Arvio: Toiveikas suurmusikaali Billy Elliot tarjoaa iloa ja voimaa synkkään aikaan

Oulun teatterin suuri näyttämö. Billy Elliot –musikaali. Toinen ensi-ilta 5.3.2022. Käsikirjoitus  ja laulujen sanat Lee Hall. Sävellys Elton John. Suomennos Mikko Koivusalo. Ohjaus Heta  Haanperä. Koreografia Petri Kauppinen. Lavastus Kalle Nurminen. Pukusuunnittelu Jaana  Kurttila. Kapellimestari Pasi Hiltula. Rooleissa muun muassa Aslak Kipinä, Iivari Peltoniemi, Anniina Konttila, Tuomo Tolvanen, Tuure Korja, Janne Raudaskoski, Juho Uusitalo, Elina  Korhonen […]

Oulun teatterin suuri näyttämö. Billy Elliot –musikaali. Toinen ensi-ilta 5.3.2022. Käsikirjoitus  ja laulujen sanat Lee Hall. Sävellys Elton John. Suomennos Mikko Koivusalo. Ohjaus Heta  Haanperä. Koreografia Petri Kauppinen. Lavastus Kalle Nurminen. Pukusuunnittelu Jaana  Kurttila. Kapellimestari Pasi Hiltula. Rooleissa muun muassa Aslak Kipinä, Iivari Peltoniemi, Anniina Konttila, Tuomo Tolvanen, Tuure Korja, Janne Raudaskoski, Juho Uusitalo, Elina  Korhonen ja Annina Rokka. 

Raskaan hiilipölyn voi miltei aistia, kun silmien eteen avautuu koillisenglantilainen kaivoskaupunki. Pian pölyn alta nousee kuitenkin ilmaan, jopa lentoon suuri tarina pienestä pojasta, unelmista ja rohkeudesta kasvaa omaksi itseksi.

Oulun teatterin suurella näyttämöllä on alkamassa suurmusikaali Billy Elliot. Musikaali on toteutettu yhteistyössä JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen, Balettikoulu Sinikellon, Oulun Ammattikorkeakoulun kulttuurialan yksikön kanssa. Musiikkituotanto on tehty yhdessä MD Companyn kanssa. Musikaalissa on kaksoismiehitys ja kaksi ensi-iltaa. Toisessa ensi-illassa pääosassa on Aslak  Kipinä.

Oulun teatteri – Billy Elliot. Kuvassa Elina Korhonen, Aslak Kipinä sekä takana Liinu Leppänen ja Elle Kesti. Kuva: Kati Leinonen.

Musikaalin kieli koostuu puheen ja näyttelemisen lisäksi musiikista, tanssista ja laulusta.  Liikkuvia ja laulavia osasia on paljon. Elävä orkesteri soittaa orkesterimontussa, ja kaiken pitää soljua saumattomasti yhteen.

Pääosissa loistavilla lapsilla ei ole paljoa kokemusta elämästä ja esiintymisestä. Lisäksi haasteena oli pandemia, jonka aiheuttama epävarmuus oli varmasti raskas aikuisenkin kantaa. Viimein ensi-ilta saadaan järjestää ja vapautunut tunne ja ilo täyttävät näyttämön ja täyden  katsomon. Pääsemme jännittämään löytyykö pienen pojan unelmille tilaa konservatiivisessa  huolien painamassa yhteisössä.

Suosittu musikaali on tyylikkäästi toteutettu

Billy Elliot on useimmille tuttu Stephen Daldryn vuoden 2000 elokuvasta. Daldry sovitti  elokuvan myös näyttämölle. Lee Hallin käsikirjoittama ja Elton Johnin säveltämä musikaali  (Billy Elliot the Musical) kantaesitys oli Lontoossa 2005.  Palkittu musikaali on ollut suuri menestys. Oulun teatterin sovitus on Suomessa jo neljäs.  Billy Elliot on nähty ja koettu aiemmin muun muassa Helsingin kaupunginteatterissa. 

Oulun teatteri – Billy Elliot. Kuvassa mm. Juho Uusitalo, Aki Pelkonen ja Tuomo Tolvanen. Kuva: Kati Leinonen.

Tarinan historiallisena taustana on vuosien 1984 ja 1985 kaivostyöläisten lakko rautarouva  Margaret Thatcherin tiukkaa oikeistolaista politiikkaa ja kaivosten sulkemista vastaan. Teollisen vallankumouksen aikana Isossa-Britanniassa kaupunkeja perustettiin pelkästään  kaivosten ympärille. Yhteisöt olivat haavoittuvia ja epäkohdat koskivat kaupungin tai kylän jokaista ihmistä. 

Musikaalin kuvitteellisessa kaivoskaupungissa työläiset lakkoilevat ja taistelevat oikeuksistaan. Ilma on myrkyllistä ja ilmapiiri toksinen. On itsestään selvää, että tytöt harrastavat tanssia ja pojat nyrkkeilevät. 11-vuotias Billy ei  kuitenkaan halua nyrkkeillä. Hän harjoittelee isältäänkin (Janne Raudaskoski) salaa tanssia  tiukan rouva Wilkinsonin (Elina Korhonen) ohjauksessa.

Aslak Kipinä loistaa Billyn vaativassa roolissa ja kaikki lapsinäyttelijät ja -tanssijat ovat  taitavia. Parhaimmillaan valtavat tanssi- ja laulukohtaukset ovat todella vaikuttavia. Elton Johnin sävelmät ovat tarttuvia ja etenkin kaivostyöläisten yhteislaulussa on voimaa. Yleisö elää esityksessä mukana, ja spontaanit väliaplodit ja asiaan kuuluvat huudahdukset raikuvat hienojen suoritusten jälkeen. Petri Kauppisen koreografia on tarkkaan mietitty ja harjoiteltu. Koko ensemblen liike on saumattoman sujuvaa ja komeaa katsottavaa. Lavastus on toteutettu tyylikkäästi. Kalle Nurmisen luoma hiilikaupunki ja tehdassali avautuvat yksityiskohtaiseksi työläisperheen asunnoksi. Lavastuksen dynamiikka lisää liikkeen tuntua vauhdikkaaseen musikaaliin. 

Billy Elliot nousee lentoon arjen yläpuolelle

Musikaali lähtee kirjaimellisesti lentoon nuoren ja aikuisen Billyn yhteiskohtauksessa. Aslak Kipinän ja tanssija Jussi Suomalaisen tanssinumero Joutsenlampi– baletin säveliin on mieleenpainuvan hieno. Billy Elliot saa tanssista puhdasta ja vapautunutta ilmaa alleen. Kontrasti raskaissa varusteissa ja synkissä ajatuksissa maahan sidottuihin kaivostyöläisiin on oivallisesti  toteutettu. 

Oulun teatterin sovitus on tarinan synkästä taustasta huolimatta toiveikas ja sävyltään  pääosin iloinen ja riemukas. Ohjaaja Heta Haanperä ei pureudu syvälle yhteiskunnan  sosiaalisiin ongelmiin, vaikka välillä käsitellään rankkojakin aiheita. Poliittista taustaa ei ole kuitenkaan häivytetty. Edesmenneen “Maggie” Thatcherin kuolemaa toivotaan ja rautarouvan pääkin putoaa näyttävästi alkuperäisesityksen tapaan.

Koskettavista kohtauksista siirrytään sujuvasti kepeään riemuun ja tunteiden vuoropuhelu pysyy tasapainossa. Ihan jokainen siirtymä syvistä vesistä farssimaiseen ilotteluun ei ole järin tyylikäs, mutta ratkaisut ovat kokonaisuudessa perusteltuja. Eskapismille on synkkinä aikoina tarvetta. Yhteiskunnallinen paatos saa nyt väistyä ilon ja vapauden tieltä. Ihmisyys ja yhteisöllisyys saattavat sittenkin voittaa pelon ja kovan politiikan.

