Hain yliopistoon osittain silkasta uhmasta ja osittain tylsistymisen tunteesta. Päätös kuitenkin osoittautui yhdeksi elämäni parhaista.
10 vuotta sitten saadessani viestin opiskelupaikasta Oulun ammattikorkeakoulussa eräs silloinen tuttuni sanoi, että jos otan tuon opiskelupaikan vastaan, menen siitä mistä aita on matalin enkä koskaan tule saamaan maisterin tutkintoa. Löimme vetoakin asiasta.
En ole tuon vuoden jälkeen edes ollut tekemisissä kyseisen henkilön kanssa, mutta silti hänen sanansa jäivät kaikumaan. Nyt maisteriksi valmistumisen kynnyksellä voin pikkumaisesti osoittaa taas yhden minua epäröineen luulot vääriksi. Onneksi tutkinnosta jää käteen hieman muutakin.
Matkani ekonomiksi ei ollut se kaikista suoraviivaisin. Valmistuin Oulun ammattikorkeakoulusta tradenomiksi ja välissä pohdin medianomi-opintoja. Kun haku Oulun kauppakorkeakoulun maisteriohjelmiin aukesi, hain hetken mielijohteesta tylsistyneenä pelkkään työntekoon ajatellen, että eihän minun tarvitse ottaa paikkaa vastaan, jos se ei siinä vaiheessa tunnukaan enää hyvältä idealta. Kävi ilmi, että päätös opiskelusta Oulun yliopistossa toikin minut juuri siihen pisteeseen, mihin pyrin pohtiessani medianomi-opintoja.
En missään vaiheessa kokenut välttämättä tarvitsevani ekonomin papereita. Uudet opinnot avasivat kuitenkin lopulta maailmankuvaani suunnattomasti. Jo pian alkoi selkeytyä, millaiset urapolut minulle ovatkaan mahdollisia. Liityin Oulun ylioppilaslehden avustajajoukkoon testatakseni siipiä luovalla alalla. Ilmeisesti siivet kantoivat, sillä kahdeksan kuukautta myöhemmin olin kirjoittamassa työsopimusta päätoimittajaksi.
Vuosi 2021 oli myös ensimmäinen vuosi, kun tein töitä arkipäivisin toimistoaikoina enkä öisin ja viikonloppuisin. Arkirytmin muutos avasti huomattavasti enemmän mahdollisuuksia sosiaaliseen elämään, kun elin samaan tahtiin valtaväestön kanssa. Löysin rinnalleni joukon vahvoja naisia, jotka jokainen on laajentanut maailmankatsomustani, auttanut vaikean elämäntilanteen yli ja opettanut uskomaan itseeni, vaikkakin välillä ratakiskosta vääntäen. He auttoivat minua näkemään, mikä elämässä on hyvää, kokemisen arvoista ja nautinnollista.
Ammattikorkeakoulu oli minulle kymmenen vuotta sitten opintoja aloittaessa juuri se oikea vaihtoehto ja koen saaneeni ne opit, joita tarvitsin markkinoinnin alan töiden harjoittamiseen. Mutta maisteriohjelmassa pääsin sukeltamaan syvälle tieteeseen ja teoreettiseen puoleen. Se toi uutta puhtia alaa kohtaan.
Kuitenkin merkittävimpinä tekijöinä koulutus kasvatti ammatillista itseluottamusta, omien rajojen tunnistamista, henkistä kanttia sekä monia työelämässä arvokkaita taitoja, joita en jaksa alkaa tässä listaamaan – kuulette ne kyllä kursseilla. Vaikka yliopistoon hakeudutaan tutkinnon perässä, kasvattaa se kuitenkin eniten henkisesti.
Syyskuussa Oulun yliopistosta astelee ulos maisterin paperit kädessä täysin eri ihminen, kuin millaisena saavuin tänne kolme vuotta sitten. Ja ehkä myös 200 euroa rikkaampi.
