Kansainväliset opiskelijat, keynote-puhujat ja Oulun alueen yritykset menevät saunaan

Löyly 2018 yhdistää kv-opiskelijat ja oululaisen työelämän. Tapahtumaa järjestävät Asta Salomaa ja Jenna Suorsa kertovat, miksi tänä keväänä rekrytointikiukaat sihisevät kuumana.

TEKSTI Marko Heikkinen

KUVAT Marko Heikkinen

In English.

 

Suomalainen on perinteisesti säikytellyt kansainvälisiä vieraita käskemällä ottaa vaatteet pois ja viemällä saunaan. Löylyttäminen on kuitenkin vieraanvaraisuuden merkki, ja kertoo halusta integroida uusi tuttava koivuvastan tuoksuiseen yhteiskuntaan.  

Tilastot kertovat molemminpuolisesta lämmöstä.

”Suuri osa oululaisista yrityksistä haluaisi ottaa kansainvälisen opiskelijan harjoitteluun tai töihin”, lataa Asta Salomaa, OYY:n tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntija.

”Ja ISB 2010-kyselyn mukaan 70 prosenttia kansainvälisistä opiskelijoista piti mahdollisuutta työskennellä Suomessa tärkeänä tekijänä valitessaan maata, jossa opiskelevat tutkintonsa.”

Linnanmaan kampuksella 6.4. järjestettävä Löyly 2018 vastaa tähän kohtaamisen tarpeeseen. Tapahtuman ideana on tuoda yhteen paikalliset työnantajat ja kansainväliset opiskelijat. Tavoitteena on, että opiskelijat löytäisivät töitä Oulusta, ja haluaisivat jäädä Ouluun.

”Yksi poismuuttava opiskelija merkitsee 50 000 euron koulutusinvestoinnin menetystä”, Salomaa huolestuu. Väite on helppo uskoa: hän jatkaa, että tänä lukuvuonna vain yksi Oulun yliopiston tutkinto-opiskelija maksaa lukukausimaksun ilman stipendiä.

 

Suomikulttuurin saunasopimukset selviksi

Paikalle toivotaan sekä Oulun yliopiston että Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Paikallisten yritysten ja muiden työnantajien lisäksi Löylyssä nähdään keynote-puhujia ja alumneja. Työpajoissa koulitaan suomalaisia työelämätaitoja. Puhujat esiintyvät Arkkitehtuurin tiedekunnan uudessa Agora-tilassa (2T-sisäänkäynnin vieressä), työpajat ja uramarkkinat järjestetään Telluksen ja Business Kitchenin tiloissa Linnanmaan kampuksella.

Ohjelmassa pyritään ottamaan huomioon se, kuinka yliopistolla ja ammattikorkeakoululla on kansainvälisiä opiskelijoita erittäin laaja-alaisesti kasvatustieteestä arkkitehtuuriin.

OYY:n hallituksen varapuheenjohtaja Jenna Suorsa painottaa, että Löylyssä on normaalia hieman hikoilla: ”Tarvitaan avointa mieltä, halua oppia ja verkostoitua. Työpajoihin pitää myös ilmoittautua etukäteen.”

Mukaan kannattaa ottaa myös käyntikortteja, CV ja mahdollinen portfolio. Tapahtumassa voi otattaa itsestään täydellisen CV-kuvan, ja saa paikan päältä myös vinkkejä siihen, millainen ansioluettelo vetoaa suomalaisiin yrityksiin.

 

Kansainvälisen opiskelijan synkkä todellisuus

Salomaa uskoo kansainvälisten opiskelijoiden arvoon ja painottaa heidän kulttuuritietoaan. Kv-opiskelijat tarvitsevat oman tapahtuman, koska työn saaminen Oulun alueelta on haastavaa, ja aikaraja on armoton.

”Opiskelijat saavat oleskeluluvan työnhakua varten valmistumisen jälkeen korkeintaan vuodeksi”, Salomaa kertoo. ”Aika saattaa olla lyhyempi kuin vuosi, mikäli työnhakijalla ei ole tarpeeksi varallisuutta. Paine saada töitä on kova.”

Oman alan paikkaa ei välttämättä löydy, vaan työksi on kelvattava mikä tahansa.

Onnistumisen ei tarvitsisi olla näin vaikeaa, sillä houkuttelemiseen ei tarvita ihmetemppuja. ”Yritykset voisivat joustaa työ- ja harjoittelupaikkojen kielivaatimuksissa ja tehdä työpaikkailmoituksia myös englanniksi”, Salomaa vinkkaa.

”Avasimme hiljattain Vulcanalian harjoitteluhaun myös suomea osaamattomille. Harjoitteluhakemuksia tuli kolme kertaa aiempaa enemmän, ja myös Oulun ulkopuolelta.”

 

Tavoitteena Oulun Slush?

Oulun alueella Löyly 2018 on ainutlaatuinen tapahtuma, josta järjestäjät toivovat kasvavaa ja joka vuosi jatkuvaa. Salomaa ja Suorsa aikovat laittaa kaiken osaamisensa ja kontaktinsa likoon, jotta tapahtumasta tulisi mahdollisimman vaikuttava. Salomaa kertoo suunnitelleensa tapahtumaa jo viime vuodesta lähtien, ja Suorsalla on yrittäjäkokemusta Oulu Entrepreunership Society -verkostosta.

Tapahtumalla on annettavaa sekä kokeneemmille että uusille opiskelijoille, koska tuttavien suositukset ovat kansainvälisille opiskelijoille yleisin tapa löytää töitä.

”Jo ensimmäisenä vuotena on tärkeä rakentaa verkostoja”, Suorsa neuvoo. ”Ei kannata ajautua siihen tilanteeseen, että opintojen loppuessa tuntee Oulusta vain lähimmät opiskelukaverinsa.”

Luultavasti jokainen tietää liian elävän esimerkin siitä, kuinka näin voi käydä kenelle tahansa opiskelijalle.

 

Löyly 2018 järjestetään Oulussa 6.4. Puhujat esiintyvät Arkkitehtuurin tiedekunnan uudessa Agora-tilassa (2T-sisäänkäynnin vieressä), työpajat ja uramarkkinat järjestetään Café Telluksen ja Business Kitchenin tiloissa Linnanmaan kampuksella. Päivätapahtuma kestää kello 9–16, jonka jälkeen ilta jatkuu keskustassa After Löylyssä kello 18–21. Tilaisuuden järjestää OYY yhteistyössä BusinessOulun, Business Kitchenin, Oulun yliopiston ja Oulu Entrepreunership Societyn kanssa.

 

Lisätty 27.3.2018 kello 13.38: puhujaohjelma siirtyy Agoraan.

Marko Heikkinen

Äärimmäisen vakava kirjallisuuden pääaineopiskelija, joka kutsuu itseään "muoti & lifestyle" -toimittajaksi.

Lue lisää:

OYY:n muskarivideoilla esiintynyt saamelaisrumpu joutui kohun keskelle – käyttö ja alkuperä selvitetty

OYY:n järjestämän muskarin mainostusta varten kuvatuissa Instagram Stories -videoissa esiintyi saamelaiskulttuuriin kuuluva rumpu, eli kannus. Saatuaan kritiikkiä OYY poisti videot, pyysi tapahtunutta anteeksi ja ilmoitti pyytävänsä yliopistolta että rumpu poistetaan yliopiston tiloista ja käytöstä. Oulun ylioppilaslehti selvitti kyseisen rummun käyttötarkoituksen ja historian.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta järjesti osana vuosijuhlaviikkoaan muskarin perheellisille opiskelijoille.

Osana muskarin mainostusta varten kuvatuissa Instagram Stories -videoissa esiintyi myös saamelaiskulttuuriin kuuluva rumpu, eli kannus. Itse muskaria ei osallistujien vähyyden takia järjestetty. OYY poisti videot saatuaan kritiikkiä.

OYY pyysi tapahtunutta nopeasti anteeksi ja ilmoitti ryhtyvänsä toimenpiteisiin, jotta asia ei pääse enää toistumaan.

”Saamelaiset kohtaavat toistuvasti vähättelyä, kulttuurinsa omimista ja heidän historiansa on täynnä sortoa. Emme halua olla osana tätä jatkumoa”, ylioppilaskunnan anteeksipyynnössä todettiin.

Lisäksi ylioppilaskunta ilmoitti pyytävänsä yliopistolta että rumpu poistetaan yliopiston tiloista ja käytöstä.

Anteeksipyyntö herätti kuohuntaa sosiaalisessa mediassa. OYY joutui poistamaan kommentoinnin Instagram-päivityksestään epäasiallisten ja halventavien ilmaisujen vuoksi. Aiheesta kertoi torstaina myös Iltalehti.

Oulun ylioppilaslehti on selvittänyt rummun käyttötarkoituksen ja historian.

 

Varhaiskasvatuksen koulutusohjelman musiikkikasvatuksen vastuuopettaja Leena Poikela, mistä rumpu on peräisin?

“Saamelaisrumpu on hankittu noin 30 vuotta sitten Oulun Lastentarhanopettajaopistolle henkilökunnan opintomatkalla saamelaiseen kulttuuriin. Rumpu hankittiin saamelaisalueelta ja sen avulla muun muassa saamelaisopiskelijat saattoivat esitellä omaa kulttuuriaan. Lastentarhaopettajakoulutuksessa oli aikoinaan kiintiöt saamelaisopiskelijoille. Rumpua ei hankittu pilailupuodista.”

 

Missä rumpua säilytetään ja mihin sitä käytetään nykyään?

“Rumpua säilytetään musiikkiluokan kaapissa, eikä sitä käytetä osana opetusta. Soittoa opetetaan ainoastaan djembeillä, käsirummuilla ja kehärummuilla. Saamelaisrummun avulla on ennen esitelty esimerkiksi pyhän rummun käsitettä osana saamelaiskulttuuria ja sen musiikillista monimuotoisuutta. Rumpu on ollut mukana lapsille suunnatuissa kulttuurikasvatusesityksissä. Eri kulttuurit esitellään lapsille mahdollisimman elävästi ja ainutlaatuisesti, näin tehdään tasa-arvoisesti niin eri maiden kansanmusiikkien kuin oman maan kansanmusiikin suhteen.

Rumpua käsitellään kunnioituksella. En voisi opettaa rummun soittamista. Sen erityisyyttä vaalitaan. Rumpu ei ole siellä hömppää varten.”

 

Kuinka rumpu on päätynyt ylioppilaskunnan levittämään muskarin mainosmateriaaliin?

“En osaa sanoa, en ole kyseisiä kuvia ollut ottamassa enkä tiedä niistä. Rumpu on todennäköisesti vahingossa jäänyt esille.”

Saamelaiskulttuuri on tärkeää ja arvokasta, ja siihen suhtaudutaan varhaiskasvatuksen koulutuksessa suurella kunnioituksella.”

 

Kasvatustieteiden tiedekunnan koulutussuunnittelija Petteri Klintrup, mitä rummun suhteen aiotaan tehdä?

“Jatkossa rumpu tullaan pitämään lukitussa kaapissa. Pohdimme tiedekunnassa toimenpiteitä ja konsultoimme Giellagas-instituuttia. Totta kai olemme kulttuurisensitiivisiä emmekä halua loukata minkään kulttuurin itseisarvoa. “

 

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Kalle Parviainen, millaista palautetta ylioppilaskunta on saanut tapahtuman johdosta?

“Olemme tavanneet saamen kielen ja saamelaisen kulttuurin opiskelijoiden ainejärjestö Gieku ry:n kanssa ja keskustelleet asiasta. Sosiaalisessa mediassa kommentointi on ollut aktiivista ja valitettavasti myös osin negatiivista.

Suuri osa negatiivisesta kommentoinnista liittyy varmasti puhtaaseen epätietoisuuteen saamelaisuudesta. Ihmiset eivät tiedä, mitä saamelaisuus on ja mitä siihen kulttuurisesti ja historiallisesti kuuluu. Ylioppilaskuntaa on kiitetty nopeasta reagoinnista tapahtuneeseen.”

 

Mitä ylioppilaskunta aikoo tehdä asian tiimoilta?

“Olemme keskustelleet asiasta kasvatustieteiden tiedekunnan kanssa ja rummun käyttöön liittyvät asiat selvitetään.”

 

Gieku ry kertoo tiedotteessaan, että rumpu symboloi menetettyä uskontoa, joka on yksi saamelaisten menneisyyteen liittyvistä herkistä asioista.

Tästä johtuen saamelaisten identiteettiin liittyvien symbolien, kuten saamenpuvun käyttö kaupallisiin tai muuten julkisiin tarkoituksiin herättää saamelaisissa tunteita.

Netin keskustelualustoilla syntyneet aggressiiviset reaktiot ja verbaaliset hyökkäykset saamelaisnuoria kohtaan huolettavat Gieku ry:tä.

Toivomme yliopistolta toimenpiteitä, tukea ja keskusteluapua, jotta saamelaisiin kohdistuva vihapuhe saadaan kitkettyä pois Oulun yliopistosta.”

 

Muokattu 22.2.2018 kello 23:54: Korjattu Leena Poikelan titteli varhaiskasvatuksen koulutusohjelman musiikkikasvatuksen vastuuopettajaksi, täsmennetty kohtaa rummun historiasta ja siitä, mihin sitä käytetään nykyään.

Juho Karjalainen

Oulun yliopiston alumni, joka on valmistunut tiedeviestinnästä filosofian maisteriksi.  

Lue lisää:

Vulcanalian iltajuhla halutaan siirtää Ouluhallilta Linnanmaalle – ”Monta muttaa on vielä edessä”

Ensimmäinen Vulcania järjestettiin ravintola Rauhalan edustalla vuonna 1995. Rauhalan lisäksi lukuvuoden avajaisjuhlaa on järjestetty Kuusisaaressa, Toppilan Möljällä ja Ouluhallilla.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan lukuvuoden avajaisjuhlaa Vulcanaliaa saatetaan syyskuussa viettää ensimmäistä kertaa Linnanmaalla.

OYY selvittää nyt sitä, voiko Vulcanalian iltajuhlan järjestää Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella, yliopiston 2T-parkkipaikalla.

Viime vuonna Vulcanalian iltajuhla järjestettiin Ouluhallissa, vuonna 2015 Ouluhallin parkkipaikalla.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus linjasi juhlan järjestämispaikasta torstaina 16.3. pidetyssä kokouksessa. Vulcanalian tapahtumapäiväksi on kaavailtu keskiviikkoa 6.9. Iltajuhlan lisäksi Vulcanalia-päivään kuuluvat Oulun yliopiston avajaisjuhla ja Linnanmaan kampuksella pidettävät perinteiset järjestömessut.

OYY:n hallituksen jäsenen Kaisa Tervahaudan mukaan parkkipaikkaidean taustalla on sekä yliopiston että opiskelijoiden toive saada tapahtuma Linnanmaalle.

Hän kuitenkin korostaa sitä, että asiassa on vielä paljon selvitettävää.

”Selvitettävänä on vielä lupakysymyksiä Oulun kaupungilta koskien esimerkiksi sitä, kuinka pitkään alueella saa olla, miten asutus vaikuttaa melulupaan ja kuinka liikennejärjestelyt hoidetaan. Eli pitää nyt tutkia byrokratiaa, mikä on mahdollista. Kaikenlaista tapahtuu, jos 2000–3000 ihmistä kokoontuu samaan paikkaan.”

OYY:ltä ei veloitettaisi vuokraa parkkipaikan käytöstä. Tervahauta ei osaa sanoa vielä sitä, kuinka paljon parkkipaikalle mahtuu väkeä tai tulisiko juhla-alueesta katettu.

”Väkimäärä riippuu siitä, miten tila rajataan. On keskusteltu siitä, tulisiko alueen olla katettu vai ei, rajataanko alueelle erikseen anniskelualuetta. Monta muttaa on vielä edessä: jos näyttää siltä, että tapahtuma on liian hankala toteuttaa Linnanmaalla niin, miten me halutaan, pitää tapahtuma järjestää muualla.”

Mikäli parkkipaikkaskenaario kaatuu, mikä on OYY:n varasuunnitelma?

”Plan B:nä on mietitty eri vaihtoehtoja, niissäkin on omat puolensa. Vulcanalia on tapahtumana haasteellinen järjestää, eikä vähiten sen vuoksi, että meidän täytyy miettiä jäsenpalvelunäkökulmaa. Tapahtuma on nyt kiertänyt hieman paikasta toiseen, ja aina on etsitty parasta ratkaisua sen järjestämiselle ja koitettu kehittää sitä”, Tervahauta sanoo.

Ensimmäinen Vulcanalia järjestettiin ravintola Rauhalan edustalla vuonna 1995. Juhlaa järjestettiin Rauhalan edessä vuoteen 2003, jolloin tapahtuma siirtyi Kuusisaareen. Vuonna 2012 juhla muutti Kuusisaaresta Toppilan Möljälle.

Kaisa Tervahaudan mukaan Vulcanalian paluu Kuusisaareen ei onnistu ainakaan tänä vuonna, mutta ensi vuonna se voisi olla mahdollista.

”Oulun kaupungilta ilmoitettiin meille, että tänä vuonna Kuusisaareen otetaan vain Qstock, mutta vuonna 2018 Vulcanaliasta voi olla yhteydessä”, Tervahauta sanoo.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

OYY, Osako ja O’Diako julkaisivat yhteisen kuntapoliittisen ohjelman

Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY, Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO ja Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta O’Diako ovat laatineet yhteisen Oulun korkeakouluopiskelijoiden kuntapoliittisen ohjelman. Kuntapoliittisen ohjelman pääteesinä on tehdä Oulusta Suomen paras paikka opiskella. Ohjelmassa on listattu korkeakouluopiskelijoiden tärkeimmät tavoitteet Oulun kunnallispolitiikassa. Ohjelmassa vaaditaan parannuksia joukkoliikenneyhteyksiin, opiskelija-asumiseen sekä opiskelijoiden palveluihin ja työllistymismahdollisuuksiin. Liikenneyhteyksiä koskevina tavoitteina mainitaan muun muassa joukkoliikenteen kausi- ja arvolippuihin 50 […]

Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY, Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO ja Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta O’Diako ovat laatineet yhteisen Oulun korkeakouluopiskelijoiden kuntapoliittisen ohjelman. Kuntapoliittisen ohjelman pääteesinä on tehdä Oulusta Suomen paras paikka opiskella.

Ohjelmassa on listattu korkeakouluopiskelijoiden tärkeimmät tavoitteet Oulun kunnallispolitiikassa. Ohjelmassa vaaditaan parannuksia joukkoliikenneyhteyksiin, opiskelija-asumiseen sekä opiskelijoiden palveluihin ja työllistymismahdollisuuksiin.

Liikenneyhteyksiä koskevina tavoitteina mainitaan muun muassa joukkoliikenteen kausi- ja arvolippuihin 50 prosentin alennus, ympärivuotinen kevyen liikenteen väylien kunnossapito ja bussivuorojen lisääminen aamuruuhkiin ja yöaikaan.

Asumista koskevina konkreettisina tavoitteina mainitaan muun muassa edullinen ja laadukas opiskelija-asuntojen uustuotanto ja asemakaavan muuttaminen mahdollistamaan korkeamman ja tiiviimmän rakentamisen Linnanmaalle ja sen lähialueille.

Opiskelijoiden työssäkäymistä koskevina konkreettisina tavoitteina mainitaan muun muassa Oulun kaupungin harjoittelupaikkojen tuominen julkisesti nähtäville, erityinen tuki kansainvälisten opiskelijoiden työllisyyteen ja kesätyösetelimallin laajentaminen koskemaan ensimmäistä koulutusta vastaavaa kesätyötä.

Koko ohjelman voit lukea täällä.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Aivan jäätävän hyvä!

Oulun yliopistossa kaksikymmentäyhdeksän vuotta opettanut Matti Kangaspuoskari teki mahdottomista kursseista mahdollisia.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Maiju Pohjanheimo

Kaikuva luentosali, loputtomana valovirtana välkkyvät ääneenluetut powerpointit, luennoitsijan katkeileva ajatus, opiskelijan älypuhelimen näytölle jatkuvasti harhautuva katse, ujosti esitetty kysymys jonka vastausta kukaan ei ymmärrä, kehnosti peitettyä yskintää ja karkkipaperin rapinaa, lopulta vaivihkainen tuolista poistumisen ääni.

Tällainen on monen yliopistossa opiskelevan inhorealistinen, ja silti hyvin arkinen kokemus opetuksesta: massaluento, joka koostuu ääneen luetuista luentomateriaaleista, jotka opiskelija oman  virkeystasonsa mukaisesti joko kopioi tai ei.

Mutta yliopisto-opettaja Matti Kangaspuoskarin mukaan näin ei saisi olla.

”Mikäänhän ei ole niin helppoa kuin mennä L1-saliin ja puhua tunnin ajan vain jostakin. Mutta opetusta se ei ole. Pahimmillaan luennolla tieto siirretään luennoitsijan muistiinpanoista opiskelijan muistiinpanoihin käymättä kummankaan päässä. Sitä on tässäkin talossa vielä paljon”, hän huokaa.

Konetekniikan koulutusalalla teräsrakenteiden suunnitteluun ja teknilliseen mekaniikkaan erikoistunut Kangaspuoskari on opettanut Oulun yliopistossa kohta kolmekymmentä vuotta. Tuona aikana niin Oulun yliopisto kuin korkeakoulumaailmakin on kokenut suuria mullistuksia.

Mutta muuttunut on myös Kangaspuoskarin opetustyyli ja -taitokin, kiitos ammatillisen opettajankoulutuksen ja kasvatustieteen aineopintojen. Ne hän on omalla ajallaan ja omalla kustannuksellaan suorittanut, vaikka työnantaja niitä ei missään vaiheessa vaatinutkaan – tai edes halunnut.

Kangaspuoskari haluaisikin pedagogiset opinnot pakolliseksi osaksi kaikille opetushenkilöstölle.

”Opettajan opinnot auttavat paremmin ymmärtämään sitä, mitä edessään näkee. Opinnoistani opin ymmärtämään paremmin sitä, mitä opetan. Opettaja on oman työnsä tutkija. Opinnot auttoivat jäsentelemään sitä, mitä minä teen, ja miten minä sen teen.”

 

Opiskelijan tunnustus lämmittää

Panostus opettajuuteen näkyy palautteessa. Matti Kangaspuoskari on ensimmäinen Jäätävän hyvä opettaja -palkinnon saanut oululainen yliopisto-opettaja.

Ensimmäistä kertaa myönnettävällä Jäätävän hyvä opettaja -palkinnolla OYY haluaa nostaa hyvän ja laadukkaan opetuksen merkitystä ja nostaa esille yliopiston hyviä opettajia ja heidän käytänteitään.

Jäätävän hyvältä opettajalta on odotettu innostavuutta ja ammattitaitoa. Muita kriteerejä ovat systemaattinen opetus, arviointimenetelmien monipuolinen ja innostava käyttö ja opintojakson osaamistavoitteiden selittäminen ja näkyminen arvioinnissa.

Valintaperusteissa Kangaspuoskarin sanotaan sitoutuneen esimerkillisesti opetuksensa jatkuvaan kehittämiseen. Maininnan saavat juuri Kangaspuoskarin lisäopinnot, ensin opettajan pedagogiset opinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa, sitten myöhemmät kasvatustieteen aineopinnot Tampereen yliopistossa. Perusteissa mainitaan myös Kangaspuoskarin olevan erittäin kysytty diplomitöiden ohjaaja.

Tunnustusta on myönnetty jo aiemmin: Oulun yliopiston Koneinsinöörikilta palkitsi Kangaspuoskarin vuonna 2004 kokardilla tammenlehtien kera erittäin hyvästä työstä opiskelijoiden hyväksi.

Kangaspuoskari kertoo palkinnon myöntämisen tuntuvan hyvältä, erityisesti siksi, että tunnustus tulee itse opiskelijoilta.

”Se tuntuu aivan erilaiselta kuin vaikka palkkaluokan nosto. Kun tunnustus tulee ihmisiltä, kyllä se tuntuu hyvältä.”

 

Luennot olivat tiedonsiirtotapahtumia

Kangaspuoskarin aloittaessa opintonsa syksyllä 1982 yliopistomaailma oli aivan erilainen kuin 2010-luvulla.

Oulun yliopisto oli ainoa korkeakoulu, johon Kangaspuoskari hakupaperinsa 19-vuotiaana lähetti.

Sekin valikoitui hakukohteeksi sattumalta, vailla suurempaa suunnitelmallisuutta. Opinto-ohjaus ei Kangaspuoskarin lukioaikana ollut järin kummoista. Ohjausta sai noin tunnin kuukaudessa, ja infot itse korkeakouluista olivat varsin vaatimattomia: yksikin pidettiin koulun ruokalassa.

”Olin tuolloin armeijassa, ja sain pääsykokeita varten kaksi vapaapäivää. Hain opiskelemaan konetekniikkaan, koska olin kasvaessani maatilalla oppinut korjaamaan itse kaikenlaista, jopa varaosat tehtiin itse.”

Kuten nykyäänkin, konetekniikan opinnot perustuivat luennoille ja laskuharjoituksille. Niiden sisältö tosin poikkeaa merkittävästi nykyisestä. Kangaspuoskarin mukaan tuolloin opetus oli ”vanhan yliopiston kaavan mukaista.”

”Luento-opetus oli professorin pitämä tiedonsiirtotapahtuma. Oppikirjoja ei ollut. Luentojen tarkoituksena oli professorin muistiinpanojen kopiointi itselle sana sanalta. Teekkarihan osaa tunnetusti vain jäljentää, ei kirjoittaa luetusta”, hän muistelee.

Perinteisissä laskuharjoituksissa opiskelijat palauttivat ensin assistentille kotitehtävänsä. Sen jälkeen assistentti kertoi, miten lasku olisi oikeasti pitänyt laskea, ja piirsi tehtävän ratkaisukaavoineen seinälle heijastettavalle piirtoheitinkalvolle.

”Eihän se ole hyvää opetusta. Kaikki on ollut pielessä!”

Tammikuussa 1988 Kangaspuoskari aloitti työt yliopistolla teekkariassistenttina. Diplomi-insinööriksi hän valmistui lopulta vasta kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1991.

Kun  nyt DI-tutkinnon suorittamisen venymistä yli viiden vuoden tavoiteajan voivotellaan pontevasti, Kangaspuoskarin aikana opintojen kiirehtimistä ei tunnettu.

Työnteko opintojen ohella toki viivytti valmistumista, mutta kuului ikään kuin vain asiaan. Opiskelijoiden valmistumismäärät eivät vaikuttaneet yliopistojen saamaan rahoitukseen, joten miksi turhaan kiirehtiä?

”Tuolloin yliopistojen tavoitteet eivät olleet määrällisiä, vaan laadullisia. Valmistuiko joku vai ei, sillä ei ollut merkitystä. Olipa ajatus, että osaamisen tulisi olla mahdollisimman laaja-alaista.”

 

Professori luennoi, assistentti laskee

Kangaspuoskarin aloittaessa assistenttina tehtävänjako ja hierarkia oli tarkkaan määritelty. Professorit pitivät luennot, ja assistentin työmaana olivat laskuharjoitukset. Tämän työnjaon yhtenä tarkoituksena oli suojella assistentteja ylimääräiseltä työltä. Kun tehtävä oli rajattu laskareiden pitämiseen, professorit eivät voineet teetättää omia töitään assistenteilla.

Ensimmäiset luentonsa Kangaspuoskari piti 1994 tuntiopettajana avoimessa yliopistossa. Sen jälkeen hän toimi opettajana täydennyskoulutuskeskuksessa muuntokoulutuksessa, jossa ammattikorkeakoulussa opiskelleet insinöörit kouluttautuivat diplomi-insinööreiksi.

Valmistuttuaan tekniikan lisensiaatiksi Kangaspuoskari ”sai tai joutui” luennoijaksi laitoksella. Vuonna 2001 hän aloitti lehtorina teknillisen mekaniikan laboratoriolla.

Kangaspuoskarin ensimmäiset kurssit olivat legendaarisen vaikeita ongelmakursseja, joiden 200 osallistujista alle 20 pääsi aina tentistä läpi, muiden kahlatessa kurssia läpi uudestaan, ja uudestaan, ja vielä kerran uudestaan.

Itkua, hammastenkiristelyä ja jatkuvia uusintatenttejä aiheuttavat mahdottomat kurssit eivät sovi yhteen tulostavoitteiden kanssa: jotta opiskelijat todella valmistuisivat tavoiteajassa, on heidän pakko päästä kursseista ja tenteistä läpi.

Kun tulostavoitteita ei ollut, kurssit voivat olla niin vaikeita ja mahdottomia kuin professori suinkin halusi.

”Itsereflektio puuttui kokonaan. Jos tentistä pääsikin läpi vain muutama opiskelija, professorin tulkinta oli se, että kyse on opiskelijan laiskuudesta.”

Opettajana Kangaspuoskari halusi puuttua mahdottomien kurssien vaikeuteen.

Uudistustyötä tosin hillitsi tiukka kontrolli: opetuksen sisältöön puuttuminen oli aluksi ehdottomassa pannassa. Kangaspuoskarin opetusmateriaaleja ja kotitehtäviä tarkastettiin epäilyttävän löysäilyn huomaamiseksi.

”Luennoille ei tultu, mutta laskuharjoituksiin tultiin.”

Kontrollia kesti parin vuoden ajan, jonka jälkeen Kangaspuoskari alkoi saada lisää liekaa opintojen suunnitteluun.

Samaan aikaan hän kiinnostui oman opetuksensa kehittämisestä, ja hakeutui opiskelemaan ammatillisen opettajan pedagogisia opintoja.

Työnantaja ei tosin ollut Kangaspuoskarin opinhalusta suoranaisesti innoissaan.

”Esimieheni totesi minulle, että voithan sinä opiskella, kunhan se ei vaikuta työskentelyysi täällä. Ymmärsin sen niin, etteivät opintoni saisi vaikuttaa työhöni.”

”Mutta vaikuttivathan ne, vaikka en sitä uskaltanutkaan esimiehelle kertoa”, Kangaspuoskari nauraa.

Opettajaopinnoistaan innostunut Kangaspuoskari aloitti myyräntyönsä laskuharjoituksista. Kangaspuoskarin laskareissa assistentti ei enää laskenut laskuja valmiiksi kalvolla, vaan opiskelijoiden tuli laskea laskunsa laskareissa itse.

Osa opiskelijoista pöyristyi valmiiden vastausten puutteesta. Kangaspuoskarin pakeilla vieraili tuskastuneita opiskelijalähetystöjä, jotka pitivät laskareissa itse laskemista perin kummallisena käytäntönä – miksei opettaja tehnyt laskareissa mitään? Oliko kyse opettajan ammattitaidon puutteesta, eikö hänkään osannut laskea antamiaan tehtäviä?

”Totesin, että kyllähän minä nämä laskut osaan laskea, ja voin toki niistä osan malliksi laskeakin. Mutta tällä muutoksella on ihan muu tarkoitus kuin se, että ope ei osaa.”

Vaikka laskarimullistus herättikin osassa ankaraa purnausta, osa opiskelijoista hoksasi, mistä mullistuksessa oli kyse. Tämä näkyi myös kurssin arvosanoissa.

”Heti kun eteen tuli koe, ja he selvisivät siitä, he saivat siitä vahvistuksen että sittenkin osaan. Ja muutoksen täytyi olla opetuksessa.”

Muutoshalu ei jäänyt laskareihin. Uutena asiana Kangaspuoskari toi käyttöön myös opintopäiväkirjan idean.

Opintopäiväkirjassa opiskelija voi kirjoittamalla pohtia opintojen sisältöä ja omaa oppimistaan. Toteutusmuodot vaihtelevat: osa kuvaa luentojen asioita yksittäisillä sanoilla, osa pohtii omaa oppimistaan sivukaupalla. Päiväkirjan pito ei ole pakollista, ja Kangaspuoskarin mukaan noin yksi neljäsosa ryhmästä jättää päiväkirjan tekemättä kokonaan.

Mutta päiväkirja palvelee opiskelijaa, ei opettajaa, Kangaspuoskari muistuttaa.

”Päiväkirjan pito ja menestyminen kokeissa korreloivat keskenään.”

 

Millainen on hyvä opettaja?

Opiskelijat näkevät selvästi Kangaspuoskarissa hyvän opettajan  ainekset. Mutta mistä ne syntyvät? Miten Kangaspuoskari itse määrittelee hyvän opettajuuden?

Kangaspuoskari makustelee kysymystä hyvästä opettajasta hetkisen.

”Hyvä opettaja on eri henkilöille erilainen. Hyvä opettaja mukautuu opiskelijan taitojen ja vaatimusten mukaisesti ja tarjoaa eri asioita erilaisille oppijoille. Hän ymmärtää, millainen oppija on, ja toimii siten sen mukaisesti.”

Eli opettaja antaa henkilökohtaista ohjausta, huomioi erilaisten oppijoiden tarpeet  ja toimii niiden mukaisesti. Siksi alussa esitetty skenaario sotiikin jokseenkin täydellisesti Kangaspuoskarin ihanteita vastaan.

Joillekin henkilökunnan jäsenille työhön kuuluva opetusvelvollisuus onkin sananmukaisesti velvollisuus.

Kyse ei ole kuitenkaan vain nurjasta asenteesta. Kangaspuoskarin mukaan opetukseen ei yksinkertaisesti riitä niin paljon aikaa kuin tarvittaisiin. Opetuksen osuuden työajasta soisi olla nykyistä isompi.

”Viime vuonna 95 prosenttia palkasta tuli muusta kuin opetuksesta.”

Kangaspuoskaria huolettaa käynnissä olevien yt-neuvotteluiden vaikutus. Opinto-neuvonta ja –ohjaus on siirretty tiedekunnan vastuulle. Mikäli heidät irtisanotaan, tehtävät palaavat taas opetus- ja tutkimushenkilökunnalle.

Miltä nykyhetki näyttää?

”Jaa’a. Vuosi 2017 näyttäisi olevan parempi kuin vuodet 2015-2016, mutta kuka tietää vuodesta 2018? Sehän voi olla vaikka täysi katastrofi.”

 

 

Kuka?

>> Matti Kangaspuoskari

>> Yliopisto-opettaja konetekniikan koulutusalalla, vastuualueena teräsrakenteiden suunnittelu

>> Valmistui diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta vuonna 1991

>> Opettanut Oulun yliopistossa 29 vuotta assistenttina, lehtorina ja tuntiopettajana

>> Opettanut muun muassa lujuusopin perusteita, murtumismekaniikkaa, pintarakenteita, dynamiikkaa ja värähtelymekaniikkaa

 

Mikä?

>> Jäätävän hyvä opettaja

>> Myönnettiin 25.2.2017 ensimmäistä kertaa.

>> Jäätävän hyvän opettajan haku avattiin 23.9.2016 Opelle omppu -tapahtuman yhteydessä.

>> Jäätävän hyväksi opettajaksi on voinut ehdottaa millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa.

>> Haku oli auki 31.12.2016 saakka. Esityksiä tuli määräaikaan mennessä 33 kappaletta. Hallitus valitsi Kangaspuoskarin 19.1.2017 pidetyssä kokouksessa.

 

 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Miten opiskelijayhteisösi edistää opiskelijan hyvää elämää?

YTHS:n terveystutkimus näyttää sen, että vielä on paljon vaikutettavaa opiskelijan hyvän elämän saavuttamiseksi.

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS julkaisi maanantaina uuden korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen. Otsikoihin nousi opiskelijoiden lisääntynyt stressi, uupumus ja mielenterveyden häiriöt. Yhtenä selittävänä tekijänä nähtiin opiskelijoiden toimeentulon kiristyminen.

Tutkimuksessa oli nähtävissä myös positiivisia lukuja. Yliopisto-opiskelijoista 70 prosenttia koki kuuluvansa johonkin opiskeluun liittyvään ryhmään, kun vuonna 2000 vastaava luku oli vain 48 prosenttia. Iso kiitos asian kehittymisestä kuuluu järjestöille ja muille opiskelijayhteisöille.

Toisaalta tällä hetkellä 22 prosenttia korkeakouluopiskelijoista koki, ettei kuulu mihinkään ryhmään. Ryhmään kuulumisen tunne oli yleisintä alle 25-vuotiailla.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan missio on opiskelijan hyvä elämä. YTHS:n terveystutkimus näyttää sen, että vielä on paljon vaikutettavaa opiskelijan hyvän elämän saavuttamiseksi.

Keinoja opiskelijan hyvän elämän saavuttamiseksi on monia. Tässä viisi esimerkkiä: opiskelijoiden toimeentulon parantaminen, työnteon ja opiskeluiden parempi yhteensovittaminen, opiskeluiden tasaisempi kuormittuminen, YTHS:n, muiden terveyspalveluiden ja yliopiston tukipalveluiden resurssien kohdentaminen mielenterveyden ylläpitoon, opiskelijayhteisöön kiinnittymisen tukeminen. Kaikki nämä ovat asioita, joita ylioppilaskunta tekee jo.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on muutakin kuin OYY:n hallitus tai työntekijät. OYY on kaikki sen jäsenet, eli kaikki Oulun yliopiston perustutkinto-opiskelijat ja jatko-opiskelijat. Siinä joukossa on jo niin paljon massaa, että vaikutuksia pitäisi tapahtua, kun voima suunnataan yhteen kohteeseen.

Oletko miettinyt sitä, miten juuri sinä voit edistää opiskelijan hyvää elämää omassa opiskelijayhteisössäsi? Oletko miettinyt, onko ainejärjestösi toiminta riittävän yhdenvertaista ja helposti lähestyttävää, jotta mahdollisimman moni pystyisi osallistumaan? Miten opiskelijoiden hyvinvointia voidaan edistää enemmän niin kursseilla kuin vapaa-ajallakin? Saadaanko 22 prosentin osuutta opiskelijoista, jotka eivät koe kuuluvansa mihinkään yhteisöön, pienemmäksi?

Vastauksia näihin kysymyksiin löytyy varmasti sinulta tai omalta opiskelijayhteisöltäsi. Vuorovaikutuksessa opiskelijoiden ja opiskelijayhteisöjen kanssa voi syntyä uusia ideoita ja ratkaisuja muutoksen tekemiseen, ja ylioppilaskunnan hallitus ja työntekijät kuulevat näistä mielellään sekä sparraavat muutoksessa eteenpäin.

OYY:n perusviesti on, että OYY tekee töitä opiskelijoiden laadukkaan koulutuksen, sujuvan opiskelun, opiskelijayhteisöön kuulumisen, edullisen elämän ja työllistymisen puolesta. Jakaako opiskelijayhteisösi saman päämäärän? Miten voisimme yhdessä saavuttaa opiskelijan hyvän elämän?

Aino-Kaisa Manninen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen pääsihteeri, joka innostuu organisaatioiden kehittämisestä ja haaveilee salaa kirjoittavansa kirjan. Twitter: @AinoKaisaMannin.

Lue lisää: