikutuksesta. Että on pysähtynyt välillä miettimään tätä.”
Kuka?
» Elina Niemitalo-Haapola.
» Logopedian yliopistonlehtori ja tutkinto-ohjelmavastaava Oulun yliopistossa.
» Kotoisin Kiimingistä
» Toiminut yliopisto-opettajana vuodesta 2008 lähtien.
Mikä?
» Jäätävän hyvä opettaja palkittiin Annos 62-vuosijuhlilla 9. huhtikuuta.
» Valintakriteereinä olivat innostavuus, asiantuntevuus, loogisesti etenevä opetus, osaamistavoitteiden selittäminen, opiskelijoiden tarpeiden huomioiminen ja monipuolisten arviointimenetelmien hyödyntäminen.
» Palkinto jaettiin kuudennen kerran. Aikaisemmin se on myönnetty Katja Sutelalle, Vesa-Matti Pohjaselle, Oliver Jardelle, Matti Niemelälle, ja Matti Kangaspuoskarille.
» Palkinnon saajaksi sai esittää ketä tahansa Oulun yliopiston opettajaa.
» Oulun yliopiston Ylioppilaskunnan hallitus teki valinnan kokouksessaan 3. maaliskuuta.
Julkaistu
SHARE
Waltteri Niiranen
Filosofian maisteri pääaineena yleinen historia. Asiakeskeinen radikaali. Humoristi ja humanisti, joka tykkää 90-luvun Simpsoneista ja kissoista.
Ortotopologian lopulliset alkeet – dosentti Aapo Heikkilä L1. Käsikirjoitus ja ohjaus Markku Pölönen. Rooleissa Mika Nuojua. Tuottajat Juha Vidgren, Kimmo Paananen ja Pia Ervasti. Puvustus Seija Mällinen. Maskeeraus Mirka Ojala. Valokuvat Timo Heikkala. Tuotanto yhdessä Oulun yliopisto, Oulun Yliopiston Ylioppilaskunta (OYY), Klaffi Tuotannot Oy, Suomen Filmiteollisuus Oy. Ensi-ilta Oulun yliopiston L1 -salissa 21.4.2022. Oulun yliopiston suurin sali L1 […]
Ortotopologian lopulliset alkeet – dosentti Aapo Heikkilä L1. Käsikirjoitus ja ohjaus Markku Pölönen. Rooleissa Mika Nuojua. Tuottajat Juha Vidgren, Kimmo Paananen ja Pia Ervasti. Puvustus Seija Mällinen. Maskeeraus Mirka Ojala. Valokuvat Timo Heikkala. Tuotanto yhdessä Oulun yliopisto, Oulun Yliopiston Ylioppilaskunta (OYY), Klaffi Tuotannot Oy, Suomen Filmiteollisuus Oy. Ensi-ilta Oulun yliopiston L1 -salissa 21.4.2022.
Oulun yliopiston suurin sali L1 on täynnä iloista puheensorinaa ja tunnelma on odottava. Pian alkaa dosentti Aapo Heikkilän luento. Parhaat paikat salin edestä ovat menneet jo aikaa sitten, kuten ortotopologian luennolla vuosikymmeniä sitten. Aapo Heikkilä on kuitenkin vaihtanut jo ulottuvuutta. Ehkäpä hän keskustelee teorioista para avaruudessa sinisten enkeleiden kanssa? Aapon henki elää kuitenkin täälläkin. Markku Pölönen on käsikirjoittanut ja ohjannut legendaarisen tähtiluennoitsijan elämästä huikean näytelmän Ortopologian lopulliset alkeet – dosentti Aapo Heikkilä L1.
Kuva Kimmo Paananen.
Luennolle osallistujien joukko on kirjava. Nuorimmille Aapo saattaa olla uusi tuttavuus, mutta osa on varmasti tuntenut varjotutkijan ja osallistunut hänen luennoilleen. Yliopisto-opintonsa jo päättäneet muistelevat, että suuressa salissa on käyty ainakin tenteissä. Mieleen on jäänyt myös salin ärsyttävät portaat, joita noustaan askelmalta toiselle aina samalla jalalla.
Aapo saapuu lavalle suosionosoitusten saattamana. Tapaamme illan aikana myös Aapon lapsuudenystävän Jorma “Joppe” Ojalan, varadekaani Osmo Pulkkisen, konstaapeli Reino Torstin sekä rovasti Heimo Ignatiuksen. Kaikki roolit näyttelee Mika Nuojua hämmästyttävällä eläytymisellä ja taidolla. Aapo on varmasti hengessä mukana eliminoituaan jollakin filtterillä ulottuvuuksien väliset esteet.
Näytelmässä käydään läpi Aapon ja muiden hahmojen kertomana myyttisen legendan elämää lapsuudesta lähtien. Jos on Mika Nuojualla useita rooleja, niitä oli myös Aapolla. Maanviljelijän poika Haapavedeltä toimi muun muassa tekaistuilla papereilla opettajana Pulkkilassa sekä psykiatrina Vaasassa.
Yhteiskunta ei osannut arvostaa tällaista puoskarointia, vaikka ansiotodistukset ovat tietenkin aitoja: “Kyllä se aito on, kun minä olen sen itse kirjoittanut”, Aapo toteaa.
Tie vei suojelupoliisin kuulusteluihin ja lopulta Aapo sai pitkän vankeustuomion. Tarinan mukaan presidentti Kekkonen kuitenkin armahti hänet heti Aapon anomuksen luettuaan.
Tieteellinen ura
Vasta perustettuun Oulun yliopistoon Aapo Heikkilä hakeutui fysiikan ja matematiikan luennoille 1960-luvun alussa. Pian hän nimitti itsensä ortotopologian dosentiksi ja sai työhuoneen fysiikan laitoksen siivouskomerosta. Yliopistossa hän toimi pitkään, noin 30 vuotta. Hänet tunnettiin laajasti yliopistomaailmassa ja luentokutsuja sateli ympäri Suomen.
Ortotopologia on Aapo Heikkilän kehittämä näennäistiede, oppi kaikista mahdollisista luonnonilmiöistä ja kaikesta olevaisesta. Tieteellinen termistö ja akateeminen koukeroinen esitystapa on Aapolla hallussa, mutta teorioita ei ole vielä pystytty todistamaan tai tuloksia toisintamaan. Ehkäpä dosentti oli liian paljon aikaansa edellä?
Kuva Kimmo Paananen.
Mielikuvitusrikkaasta, älykkäästä ja huumorintajuisesta dosentista tuli tiedeyhteisön lemmikki, eräänlainen maskotti. Muutaman kerran vuodessa pidetyt luennot olivat performansseja ja ne vetivät suuret salit reunoja myöten täyteen. Hitaimmat jäivät ulkopuolelle.
Hyväntahtoinen ja sydämellinen herrasmies ei turhia tärkeillyt. Hän ehkä ymmärsi, että luennot ovat ainakin osaksi leikkiä, tieteen parodiaa. Hilpeästä tunnelmasta huolimatta yleisö ei nauranut hänelle vaan hänen kanssaan.
Vauhdikasta kerrontaa
Aapon luento alkaa vauhdikkaasti ortotopologian luennolla ja tieteenalan peruskäsitteen ultrafiltterin määrittelyllä. Täysi sali kuulijoita on saman tien Nuojuan hyppysissä. Tähtiluennoitsijan valloittava tyyli maneereineen sekä nokkela tilannekomiikka on lennokasta.
Ultrafiltteri on tärkeä työkalu. Sillä eliminoidaan yhtälöstä kaikki ylimääräinen, kuten numerot. Paras ratkaisu yhtälöihin on: joko-tai. Luennolla sivutaan myös sinisen enkelin selviytymistä para avaruudessa. Tontun pään tilavuuden kaavaan emme tällä kertaa perehdy, sillä se kuuluu joulun alla pidettävään luentoon.
Mika Nuojua vaihtaa roolia sujuvasti takkia ja lakkia vaihtamalla. Taitava näyttelijä ei muuta tarvitse, ja yleisö pysyy mukana kerronnassa.
Ohjaaja Markku Pölönen samaistui Aapon optimismiin
Markku Pölönen on tunnettu erityisesti maalaiskomedioistaan, joissa on erikoisia ja erityisiä persoonia. Hahmoja yhdistävä piirre on suuri lämmin sydän. Pölösen pitkän elokuvauran kohokohtia ovat muiden muassa Kivenpyörittäjän kylä (1995) ja Koirankynnen leikkaaja (2004).
Pölösen näkökulma Aapon elämään ja persoonaan on ymmärtävä ja lempeä. Kaikki Aapon kertoma ei välttämättä ole ihan tarkalleen totta. Sillä ei ole lopulta väliä, myyttinen hahmo ja tarinat elävät vuosikymmenestä toiseen.
Markku Pölönen kertoo, että hän samaistui Aapossa katteettomaan optimismiin, jonka varaan hän kaikki hankkeensa rakensi.
– Aapo herätti minussa lapsenomaisuudellaan suojeluvaiston, niin kuin tuntuu herättäneen lähes kaikissa aikanaan tapaamissaan ihmisissä.
– Koskettavaa on Aapon pyyteettömyys; hänelle kelpasi vaatimatonkin elämä, mutta haaveena oli ansaita jollakin keinolla rahaa muun muassa tutkimuslaitteiden hankintaan. Aapo halusi auttaa ihmisiä.
– Aapon tarinassa on mielenkiintoisinta tapa, jolla hän löysi roolinsa tiedeyhteisön hassusti vääristävänä peilinä, Pölönen kertoo.
Tärkeä näytelmä erityisen ihmisen elämästä ja yliopistosta
Ortopologian lopulliset alkeet ei ole ainoastaan tirskuva komedia, tasoja on useita. Aapo on myös traaginen hahmo. Mielenterveyteen liittyvät pohdinnat liittyvät toiseen juttuun, mutta optimismistaan huolimatta kaikki ei ole Aapolle varmasti ollut helppoa.
Ystävällinen ja kohtelias Aapo sai yliopistolla paljon ystäviä ja hänellä oli tärkeä terapeuttinen tehtävä vakavan ja raskaan puurtamisen keskellä. Hänen merkityksensä tunnustettiin opiskelijoiden ja henkilökunnan vireyden ylläpitäjänä.
Kuva Kimmo Paananen.
Kaikki eivät kuitenkaan ilahtuneet, että uusi, vielä profiiliaan etsivä, yliopisto henkilöityy veijarimaiseen pseudotieteilijään. Nykyisin Aapon kaltaiselle persoonalle ei ehkä löytyisi tilaa, vaikka ihmisen kyky ja tarve haltioitua eivät ole varmasti muuttuneet. Väitteistä huolimatta ihmiset ovat edelleen suvaitsevaisia, vaikka joskus sanovat väärän sanan. Ajan ilmapiiri on kuitenkin raaistunut.
Hieno näytelmä ja sen upea toteutus autenttisessa ympäristössä on Oulussa kulttuuriteko. Näytelmä avaa toivottavasti kapealaisuuteen ja tulostavoitteisiin pakotettujen yliopistolaisen silmiä näkemään toisin. Miksi tiedon temppelistä on tehty talouden lainalaisuuksia noudattava halpahalli? Se ei ole luonnonlaki ainakaan tässä ulottuvuudessa.
Jumalan kaava oli Aapolla työn alla. Sitä hän ei ehtinyt ratkaista. Kauniita unelmia ja haaveita kannattaa vaalia. Tätä voi pohtia vaikkapa vappuna opiskelijoiden karnevaaleissa.
Seuraavat näytökset: 28.4 ja 29.4. klo 18 ja 30.4. klo 15.
Näytelmän lipputulot ohjataan lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen,Oulun yliopiston opiskelijoiden mielenterveystyön tukemiseen.
Julkaistu
SHARE
Pete Huttunen
Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.
Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) juhlistaa 62. vuosijuhlaviikkoaan monenlaisilla ohjelmanumeroilla pitkin viikkoa. Juhlaviikko huipentuu ylioppilaskunnan Annos 62 -vuosijuhliin. Juhlallisuudet käynnistyvät lauantaina 2.4. poikkitieteellisillä vuosijuhlasitseillä Linnanmaan kampuksen Väylällä sekä Oulun ylioppilasteatterin Tuoretiski: Kolkyt -näytelmällä. Tarkat tiedot koko viikon tapahtumista löytyvät vuosijuhlaviikon tapahtumasivulta. Vuosijuhlaviikon aikana Linnanmaan ja Kontinkankaan kampuksilla rakentuu Oulun taidepiiri Tapiirin yhteisötaideteos. Yhteisötaideteoksen tekemiseen pystyy osallistumaan […]
Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) juhlistaa 62. vuosijuhlaviikkoaan monenlaisilla ohjelmanumeroilla pitkin viikkoa. Juhlaviikko huipentuu ylioppilaskunnan Annos 62 -vuosijuhliin.
Juhlallisuudet käynnistyvät lauantaina 2.4. poikkitieteellisillä vuosijuhlasitseillä Linnanmaan kampuksen Väylällä sekä Oulun ylioppilasteatterin Tuoretiski: Kolkyt -näytelmällä. Tarkat tiedot koko viikon tapahtumista löytyvät vuosijuhlaviikon tapahtumasivulta.
Vuosijuhlaviikon aikana Linnanmaan ja Kontinkankaan kampuksilla rakentuu Oulun taidepiiri Tapiirin yhteisötaideteos. Yhteisötaideteoksen tekemiseen pystyy osallistumaan maanantaista 4.4. keskiviikkoon 6.4. joka päivä klo 11-13 origamin taittelun muodossa. Linnanmaan kampuksen Keskusaulassa ja Kontinkankaan kampuksella Kiepin aulassa. Oulun korkeakoululiikunta OKKL tarjoaa 4.-9.4. ajan avoimet ovet opiskelijoille kaikille ryhmäliikuntatunneille ja palloiluvuoroille.
Maanantaina 4.4. klo 11-13 edustajiston puheenjohtaja Emma Hulkkonen ja hallituksen puheenjohtaja Lotta Leinonen keittävät kahvit ja keskustelevat opiskelijoiden kanssa Linnanmaan kampuksen vihreillä naulakoilla. Paikalle voi mennä vapaasti kertomaan huolistaan ja toiveistaan liittyen opiskeluun.
Tiistaina 5.4. Linnanmaan kampuksen Keskusaulassa tarjoillaan vohveleita ja kahvia klo 11-15. Klo 9-15 Keskusaulassa Oulun korkeakoululiikunta suorittaa maksuttomasti InBody-kehonkoostumusmittauksia. Klo 12 vihreillä naulakoilla kuullaan paneelissa Oulun yliopiston johtohahmojen muistoja omista opiskeluajoistaan Paneeliin osallistuvat Vesa-Matti Sarenius, Satu Nätti ja Tapio Koivu. Oulun ylioppilaslehti striimaa paneelin Instagram-tilillämme @oulun_ylioppilaslehti.
Keskiviikkona 6.4. on mahdollisuus rentoutua ensin kaverikoiria rapsutellen Pihlajapihalla klo 12-13 ja myöhemmin stand-up -komiikan parissa klo 16 L3-luentosalissa. Huumorilla hyvinvointia -tapahtumassa esiintyvät Lasse Oikarinen ja Peter Sapiano.
Torstaina 7.4. ääneen pääsevät kansainväliset opiskelijat ja OYY:n kansainvälisyyssektorin asiantuntijat klo 16 Tellus Stagella. Jos istuminen kiristää, OKKL järjestää vahvista ja venytä -kehonhuoltotunnin klo 16.15-17 Oamkin tanssisali 2:ssa.
Perjantaina 8.4. klo 12-14 molemmilla kampuksilla on tarjolla kakkua, kahvia ja teetä. Linnanmaan kampuksella kakkukahveja siivittävät Teekkaritorvet klo 12, kun taas Kontinkankaan kampuksella Cassiopeia klo 13. Vuosijuhlaviikko huipentuu lauantaina 9.4. järjestettävään TeeKun kevätkonserttiin Raatin nuorisotalolla klo 15 ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan Annos 62 -akateemiseen pöytäjuhlaan Ravintola Pekurissa klo 18 alkaen. Vuosijuhlien jälkeistä akateemista silliaamiaista vietetään sunnuntaina 10.4. klo 12-18 kortteliravintola Voimala 1889:ssa.
Julkaistu
SHARE
Tuuli Heikura
Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.