Vaikka Isossa-Britanniassa ei näin käynyt – suurin osa kaivoksista lakkautettiin ja loputkin yksityistettiin, teatterissa yksilön kokemus voi antaa yhteisölle toivoa ja voimaa.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Sosiaaliset taidot ruosteessa ja raastepöydässä

On täysin ok koheltaa sosiaalisissa tilanteissa harjoitellessaan uudelleen kanssakäymisen perusteita, muistuttaa Essi Erkkilä kolumnissaan. Palasin hiljattain vierailemaan kotikampukselleni. Aikaa viime kohtaamisestamme ehti vierähtää miltei kaksi vuotta, sillä viimeksi taisin viettää aikaa luentosalin penkkiä kuluttaen maaliskuun alussa vuonna 2020. Mieleeni tuolta ajalta on jäänyt koronauutisointi, jossa ilmiöstä puhuttiin vasta jonakin kaukaisena ulkomaita kiusaavana vitsauksena, sekä flunssainen […]

On täysin ok koheltaa sosiaalisissa tilanteissa harjoitellessaan uudelleen kanssakäymisen perusteita, muistuttaa Essi Erkkilä kolumnissaan.

Palasin hiljattain vierailemaan kotikampukselleni. Aikaa viime kohtaamisestamme ehti vierähtää miltei kaksi vuotta, sillä viimeksi taisin viettää aikaa luentosalin penkkiä kuluttaen maaliskuun alussa vuonna 2020. Mieleeni tuolta ajalta on jäänyt koronauutisointi, jossa ilmiöstä puhuttiin vasta jonakin kaukaisena ulkomaita kiusaavana vitsauksena, sekä flunssainen luennoitsija, joka vitsaili, ettei kyseessä onneksi mikään korona ole. Istuimme luokkatilassa ilman maskeja ja vailla huolta huomisesta, jossa pian kyyhöttäisimme ruutujen äärellä kuuntelemassa epäuskoisina, miten Sanna Marinin äänellä koko yhteiskunta määrättiin seisahtumaan. 

Kampukselle menemisestä tuli yhdessä illassa uhkaavaa ja jopa vaarallista. Nyt tämä uhka on vähintäänkin todella merkittävästi pienentynyt ja kampus on muuttunut jälleen turvalliseksi kohtaamispaikaksi. Vaikka mikään ei ole merkittävästi vaihtanut paikkaa vaaleiden seinien sisällä, kaikki tuntui palatessa täysin erilaiselta. Sitä todellisuutta, jossa elimme maaliskuussa 2020, ei ole enää olemassa.

Ensimmäisenä astellessani kampuksen puistikossa mieleen tulvahti lämpö: tuossa nurmikolla tapasin pienryhmäni ensimmäistä kertaa, näillä sohvilla kahvittelimme luentojen välissä ja tuossa ravintolassa tutustuimme lounaalla toisiimme! Muistojen lämmön korvasi pian lievä surumielisyys, sillä koronan seurauksena kahvilan henkilökunnan oli korvannut itsepalveluautomaatti, lounasravintola oli edelleen tilapäisesti suljettuna ja pienryhmäni hajonnut ympäri Suomea opiskelemaan näyttöpäätteiden taakse. 


Surumielisyys sai pian väistyä seuraavan tunteen tieltä, kun vastaan valuivat aamun ensimmäisille lähiluennoille matkaansa taittavat kaveriporukat. Herranjumala, ihan ihka oikeita eläviä opiskelijatovereita, aivan mahtavaa! Teki mieli heittää yläfemmat ja tuuletukset jokaiselle vastaantulevalle lajitoverille – kunnes ajauduin lähietäisyydelle heidän kanssan. 

Parin vuoden eristäytyminen tekee ihmiselle näköjään sillä tavalla höpöä, että saattaa unohtaa sosiaaliset toimintamallit. Olin kampuksella jatkuvasti hyvin tietoinen omasta olemassaolostani ja sosiaalisesti erittäin kiusallinen. Kuinka kauas ruokajonossa tulisi jättäytyä? Yrittikö tuo nyt tuolla vilkaisulla antaa jotain hienovaraista sosiaalista vinkkiä, että neiti on hyvä ja jättää hieman pidemmän turvavälin? Tuskan hiki alkaa mukavasti nousta pintaan toppatakin alla, kun edellä olevan jonottajan kanssa katseet kohtaavat ja pohdit kuumeisesti, pitääkö nyt siis hymyillä vai kaivaa jostain äkkiä maski naamalle. Ilmeeni todennäköisesti viestitti lähinnä jotakin kiusaantunutta please help me -avunhuutoa, kun yritin etsiä lyhintä pakoreittiä raastepöytään. 

Sosiaalisia taitoja täytyy harjoittaa, jotta ne pysyvät vireessä ja kehittyvät. Parin vuoden kommunikointi lähinnä videokuvan kanssa on selkeästi rapistanut omia taitojani. Yhteiskunnan ja kampuksien avautuessa tarjoutuu onneksi jatkuvasti uusia mahdollisuuksia päästä treenaamaan ja palauttelemaan mieleen, miten niiden ihmisten kanssa oikein oltiinkaan luontevasti ja rennosti. 

Tärkeää tässäkin asiassa on muistaa, että lähtee liikkeelle sopivalla määrällä treeniä, ettei vedä heti itseään ylikuntoon. Sosiaaliset kohtaamiset tuntuvat kuluttavammilta pitkän tauon jälkeen, kun aivot eivät vielä sopeutuneet uuteen tilanteeseen. Treenivinkkini kaikille onkin, että pieni sosiaalinen koheltaminen on täysin ok, jopa suositeltavaa. Kiusallisuudesta ja vieraisiin raastepöytiin vilkuilusta kertovista tarinoista nimittäin saa todistetusti loistavia jäänmurtajia keskusteluihin, sillä me kaikki taidamme samaistua siihen tunteeseen, että olemme vielä vähän ruosteessa post-korona sosialisoinnin kanssa.

Essi Erkkilä

Vastikään Oulusta Vaasaan muuttanut opiskelija, joka pohtii opintoja ja elämää niiden ympärillä. Instagram: @rautainenmuija.

Lue lisää:

Yliopiston määrä palata lähiopetukseen elokuussa – Rehtori Niinimäki kertoo, että vastuu siirtyy opettajille

Syksyllä järjestettävän opetuksen toteuttamistavasta ei ole vielä päätetty, kertoo Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki.  Read this article in English here. Etäopetus on jatkunut Oulun yliopistossa jo yli vuoden. Vaikka kampuksen ovet avattiin opiskelijoille viime kesäkuussa, on opiskelu kaukana normaalista. Tavoitteena on kuitenkin palata normaaliin pian. “Me uskomme ja toivomme, että syksyn alussa palataan normaaliin päiväjärjestykseen. […]

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Iida Putkonen

Syksyllä järjestettävän opetuksen toteuttamistavasta ei ole vielä päätetty, kertoo Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki

Read this article in English here.

Etäopetus on jatkunut Oulun yliopistossa jo yli vuoden. Vaikka kampuksen ovet avattiin opiskelijoille viime kesäkuussa, on opiskelu kaukana normaalista. Tavoitteena on kuitenkin palata normaaliin pian.

“Me uskomme ja toivomme, että syksyn alussa palataan normaaliin päiväjärjestykseen. Tällä hetkellä ajattelemme, että koronatilanne rauhoittuu kesäksi ja on syytä olettaa, että elokuussa aikuisväestö on rokotettukin ainakin yhteen kertaan.”

Niinimäki kertoo, että yliopiston toiveita saattavat vielä rajoittaa valtiolliset tai alueelliset exit-suunnitelmat, eli asetetut rajoitukset sille, missä järjestyksessä palvelut palaavat normaaliin. Yliopisto on tiedottanut aiemmin, että se valmistautuu järjestämään kurssit lähiopetuksena 1. elokuuta alkaen.

Yliopisto ei ole rehtorin mukaan tehnyt tarkempia suunnitelmia lähiopetukseen siirtymisestä eikä suunnitellut erillistä ohjeistusta opettajille. 

“Erityisiä ohjeistuksia syksylle ei ole suunniteltu, eikä yliopiston johdosta tule ohjeita, vaan ne ovat kentällä tehtäviä ratkaisuja opettajien ja opiskelijoiden kesken”, Niinimäki kommentoi.

Päätös etä- ja lähiopetuksesta jäisi siis kurssiopettajan vastuulle.

Kun edellisenä syksynä lähiopetusta tarjottiin pääasiassa aloittaville opiskelijoille, on tällä kertaa tavoitteena lähiopetuksen tarjoaminen kaikille. Toiveena on, että kaikki pystyisivät aloittamaan normaalisti, Niinimäki kertoo. Kyseessä ei kuitenkaan ole puhtaasti paluu vanhaan normaaliin.

“Sekä työ- että koulutuselämässä on opittu korona-aikana asioita, jotka halutaan säilyttää. Uskon, että opiskelijat eivätkä opettajatkaan halua palata ihan siihen samaan kuin ennen koronaa, vaan jotakin etäilyä jää pysyväksi.”

Niinimäen mielestä etäopetus on tuonut ihmisille lisää vapautta ja päätösvaltaa omasta ajankäytöstä, mutta pelkkään etätyöhön ei ole tarkoitus jäädä ikuisiksi ajoiksi.

“Kontaktiopetus on äärimmäisen tärkeää, ja yliopisto huolehtii jatkossakin siitä, että kontaktiopetusta on mahdollisimman paljon. Tutkitustikin tiedetään, että opettajan kanssa käytetty yhteinen aika parantaa oppimismenestystä.”

Toisaalta satojen opiskelijoiden massaluennot ovat rehtorille sellaisia, joissa etätoteutuksesta voi jatkossa olla hyötyä. Jos opetus on yksisuuntaista, ei sen paikalla ole niin suurta merkitystä.

Valintakokeet testinä

Kevään osalta opetus jatkuu etäopetuksena, mutta lähitoteutusta kokeillaan kevään valintakokeissa. Viime keväänä yliopistot järjestivät valintakokeet vaihtoehtoisilla tavoilla, kuten digitaalisilla kokeilla ja lisätyllä todistusvalinnalla. Kriteerien muutos sai kritiikkiä, jonka myös Niinimäki allekirjoittaa.

“Se kritiikki oli perusteltua ja olen siitä samaa mieltä. Sen takia yliopistot ovat päätyneet järjestämään pääsykokeet nyt lähitoteutuksena. Kun katsoo koronatilannetta valtakunnallisesti, olen luottavainen, että kaikki menee hyvin.”

Niinimäki korostaa kokeiden turvajärjestelyjä ja sitä, että kampukselta löytyy tarpeeksi tilaa jokaiselle kokelaalle. Silti myös fyysisesti järjestetyissä kokeissa on oma ongelmansa: koepäivänä koronakaranteenissa oleva hakija ei voi osallistua kokeisiin tänä vuonna laisinkaan. Yliopistojen yhteisessä ohjeistuksessa linjataan, että myös muuten kipeän, omaehtoisessa karanteenissa olevan tai testitulosta odottavan kokelaan tulee jättää koetilaisuus käymättä.

“Sairastapausten takia voi tulla yksilökohtaisia epäoikeudenmukaisuuksia. Ne ovat ikäviä asioita ja henkilökohtaisia tragedioita, mutta koronan osalta voi sanoa, että jos joku haluaa itsensä suojella tartunnalta ennen pääsykoetta, niin siihen on kyllä keinot olemassa.”

Oulun yliopistoon haki kevään yhteishaussa 20 133 hakijaa, mikä on yli 3000 hakijaa enemmän kuin viime vuonna. Hakijoiden suuresta määrästä huolimatta rehtori Niinimäki on luottavainen, että koetilaisuuksista selvitään turvallisesti.

“Toivon, että pääsykokeeseen tulevat elävät sillä tavalla, etteivät saa tartuntaa ennen pääsykoetta. Luotan, että asiat menevät Oulussa hyvin ja että syksyllä koittaa helpompi aika.”

Käytännössä helpompi aika tarkoittaisi niin uusille kuin vanhoille opiskelijoille paluuta lähiopetukseen, vanhaan normaaliin, heti elokuussa.

Julkaistu alunperin printtilehdessä 2/2021 22.4.2021.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Pääkirjoitus: Olen pian maisteri, mutta se ei tunnu saavutukselta

"Mitä yliopisto ei näe, on kun jään valumaan kriisin vanavedessä ulos viisivuotisesta identiteetistäni opiskelijana ilman juhlallisuuksia", kirjoittaa päätoimittaja Iida Putkonen.

Loppu häämöttää. Kevät on nostanut auringon päiväunia häiritsevälle korkeudelle ja hurjimmat jäätelökioskit ovat jo avanneet ovensa. Vappu on vain nurkan takana, tai jo alkanut, riippuen siitä kenen ajanlaskua noudattaa.

Lupasin itselleni viime vuonna, että en kirjoita koronasta ellei minun ole pakko. Olen siis kuuliaasti kirjoittanut kaikesta muusta, samalla hyvin tietoisena siitä, että jokaista maailman kolkkaa värittää yhä pandemia. Myös minun maailmaani.

Lähtökohtaisesti minulla ei ole korona-aiheeseen lisättävää: en osaa spekuloida tartuntakäyriä tai ennustaa tulevaisuuden maailman menoa. Mutta menneisyydestä voin kertoa.

Aloitin syksyllä 2019 maisteriopintoni ohjelmassa, johon hain sen käytännönläheisyyden takia.

Kävin syksyn kursseilla, joilla loistin: sain tehdä sitä, mitä rakastan. Keväällä korona iski. Tuli tiedotustilaisuus, sulku ja liuta uudissanoja kuten koronalinko ja omaehtoinen karanteeni. Käytännön sijaan tuli etäopetus ja pettymys. Kaikki tuntevat jo tarinan, joten hypätään takaisin tähän päivään.

On huhtikuu 2021. Valmistun maisteriksi samaisesta koulutusohjelmasta. On yhä Pandemia. Ajelehdin muiden lailla pyörremyrskyn silmässä, mutta olen jo tottunut tahtiin. Ja kas, maisterinkin paperit sain samalla pyörityksellä! 

Yliopisto on varmasti suoritukseeni oikein tyytyväinen. Paperilla kaikki on varsin hienoa ja juhlavaa. Olen perheeni ensimmäinen maisteri, valmis tasan viidessä opintovuodessa ja koronasta huolimatta ulkona työelämässä. Kaikki tämä tuntuu  kuitenkin lähinnä irvokkaalta. 

Haen tutkintotodistukseni vuoronumerolla postista. En tiedä syönkö kakkua, koska pelkään että tapan perheeni ei-maisterit, jos kutsun heidät käymään. En pääse publiikkiin eikä kukaan laula minulle gaudeamus igituria. En pääse palaamaan lähiopetukseen enää koskaan, vaan valmistun ammattitaidolla, jonka olen raapinut kokoon Zoomissa esiteltyjen diojen osista oikeiden kurssisisältöjen sijaan. 

Ja jos kaikesta huolimatta jään historiaan, jään historiaan tavalla, jota en halua.

En jää tilastoihin opiskelijana, joka haki käytännönläheiseen koulutukseen ja päätyi tiskaamaan etäluennolla ja tyytymättömänä postimaisteriksi. Jään yliopiston silmissä yhdeksi niistä opiskelijoista, jota korona ei hidastanut. Riemuvoitoksi yliopistolle ja yhteiskunnalle, nuoreksi joka tahdonvoimalla jaksoi ja jaksoi! 

Mitä yliopisto ei näe, on kun jään valumaan kriisin vanavedessä ulos viisivuotisesta identiteetistäni opiskelijana ilman juhlallisuuksia. Ja teen sen yksin, kuten olen tehnyt kaiken, siitä asti kun päätin etten kirjoita koronasta. 

Olen pian valmis maisteri, eikä se tunnu saavutukselta. Se tuntuu omalta maalilta, jolla varmistan, että vastapuoli voittaa. Teen tietä seuraaville unelmoijille, joille toivon parempaa. Ja ansaittua tutkintotodistusta enemmän jään odottamaan omaa vuoroani rokotusjonossa, johon olen oikeutettu vain olemalla olemassa.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Oulun yliopiston ylioppilaskunnalle 95 000 euroa hyvinvointituutori-toiminnan kehittämiseen

Oulun yliopiston ylioppilaskunta alkaa kouluttaa hyvinvointituutoreita, joiden tarkoituksena on toimia vertaistukena toisille opiskelijoille.

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Iida Putkonen

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) on saanut Opetus- ja kulttuuriministeriöltä 95 000 euron avustuksen. Avustusta haettiin osana OKM:n erityisavustuksia korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseen. Erityisavustusten tarkoituksena on muun muassa järjestää toimintaa, joka lieventää yksinäisyyttä, tarjoaa matalan kynnyksen palveluita ja tukee opiskelijoiden elämänhallintaa.

OYY haki marraskuussa 148 000 euron edestä tarjotakseen Oulun yliopiston opiskelijolle uudenlaista hyvinvointituutori-toimintaa. OYY:n pääsihteeri Kauko Keskisärkkä kertoo, että tarkoituksena on auttaa opiskelijoita ensisijaisesti koronapandemian aiheuttamassa poikkeustilanteessa.

”Tavoittelemme opiskelijahyvinvoinnin lisäämistä matalan kynnyksen harrastustoiminnan ja vertaisohjauksen keinoin. Hyvinvointituutori voisi esimerkiksi esitellä kiinnostuneille opiskelijoille eri liikuntalajeja, järjestää pyöräretken lähiympäristöön tai esitellä Oulun kulttuurikeskuksia.”

Käytännössä hyvinvointituutorit ovat Oulun yliopiston opiskelijoita, jotka OYY kouluttaa tehtävään. Lisäksi projektiin kuuluu erilaisia koulutuksia kaikille opiskelijoille. Toiminnan avulla OYY haluaa lieventää opiskelijoiden yksinäisyyttä ja lisätä opiskelijoiden yhteisöllisyyttä sekä yhdenvertaisuutta.

”Tässä hankkeessa on myös tarkoitus järjestää koulutustapahtumia, joilla vastataan ennaltaehkäisevästi opiskelijoiden ohjaustarpeeseen, kuten itseohjautuvuuden lisäämiseen ja elämänhallintataitojen vahvistamiseen”, Keskisärkkä kertoo.

Tuutoreiden on määrä aloittaa työnsä keväällä 2021 ja avustuksen turvin projekti jatkuu vuoden 2022 loppuun. OYY:n toiveena on tehdä hyvinvointituutoreista osa tulevaisuutta.

”Yhtenä pitkän aikavälin tavoitteena on luoda Oulun korkeakouluyhteisöön hyvinvointituutorimalli, joka voisi jäädä myös toimimaan myös hankkeen päättymisen jälkeen”, Keskisärkkä kommentoi.

Päätös avustuksen myöntämisestä tuli OYY:n tietoon maanantaina 25. tammikuuta. Seuraava askel on varsinainen toiminnan suunnittelu ja toteutus sekä suhteuttaminen saatuun avustukseen.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Ylioppilaiden soihtukulkuetta ei järjestetä – tilalla videojuhla somessa

Koronatilanteesta johtuen perinteinen Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) järjestämä soihtukulkue jää tänä vuonna järjestämättä. Sen sijaan itsenäisyyspäivää juhlitaan sosiaalisessa mediassa.


Tänä vuonna Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) perinteisesti järjestämä soihtukulkue on siirretty koronan takia nettiin. Aiempina vuosina ylioppilaskunnan jäsenistä koostuva kulkue on kerääntynyt Oulun keskustaan juhlistamaan itsenäisyyspäivää ja muistamaan sotaveteraaneja.

Tapahtuman ajatuksena on tuoda esiin ylioppilaiden kunnioitus sotaveteraaneja kohtaan sekä juhlistaa itsenäistä Suomea opiskelijavoimin. Vaikka tapahtuma perutaan vuoden 2020 osalta, halutaan perinnettä silti ylläpitää, OYY kertoo tiedotteessaan.

Koronatilanteen takia kaikki tulevat ylioppilaskunnan tapahtumat on siirretty etätoteutukseen. Mukana ovat esimerkiksi järjestötoimijoiden aktiiviklubit tammikuussa sekä työelämätapahtuma Löyly ja OYY:n vuosijuhlat helmikuussa.

Kulkueen sijaan OYY juhlistaa itsenäisyyspäivää sosiaalisessa mediassa. Mukana on myös perinteisesti soihtukulkueen aikana esiintynyt ylioppilaskunnan sekakuoro Cassiopeia.

Soihtukulkueen ja muiden tapahtumien järjestämisestä vastaava tapahtumatuottaja-järjestöasiantuntija Katariina Sarja kertoi lehdelle, että erityisesti soihtukulkueen järjestäminen verkossa tuotti vaikeuksia.

”Soihtukulkueen toteutus etätapahtumana koettiin hankalaksi, mutta tätä vanhaa ja erittäin tärkeää perinnettä ei haluttu katkaista. Me ylioppilaskunnassa mietittiin, mikä olisi arvokas tapa muistaa sotiemme veteraaneja ja samalla jakaa oululaisen soihtukulkueen henkeä kaikille jäsenillemme ja samalla koko Oululle.”

Pohdinnan tuloksena toteutustavaksi valikoitui sosiaalisessa mediassa järjestetty juhla.

”Kasasimme pienoiskulkueen ylioppilaskunta-aktiiveista airueineen ja lipunkantajineen ja järjestimme videokuvaukset, joihin kuului totta kai havuseppeleen laskeminen sankarimuistomerkille Intiön hautausmaalla”, Sarja kertoo.

Videon kuvaukset järjestettiin ennen Oulun siirtymistä leviämisvaiheeseen, jonka seurauksena myös OYY:n toimisto on suljettu loppuvuoden ajan.

Poikkeusoloista huolimatta Sarja toivoo, että itsenäisyyspäivän etätoteutus tavoittaa oululaiset.

”Toimiston sisällä kyyneliltä ja kylmiltä väreiltä ei säästytty videon katselun jälkeen, joten toivon, että videotervehdys lämmittää myös muiden katselijoiden mieliä, virittää itsenäisyyspäivän tunnelmaan ja tuo omalta osaltaan esiin itsenäisyyspäivän tärkeitä teemoja – onhan soihtukulkueen ja Cassiopeian esityksen seuraaminen kuulunut monen oululaisen itsenäisyyspäivän viettoon.”

Itsenäisyyspäivän etäjuhlaa voit seurata OYY:n sosiaalisesta mediasta sunnuntaina 6.12.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää: