”Tuntuu epäasialliselta, että ihminen vain unohdetaan sinne” – Puutteellinen ohjaus ja palkattomuus ovat harjoitteluiden ongelmina

Korkeakoululaisten palkattomat harjoittelut kasaantuvat etenkin ammattikorkeakoululaisille sekä kulttuuri- ja sote-alan opiskelijoille. Suurin osa opiskelijoista on jo tottunut palkattomuuteen, ja pienikin palkkio harjoittelusta koetaan luksuksena. Pahimmillaan harjoittelujakson synnyttämä taloudellinen taakka voi kuitenkin johtaa koko harjoittelun keskeyttämiseen

”Tuntui vähän siltä niin kuin olisin tullut sinne heille häiriöksi. Periaatteessa minut ohjattiin siihen työpisteelle, ja jätettiin sen jälkeen siihen”, kuvaa kolmannen vuoden medianomi-opiskelija Saara Pasanen harjoitteluaan eräässä media-alan firmassa.

Pasanen on yksi kymmenistä tai jopa sadoista opiskelijoista Suomessa, joka on kokenut epäasiallista kohtelua harjoittelupaikallaan. 

Koronapandemia on osaltaan lisännyt opiskelijoiden haavoittuvuutta harjoittelupaikkaa valitessa. Ennen koronavirusta nuorten työttömyysaste Euroopassa oli 14,9 prosenttia. Kesäkuussa nuorten työttömyysaste oli noussut jo kahdella prosentilla. 

Työttömyyden lisääntyessä myös opiskelijoiden harjoittelupaikat ovat kokeneet kolauksen. Nykyinen työmarkkinatilanne on johtanut tilanteeseen, jossa harjoitteluja on entistä vähemmän saatavilla.

Vaihtoehtojen puuttuessa houkutus vastaanottaa palkattomia ja jopa asiattomia harjoittelupaikkoja kasvaa, kun opiskelijat haluavat suorittaa opintonsa loppuun. 

Suomessa palkattomat harjoittelut ovat olleet tuttu ilmiö jo vuosia ennen koronakriisiä. Vuonna 2012 vain alle puolet ammattikorkeakoululaisista sai harjoittelustaan palkkaa, mutta suurin osa opiskelijoista oli siitä huolimatta harjoitteluihinsa tyytyväisiä.

Ylen mukaan palkattomat harjoittelut ovat yleistyvä työelämän ilmiö, joka asettaa useat nuoret tilanteeseen, jossa on tehtävä valinta työkokemuksen ja oman taloudellisen tilanteen välillä. 

Palkattomuus kohdistuu etenkin ammattikorkeakoulujen opiskelijoille. Koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen ja Akavan opiskelijoiden (2019) teettämän harjoittelubarometrin mukaan yli puolet ammattikorkeakoululaisista suorittaa harjoittelunsa palkatta.

Palkattomuus ei jakaudu tasaisesti

39-vuotias Pasanen on tottunut palkattomiin harjoitteluihin opintojensa aikana. Pasanen valmistui vuonna 2005 sairaanhoitajaksi. Hän on kokenut palkattomia harjoitteluja sairaanhoitajan opinnoissaan muun muassa lastenneuvolassa, äitiysneuvolassa sekä eri mielenterveysyksiköissä. 

Sosiaali- ja terveysalan harjoittelut ovatkin lähes poikkeuksetta palkattomia. Sote-alojen erityispiirteenä ammattikorkeakoulut joutuvat lisäksi maksamaan työnantajalle harjoittelusta erillisen harjoittelumaksun.  

“Sote-alalla harjoittelut eivät ole koskaan palkallisia. En ole varma mistä tämä käytäntö johtuu, mutta toisaalta en tiedä millä sairaanhoitopiirillä olisi siihen edes varaa, koska opiskelijoita on harjoittelemassa yhdellä osastolla samaan aikaan niin paljon”, Pasanen pohtii.

Harjoittelubarometrin mukaan opiskeluala vaikuttaa harjoittelusta saadun palkan suuruuteen huomattavasti. Liiketalouden ja tekniikan alojen harjoittelut ovat pääosin palkallisia, kun taas terveys- ja sosiaalialojen sekä kulttuurialan harjoittelut suoritetaan yleensä palkatta. 

Lisäksi naisvaltaisilla aloilla tilanne on miesvaltaisia heikompi: miehistä 64 prosenttia ilmoitti saavansa palkkaa harjoittelusta, kun naisilla vastaava luku oli vain 30 prosenttia. 

Nykyisissä medianomin opinnoissaan Pasanen on suorittanut harjoitteluaan kolmessa eri media-alan yrityksessä, jotka edellisten opintojen tapaan ovat tarjonneet harjoittelunsa palkatta. Kahta harjoittelua kolmesta kuitenkin kompensoitiin harjoittelijalle ilmaisella lounaalla. 

”Olin hyvin onnellinen, että sain sen ilmaisen aterian sieltä. Tämä kuitenkin vähensi sitten niitä kuluja kotona,” Pasanen tuumaa. 

Ensimmäiset kaksi vuotta opinnoistaan Pasanen on pärjännyt aikuisopintotuen varassa. Opintotuki sekä kesällä tehdyt sairaanhoitajan työt ovat auttaneet häntä selviämään palkattomien harjoittelujen läpi.

”Opintotuki kuitenkin loppui nyt marraskuussa, joten olen nostanut opintolainaa. Joskus käynyt myös iskän kukkarolla”, hän naurahtaa. 

Yliopistolainen saa harjoittelustaan todennäköisemmin palkkaa

Palkattomuudessa on eroja myös ammattikorkeakoululaisten ja yliopisto-opiskelijoiden välillä. Vuonna 2019 ammattikorkeakouluissa opiskelevista noin kolmasosa ja yliopisto-opiskelijoista kolme viidestä sai harjoittelustaan palkkaa, kertoo harjoittelubarometri. 

Myös osa juttuun haastatelluista viestinnän opiskelijoista oli huomannut saman käytännön omalla harjoittelupaikallaan.

Oulun ammattikorkeakoululla viestintää opiskelevan Johannan (nimi muutettu) ensimmäinen harjoittelu oli palkattomana yksityisyrittäjän omassa tuotantoyhtiössä ja toinen, palkallinen harjoittelu, suuressa markkinointitoimistossa. 

Ihmetystä Johannalle herätti etenkin markkinointitoimiston tapa erotella yliopistolaisia ja ammattikorkeakoululaisia jaetuissa palkkioissa. Ammattikorkeakoululaisille palkkio harjoittelusta oli 500 euroa kuussa, kun yliopistolaisilla palkkio oli 800 euroa kuussa.

”Yrityksessä oli käytäntönä maksaa yliopisto-opiskelijoille enemmän palkkiota, kuin ammattikorkeakoululaisille. Olin kuitenkin tyytyväinen, että töitä ei tarvinnut tehdä ilmaiseksi, ja 500 euroa oli kuitenkin kaksinkertaisesti opintotukeen verrattuna, mikä tuntui silloin jo luksukselta.”

Alhaisesta kuukausipalkasta huolimatta Johanna teki mainostoimistolle kahdeksan tunnin päiviä viisi kertaa viikossa. Johannan keskimääräinen tuntipalkka yrityksessä oli 2 euroa ja 88 senttiä. Yliopiston harjoittelijana samassa yrityksessä tienaisi 4 euroa ja 62 senttiä. 

Vertailun vuoksi Journalistiliiton työehtosopimuksen palkkasuositus kolmen kuukauden harjoitteluihin on 1300 euroa kuussa. Yliopiston harjoittelutuki opiskelijaa kohden taas on 1600 euroa kuussa. Palkkasuositusten mukainen tuntipalkka harjoitteluissa olisi siis 7,5 euron ja 9,23 euron väliltä.

Johannan ensimmäisessä harjoittelupaikassa työ oli sekä palkatonta että sitä oli liian vähän. Jotta Johannan opinnot olisivat edenneet odotetusti, ja voidakseen nostaa opintotukea, harjoittelun olisi täytynyt olla kokoaikaista. Taloudellinen tilanne kävi lopulta liian tukalaksi, ja hän jätti harjoittelun kesken. 

Euroopan harjoittelupaikkojen tilanne peilaa ammattikorkeakoululaisten tilannetta Suomessa. Alle puolet eurooppalaisista saa harjoitteluistaan palkkaa, kertoo European Youth Forumin kysely. Jäljellä olevista palkallisista harjoittelupaikoista lähes puolet maksavat liian vähän päivittäisten elinkustannusten kattamiseen.

Oulun ammattikorkeakoulun suunnittelijana ja harjoitteluvastaavana työskentelevä Milla-Maija Kemppainen kertoo suurimman osan koululle tulevista harjoittelutarjouksista olevan palkattomia.

”Hyvin vaikea antaa tarkkaa dataa ilman laajempaa seurantaa, mutta veikkaus tässä kohtaa voisi olla että 35 % paikoista sisältää jonkunlaisen korvauksen tai palkan ja 65 % ovat palkattomia.”

Kemppainen ei kuitenkaan ole huomannut kasvua palkattomuudessa ainakaan media-alan sisällä.

”Päinvastoin, yritykset ovat alkaneet ymmärtää viestintä- ja media-alan osaamisen merkityksen omissa organisaatioissaan, ja samalla tämä on näkynyt positiivisena muutoksena alan harjoitteluiden korvauksissa. Palkallisten harjoitteluiden kasvun suunta on mielestäni kehittyvä ja positiivisesti huomattavissa esim. 5 vuoden takaiseen tilanteeseen”, hän sanoo. 

Ohjauksen laatu työpaikoilla vaihtelee 

Pasaselle ylivoimaisesti negatiivisin kokemus harjoitteluista liittyy siihen, miten hänet kohdattiin opiskelijana työpaikalla. Eräässä harjoittelupaikassa oli pahoja ongelmia työyhteisön sisällä. Myös harjoittelun ohjaus oli paikoin puutteellista.

”Tuntui vähän siltä niin kuin olisin tullut sinne heille häiriöksi. Minulla ei esimerkiksi ensimmäisenä päivänä ollut edes perehdyttäjää. Periaatteessa minut ohjattiin siihen työpisteelle, ja jätettiin sen jälkeen siihen. En tiennyt yhtään keneltä kysyä, mitä työtehtäviä minun kannattaisi tehdä, ja kun yritin kysyä, niin vastausta sai odotella kolme tai neljä tuntia. Tuntuu epäasialliselta, että se ihminen vain unohdetaan sinne. Ja tiedän, että en ole yksin tämän kokemuksen kanssa.”

Pasanen ei palaisi tähän harjoittelupaikkaan uudestaan. Hänen mukaansa entiset työtehtävät sairaanhoitajanakin tuntuvat miellyttävämmältä ajatukselta.

”Jos opiskelija on sellaista sakkaa, että hänelle ei edes viitsitä vastata, ja pistetään vain istumaan ja pyörittämään peukaloita neljäksi tunniksi, niin ei se ole kovin asiallista.”

Toisessa Pasasen harjoittelupaikassa kohtelu oli taas päinvastainen. 

”Olen saanut tehdä todella monipuolisesti asioita, ja minut on otettu opiskelijana ihan avosylin vastaan. En tiedä oikein, mistä tämä edes voi johtua, että on ollut niin erilaiset kokemukset kahdessa paikassa”, Pasanen pohtii. 

Yle Pohjois-Suomen päällikkö Katja Oittinen kertoo harjottelijan ohjauksen työpaikalla olevan erityisen tärkeää. 

“Uutena toimitukseemme Oulussa tai Kajaanissa tulevalle noin kahden viikon mittainen perehdytys, josta emme ole tinkineet myöskään koronan aiheuttamana etätyöaikana.”

Työtehtävät tuunataan Oittisen mukaan harjoittelijan oman osaamisen tason ja motivaation perusteella.

“Harjoittelija on meillä täysivaltainen toimituksen jäsen ja odotamme hänen osallistuvan esimerkiksi ideointiin, kannustamme yhteistyöhön, aktiiviseen työstä keskusteluun sekä kokeilemaan uusia työkaluja, tekemisen tapoja tai kerronnan muotoja.”

“Työnantajan vastuu harjoittelun sujumisessa on iso ja ajattelen aktiivisen ohjaamisen otteen kannustavan myös harjoittelijaa itseään aktiivisuuteen harjoittelun aikana.”

Kokemus yrittää kompensoida palkattomuutta

Palkattomien harjoitteluiden positiiviseksi tekijäksi nousee usein harjoittelusta saatu työkokemus. Parhaassa tapauksessa työkokemus voi mahdollistaa nuoren työllistymistä tulevaisuudessa jopa samaan työpaikkaan.

Harjoittelubarometrin mukaan 34 prosenttia korkeakouluopiskelijoista työllistyi  harjoittelupaikassaan myöhemmin. 

Vastaajista 22 prosenttia taas kertoi, että ei ole työllistynyt harjoittelupaikkaansa halutessaan. Loput 22 prosenttia kertoi, että ei haluaisi työllistyä harjoittelupaikkaansa ollenkaan.

Citynomadi Oy on yksi palkatonta harjoittelua tarjoavista työpaikoista tänä keväänä. Palkattomuutta kompensoidakseen Citynomadi lupasi Aarresaari.fi sivustolle jätetyssä ilmoituksessaan hakijalle melkein taattua työpaikkaa harjoittelun jälkeen.  

Työpaikkaa on kuitenkin mahdotonta täysin taata. Citynomadin viestintävastaavan mukaan syyt työpaikan saantiin ovat moninaisia.

“Työpaikka harjoittelun jälkeen riippuu monista seikoista ja molemmista osapuolista: opiskelija jää yritykseemme osa- tai kokoaikaiseksi työntekijäksi,  jatkaa usein vielä opintojaan, hakee valmistuttuaan töitä tarkemmin fokusoiden tai jatkaa opintojaan ulkomailla. Olemme joutuneet luopumaan useista hyvistä työntekijöistä edellä mainituista syistä”, sähköpostissa vastataan.

Palkallista harjoittelua toivovat opiskelijat löytävät Citynomadin mukaan kyllä paikkansa.

“Eri yritykset suhtautuvat palkkaamiseen eri tavoin ja käytäntö voi vaihdella eri aloilla. Kokemuksemme mukaan opiskelijat, jotka ensisijaisesti arvostavat harjoitteluajan palkkaa, löytävät itselleen sopivan harjoittelupaikan”, hän uskoo.

Kolmannen vuoden medianomi-opiskelija Sami Ikoselle harjoittelut jääkiekko-organisaatiolla sekä viestintäyhtiössä olivat hyödyllisiä tulevaa uraa ajatellen.

”Harjoittelut kokonaisuutena olivat minulle positiivinen kokemus. Ensimmäinen harjoittelupaikka poiki osa-aikaisen työpaikan myöhemmin ja sain molemmista paikoista isoja merkintöjä CV:hen. Uskon, että minulla kävi paikkojen kanssa myös tosi hyvä tuuri ylipäätään”, hän tuumaa.

OAMKin harjoitteluvastaavana toimivan Kemppaisen mukaan harva opiskelija voi jatkaa suoraan harjoittelustaan organisaatiossa pidempiaikaiseen työsuhteeseen. Yhteistyön jatkuvuudelle on hänen mukaansa kuitenkin usein hyvät näkymät.

”Moni opiskelija saattaa jatkaa yhteistyötä harjoittelupaikkansa kanssa esim. freelancer-pohjaisella sopimuksella tai tehdä pienempää keikkaluonteista työtä yritykselle. Jotkut harjoittelupaikat ovat poikineet myös työpaikkoja myöhemmin opiskelijan valmistuttua”, hän kertoo. 

Johannan mielestä taas palkaton harjoittelu voi periaatteessa olla molemmille osapuolille reilu, jos harjoittelijalle voidaan tarjota oikeasti arvokasta ohjausta ja kokemusta, ja jos tehtävät ovat kohtuullisia palkattomuuteen nähden.

”Mutta jos jokin suurempi yritys tekee voittoa harjoittelijan tekemällä ilmaisella työllä, mielestäni on epäreilua olla maksamatta siitä edes pientä korvausta”, hän toteaa.

Korkeakouluopiskelijoille kohdennettujen harjoittelupaikkojen ilmoituslistalla Aarresaari.fi sivustolla huomaa toistuvasti, ettei selkeää palkka-arviota kerrota, jos palkasta ylipäätään mainitaan.

“Palkka määräytyy sopimuksen mukaan”

Ne harjoitteluilmoitukset, joissa palkka kerrotaan, ovat useimmiten valtion tai suurten säätiöiden toimesta jätettyjä.

“Kelan työssäoloehdon täyttävä vähimmäispalkka (1252,00 EUR/kk)”

Näin mainostettiin harjoittelupaikkoja, joissa palkkaa ei joko mainittu ollenkaan tai harjoittelun kerrottiin olevan palkaton.

“Haluatko kehittyä sisällöntuotannon ammattilaiseksi?”

”Me tarjoamme sinulle tiimin ja kokeneiden ammattilaisten tuen. Tässä tehtävässä on hienoa se, että pääset toimimaan kahdella hyvin erilaisella toimialalla: ohjelmistoala sekä valmistava teollisuus, siis sekä bittejä että ‘raskasta rautaa’”

“Miltä kuulostaa harjoittelupaikka, jossa pääset tekemään töitä isolla T:llä?”

”Koetko olevasi henkilö, joka haluaa kehittyä ja unelmoitko samalla vapaista viikonlopuista? Jos vastasit kyllä, olet etsimämme henkilö!”

“Are you a student looking for an exciting challenge in marketing in an international company?”

“Oletko kiinnostunut kerryttämään työkokemusta taloushallinnon avustavista työtehtävistä? Sopiiko osa-aikainen työ sinulle?”

”Pääsetkin pohtimaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan opetusta monipuolisesti ja kattavasti, tutustuen mm. eriyttämiseem ja yksilöllisten oppimissuunnitelmien laadintaan. Saat halutessasi toteuttaa omia ideoitasi eri oppiaineissa.”

Aliisa Uusitalo

Toisen vuoden journalistiopiskelija, joka nauttii kuivan huumorin lisäksi poliitikkojen some-tilien kyttäämisestä. Instagram: aliisaf_

Lue lisää:

Tunnetaitojen harjoittelu voi pelastaa kesätyöstressiltä

Olosuhteet kuitenkin pakottavat ihmisen muuttamaan ajatteluaan. Mitä jos en todella pääsekään tuttuun ja turvalliseen pestiini kesäksi? Lauri Hauru kirjoittaa kolumnissaan.

Epävarmuus toimeentulosta – tuo opiskelijan ikuinen seuralainen lienee tuttu vieras itse kullekin. Jälleen on käsillä aika, jolloin opiskelijoiden kahvipöydät ja Internet-palstat kuhisevat tutusta keskustelusta: Onko kesätyö löytynyt? Jos ei, niin mikä on varasuunnitelma? 

Opiskelu ja työnteko tuntuvat ylipäätään sopivan huonosti samaan yhtälöön. Aikatauluttaminen on haastavaa, jaksamisestakin pitäisi huolehtia, ja jos nämä kaksi asiaa saakin balanssiin, voi ongelmia tulla tulorajojen kanssa.

Itse olen ollut onnellisessa asemassa. Opiskelen täysipäiväisesti ja minulla on vakituinen työpaikka, josta olen ottanut opintovapaata. Keväisin olen marssinut töihin niin kuin en sieltä koskaan poissa olisi ollutkaan.

On ollut helppo tuudittautua turvallisuuden tunteeseen. Toimeentuloni on ollut turvattu. Keväisin töitä suurempana huolenaiheena minulla ovat olleet vapun sääennusteet.

Eräät kymppiuutiset sitten muistuttivatkin pilvilinnan hataruudesta. Työskentelen sen verran isossa yhtiössä, että sen yt-neuvottelut ylittävät uutiskynnyksen. Sain kuulla uutisankkurilta, että ammattiryhmäni joutuu noiden neuvottelujen myllyyn jauhettavaksi. Tiedossa voisi olla lähes koko kesän kestävä lomautus.

”Köyhäintalo!” ”Mieron tie!”, pälkähti päähäni. Edes kymppiuutisten perinteinen loppukevennys ei saanut mieltäni rauhoittumaan.

Keväisin töitä suurempana huolenaiheena minulla ovat olleet vapun sääennusteet.

Olin joutunut vieraalle maaperälle. Ensimmäistä kertaa opintojeni aikana jouduin kohtaamaan sen tosiasian, että asemani ei olekaan itsestäänselvyys.

Viime keväänä valtava määrä opiskelijoita sai maistaa karvasta kalkkia: monet, jotka olivat jo kesätyöpaikan varmistaneet, menettivätkin paikkansa ennen kuin työt ehtivät alkaa. Muidenkin toiveet kesätyöstä romuttuivat työnantajien lomauttaessa henkilöstöään.

Tilanne ei ole vajaan vuoden takaisesta juurikaan parantunut, ja nyt minutkin on repäisty tuohon suohon.

En ole hyvä sietämään epävarmuutta. En ole koskaan ymmärtänyt ohjetta ”ei kannata stressata asioista, joille et voi mitään”. Kyyninen puoleni pitää moista neuvoa mindfulness-hömppänä. Nimenomaan hallitsemattomista asioista minun tuleekin stressata, sillä en mahda niille mitään. Eikö vain?

Olosuhteet kuitenkin pakottavat ihmisen muuttamaan ajatteluaan. Mitä jos en todella pääsekään tuttuun ja turvalliseen pestiini kesäksi? Mitä minulle voisi tapahtua?

Pahimmassa tapauksessa edistän opintojani kesällä ja sopeutan talouttani muuttuneeseen tilanteeseen.

Parhaassa tapauksessa ei lopulta mitään mullistavaa. Saisin mennä töihin kesäksi, kuten tähänkin asti. Pahimmassa tapauksessa edistän opintojani kesällä ja sopeutan talouttani muuttuneeseen tilanteeseen.  Ehkäpä löytäisinkin muuta työtä – jopa opintojani vastaavaa. Entäpä kesäopinnot? Kenties voisin käyttää ylimääräisen ajan tutkintoni edistämiseksi.

En siis joudu puille paljaille. Dramaattisen alkushokin jälkeen nämä ajatukset huojentavat oloani. 

Hallitsemattoman stressin sijaan onnistuin seulomaan ajatukset ja tunteet irti toisistaan. Toisin sanoen sain faktat ja mielikuvituksen tuotteet omiin laareihinsa. Uhkakuvia tulee mieleeni edelleen, mutta ne myös lipuvat omaa vauhtiaan pois – kuten mindfulness-oppaissa konsanaan. 

En ole valaistunut enkä saavuttanut sisäistä harmoniaa, mutta olen kuitenkin alkanut nähdä mahdollisuuksia ja ennen kaikkea alkanut luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyvät.

Kaikkia ympärillä tapahtuvia asioita ei voi kontrolloida, mutta omia tunteita ja ajatuksia voi kuitenkin oppia järjestelemään ja hallitsemaan. Parhaassa tapauksessa hallitsematon kaaos muuttuu ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi, jolloin tulevaisuus näyttää myös positiivisemman puolensa.

Lauri Hauru

Suomen kielen opiskelija, joka pyrkii selventämään sotkuisia ajatuksiaan kuluttamalla hiihtolatuja sekä tuijottamalla luontodokumentteja.

Lue lisää:

Oulun ylioppilaslehti etsii toimitusharjoittelijoita – hae paikkoja 21.2. mennessä!

Etsimme kahta harjoittelijaa, jotka haluavat oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä mieluisammaksi opiskelijoille. Ensimmäisen harjoittelijan harjoittelujakso on keväällä ja toisen syksyllä. Toimitusharjoittelijanamme pääset harjoittelemaan kaikkia verkkolehden toimituksen arkeen kuuluvia tehtäviä, kuten juttujen kirjoittamista, tekstien editoimista, valokuvaamista, grafiikan tekemistä ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamista. Koska Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2021 neljä printtinumeroa, pääset osallistumaan myös […]

Etsimme kahta harjoittelijaa, jotka haluavat oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä mieluisammaksi opiskelijoille. Ensimmäisen harjoittelijan harjoittelujakso on keväällä ja toisen syksyllä.

Toimitusharjoittelijanamme pääset harjoittelemaan kaikkia verkkolehden toimituksen arkeen kuuluvia tehtäviä, kuten juttujen kirjoittamista, tekstien editoimista, valokuvaamista, grafiikan tekemistä ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamista. Koska Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2021 neljä printtinumeroa, pääset osallistumaan myös printtilehtien suunnitteluun ja toteutukseen.

Tarjoamme sinulle kivan työyhteisön ja mahdollisuuden tutustua lehden toimittamisen kaikkiin vaiheisiin. Harjoittelijana pääset tekemään sitä, mikä sinua eniten kiinnostaa, esimerkiksi grafiikkaa ja valokuvausta, kirjoittamista ja editointia tai video- ja äänisisältöjä.Työsi tueksi saat paljon palautetta ja henkilökohtaista ohjausta.

Edellytämme sinulta aiempia korkeakouluopintoja ja hyvää suomen kielen taitoa. Aiempi kokemus journalistisesta työstä, videoiden teosta, grafiikan tuottamisesta ja valokuvauksesta katsotaan eduksi. Tärkeintä on kuitenkin, että olet oma-aloitteinen, innokas ja kiinnostunut hyvästä journalismista ja oululaisesta opiskelijaelämästä.

Harjoittelun kesto on 2,5 kuukautta. Toivottava ajankohta harjoittelulle ajoittuu joko keväälle 2021 tai syksylle 2021. Kevään harjoittelu alkaa mahdollisuuksien mukaan maaliskuussa ja syksyn harjoittelu elokuussa. Kerro hakemuksessasi oletko kiinnostunut vain toisesta ajanjaksosta vai sekä keväästä että syksystä.

Harjoittelijan työaika on keskimäärin 30 tuntia viikossa, ja pääasiallinen työpaikka on lehden toimitus Linnanmaalla. Koronatilanteesta johtuen myös etätyö on mahdollista ja harjoittelija saa kaikki työhön tarvittavat välineet lehdeltä.

Harjoitteluajan palkka on 1443,20 e/kk. Huomioithan, että harjoittelupaikan saamisen edellytyksenä on, että sinulla on käytössäsi korkeakoulun myöntämä harjoittelutuki.

Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja ansioluettelosi sähköpostilla osoitteeseen . Halutessasi voit liittää mukaan 1–3 aiempaa työnäytettä (esimerkiksi kirjoitettu juttu, video tai taittotyö). 

Hakuaika alkaa keskiviikkona 3.2.2021 ja päättyy 21.2.2021 klo 23.59. 

Haastatteluajankohdasta ilmoitetaan haastatteluun valituille viikon 8 alussa. Haastattelut järjestetään viikoilla 8 ja 9 joko etänä tai fyysisesti läsnä olosuhteista riippuen. 

Lisätietoja harjoittelun sisällöstä antaa lehden päätoimittaja Iida Putkonen, 040 526 7821, . Harjoittelua koskevista käytännön asioista voi kysyä lisää ylioppilaskunnan pääsihteeri Kauko Keskisärkältä, , 0405231822.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka asiakirjat ovat pääasiallisesti julkisia. Huomioithan, että hakeneiden nimet kirjataan pöytäkirjaan, joka on saatavilla internetissä. Lähetettyjä hakemuksia käsittelevät Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt, ja niitä säilytetään vuoden verran valintapäätöksen tekemisen jälkeen. Valituksi tulleen hakemus liitetään julkisen pöytäkirjan liitteeksi. 

OYY korostaa toiminnassaan moniarvoisuutta ja ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia. Toivomme tehtävään eritaustaisia ja -sukupuolisia hakijoita.

Oulun ylioppilaslehti on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisema, journalistisesti itsenäinen ylioppilaslehti. Lehden sivuilta löydät pilkahduksia opiskelijaelämästä, mielenkiintoisten henkilöiden tarinoita, Oulun yliopistolla tehtävää tiedettä ja opiskelijaa koskettavia ajankohtaisia ilmiöitä. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin vuonna 1961. Verkkolehteä voi lukea osoitteessa oulunylioppilaslehti.fi

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Epäonnistumisia, jännitystä ja toivo lähiopetuksesta – OYY:n uusi hallitus haluaa kampukselle ajamaan opiskelijan asiaa

Oulun yliopiston ylioppilaskunta sai vuoden vaihtuessa uuden hallituksen. Tammikuussa hallitus on vasta järjestäytynyt eli valinnut kaikille pestit ja perehtynyt tehtäviinsä. Haasteena on erityisesti pitkittynyt etäopetus, mutta myös ylioppilaskunnan etäisyys opiskelijoihin.

Read this in English.

Niin jatkavat opiskelijat, kansainväliset opiskelijat ja koronafuksit ovat saaneet tuntea synkän maailmantilanteen: yliopistolle ei pääse, kavereita ei saa tavata ja opetus on täysin nettialustojen varassa. Tilanteen pitkittyessä vaarana on erkaantuminen yhteisöstä – myös ylioppilaskunnasta eli OYY:stä.

Tälle vuodelle hallitukseen hakevia oli enemmän kuin aiempina vuosina ja vastauksista päätellen ainakin osasyy on juuri koronatilanteessa. Ylioppilaskunnan hallituksessa toimii tulevan vuoden aikana niin kansainvälinen opiskelija kuin koronafuksi, jotka molemmat haluavat kokea yliopiston ja yhteisön enemmän omakseen.

Pitkästä aikaa hallituksessa nähdään edelliseltä vuodelta jatkava jäsen, Tia Rahkila. Myös edellisvuoden edustajiston varapuheenjohtaja Salla Karhunen löysi tiensä hallitukseen.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus vuodelle 2021 järjestäytyi kokouksessaan 14. tammikuuta. Haastattelimme uutta hallitusta siitä, miksi he hakeutuivat mukaan ylioppilaskuntaan ja miltä toiminta tuntuu.

Puheenjohtaja ja hallituslaiset vastasivat samoihin kysymyksiin. Lue vastaukset alta.

  1. Miksi hait hallitukseen?
  2. Millainen historia sinulla on opiskelijavaikuttajana?
  3. Millainen on oma kuvasi ylioppilaskunnasta ennen hallitusvuotta?
  4. Mitä haluat saavuttaa hallituksessa 2021?
  5. Innostaako jokin erityisesti tulevassa vuodessa? Jännittääkö jokin?
  6. Miten sovitat hallituksen elämääsi, aiotko opiskella samalla? Miten pidät huolen jaksamisestasi? 
  7. Millaisen ylioppilaskunnan haluat jättää?  
  8. Mitä haluaisit sanoa kanssaopiskelijoillesi?

Olli Joki, 23, neljännen vuoden kauppatieteiden opiskelija

Hallituksen puheenjohtaja, vastuuna ulkoiset sidosryhmäsuhteet, omistajaohjaus ja talous

“Olen ollut fuksivuodesta asti OYY:n toiminnassa mukana edustajistossa. Nyt koin, että minulla on vielä annettavaa ja omistautumista OYY:lle. Tässä vaiheessa opintoja on myös aikaa hallitukselle.

Aloitin vuonna 2017 edustajistossa ja olin kaksi vuotta TeTan (tekniikan ja talouden vaalirengas) ryhmänjohtajana. Sen lisäksi olen toiminut kauppakorkeakoulun puolella hallopedina ja aktiivisesti Finanssi ry:n toiminnassa ja Suomen Ekonomeilla.

Lähtökohtaisesti kuva ylioppilaskunnasta on ollut varmasti erilainen kuin “riviopiskelijalla”, kun olen fuksivuodesta asti ollut mukana. Tunnistan sen, että ylioppilaskunta ei tavoita tarpeeksi hyvin meidän opiskelijoita. Se on myös yksi syy, minkä takia olen hakeutunut OYY:n hallitukseen: jotta ylioppilaskunta olisi tavoitettavampi ja saavutettavampi ja ihmiset kokisi ylioppilaskunnan enemmän omakseen. Sen eteen tullaan tekemään yhdessä töitä.

Kuva on edustajiston kautta ollut myös välillä kriittinen. Siellä olen ollut tarkastelemassa erilaisia toimintoja kriittisesti, myös lainsäädäntöön juurtuneita, kuten pakollista jäsenyyttä.

Tavoite on organisaationa mennä eteenpäin ja päästä lähemmäs opiskelijoita ja järjestöjä. Tavoitteena on myös onnistua projekteissa ja vaikuttamisessa hyvin. 

Toivon, että myös epäonnistutaan ja opitaan ja mennään eteenpäin siitä huolimatta.

Henkilökohtaisesti puheenjohtajana tavoite on edesauttaa hallituslaisten kasvua osaajina ja vaikuttajina sekä kasvaa myös itse.

Olen erityisen innostunut siitä, että pääsen työskentelemään kaikkien kanssa. Meillä on hyvä porukka erilaisilla taustoilla ja osaamisalueilla. Ehkä vähän jännittää tai pelottaa se, kuinka pitkälle korona venyy ja milloin päästään kunnolla hallituslaisten kesken tapaamaan livenä. 

Hallituksen puheenjohtajana olen sitoutunut toimimaan kokopäiväisesti, eli en pahemmin opiskele tässä rinnalla. Toki nyt kun on etäaika, niin joidenkin kurssien toteutustavat ovat niin joustavia, että saatan tehdä jonkun kurssin kevään aikana. Pidän kuitenkin tärkeänä, että löytyy aikaa myös itselle ja rentoutumiselle ja palautumiselle. 

Haluan jättää ylioppilaskunnan, joka on avoimempi, yhteisöllisempi, rohkeampi ja vaikuttavampi. Ennen kaikkea sellainen, johon kaikki haluaisivat kuulua.

Haluan kannustaa ja tsempata kaikkia näinä vaikeina aikoina. Kyllä tästä selvitään yhdessä! Lisäksi haluan kannustaa kaikkia tulemaan mukaan OYY:n toimintaan esimerkiksi syksyn edustajistovaaleissa ja muistuttaa myös kaikkia opiskelijoita käyttämään äänioikeutensa tulevissa kuntavaaleissa, jotta saadaan opiskelijoiden ääni kuuluviin kunnallisessa päätöksenteossa.”

Salla Karhunen, 25, kolmannen vuoden varhaiskasvatuksen opiskelija

1 . varapuheenjohtaja, vastuualueina projektit, tapahtumat ja talous

”Ylioppilaskunnan toiminta kiinnostaa. Itselläni on halu kehittyä ja oppia lisää. Ylioppilaskunnasta saa erittäin arvokasta kokemusta tulevaisuutta varten. 

Olen toiminut fuksista asti Lastarit ry:ssä ja olen siellä yhä mukana. Toisena opiskeluvuotena lähdin edustajistoon ja olin myös edustajiston varapuheenjohtaja viime vuonna.

Sen jälkeen kun itse pääsin edustajistoon toiminta on ollut selkeää. Vaikea sanoa, koska itselläni on ollut lähipiirin kautta jo tietämys ylioppilaskunnan toiminnasta aiemminkin.

Olisi aikamoinen saavutus, jos me yhdessä saataisiin vaikutettua ihmisiin niin, että saatais edustaistovaaleihin paljon ehdokkaita ja äänestysprosentti nousemaan sekä ihmisiä hakemaan luottamustoimiin. 

Meillä on hyvä porukka kasassa. Innolla odotan, että päästään paremmin tutustumaan ja työskentelemään yhdessä.

Olen pyrkinyt siihen että viikonloput ja lomat jättäisin rentoutumiseen ja aivojen nollaamiseen. Opintoja on, kirjoittelen kandia ja harkka on tulossa. Olen asennoitunut niin että ei mitään paniikkia, kaikki tulee ajallaan. Jos ei ole aikaa kandiin, niin sitten se tulee kesän jälkeen.

Avoin ja näkyvä, positiivisessa valossa näyttäytyvä.

Eläkää täysillä – kaikki järjestyy.”

Ida-Maria Juntunen, 21, ensimmäisen vuoden kauppatieteiden opiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueina vaalit ja kampuskehittäminen

“Halusin lähteä mukaan heti fuksivuonna, että olisi mahdollisuutta vaikuttaa pidemmällä aikavälillä. Olen aina ollut kiinnostunut järjestötoiminnasta, joten tuntui luontevalta lähteä heti mukaan hommaan.

Lukioaikoina toimin Oulun lyseon lukion hallituksessa. Olen myös toista vuotta Oulun Kokoomuksen nuorten hallituksessa.

Ihan hirveästi ei ole sanottavaa näin fuksina. Sen verran tiedän, että edustajistoon haki kavereita viime kaudelle, niin seurasin sivusta sitä meininkiä. Oma kokemus OYY:stä on lähinnä jäsenmaksun maksaminen. 

Omalla sektorilla tavoitteena on päästä parantamaan opiskelijoiden elämää myös kuntavaalien kautta. Toivon, että saataisiin OYY:n tavoitteita sinne ja siellä ajettaisiin opiskelijoiden etua.

Henkilökohtaisesti tavoitteena on oppia mahdollisimman paljon, kun kaikki on vielä uutta.

Olen innoissani ja samalla vähän jännittynyt siitä, että on niin paljon uutta ja sisäistettävää. Se on vähän pelottavaa. Odotan innolla myös, että pääsisin syksyllä fyysisesti opiskelemaan, kun en ole sitä vielä kokenut.

Opiskelut pyörii normaalisti. Olen pyrkinyt siihen, että aikatauluttamalla kaikki opiskelut ja OYY:n hommat menee suhteellisen hyvin yksiin, toivottavasti. Pyrin pitämään tehokkuuden viikolla ja jättämään viikonlopulle niin paljon vapaa-aikaa kuin mahdollista. Nollauskeinona jätän puolen tunnin tauon aina arkipäivillekin, jolloin käyn vaikka kaverin kanssa lounaalla. Se tekee jo päivälle paljon, ettei ole koko aikaa työmoodi päällä.

Toivoisin, että se olisi lähestyttävämpi kaikille opiskelijoille ja heti alusta olisi sellainen olo, että OYY on meidän kaikkien yhteisö. Fuksinakin olen nähnyt, että OYY:stä ei tiedä muuta kuin jäsenmaksun ja homma tuntuu etäiseltä. Toivoisin, että tämä olisi meidän kaikkien yhteinen juttu.

Haluaisin sanoa vaan, että pitäkää itsestänne huolta ja pitäkää toisistanne huolta.”

Jukka Turunen, 25, neljännen vuoden luokanopettajaopiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueena järjestöt

”Olen ollut muutaman vuoden mukana erilaisissa järjestöhommissa. Joka vuosi yliopisto ja OYY:n toiminta ovat tulleet lähemmäksi ja tutummaksi. Tämä vuosi oli ajankohdallisesti paras vuosi hakea mukaan toimintaan. 

Aloitin toisena opiskeluvuonna pienryhmänohjaajana ja OLO ry:ssä, jossa olen yhä mukana. Olen myös yliopistokollegion varajäsen ja Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOLissa aluetoimijana.

Tietyn tyyppinen etäisyyden tuntemus, etenkin kun ei ollut järjestötoiminnassa mukana. Nyt tuntuu, että OYY tuli paljon lähemmäksi koko järjestöä poikkeusaikana erinäisissä tiedottamis- ja auttamisasioissa. Ehkä opiskelijan pitää liikaa mennä OYY:n luo eikä toisin päin.

Haluan mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja tehdä töitä entistä useamman opiskelijan hyvän elämän puolesta. Sektorin kannalta pyrin myös siihen, että järjestöjen tarjoama yhteisöllisyys olisi myös poikkeusoloissa saavutettavissa kaikille.

Odotan koko vuotta innostuneesti, oli kyse opinnoista tai ylioppilaskunnan toiminnasta.

Sitä olen vähän miettinyt, kun olen järjestötoiminnassa ja muussa mukana. Hyvällä aikatauluttamisella ja avoimuudella kaikille selviää. Olen oppinut, että välillä pitää rehellisesti ottaa vapaa-aikaa, että tehokkuus säilyy, pelkän ajan käyttämisen sijaan. Opinnot pyörivät normaalisti, mutta viikonloppuisin vältän opiskelua, silloin on vapaa-aikaa. 

Entistä lähestyttävämpi, saavutettavampi ja näkyvämpi.

Tilanteesta kuin tilanteesta voi selvitä, kun tekee sen yhdessä.” 

Emma Hulkkonen, 23, kolmannen vuoden logopedian opiskelija

2. varapuheenjohtaja, vastuualueina koulutuspolitiikka, jatkuva toiminta ja talous

“Minulla oli kaksi syytä: halu kehittää itseäni ja se, että olen aina tykännyt vaikuttaa ympäristöön, jossa olen. Opiskellessa OYY on aika looginen ympäristö, jossa voi vaikuttaa omaan arkeen vaikuttaviin asioihin.

Fuksivuonna olin sekä omassa ainejärjestössäni Communica ryssä että kattokillassa eli humanistisessa killassa mukana. Tällä kaudella olen myös toiminut varaedaattorina ja ryhmänjohtajana sekä hallopedina useassa toimielimessä. Olin myös edunvalvontajaoston puheenjohtaja viime vuonna.

On hankala miettiä sitä, miten OYY näyttäytyi aiemmin, kun olen ollut niin pitkään mukana toiminnassa. Tiedän kuitenkin että monelle opiskelijalle on välittynyt kuva, että OYY on etäinen. Muistan fuksisyksystä esimerkiksi, että minullakin meni sekaisin ketkä olivat yliopiston puolelta ja ketkä ylioppilaskunnan puolelta. 

Itsellä päälimmäisenä on se, että koposektori olisi saavutettava. Haluaisin että porukka tietäis, että keneltä saisi apua missäkin asioissa ja uskaltaisi hakeutua puheille. Toinen koposektoriin liittyvä asia on, että hallopedeihinkin saataisiin hakijoita ja opiskelijat tietäisi, keitä hallopedit on. 

Ylipäätään olen tosi innoissani tulevasta vuodesta. Tänä vuonna on paljon odotettavaa ja paljon kivoja asioita meneillään. Odotan kovasti, että pääsen tutustumaan paremmin uusiin ihmisiin, joiden kanssa saan viettää seuraavan vuoden.

Tällä hetkellä jännittää eniten se, että on niin paljon sisäistettävää. Tiedän kuitenkin että ne on hyviä oppimisen paikkoja ja selviän kaikesta, vaikka on asioita joista en vielä tiedä.

Opiskelen samalla. Olen pyrkinyt siihen, että aikataulutetut menot koostuvat opiskelusta ja hallitusmenoista ja olen poistanut kalenterista kaiken muun, mikä niitä saattaisi häiritä. Kalenteri on ystävä ja pärjään kuuntelemalla kehoani, joka kertoo milloin kaipaan lepoa. Itselle paras nollauskeino on urheilu. 

Aktiivisen ylioppilaskunnan, joka on osana opiskelijan arkea näkyvästi. Sellainen ylioppilaskunta, jolla kestävä toiminta näkyy kaikilla osa-alueilla.

Haluaisin sanoa opiskelijoille, että saa tulla rohkeasti juttelemaan ja vetää hihasta myös virtuaalisesti, jos on ajatuksia tai huolia. Me juttelemme ja höpisemme mielellään opiskelijoiden kanssa.”

Vivek Manjunatha Swamy, 27, toisen vuoden ympäristötekniikan maisteriopiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueena kansainvälisyys

”Ensimmäisenä opiskeluvuotenani Oulussa tutustuin vasta yliopistoon ja ihmisiin täällä. Toinen vuosi oli siksi täydellinen aika tutustua enemmän koulutuspoliittisiin asioihin.

Kandivaiheessani olin oman opinto-ohjelmani opiskelijaedustajana joten minulla on kokemusta siitä, että olen opiskelijoiden ja yliopiston välinen viestijä. Oulun yliopistossa tämä on kuitenkin ensimmäinen pestini.

Kansainvälisille opiskelijoille ylioppilaskunta on “maksa lasku ja unohda sen jälkeen”. Niin minäkin tein alussa. Koronatilanne toi asiaan erilaisen näkökulman: etsittiin apua OYY:ltä ja seurattiin, mitä ylioppilaskunta teki meidän puolestamme ja mitä tapahtui. Viime vuodesta mielipiteeni on muuttunut, tunnen olevani enemmän osa ylioppilaskuntaa ja koen että myös kansainväliset opiskelijat ovat osa OYY:tä.

Kansainväliset asiat on aihe, joka jakautuu kolmeen. Ensin on vaihto-opiskelijat täällä, toiseksi suomalaiset opiskelijat jotka haluavat vaihtoon ja kolmanneksi on kansainvälisten opiskelijoiden opetuksen laatu. Erityisesti suomalaiset vaihtoon haluavat opiskelijat on sivutettu, sen saralla voisi tehdä enemmän. Myöskään kv-opiskelijat eivät tiedä omia oikeuksiaan tai mahdollisuuksiaan täällä ja niistä haluaisin tiedottaa enemmän.

Jännittävä osa on kollegojeni kanssa työskenteleminen, voimme saada paljon aikaiseksi yhdessä. Kaikki tässä porukassa ovat kokeneempia kuin minä ja tietävät paljon omasta kentästään. Haluan oppia heiltä paljon. Pelottavaa on lähiopetukseen palaaminen etenkin kansainvälisten opiskelijoiden osalta. Toivon että voin omalta osaltani hoitaa asian hyvin, kun sen aika tulee.

Opiskelen toista vuotta maisteriohjelmassa, joten suurin osa opinnoistani on jo takana. Ainoa asia, joka on jäljellä on opinnäytetyö ja pari kurssia. Minulla on siis aikaa OYY:n hommille.

On tärkeää jättää hyvä esimerkki ja pohja tuleville hallituksille. Kun he katsovat taaksepäin ja miettivät mitä me tehtiin, sen täytyy olla hyvä esimerkki siitä miten asioiden tulisi edetä.

Haluaisin tehdä työni niin hyvin kuin pystyn ja tuoda mukanani muutosta.”

Tia Rahkila, 24, neljännen vuoden kauppatieteiden opiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueena viestintä

”Halusin luoda jatkuvuutta OYY:n toimintaan ja päästä kehittämään sitä vielä eteenpäin, sillä työ ei ole valmis vuodessa. Koen, että molemmin puolin on vielä opittavaa: voin itse oppia vielä OYY:lta ja toisaalta minulla on vielä annettavaa OYY:lle.

Olin viime vuonna OYY:n hallituksessa. Tällä hetkellä toimin myös Nordic Economics Students’ Union NESU Finlandin paikallisjärjestön tiedottajana sekä hallopedina. Viime vuosina olen toiminut myös Finanssi ry:ssä.

Olen ollut jo pari vuotta tosi tiiviisti tekemisissä OYY:n kanssa, mutta onneksi muistan myös millainen fiilis oli ensimmäisinä opiskeluvuosina. OYY oli tosi etäinen ja kaukainen monelle opiskelijalle, myös minulle fuksivuonna ja valitettavasti toisenakin vuonna. OYY:llä ei ole näkyvyyttä kaikille opiskelijoille eivätkä opiskelijat tiedä mitä kaikkea me tehdään.

Haluan purkaa organisaation liikaa monimutkaisuutta, joka vaikuttaa etäisyyden tunteeseen. Mielestäni saatiin viime vuonna tehtyä hyvää työtä ylioppilaskunnan tuomisessa lähemmäksi opiskelijoita.

Omaan sektoriin liittyen haluan jatkaa hyvää kehitystyötä viime vuodesta ja panostaa ulkoiseen viestintään. Lisäksi haluan tuoda jatkuvuutta sille, että viime vuoden hyviä käytäntöjä saataisiin käytettyä tänäkin vuonna. Henkilökohtaisesti haluan kehittää omia heikkoja kohtiani vahvemmiksi.

Odotan sitä, että päästään näkemään fyysisesti yhdessä. Odotan myös innolla sitä, että pääsen oppimaan uutta ja tekemään viestintää. Toivottavasti saisin myös kandin pakettiin ja etäaika ei jatkuisi liian pitkään.

Opiskelen tässä samalla ja olen myös muissa järjestöhommissakin. Onneksi hommat menevät limittäin oman sektorin kanssa: pystyn käyttämään vinkkejä puolin toisin. Huolehdin itsestäni aikatauluttamalla. Opin viime vuodesta sen, että töiden tekeminen 24/7 tai edes 18 tuntia päivässä ei ole ok. Nollaamiskeinona lähden lenkille ja juttelen ystävien kanssa kaikesta laidasta laitaan. 

Tämä on hankala kysymys, koska haluaisin että se olisi kaikkea mahdollista positiivista. Yhtenäisempi ja yhteisöllisempi koko jäsenistön keskuudessa mutta samalla jatkuvaan kehitykseen ja kriittiseen ajatteluun kannustava. 

Itseäni on auttanut avoimuus ja läheisyys niin uusien tuttavuuksien kuin ystävien kanssa. Pitäkää kiinni läheisyydestä etenkin nyt. Haluaisin painottaa myös yliopiston suuntaan molemminpuolista avoimuutta ja positiivista kommunikointia.”

Sara Al Husaini, 28, neljännen vuoden englannin opiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueina sosiaalipolitiikka ja pro-koulutukset

”Minulla oli halu vaikuttaa omaan koulu- ja oppimisympäristöön ja kehittää sitä meille kaikille. OYY on minusta mahtava paikka tutustua uusiin ihmisiin ja oppia.
Lukiossa toimin oppilaskunnan puheenjohtajana ja olen toiminut myös Erasmus+-lähettiläänä.

OYY on aika etäinen. En alussa oikein älynnyt, mikä sen merkitys on, maksoin vaan jäsenyyshinnan. Viestintä on auttanut asiassa, esimerkiksi Tuudon kautta viestiminen on ollut näkyvää.

Haluan luoda parempaa ympäristöä ja tuoda ylioppilaskuntaa lähemmäksi. Jopa meille, jotka olemme aktiivisesti mukana, alkuvaiheessa OYY on ollut aika näkymätön. Haluan miettiä miten se saataisiin enemmän näkyviin ja opiskelijoita aktiivisemmin mukaan toimintaan.

Innostaa se, että on uudet tehtävät ja toisaalta jännittää, miten asiat etenevät niiden kanssa. Mietin myös sitä, miten pystytään pitämään tapahtumia ja näkemään opiskelijoita fyysisesti. Jännittää, miten kestän jos kevät jatkuu tällaisena, mutta toivottavasti syksyllä päästään toimimaan myös fyysisesti.

Tulen opiskelemaan ja tekemään harjoittelun. Ollaan sovittu Ollin kanssa, että miten tullaan toimimaan jos en pääse kokouksiin. Ollaan aika joustavia ja hyvä tiimi.

Haluan jättää jälkeen tasa-arvoisemman, yhdenvertaisemman ja oikeudenmukaisemman ylioppilaskunnan, joka on myös näkyvämpi.

Tiedän, että nyt on vaikeaa, mutta kyllä me pärjätään ja jaksetaan tämän yli.”

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Zoom on uusi normaali – niin on myös valvova katse

Etätyöskentely ei pelkästään tee kodista työpaikkaa, se pyytää sinua myös jakamaan kotisi yksityisimmän nurkan muiden nähtäväksi, Juhani Kenttä kirjoittaa.

Opiskelujen ja töiden suorittamisesta etäyhteyksien välityksellä on tullut tavanomaista. Vaikka emme ole fyysisesti läsnä, olemme saattaneet kuitenkin joutua paljastamaan itsestämme enemmän kuin mihin olimme tottuneet. Meihin kohdistuva katse on muuttanut muotoaan.

Jo keväällä kirjoitettiin uudesta ilmiöstä nimeltä Zoom-uupumus kun videoyhteydet Zoomin kautta loivat uusia paineita kurssiosallistumiseen. Kun opiskelija osallistuu videoyhteydellään luennolle, hänen kasvoihin kiinnittyy pitkittynyttä ja tarkentunutta huomiota. Tämän huomattiin nostavan ahdistusta esimerkiksi siitä, että täytyy ikään kuin esittää läsnäoloa sen sijaan, että voisi luottaa luontaisen kehonkielensä viestivän sen samassa tilassa oleville. Samalla kun itse ylianalysoi omaa elehdintään Zoom-näkymästä, videokuvan kautta tulee paljastaneeksi myös pienen osan kodistaan. Itsestäänselvyydeltä tuntunut rajaus kodin piiristä yksityiseksi asiaksi on kadonnut. 

Monen kurssin suoritustapaan sisältyy myös oman esityksen pitäminen, jolloin meitä pyydetään jakamaan tietokoneen näyttömme kaikille muille osallistujille. Emmehän muutenkaan voi esitellä materiaalimme muille. Näyttö ei kuitenkaan ole yhtään sen vähemmän henkilökohtainen asia.

Kannettava tietokoneeni on irrottamaton osa elämääni. Sen kautta hallinnoin lähes kaikkia elämäni osa-alueita, niin opintoihin ja työhön liittyviä tehtäviä kuin myös arjen pyörittämistä, yhteydenpitoa ystäviin ja kaikkea muuta vapaa-aikaani liittyvää, myös niitä salaisimpia mielihalujani. Mitä enemmän minulla on rautoja tulessa, sitä luultavammin läppärin näyttöni heijastaa tätä tilannetta avonaisten projektien ja selaimen välilehtien määrässään. Katso näyttöäni ja näet koko sekavan elämäni pienoiskoossa. 

Etätyöskentely ei pelkästään tee kodista työpaikkaa, se pyytää sinua myös jakamaan kotisi yksityisimmän nurkan muiden nähtäväksi. Muistithan varmasti siivota sen ennen vieraiden tuloa.

Kun pidän esitelmää, ahdistun nyt siitä, että enhän vain poikkea jaetun näytön tilassa esitelmästäni mihinkään. Mitä jos unohdin lisätä esitelmään jotain ja joudun nyt kaivamaan sen esiin koneeltani. Yksityiselämästäni on lukuisia vihjeitä niin työpöydällä, välilehdissä kuin resurssienhallinnan sivusarakkeessa, jossa näkyy viimeisimpänä avatut kansiot. Olen suhteellisen avoin elämästäni, mutta sille avoimuudelle on elinehtona, että voi itse hallita sitä, kuinka paljon antaa itsestään. Moni tunnistanee sen hätääntyneen reaktion, kun näyttää kaverille kuvaa puhelimestaan ja hän alkaa yllättäen selata kuvahistoriaa taaksepäin. Ei kai sinne jäänyt jotain intiimiä, jotain vain harvojen valittujen silmille sallittua.

Jos ei ole mitään salattavaa, ei ole mitään pelättävää, voisi joku tokaista.

Periaatteen vuoksi voi silti kavahtaa, kun tunnistaa hierarkioiden näkyvän myös tässä tilanteessa. Lehtoreilla tai esimiehillä on työpaikkojensa tarjoamat toimistot ja työkoneet merkittävästi useimmin kuin alaisillaan tai oppilailla. Työ- ja siviiliminä on siis paljon helpompaa pitää erillään toisistaan. Totta kai hekin pyrkivät vain parhaansa mukaan mukautumaan vaikeaan tilanteeseen. Hyvä olisi silti tunnistaa, ettei työhuoneen suojasta luennointi ole samalla viivalla kuin toisen kotiin ulottuva katse.

Poikkeustilan aiheuttamassa vauhtisokeudessa voi syntyä virhearviointeja itse kullekin. Toukokuussa Oulun poliisille tehtiin jopa tutkintapyyntö teknillisen tiedekunnan etätenttien järjestelyistä. Poliisi joutui tutkimaan, voisiko kotonaan tenttineiden opiskelijoiden videovalvontaa tulkita kotirauhan rikkomisen rikosnimikkeen alle. Kesäkuussa Oulun yliopisto päivitti ohjeistukseensa, ettei sen tule jatkossa hyödyntää videovalvontaa usean opiskelijan tenteissään ja esitutkintaa ei lopulta tehty.

Tenttiohjeistusta lukuun ottamatta opiskelu jatkui kuitenkin sellaisenaan, Zoom ja Teams uusina luentosaleina. Jos varjelee yksityisyyttään, voinee kai rimpuilla oletettua jakamista vastaan kurssin sisällä tai valita suosiolla kurssista itsenäisen suoritusmuodon.

Mitä jos kuitenkin automaattisen avoimuuden sijaan lähdettäisiin siitä, että kotirauhastaan saa yhä pitää kiinni myös etätyön aikana ilman että saa vaikean ihmisen leimaa?

Juhani Kenttä

Englantilaisen filologian opiskelija, joka intoilee kulttuurista ja miettii ammatinvalintaa sitten myöhemmin.

Lue lisää:

Psykologian koulutusohjelman valmistelut etenevät

Uusi psykologian koulutusohjelma aloittaa Oulun yliopistossa syksyllä 2021. Ensimmäiset pääsykokeet psykologian yhdistettyyn kandidaatin- ja maisterintutkintoon järjestetään tulevana keväänä. Koulutusohjelma sijoittuu kasvatustieteiden tiedekuntaan ja hakijoista 40 hyväksytään.

Oulun yliopisto tarjoaa jatkossa koulutusmahdollisuuden niin kandidaatin, maisterin kuin tohtoriasteen psykologian tutkintoihin. 

Uusi koulutustarjonta juontaa juurensa valtioneuvoston heinäkuiseen päätökseen. Tällöin valtioneuvosto antoi päätöksensä psykologian koulutusalan koulutusvastuun myöntämisestä Oulun yliopistolle. 

Psykologian maisterivaiheen opinnot alkavat todennäköisesti ensi syksynä aloittavien kandiopiskelijoiden edettyä maisterivaiheeseen. Tohtorikoulutus on näillä näkymin tarkoitus aloittaa jo ensi syksynä. 

Psykologian professori, koulutusohjelman yhtenä suunnittelijana toimiva, Mirka Hintsanen, on myönteisestä koulutusvastuupäätöksestä innoissaan. 

“On kiva lähteä suunnittelemaan ja rakentamaan uutta koulutusohjelmaa. Uuden tekeminen tarjoaa tietyllä tapaa enemmänkin mahdollisuuksia kuin valmiin tutkinto-ohjelman muuttaminen.” 

Uuden koulutusvastuun taustalla on pitkä vaikuttamistyö: kasvatustieteiden tiedekunnassa psykologian tutkinto-ohjelmaa alettiin ensimmäisen kerran suunnittelemaan jo 1990-luvun loppupuolella. Tuolloin hankkeen suunnittelemista käynnistettiin Psykonet-yliopistoverkoston kanssa ja koulutusvastuun mahdollisuudesta ehdittiin myöhemmin neuvotella myös opetusministeriön kanssa. 

Psykonet keskittyi tuolloin kuitenkin psykologikoulutuksen säilyttämiseen Joensuun yliopistossa. Oulun kasvatustieteiden tiedekunnassa suunniteltiin samanaikaisesti myös erityisopettajakoulutusta, ja lopulta uuden koulutusohjelman valinnassa päädyttiinkin psykologikoulutuksen sijaan erityisopettajakoulutukseen. Tämän myötä hankkeen suunnittelu hiljeni pitkäksi aikaa, kunnes edellinen koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä alkoi ajamaan asiaa uudelleen omalla kaudellaan. 

Uudella psykologien koulutuksella pyritään helpottamaan Pohjois-Suomen psykologipulaa. Esimerkiksi dosentti Pentti Rauhalan tekemästä selvityksestä, ”Psykologitarve Pohjois-Suomessa” ilmenee, että Oulun yliopiston omalla koulutusvastuulla pystyttäisiin parhaiten ratkaisemaan alueellista psykologitarvetta; Oulun yliopistosta valmistuvista 64 prosenttia sijoittuu työhön Pohjois-Suomeen. 

“On hienoa, että vihdoin pääsemme vastaamaan psykologipulaan, vaikka tietysti jonkin aikaa kestääkin, että valmistuneita saadaan”, Hintsanen sanoo. 

Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa on jo aiemmin voinut opiskella psykologiaa sivuaineena. Jatkossa, kun psykologiaa voi opiskella pääaineena, kurssimäärä tulee kasvamaan ja myös uusia opettajia tarvitaan paljon lisää. Opettajien saatavuuteen Hintsanen suhtautuu luottavaisesti, vaikka aloittavaan koulutusohjelmaan on rekrytoitava väkeä muualta Suomesta. 

“Yliopistoilla on aika valtaisa tohtorituotanto ja psykologiastakin valmistuu tohtoreita paljon eri yliopistoista. Saattaa olla ennemminkin niin, että toimista on pulaa, kuin työntekijöistä.” 

Uuden tutkinto-ohjelman järjestämisessä riittää vielä paljon tehtävää. Yksi seuraavista askeleista on Psykonet-yhteistyön käynnistäminen. Psykonet on psykologian koulutuksen yliopistoverkosto, joka organisoi eri yliopistojen välistä psykologian tutkinto-ohjelmiin liittyvää opetusta. 

Jotta valmistuva psykologi voi toimia kaikissa psykologian tehtävissä, psykologikoulutuksen on oltava laaja-alainen. Tästä syystä yliopistot eivät järjestä rajaavia suuntautumisvaihtoehtoja kandi- ja maisterivaiheen opinnoissa. Yliopistoilla on kuitenkin erilaisia profiloitumisia ja painotuksia, ja näitä on suunnitteilla myös Ouluun. 

Oulun psykologian laitoksella tulevan profiloitumisen on suunniteltu liittyvän työhyvinvointiin sekä lasten sosioemotionaalisten ongelmien ja niiden hoitomenetelmien tutkimukseen. Myös teknologisten näkökulmien hyödyntämiseen Hintsanen uskoo olevan Oulussa hyvää pohjaa. 

“Teknologia on Oulussa vahva, joten sitähän kannattaa tietenkin hyödyntää. Esimerkiksi, mitä on ihmisen ja teknologian vuorovaikutus ja miten se työelämässä voi näkyä?” 

Hintsanen iloitsee myös uusista tiedekuntien rajat ylittävistä tutkimusyhteistyön mahdollisuuksista. 

“Kun saamme lisää henkilökuntaa, monitieteistä tutkimustyötä pystytään tekemään laajemmin.” 

Oulun yliopiston hallitus päätti lokakuussa sijoittaa koulutusohjelman kasvatustieteiden tiedekuntaan. 

Suomessa kaikki psykologian tutkinto-ohjelmat kuuluvat valtakunnalliseen yhteisvalintaan, eli käyttävät pääsykokeissaan yhtenäisiä valintaperusteita. Psykologian yhteisvalinnassa pääsykokeet järjestetään ensi keväänä keskiviikkona 26. toukokuuta. 

Myös Oulussa on aloitettu valmistelu psykologian yhteisvalintaan liittymisestä, mutta asiasta puuttuu vielä hallinnollinen päätös.

Kerttu Juutilainen

Tieteiden ja aatteiden historian opiskelija, runojen ystävä ja Saul Goodmanin salainen ihailija.

Lue lisää: