"Ilmastonmuutoksen kaltaisten ongelmien äärellä emme voi jäädä ennakkoluuloisiksi naapuritiedekunnan väkeä kohtaan. Oman alan rajojen sisään jumittuminen on vahingollista myös siksi, että tulevaisuuden työelämässä on opittava uusia taitoja eri tavoin ajattelevilta ihmisiltä", sanoo Sanna Häyrynen.
Humanistit ovat hippejä. Teekkarit miettivät vain prosessikaavioita tai kaljaa. Biologian opiskelijat rämpivät kosteikoissa lintujen perässä. Taloustieteilijät sijoittavat opintorahansa osakkeisiin. Kasvatustieteilijät väkertävät pehmonalleja. Lääkisläisiä motivoivat asema ja raha.
Tällaisia luokitteluja voi lukea esimerkiksi listalta, johon Savon Sanomat on koonnut lukijoidensa kohtaamia stereotypioita opintoalastaan ja lukijoiden omia ennakkokäsityksiä muiden alojen ihmisistä.
Näistä harhaisista luuloista ei kuitenkaan ole etua kenellekään. Ne aiheuttavat me vastaan muut -ajattelua ja kapeuttavat omaa kehittymistämme.
On surullista, jos teekkari alkaa pitää itseään vain yhden asian putkiaivona tai humanisti kuvittelee, ettei voisi osata matematiikkaa. Oikeasta elämästä tiedän kertoa esimerkiksi, että humanisti voi olla rahanhimoinen ja kauppatieteiden opiskelija voi äänestää vasemmistoliittoa.
Ihmiset ovat onneksi latteita stereotypioita monimutkaisempia.
Tottahan toki samanmieliset hakeutuvat yhteen ja pitkän ajan kuluessa seura tekee kaltaisekseen. Tykkäämme myös lokeroida näkemiämme ihmisiä ja asioita, jotta ymmärtäisimme, mitä ympärillämme tapahtuu.
Aiheellista on muistaa ehkä jo kliseeksi muodostunut sitaatti toimittaja-kirjailija Walter Lippmannilta:Kun kaikki ajattelevat samalla tavalla, kukaan ei ajattele kovin paljon.
Iät ja ajat opiskelijoita on rohkaistu poikkitieteellisiin sivuainevalintoihin, koska yllättävät aineyhdistelmät voivat olla ”hedelmällisiä” ja valtti työelämässä.
Aikoinani päätin noudattaa tätä neuvoa. Kolme vuotta humanistisessa tiedekunnassa opiskeltuani otin sivuaineet sekä silloisesta taloustieteiden tiedekunnasta että kasvatustieteiden tiedekunnasta.
Myönnän, että aluksi saatoin suhtautua epäillen uusia ihmisiä kohtaan. Silti hyvin pian huomasin, että mukavia tyyppejähän he ovat. Oli virkistävä nähdä, miten tehtäviin tarttuvat ihmiset, joilla on asioihin erilainen lähestymistapa kuin minulla.
Poikkitieteellisyys on elinehto, jos aiomme ratkaista esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyviä pulmia.
Hiljattain Helsingin Sanomienpääkirjoituksessa käsiteltiin sitä, että tulevaisuuden työelämä vaatii meiltä jokaiselta jatkuvaa oppimista, sillä työ irtaantuu perinteisistä ammateista. Kirjoituksessa muistutetaan, että ammattiin valmistuvan on varauduttava siihen, että hänen työnsä muuttuu vuosien aikana toisenlaiseksi. Jos ei kykene itse muuttumaan, ei voi jatkaa edes omassa ammatissaan. Tekstin loppukaneetti kuuluu, että insinöörillä täytyy olla ymmärrystä kulttuurista ja humanistinkin on tunnettava teknologiaa.
Alavalinnasta huolimatta työelämässä tulee tarvitsemaan vaikka minkälaisia taitoja, joita ei heti osaa aavistaakaan.
Jonkin aikaa työelämän kuohuissa pyristeltyäni olen huomannut, että edes ne yliopistossa saamani poikkitieteelliset tiedot eivät yksin riitä. Jotta pääsen eteenpäin, minun on opeteltava koko ajan uusia taitoja ja kyseenalaistettava myös käsitykseni siitä, mitä voin oppia.
Ehkä paljon puhuttu työelämän murros ja katastrofien partaalla pyörivä maapallo tekevät meistä vielä uudenlaisia renessanssi-ihmisiä, joille tieteenaloihin liittyvät stereotypiat ovat vain vanha vitsi.
Julkaistu
SHARE
Sanna Häyrynen
Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu.
Twitter: @sannahayrynen
Ilmastonmuutos vyöryy päälle. Maailmanpolitiikkaa seurataan orastavalla kauhulla. Kymmenen vuotta sitten alkaneen taloustaantuman jälkimainingeissa nuoret aikuiset edelleen taistelevat työpaikoista.
Samaan aikaan ihmetellään, miksi syntyvyys on Suomessa laskussa jo kahdeksatta vuotta. Lastenhankinnan viivästymiselle ja vapaaehtoiselle lapsettomuudelle on julkisessa keskustelussa annettu selitysehdotuksia ilmastonmuutoksesta pätkätöihin.
”Pitäisi pystyä luopumaan omista saavutetuista eduista. Se tuntuu kipeältä. Miksi mä en saisi vetää taskurapuja, lennellä ja hankkia isoa kämppää? Se tuntuu epäreilulta, vaikka se on ainoa oikea vaihtoehto.”
Näin sanoo juontaja Ronja Salmi ohjelmassa Mitä mietit, Ronja Salmi?, joka esitettiin Yle TV1:llä keväällä. Jakso käsittelee maailmanloppupelkoa.
Salmi pohtii, että hänellä ovat elämässään asiat hyvin, mutta aika usein hän ajattelee maailmanloppua, ilmastonmuutosta, sotaa tai ympäristökatastrofia, joka vie häneltä kaiken hyvän.
Salmi myös kertoo, että hän on aina halunnut lapsen, mutta ei ole enää varma, kannattaako sellaista tähän maailmaan tuoda.
Maailmantuskalle omistettiin niin ikään Ylen ykköskanavalla esitettävän Perjantai-ohjelman huhtikuinen jakso, jonka teemana oli ilmastoahdistus. Ohjelman minidokumentissa Saanko mä hankkia lapsen?Riina Rinne käy henkilökohtaista kamppailua, luopuuko haaveestaan hankkia lapsen. Hän on tietoinen siitä, että lapsi moninkertaistaa vanhempansa hiilijalanjäljen.
Viime vuonna ilmestyneessä ilmastonmuutosta käsittelevässä kirjassaHyvän sään aikana (Hanna Nikkanen ja työryhmä) käydään läpi erilaisia huolenaiheita, joita ilmastonmuutos ihmisissä herättää.
Lapsikysymys on yksi näistä. Teoksessa esitellään Jussi ja Maaria, jotka ovat päättäneet jäädä lapsettomiksi, sillä maailman väkiluku on jo nyt liian suuri. Maaria sanoo, että lapsettomuus ei ole itsekästä, vaan lasten hankkiminen.
Ylevä selitys
Ilmastonmuutoksesta huolestuneet ovat nuorten keskuudessa jo selvä enemmistö. Tämän vuoden Nuorisobarometrin ennakkotietojen mukaan erittäin tai melko huolestuneita ilmastonmuutoksesta on 70 prosenttia 15–29-vuotiaista. Kymmenen vuotta sitten noin 40 prosenttia samanikäisistä oli asiasta huolissaan.
Professori Sirkka Heinonen Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta sanoo, että maailman tuhoutuminen on pelottanut ihmisiä aina. On myös yleisinhimillinen ominaisuus, että muutos ahdistaa.
”Näin on ollut kautta vuosituhansien ja tulee olemaan. Nyt ilmastonmuutos on suurin uhkakuvamme”, hän toteaa.
”Tiedetään, ettei ilmastonmuutosta voi pysäyttää. Nyt mennään sen ehdoilla ja yritetään selviytyä esimerkiksi ilmastonlämpenemisestä aiheutuvista luonnonkatastrofeista ja sosiaalisista haasteista.”
Oulun yliopistossa englantilaista filologiaa opiskeleva Arttu Pasanen, 26, sanoo, että ilmastonmuutos herättää hänessä jonkinasteista ahdistusta.
”Tiedetään, ettei ilmastonmuutosta voi pysäyttää. Nyt mennään sen ehdoilla ja yritetään selviytyä esimerkiksi ilmastonlämpenemisestä aiheutuvista luonnonkatastrofeista ja sosiaalisista haasteista.”
Pasanen uskoo, että ilmastonmuutoksen seurauksia pystytään ratkaisemaan politiikan avulla. Lapsiluvun säännöstelyä hän pitää kuitenkin epäinhimillisenä keinona.
”Se olisi ihmisen perusluonnon kieltämistä. Lastenhankinta on niin iso ja henkilökohtainen asia, että jokaisella pitäisi olla oikeus itse päättää siitä.”
Pasasesta tuntuu oudolta, että lapsia jätettäisiin hankkimatta ilmastonmuutoksen vuoksi.
”Ei kai kukaan voi aidosti tuntea syyllisyyttä siitä, että on perustanut perheen?” hän kysyy.
Ilmastoahdistusta eivät maininneet vanhemmuuden lykkäämisen syyksi myöskään viime vuonna julkaistuun Perhebarometriin haastatellut. Barometrissa selvitetään nuorten suomalaisaikuisten ajatuksia lasten hankkimisesta ja perhe-elämästä.
”Samasta aiheesta on tehty laajoja kyselytutkimuksia. Niissä ilmastonmuutos on saanut vain muutamia mainintoja”, sanoo Väestöliiton tutkija Venla Berg, joka oli mukana tekemässä barometria.
Vapaaehtoisen lapsettomuuden syynä ilmastonmuutosta on tutkimuksissa selitetty eräänlaisena suojamekanismina, sillä lasten hankkimatta jättämiseen liittyy edelleen stigma.
”Lapsettomuutta saatetaan pitää itsekkäänä. Maailman tilaan vetoaminen on tarjolla oleva, kaunis ja altruistinen selitys. Ihmiset ovat kuitenkin katastrofitilanteissakin lisääntyneet, esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen oli globaali vauvabuumi. On aika epätodennäköistä, että biologinen draivimme jäisi maailman uhkakuvien alle”, Berg sanoo.
Hän huomauttaakin, että elämme myös yltäkylläisen hyvinvoivassa maailmassa.
Oulun yliopistossa englantilaista filologiaa opiskelevasta Arttu Pasasesta tuntuu oudolta, että lapsia jätettäisiin hankkimatta ilmastonmuutoksen vuoksi.
Vanha malli murenee
Nuorilla aikuisilla on enemmän mahdollisuuksia ja tavaraa kuin edeltävillä sukupolvilla. Elintaso on nyt korkeampi kuin vaikkapa 1970-luvulla.
”1990-luvulla syntyneen nuoren mahdollisuudet ja tuleva varallisuus verrattuna 1970-lukulaisiin nuoriin ovat paljon paremmat. Varallisuusero sukupolvien välillä on kuitenkin kasvanut. Suurin osa varallisuudesta on vanhemmilla”, sanoo sosiaali- ja terveystaloustieteisiin erikoistunut taloustieteen professori Marko Korhonen Oulun yliopistosta.
Koska työmarkkinat eivät vedä entiseen tahtiin, tämän päivän nuorten työurasta ainakin alkupää on aiempaa epävarmempi.
”Kun työsuhteet ovat lyhyitä, ei uskalleta ottaa lainaa tai investoida tulevaisuuteen. Tämä myöhästyttää esimerkiksi asunnon hankkimista tai perheen perustamista. Ihmiset eivät tykkää epävarmuudesta”, Korhonen huomauttaa.
Hänen mukaansa nykynuorten elämä ei välttämättä etene samaa tasaista polkua, joka mieliimme on iskostettu ja joka ehkä edellisinä vuosikymmeninä toteutuikin. Kuvioon eivät kuulu enää vakituinen työpaikka, avioliitto, auto, omakotitalo, kaksi lasta ja koira, vaan elämän etapit saattavat tapahtua yllättävässä järjestyksessä tai viivästyä.
Koska työmarkkinat eivät vedä entiseen tahtiin, tämän päivän nuorten työurasta ainakin alkupää on aiempaa epävarmempi.
Materiaalista turvaa perheenperustamiselle kaipaavat ainakin Perhebarometriin haastatellut. Heidän keskuudessaan vakituinen työ ja vakaa taloudellinen tilanne ovat tärkeitä edellytyksiä lastenhankinnalle ja onnistuneelle vanhemmuudelle. Naiset kokevat, etteivät he uskalla hankkia lasta, ellei heillä ole työtä, johon palata äitiysloman jälkeen.
Työelämä ja perheellistyminen kilpailevat samoista hedelmällisistä vuosista, barometrissa todetaan.
Venla Bergin mukaan haastatteluissa ilmeni yllättävän paniikinsekaista huolta lastensaannin ajoituksesta.
”Korkeakoulutetut naiset pohtivat, mihin väliin lapsen saisi ängettyä. Ajatellaan, ettei saisi olla opiskelija, ei pätkätöissä eikä juuri aloittanut vakituisessa virassa, kun lapsia hankkii.”
Perhebarometrista käy ilmi, että työn ja perheellistymisen ristipaine todella viivästyttää korkeakoulutettujen tuloa vanhemmaksi. Keskimääräinen ensisynnyttäjien ikä Suomessa on tällä hetkellä 29. Yliopistokoulutuksen käyneet naiset ilmoittavat barometrissa ihanteelliseksi äidiksituloiäkseen keskimäärin 28, mutta toteutunut ikä on 32. Vastaavasti ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet miehet toivovat tulevansa isäksi keskimäärin 29-vuotiaina, mutta saavat ensimmäisen lapsensa 33-vuotiaana.
Pätkätyöläisenä äidiksi
Perhebarometriin haastateltujen paniikkia ei jaa Emmi Vepsäläinen, joka synnytti esikoisensa viime vuoden kesällä. Vepsäläinen oli tuolloin 29-vuotias eikä hänellä ollut vakituista työtä.
Valmistuttuaan kulttuuriantropologiasta filosofian maisteriksi kolmisen vuotta sitten hän on tehnyt määräaikaisia töitä esimerkiksi vastaanottokeskuksessa ja museoissa.
Vepsäläinen sanoo, että lapsen hankkiminen pitkäaikaisen kumppanin kanssa tuntui elämäntilanteeseen sopivalta. Päätöstä vauhditti osaltaan se, että diplomi-insinööriksi valmistuneella Vepsäläisen puolisolla on vakituinen työ.
”Meillä on myös hyvä tukiverkko. Kummankin vanhemmat voivat auttaa lapsen hoitamisessa. Lapsen hankkiminen tuntui turvalliselta, kun ei tarvitse yksin selviytyä”, hän perustelee.
Emmi Vepsäläinen ei ole suunnitellut elämää tiettyjen virstanpylväiden mukaan vaan sopeutuu kulloiseenkin tilanteeseen. Työ on hänelle vain yksi osa elämää eikä määrittele häntä ihmisenä.
”En ole ajatellut, että haluaisin ehdottomasti tiettyyn ammattiin tai äidiksi. Jos olisin jäänyt odottamaan vakituista työpaikkaa tai taloudellista varmuutta, en olisi ehkä koskaan saanut lasta. Minulla on perusluottamus, että pärjäämme ja töitä on sen verran, että tulemme toimeen”, Vepsäläinen sanoo.
Hän on varautunut siihen, että tekee jatkossakin pätkätöitä ja uskoo, että vakituisen työn saaminen on hyvin epätodennäköistä.
Opiskelija Arttu Pasanen puolestaan pitää stressaavana ajatusta pätkätöistä, sillä työnhaku ja uuteen työpaikkaan meneminen ovat aina jännittäviä tilanteita. Viiden vuoden päästä hän näkee itsensä työskentelemässä pääkaupunkiseudulla, ehkä kirjoittamisen parissa.
”Yleinen viesti on ollut se, että Helsingissä on Suomen laajimmat työmahdollisuudet etenkin asiantuntija-aloilla. Moni tuttu on lähtenyt sinne.”
Pasanen näkee koko maailman mahdollisena työkenttänään. Tuttuja on lähtenyt Helsingin lisäksi esimerkiksi Ranskaan, Japaniin, Yhdysvaltoihin ja Iso-Britanniaan. Hän pohtii, että maailman tilanteeseen liittyy kuitenkin paljon epätietoisuutta. Mitä tapahtuu tulevaisuudessa esimerkiksi Venäjällä, Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Euroopassa?
Luottavaisemmin hän suhtautuu Suomen tulevaisuuteen. Pasanen toivoo, että hyvinvointiyhteiskuntamme säilyy, sillä sen luoma turva on arvokas asia.
Emmi Vepsäläinen miettii, onko hänen lapsellaan samanlaiset mahdollisuudet kouluttautua kuin hänellä itsellään on ollut.
Hyvinvointiyhteiskunta 2.0
Arttu Pasasen kanssa samoilla linjoilla ovat myös vuoden 2016 Nuorisobarometriin vastanneet. Heistä 93 prosenttia pitää toivottavana tai erittäin toivottavana, että hyvinvointivaltio säilyy. Kuitenkin vain reilu puolet heistä uskoo, että niin käy.
Minkälaisena hyvinvointivaltion tulevaisuuden näkee taloustieteen asiantuntija?
Professori Marko Korhonen sanoo, että hyvinvointiyhteiskunnan kattavuutta joudutaan karsimaan, mutta amerikkalaiseen malliin ei olla siirtymässä. Julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja yksityistetään pikkuhiljaa. Uudenlaista suhtautumista Korhosen mukaan tarvitaan myös koulutukseen.
”Jos haluamme säilyttää ilmaisen koulutuksen, ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, että kouluttaudutaan pari kolme kertaa ja katsotaan, mikä näistä olisi oma ala tai että pyöritään yliopistolla kymmenen vuotta.”
Emmi Vepsäläinen miettii, onko hänen lapsellaan samanlaiset mahdollisuudet kouluttautua kuin hänellä itsellään on ollut.
”Kun kuuntelee poliitikkojen puheita, herää huoli, voivatko kaikki halukkaat tulevaisuudessa esimerkiksi valita opiskelun yliopistossa. Minulla on ollut siihen mahdollisuus eikä se ole ollut rahaan tai yhteiskuntaluokkaan liittyvä kysymys.”
”Jos haluamme säilyttää ilmaisen koulutuksen, ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, että kouluttaudutaan pari kolme kertaa ja katsotaan, mikä näistä olisi oma ala tai että pyöritään yliopistolla kymmenen vuotta.”
Vepsäläinen toivoo, että Suomessa arvostettaisiin edelleen kaikenlaista koulutusta ja korkeakoulutuksellakin nähtäisiin merkitys.
Marko Korhonen korostaa, että nuorilla on vastuu valita itselleen koulutus, joka työllistää. Yhteiskunta ei ole velvollinen järjestämään työtä, vaan vastuu siirtyy yhä enemmän yksilöille itselleen. Korhonen toteaa, että laskennallisesti katsottuna huoltosuhde eli työvoiman ulkopuolella olevien määrä suhteessa varsinaisen työvoiman määrään näyttää äärimmäisen huolestuttavalta, jos nuoret eivät pääse työuriin kiinni. Eläkeläisiä ja työvoiman ulkopuolella olevia tulee olemaan aiempaa enemmän.
Professori sanookin, että vanhanmallinen eläkkeiden kerryttäminen ei voi jatkua. Eläkeikää on nostettava ja työurien alkamista aikaistettava. Korhonen näkee ihanteellisena, että ihmiset saisivat tehdä työtä, joka innostaa vanhanakin.
”On suotavaa, että työelämä muuttuu sellaiseksi, että elämästä voisi nauttia eikä olisi kiire eläkkeelle”, hän huomauttaa.
Odotukset seuraavissa sukupolvissa
Hyvinvointia on totuttu mittaamaan kulutukseen perustuvalla talouskasvulla.
Raskaana ollessaan Emmi Vepsäläinen huomasi, että vauvasta tehdään länsimainen kuluttaja jo ennen kuin tämä on syntynytkään.
”Minua alettiin pommittaa, että osta, osta. Se sai miettimään, mitä minä ja vauva oikeasti tarvitsemme, ettei tulisi hankittua turhaa tavaraa.”
Vepsäläinen kertoo pohtineensa, onko lapsen – eli uuden kuluttajan – hankkiminen itsekästä. Hän kuitenkin luonnehtii kuuluvansa tulevaisuusahdistuksen optimistiseen haaraan.
”Ei maailma niin huono voi olla. Luotan, että tulevat sukupolvet ovat meitä nykyisiä viisaampia ja keksivät kuluttamisen tilalle parempia keinoja tuottaa hyvinvointia. Tietoa on koko ajan enemmän saatavilla.”
Tulevaisuudentutkimuksen professori Sirkka Heinonenkin uskoo, että uudet sukupolvet ratkaisevat uudella tavalla ongelmia, joita edelliset sukupolvet ovat aiheuttaneet.
”Ei maailma niin huono voi olla. Luotan, että tulevat sukupolvet ovat meitä nykyisiä viisaampia ja keksivät kuluttamisen tilalle parempia keinoja tuottaa hyvinvointia. Tietoa on koko ajan enemmän saatavilla.”
Hän muistuttaa, ettei maapallon kantokyky nykyisellä kulutustahdilla kestä sitä, että maailman väkiluku kasvaa miljardeilla.
”Suurin ongelma on kuitenkin se, että maailman lapsista yli 90 prosenttia syntyy maihin, joilla ei ole varaa ruokkia tai kouluttaa heitä. Näissä maissa akuutein tehtävä olisi peruselinolojen turvaaminen ja ehkäisyvalistus lapsiluvun pienentämiseksi. Teollistuneissa maissa syntyvyys on laskussa ja lapset nähdään tulevaisuuden turvaajina.”
Lääkettä tulevaisuuteen
Sirkka Heinonen arvelee, että tulevaisuusahdistus kumpuaa ”tulevaisuuslikinäöstä”.
”Tulevaisuutta ajatellaan liian usein lyhyellä aikavälillä. Valtiovallan, yrityselämän, kansalaisjärjestöjen ja tiedemaailman parissa tulisi systemaattisesti tehdä pitkän tähtäyksen ennakointia.”
Tulevaisuusahdistuksen lääkkeeksi hän tarjoaa sitä, että miettisimme, minkälaisen maailman ja yhteiskunnan haluamme ja ryhdymme toimenpiteisiin sen puolesta. Hän korostaa, että tulevaisuus tehdään pienin askelin. Uhkakuvista huolimatta tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia. Ei ole olemassa vain yhtä tulevaisuutta, vaan monta vaihtoehtoa.
Väestöliiton Venla Berg sanoo, että maailmassa kaikki on arvaamatonta. Siksi ylenpalttinen tulevaisuudesta ahdistuminen on turhaa, koska emme voi tietää, mitä tapahtuu.
Esimerkiksi lastenhankintaan liittyvät pelot ovat luonnollisia ja voivat olla suuriakin, koska kyse on isosta muutoksesta. Hän muistuttaa, että ahdistukseen ja pelkoihin saa apua ja sitä kannattaa hakea, jos asiat tuntuvat liian raskailta.
”Voi miettiä, haluaako, että pelko sulkee pois asioita. Psykologina kehotan luottamaan omiin tunteisiin ja elämään. Elämä yleensä kantaa.”
Tulevaisuutta murehtiville on lohtulauseena toisteltu presidentti Mauno Koiviston tokaisua, että ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin. Hyvin käyminen vaatii kuitenkin tekoja ja sitä, että kehitys kehittyy niin, ettei kasvava hyvinvointi tuhoa maapalloamme enää yhtä pahasti kuin aiemmin.
Helsingin yliopisto avaa yhdessä neljän yhteistyöyliopiston kanssa pilottihankkeena tietojenkäsittelytieteen ensimmäisen vuoden opintojaan kaikille avoimiksi, yliopisto tiedottaa. DEFA-hankkeessa (Digital Education For All) opinnot suoritetaan pääosin verkko-opintoina avoimen yliopiston opiskelijana. Mukana hankkeessa on myös Oulun yliopisto. Hankkeessa pilotoidaan myös uutta opiskelijavalintamahdollisuutta, jossa riittävän määrän opintoja suorittaneille opiskelijoille tarjotaan mahdollisuutta jatkaa opiskelua tietojenkäsittelytieteen kandiohjelmassa. Ensimmäiset kiinnostuneet opiskelijat pääsevät kokeilemaan […]
Helsingin yliopisto avaa yhdessä neljän yhteistyöyliopiston kanssa pilottihankkeena tietojenkäsittelytieteen ensimmäisen vuoden opintojaan kaikille avoimiksi, yliopisto tiedottaa.
DEFA-hankkeessa (Digital Education For All) opinnot suoritetaan pääosin verkko-opintoina avoimen yliopiston opiskelijana. Mukana hankkeessa on myös Oulun yliopisto.
Hankkeessa pilotoidaan myös uutta opiskelijavalintamahdollisuutta, jossa riittävän määrän opintoja suorittaneille opiskelijoille tarjotaan mahdollisuutta jatkaa opiskelua tietojenkäsittelytieteen kandiohjelmassa.
Ensimmäiset kiinnostuneet opiskelijat pääsevät kokeilemaan uutta sisäänottoa jo tulevana lukuvuotena, mutta laajemmin toiminta käynnistyy syksyllä 2019. Hanke jatkuu vuoden 2020 loppuun.
Opiskelemaan voi hakea silti myös perinteisin tavoin eli pääsykokeen kautta, ylioppilastodistuksen perusteella tai avoimen yliopiston väylän kautta. Vaikka opiskelija ei jatkaisikaan tietojenkäsittelytieteen kandiohjelmaan, nämä opinnot voi liittää myöhemmin tutkintoon. Opiskelija ei myöskään menetä ensikertalaisstatustaan, kun hänen suorituksensa kirjataan avoimeen yliopistoon.
Opinnot ovat avoimia ja maksuttomia kaikille, myös jo työelämässä oleville. Itselle sopivat opinnot voi koota viiden hankkeeseen osallistuvan yliopiston tarjonnasta.
Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Helsingin yliopiston koordinoimaa DEFA-hanketta varten 1,5 miljoonan euron avustuksen. Mukana hankkeessa ovat Helsingin ja Oulun yliopiston lisäksi Aalto-yliopisto sekä Jyväskylän ja Turun yliopistot.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Linnanmaan kampuksen opetustilojen riittävyyden simulointi lukuvuodelle 2018–2019 osoitti, että opetustiloja tarvitaan lisää. Puutetta ei ole isoista luentosaleista, vaan pienistä, 15–30 hengen huoneista. Niitä tarvitaan lisää noin 20 kappaletta, kertoo tilapalvelupäällikkö Arto Haverinen.
Erityisenä haasteena on saada yliopiston opetustilat riittämään kaikille humanistien ja kasvatustieteilijöiden muuton siirtymävaiheessa. Oamkin muuton vuoksi Linnanmaan pohjoisosasta poistuu noin 35 opetustilaa.
Viikolla 12 valmistunut Linnanmaan kampuksen opetustilojen riittävyyden simulointi lukuvuodelle 2018–2019 osoitti, että opetustiloja tarvitaan lisää. Kyseessä olevat opetustilat ovat yhteisiä varattavia opetustiloja. Lisäksi käynnissä on ATK- ja multimediaopetustilojen tarpeen arvioiminen.
Puutetta ei ole isoista luentosaleista, vaan pienistä, 15–30 hengen huoneista. Niitä tarvitaan lisää noin 20 kappaletta, kertoo tilapalvelupäällikkö Arto Haverinen. ”Tilantarpeeseen on valmistauduttu ja suunnitelmat alkavat olla valmiina”, hän vakuuttaa.
Tulevaa tilanpuutetta ratkotaan kahdella tavalla.
Osa järjestyy olemassa olevia tiloja uudelleenjärjestämällä: nyt muussa kuin opetustilakäytössä olevia tiloja tiloja palautetaan opetustiloiksi. Lisätilaa saadaan muokkaamalla kampuksen itäosassa olevia ensimmäisen kerroksen toimistotiloja.
Haverinen sanoo, että tämänhetkisen arvion mukaan pelkillä tilajärjestelyillä opetustiloja saadaan 15–20 kappaletta.
Uusia tiloja joudutaan myös rakentamaan. Osa valmistuu humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekuntien käynnissä olevien tilahankkeiden yhteydessä syksyllä ja loppuvuodesta 2018. Lisäksi uusia opetustiloja rakennetaan ATK-kadun varrelle.
Arto Haverisen mukaan uudet tilat valmistuvat ”viimeistään syksyn 2019 tarpeeseen”. Siksi Linnanmaalla ensi tammikuusta syyskuuhun järjestettävässä opetuksessa saatetaan tarvita tilapäisjärjestelyitä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi osan opetuksen järjestämistä Saalastinsalissa.
Muutos ei vaikuta syksyn opetukseen, sillä syksyllä 2018 pohjoisosan opetustilat ovat vielä yliopiston käytössä.
Arto Haverinen huomauttaa, että keväällä opetustilojen käyttö on hiljaisempaa kuin syksyllä. Siksi tilapäisjärjestelyitä ei välttämättä tarvita ollenkaan. Opetustilojen tarve on laskettu nyt lukuvuoden kiireisimmän viikon mukaan.
”Simulointi on toteutettu suurimman ruuhkahuipun, eli syksyn viikon 44 mukaan. Sen sijaan opetuksen suunnitteluyksikön arvion mukaan keväällä tarve on huomattavasti vähäisempää kuin tänä kiireisimpänä aikana. Tämä antaa väljyyttä muutoksille, tilat eivät jää liian naftiksi.”
Pienet luokat jäävät Oamkille
Arto Haverisen mukaan pienten tilojen tarve johtuu siitä, että humanistisen tiedekunnan tiloissa on ollut paljon pieniä, noin 15–30 henkilön saleja. Ne poistuvat nyt yliopiston käytöstä muuton myötä.
Haverisen mukaan yliopistolle uusien normaalivarusteisten opetustilojen tilojen rakentaminen ei ole suuri yllätys.
Linnanmaan rakennusinvestointiohjelmassa on varauduttu kahteen isompaan opetustilojen rakennushankkeeseen: itäpuolen C-hankealueeseen ja ATK-kadulle sijoittuvaan hankkeeseen. Humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekunnan erikoistilat rakennetaan nyt toteutuksessa olevissa hankkeissa.
”Olimme jo varautuneet asiaan, halusimme varmistaa vain, ettemme rakenna mitään turhaan. Siksi ennen hankesuunnittelupäätöstä teimme opetussimuloinnin, tätä myös yliopiston johto on edellyttänyt. Se taas voitiin toteuttaa vasta helmikuussa, kun oltiin saatu kaikista yksiköistä tulevan lukuvuoden opetus. Huhtikuussa opetus vielä tarkentuu, ja teemme vielä uudelleen simulointia”, Haverinen sanoo.
”C-hankealueen keskeyttämisen syynä oli se, että hankesuunnittelun valmistuttua todettiin, että hankkeen toteuttamisen jälkeen opetustilojen määrä ei olisi lisääntynyt, vaikka muutoin olisimme saaneet moderneja opetustiloja. Lisäksi hankkeen toteuttaminen yhtäaikaisesti vieressä rakennettavan prosessitekniikan laboratoriokeskuksen kanssa olisi ollut haasteellista. ATK-hankealueen toteuttamisella opetustiloja saadaan oikeasti lisää”, Arto Haverinen sanoo.
C-hankealue on toistaiseksi jäämässä varaukseksi. Hankkeen toteutusta arvioidaan tarvittaessa uudelleen, kun tilajärjestelyt ja uusien tilojen rakentaminen on toteutettu.
ATK-kadun uusien opetustilojen rakentaminen tarkoittaa uuden hankesuunnittelun käynnistämistä.
Hankesuunnittelu käynnistetään välittömästi, kunhan Suomen Yliopistokiinteistöt Oy (SYK) on tehnyt hankesuunnittelupäätöksen. Hanketta varten perustetaan hankesuunnitteluryhmä, johon kutsutaan edustus yliopiston henkilökunnasta ja opiskelijoista. Opetustilasuunnitteluun kutsutaan lisäksi yliopiston asiantuntijoita, opetuksessa mukana olevia ja opetusta tutkivia asiantuntijoita. Suunnittelutyö alkaa työpajoilla.
Muutto lähestyy
Oulun ammattikorkeakoulu muuttaa Linnanmaalle syksyllä 2020. Muuton myötä yliopisto luopuu Linnanmaan pohjoisosan tiloista.
Ensimmäisenä muuttavat humanistit. Humanistisen tiedekunnan muutto alkaa tämän vuoden elokuussa, ja tilojen tulee olla luovutuskunnossa 19.8.2018.
Kasvatustieteiden tiedekunta muuttaa tämän vuoden joulukuussa, ja tilojen on oltava luovutuskunnossa 16.12.2018, jonka jälkeen SYK aloittaa Oamk-muutostyöt.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Niin kuulee usein kuvailtavan opiskeluaikaa, joka sattuu nuoren aikuisuuden alkuvaiheeseen.
Klassinen yliopisto-opiskelijan päivä täyttyy kuppiloissa istumisesta, haalareissa remuamisesta, uuden oppimisesta, akateemisen vapauden huumasta.
Jo ennen opiskelujen aloittamista ehdin muodostaa myyttisiä mielikuvia siitä, mitä elämäni yliopisto-opiskelijana tulisi olemaan.
Ja kyllä, opiskelijana oli hienoa. Nautin, kun sain olla osa nuorten ja pätevöityvien joukkoa. Mikäs olisi sen parempaa kuin sivistyä luennoilla, syödä halpoja lounaita, elää vapauden ja vastuun ihanassa välitilassa.
Opiskelijan identiteetistä tuli niin vahva osa minua, että siitä luopuminen on ollut eräänlaista surutyötä.
Kun reilu vuosi sitten sain maisterinpaperit käsiini, en tiennyt, mitä tehdä.
Yli seitsemän vuoden opiskelun jälkeen luulin olleeni valmis siirtymään eteenpäin, mutta tyhjyyden tunne yllätti. Olin šokkivaiheessa.
Sen sijaan, että olisin hakenut töitä, ilmoittauduin filosofian johdantokurssin tenttiin. Perustelin päätöstäni sillä, etten voi olla filosofian maisteri, jos en ole opiskellut filosofiaa.
Mutta lopulta oli totuttava siihen, ettei voi enää kysyä kassoilla, onko teillä opiskelija-alennusta.
Kului kuukausia ennen kuin pääsin käsittelyvaiheeseen. Minun oli jätettävä opiskelijaidentiteettini ja myönnettävä, että olin työtön. Vasta sitten uskalsin upottaa jalkani työnhakusuohon.
Nyt olen ensimmäisessä koulutustani vastaavassa määräaikaisessa pestissä. Vihdoin olen päässyt sopeutumisvaiheeseen.
Opiskelijaelämä on menneisyyttäni ja nyt on nyt.
Kaikille opiskelijastatuksesta luopuminen ei ole kivulias prosessi. Jotkut eivät millään malttaisi saattaa opintojaan loppuun ennen kuin pääsevät tienaamaan.
Meille vaikeasti luopuville apu ei olisi pahitteeksi. Entä jos vaikkapa YTHS tarjoaisi sopeutumisvalmennusta ja vertaistukiryhmiä niille, jotka tarvitsevat tsemppausta yliopiston jälkeiseen elämänmuutokseen?
Opiskelun ja työelämän raja ei ole onneksi enää niin radikaali kuin takavuosikymmeninä. Harva pärjää työelämässä päivittämättä osaamistaan lisäkoulutuksilla ja -tutkinnoilla.
Ikuisuusopiskelija ei ehkä tulevaisuudessa olekaan ilkikurinen nimitys vaan tavoiteltava identiteetin juonne.
Julkaistu
SHARE
Sanna Häyrynen
Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu.
Twitter: @sannahayrynen
Hiljaisilla käytävillä kaikuvia askeleita, kesäkursseja, graduntekijöitä, tulevaa lukuvuotta suunnittelevia koulutussuunnittelijoita — vaikka kesä viekin suurimman osan opiskelijoista työelämään, kampuksen elämä ei tyystin tyssää kesäkuukausiksikaan.
Eräänä tiistaina Aavassa lounaalla ei kuule sanaakaan suomea.
Sen sijaan kuulen ympärilläni puhuttavan ainakin espanjaa, ranskaa, englantia eri aksenteilla, vieressä taidetaan puhua kiinaa. Salin reunalta raikaa vähän väliä iloinen naurunremakka, englanti ja espanja soljuvat sulassa sovussa iloisen joukon keskustelussa. Useilla ruokailijoilla roikkuu kaulassa henkilökortti, ovat siis yliopiston henkilökuntaa.
Ruokaa ei tarvitse jonottaa, sen kun astelee suoraan linjastolle. Myös istumapaikan, jopa oman pöydän, pystyy aivan vapaasti valitsemaan: ei tarvitse kuin päättää haluaako ulos auringonpaisteeseen vai sittenkin vielä sisälle. Erityisen ilahduttavaa: ei vessajonoja!
Ja ajatella, bussipysäkiltä mahtuu heti ensimmäiseen bussiin, joka kohdalle osuu eikä tarvita edes kyynärpäätaktiikkaa. Jatkuva hälinä ja melu käytävillä on kadonnut. Voit jopa kuulla askeltesi tömähdykset käytävillä, ainakin kulkiessasi yliopiston läpi iltaluentojen jälkeen.
Kaikki nämä merkit kertoivatkin toukokuun olevan jo pitkällä.
Toukokuun hämmentävästä rauhallisuudesta voisi luulla yliopiston tyhjenevän kokonaan kesäksi. Suuri osa suomalaisista opiskelijoista tosiaan aloittaa kesätyöt jo toukokuun puolella. Onko opetushenkilökunnallakaan tekemistä kun opiskelijat ovat poissa?
Kesäkuisena torstaina 2T-bussipysäkille saa kävellä rauhassa. Bussit kulkevat kesälläkin, tosin kesäaikataulussa elokuun 9. päivään asti.
Kiinnostaisiko kesä kiinan kielen parissa?
Itse asiassa kesällä yliopistolla on jopa yllättävän paljon vipinää.
Tiedekunnissa tehdään kesällä ahkerasti töitä opiskelijavalintojen kanssa. Kesäkuussa yliopistolla on ollut useita kansainvälisiäkin tapahtumia, kuten EUCNC2017-konferenssi, jossa esiteltiin 5G:n viimeisimpiä kehityslinjoja ja tutkimustuloksia, ja Oulu 5GFWD Hackathon, jossa koodarit ja yritykset ratkoivat todellisia kehityshaasteita, sekä optiikan ja fotoniikan kesäkoulu.
Tarjontaa on tietenkin laajasti myös yliopiston omille opiskelijoille.
Tänä kesänä Oulun yliopistossa opintoja voi suorittaa humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla, kasvatustieteissä, kauppa-, hallinto- ja oikeustieteissä sekä luonnontieteissä, lääketieteellisessä ja tekniikan alalla kuin myös terveys- ja hyvinvointialalla ja tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen opinnoissa.
Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopistosta kerrotaan, että opiskelijamäärät ovat viime vuonna kasvaneet samoin kuin parina aikaisempanakin vuonna. Kasvua ovat tuoneet erityisesti yliopiston tutkinto-opiskelijat, jotka voivat suorittaa kesäyliopiston opintoja ilmaiseksi.
Perinteisiä kesäyliopistossa suoritettavia opintoja ovat erilaiset kielikurssit, tänäkin vuonna tarjolla on muun muassa italiaa, viroa, koreaa, kiinaa ja arabiaa. Valikoimasta löytyy toki tutkintoihinkin kuuluvia kielikursseja, kuten ruotsia ja englantia.
Suosittuja ovat myös perusopintokokonaisuudet, kuten kasvatustieteen ja psykologian perusopinnot. Tänä kesänä järjestetään tauon jälkeen kirjallisuuden aineopintokokonaisuus, jonka kesäsuoritus vauhdittaa opintoja 35 opintopisteen verran. Lukuvuoden aikana sen ajan voikin käyttää jo seuraaviin kursseihin.
Yliopiston kirjasto tarjoaa kesä- ja elokuussa tiedonhaunkursseja yliopiston tutkinto-opiskelijoille. Tiedekirjasto Pegasus on auki koko kesän, joskin hieman lyhennetyin aukioloajoin erityisesti heinäkuussa. Kontinkankaan lääketieteen kirjasto on kesä- ja elokuussa auki lyhennetyillä aukioloajoilla jaheinäkuussa kokonaan kiinni.
Yleensä hektisessä Telluksessa on kesällä mukavasti tilaa. Tilantuntua lisää Fazer Amican Tellus Cafén purkaminen. Kahvia saa taas syksyllä, sillä Tellukseen tulee Juvenes-Yhtiöiden uusi kahvila.
Kesällä ehtii kirjoittaa
Humanistisen tiedekunnan kesäopinnot tarkoittavat tiedekunnan kesätenttejä ja oppiaineen henkilökunnan kanssa erikseen sovittavia kesäesseitä, kertoo tiedekunnan koulutuspäällikkö Oili Sievola. Kesä- ja elokuun tentteihin on tänä vuonna ilmoittautunut useampi sata opiskelijaa, mikä on samaa luokkaa kuin aikaisempinakin vuosina.
Suomen oppiaineesta yliopistonlehtori Maija Saviniemi kertoi, että kevätlukukauden päättymisen jälkeen on aikaa niille työtehtäville, joita ei ehdi täysin hoitaa opetuksen lomassa. Niihin kuuluu muun muassa yhteisartikkelin kirjoittaminen.
Toisaalta vielä kesäkuussa on saanut antaa suoritusmerkintöjä niille opiskelijoille, jotka ovat palauttaneet puuttuvia tehtäviään. Joidenkin opiskelijoiden kanssa oli sovittuja opinnäytetöiden ohjauspalavereja vielä juhannusviikollekin, jolloin on lisäksi muutama muukin kokous.
Tulevaa humanistisen tiedekunnan muuttoa silmällä pitäen hänellä on tavoitteena ehtiä vielä käydä työhuoneen kaappeja läpi ennen lomalle jäämistä, onpa työpöydällä vielä pino muistilappuja erinäisistä hoidettavista pikkuasioista. Elokuussa odottaa seuraavan lukuvuoden opetuksen suunnittelu ja seuraavan yhteisartikkelin kirjoittamisen aloitus.
Oulun kauppakorkeakoulusta kerrotaan, että heillä on perinteiset kesätentit kesä- ja elokuussa, molempina kaksi tenttipäivää. Kesäkuun tentteihin oli ilmoittautuneita yhteensä noin 470, elokuun tentteihin ilmoittautuminen oli haastatteluhetkellä vielä käynnissä. Lisäksi tarjolla on verkkokurssi vastuullisesta liiketoiminnasta.
Tiedekunnan henkilökunnan kesään kuuluu lukuvuoden viimeisiä kokouksia, tutkimusseminaareja ja konferensseja. Elokuussa alkaa seuraavan lukuvuoden valmistelu. Myös tutkimustyö ja artikkelien kirjoittaminen kuuluvat kesään.
Tarvitsetko yhtä (tai kenties kahtakymmentä) kansiota? Niitä on vapaasti jaossa kymmenittäin ympäri Linnanmaata.
Tulevat lääkärit tekevät kesällä töitä
Arkkitehtuurin tiedekunnasta osastosihteeri Sirpa Leiviskä kertoo, että heillä opiskelijat suorittavat kesällä opintoja pääasiassa muilla tavoin kuin tenttimällä.
Kesällä opinnot sisältävät erilaisia tehtäviä ja lähiopetuspäiviä. Lisäksi opiskelijat voivat suorittaa kandi- ja maisterivaiheen harjoitteluja. Kaikkiaan tarjolla on seitsemän erilaista kokonaisuutta kolme erilaista harjoittelua mukaan lukien. Tarkkoja opiskelijamääriä ei ollut haastatteluhetkellä vielä tiedossa.
Lääketieteen tiedekunnan koulutuspäällikkö Minna Hallia huomauttaa, että heidän opiskelijoista suurin osa on kesällä töissä.
Neljännen vuosikurssin jälkeen lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijat saavat työoikeudet, jolloin he voivat työskennellä ohjatusti terveyskeskuksissa. Viidennen vuosikurssin jälkeen opiskelijat voivat jo tehdä viransijaisuuksia terveyskeskuksissa. Myös muu kesällä tehty työ voidaan mahdollisuuksien mukaan sisällyttää opintoihin, mitä voivat hyödyntää aikaisempien vuosikurssien opiskelijat. Kesällä on lisäksi mahdollista työstää syventävien opintojen tutkielmaa.
Lääketieteen tiedekunnassa kesätenttejä on tarjolla yhtenä päivänä kesäkuussa ja yhtenä elokuussa. Lähinnä ne ovat uusintatenttejä, joihin on ilmoittautunut vain yksittäisiä opiskelijoita.
Minne sitä seuraavaksi suuntaisi? Kesäkuussa luentosalilistaus näyttää väljältä.
Kesäopinnot muuttuneet tavoitteellisemmaksi
Tekniikan kesäopintojen osalta teknillisestä tiedekunnasta tavoitettu koulutuspäällikkö Anita Pirilä huudahtaa: Kesäopintoja on! Tiedekunnan kesätarjontaan kuuluu niin tenttejä kuin luentojakin. Lisäksi suoritettavana on myös kokonaisuuksia, joihin opiskelijat tekevät tehtäviä oman kesäaikataulun mukaan ja palauttavat ne kurssin vetäjälle.
Kesäkuussa eri teknillisen alan tutkinto-ohjelmien tenttipäiviä on kaikkiaan neljä, heinäkuussa kaksi ja elokuussa yksi. Kaikkiaan tekniikan alan kursseja on kesällä tarjolla yksitoista suomeksi ja neljä englanniksi. Tarkkoja opiskelijamääriä oli vielä vaikea sanoa, osaan opinnoista oli haastatteluaikana ilmoittautuminen vielä menossa.
Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnassa on tarjolla kaikkiaan 16 kurssia ja lisäksi kesätenttejä kahtena päivänä kesäkuussa ja yhtenä elokuussa. Myös heillä oli haastatteluhetkellä ilmoittautuminen osittain menossa, joten tarkkoja opiskelijamääriä ei ole tiedossa.
Kaivannaisalan tiedekunnasta kerrotaan, että tänä kesänä heillä on yksi tenttipäivä kesäkuussa ja yksi elokuussa. Niissä voi suorittaa melkein minkä tahansa tentin. Koska tiedekunta on pieni ja uusi, joten varsinaista kesäopetusta heillä ei tänä kesänä ole. Jatkossa on suunnitteilla kesäopintojen lisääminen ja monipuolistaminen, kertovat suunnittelija Harri Kosonen ja professori Saija Luukkanen.
Kasvatustieteellisen tiedekunnan koulutussuunnittelija Tiina Kemppaisen mukaan heidän opiskelijoiden kesäopiskelu on muuttunut tavoitteellisemmaksi: kesäopinnot halutaan todella suorittaa jos niihin ilmoittaudutaan. Kaikkiaan kursseja järjestetään tänä kesänä yhdeksän. Joukossa on tutkimusmenetelmäopintoja, opinnäyteryhmiä, verkkokursseja ja kursseja, jotka suoritetaan opintopiireissä.
Kesällä tarjottaviksi ovat vakiintuneet erityisesti laadullisen tutkimuksen peruskurssi, jolle on tänä vuonna ilmoittautunut 60 opiskelijaa. Elokuun tilastokurssille taas 70 opiskelijaa. Varsinaisia kesätenttipäiviä on kesäkuussa yksi ja elokuussa yksi. Kesäkuun tenttiin ilmoittautui 40 opiskelijaa, elokuun tenttin myös 40.
Biologiaa opiskeleva Matti Heikkinen valmistelee kesällä graduaan.
Kolmasosa tulee lopulta paikalle
Luonnontieteellisessä tiedekunnassa kesätenttejä on tutkinto-ohjelmasta riippuen yleensä kaksi tai kolme. Fysiikan tutkinto-ohjelmassa esimerkiksi tenttejä on kolme, yksi kesäkuussa, yksi elokuussa ja yksi syyskuun alussa. Kaikkiaan näihin tentteihin on ilmoittautunut vajaat 400 opiskelijaa.
Käytännön kokemus on osoittanut, että paikalle tulee yleensä noin yksi kolmasosa ilmoittautuneista, toteaa koulutussuunnittelija Elina Koskinen.
Fysiikan tutkinto-ohjelmasta hän kertoo lisäksi, että kesäkursseja on tänä kesänä yhdeksän. Niihin on ilmoittautunut reilut 200 opiskelijaa, tosin ilmoittautuminen on vielä menossa. Sen sijaan matemaattisissa tieteissä kesätenttejä on vain kaksi, kesä- ja elokuussa. Kesäkursseja tarjotaan neljä ja niihin on haastatteluhetkellä lmoittautunut reilut 120 opiskelijaa.
Tiedekunnan biologian opiskelija Matti Heikkinen viimeistelee tänä kesänä graduaan. Aikaisempina kesinä hän on suorittanut opintoihin kuuluvia kenttäkursseja ja myös harjoittelun suorittaminen on heidän tutkinto-ohjelmassaan yleistä kesällä.
Biologian opiskelijoilla on hänen mukaansa hyvin mahdollisuuksia suorittaa kesällä kirjatenttejä, joilla voi korvata lukuvuoden aikana luentokursseina suoritettavia kursseja.
Syksyllä Linnanmaalla aloittavat Juvenes-Yhtiöiden ravintolat ja kahvilat. Keskusaulassa olevaa Central Cafeta tyhjennettiin torstai-iltapäivänä 29.6.
Kesällä lounas on tarjolla harvassa kampusravintolassa
Kesä vaikuttaa myös yliopiston ravintoloiden ja kahviloiden aukioloaikoihin.
Osa ravintoloista on kokonaan kiinni. Linnanmaan kampuksen ravintoloista keskusaulan Central Station on ollut auki vielä alkukesän, mutta se sulki ovensa 22.6. Samoin kahvila Central Cafe sulki ovensa juhannuksen alla 22.6. Humanistipäädyssä Aava oli avoinna 30.6. asti. Näiden ravintoloiden toimija vaihtuu Fazer Amicasta Juvenes-Yhtiöiksi kesän aikana.
Hallintopäädyssä oleva Unirestan Kastari on auki koko kesän ja sieltä saa lounasta maanantaista torstaihin kello 14 asti, perjantaisin kello 13.30 asti. Humus-kuppila suljettiin 16.5. ja se aukeaa vielä samalla paikalla 7.8.
Kontinkankaan kampuksella ravintola Medisiina palvelee koko kesän, lounasta saa kello 13.30 asti. Sen sijaan ravintola Castanea on suljettu heinäkuun ajan.
Kesäopiskelija voi nähdä palan taivasta, on vain nostettava katseensa tarpeeksi ylös.
Rauhallinen tunnelma rauhoittaa opiskelijan mielen
Poikkeaako kesällä opiskelu sitten jotenkin muun ajan opiskelusta?
Ainakin tenttiin voi lukea rannalla tai pihanurmella loikoillessa. Luentopäiväkirjaa kirjoittelee ihan mielellään parvekkeella samalla viileää vichyä aurinkolasit päässä siemaillen.
Jos itsellä on opintojen suhteen rennompi olo, niin on tunnelma hieman erilainen myös luennoilla. Vaikka luennot kestävät iltaisin useamman tunnin, kesä pukkaa sisään luentosaliin. Jo ihmisten värikkäät kesävaatteet keventävät tunnelmaa. Luennoilla on huomattavasti vähemmän opiskelijoita ja porukka tuntuu erityisen motivoituneelta.
Siitä on seurauksena mielenkiintoiset keskustelut, välillä enemmän tai vähemmän aiheeseen liittyen, jollaisia tuskin olisi syntynyt syksyn massaluennoilla. Keskusteluissa asioihin ja ilmiöihin löytyy monia näkökulmia, ja saattaa porukasta löytyä uusia tuttavuuksiakin, jotka työskentelevät juuri sillä alalla, minne itse aiot. Opintopisteiden lisäksi saat siis myös työelämätietoutta.
Vaikka yliopiston käytävät saattavat tuntua puoliautioilta, kaikkialla vallitseva rauhallisempi tunnelma rauhoittaa myös oman mielen.
Opiskelu, niin kuin moni muukaan asia, ei kesällä tunnu niin vakavalta. Parhaimmillaan luentojen pienempi porukka tsemppaa toinen toistaan, porukalla ilmoittaudutaan jo siihen ensimmäiseen tenttiin ja varmistetaan, ettei kurssi jää roikkumaan.
Halvalla menee, mutta menköön. Ravintola Aavan edessä oli käynnissä jäätelöiden loppuunmyynti.
Julkaistu
SHARE
Katariina Halonen
Venäjän maisteri ja tuleva suomen opettaja, joka järjestää maailmaa kirjoittamalla.
