Siperia opettaa ja yliopisto kasvattaa

Hain yliopistoon osittain silkasta uhmasta ja osittain tylsistymisen tunteesta. Päätös kuitenkin osoittautui yhdeksi elämäni parhaista. 10 vuotta sitten saadessani viestin opiskelupaikasta Oulun ammattikorkeakoulussa eräs silloinen tuttuni sanoi, että jos otan tuon opiskelupaikan vastaan, menen siitä mistä aita on matalin enkä koskaan tule saamaan maisterin tutkintoa. Löimme vetoakin asiasta.  En ole tuon vuoden jälkeen edes ollut […]

Hain yliopistoon osittain silkasta uhmasta ja osittain tylsistymisen tunteesta. Päätös kuitenkin osoittautui yhdeksi elämäni parhaista.

10 vuotta sitten saadessani viestin opiskelupaikasta Oulun ammattikorkeakoulussa eräs silloinen tuttuni sanoi, että jos otan tuon opiskelupaikan vastaan, menen siitä mistä aita on matalin enkä koskaan tule saamaan maisterin tutkintoa. Löimme vetoakin asiasta. 

En ole tuon vuoden jälkeen edes ollut tekemisissä kyseisen henkilön kanssa, mutta silti hänen sanansa jäivät kaikumaan. Nyt maisteriksi valmistumisen kynnyksellä voin pikkumaisesti osoittaa taas yhden minua epäröineen luulot vääriksi. Onneksi tutkinnosta jää käteen hieman muutakin.

Matkani ekonomiksi ei ollut se kaikista suoraviivaisin. Valmistuin Oulun ammattikorkeakoulusta tradenomiksi ja välissä pohdin medianomi-opintoja. Kun haku Oulun kauppakorkeakoulun maisteriohjelmiin aukesi, hain hetken mielijohteesta tylsistyneenä pelkkään työntekoon ajatellen, että eihän minun tarvitse ottaa paikkaa vastaan, jos se ei siinä vaiheessa tunnukaan enää hyvältä idealta. Kävi ilmi, että päätös opiskelusta Oulun yliopistossa toikin minut juuri siihen pisteeseen, mihin pyrin pohtiessani medianomi-opintoja.

En missään vaiheessa kokenut välttämättä tarvitsevani ekonomin papereita. Uudet opinnot avasivat kuitenkin lopulta maailmankuvaani suunnattomasti. Jo pian alkoi selkeytyä, millaiset urapolut minulle ovatkaan mahdollisia. Liityin Oulun ylioppilaslehden avustajajoukkoon testatakseni siipiä luovalla alalla. Ilmeisesti siivet kantoivat, sillä kahdeksan kuukautta myöhemmin olin kirjoittamassa työsopimusta päätoimittajaksi.

Vuosi 2021 oli myös ensimmäinen vuosi, kun tein töitä arkipäivisin toimistoaikoina enkä öisin ja viikonloppuisin. Arkirytmin muutos avasti huomattavasti enemmän mahdollisuuksia sosiaaliseen elämään, kun elin samaan tahtiin valtaväestön kanssa. Löysin rinnalleni joukon vahvoja naisia, jotka jokainen on laajentanut maailmankatsomustani, auttanut vaikean elämäntilanteen yli ja opettanut uskomaan itseeni, vaikkakin välillä ratakiskosta vääntäen. He auttoivat minua näkemään, mikä elämässä on hyvää, kokemisen arvoista ja nautinnollista. 

Ammattikorkeakoulu oli minulle kymmenen vuotta sitten opintoja aloittaessa juuri se oikea vaihtoehto ja koen saaneeni ne opit, joita tarvitsin markkinoinnin alan töiden harjoittamiseen. Mutta maisteriohjelmassa pääsin sukeltamaan syvälle tieteeseen ja teoreettiseen puoleen. Se toi uutta puhtia alaa kohtaan.

Kuitenkin merkittävimpinä tekijöinä koulutus kasvatti ammatillista itseluottamusta, omien rajojen tunnistamista, henkistä kanttia sekä monia työelämässä arvokkaita taitoja, joita en jaksa alkaa tässä listaamaan – kuulette ne kyllä kursseilla. Vaikka yliopistoon hakeudutaan tutkinnon perässä, kasvattaa se kuitenkin eniten henkisesti.

Syyskuussa Oulun yliopistosta astelee ulos maisterin paperit kädessä täysin eri ihminen, kuin millaisena saavuin tänne kolme vuotta sitten. Ja ehkä myös 200 euroa rikkaampi.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Viikon 39 tutkijatapaaminen: Sosiaalisia normeja ja virtasvaikutusta

Stereotyyppinen mielikuva taloustieteestä on kovaa ja häikäilemätöntä voitontavoittelua. Taloustiede voi kuitenkin käsitellä myös inhimillisempiä arvoja ja sosiaalisia ongelmia. Oulun yliopiston Kauppakorkeakoulussa sosioekonominen taloustiede on verrattain uusi tutkimuksen aluevaltaus.

TEKSTI Essi Oikarinen

KUVAT Essi Oikarinen

Mitä tutkimuksesi käsittelee, tohtorikoulutettava ja yliopisto-opettaja Sanna Huikari Oulun yliopiston Kauppakorkeakoulusta?

Teen sosioekonomista tutkimusta eli tutkin sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden yhteisvaikutuksia. Viimeisimmäksi julkaistussa tutkimuksessamme selvitimme työttömyyden yhteyttä itsemurhiin. Sitä ennen työpöydällä olivat muun muassa alkoholismin ja avioerojen yhteydet.

Olen taustaltani kansantaloustieteilijä, joskin nykyään puhutaan vain taloustieteestä. Väitöskirjassani piti olla aivan toinen näkökulma, mutta törmäsin työn alkuvaiheessa noin neljä vuotta sitten kiinnostaviin sosioekonomisiin kysymyksiin. Näistä teemoista ei ole kurssia perustutkinto-opiskelijoille Oulussa, eikä niitä ole aiemmin juuri käsitelty meillä tutkimuksessakaan. Aloin tarkastella kysymyksiä makrotalouden ja soveltavan ekonometrian kautta.

Mitkä ihmeen makrotalous ja soveltava ekonometria?

Makrotalous käsittelee kokonaistaloudellisia ilmiöitä kuten työttömyyttä, työllisyyttä, hintatasoa, kansantuotetta ja niiden välisiä riippuvuuksia. Yksilöiden, kotitalouksien ja yritysten käyttäytymistä havainnoidaan tämän kokonaisuuden osina.

Soveltava ekonometria taas on tilastotieteitä soveltava menetelmä, jota voidaan käyttää esimerkiksi taloustieteen teorian testaamiseen. Olennaista ei ole ainoastaan se, onko kahden asian välillä yhteys, vaan myös se, kuinka suuri yhteys on.

 

Oulun ylioppilaslehti 2016
Taloustieteilijöiden ajatellaan vain maksimoivan voittoja tai minivoivan kustannuksia, mutta Sanna Huikarin mukaan taloustiede on paljon muutakin.

 

Viimeisin julkaistu tutkimuksesi käsittelee työttömyyden ja itsemurhakuolleisuuden välistä yhteyttä. Mitä aiheesta selvisi?

Tutkimuksessa selvitimme työttömyyden ja itsemurhien välistä yhteyttä Suomessa alueittain.

Taloustieteessä puhutaan paljon odotuksista, ja yksi aiemmin selvittämätön tekijä oli työttömyyden odotus. Emme siis tuijottaneet vain eri alueiden työttömyysasteita, vaan tarkastelussa olivat mukana työttömäksi joutumisen alueelliset odotukset. Yllättäen negatiivisilla tulevaisuudenodotuksilla eli mahdollisuudella joutua työttömäksi lähitulevaisuudessa näyttäisi olevan vaikutusta itsemurhakuolleisuuteen, toisin kuin aiemmalla työttömyydellä.

Toinen kiinnostava löytö on sosiaalisten normien vaikutus. Vertailimme maantieteellisiä alueita toisiinsa. Jos työttömyys oli ollut alueella matalalla maan keskiarvon alapuolella ja yhtäkkiä työttömien määrä kasvoi, nosti tämä myös itsemurhamääriä. Samanlaista vaikutusta ei ollut alueella, jossa työttömyysprosentti oli jo alun perin korkea. Yksi selitys voi olla, että omaa elämää ei siis ainoastaan verrata omaan aikaisempaan olotilaan, vaan myös ympäröivään yhteiskuntaan. Voidaan puhua niin kutsutusta virtasvaikutuksesta (engl. keeping up with the Joneses) – pitäisi mennä vähintään yhtä hyvin kuin toisillakin.

Itsemurhat, avioerot, alkoholismi – tutkimuksesi vilisee elämän varjopuolia. Eikö hyvinvointia voisi tutkia myös positiivisemmin?

Minusta on tärkeää, että tässä saa olla ihmisiä koskettavien ja yhteiskunnallisesti merkittävien perusasioiden äärellä. Yleinen mielikuva taloustieteilijästä on melko kova. Meidän ajatellaan vain maksimoivan voittoja tai minivoivan kustannuksia. Taloustiede on paljon muutakin. Siinä voi olla mukana koko elämän kirjo.

Toki on olemassa myös onnellisuustaloustiedettä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on paljon well-being -tutkimusta ja myös Saksasta löytyy kattavia onnellisuus- ja hyvinvointikyselyitä ja niihin pohjautuvaa tutkimusta. Onnellisuutta on kuitenkin vaikea mitata, ja tutkimusta täytyy tehdä olemassa olevilla aineistoilla.

Masentava tilasto voi olla myös heräte. Esimerkiksi Iso-Britanniassa vuoden 2008 talouskriisiä seurannut itsemurhapiikki julkaistiin lääketieteen ykköstutkimusjulkaisuissa, millä oli käytännön seurauksia esimerkiksi lääkärien antamiin suosituksiin.

Mitä tutkimuksessasi tapahtuu seuraavaksi?

Viime aikoina olen tutkinut kriisejä. Olemme luokitelleet erilaisia talouden kriisejä ja romahduksia öljykriisistä osakemarkkinakriisiin 1960-luvulta lähtien ja tarkastelleet eri kriisityyppien vaikutuksia itsemurhakuolleisuuteen.

Toisaalta kiinnostuksenkohteisiin kuuluu myös talouden pitkittynyt pysähtyneisyys, eli sellaiset ajanjaksot jolloin talouskasvua ei juurikaan tapahdu. Minua kiinnostaa, voiko paikallaan junnaavassa taloudessa olla itse asiassa jotain hyvääkin yhteiskunnalle. Tukeeko tasaisuus ihmisten hyvinvointia?

Essi Oikarinen

Tiedeviestinnän opiskelija, joka haluaisi keksiä lisää värejä ja valon aallonpituuksia.

Lue lisää:

Viikon 20 tutkijatapaaminen: Palveluiden digitalisoitumisesta helpotusta arkeen

Palvelut ovat digitalisoituneet 2000-luvulla runsaasti. Enää laskuja ei tarvitse maksaa pankkissa, vaan ne voi hoitaa helposti kotoa Internetin välityksellä verkkopankissa. Miksi palvelut digitalisoituvat, ja millaisia vaikutuksia digitalisoitumisella on väestöön?

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Millainen tutkimus täyttää päiväsi kauppatieteiden tohtori, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun markkinoinnin yksikön tutkijatohtori Hanna Komulainen?

Tutkin työssäni palvelujen digitalisoitumista asiakkaiden näkökulmasta. Asiakkaiden tarpeiden tunnistaminen ja täyttäminen on kriittistä yritysten kilpailukyvyn kannalta, joten myös digitalisaation näkökulmasta on tärkeää ymmärtää, miten arvoa ja elämyksiä luodaan asiakkaalle, asiakkaan kanssa ja yhdessä eri toimijoiden välillä. Tutkimuksessani pyrin edistämään sekä teoreettista että liikkeenjohdollista ymmärrystä palvelujen digitalisoitumisesta hyödyntämällä monipuolisesti erilaisia markkinoinnin tutkimuksen lähestymistapoja ja empiirisiä tutkimusmenetelmiä, kuten esimerkiksi haastatteluja, havainnointia, fokusryhmätyöskentelyä ja kyselyjä. Näin voidaan luoda kokonaisvaltainen käsitys palvelujen digitalisoitumisen nykytilanteesta, tulevaisuuden haasteista ja kehityspoluista.

Tutkimukseni liittyy Tekes-rahoitteeseen ReDO-tutkimusprojektiin (Redefining Digital Opportunities), jonka tavoitteena on ymmärtää kuinka digitaalisen arvonluonnin logiikkaa voidaan hyödyntää uuden palveluliiketoiminnan kehittämisessä.

Mitkä palvelut ovat digitalisoituneet ja miten?

Yhteiskunnan digitalisoituminen, eli asioiden sähköistyminen muuttaa lähestulkoon kaikkia toimialoja ja niihin liittyviä palveluja. Uudet ilmiöt kuten esimerkiksi pilvipalvelut, ”big data”, sosiaalinen media ja monikanavaisuus kiihdyttävät tätä kehitystä.

ReDo-hankkeessa olemme keskittyneet erityisesti pankki- ja finanssipalveluiden sekä terveys- ja hyvinvointipalveluiden digitalisoitumiseen, koska nämä alat ovat olleet nyt vahvasti digitalisoitumisen aallonharjalla ja niiden piirissä on kehitteillä paljon uusia palveluja. Ajankohtainen esimerkki ovat ns. FinTech-startupit eli uudet finanssiteknologiayritykset, jotka kehittävät kiihtyvällä vauhdilla joukkorahoitukseen, sijoittamiseen ja maksamiseen liittyviä digitaalisia palveluja.

Laajasti ymmärrettynä digitalisoituminen tarkoittaa jatkuvasti monipuolistuvaa valikoimaa teknologisia ratkaisuja ja niihin pohjautuvia palveluja, kuten erilaisten ajanvarauspalvelujen siirtyminen verkkoon ja kännykkään, laskujen maksu kännykällä, etälääkärivastaanotot videoyhteyden avulla ja verkkokaupat, joissa saa hyvinkin personoitua palvelua kivijalkakauppojen tapaan.

Ketkä ovat palveluiden pääkäyttäjiä?

Usein nuoret mielletään digitaalisten palvelujen pääkäyttäjiksi, mutta palveluita käyttävät myös eri-ikäiset ja eritaustaiset ihmiset. Nykyään puhutaan paljon diginatiiveista, jolla viitataan uuteen sukupolveen, joka on tottunut kännykän ja tietokoneen käyttöön jo lapsuudestaan saakka. Kuitenkaan vielä läheskään kaikki eivät syystä tai toisesta voi tai halua käyttää sähköisiä palveluja.

Näkisin silti käyttäjäkunnan laajenevan koko ajan, kun uusia palveluja kehitetään helpottamaan tavallisten ihmisten arkielämää, ja niistä pyritään tekemään mahdollisimman helposti omaksuttavia ja helppokäyttöisiä.

Millaiset vaikutukset palveluiden digitalisoitumisella on väestöön tai palveluiden käyttäjiin?

Tavallisen kuluttajan kannalta digitalisaatio mahdollistaa uusia tapoja hoitaa asioita, olla vuorovaikutuksessa erilaisten palveluntarjoajien kuten lääkärien tai pankkien kanssa sekä tehdä asioita helpommin, nopeammin, edullisemmin ja tehokkaammin kuin aikaisemmin. Yrityksen näkökulmasta digitalisaatio puolestaan mahdollistaa esimerkiksi uusia sisäisiä tapoja toimia, edistää toiminnan laadun tehostamista, volyymia ja kustannustehokkuutta sekä auttaa lisäämään asiakastyytyväisyyttä ja kilpailukykyä nopeasti muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä. Yhteiskunnan näkökulmasta digitalisaatiolla on kasvava merkitys muun muassa tuottavuuskehityksen vauhdittajana ja uusien työpaikkojen lähteenä.

Mitä muita vaikutuksia olet huomannut palveluiden digitalisoitumisessa?

Toiset vastustavat digitalisoitumista ja kokevat sen uhkana esimerkiksi tietoturvan tai yksityisyyden kannalta, toisille se on suuri mahdollisuus ja kasvavassa määrin tärkeä osa elämää.  Teknologinen kehitys vie palveluita väistämättä digitalisempaan suuntaan, ja tämä edellyttää toisaalta asiakkailta uusien tapojen omaksumista ja muutosvastarinnasta luopumista. Toisaalta se vaatii yrityksiltä asiakkaiden arjen tarpeiden tunnistamista ja kykyä vastata näihin tarpeisiin oikeanlaisia digitaalisia palveluja kehittämällä.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Viikon 19 tutkijatapaaminen: Huumorilla innovaatioita?

Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun tutkimushanke selvittää tehdäänkö tuottavaa liiketoimintaa pilke silmäkulmassa.

TEKSTI Hanna Talikka

KUVAT Hanna Talikka

Mitä HURMOS tekee, hankkeen projektipäällikkö Eeva-Liisa Oikarinen?

HURMOS on projekti, jonka tavoitteena on kehittää suomalaisten yritysten huumoriosaamista. Pohdimme tapoja käyttää huumoria strategisesti mainonnassa, johtamisessa ja tuotekehittelyssä. Tutkimme muun muassa miten leikillisyyttä voi hyödyntää uusien tuotteiden ja palveluiden innovoimisessa sekä viestinnässä. Hankkeemme on parivuotinen ja tällä hetkellä puolivälissä. Parhaillaan valmistelemme projektimme tulosten julkistamista ja laajaa Suomen vientiyrityksille suunnattua kyselyä.

Mistä kaikki alkoi?

Itseäni alkoi kiinnostaa huumori pohtiessani väitöskirjatutkimukseni aihetta Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun markkinoinnin yksikössä. Törmäsin humoristiseen rekrytointi-ilmoitukseen ja siitä se oikeastaan sitten lähti. Yhdessä muiden huumoritutkijoiden kanssa totesimme myöhemmin, että tarvitaan huumoriin ja liiketoimintaan perehtyvä laajempi hanke.

Tutkit väitöskirjassasi huumoria rekrytointimainonnan osana. Kannattaako yritysten panostaa vitsikkäisiin rekryilmoituksiin?

Huumori on kaksiteräinen miekka rekrytointimainonnassa. Huumorin toimivuutta pystytään testaamaan kokeellisesti, ja olen verrannut huumoripitoisten ilmoitusten saamaa reaktiota ei-humoristisiin ilmoituksiin.

Huumorilla yritys voi saada huomiota, mutta yleisesti ottaen sen käyttäminen on riskialtista ja tuottaa vähemmän myönteisiä reaktioita joillekin potentiaalisille työnhakijoille. Toisaalta humoristisista ilmoituksista ihminen huomaa nopeasti sopiiko hän yrityksen yrityskulttuuriin. Jos huumori ei yhtään aukene hakijalle, voi olla kaikkien kannalta etu, että juuri hän ei tartu ilmoitukseen.

Hankkeellanne on yrityspartnereita. Minkälainen on heidän roolinsa projektissanne?

Kumppaneitamme ovat yhdeksän suomalaista yritystä, joiden osaamista hyödynnämme ja kehitämme. He ovat hankkeen tulosten ensimmäisiä hyödyntäjiä, ja heille tehdään esimerkiksi toimeksiantona opinnäytetöitä.

Toteutimme myös yrityksille suunnatun kyselyn, jossa selvitimme, miten huumoria tällä hetkellä käytetään. Löysimme esimerkiksi yhteyksiä tietyn tyyppisen huumorin ja innovaatiokäyttäytymisen välillä. Hyväntahtoinen, positiiviseksi mielletty huumori tai huumori joka antaa mahdollisuuden nähdä asiat uudessa valossa vaikutti lupaavammalta kuin aggressiivisempi kritisoiva huumori.

Lähteekö Suomi nousuun huumorilla?

Kyllä uskon näin. Suomalaiset ovat perinteisesti olleet turhan vakavasti työelämään suhtautuvia. Yritys- ja viestintäkulttuuri tarvitsee muutosta, ja huumori voi toimia strategisena työkaluna tässä muutoksessa.  Huumorilla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa liiketoimintaan.

Hanna Talikka

Tiedeviestinnän opiskelija, joka käyttää historiankirjoja self help -oppaina ja haluaa oppia joka päivä jotain uutta. Instagram: @hannnamar.

Lue lisää:

Viikon 10 tiedejulkaisu: Suurempi kaupunki, liikkuvammat työntekijät

Työpaikan vaihtaminen teknologia-alalla on sidoksissa myös maantieteellisiin ominaisuuksiin, selviää Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun uudesta tutkimuksesta. Työpaikkatutkimus pohjustaa innovaatiokeskustelua.

TEKSTI Essi Oikarinen

KUVAT Essi Oikarinen

Työntekijän vaihtaessa työpaikkaa myös osaaminen siirtyy yrityksestä toiseen ja syntyy innovaatioita.

Työpaikan vaihtamisella on yhteyksiä myös alueen ja kaupungin ominaisuuksiin, selviää Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun tutkija Jaakko Simosen uusimmasta tutkimuksesta. Yhdessä Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun professori Rauli Sventon ja alankomaalaisen Groeningenin yliopiston professori Philipp McCannin kanssa hän selvitti suomalaisen teknologia-alan työntekijöiden liikkeitä.

”Teknologia-alan yrityksillä on taipumusta keskittyä maantieteellisesti. Oulun teknologiakeskittymä on hyvä esimerkki tästä”, Simonen taustoittaa tutkimusasetelmaa.

”Tutkimuksellamme pyrimme tuomaan aluenäkökulmaa innovaatiokeskusteluun.”

Tutkijat käyttivät matemaattisia malleja työvoiman liikkuvuuden mallintamiseen. Malleihin sisällytettiin tietoa sekä teknologia-alan piirteistä että kaupunkien ominaisuuksista. Kuinka erikoistunut kaupunki on high-tech-aloihin? Kuinka monipuolisesti eri alat ovat edustettuina alueella? Millainen on alueen palkkataso? Lisäksi malleissa oli mukana tietoa esimerkiksi väestöntiheydestä sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluiden määrästä.

Tutkijat löysivät viisi muuttoliiketyyppiä. Aiemmassa tutkimuksessa on esitetty, että yritysten keskittyminen samalle alueelle lisää työntekijöiden liikkuvuutta näiden yritysten välillä. Tämän totesi myös Simosen tutkijatovereineen. Esimerkiksi oululaiselle insinöörille firmasta toiseen vaihtaminen on helppoa, kun uuden kotikaupungin sijaan tarvitsee vain siirtyä viereiseen toimistotaloon. Alueelliset keskittymät houkuttelevat sekä yrityksiä että työntekijöitä.

Toisaalta selvisi, että mitä suurempi ja palveluiltaan monipuolisempi teknologiakeskittymä on, sitä enemmän aivovuotoa tapahtuu myös kaupungin ulkopuolelle muihin keskittymiin. Paraskaan yksittäinen kaupunki ei voi pidätellä innovaatioita ja osaavia työntekijöitä itsellään.

Tutkimuksen mukaan teknologia-alalla ei kuitenkaan muuteta rahan perässä. ”Alueellisella palkkatasolla ei näyttäisi oleva juurikaan vaikutusta ihmisten liikkuvuuteen korkean teknologian alalla”, Simonen kertoo.

Tutkimuksen julkaisi The Annals of Regional Science.

Essi Oikarinen

Tiedeviestinnän opiskelija, joka haluaisi keksiä lisää värejä ja valon aallonpituuksia.

Lue lisää:

Energiaekonomisti haaveilee lapsenkasvatusajasta

Antti Tumelius tarvitsee työssään controllerina ihmissuhdetaitoja ja vankkaa numeroiden tajua. Työura ei ole katkennut kertaakaan, sillä mieluisa ala löytyi jo lukiossa.

Urapolulle on helppoa astella, kun tie on selvillä. Antti Tumelius, 36, tiesi jo lukioikäisenä matkan jatkuvan seuraavaksi taloustieteiden opintoihin.

Aivan ensimmäisellä yrityksellä vuonna 2000 ovi aukeni tosin väärään tiedekuntaan. Matematiikan fuksi tiesi heti alan olevan hänelle sopimaton, muttei antanut sen häiritä työntekoa. Kahden ensimmäisen opiskeluviikon jälkeen hän hyppäsi tekemään matematiikan opettajan sijaisuuksia yläkoulussa ja lukiossa.

Vuonna 2008 kauppatieteiden maisteriksi valmistunut Tumelius ei ole ollut valmistumispäivänsä jälkeen päivääkään työttömänä.

Siirtyminen opiskeluista työelämään kävi sujuvasti valtion Energiavirastolle tehdyn pro gradun -tutkielman ja sitä seuranneiden määräaikaisten työsopimusten vuoksi.
”Tutkintopapereiden saamista seuraavana aamuna minulle tarjottiin virkaa virastolla. Olin siis työttömänä nolla päivää.”

Tumeliuksen reittiä yliopistosta työelämään ei hidastanut edes hallituspaikka Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa. Vuoden 2007 hallituksen varapuheenjohtajana ja kv-vastaavana Tumelius viimeisteli kandintutkintonsa ja paiski töitä.

Työn riittämisen syyksi hän arvelee tuplarooliaan sekä rahaa että energiaa ymmärtävänä asiantuntijana. Laskentatoimen opinnot antoivat edellytykset taloushallintaan, työkokemus Energiavirastolla ja energia- ja ympäristöalan tutkimusyhtiö CLEEN Oy:llä taas antoivat avaimet energia-alalle.

”Varmasti löytyisi minua parempia talous- tai energiamiehiä, mutta kahden alan osaamisen yhdistelmä samassa ihmisessä on hyödyllinen. Oman pääaineen substanssiosaaminen ja toimialatuntemus ovat hyvä pari missä vain.”

Menestyminen uralla vaatii kaikesta muusta tinkimistä. Tumelius sanoo ajatelleensa vuodesta 2007 alkaen pelkästään töitä. Nyt miestä työllistää myös alle vuoden ikäinen poika, joten elämään on ollut pakko mahduttaa muutakin.

Kirjanpitoa ei auta skipata

Antti Tumelius palasi seitsemän vuotta kestäneeltä Helsingin komennukseltaan Ouluun viime vuoden tammikuussa. Nykyisessä työssä Oulun Energia -konsernin controllerina Tumelius sanoo tarvitsevansa eniten ihmissuhdetaitoja. Vaikka työ taloushallinnon pyörittäjänä sisältää tietysti paljon talousrutiinia ja numeroiden pyörittelyä, iso osa arjesta on kollegojen ja konsernin johdon kanssa työskentelyä.

”Minua harmittaa aivan sikana, etten hakenut kesätöihin kaikkiin Oulun tilitoimistoihin! En vain tajunnut, että niinkin voi tehdä. Olin Taivalkoskelta kotoisin ja arvelin, ettei niitä töitä vain ole.”

Tähän häntä valmensivat erilaiset pestit yliopiston vapaa-ajanjärjestöissä. Tumeliuksen mukaan yliopistovuosien konkreettisin hyöty on tullut järjestötoiminnan lisäksi Juha Huikarin kirjanpitokursseilta.

”Perusasiat eli kirjanpito on pakko osata, ja sen puutteeseen moni kauppatieteilijä kompastuu. Aivan vastikään olen työtehtävieni takia joutunut kaivamaan aiheen oppikirjoja esiin”, Tumelius muistuttaa.

KTM-tutkinto on Tumeliuksesta lähtökohtaisesti työelämärelevantti tutkinto, joten työllistymisvaihtoehdot ovat selkeämpiä kuin monella muulla alalla. Unelmien työpaikkaa on silti hyvä miettiä jo opiskeluaikana. Tumelius kannustaa fukseja kyselemään valmistuneilta taloustieteilijöiltä sitä, mitä kautta he ovat omat työpaikkansa löytäneet.

”Minua harmittaa aivan sikana, etten hakenut kesätöihin kaikkiin Oulun tilitoimistoihin! En vain tajunnut, että niinkin voi tehdä. Olin Taivalkoskelta kotoisin ja arvelin, ettei niitä töitä vain ole.”

 

Kuka?
Antti Tumelius
» Valmistunut vuonna 2008 kauppatieteiden maisteriksi pääaineenaan laskentatoimi. Sivuaineina johtaminen, yritysjuridiikka ja Aasia-opinnot.
» Yliopisto-opinnoissa parasta oli järjestötoiminta. Oli mukana opiskeluvuosinaan mm. Cryon, Finanssin, Sigman ja OYY:n toiminnassa. Valmistumisensa jälkeen mukana Energiaekonomistit-järjestön hallituksessa.
» Haastavinta opiskeluissa oli oman kiinnostuksen rajaaminen ja ajankäytön hallinta.
» Ensimmäinen oman alan työ oli Helsingissä Energiavirastossa vuonna 2007, jonne hän teki myös pro gradu -tutkielmansa. Energiavirastoa edelsivät kesätyöt oululaisessa Finnkarelco-perheyhtiössä ja harjoittelujakso Finprolla Kuala Lumpurissa.
» Töissä Oulun Energialla controllerina. Työssään hän vastaa kahden yrityksen taloushallinnosta.
» Unelmoi lapsenkasvatusajasta.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: