opiskelu arkistot - Oulun ylioppilaslehti

Kutsumusammatissa

Opettajan tärkeimpiä tehtäviä ovat luottamuksen rakentaminen ja turvallisen ilmapiirin luominen, ajattelee vuoden 2024 Jäätävän hyväksi opettajaksi valittu Pietu Halonen.

Ihmiset Opiskelu Tuttu kasvo kampukselta

TEKSTI Tuuli Heikura

KUVAT Tuuli Heikura

Pietu Halonen oli parikymppinen kesälomaansa viettävä tuotantotalouden opiskelija, joka niin monen muun opiskelijan tavoin mietti, mistä tienata opiskelurahoja. Hänen lapsuuden piano-opettajansa tuli lapsuudenkotiin virittämään Halosen pianoa ja mainitsi, että Kempeleessä ei kukaan enää anna soittotunteja. Siitä syntyi Pietun Pianokoulu, joka on edelleen olemassa. Tästä lähti teekkarin polku kohti musamaikan ammattia ja vuoden 2024 Jäätävän hyväksi opettajaksi. Tunnustus jaettiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa Annos 65-vuosijuhlassa lauantaina 22. helmikuuta.

Musiikki on kulkenut Halosen elämässä lapsuudesta asti. Taustalla olivat lapsuuden pianotunnit, kuoro ja bändiharrastus. Halonen kävi myös musiikkilukion. Silti hän päätyi opiskelemaan tuotantotaloutta Oulun yliopistoon.

“Nokialla oli kova imu 2000-luvun taitteessa ja ajattelin, että minusta tulee varmaan jokin projektipäällikkö Nokialle ja lähdin sitten teekkariksi. Musiikin oli määrä säilyä harrastuksena”, Halonen kertoo.

Myös opiskeluaikoina bänditouhut jatkuivat ja jossain vaiheessa Halonen kertoo antaneensa kutsumukselleen periksi. “Tajusin, että ketä mä huijaan, musta tulee musamaikka.” Hän aloitti musiikkikasvatuksen opinnot Oulun yliopistossa vuonna 2005.

Halonen ei siis koskaan päätynyt Nokialle, mutta hukkaankaan tuotantotalouden opinnot eivät menneet. Hänellä on yritys, joka tuottaa musiikkikasvatuksen ohjelmistoja ja oppimateriaaleja. “Hyvin paljon on tarttunut sieltä työkaluja, kuten yrittäjyyttä, projektinhallintaa, ohjelmistotuotantoa ja ohjelmistoliiketoiminnan oppeja”, hän täsmentää.

Halosen urapolku on ollut mahdollisuuksien viitoittama tie. Kasvatustieteen opiskelija oli ajamassa päättöharjoittelunsa loppukahveille, kun hänen piano-oppilaansa äiti, sattumalta erään koulun apulaisrehtori, soitti Haloselle ja kysyi sattuiko hän tietämään ketään musiikinopettajaa. Siellä Halonen vietti reilun vuosikymmenen peruskoulun musamaikkana.

Pikku hiljaa alkoi siirtymä kohti akateemista yhteisöä. Askel kerrallaan Halonen työskenteli sivutoimisena musiikinopettajana Oulun yliopistolla ennen siirtymistään päätoimiseksi vuonna 2021. Nyt hän toimii yliopisto-opettajana musiikkikasvatuksen tutkinto-ohjelmassa. Halosen työn pääpaino on kontaktiopetuksessa, kuten pianon vapaassa säestyksessä sekä luokkamusisoinnissa.

Lapsuuden instrumentista pianosta on tullut työkalu. “Kyllä se on semmoinen pullapitko, että kaikki liittyy kaikkeen”, Halonen tiivistää kysyttäessä millainen rooli musiikilla on nykyään elämässä. Enää hän ei itse soita läheskään yhtä paljon kuin mahdollistaa sitä muille. “Musiikki on nykyään enemmän työkalu, jolla pääsen nostamaan opiskelijoita ja tuettua oppilaita sekä kasvatettua heitä”, Halonen kuvailee. “Saan kyllä yhtä lailla kiksejä siitäkin kuin nuorempana esiintymisestä.”

Kutsumustyössä

Kriteereinä Jäätävän hyvän opettajan palkinnon saamiselle ovat muun muassa motivaatio kehittää omaa työtä ja hyvät pedagogiset taidot. Innostus työtä kohtaan Halosen mukaan hänestä ainakin tihkuu. “Olen kutsumustyössä näköalapaikalla: olin kentällä ja nyt ammennan niitä kokemuksia seuraavan sukupolven opettajille.” Tämä näkyy myös Halosen valintaa puoltavissa palautteissa, mutta päällimmäisenä hänet tunnetaan aktiivisena tutkinto-ohjelman yhteisön jäsenenä ja yhteisöllisyyden edesauttajana.

“Pietu edistää monipuolisesti yhteyttä opiskelijoiden, opettajien sekä ainejärjestön välillä. Hän on esimerkiksi avustanut ainejärjestön hallitusta kampusjamien järjestämisessä henkilökunnan jäsenenä, joka on ollut todella tärkeää musiikkikasvatuksen opiskelijoiden ryhmäytymisen ja kehittymisen kannalta. Hän viestii lisäksi aktiivisesti ainejärjestön hallituksen kanssa ja pitää opiskelijat henkilökunnan puolelta ajan tasalla”, palautteissa kerrotaan Halosen aktiivisuudesta.

Halosen mukaan opettajan tärkeimpiä tehtäviä on luottamuksen rakentaminen ja turvallisen ilmapiirin luominen, jotka taas syntyvät kohtaamisissa ja yhteyden rakentamisessa myös luokkahuoneen ulkopuolella. “Kun se yhteys on rakennettu jo luokan ulkopuolella oli se sitten välitunnilla biljardipöydän ääressä tai kahvilla opiskelijoiden kanssa niin se on valmiina sinne luokkaan astuessa”, hän täsmentää.

Yliopistoympäristössä toimiessa Halonen kokee opiskelijat jo enemmän kollegoiksi kuin oppilaiksi, mutta tuettavaa on edelleen ihan samaan tapaan kuin peruskoulun teinienkin kanssa, keskustelunaiheet vain muuttuvat. Valtaosa opiskelijoista on parikymppisiä uudessa kaupungissa ja uuden äärellä rakentamassa ammatti-identiteettiään, joten keskusteltavaa riittää. “Opiskelijat ovat hyviä keskustelukumppaneita”, hän sanoo.

Halonen saa myös kiitosta siitä, miten kohtaa opiskelijat yksilöinä. “Pietu on kiinnostunut oikeasti musiikkikasvatuksen opiskelijoista, ja pitää huolta että jokaisella opiskelijalla olisi hyvä olla. Hän tulee kyselemään aina opiskelijoiltamme kuulumisia käytävällä kävellessään ja tuo mukanaan aina päivän piristyksen”, palautteissa mainitaan. Miten tämä on mahdollista nykypäivän hektisessä opetusilmapiirissä?

“Oppitunti kerrallaan”, Halonen sanoo. Hänen mukaansa se on juuri opettajan ammattitaidon ydintä, että kohtaa opiskelijat ja osaa asettaa yksilöllisiä, sopivia haasteita. “Opettajan rooli on pitää sykettä yllä ja samalla skannata koko luokkaa ja huomata, jos jollakin sylttää ja lempeällä tuuppaisulla saada homma takaisin raiteilleen”, hän lisää.

Teknologiasta tukea opettamiseen

Halosen pedagogisista taidoista kertoo myös hänen jatkuva opetuksen kehittämisensä. Paitsi että Halonen itse kehittää oppimateriaaleja, hän pyytää palautetta aktiivisesti opiskelijoilta. “Hänen opetuksensa ja oppimateriaalinsa ovat ajantasaisia ja hän hyödyntää teknologiaa monipuolisesti opetuksensa tukena”, kerrotaan palautteissa.

Teknologia onkin Haloselle tärkeä työkalu opetuksessa. “Digitaalisuus on olennaisimpia avaimia ja tietenkin toimiva pedagogiikka, että tiedetään mitä polkua kuljetaan ja miten opetusta tuetaan”, Halonen sanoo. Oma vahva tausta pedagogina ja teknologian parissa auttaa Halosen mukaan ymmärtämään, missä digitaalisuutta kannattaa hyödyntää.

“Soittaminen on kuitenkin edelleen soittamista ja instrumentit ovat oikeita, mutta koen digitaalisuuden hyödyt tukitoiminnoissa kuten miten saadaan nuotit esitettyä ja onko opetusta tukevia lyhyitä videoita opiskelijoiden saatavilla. Nekään eivät kuitenkaan täysin korvaa opettajan ohjausta.”

Erityisesti, kun resursseja jatkuvasti kiristetään, tulee opettajan henkilökohtainen ammattitaito ensiarvoiseen asemaan. “Se on positiivinenkin ongelma, että miten otetaan niin sanotusti opetuksesta löysät pois kuitenkin samalla säilyttäen mahdollisuudet oppimistuloksiin.” Siinä missä ennen opiskelijat saattoivat käydä yksityistunneilla, nykyään samassa luokkahuoneessa voi soittaa 12 henkeä luurit päässä.

Onnistumisen kokemuksia

Tunnustus Jäätävän hyvästä opettajasta tuntuu Halosesta erittäin hyvältä ja hän arvostaa sitä erityisesti tietäen, että tunnustus tulee suoraan opiskelijoilta. “Superkiitos kaikille, jotka olivat tässä mukana ja kyllä minä sen vielä ongin, ketkä saivat tämän aikaan.” Halosen luoma yhteys opiskelijoihin ja kädenjälkensä suhteellisen pienen tutkinto-ohjelman ilmapiirissä tiivistyy ehdotuksessa mainittuihin valinnan perusteluihin.

Mikä opettamisessa sitten on parasta? Halosen vastaus on yksiselitteinen: konkreettiset onnistumisen kokemukset. “Nuorempana kun pääsi itse keikalle, niin se oli kova juttu, mutta koulumaailmassa opettaessani esimerkiksi se, kun umpisulkeutunut oppilas laulaa mikkiin kevätjuhlassa ja tietää, kuinka pitkä tie se on ollut niin se nostaa vedet silmiin.”

Opettajalle on hänen mukaansa paras palkinto, kun jokainen omista lähtökohdistaan saa tuloksia aikaan – oli se sitten ujo oppilas tai ne lahjakkaat, jotka päätyvät vaikka voittamaan bändikisoja.

Yksi opettaja kohtaa vuosien varrella tuhansia opiskelijoita ja oppilaita, joihin jokaiseen voi jättää jäljen. “Ajatus siitä, millaisen jäljen opettaja voi jättää koko siihen katraaseen, on aika motivoivaa.”

Kuka?

Nimi: Pietu Halonen

Ikä: 46

Koulutus: diplomi-insinööri 2006, kasvatustieteiden maisteri, musiikkikasvatus 2013

Perheeseen kuuluu: vaimo ja kaksi lasta

Vapaa-ajalla: mökkeily, metsurointi, kuntoliikunta, nojatuoli-ilmailu

Mikä?

Jäätävän hyvä opettaja 2024 palkittiin Annos 65 -vuosijuhlilla 22.2.2025.
Kuka tahansa Oulun yliopiston opiskelija on voinut ehdottaa Jäätävän hyväksi opettajaksi millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa.
Valintakriteereinä olivat muun muassa innostavuus, ammattitaitoisuus, opintojakson etenemisen seurannan helppous, opintojaksojen osaamistavoitteiden selittäminen ja arviointimenetelmien monipuolinen ja innostava hyödyntäminen.
Palkinto jaettiin yhdeksännen kerran. Aikaisemmin palkinto on myönnetty Jukka-Pekka Rannalle, Elina Niemitalo-Haapolalle, Katja Sutelalle, Vesa-Matti Pohjaselle, Oliver Jardelle, Matti Niemelälle, Matti Kangaspuoskarille ja Eetu-Pekka Heikkiselle.
Valinnan teki Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus kokouksessaan 22.1.2025.

Julkaistu 3.3.20254.3.2025

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Yhdistävä tekijä: Vuoden opiskelijaksi valittu Veronica Vanhanen tunnetaan ihmisten yhteentuojana

Aktiivinen ainejärjestö on parhaimmillaan opiskelijan tärkeimpiä tukipilareita opintojen aikana, ajattelee Vuoden opiskelija 2024 Veronica Vanhanen.

Ihmiset Opiskelu Päähenkilö

TEKSTI Sanna Niemi

KUVAT Tuulia Salokannel

Oulun yliopistogaalassa nimettiin 8. marraskuuta 12. kerran Vuoden opiskelija. Palkinnon sai viidennen vuoden tuotantotalouden opiskelija Veronica Vanhanen.

”Yllätyin aivan täysin! Tuntuu kuitenkin hyvälle tulla nimetyksi”, kertoi Vanhanen tunnelmistaan nimeämisen jälkeen.

Useiden valintakriteerien osuttua kohdalle oululaislähtöinen Veronica Vanhanen valittiin vuoden opiskelijaksi. Hän on toiminut aktiivisesti koulutusohjelmassa yhteisöllisen ilmapiirin rakentamiseksi ainejärjestössään ja tuutorina. Vuoden opiskelijaa ehdottava Rauhala-klubi ry kertoo perusteiksi valinnalle Vanhasen aktiivisen toimimisen fuksien ja maisterifuksien tuutorina ja hän on myös toiminnallaan innostanut opiskelijoita mukaan ainejärjestön tapahtumiin ja vastuutehtäviin.

Rauhala-klubi katsoo, että koronapandemian jälkeisinä vuosina opiskelijoita yhteen tuova matalan kynnyksen toiminta on erittäin arvokasta yliopistoyhteisön liimaa. On ollut Oulun yliopiston onni, että opiskelijoiden joukosta löytyy Vanhasen kaltaisia kivan tekemisen mahdollistajia ja muiden mukaan kutsujia.

”Veronica välittää aidosti killan hyvinvoinnista ja kannustaa niin nuoria kuin vanhoja opiskelijoita osallistumaan tapahtumiin. Hän on oman vuosikurssin näkyvimpiä henkilöitä yliopistoyhteisössä. Vanhasen opinnot ovat edenneet aikataulussa ja hyvin arvosanoin. Hän on valmistunut tekniikan kandidaatiksi viime vuonna”, kerrotaan Rauhala-klubilta. Näillä perusteilla Rauhala-klubi ehdotti vuoden opiskelijaksi Veronica Vanhasta. Oulun Yliopistoseura ry valitsee palkittavan Rauhala-klubin esityksestä.

Opiskelijaelämää

Vanhanen päätyi tuotantotalouden opintoihin kotikaupunkiinsa kahdesta syystä. Lukion opinto-ohjaaja suositteli alaa ja olihan hän kiinnostunut tekniikasta, ihmisen toiminnasta ja kestävästä liiketaloudesta ja Vanhasella oli jo valmiiksi läheiset ihmiset Oulussa sekä työpaikka. Näiden lisäksi hyvät tarinat Oulun opiskelijaelämästä vakuuttivat, ettei kotikaupungista tarvitse poistua opintojen jatkamiseksi.

Fuksivuonnaan Veronica Vanhanen oli kiinnostunut kiltatoiminnasta ja halusi olla osana sitä. Ensimmäinen kosketus toimintaan oli, kun hän päätyi kiltahuonevastaavaksi osittain sattuman ja kovan suostuttelun takia. Kiltahuonevastaavan tehtäviin kuului muun muassa opiskelijoiden kahvin ja herkkujen riittävyydestä huolehtiminen.

Fuksivuoden jälkeen Vanhanen piti vastaavan tehtävistä välivuoden, jonka aikana hän kävi itse tapahtumissa aktiivisena kiltaisena. Välivuonna kiinnostus killan hallituksen toimintaan kasvoi ja ajatuksia syntyi siitä, miten ainejärjestön toimintaa voisi parantaa ja miten opintoja voisi kehittää opiskelijan näkökulmasta.

“Ainejärjestö on minusta opiskelijoiden opiskeluaikojen yksi tärkeimmistä tukipilareista, joka yhdistää alan opiskelijoita ja joka parhaimmillaan onnistuu edistämään kiltalaisten hyvinvointia”, Vanhanen kertoo.

Välivuoden jälkeen Vanhanen jatkoi kiltatoiminnassa opintovastaavana toimien yhteyshenkilönä opiskelijoiden ja opetushenkilöstön välillä.

Aktiivinen elämä opintojen ulkopuolella

Vuodesta 2011 asti valitulta Vuoden opiskelijalta odotetaan opintojen hyvän etenemistahdin lisäksi opiskeluaikana osoitettua aktiivisuutta opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön hyväksi. Vuoden opiskelija innostaa, motivoi ja tsemppaa muita toiminnallaan.

Opintojen aikana Vanhanen oli mukana järjestämässä urheiluiltoja Toppilan Reeniksellä ja after work -tapahtumia Teerenpelissä. Tapahtumat olivat suosittuja aikana, jolloin kokoontumista rajoitettiin. Sosiaalisia ja yhteisöllisyyttä edistäviä hetkiä vietettiin myös sulkapallon, tenniksen kuin lautapelien ja leffailtojen parissa.

“Mun mielestä on tärkeää, että opiskelijayhteisössä on tarjolla monenlaista ja monipuolista tekemistä, jotta kaikilla olisi mahdollisuus osallistua johonkin heitä kiinnostaviin juttuihin, oli se sitten Niittyaroon ulkojäille ja Nallisporttiin sulispeleille meneminen tai ylipäätään opiskelijatapahtumiin esimerkiksi sitsit, suunnistukset ja soutuihin osallistuminen”, Vanhanen kertoo.

Vanhasen motivaatio ihmisten yhteen tuomiselle juontuu hänen positiiviseen kokemukseensa siitä, miten vanhemmat opiskelijat ottivat hänet ja muut vuosikurssilaiset vastaan ja mukaan hengailemaan yhteisiin tapahtumiin. Opiskelijakollegoiden kesken vallitsi lämmin ja mukaan ottava henki.

Tapahtumista on jäänyt hyviä muistoja ja tarinoita kerrottavaksi. Eräs hauska sattumus oli, kun opiskelijatapahtuman aikana ilmoille heitetty ehdotus kävi toteen ja opiskelijaporukka hankki liput ex tempore -reissulle Italiaan.

“Uudenvuodenlupauksen mukaisesti sanoin joo ein sijasta. Ostettiin liput ja seuraavana päivänä kaduinkin jo lähtemispäätöstäni, koska en yleensä ole kovin spontaani tällaisissa asioissa”, Vanhanen kertoo.

”Lähtöpäivä tuli ja heti kun juna lähti liikkeelle, niin huolet hävisivät ja tuli tehtyä varmaan yksi hauskimmista reissuista. Meitä oli reissussa mukana opiskelijoita kolmelta eri vuosikurssilta ja en edes tuntenut kunnolla kaikkia matkakumppaneitani. Nykyään olemme todella hyviä ystäviä”, hän jatkaa.

Oulusta Helsinkiin

Veronica Vanhanen muutti kesällä Helsinkiin viimeistelemään tuotantotalouden diplomityötä ja tekemään oman alan töitä. Hän myös aloitti kauppatieteen opinnot Aalto-yliopistossa. Jo hakiessa tuotantotalouden opintoihin mietinnässä oli pitkään toisena vaihtoehtona kauppatieteiden opinnot.

“Mietin pitkään näiden alojen välillä ja nyt pystyin valitsemaan molemmat!”

Hetken aikaa työelämässä oltuaan Vanhanen huomasi kiinnostuksen taloudellisia ilmiöitä kohtaan kasvaneen ja hän halusi oppia ymmärtämään syvemmin lukuja ja strategiatyötä. Tuotantotalouden opintojen aikana käyty strategiakurssi sinetöi päätöksen hakeutua kauppatieteiden pariin.

“Ymmärtääkseni myös DI + KTM opintojen yhdistäminen on kasvanut yleisestikin. Olen myös luonteeltani utelias ja mentaliteetiltani aina ollut halukas oppimaan uusia asioita ja kehittämään itseäni, joten opintojen syventäminen tuntui aika luonnolliselta. Tiedä sitten, jos joskus vielä päädyn opiskelemaan psykologiaa, koska olen kiinnostunut siitäkin.”

Opiskelupaikka Aalto-yliopistosta aukesi keskiarvon, hakukirjeen ja haastattelun kautta.

Vapaa-ajallaan Vanhanen on edelleen aktiivinen ihmisten yhteen tuoja. Hän viettää aikaa ystävien kanssa lenkkeillen ja kuntosalilla. Vanhanen on kilpaillut taitoluistelussa SM-tasolla ja tulevaisuuden haaveisiin kuuluu myös valmentaminen taitoluistelun parissa. Opintojen, työelämän ja tasapainoisen arkielämän yhdistäminen vaatii kuitenkin suunnittelua.

“Kaksi tärkeintä pilaria tästä kaikesta selviämiseen on tasapaino ja priorisointi. Priorisointi on tärkeää, jotta ajanhallinta onnistuu ja tiedostan, että kaikkea en voi sataprosenttisesti tehdä, koska muuten loppuisi vuorokaudesta tunnit kesken. Tasapainolla tarkoitan elämänhallintaa ja vastapainoa velvollisuuksille eli minun tapauksessani sopivasti liikuntaa, sosiaalista toimintaa ja omaa aikaa – näiden tärkeys on korostunut viime vuosina aika paljon.”

Sosiaalinen kilta on rikkaus

Vanhanen vierailee ajoittain Oulussa tapaamassa niin vanhoja kuin uusia kiltalaisia. Muihin tekniikan alan kiltoihin verrattuna tuotantotalouden kilta on pieni, sillä sinne valitaan vuosittain vain 45 kandiopiskelijaa ja noin 20 maisteria. Vanhanen kertoo, että pienessä killassa on ollut helppo tutustua kaikkiin ja se on ollut opiskelijoille rikkaus.

Tulevaisuuden puolesta Vanhanen ei aio stressata. Hän uskoo, että asioilla on tapana järjestyä ja ”go with the flow” kuvastaa parhaiten vuoden oppilaaksi valitun Vanhasen suhtautumista tulevaan. Lähitulevaisuuden haaveissa on kuitenkin työskennellä yrityksessä, jonka kanssa arvot kohtaa ja työssä pääsee hyödyntämään omaa osaamista.

“Alustavasti aion keskittyä työuran luomiseen ja kehittämiseen jonkin aikaa ja katson sitten paljon myöhemmin, että kiinnostaako esimerkiksi väikkärin tekeminen. Mutta kyllä nyt ainakin tuntuu siltä, että taitaa opiskelut riittää minulle tältä osin ja katse on vahvasti työelämään siirtymisessä, vaikka opiskeluajat kuinka kivaa aikaa onkin.”

VERONICA VANHANEN

Valittiin vuoden opiskelijaksi 8. marraskuuta 2024.
Ikä 25-vuotias
Asuu Helsingissä poikaystävän kanssa
Viidennen vuoden tuotantotalouden opiskelija, tekniikan kandi, opiskelee Aalto- yliopistossa kauppatieteitä.
Harrastaa lenkkeilyä, kuntosalia ja taitoluistelua.
Kilpaillut taitoluistelussa SM-tasolla ja haaveena lajin valmentaminen.

Julkaistu 19.11.202419.11.2024

Sanna Niemi

Olen muutaman mutkan kautta Ouluun päätynyt journalismin opiskelija. Kahvilat, kulttuuri, ihmiset, erilaiset urheilulajit sekä reissut iskee ja inspiroi tällä hetkellä.

Lue lisää:

Opiskelijan arki haltuun artistien opeilla

Lukuvuosi 2024–25 on pyörähtämässä käyntiin ja opiskelijat saapuvat kampuksille. Heidän joukossaan on paljon tuoreita korkeakouluopiskelijoita, joille opiskelijan arki on uusi, jännittävä asia. Miten lukuvuoden pyörteissä kannattaa pitää huolta omasta hyvinvoinnista? Oulun ylioppilaslehti kysyi vinkkejä yllättävästä suunnasta.

Kulttuuri Opiskelu

TEKSTI Miia Torro

KUVAT Miia Torro

Niin tamperelainen Huora kuin oululainen Blind Channel ovat viettäneet kiireistä vuotta. Kumpikin yhtye julkaisi maaliskuussa uudet albumit, jotka veivät bändit tien päälle.

Huora on keikkaillut ahkerasti ympäri Suomen ja Blind Channel on kiertänyt niin Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin käynyt keikalla Japanin Tokiossa – kotimaata unohtamatta.

Qstock toi yhtyeet Ouluun ja kummankin yhtyeen jäseniä istahti hetkeksi Oulun ylioppilaslehden jututettavaksi.

Vinkki: Yritä varautua stressikauteen etukäteen

Mitä yhteistä on opiskelijalla ja kiertävällä artistilla? Ainakin se, että stressi, paineet ja aikataulujen mukaan eläminen tulevat molemmille hyvin tutuksi. Mutta kun Huoran ja Blind Channelin jäseniltä kysyy, miten he käsittelevät näitä asioita, on vastaus alkuun naurunremakka.

”Sehän on pitänyt opetella tässä hommassa, kun lähti noviisina kolmekymppisenä tekemään musiikkia”, Qstock-viikonloppuna 41 vuotta täyttänyt Huoran laulaja Anni Lötjönen sanoo.

”Kaikki on pitänyt mennä perse edellä puuhun ja opetella sitä kautta, että on tehnyt ensin ne asiat vähän niin kuin väärin.”

Samoilla linjoilla on Blind Channelin sampleista ja perkussioista vastaava Aleksi Kaunisvesi.

”Sitä oppii koko ajan kantapään kautta lisää, että milloin pitää ottaa vähän iisimmin ja milloin on hyvä hetki valvoa koko yö hengaillessa.”

Yksi opetus on ollut se, että kun on pidemmälle välille olemassa suunnitelma ja tietää stressikauden ennakkoon, osaa siihen varautua ja latautua.

”Se on ollut sellainen tärkeä asia hoksata, että stressikaudet ja kuormitukset menevät aina aikakausittain. Sitten vain pitää muistaa oikeasti varata itselle luppoaikaa ja palautumisaikaa”, Blind Channelin basisti Olli Matela sanoo.

*Blind Channelin Aleksi Kaunisvesi (vas.) ja Olli Matela.*

Vinkki: Tutustu itseesi ja rajoihisi

Lötjönen kertoo, että musiikkiura on laittanut tutustumaan itseensä sekä siihen, mitä jaksaa ja mihin kykenee. Tätä tutustumista täytyy toistaa, koska vanhenemisen myötä voimavarat sekä jaksaminen muuttuvat. Opiskeluvuosien aikana voi havahtua samaan: fuksina voi jaksaa eri tavalla opiskelijan arkea kuin opintojen loppupuolella.

Huoran rumpali Saku Sahlstedt painottaa myös itsetutkiskelun merkitystä, jotta voi löytää omat rajat, joihin voimavarat riittävät. Tämän lisäksi hän nostaa esiin puhumisen tärkeyden – myös huonoista fiiliksistä.

”Kun pääset puhumaan muiden kanssa, niin se on myös keino käsitellä paineita ja stressiä. Jos vain vellot, pidät ne sisällä, niin nehän puristavat sinut ihan hengettömäksi. On pakko päästää ne ulos johonkin”, Sahlstedt sanoo.

Kurssitehtävien deadlinet ja tenttipäivät voivat nostaa stressitasot korkealle, mutta puhumalla olo voi keventyä. Liikunta on toinen keino purkaa paineita ja pitää huolta hyvinvoinnista. Lötjönen mainitsee hiihdon yhtenä parhaimmista tavoista, jolla voi pitää huolta kehosta sekä mielestä. Hän hiihti paljon alkuvuodesta valmistautuessaan tuleviin kevät-, kesä- ja syyskiertueisiin.

Myös Blind Channelin kaksikolle liikunta on osa elämää. Kaunisvesi kertoo urheilevansa aika paljon ja Matelakin käy paljon liikkumassa. Basistin lempipaikat Oulussa löytyvätkin veden ääreltä: joenvartta ja meren rantaa pitkin menee kilometrikaupalla reittejä, joilla lenkkeillä. Oulusta löytyy myös latuja, ja hiihtolenkin mittainen tauko voikin virkistää ja auttaa keskittymään paremmin.

Vinkki: Jokaisen opiskelupolku on erilainen

Kampuksilla kulkee kirjava joukko opiskelijoita, joista jokaisella on omanlaisensa tausta. Sama on myös haastatelluilla artisteilla. Huoran Lötjönen suuntasi yläkoulusta lähihoitajaopintoihin ja Sahlstedt opiskeli ammattikorkeakoulussa tuotantotalousinsinööriksi. Lötjönen kertoo, että hän on ollut kiltti opiskelija ja panostanut opiskeluihin – lähihoitajakoulusta hän sai stipendin.

”Olin ihan täysi vastakohta. Ryvin opiskelijayöelämässä ja kaverit meni neljässä vuodessa valmistumaan ja olin itse siellä vielä viidennen vuoden. Sitten ajattelin, että nyt on pakko valmistua”, Sahlstedt sanoo.

*Huoran Saku Sahlstedt (vas.) ja Anni Lötjönen.*

Lötjönen harmittelee, miten opiskelu on tehty hankalaksi, kalliiksi ja kuluttavaksi. Moni opiskelijakin sen tietää: opintojen ohella on tehtävä töitä, jotta pärjää, mutta se voi tehdä opiskeluvuosista entistä kuormittavampia. Lötjönen opiskelisi enemmän, jos se olisi henkisesti ja taloudellisesti vähemmän riipivää.

”Mutta tykkään opiskelusta, siinä on järkeä”, hän lisää nauraen.

Blind Channelin kaksikosta Matela kuvailee olleensa opiskelijana valikoiva, kun jotkut aineet kiinnostivat ja toiset eivät. Madetojan musiikkilukion jälkeen hän jatkoi opiskeluja Oulun konservatoriossa, joka oli ”pieni stressikoulu” ja opetti paljon.

Kaunisvesi sen sijaan lähti kesken lukiovuosien opiskelemaan musiikin tuottamista Amsterdamiin. Opiskeleminen ulkomailla oli mallia kaikki tai ei mitään.

”Siihen piti pistää kaikkensa, koska oli muuttanut toiseen maahan ja laittanut kaiken uusiksi sitä varten, että sieltä valmistuu. Olin tavallaan kiinni siinä 24/7”, Kaunisvesi muistelee.

Vinkki: Suunnitelmallisuus kannattaa

Niin Huoran kuin Blind Channelin jäsenillä on artistiuraa takana jo useita vuosia. Kun heitä pyytää ammentamaan omasta kokemuksesta vinkkejä opiskelijoille, tulee ensimmäisenä vastauksena uni. Kiertueella lepo voi jäädä vähiin – aivan kuin opiskelijoillakin, kun luennot, tapahtumat, mahdolliset työt ja harrastukset täyttävät arjen.

”Se tekee ihmeitä, kun saa hyvin nukuttua”, Kaunisvesi muistuttaa.

Lötjösen mukaan uni on pohja asioille. Lisäksi olisi hyvä olla lähellä ihmisiä, joista saa voimavaroja. Matela ottaa esiin aikatauluttamisen ja suunnitelmallisuuden, myös pitkällä tähtäimellä.

Samoilla linjoilla on Sahlstedt. Hän kehottaa miettimään, mihin kannattaa panostaa. Opiskelijan arkeen kuuluvat monet tapahtumat ja bileet, mutta on hyvä pohtia, lähteekö viikonloppuna juhlimaan, jos maanantaina on tiedossa tentti.

”Tiedän, että se on vaikeaa. En tehnyt niin silloin nuorena, mutta jos saa antaa jollekin ohjeen, niin miettii sitä, että ne lyhyen aikavälin ’uhraukset’ kantaa hedelmää myöhemmässä vaiheessa”, rumpali vinkkaa.

”Yllättävän helposti se menee, kun ei ota kaikkea ihan liian vakavasti”, Kaunisvesi päättää.

Julkaistu 26.9.202426.9.2024

Miia Torro

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija. Tiedeviestinnän opiskelija, joka erästä kotimaista artistia siteeraten on aikuinen, mutta omalla tyylillä.

Lue lisää:

Kolmannella tutkinnolla kohti unelma-ammattia

Kalle Vehkaperä haki ensimmäistä kertaa lääketieteelliseen vuonna 2021, automaatioinsinöörinä ja kouluttauduttuaan personal traineriksi. Ensimmäinen hakuyritys Oulun lääketieteelliseen ei tuottanut tulosta. Yliyrityksestä aiheutunut uupumus nosti kynnystä uudelle hakuyritykselle.

Ihmiset Opiskelu

TEKSTI Sanna Niemi

KUVAT Sanna Niemi

Kalle Vehkaperä on kotoisin Kellon Kiviniemestä, ammattikalastajien suvusta. Hän työskenteli monet kesät troolarilla, jonka alueena olivat Selkämeri sekä Suomenlahti. Meripahoinvoinnista kärsiessä ala ei tuntunut sopivalta. Valmistuttuaan automaatioinsinööriksi hän oli suvun ensimmäinen korkeakoulun käynyt henkilö.

”Tykkään ihmisistä enemmän kuin laitteista”, mietti Vehkaperä vuonna 2019. Ammattikoulun jälkeen suoritettu sähköinsinöörin tutkinto mahdollisti työskentelyn paperitehtaalla, mutta työ ei tuntunut enää mielekkäältä. Hän lähti muuttamaan pitkäaikaista harrastustaan ammatiksi ja valmentautui personal traineriksi. Hyvin rullaamaan lähteneet valmentajan työt eivät kestäneet pitkään poikkeustilan ja koronan viedessä mahdollisuudet työntekoon. Silloin mieleen tuli jo ajatuksissa pyörinyt haave lääketieteen opinnoista.

Aiemmin haave tuntui kaukaiselta, mutta nyt pysähtyminen loi hyvät olosuhteet pääsykokeisiin valmistautumiseen.

Alanvaihto on monesti muusta kiinni kuin vain itsestä

Alanvaihtajalle pääsykokeiden aika on usein haastava. Pääsykokeisiin valmistautumisen aikaan raha-asiat olivat usein mielessä, eikä jo alkanut opintolainan takaisinmaksu helpottanut tilannetta.

Vehkaperä onkin kiitollinen, kun lähipiiri ja avopuoliso pystyivät tukemaan hakuaikana henkisen tuen lisäksi myös rahallisesti.

Aiemmin käydyt tutkinnot myös laskevat mahdollisuuksia sisäänpääsyyn joillain aloilla, sillä ensikertalaisille on enemmän aloituspaikkoja kuin muilla. “Norjassa tilanne on toinen ja jo suoritetuista opinnoista saa jopa lisäpisteitä hakuvaiheessa”, hän kertoo.

Työskentely kokoaikaisesti ja uusien biologian, fysiikan ja kemian opintojen yhdistäminen ei ollut sopiva vaihtoehto. Pääsykoemateriaalina olivat lukion kurssikirjat näistä aineista. “Kaikilla tietämilläni vuosikurssilaisillani on lukio-opinnot taustalla, mutta minulla ei ole”, sanoo Vehkaperä.

Pääsykokeisiin valmistautuessa opiskelutekniikoista Vehkaperä suosi intervalliopiskelua, jossa isot kokonaisuudet paloitellaan osiin. “Käytin tätä myös pienempien kokonaisuuksien opiskeluun kuten biologian esseiden ulkoaopetteluun.” Esseet jäivät ulkomuistiin kääntökortteja käyttäen, muutama lause kerrallaan.

Toinen hyväksi koettu tekniikka oli ajastettua kertaamista. Silloin opiskeltuun aiheeseen palataan esimerkiksi viikon päästä uudelleen. Joillekin aikavälinä voi toimia pidempi tai lyhyempi jakso. Kertaamiseen auttoi myös oppimista tukeva ilmainen Anki-sovellus ja siihen sisäänrakennettu kertausominaisuus, Vehkaperä kertoo.

Vehkaperän vaikea-asteinen lukihäiriö toi lisähaastetta tilanteeseen. Uusiin oppiaineisiin ja oppikirjoihin tutustuminen oli aikaa vievää hitaan lukunopeuden takia. Ensimmäisellä kerralla hän tunsi lukeneensa liikaa, mikä johti uupumukseen. Molemmilla hakukerroilla hän haki apua valmistautumiseen valmennuskurssilta.

Tärkein valmistautumiskeino oli materiaalien opiskelun lisäksi harjoitella koetilannetta ennakkoon. “Koepäivän rutiini auttaa suoriutumaan kokeesta parhaalla tavalla”, kertoo Vehkaperä.

Kaukaisesta haaveesta totta

Toinen hakukerta lääketieteelliseen vuonna 2022 tuotti tulosta ja opiskelupaikka aukesi.

Toisella vuodella opiskelevan Vehkaperän opinnot etenevät nopeaa tahtia. Lukihäiriö ei ollut este opiskelupaikan saamiseen eikä opiskeluun, mutta on tuonut hieman erityisjärjestelyjä. Hitaan lukemisnopeuden takia hän sai pääsykokeiden tekoon 30 minuuttia lisäaikaa. Luennoilla kuunteleminen ja kirjoittaminen on ollut haastavaa. Hän on ratkaissut ongelman käymällä vähemmän luennoilla sillä omaan tahtiin itsenäinen opiskelu on tuntunut parhaalta vaihtoehdolta.

Kalle Vehkaperä on nyt matkalla kohti unelma-ammattiaan. Toimiminen asiantuntijan roolissa, ihmisläheinen työskentely ja auttamisen halu toteutuvat lääkärin työnkuvassa. Tuleville hakijoille hän suosittelee palautumiseen panostamista, lukemisen jaksottamista ja erilaisten opiskelutekniikoiden hyödyntämistä.

Viimeisillä viikoilla löysääminen voi olla jopa toimivampi ratkaisu kuin pänttäystahdin kiristäminen, neuvoo Vehkaperä.

Julkaistu 20.5.2024

Sanna Niemi

Olen muutaman mutkan kautta Ouluun päätynyt journalismin opiskelija. Kahvilat, kulttuuri, ihmiset, erilaiset urheilulajit sekä reissut iskee ja inspiroi tällä hetkellä.

Lue lisää:

Kun opinnot keskeytyvät

Yliopistojen näkökulmasta opintojen keskeyttäminen on resurssien tuhlausta. Silti vuosittain tutkinto-ohjelmista tippuu pois opiskelijoita, joista yliopisto ei kerää valmistumisesta irtoavaa rahapottia.

Ilmiöt Opiskelu

TEKSTI Marjut Lauronen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) teettämä tutkimus kartoitti alemman korkeakoulututkinnon keskeyttämiseen johtaneita syitä. Kysely suoritettiin lokakuussa 2023, ja siihen vastasi 70 henkilöä. Syiksi lopettamiseen mainittiin muun muassa pettymys kursseihin, opintojen tarkoitus ja mielenterveyden haasteet. Raportista selviää, että opintojen keskeyttämistä harkitaan pitkään ja lopettaneet ovat varmoja päätöksestään. Suurin osa vastanneista on myös aloittanut uudet opinnot toisella alalla.

Yliopiston näkökulmasta opintojen keskeyttäminen on resurssien tuhlausta, koska rahaa tulee vain valmistuneista tutkinnoista. Alalta toiselle surffailijat vievät toisaalta myös opiskelupaikan sellaiselta, joka haluaisi valmistua. Tarjotaanko hakijoille tarpeeksi tietoa opinnoista? Mitkä syyt johtavat opintojen lopettamiseen, ja mitä tukea keskeyttämistä pohtivalle on tarjolla?

Lopettamisen syyt moninaisia

Yleisin syy opintojen keskeyttämiseen oli opiskeltavan alan uranäkymät sekä alan tarkoitus. Kiinnostuksenkohteiden muuttuminen sekä pettymys kursseihin olivat seuraavaksi suurimmat syyt. Jaksamiseen liittyvät vaikeudet nousivat myös esille: jopa viidesosa mainitsi mielenterveyden haasteiden vaikuttaneen päätökseen. Tyytymättömyys opintojen joustamattomuuteen oli monen vanhemman opiskelijan keskeyttämisen syynä. Vastaajat kokivat, että yliopisto-opintojen ja perheen tai työskentelyn yhdistäminen oli liian vaikeaa.

Tuloksia lukiessa on huomioitava alojen väliset erot. Luonnontieteet toimivat usein ponnahduslautoina lääketieteelliseen haluaville, kun taas tekniikan aloilla opinnot jäävät usein kesken työelämään siirtymisen myötä. Suurin osa opinnot jättäneistä tekee päätöksen siis omasta tahdostaan ja suunnitellusti. Mukana on kuitenkin henkilöitä, jotka päätyvät opintojen jättämiseen muista syistä. Kyselyyn vastanneita oli kaikkiaan 30 eri alalta. Eniten keskeyttäneitä oli varhaiskasvatuksella, kaikkiaan 10 prosenttia vastaajista.

Opettajakoulutusta säätelevät useat lait ja asetukset, jotka tekevät opinnoista pitkälti valmiiksi aikataulutetut ja tiiviit. Tämä voi tulla yllätyksenä joillekin hakijoille, joiden mieleen on iskostunut ajatus akateemisesta vapaudesta.

”Tutkinto-ohjelman opetussuunnitelmaa kehitetään jatkuvasti tutkimusperusteisesti ja yhteiskunnalliset muutokset huomioiden”, tiivistävät Jaana Juutinen ja Sari Harmoinen Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnasta. Juutinen toimii varhaiskasvatuksen tutkinto-ohjelman vastuuhenkilönä ja Harmoinen on tiedekunnan koulutusdekaani.

”Geneerisillä aloilla tutkintojen rakenne on monesti joustavampi ja mahdollistaa yksilöllisen urapolun”, toteaa puolestaan OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Mikko Hakoniemi. Muuttuvilla työmarkkinoilla joukosta erottuminen ja juuri omien vahvuuksien löytäminen on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. Moni kokee generalistiopintojen olevan palkitsevia, kun tarjolla olevista kursseista saa räätälöityä itsensä näköisen tutkinnon. Opettajankoulutuksen ollessa tiukasti säädeltyä, ovat opiskelijan valinnaiset opinnot geneerisiä aloja vähäisempiä.

Tiedekunnille opiskelijoiden mielipiteet ovat tärkeitä. Opiskelijat auttavat tiedekuntia kehittymään antamalla palautetta, jonka avulla muovataan kurssien sisältöä vastaamaan paremmin tulevaisuuden työelämän tarpeita.

Reitti yliopistoon vaikuttaa jaksamiseen

Yliopistojen opiskelijavalinnan siirryttyä todistuspainotukseen on opiskelijoiden asenteissa huomattu muutoksia. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT), Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön Otuksen, ja Työn ja talouden tutkimuksen Laboren teettämästä Todistusvalintahankkeen loppuraportista selviää, että todistusvalinnalla valituiksi tulleet harkitsivat opintojen keskeyttämistä muita useammin. Todistuksella valitut myös kokivat muuta reittiä yliopistoon päässeitä useammin, että heidän opiskelumotivaationsa on yleisestikin heikompi ja opiskelutaidot puutteellisia.

Oulun yliopisto järjestää vuosittain hakijan päivän, jossa on esillä kaikki Oulun yliopiston kevään yhteishaussa olevat opiskelukohteet. Yliopisto myös mainostaa itseään ja opintoalojaan aktiivisesti UniOulu-opiskelijalähettiläiden avulla. Tämän lisäksi yliopisto-opiskelijat itse jakavat arkeaan runsaasti sekä omillaan että yliopiston sosiaalisen median tileillä. Tietoa opinnoista on siis saatavilla, ainakin nuoremmille hakijoille.

Hakijan omalle vastuulle jää kuitenkin opintokokonaisuuksien sisältöjen ja vaatimusten tutkiminen. Hakijoiden mielikuvat alasta syntyvät usein lukiokurssien pohjalta, jotka ovat monilla aloilla vain pintaraapaisu aiheeseen. Opinto-ohjelmien sisältöön kuuluu useilla aloilla paljon pääainetta sivuavia opintoja, jotka eivät välttämättä kiinnosta hakijaa lainkaan. Tämä voi olla jäädä monella väsyneellä abilla huomioimatta, ja alalle päädytään hakemaan juuri omien kokemusten perusteella.

Kun todistuksella valittujen ei ole tarvinnut päntätä yliopistotason materiaaleja pääsykokeita varten, voi myös opintojen vaativuus yllättää. Monet voivat kokea arjen aikatauluttamisen raskaaksi, kun opintojen paino siirtyy itsenäiseen opiskeluun ja käsiteltävät aihealueet ovat laajoja.

Myös yliopiston ohjauspalveluista kerrotaan, että vastaan on tullut tilanteita, joissa opiskelijat ovat kertoneet valinneensa alan liian vähällä tiedolla ja väsyneinä heti ylioppilaskokeiden jälkeen. OYY:n teettämässä raportissa ehdotetaan, että keskeyttämistä voisi ennaltaehkäistä paremmalla opinto-ohjauksella jo toisella asteella sekä varsinkin opintojen nivelvaiheessa. Myös vanhemmille hakijoille suunnattu tapahtuma voisi lisätä tietoa opintojen sisällöistä ja vaatimuksista.

Yliopisto jaksamisen tukena

Raportissa tarkasteltiin myös yliopiston tarjoamien tukipalveluiden käyttöä. Oulun yliopiston opiskelijalle on tarjolla laajasti hyvinvointia ja opiskelua tukevia palveluita. Opintoihin liittyvissä kysymyksissä apua tarjoaa omaopettajien lisäksi opiskeluohjaus, opintopsykologit sekä Career Centre, joka tarjoaa työelämätaitoja urapolun rakentamiseen. Tutkimukseen vastanneet olivat yleisesti tyytyväisiä tarjolla oleviin palveluihin. Eniten negatiivista palautetta saivat YTHS ja psykologipalvelut pitkien jonotusaikojen takia. Suurin osa kyselyyn vastanneista ei tosin ollut käyttänyt näitä yliopiston tarjoamia palveluita ollenkaan – päätös opintojen lopettamisesta on siis monelle selvää.

Nähtäväksi jää, tulevatko kaavaillut valintakoemuutokset vaikuttamaan yliopiston valmistumisprosenttiin. Uudistuksen myötä nykyiset, noin 120 valintakoetta, yhdistettäisiin yhdeksäksi eri valintakoekokonaisuudeksi. Kun mahdollisten valintakokeiden määrä vähenee, voi hakijalle jäädä enemmän voimavaroja opinto-oppaiden tarkasteluun.

Yliopisto on täynnä erilaisia opintomahdollisuuksia, joista jokainen löytää varmasti omansa – joskus muutamankin mutkan kautta. Vaikka alanvaihdosta voidaan kokea epäonnistumisen tunnetta tai jopa häpeää, tarjoaa se opiskelijalle kuitenkin mahdollisuuden itsetutkiskeluun vahvistaen samalla myös opiskelutaitoja. Tulevaisuuden työmarkkinat tulevat tarvitsemaan generalisteja, joilla on näkemystä monesta eri alasta. Opiskelijat ovat tyytyväisiä yliopiston tarjoamiin tukipalveluihin, ja niiden turvaaminen on tulevaisuudessakin tärkeää.

Kaiken kaikkiaan oululaiset yliopisto-opiskelijat ovat motivoituneita, kun liki 90 prosenttia suorittaa kandidaatintutkintonsa loppuun. Luku on Euroopan muita yliopistoja suurempi, ja siitä voidaan olla ylpeitä.

Julkaistu 2.5.20242.5.2024

Marjut Lauronen

Tiedeviestinnän opiskelija, jota kiinnostaa kaikki kummallinen. Toivoton iltavirkku, joka yrittää oppia löytämään juuri ne oikeat sanat.

Lue lisää:

Opiskelun arvokkain anti ei löydy tenttikirjoista

Tänä syksynä aloitin opiskelijana Oulun yliopistossa toista kertaa. Toisin kuin nyt, hakiessani suorittamaan ensimmäisiä opintojani 13 vuotta sitten, tulin valituksi pääsykokeesta täysillä pisteillä. Tämä alkoi määrittää minua yhä enemmän opiskelijana opintojeni kuluessa. Tuolloin ajatukseni kulki jokseenkin näin: kun tulee parhaana sisään, on oltava paras jatkossakin. Sidoin arvoni ihmisenä ja opiskelijana hyviin suorituksiin. Sen sijaan opiskelijaelämän […]

Kolumni

TEKSTI Juho Niemelä

Tuolloin ajatukseni kulki jokseenkin näin: kun tulee parhaana sisään, on oltava paras jatkossakin. Sidoin arvoni ihmisenä ja opiskelijana hyviin suorituksiin. Sen sijaan opiskelijaelämän yhteisöllisyydelle, kuten ainejärjestötoiminnalle tai opiskelijapolitiikalle, minulta ei aikaa herunut. Pidin niitä turhanpäiväisinä, koska niissä osaamista ei voinut mittauttaa arvosanoin.

Toimintatapa toi monta hyvää arvosanaa ja toimi jokseenkin hyvin opintojen ajan. Seinä tuli kuitenkin vastaan valmistumisen jälkeen, kun oli aika siirtyä työelämään. Opintojen aikaiset tavat suorittaa eivät enää päteneetkään eivätkä arvosanat taanneet menestystä. Verkostoille ja yhteisöille olisi ollut sitä vastoin käyttöä. Harmi vain, että juuri ne minulta puuttuivat. Niinpä tiestä työelämään tuli tuskainen ja kivinen.

Olen myöhemmin lukenut ihmisen identiteettien parissa uraauurtavaa tutkimusta tehneen psykologi Erik Eriksenin ajatuksia rooleista yhteiskunnassa. Hänen mukaansa tarvitsemme itsellemme esimerkiksi ammattilaisen tai opiskelijan roolin, jonka täyttäessämme tunnemme itsemme arvokkaaksi osaksi yhteiskuntaa.

Omassa tapauksessani olin sitonut itseni niin tiukasti opiskelijan roolin täydelliseen täyttämiseen, että siitä luopuminen oli viedä itsekunnioituksen mukanaan. Omaa arvoa ja identiteettiä ei pitäisikään koskaan sitoa vain suorituksiin ja menestykseen. Toisaalta juuri näitä poliitikot ja yhteiskunnallinen keskustelu yhä kovemmin äänenpainoin opiskelijoilta vaativat.

Koko nuoren elämä tuntuu muutetun tehokkaaksi valmistautumiseksi työelämään. Opiskeluajalle on varattu pelkkä välinearvo, joka realisoituu vain, jos opiskelijasta kasvaa tuottava yksilö yhteiskuntaan. Meille tarjoillaan kiristyvää kilpailua ja kasvavaa epävarmuutta. Juuri siksi oman arvonsa sitominen suorittamiseen on niin vaarallista. Epävarmassa maailmassa suoritusten merkitys saattaa kadota ja oman arvostuksen ylläpitäminen edellyttää yhä uusia suorituksia. Kun ne eivät enää riitä, on tarjolla pelkkää näköalattomuutta.

Suorituksia tai menestystä tärkeämpiä ovatkin asiat, jotka antavat meille pysyvän merkityksen ihmisenä ilman ainoatakaan opintopistettä tai saatua työpaikkaa. Niitä ovat perhe, yhteisöt, joihin kuulumme sekä ystävät. Kahden jälkimmäisen hankintaan kannattaa panostaa myös opiskeluaikana, sillä ystävyyden arvoon ei voida puuttua yhdessäkään hallitusohjelmassa.

Aionkin itse käyttää toisen mahdollisuuteni opiskelijana eri tavalla kuin ensimmäisen. Suorituksilla loistamisen sijaan haluan olla osa yhteisöä, hengailla Humuksessa, uskaltautua mukaan ainejärjestö toimintaan ja heittäytyä keskusteluihin. Haluaisin rohkaista tähän myös muita kaiken suorittamisen puristuksessa. Jos minut suoritusten sijaan muistetaan mukavana opiskelutoverina tai innostavana keskustelukumppanina poistuessani Oulun yliopiston ovista toista kertaa, olen oppinut jotain sellaista, mitä ei voi tenttikirjasta päntätä.

Tätä kirjoittaessa mieleen palautuvatkin lukion ruotsinopettaja Hirvosen minulle lausumat sanat yrittäessäni pyristellä mukana A-ruotsin ryhmässä: ”Et sä Niemelä tätä ruotsia juuri osaa, mutta sä oot niin mukava tyyppi, että pysy vaan täällä.”

Ruotsin arvosanat jäivät lukioon, Hirvosen sanat mieleen. Ne ovat kantaneet pitkälle.

Julkaistu 1.3.2024

Juho Niemelä

Kirjoittaja on tiedeviestinnän opiskelija, joka etsii ihmisyyden ydintä pitkillä eräretkillä ja haaveilee Etelänavalle hiihtämisestä sekä kielimatkasta Ruotsiin.