Jukka-Pekka Hiltunen kauppaa klassikoita

Isokadun varrella on nähty vuosien saatossa monenlaisia pienyrittäjiä kellosepästä koruliikkeisiin. Mielenkiintoisen lisäyksen katukuvaan on tuonut kesäkuussa 2022 aloittanut Always Second Store. Liike sijaitsee Isokadun keskivaiheilla, lähellä opiskelijoille tuttua Mango Discobaria. Liiketila on pienehkö, mutta kotoisa. Puupinnat ja viherkasvit pehmentävät tummaa kivilattiaa. Mies tiskin takana on liikkeen omistaja Jukka-Pekka Hiltunen. Jukka-Pekka, mitä ihmiset pukevat nyt päällensä? […]

TEKSTI Olli Laitinen

KUVAT Tuuli Heikura

Isokadun varrella on nähty vuosien saatossa monenlaisia pienyrittäjiä kellosepästä koruliikkeisiin. Mielenkiintoisen lisäyksen katukuvaan on tuonut kesäkuussa 2022 aloittanut Always Second Store.

Liike sijaitsee Isokadun keskivaiheilla, lähellä opiskelijoille tuttua Mango Discobaria. Liiketila on pienehkö, mutta kotoisa. Puupinnat ja viherkasvit pehmentävät tummaa kivilattiaa. Mies tiskin takana on liikkeen omistaja Jukka-Pekka Hiltunen. Jukka-Pekka, mitä ihmiset pukevat nyt päällensä?

“Vintagefarkkua, kotimaista ja jenkkiläistä. Neuleet menee hyvin kaupaksi, T-paidat ja colleget ovat toki myös klassikoita”, Hiltunen vastaa. Hänen mukaan asiakkaiden materiaalivalinnoissa korostuu nyt kestävyys. “Hyvistä materiaaleista tehtyjä, kestäviä ja hengittäviä vaatteita. Ja tietysti räppikoossa, isompi parempi.”

Ja sen suuntaista vaatetta näyttää liikkeessä olevan tarjollakin. Vaatteiden merkillä ei Jukka-Pekan mukaan ole niin suurta väliä, vaikka pikaisella rekkien selauksella toimittajan käteen sattuukin lähinnä Levistä, Leetä ja muuta klassikkokamaa. Hiltunen on kouluttautunut aikoinaan vaatturiksi, vaikkei varsinaisia vaatturin töitä koskaan tehnytkään. “Pukua en ehkä enää osaisi ommella, mutta pienet korjaukset hoituu, ja se, että tuntee materiaalit on avuksi”, Hiltunen kertoo.

Ajatus omasta liikkeestä on kypsynyt Jukka-Pekan mielessä jo vuosikymmenen ajan. Syy liikkeen perustamiselle on yksinkertainen. Hiltunen on aina halunnut olla yrittäjä, ja vaatteet hän tuntee parhaiten. Mutta mistä haave yrittäjyydestä on syntynyt, kiehtooko miestä yrittäjyyden tuoma vapaus?

“Eihän tää oo vapaata tää on ihan kauheeta”, Hiltunen vitsailee. “Mutta on itse vastuussa itsestään että siinä mielessä se vapaus. Jos onnistuu nii onnistuu ja jos epäonnistuu nii syyllinen löytyy hyvin läheltä”, hän jatkaa.

Kiinteistönvälittäjästä vaateyrittäjäksi

Tiistai-iltapäivä on rauhallista aikaa kaupalla. Tarjoamme termospullosta kahvia, mutta Jukka-Pekalla on sumpit omasta takaa. “Oon tottunu juomaan tätä Lidlin pikalitkua”, Hiltunen huhuilee takahuoneesta vedenkeittimen kohinan yli.

Ennen siirtymistä vaate-alan yrittäjäksi Hiltunen työskenteli yli vuosikymmenen ajan kiinteistönvälittäjänä. Alanvaihto on hänen mukaansa ollut melko suoraviivaista. “Samalla lailla täällä saa tehdä töitä niin paljon kun huvittaa. Molemmat hommat ovat pitkälti markkinointia ja asiakaspalvelua”. 

Myös byrokratiaviidakossa suunnistaminen on ollut melko yksinkertaista. Hiltunen käyttää digitaalisia laitteita apuna ja kirjanpitäjä on ollut hoitamassa talousasioita alusta asti. “Kuitti kuvasta ja kirjanpitäjä hoitaa loput. Paljon on toki opettelua, mutta ei mitään mahdotonta”, Hiltunen kertoo.

Kiinnostaako minkkiturkki?

Liikkeen ovi avautuu, ja haastattelumme keskeytyy hetkeksi, kun iäkkäämpi nainen tulee hieromaan kauppaa. “Onko halua ostaa vähän käytettyjä juhlakenkiä, tai sellaista pitkää minkkiturkista?”

“Ei oo meillä turkiksia myynnissä, mutta juhlakengistä kannattaa laittaa kuva”, Hiltunen vastaa ja antaa naiselle mukaan korttinsa. Sisäänostoissa on oltava tarkkana, etteivät hyllyt täyty tavarasta, joka ei liiku.

Asiakkaat ovat pääsääntöisesti olleet melko nuoria, noin neljästäkymmenestä ikävuodesta alaspäin. Erityisesti nuoret ovat aktiivisimpia second hand -kaupan asiakkaita. Vaatteita on kaupattu toistaiseksi pääosin oululaisilta oululaisille, sillä liikkeen verkkokauppaa ei olla vielä avattu. “Joitain paketteja on kyllä lähtenyt Instagramin kautta etelään”, Hiltunen kertoo.

Always Second Storen seinällä komeilee harmaa t-paita jossa roikkuu mainoslappu: “T-paidan painatus omalla kuvalla 25€”. Pelkkiin vintagevaatteisiin ei siis kaupan tarjonta rajoitu. Välissä Jukka-Pekka hakee itselleen lisää pikakahvia ja siivoaa samalla askartelutarvikkeita pois pöydältä – tiskin takana on käynnissä Oulun rullalautailijoiden jäsenkorttien askarteluprojekti.

Kestävämmän vaateteollisuuden puolesta

Kestävyys ja vastuullisuus ovat olleet viime vuosina vaatealan keskeisiä teemoja. Pikamuodin hallitsemat viime vuosikymmenet ovat Hiltusen mukaan olleet melko synkkiä aikoja, ja ongelmia vaateteollisuudessa löytyy tuotantoketjun jokaisesta osasta. Muutosta on kuitenkin tapahtunut ja Hiltunen uskoo tulevaisuuden olevan valoisampi. “On päivänselvää, että pikamuoti katoaa, se on ollut tietyn ajan ilmiö. Monet ihmiset sitä jo vastustaa, sit vastustaminen valtavirtaistuu ja lopulta koko pikamuoti haihtuu pois.”

Tämän päivän vaatevalmistajissa on Jukka-Pekan mukaan jo paljon hyviä ja vastuullisia toimijoita. Vaatturikoulukavereiden perustaman Pure Waste Textilesin hän nostaa esille yhtenä hyvänä kotimaisena valmistajana. Kotimaisuus ei kuitenkaan ole vaatevalmistuksessa arvoista tärkein.

“Kotimaisuus on hieno juttu, mutta yhtä hieno juttu että se on ruotsalainen tai norjalainen. Ihan sama vaikka vaate olisi tehty kehittyvässä maassa, kunhan se on tehty niitä ihmisiä ja ympäristöä kunnioittaen. Siten että ketään ei kuseteta”, Hiltunen toteaa.

“Ihan sama vaikka vaate olisi tehty kehittyvässä maassa, kunhan se on tehty niitä ihmisiä ja ympäristöä kunnioittaen. Siten että ketään ei kuseteta.”

Support your local

Ruohonjuuritaso, talkootyö ja paikallisuuden tukeminen, niihin tiivistyy Always Second Store ja yrittäjä Jukka-Pekka Hiltunen. Yrittäjän arvot välittyvät selvästi hänen kanssaan jutellessa, mutta myös hänen sosiaalisen median kanavia seuratessa. 

Instagramissa hän kehottaa ihmisiä tukemaan paikallisia yrityksiä välinpitämättömien korporaatioiden sijaan. Rahat on parempi käyttää omien tukemiseen Real Dealin kaltaisissa pienyrityksissä. “Skeittareita tuetaan aina, ja kyllähän se skeittaus täällä kaupassa näkyykin vaikkei varsinainen skeittikauppa olla”, itsekin skeittausta harrastava yrittäjä kertoo.

Always Second Storen seuraava askel on verkkokaupan avaaminen. Vaikka liiketila täyttää hyvin nykyiset tarpeet, myös liikkeen laajentaminen on mahdollista tulevaisuudessa. “Tämä on kiva ja asiakkaatkin tykkää, mutta varmaan se voi jossakin vaiheessa olla isompikin”, Hiltunen visioi.

Liike on joka tapauksessa tervetullut lisä Oulun keskustan tarjontaan. Myös Hiltunen itse on tyytyväinen liikkeen alkutaipaleeseen: “Kyllä tätä kauppaa on paljon suositeltukin, oon kiitollinen kaikille asiakkaille jotka on niin tehneet. Ihania ihmisiä.”

”En sitten jaksa hymyillä”, ilmoitti Jukka-Pekka.
  • Mikä tyyppi?
    • Jukka-Pekka Hiltunen
    • 40-vuotias
    • Kotoisin Oulusta, Maikkulasta
    • Ammatiltaan vaatturi
    • Vapaa-ajalla skeittaa

Olli Laitinen

Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija. Viestinnän kandidaatti ja tiedeviestinnän maisteriopiskelija. Haaveilee laadukkaasta yleiskoneesta.

Lue lisää:

Hämähäkin puremaan on tympeä herätä! – Oulun Ylioppilasteatterin Viinasukeltajat on herkullisen outo komedia

Oulun Ylioppilasteatteri: Viinasukeltajat. Käsikirjoitus Matti Sipola. Ohjaus Matti Sipola ja Matias  Tapaninen. Tuotanto Maija Koivulampi. Tuotanto/OYT Ari-Matti Lappalainen. Lavastus Eveliina Regina, Sanni-Elina Karvonen, Mika Turunen, Marjo Ervasti, Raija Kurkela ja Elisa Leppänen. Puvustus Raija Kurkela ja Marjo Ervasti. Maskeeraus Sanni-Elina Karvonen. Valosuunnittelu, valo- ja ääniajo Jake Ronimus. Musiikki ja äänisuunnittelu Matias Tapaninen. Lavalla Elisa Leppänen, Jarkko Iisakka, Laura […]

Oulun Ylioppilasteatteri: Viinasukeltajat. Käsikirjoitus Matti Sipola. Ohjaus Matti Sipola ja Matias  Tapaninen. Tuotanto Maija Koivulampi. Tuotanto/OYT Ari-Matti Lappalainen. Lavastus Eveliina Regina, Sanni-Elina Karvonen, Mika Turunen, Marjo Ervasti, Raija Kurkela ja Elisa Leppänen. Puvustus Raija Kurkela ja Marjo Ervasti. Maskeeraus Sanni-Elina Karvonen. Valosuunnittelu, valo- ja ääniajo Jake Ronimus. Musiikki ja äänisuunnittelu Matias Tapaninen. Lavalla Elisa Leppänen, Jarkko Iisakka, Laura Määttä, Tanja Lappalainen, Laura Ala-Anttila, Maria Antola ja Muhammad Ibrahim. Ensi-ilta  Valvenäyttämöllä 7.10.2022.

Sukeltaja nousee pinnalle ja vetää henkeä. Puolitoistatuntinen vauhdikas ja hämmentävä retki jonkin ajasta unohtuneen kaupungin laitamille alkaa. Oulun Ylioppilasteatterin absurdissa komediassa  sukelletaan viinaa. Matti Sipolan käsikirjoittama ja Sipolan sekä Matias Tapanisen ohjaama Viinasukeltajat on hauska ja omituinen teatterikokemus.

Sukeltajat elävät yhteiskunnan ulkopuolella. He nostavat viinapulloja hylyistä ja elävät myymällä vanhoja arvokkaita pulloja sopivaan hintaan. Jonkin tahon suunnitelmissa on nostaa kaikki hylyt kerralla, ja sukeltajien elinkeino on vaarassa.

Rannalla on selkeästi kuuma ja hahmot elävät maailman laidalla. Yksinkertainen lavastus, puvustus ja maskeeraus ovat onnistuneita ja kohtaukset vaihtuvat saumattomasti tarkan valaistuksen avulla. Viinasukeltajien tunnelmalliseen maailmaan on helppo eläytyä. 

Pääosien näyttelijät ovat taitavia vaativissa rooleissaan. Elisa Leppänen, Jarkko Iisakka ja Laura Määttä loistavat viinasukeltajina ja Komppa-niminen hylkyjä nostava yrittäjä Tanja Lappalainen vakuuttaa pitkällä monologillaan.  

Sanoja on valtavasti, ja näytelmän kohokohtia ovat pitkät vuodatukset. Esimerkiksi Kompan yllättävä  pohdinta ihmisen sisällä olevista pienistä ihmisistä, joista täytyy pitää huolta, on oivaltava. Näytelmä on vaikuttavimmillaan kohtauksissa, joissa näyttelijät ovat rooleissaan sisällä ja sujuvasti sanojen takana. 

Kaikki näyttelijät ovat uskottavia, mutta tuntuu, että sivuhahmot hahmot ovat tarinassa turhia. Näytelmä olisi toiminut paremmin vain neljän hahmon voimin. Esimerkiksi tarinan kolmiodraama jää irralliseksi. Tiiviimpi ja myös lyhyempi toteutus olisi ollut tehokkaampi.

Näytelmä on jokaiselle omanlainen kokemus

Absurdi teksti ei noudata totutun tietoisen logiikan lakeja. Teatterilaji syntyi toisen maailmansodan  jälkeen ja perinteinen absurdi näytelmä kuvastaa ihmiselämän merkityksettömyyttä.

Sipolan teksti on kuitenkin pääosin hulvatonta komediaa, jossa korostuu eksistentiaalisen tuskan sijaan vapaa assosiaatio. Toisaalta Viinasukeltajat elävät ehkä dystopiassa, ehkä jopa viimeisellä rannalla.

Rohkeasti omanlaisensa ja omituinen teksti jättää mahdollisuuksia tulkinnoille. Välillä vaaditaan myös mielikuvitusta liittää kohtauksia toisiinsa. Mieli etsii kuitenkin merkityksiä.

Kuvassa Jarkko Iisakka ja Elisa Leppänen. Kuvat Akseli Taipale.

Pitkä näytelmä ilman väliaikaa olisi kaivannut selkeämpää jaksotusta ja rytmin muutoksia. Hyvissä  juonellisissa tarinoissa on usein alku, keskikohta ja loppu, joissa intensiteetti vaihtelee. Etenkin loppu on tärkeä. Aina ei tarvita nostattavaa finaalia, mutta katsojana on kiva itse huomata, milloin näytelmä päättyy.

Viinasukeltajat nousee silti aina pinnalle. Kerronta etenee vauhdikkaasti ja syviä merkityksiä ei jäädä  epätietoisena vatvomaan. Sen sijaan kannattaa pohtia tärkeämpiä asioita: Onko oikein herätä siihen, että hämähäkki puree kieleen? Onko oikein, että yksi sukeltaja saa toistuvasti ja näyttävästi turpaan?  

Mutta ovatko kaikki törmäilyt ja hölmöt sattumukset tarpeellista? Tässä kokonaisuudessa ne ovat, sillä näytelmä vaatii katsojalta keskittymistä. Pitkä kesto sekä valtava sanamäärä on paikoin uuvuttavaa. Hauskat kohtaukset jättävät tilaa hengittää. 

Pelkästä hölmöilystä ei kuitenkaan ole kyse. Lopussa mietitään omaehtoisen elämän merkitystä ja yhteiskuntaan sopeutumista. Halutessaan näytelmästä voi löytää myös kapitalistisen yhteiskunnan kritiikkiä. 

Absurdi näytelmä antaa vapauden kokea usealla tavalla. Yleisössä eri ihmiset nauroivat eri kohdissa. Sipolan teksti saattaa toimia eri tasoilla, tasojen välissä ja jopa niiden ulkopuolella. Jokaisella oli hauskaa omalla tavallaan.

Kesto: noin 1h 30 min

Seuraavat esitykset: ke 12.10., pe 14.10., la 15.10., ke 19.10., la 22.10., su 23.10., ke 2.11., pe 4.11., su 6.11., ke 9.11., pe 11.11. ja la 12.11. Kaikki esitykset klo 19 Valvenäyttämöllä.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Vappuaaton kuvia ja tunnelmia: Perinteiset tapahtumat ilahduttivat opiskelijoita kahden vuoden tauon jälkeen

Vappu on ehkäpä opiskelijoiden tärkein ja odotetuin juhla. Parin vuoden tauon jälkeen opiskelijat pääsevät viimein juhlistamaan kevään juhlaa raskaan työvuoden jälkeen. Useilla juhlinta alkaa viimeistään viikkoa ennen vappua. Olimme mukana aattona Franzénin patsaan lakituksessa, opiskelijoiden vappukulkueessa sekä fuksiuitoissa. Sää on tuttuun tapaan kolea. Toisaalta vappusää on loistava, jos ei sada lunta tai isompia esineitä. Nyt aurinkokin näyttäytyy välillä ja […]

TEKSTI Pete Huttunen

KUVAT Mari Kivioja

Vappu on ehkäpä opiskelijoiden tärkein ja odotetuin juhla. Parin vuoden tauon jälkeen opiskelijat pääsevät viimein juhlistamaan kevään juhlaa raskaan työvuoden jälkeen. Useilla juhlinta alkaa viimeistään viikkoa ennen vappua. Olimme mukana aattona Franzénin patsaan lakituksessa, opiskelijoiden vappukulkueessa sekä fuksiuitoissa.

Vappuna opiskelijat kokoontuvat juhlimaan.

Sää on tuttuun tapaan kolea. Toisaalta vappusää on loistava, jos ei sada lunta tai isompia esineitä. Nyt aurinkokin näyttäytyy välillä ja hellii iloisen opiskelijaporukan koeteltuja sieluja. Aaton perinteisiin tapahtumiin osallistuvat ovat yllättävän raikkaan näköisiä ja pirteitä.

Franzénin patsas saa lakkinsa

Opiskelijoiden vappuaatto alkaa Humanistisen Killan järjestämällä Frans Mikael Franzénin patsaan  lakituksella. Oulun vanhin julkinen ulkoveistos sai lakkinsa ensimmäisen kerran jo vuonna 1966. Jatkuva perinne merkittävän runoilijan, piispan ja akateemikon lakituksesta tuli 1980-luvun alussa. Esikuvana perinteelle on Helsingin Havis Amandan, eli Mantan lakitus. 

Jo kaksi vuotta Franzen on taivastellut vappua ilman lakkia, koska kulkutauti esti ainakin kaikki viralliset vappuriennot. Nyt paikalle on kertynyt arviolta satapäinen joukko entisiä ja nykyisiä opiskelijoita kunnioittamaan perinnettä.

Lakki asettuu päähän kauniisti aplodien saattamana.

Tuomiokirkon kello lyö 12, mutta lakitukseen varattu nosturi ei suostu liikahtamaan. Humanistisen Killan puheenjohtaja Eveliina Tiusanen jännittää nosturin korissa, että näinkö Franzén jää kolmatta kertaa peräjälkeen ilman lakkia. Tiusanen kertoo odotellessa, että Franzén oli todellinen ihmelapsi. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 13-vuotiaana, 17-vuotiaana hänestä tuli maisteri ja dosentti 20-vuotiaana.  

Tässäpä voimahahmo heille, jotka nurisevat, että veltot ja juhlivat opiskelijat eivät valmistu tarpeeksi  nopeasti tuottaviksi veronmaksuyksiköiksi. Ennen ei aikailtu turhaan. Tämän kauemmaksi ei ajatus ehdi karata, kun Nosturin kori jo nousee kiltisti kohti korkeuksia. Franzen saa lakkinsa ja herran ilme näyttää heti vähän tyytyväisemmältä.

Opiskelijoiden vappukulkue Teekkaritorvien säestämänä 

Vappukulkue läpi kaupungin ehtii karata lakituksen viivästyttyä. Hätää ei kuitenkaan ole, sillä kulkue  pysähtelee kunnioittamaan teekkareiden historiallisia ja merkittäviä paikkoja. Ystävälliset  liikenteenohjaajat kertovat, missä pääsemme mukaan. Kulkue ei odottanut väkeä lakituksesta, koska  viranomaisten kanssa on sovittu tarkkaan aikataulu ja liikennejärjestelyt.

Vappukulkue ilman saunaa on turhaa – ainakin viileällä ilmalla.

Pian kuuluu jo Teekkaritorvien soitto ja tunnistan komean Koneinsinöörikillan paloauton, Ykän. Perässä marssii tasainen letka opiskelijoita, pääosin teekkareita. Etuautosta kuuluu teekkarivitsejä, jotka peittyvät liikenteen melun ja puhallinorkesterin soiton alle. Joku toteaa, että asia on hyvä juuri näin.

Teekkaritorvet rytmittävät kulkueen etenemistä kuorma-auton lavalla.

Yleisöä on kerääntynyt tasaisesti matkan varrelle. Kulkue tuo varmasti entisille teekkareille nostalgisia muistoja. Eräs vanhempi herrasmies seisoo asennossa hyvin kellastunut teekkarilakki päässään ja pyyhkii vaivihkaa silmäkulmaansa.

Fuksiuitot ja rauhallista pikniktunnelmaa

Perinteiset fuksiuitot järjestetään tänä vuonna Tuiran uimarannalla. Muistan, että jokunen vuosi sitten fuksit kastettiin Ainolan puistossa Plaanaojan kuravedessä. Uusi paikka on varmasti fukseille mieleen.

Verbalaiset Suvi ja Alisa sekä luonnonvara-alaa opiskeleva Kerttu aikovat suunnata illalla bileisiin 45-Specialiin.

Rannalla on iloinen piknikmeininki ja aurinko lämmittää mieliä. Ihmiset istuskelevat vilteillään rauhallisesti skumppalasit käsissään. Lakituksesta lähtien mielen takamailla on kummitellut hieman outo fiilis. Viimeistään nyt huomaan, että opiskelijavappu on siistiytynyt siitä, mitä se oli jokunen vuosi sitten. Uudet opiskelijat ovat fiksuja ja aikuisempia kuin takavuosina.

Tellervo ja Ahti Alanärä ovat tehneet pitkän uran työelämässä. Jouni Alanärä jatkaa vanhempien viitoittamalla tiellä. Tellervo ja Ahti kertovat, että he tutustuivat Ortotopologian dosentti Aapo Heikkilään opiskeluaikoinaan.

Aiemmilta vuosilta mieleeni on jäänyt yksin istuvia surullisia hahmoja, jotka ovat viikon, tai parin juhlittuaan kadottaneet ainakin sielunsa, toisen käden ja kulmakarvat. Toisaalta silloin oli myös riemua, tanssia ja typeriä performansseja. Spontaaneja kohtaamisia ja uusia tuttavuuksia syntyi helposti.

Varhaiskasvatuksen opiskelijat Jonna, Jasmin, Lea, Mariella, Anni, Tiia, Annika ja Aino nauttivat aaton tunnelmasta. Mäyräkoira Mauno on lähtenyt mukaan ja hurmaa jokaisen.

Vappumuistot eivät välttämättä ole luotettavia, ja mieli saattaa yhdistellä kivoja asioita eri vuosilta. Asiaan vaikuttaa ehkä sekin, että joskus aaton perinteisiin tapahtumiin osallistui paljon enemmän ihmisiä.

Konsta, Veeti ja Roope kertovat, että mukavaa on, vaikka saisi olla vähän lämpimämpi keli. Hedelmäcocktail on päivän drinkki. Roopelle ei cocktailin ananas maistu.

Teekkaritorvet ovat ehtineet jo Tuiraan rannalle kulkueesta ja uitot voivat alkaa. Jokaisen kastettavan fuksivuoden ansioita ylistetään tai kerrotaan miten he ovat muuten mukavia.

Teekkaritorvet ovat kiireisiä vapun aikana. Fuksiuittojen keikka ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen.

Tällä kertaa uitettavat eivät ole paneutuneet mielikuvituksella uima-asuihin. Ainakaan ensimmäisten joukossa ei nähdä Batman-viittoja tai muuta vappurekvisiittaa. Kolea sää on saattanut kutistaa suurimman innon myös potentiaalisilta luojan luomina viuhahtajilta. Joku toteaa, että asia on hyvä juuri näin.

Pulahdustyyli on vapaa, mutta yksi sääntö on: pään on käytävä pinnan alapuolella. Tarkka yleisö ohjaa takaisin jokeen, jos ensimmäinen yritys epäonnistuu.

Leppoisa vappuaaton päivä lähenee loppuaan, ja ihmiset pakkailevat vilttejään. Illalla on varmasti  reippaita bileitä ja muita bakkanaaleja. Päivän tapahtumat olivat rauhallisia ja asiallisia. Nykyiset ja entiset opiskelijat nauttivat hymyillen kevätpäivästä. Ehkäpä karnevaalitunnelmaan päästään opiskelijavapun muissa tapahtumissa. Tämä oli hyvä juuri näin.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

OYY:n vuosijuhlaviikolla koetaan kulttuuria ja kuullaan johtohahmojen muistoja opiskeluajoista

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) juhlistaa 62. vuosijuhlaviikkoaan monenlaisilla ohjelmanumeroilla pitkin viikkoa. Juhlaviikko huipentuu ylioppilaskunnan Annos 62 -vuosijuhliin. Juhlallisuudet käynnistyvät lauantaina 2.4. poikkitieteellisillä vuosijuhlasitseillä Linnanmaan kampuksen Väylällä sekä Oulun ylioppilasteatterin Tuoretiski: Kolkyt -näytelmällä. Tarkat tiedot koko viikon tapahtumista löytyvät vuosijuhlaviikon tapahtumasivulta. Vuosijuhlaviikon aikana Linnanmaan ja Kontinkankaan kampuksilla  rakentuu Oulun taidepiiri Tapiirin yhteisötaideteos. Yhteisötaideteoksen tekemiseen pystyy osallistumaan […]

TEKSTI Tuuli Heikura

KUVAT Iina Tauriainen

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) juhlistaa 62. vuosijuhlaviikkoaan monenlaisilla ohjelmanumeroilla pitkin viikkoa. Juhlaviikko huipentuu ylioppilaskunnan Annos 62 -vuosijuhliin.

Juhlallisuudet käynnistyvät lauantaina 2.4. poikkitieteellisillä vuosijuhlasitseillä Linnanmaan kampuksen Väylällä sekä Oulun ylioppilasteatterin Tuoretiski: Kolkyt -näytelmällä. Tarkat tiedot koko viikon tapahtumista löytyvät vuosijuhlaviikon tapahtumasivulta.

Vuosijuhlaviikon aikana Linnanmaan ja Kontinkankaan kampuksilla  rakentuu Oulun taidepiiri Tapiirin yhteisötaideteos. Yhteisötaideteoksen tekemiseen pystyy osallistumaan maanantaista 4.4. keskiviikkoon 6.4. joka päivä klo 11-13 origamin taittelun muodossa. Linnanmaan kampuksen Keskusaulassa ja Kontinkankaan kampuksella Kiepin aulassa. Oulun korkeakoululiikunta OKKL tarjoaa 4.-9.4. ajan avoimet ovet opiskelijoille kaikille ryhmäliikuntatunneille ja palloiluvuoroille. 

Maanantaina 4.4. klo 11-13 edustajiston puheenjohtaja Emma Hulkkonen ja hallituksen puheenjohtaja Lotta Leinonen keittävät kahvit ja keskustelevat opiskelijoiden kanssa Linnanmaan kampuksen vihreillä naulakoilla. Paikalle voi mennä vapaasti kertomaan huolistaan ja toiveistaan liittyen opiskeluun.

Tiistaina 5.4. Linnanmaan kampuksen Keskusaulassa tarjoillaan vohveleita ja kahvia klo 11-15. Klo 9-15 Keskusaulassa Oulun korkeakoululiikunta suorittaa maksuttomasti InBody-kehonkoostumusmittauksia. Klo 12 vihreillä naulakoilla kuullaan paneelissa Oulun yliopiston johtohahmojen muistoja omista opiskeluajoistaan Paneeliin osallistuvat Vesa-Matti Sarenius, Satu Nätti ja Tapio Koivu. Oulun ylioppilaslehti striimaa paneelin Instagram-tilillämme @oulun_ylioppilaslehti.

Keskiviikkona 6.4. on mahdollisuus rentoutua ensin kaverikoiria rapsutellen Pihlajapihalla klo 12-13 ja myöhemmin stand-up -komiikan parissa klo 16 L3-luentosalissa. Huumorilla hyvinvointia -tapahtumassa esiintyvät Lasse Oikarinen ja Peter Sapiano.

Torstaina 7.4. ääneen pääsevät kansainväliset opiskelijat ja OYY:n kansainvälisyyssektorin asiantuntijat klo 16 Tellus Stagella. Jos istuminen kiristää, OKKL järjestää vahvista ja venytä -kehonhuoltotunnin klo 16.15-17 Oamkin tanssisali 2:ssa. 

Perjantaina 8.4. klo 12-14 molemmilla kampuksilla on tarjolla kakkua, kahvia ja teetä. Linnanmaan kampuksella kakkukahveja siivittävät Teekkaritorvet klo 12, kun taas Kontinkankaan kampuksella Cassiopeia klo 13. Vuosijuhlaviikko huipentuu lauantaina 9.4. järjestettävään TeeKun kevätkonserttiin Raatin nuorisotalolla klo 15 ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan Annos 62 -akateemiseen pöytäjuhlaan Ravintola Pekurissa klo 18 alkaen. Vuosijuhlien jälkeistä akateemista silliaamiaista vietetään sunnuntaina 10.4. klo 12-18 kortteliravintola Voimala 1889:ssa.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Arktinen Frozen People -festivaali liikutti juhlakansaa ja toi iloa talven keskelle

Meren jäällä vastaan kävelee vain hymyileviä ihmisiä. Aurinko paistaa kirkkaasti ja musiikin rytmi tahdittaa askeleita. Lapset, aikuiset ja koiratkin ihmettelevät kummia taideteoksia. Muutama nuori keinuu musiikin tahdissa katse kohti lasista koppia.  Käynnissä on Frozen People, elektronisen musiikin sekä arktisen taiteen ja tyylin festivaali Oulun Nallikarin jäällä lauantaina 12.3. Pääsymaksuton tapahtuma järjestetään nyt ensimmäistä kertaa. Nuori perhe on tullut […]

TEKSTI Pete Huttunen

KUVAT Mari Kivioja

Meren jäällä vastaan kävelee vain hymyileviä ihmisiä. Aurinko paistaa kirkkaasti ja musiikin rytmi tahdittaa askeleita. Lapset, aikuiset ja koiratkin ihmettelevät kummia taideteoksia. Muutama nuori keinuu musiikin tahdissa katse kohti lasista koppia. 

Käynnissä on Frozen People, elektronisen musiikin sekä arktisen taiteen ja tyylin festivaali Oulun Nallikarin jäällä lauantaina 12.3. Pääsymaksuton tapahtuma järjestetään nyt ensimmäistä kertaa.

Valaistua juhlaväkeä. Katja, Lari ja Noora saapuvat paikalle auringon laskiessa. Herran koristeltu asu on alun perin Nokian valmistama happosuojapuku 70- luvulta. Kuva Mari Kivioja.

Nuori perhe on tullut nauttimaan Iltapäivän auringosta kahden koiran kanssa. He kyselevät yllättyneinä, että mitä täällä tapahtuu? Tapahtuma herättää vilpitöntä innostusta. He kertovat miltei yhdellä suulla, että kaupunkikulttuuri tarvitsee tällaisia ennakkoluulottomia ja uudenlaisia tapahtumia. 

Frozen People –festivaalin järjestää kulttuuriyhdistys Oulu Urban Culture. Aallonmurtajalla, Nallikarin majakan vieressä DJ:t soittavat lasikopin sisällä, ja jäällä on innovatiivisia ja osin hyvinkin eläviä taideteoksia.

Lämmin tapahtuma karussa ympäristössä

Ennen uudenlaista festivaalia ei juuri kukaan tiennyt mitä odottaa. Vertailukohtia ei juuri ole. Nimestä tulee mieleen Nevadan aavikolla vietettävä legendaarinen Burning Man –festivaali. Kuulen myöhemmin, että Burning Man on ollut tapahtumaa ideoitaessa esillä. 

Meren jää ja aavikko ovat molemmat karuja ympäristöjä juhlille. Toisaalta pienellä lämminhenkisellä jäätapahtumalla ja valtavalla aavikkobakkanaalilla on suuri ero. Burning Man on jo elämäntapahippien saavuttamattomissa satojen, jopa tuhansien taalojen pääsymaksuineen. Myös bilekansan pioneerit ovat jättäneet palavan miehen vuosia sitten.

Lankuri on aluetaideteoksista eläväisin. Hän kuulemma saapui maahan iloksemme madonreikää pitkin. Mirjami Mäkelällä saattaa olla asiasta tarkempaa tietoa. Kuva Mari Kivioja.

Frozen People on uusi ja innovatiivinen festivaali. Yhteinen ihmettelyn aihe keskusteluissa on, että miksei kylmässä ja kovassa maassa ole järjestetty musiikki- ja taidetapahtumia ulkona talvisessa ympäristössä. Kysyntää olisi ja Frozen Peoplelle toivoivat kaikki jatkoa.

Iloa pimeään ja kylmään talveen

Festivaalin aluetaidetuotannosta vastaava Inka Koutaniemi kertoo tapahtuman taustasta. 

”Frozen People -festari suunniteltiin alunperin pidettäväksi kulttuuripääkaupunkivuonna 2026, mutta saatuamme rahoituksen Suomen Kulttuurirahastolta tälle vuodelle päätimme tuottaa pilottitapahtuman nyt.”

”Halusimme luoda jotain uutta sekä tehdä pimeästä ja kylmästä talvesta edes hieman siedettävämmän”, Koutaniemi kertoo.

Tuottaja Inka Koutaniemi hymyilee arvoituksellisesti illan jo pimettyä. Kuva Mari  Kivioja. 

Koronan synkkä varjo on leijunut viimeiset pari vuotta kaiken tapahtumatuotannon yllä. Frozen  Peopleakin siirrettiin varmuuden vuoksi. 

”Festarin alkuperäinen ajankohta olisi ollut helmikuun loppupuolella, mutta tammikuussa teimme  päätöksen siirtää festivaalia parilla viikolla eteenpäin”, Koutaniemi muistelee.

Päätös oli onnistunut, sillä tähdet olivat nyt kohdallaan. Ihmiset olivat lähteneet joukolla liikkeelle  oululaisten hiihtolomaviikon päättyessä ja lähimmän tähden kirkkauden innostamina.

Kaunis auringonlasku värittää tunnelmaa

Auringon laskiessa taivas värittyy pastellisävyin. Lapsiperheet nelijalkaisine ystävineen poistuvat hiljalleen paikalta. Iltaan varautunut bilekansa syttyttää asujensa led-valoja ja taideteokset nousevat lumesta selkeämmin esille. 

Tulet palavat räiskyen ja DJ-seteissä biitti nopeutuu. Ihmisiä siirtyy tanssimaan lähemmäksi lasikoppia. Ainakin reiveissä tai teknobileissä käyneille, musiikin voima ja paine säilyy kuitenkin yllättävän maltillisena illan hämärryttyä ja yleisön vaihduttua. Ehkäpä lumi imee äänen voimasta suurimman tehon.

Hybridivoimala tuottaa sähköä taideteoksiin auringon, tuulen ja  polkusähkögeneraattorin voimin. Kuva Mari Kivioja.

Osa juhlakansasta harmittelee, että joutuu poistumaan hyvissä ajoin ennen loppua viimeiselle bussille. Kulkuyhteydet Nallikariin ovat heikot, ja ihmiset kaipasivat järjestettyjä kuljetuksia ainakin keskustasta paikalle ja takaisin.

Infopisteen työntekijä Jarkko pilkkii ravintoa infopisteellä. Kuva Mari Kivioja. 

Lopussa on villiä menoa

Innokkaimmat juhlijat jaksavat tietenkin festivaalin loppuun asti, ja kuten usein, bileet ovat  parhaimmillaan juuri ennen loppua. 

DJ Jayday eli Juhani Oivo kertoo, että oli suuri kunnia soittaa ensimmäisen Frozen Peoplen viimeinen setti. 

”Valitsin keikkalevyt rutisevat jäälohkareet, talven pohjaton pimeys sekä maailmantila mielessäni. Festareilla oli kokonaisuudessaan niin mukava meininki, että ehkä sinne sujahti myös pari toiveikkaampaakin kevättä uumoilevaa kappaletta.”

”Paljon jäi myös soittamatta biisejä, joita olin kuvitellut siellä ruuvaavani. Tunti vierähti aivan liian nopeasti.”

”DJ-kopin huuruisten ikkunoiden läpi katsottuna yleisö vaikutti nautiskelevan ja loppua kohden meininki äityi aika villiksikin”, Oivo summaa.

Onnistuneet juhlat saavat jatkoa

Tuottaja Inka Koutaniemi kertoo, että arvion mukaan festareilla kävi yli tuhat ihmistä. 

”Kävijämäärä oli suurempi kuin alun perin arvioimme, mihin vaikutti varmasti myös upea keli.”

Hänen mukaansa kaikki meni hienosti ja suuremmilta ongelmilta vältyttiin. ”Jäi erittäin positiiviset fiilikset. Tästä suuret kiitokset yhteistyökumppaneille, joiden kanssa työskentely sujui jouhevasti.”

”Nyt suuntaamme katseen ensi vuoteen ja alamme suunnitella entistä hienompaa festaria, nyt jo asteen verran kokeneempina. Tähtäämme siihen, että festivaali saataisiin pidettyä vuosittain.”

”Kaikki huipentuu vuonna 2026, kun festivaali järjestetään isossa mittakaavassa ja mukana on myös esiintyjiä ja taiteilijoita muualta pohjoismaista sekä Euroopasta”, Koutaniemi paljastaa.

Osaavat DJ:t soittavat settinsä lasikopisssa. Tunnelmat vaihtelevat  maalailevasta keinunnasta lopun täyteen tykitykseen. Kuva Mari Kivioja.

Tapahtumajärjestäjänä ja– tuottajanakin tunnettu Juhani Oivo summaa DJ-keikan ja festivaalin päätyttyä tunnelmat hienosti: 

”Tapahtuma oli upea ja hyvin järjestetty! Auringonlasku ja horisontin muuttuminen neonväriloisteesta pilkkopimeäksi syöveriksi oli ikimuistoinen kokemus. Puitteet ovat kansainvälistä tasoa ja näen tapahtumalla valtavasti potentiaalia!”

Juttua korjattu 23.3. klo 9:28. Muokattu kuvatekstien asiavirheitä.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Arvio: Toiveikas suurmusikaali Billy Elliot tarjoaa iloa ja voimaa synkkään aikaan

Oulun teatterin suuri näyttämö. Billy Elliot –musikaali. Toinen ensi-ilta 5.3.2022. Käsikirjoitus  ja laulujen sanat Lee Hall. Sävellys Elton John. Suomennos Mikko Koivusalo. Ohjaus Heta  Haanperä. Koreografia Petri Kauppinen. Lavastus Kalle Nurminen. Pukusuunnittelu Jaana  Kurttila. Kapellimestari Pasi Hiltula. Rooleissa muun muassa Aslak Kipinä, Iivari Peltoniemi, Anniina Konttila, Tuomo Tolvanen, Tuure Korja, Janne Raudaskoski, Juho Uusitalo, Elina  Korhonen […]

Oulun teatterin suuri näyttämö. Billy Elliot –musikaali. Toinen ensi-ilta 5.3.2022. Käsikirjoitus  ja laulujen sanat Lee Hall. Sävellys Elton John. Suomennos Mikko Koivusalo. Ohjaus Heta  Haanperä. Koreografia Petri Kauppinen. Lavastus Kalle Nurminen. Pukusuunnittelu Jaana  Kurttila. Kapellimestari Pasi Hiltula. Rooleissa muun muassa Aslak Kipinä, Iivari Peltoniemi, Anniina Konttila, Tuomo Tolvanen, Tuure Korja, Janne Raudaskoski, Juho Uusitalo, Elina  Korhonen ja Annina Rokka. 

Raskaan hiilipölyn voi miltei aistia, kun silmien eteen avautuu koillisenglantilainen kaivoskaupunki. Pian pölyn alta nousee kuitenkin ilmaan, jopa lentoon suuri tarina pienestä pojasta, unelmista ja rohkeudesta kasvaa omaksi itseksi.

Oulun teatterin suurella näyttämöllä on alkamassa suurmusikaali Billy Elliot. Musikaali on toteutettu yhteistyössä JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen, Balettikoulu Sinikellon, Oulun Ammattikorkeakoulun kulttuurialan yksikön kanssa. Musiikkituotanto on tehty yhdessä MD Companyn kanssa. Musikaalissa on kaksoismiehitys ja kaksi ensi-iltaa. Toisessa ensi-illassa pääosassa on Aslak  Kipinä.

Oulun teatteri – Billy Elliot. Kuvassa Elina Korhonen, Aslak Kipinä sekä takana Liinu Leppänen ja Elle Kesti. Kuva: Kati Leinonen.

Musikaalin kieli koostuu puheen ja näyttelemisen lisäksi musiikista, tanssista ja laulusta.  Liikkuvia ja laulavia osasia on paljon. Elävä orkesteri soittaa orkesterimontussa, ja kaiken pitää soljua saumattomasti yhteen.

Pääosissa loistavilla lapsilla ei ole paljoa kokemusta elämästä ja esiintymisestä. Lisäksi haasteena oli pandemia, jonka aiheuttama epävarmuus oli varmasti raskas aikuisenkin kantaa. Viimein ensi-ilta saadaan järjestää ja vapautunut tunne ja ilo täyttävät näyttämön ja täyden  katsomon. Pääsemme jännittämään löytyykö pienen pojan unelmille tilaa konservatiivisessa  huolien painamassa yhteisössä.

Suosittu musikaali on tyylikkäästi toteutettu

Billy Elliot on useimmille tuttu Stephen Daldryn vuoden 2000 elokuvasta. Daldry sovitti  elokuvan myös näyttämölle. Lee Hallin käsikirjoittama ja Elton Johnin säveltämä musikaali  (Billy Elliot the Musical) kantaesitys oli Lontoossa 2005.  Palkittu musikaali on ollut suuri menestys. Oulun teatterin sovitus on Suomessa jo neljäs.  Billy Elliot on nähty ja koettu aiemmin muun muassa Helsingin kaupunginteatterissa. 

Oulun teatteri – Billy Elliot. Kuvassa mm. Juho Uusitalo, Aki Pelkonen ja Tuomo Tolvanen. Kuva: Kati Leinonen.

Tarinan historiallisena taustana on vuosien 1984 ja 1985 kaivostyöläisten lakko rautarouva  Margaret Thatcherin tiukkaa oikeistolaista politiikkaa ja kaivosten sulkemista vastaan. Teollisen vallankumouksen aikana Isossa-Britanniassa kaupunkeja perustettiin pelkästään  kaivosten ympärille. Yhteisöt olivat haavoittuvia ja epäkohdat koskivat kaupungin tai kylän jokaista ihmistä. 

Musikaalin kuvitteellisessa kaivoskaupungissa työläiset lakkoilevat ja taistelevat oikeuksistaan. Ilma on myrkyllistä ja ilmapiiri toksinen. On itsestään selvää, että tytöt harrastavat tanssia ja pojat nyrkkeilevät. 11-vuotias Billy ei  kuitenkaan halua nyrkkeillä. Hän harjoittelee isältäänkin (Janne Raudaskoski) salaa tanssia  tiukan rouva Wilkinsonin (Elina Korhonen) ohjauksessa.

Aslak Kipinä loistaa Billyn vaativassa roolissa ja kaikki lapsinäyttelijät ja -tanssijat ovat  taitavia. Parhaimmillaan valtavat tanssi- ja laulukohtaukset ovat todella vaikuttavia. Elton Johnin sävelmät ovat tarttuvia ja etenkin kaivostyöläisten yhteislaulussa on voimaa. Yleisö elää esityksessä mukana, ja spontaanit väliaplodit ja asiaan kuuluvat huudahdukset raikuvat hienojen suoritusten jälkeen. Petri Kauppisen koreografia on tarkkaan mietitty ja harjoiteltu. Koko ensemblen liike on saumattoman sujuvaa ja komeaa katsottavaa. Lavastus on toteutettu tyylikkäästi. Kalle Nurmisen luoma hiilikaupunki ja tehdassali avautuvat yksityiskohtaiseksi työläisperheen asunnoksi. Lavastuksen dynamiikka lisää liikkeen tuntua vauhdikkaaseen musikaaliin. 

Billy Elliot nousee lentoon arjen yläpuolelle

Musikaali lähtee kirjaimellisesti lentoon nuoren ja aikuisen Billyn yhteiskohtauksessa. Aslak Kipinän ja tanssija Jussi Suomalaisen tanssinumero Joutsenlampi– baletin säveliin on mieleenpainuvan hieno. Billy Elliot saa tanssista puhdasta ja vapautunutta ilmaa alleen. Kontrasti raskaissa varusteissa ja synkissä ajatuksissa maahan sidottuihin kaivostyöläisiin on oivallisesti  toteutettu. 

Oulun teatterin sovitus on tarinan synkästä taustasta huolimatta toiveikas ja sävyltään  pääosin iloinen ja riemukas. Ohjaaja Heta Haanperä ei pureudu syvälle yhteiskunnan  sosiaalisiin ongelmiin, vaikka välillä käsitellään rankkojakin aiheita. Poliittista taustaa ei ole kuitenkaan häivytetty. Edesmenneen “Maggie” Thatcherin kuolemaa toivotaan ja rautarouvan pääkin putoaa näyttävästi alkuperäisesityksen tapaan.

Koskettavista kohtauksista siirrytään sujuvasti kepeään riemuun ja tunteiden vuoropuhelu pysyy tasapainossa. Ihan jokainen siirtymä syvistä vesistä farssimaiseen ilotteluun ei ole järin tyylikäs, mutta ratkaisut ovat kokonaisuudessa perusteltuja. Eskapismille on synkkinä aikoina tarvetta. Yhteiskunnallinen paatos saa nyt väistyä ilon ja vapauden tieltä. Ihmisyys ja yhteisöllisyys saattavat sittenkin voittaa pelon ja kovan politiikan.

Vaikka Isossa-Britanniassa ei näin käynyt – suurin osa kaivoksista lakkautettiin ja loputkin yksityistettiin, teatterissa yksilön kokemus voi antaa yhteisölle toivoa ja voimaa.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää: