Linnanmaalla tulevaisuudessa 20 000 opiskelijaa

Oulun ammattikorkeakoulun Kotkantien ja Teuvo Pakkalan kadun kampukset siirtyvät Linnanmaan yliopistokampukselle. Ammattikorkeakoulu muuttaa humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekunnan tiloihin, joten humanistit ja kasvatustieteilijät joutuvat muuttamaan keskusaulan tietämille. Muuttouutinen on herättänyt monessa opiskelijassa huolta tiedekuntien tulevaisuudesta. Rehtori Jouko Niinimäki sanoo, että yksikään yliopiston tiedekunta ei ole lakkautusuhan alla.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Minna Koivunen

Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) hallitus on päättänyt, että Oamkin Kotkantien ja Teuvo Pakkalan kadun kampukset siirtyvät Oulun Linnanmaalle.

Oamk vuokraa Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:ltä (SYK) noin 23 000 neliön tilat Linnanmaan pohjoisosasta humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekunnan päädystä.

Linnanmaalle muuttavat tekniikan, luonnonvara-alan, kulttuurin ja liiketalouden alat.  Sosiaali- ja terveysalan opetus jatkaa Kontinkankaan kampuksella.

Oamkin pääasiallinen muuttovuosi on 2019. Sitä ennen SYK peruskorjaa Oamkin käyttöön tulevat tilat.

Yliopiston rehtorin Jouko Niinimäen mukaan muutosta oli alustavasti keskusteltu jo viime vuonna, joten lokakuun lopun uutinen ”ei tullut ihan puun takaa.”

”Toivoin, että he päätyisivät tähän ratkaisuun, molemmat vaihtoehdot olivat mahdollisia loppuun asti.”

Oamkin rehtorin Jouko Paason mukaan päätöksestä hyötyvät nyt molemmat, sekä yliopisto että ammattikorkeakoulu.

”Tässä on mahdollisuus luoda korkeakoulukampus, joka on kaikissa suhteissa huippuhyvä, sekä opiskelijoiden että tuloksellisuuden kannalta.”

 

Humanistit ja kasvatustieteilijät muuttavat

Muuton myötä humanistit ja kasvatustieteilijät siirtyvät yliopiston vanhalle puolelle Virransillan ja ATK-kadun väliselle alueelle.

Tiedekuntien tarkka sijoittuminen on vielä mysteeri. Yliopiston hallintojohtajan Essi Kiurun mukaan yksityiskohdista on vielä vaikea puhua, sillä muuttoa koskevat suunnitelmat ovat alkuvaiheessa.

Hän ei esimerkiksi osaa sanoa sitä, kuinka paljon neliöitä tiedekunnat toiminnalleen vaativat. Kiurun mukaan tavoitteena olisi se, että humanistinen ja kasvatustieteiden tiedekunta olisivat edelleen omia kokonaisuuksiaan, eli niitä ei paloiteltaisi pieniin osioihin ympäri Linnanmaata.

”Tämä on nyt hyvin tuore asia. Pitää muistaa, että pääasiallinen muuttovuosi on 2019. Siihen mennessä saadaan mahdollisimman hyvät tilat. Korostan, että kaikki voivat olla rauhallisella mielellä ja opiskella nykytiloissa. Vuoteen 2019 on pitkä aika, meillä on hyvin aikaa suunnittelulle.”

Muuton jälkeen yhteiskampuksella opiskelee ja työskentelee noin 20 000 henkeä. Korkeakoulujen yhteiskäyttöön tulevat muun muassa tiedekirjasto Pegasus ja kampuksen ravintolat.

Kiuru ei osaa vielä sanoa, tarvitaanko Linnanmaalle lisää ravintoloita tai kirjastoja.

”Ravintola- ja kirjastokapasiteetti mietitään huolella, kunhan suunnitelma etenee.”

Oamkin rehtorin Jouko Paason mukaan korkeakoulut ovat sopineet tilojen yhteiskäytöstä noin kolmen ja puolen tuhannen neliön osalta. Yhteistyötä voidaan tehdä esimerkiksi laboratorioiden käytössä, sillä niitä tarvitaan myös ammattikorkean tekniikan ja luonnonvarojen opinnoissa.

”Meiltä löytyy auto- ja rakennuslaboratorioita, joita yliopistolla ei ole, ja yliopistolla on hienot kemian laboratoriot, joita me voimme hyödyntää.”

”Linnanmaalle ei tarvitse rakentaa kalliita kirkkosaleja, sillä kirkkomusiikin koulutus lakkautetaan. Musiikkipedagogikoulutukselle on Linnanmaalla tulossa koulutuksen vaatimat tilat. Tanssinopettajien tilojen pohdinta on vielä kesken. On mietitty, että tanssijat voisivat käyttää joko tanssikoulujen tiloja harjoitteluunsa, tai mahdollisesti myös Linnanmaalta voi löytyä tiloja.”

 

Muutto herättää myös pelkoa

Oamkin muutto on herättänyt opiskelijoissa ristiriitaisia tuntemuksia. Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) toivottaa Oamkin tervetulleeksi Linnanmaalle. Kannanotossaan OYY näkee muutoksen positiivisena asiana Oulun kehitykselle ja opintoalojen yhteistyölle.

Samaten Oamkin opiskelijakunta OSAKO suhtautuu muuttoon positiivisesti, kunhan opiskelijoiden palvelut turvataan, sanoo hallituksen puheenjohtaja Toni Hyvönen.

Humanistisen Killan puheenjohtajan Mari Partasen mukaan muutto ei ole lähtökohtaisesti paha asia, mutta sen vaikutukset pelottavat. Hän ihmettelee, miten asiasta on voitu päättää, ennen kuin muuttajien sijoituspaikka on selvillä.

”Mielestäni olisi ollut suotavaa pohtia etukäteen sitä, minne mahdutaan, ja voiko meitä sijoittaa yhdelle alueelle, että olisimme edelleen yhtenäinen tiedekunta.”

Partanen pitää päätöstä Oamkin sijoitusta arvovalintana.

”Siitä näkyy se, ketkä ovat tärkeitä ja kenestä pidetään. Tiiviimpi yhteistyö voi kyllä avata hyviä mahdollisuuksia, eikä muutto ole paha asia sinällään, mutta nyt sitä ollaan tekemässä humanistien ja kasvatustieteilijöiden kustannuksella.”

Partasen mukaan tiedekunnassa pelätään jopa humanististen alojen lopettamista.

”Viimeaikaiset mullistukset, kitsas tiedotus ja päätöksenteko suljettujen ovien takana ovat luoneet pelkoa siitä, onko tässä todellisuudessa kyse tiedekunnan alasajosta. HuTK on edullinen ja tuottelias tiedekunta ja tärkeä osa monitieteistä yhteisöä, ja sen alasajolla ei voitettaisi mitään.”

Myös yliopiston tiedotus saa kritiikkiä, sillä muuttoon liittyvästä päätöksenteon etenemisestä on kuultu lähinnä sanomalehti Kalevan kautta.

”Ulkoisessa viestinnässä on annettu kuva, että kaikki olisivat innoissaan muutosta. Se ei pidä paikkaansa, ja sen kuuleminen tuntuu aika absurdilta. Asia aiheuttaa myös paljon huolta ja murhetta.”

Oulun Luokanopettajaopiskelijoiden Olo ry:n puheenjohtaja Ville Saviluodon mukaan Oamkin muutossa on hyviä puolia, mutta Partasen tapaan hän kritisoi asiasta tiedottamista.

”Vaikka muutosta on huhuiltu pitemmän aikaa, lopullinen päätös tuli käsittääkseni yllätyksenä niin henkilökunnalle kuin opiskelijoille. Ymmärrän yhteisen kampusalueen ajamisen, mutta samaan aikaan kyseenalaistaisin sitä, miten hiljaisuudessa tämä päätös on viety läpi.”

Saviluotoa mietityttää se, millaiset ovat uudet taito- ja taideaineiden opetuksen tilat.

”Muutto ei saa olla tekosyy tilojen heikentämiselle tai pienenemiselle. Opiskelijat ja henkilökunta tulisi osallistaa alusta asti tilojen suunnitteluun, jotta ne opiskelijamäärien kasvaessa palvelisivat  nykyisiä ja tulevia tarpeitamme. ”

Humanistisen tiedekunnan dekaani Paula Rossi suhtautuu muuttouutisiin positiivisemmin.

”Nyt otetaan rauhallisesti. Kaikki on vielä kesken, ja hyvässä yhteistyössä suunnitellaan johdon kanssa. Työntekijöitä ja opiskelijoita kuullaan. Tässä on paljon hyvää, esimerkiksi yhteistyömahdollisuuksia”, Rossi kertoi tekstiviestillä.

Onko huoli tiedekunnan alasajosta perusteltua?

”Ei todellakaan ole. Päinvastoin. Me vahvistumme, olemme monessa mukana”, Rossi vastasi.

Samaa vakuuttaa Jouko Niinimäki.

”Mikään tiedekunta ei ole lakkautusuhan alla, eli humanistien ei tarvitse olla asiasta ollenkaan huolissaan. ”

 

Miten käy Humuksen ja OLOhuoneen?

Yksi ratkaistava arvoitus on se, minne Humanistisen Killan omistama Humus-kahvila ja Oulun Luokanopettajaopiskelijoiden OLOhuone-kahvio sijoittuvat.

Mari Partasen mukaan Humuksen säilyminen on Killalle taloudellisesti erittäin tärkeää. Sen tuottoja käytetään muun muassa graduapurahojen jakamiseen. Rahan lisäksi Humuksella on sosiaalinen merkitys.

”Humus on humanistien yhteisöllisyyden kehto, jossa humanistiopiskelijat ja henkilökunta tapaavat toisiaan. Nyt pohditaan sitä, löytyykö vanhalta puolelta asianmukaiset tilat. Toistaiseksi yliopiston johto ei ole ollut kiinnostunut asiasta. ”

Kahviloiden tulevaisuudesta ei tiedä Essi Kiurukaan.

”Lähtökohtana on se, että ne tilat luovutetaan Oamkin käyttöön. Mutta Humus on yhtenä asiana sellainen, joka pitää ottaa huomioon. Kuppilan tilanne ja sijoittuminen varmasti huomioidaan. Mutta vielä on aikaa miettiä sitä, miten se jatkaa elämäänsä ja toimintaansa”, Kiuru toteaa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Paremmat opintojaksokuvaukset, parempi CV

Opiskelijoiden työelämävalmiudet paranisivat, jos opintojaksokuvaukset tehtäisiin nykyistä huolellisemmin. Näin arvioi vuoden lopulla työnsä päättävä TERÄ-hanke.

TEKSTI Ville Koivuniemi

KUVAT Minna Koivunen

Tähän alkuun voisi kaivaa ”varoittavan” yksittäisen esimerkin jonkin Oulun yliopiston opinto-oppaan opintojakson tavoitteista ja sisällöstä. Etenkin osaamistavoitteiden suhteen ongelma on kuitenkin niin laaja, että yksittäisen esimerkin nostaminen esiin ei palvelisi tarkoitustaan.

Yksittäiset opintojaksokuvaukset kertovat napakasti kunkin opintojakson sisällöistä, mutta kokonaisuus muodostaa ongelman etenkin työtä hakevan ja vähänlaisesti työkokemusta omaavan opiskelijan näkökulmasta.

Ongelma konkretisoituu siinä hetkessä, kun opintojensa loppusuoralla oleva tai vastavalmistunut opiskelija yrittää hahmotella töitä etsiessään ansioluetteloonsa, mitä kaikkea työelämän kannalta olennaista osaa.

”Opiskelijan työllistymisen näkökulmasta olisi tärkeää, että hän osaisi sanoittaa ja markkinoida muutakin kuin substanssiosaamistaan, TERÄ – työelämäyhteistyötä tukevat rakenteet -strategiahankkeen puheenjohtaja”, professori Maria Kääriäinen sanoo.

Muulla kuin substanssiosaamisella Kääriäinen viittaa yleisiin työelämätaitoihin. Ne voivat olla esimerkiksi neuvottelu-, verkostoitumis- ja ryhmätyötaitoja. Niitä kyllä oppii systemaattisesti osana yliopisto-opintoja, mutta yksittäisistä opintojaksokuvauksista tai edes tutkintokuvauksista ne eivät välttämättä tule esiin – ja se on ongelma.

”Opiskelijan on hankalampi tunnistaa monipuolisesti osaamistaan, jos sitä ei sanota osaamistavoitteissa”, Kääriäinen toteaa.

Samaa viestiä kertoo oikeastaan mikä tahansa työnhakuopas: etenkin vastavalmistuneilla on vaikeuksia kirjoittaa osaamistaan auki sellaiseen muotoon, että rekrytoija pääsee heti kärryille siitä, millaista osaamista työntekijällä on.

Se että osaamista ei kuvata opintojaksojen kuvauksissa, ei tietenkään tarkoita, etteikö opiskelijoilla tuota osaamista olisi, ja etteikö opiskelijoilla olisi mahdollisuutta tuota osaamista sanoittaa esimerkiksi CV:n muotoon.

Mutta jos tutkintojen ja yksittäisten opintojaksojen kuvauksissa olisi kerrottu selkeämmin ja laajemmin, millaista osaamista opintojen aikana karttuu, siitä olisi kaikille hyötyä, Kääriäinen muistuttaa. Hänen mukaansa hyöty näkyisi myös siinä, että opiskelijat näkisivät jo opintojaksokuvauksen luettuaan, miksi opintojaksolla käytetään tiettyä opetusmenetelmää, kuten esimerkiksi ryhmätyötä.

Varsinkin teoreettisten alojen ongelma

Samaa mieltä opintojaksokuvausten puutteellisuudesta on Kääriäisen kanssa TERÄ-hankkeessa sekä ESR-rahoitteisessa Tyyli – työelämäjaksoja ja työssäoppimista yliopisto-opintoihin -hankkeessa mukana oleva Oulun yliopiston suunnittelija Tytti Tenhula.

Ongelma opintojaksokuvausten laadussa koskettaa nopeasti vilkaistuna etenkin yliopiston teoreettisimpia aloja kuten humanistista tiedekuntaa ja luonnontieteellistä tiedekuntaa.
”Mutta ei ole sellaista alaa, jossa asia olisi täysin kunnossa ja enemmän ei voitaisi tehdä”, Tenhula sanoo.

Yleisellä tasolla voidaan kuitenkin sanoa, että selvemmin tiettyihin ammatteihin valmistavilla koulutusaloilla työelämäyhteydet ovat jatkuvasti ja luonnollisesti osa opetusta. Esimerkkeinä tällaisista aloista voisi mainita lääketieteen lisensiaatin opinnot sekä luokanopettajakoulutuksen.

Toki opintojaksokuvausten olisi hyvä olla nykyistä paremmassa kunnossa muistakin syistä kuin pelkästään siksi, että opiskelijat voisivat siten kirjoittaa helpommin parempia ansioluetteloja.

”Jos ajattelee opiskelijaa, joka valikoi tulevia kurssejaan, ihan jo oppimisen näkökulmasta on tärkeää, että kursseilla annettu opetus ja opintojaksojen kuvaukset vastaavat toisiaan”, Kääriäinen toteaa.

Kaikilla varaa parantaa

Tämän vuoden alussa alkanut ja vuoden loppuun saakka toimiva TERÄ-hanke on kartoittanut Oulun yliopiston työelämäyhteyksiä. Eroja eri alojen välillä löytyy, mutta Kääriäisen mukaan kaikilla aloilla olisi parantamisen varaa.

Opintojaksokuvausten lisäksi tärkeää olisi, että eri alojen työelämäyhteydet kirjattaisiin myös osaksi opetussuunnitelmia, joita tehdään parasta aikaa ensi vuodelle. Kun kuvaukset vastaavat täysin opetusta, niistä on maksimaalinen hyöty myös opiskelijalle, joka esimerkiksi pohtii, mitä vapaavalintaisia opintoja ottaisi osaksi kurssitarjontaansa.

”Me TERÄ-hankkeessa tarkastelemme opintojaksokuvauksia ja opetussuunnitelmia sekä annamme rakentavaa palautetta. Viime kädessä vastuu on tutkinto-ohjelmilla”, Maria Kääriäinen toteaa.

Työelämän ja Oulun yliopiston välistä yhteyttä tarkasteltaessa opintojaksokuvaukset ovat luonnollisesti vain pieni osa kokonaisuutta. Niiden saattaminen ajan tasalle on kuitenkin toimenpiteenä varsin kustannustehokas.

Paljon myös tehdään

Paljon muutakin kuitenkin tapahtuu koko ajan. Esimerkiksi TYYLI-hankkeen tiimoilta Tytti Tenhula on erityisen iloinen siitä, että sen pohjalta syntyneet hankkeet ovat konkreettisia ja ne on suunniteltu suoraan tiedekuntien erilaisia tarpeita silmällä pitäen.

Yhdessä pilotissa yhdistyy poikkitieteellisyys, työelämälähtöisyys ja kesäopinnot. Siinä nelihenkiset arkkitehtuurin ja tekniikan opiskelijat suunnittelivat työryhminä Oulun kaupungille pyöräilykatoksia. Tiivistetysti sanottuna arkkitehtiopiskelijat suunnittelivat ja tekniikan opiskelijat tekivät lujuuslaskelmia.

Jonkin ryhmän suunnitelma saattaa poikia jopa sopimuksen Oulun kaupungin kanssa, mutta joka tapauksessa opiskelijat saivat oikean työelämän tilannetta vastaavan tilaajan, opintopisteitä, kokemuksen poikkitieteellisyydestä ja tekemistä kesälle.

Luonnontieteen opiskelijoiden työharjoittelukäytäntöjä on puolestaan muutettu entistä enemmän sellaiseen suuntaan, että harjoittelun jälkeen mahdollisimman monelle opiskelijalle leviäisi tietoa ja tuoretta kokemusta siitä, millaisia erilaisia harjoittelumahdollisuuksia opinnot tarjoavat.

Käytännössä kaikki selvitykset ja tutkimukset osoittavat, että opintojen aikaiset yhteydet työelämään parantavat työllistymismahdollisuuksia yksittäisen opiskelijan kohdalla merkittävästi.
”Oulun yliopistossakin hirveän monella ne kontaktit, joiden kautta saadaan ensimmäiset työpaikat, on hankittu jo opiskeluaikana”, Tenhula sanoo.

Työelämäyhteyksien parantaminen on kaikkien yliopistojen intressi jo pelkästään inhimillisten syiden ja kunkin yliopiston legitimiteetin kannalta. Entistä tärkeämpää se on tulevaisuudessa myös yliopistojen rahoituksen vuoksi.

Sanni Grahn-Laasonen asetti kesällä työryhmän, jonka tavoitteena on, että korkeakoulujen rahoitusmallissa korkeakouluja palkittaisiin tulevaisuudessa osittain koulutustasoa vastaavan työllistymisen mukaisesti. Suunnitelmissa on, että tuo rahoituskriteeri otettaisiin käyttöön vuodesta 2019 alkaen.

Ville Koivuniemi

Freelancer-toimittaja. Twitter: @VilleKoivuniemi

Lue lisää:

Kärsiikö koulutus rahoitusmallin uudistusten vuoksi?

Yliopistojen rahoitusmallia viilataan ensi vuodesta alkaen. Yliopistoille vuosittain jaettavasta 1,6 miljardin euron potista jaetaan vuoden 2017 alusta alkaen entistä enemmän strategiaperusteiseen rahoitukseen suoran tutkimus- ja koulutusrahoituksen kustannuksella. Yliopistojen rahoitusmallissa koulutukselle jaetaan tällä hetkellä 41 prosenttia ja tutkimukselle 34 prosenttia koko kakusta, mutta ensi vuoden alusta koulutus saa 39 prosenttia ja tutkimus 33 prosenttia rahoituksesta. Muiden […]

Yliopistojen rahoitusmallia viilataan ensi vuodesta alkaen. Yliopistoille vuosittain jaettavasta 1,6 miljardin euron potista jaetaan vuoden 2017 alusta alkaen entistä enemmän strategiaperusteiseen rahoitukseen suoran tutkimus- ja koulutusrahoituksen kustannuksella.

Yliopistojen rahoitusmallissa koulutukselle jaetaan tällä hetkellä 41 prosenttia ja tutkimukselle 34 prosenttia koko kakusta, mutta ensi vuoden alusta koulutus saa 39 prosenttia ja tutkimus 33 prosenttia rahoituksesta. Muiden koulutus- ja tiedepolitiikan tavoitteiden rahoitusosuus nousee puolestaan merkittävästi: 25 prosentista 28 prosenttiin.

Mistä yleisistä lähtökohdista käsin Oulun yliopisto päättää sisäisestä rahanjaostaan, Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki?

”Oulun yliopiston hallitus on linjannut, että olemme tiedekorkeakoulu, joka menestyy kansainvälisesti tutkimuksessa. Sitä kohti on menty ja viime vuonna esimerkiksi julkaisujen määrä nousi 15 prosenttia.

Mielestäni rahanjakomallimme on kannustava, oikeudenmukainen ja läpinäkyvä. Oikeudenmukainen ja kannustava se on sillä tavalla, että siinä palkitaan tuloksen mukaan. Läpinäkyvä se on niin, että kerromme, miten rahat jakautuvat minnekin.”

Onko oikein, että yliopiston johto vaikuttaa valtiolta tulevan rahan suuntaamiseen?

”Jotenkin rahat on ohjattava käyttöön. Ja rahoitus on ainoa tapa, jolla me voimme ohjata toimintaa hallituksen vahvistaman strategian suuntaan. Emme me yliopiston johdosta tietenkään osaa sanoa professoreille tai tutkijoilla että, tehkää niin tai tehkää näin, vaan he ovat asiantuntijoita kukin omalla alallaan.”

Valtion rahanjakomallissa koulutuksen rahoitusta supistetaan prosentuaalisesti eniten. Näkyykö tämä Oulussa opetuksen laadun huononemisena?

”Koulutuksen rahoituksessa on tärkeää huomata, että huomioimme, että eri alojen opetuksen järjestäminen voi kovastikin vaihdella kustannuksiltaan. Meidän täytyy kaikissa tapauksissa varmistaa, että opetukseen löytyy tarvittavat rahat. Ja sen myös varmistamme. Rahoitusmallin kulmakivi on se, että tiedekunnissa koulutus resursoidaan ensimmäisenä.

Ei-tieteellisten julkaisujen rahoitus muuttuu Oulussa radikaalisti. Miksi?

”Meillä on jostain syystä ollut tapa, jossa 4 prosenttia yliopiston mallilla jakamasta rahoituksesta on mennyt ei-tieteellisille julkaisuille riippumatta siitä, että kuinka paljon rahaa niiden perusteella on saatu. Olemme katsoneet, että se ei ole perusteltua. Emme kuitenkaan halua luopua ei-tieteellisten julkaisujen rahoituksesta, koska joillakin tieteenaloilla osa vaikuttavuudesta syntyy niiden kautta.”

Tarkoitatko erityisesti humanistista tiedekuntaa?

”Kyllä, humanistinen tiedekunta ja kasvatustieteen tiedekunta ovat saaneet tuosta potista suurimman osan.”

Tätä päätöstä ja sen aiheuttamaa kehitystä on kritisoitu kovin sanoin. Esimerkiksi sosiologian professori Vesa Puuronen kommentoi Kalevaan (7.10.) kirjoittamassaan mielipidekirjoituksessa, että teknisiä aloja suositaan rahanjaossa törkeästi esimerkiksi humanistisen alan kustannuksella. Miten vastaatte kritiikkiin?

”Mielestäni käytäntö jakaa neljä prosenttia ei-tieteellisille julkaisuille on ollut epäoikeudenmukaista, suorastaan virhe. Uusitussa mallissa ei mitenkään suosita teknisiä aloja, eikä mitään tiedekuntaa jätetä pulaan. Rahoitamme muutoksessa kohtuuttomasti hävinneitä strategisella kehittymisrahoituksella vaikeiden aikojen yli. Puurosen kirjoitus oli faktoiltaan virheellinen. Ehkä sillä yritettiin jotenkin painostaa johtoa.”

Ville Koivuniemi

Freelancer-toimittaja. Twitter: @VilleKoivuniemi

Lue lisää:

Vastuunkantajat

Oulun yliopistosta valmistuu vuosittain 1300 eri alan asiantuntijaa, mutta miten opinnot valmistavat työelämän haasteisiin ja tulevan ammatin vastuisiin? Kysyimme kolmen eri alan opiskelijalta, mitä he ajattelevat vastuukysymyksistä.

TEKSTI Heidi Hahtola

KUVAT Anna Mansisto

”Vastuu kulkee mukana läpi opintojen”

Lääkärin vastuu potilaistaan on suuri. Neljännen vuoden lääketieteen opiskelija Abdirisak Ahmed ei silti koe vastuuta pelottavana.

”Ehkä vastuu konkretisoituu ensi keväänä, kun tuleva työpaikka selviää. Työtehtävät voivat olla hyvin erilaisia työpaikasta riippuen”, Ahmed miettii.

Neljännen vuoden opintojen jälkeen lääketieteen opiskelija voi työskennellä terveyskeskuksen vuodeosastolla tai erikoissairaanhoidossa. Työpaikan on järjestettävä opiskelijalle ohjausta ja esimerkiksi päivystystehtävissä opiskelijalla on oltava vanhemman kollegan tuki.

”Nykyään lääkäriopiskelijoille on olemassa paremmin turvaverkkoja, eikä kandien tarvitse päivystää yksin”, Ahmed kertoo.

Oulun lääketieteellisen killan koulutuspoliittisena vastaavana toimiva Ahmed kokee opiskelijoiden tuntevan vastuunsa hyvin. Opinnoissa puhutaan ammatin eettisistä periaatteista paljon.

”Lääkärin ammattiin kasvu -opinnot kulkevat mukana läpi opiskeluiden. Potilaan kohtaamista, lääkärin vuorovaikutustaitoja ja etiikkaa käsitellään opintojen eri vaiheissa.”

Vastuuta käydään läpi myös eri oppiaineiden opetuksen yhteydessä. Esimerkiksi psykiatrian opinnoissa puhutaan pakkohoitolähetteiden tekemisestä ja virkamiesaseman käytöstä. Opiskelijan on osattava määritellä, koska on perusteita lähettää potilas tahdosta riippumattomaan hoitoon tai miten toimia psykoottisen tai itsemurhavaarassa olevan potilaan kanssa.

Lait on tunnettava

Tärkeimpiin lääkärin työtä määrittäviin lakeihin kuuluu laki potilaan asemasta ja oikeuksista.

”Potilaan hoito on toteutettava yhteisymmärryksessä potilaan kanssa ja hänellä on myös oikeus kieltäytyä hoidosta. Lääkärin vastuulla on kuitenkin arvioida humalaisen, alaikäisen tai mielenterveyspotilaan kohdalla, onko hän kykenevä tekemään päätöksiä hoitoaan koskien”, Ahmed toteaa.

Lääkärillä on myös vastuu tehdä ilmoitus esimerkiksi pahoinpitelyistä ja lastensuojelutapauksista. Näihin tilanteisiin opiskelijoita valmistetaan yhdessä poliisin ja muiden viranomaisten kanssa järjestettävissä seminaareissa.

Muutoin salassapitovelvollisuus on melko ehdoton ja tätä painotetaan opinnoissa paljon.

”Työssä joutuu kuitenkin puhumaan paljon puhelimessa potilaiden asioista tai keskustelemaan osastolla potilaan kanssa, jolloin joku muukin saattaa olla kuulemassa”, Ahmed miettii salassapidon toteutumista käytännössä.

Potilaskontaktit tärkeitä

Opetuksen ryhmäkoot ovat kasvaneet lääketieteellisissä tiedekunnissa koulutukseen kohdistuneiden säästöjen myötä. Tästä johtuen opiskelijat eivät välttämättä saa yhtä paljon potilaskontakteja opintojensa aikana kuin aiemmin.

Ahmed toteaa lääkärinammatin olevan ennen kaikkea kisälliammatti, jossa oppiminen tapahtuu tekemällä ja potilaiden kanssa työskentelemällä. Ryhmäkokojen kasvu on herättänyt keskustelua myös esimerkiksi Nuorten lääkärien yhdistyksessä ja Lääkäriliitossa, jotka toimivat lääkärikunnan edunvalvojina.

”Nuori lääkäri voi tehdä työssään vääriä päätöksiä tai lähettää potilaan turhiin jatkotutkimuksiin tai erikoissairaanhoitoon, jos hänellä ei ole tarpeeksi kokemusta potilastyöstä. Tällöin säästöjen sijaan syntyy lisää kuluja.”

Lääkäri on kuitenkin viime kädessä vastuussa tekemistään päätöksistä. Esimerkiksi jatkuvassa kiireessä työskentelevä terveyskeskuslääkäri vastaa itse virheistään.

”Käsittääkseni aika harvoin organisaatio joutuu vastuuseen hoitovirheistä”, Ahmed kertoo.

 

”Opettajan vastuu on lisääntynyt”

Viidettä vuotta taide- ja taitopainotteisessa luokanopettajan koulutuksessa opiskeleva Milla Laakkonen nauraa kuulleensa, että sijaisen tavoitteet ovat tärkeysjärjestyksessä: oppilaat säilyvät vahingoittumattomina, sijainen itse selviää hengissä ja oppilaat ehkä oppivatkin vielä jotain.

Kärjistetty esimerkki, mutta kertoo jotain opettajan suuresta vastuusta. Opettajan on huolehdittava paitsi opetussuunnitelman noudattamisesta ja oppilaiden edistymisestä, myös oppilaidensa turvallisuudesta.

Sijaisena joutuu koululuokkaan monesti kylmiltään. Sijaisia tarvitaan usein lyhyillä varoitusajoilla, eikä uuteen kouluun mennessään välttämättä ehdi tutustumaan koulun omiin käytäntöihin ja ohjeisiin ennen opetuksen alkua.

”Muilta työntekijöiltä saa kyllä neuvoja tarvittaessa”, Laakkonen kertoo omista kokemuksistaan sijaisena.

Aina vastuukysymykset eivät ole täysin yksiselitteisiä. Opettaja ei saisi esimerkiksi päästää oppilaita valvonnastaan oppitunnin aikana, eli vaikkapa tekemään ryhmätöitä luokkahuoneen ulkopuolelle.

Oulun ylioppilaslehti 2016
Luokanopettajaopiskelija Milla Laakkonen toteaa koulun vastuun lasten kasvattamisessa kasvaneen.

”Jos päästän oppilaat ruokatunnille muutamaa minuuttia aiemmin ja joku kaatuu ja teloo itsensä matkalla ruokalaan, onko vastuu loukkaantumisesta minulla?”, Laakkonen mainitsee esimerkin.

Hänen mielestään myös raja koulun ja kodin vastuun välillä on hämärtynyt. Opettaja viettää lasten kanssa ison osan päivästä, ja vanhemmat saattavat siirtää osan kasvatusvastuusta kouluille. Perusasioiden, kuten käytöstapojen, pitäisi kuitenkin lähteä aina kotoa.

”Vaikka vastuu mielellään sysättäisiin opettajalle, eivät vanhemmat välttämättä hyväksy opettajan päätöksiä. Toki vanhemmissa on eroja ja osa osallistuu todella aktiivisesti lapsen koulunkäyntiin”, Laakkonen miettii.

Suurille linjoille tarvetta

Luokanopettaja- ja varhaiskasvatuksen opiskelijoiden koulutukseen kuuluu neljäntenä tai viidentenä lukuvuotena Opetushallinnon perusteet -kurssi, jolla käsitellään työhön liittyvää lainsäädäntöä.
Laakkosen mielestä näitä asioita olisi hyvä käsitellä jo aiemmin, sillä esimerkiksi hän itse on tehnyt opettajansijaisuuksia ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien.

”Laki- ja vastuuasioita olisi hyvä ripotella opintojen varrelle yhden kokonaisuuden sijaan. Niitä kyllä sivutaan eri yhteyksissä, mutta suuria linjoja olisi hyvä käsitellä enemmän”, hän pohtii.
Harjoitteluissa opiskelijan tukena on ohjaava opettaja, joka viime kädessä vastaa opetuksen sujuvuudesta.

”Harjoitteluissa keskitytään oppituntien pitoon ja suunnitteluun, mutta aika vähän puhutaan esimerkiksi yhteydenpidosta kotien kanssa”, Laakkonen kertoo.

Opinnoissa on myös paljon teoriaa, joka ei välttämättä kohtaa käytännön koulutyöskentelyn kanssa. Laakkonen toteaa opintojen antavan ennen kaikkea suuntaviivat opettajuuteen.

Laakkonen myöntää tulevan ammatin vastuun mietityttävän. Suuressa opetusryhmässä oppimisvaikeuksien tai kiusaamisen huomaaminen voi olla haastavaa. Lapset voivat oireilla hyvin eri tavoin, eikä opettaja välttämättä huomaa kaikkea.

”Vastuu on kuitenkin aika pitkälti opettajalla, vaikka ei koskaan näkisi kiusaamista.”

Uudessa opetussuunnitelmassa painotetaan tekemisen ja kokemisen kautta oppimista, mutta käytännössä resurssit sanelevat miten paljon opettaja voi tehdä. Esimerkiksi vierailu pyöräilymatkan päässä olevaan kohteeseen vaatii järjestelemistä.

”En välttämättä yksin lähtisi tutustumaan ison ryhmän kanssa koulun ulkopuolelle, eikä se varmaan olisi sallittuakaan. Kouluympäristön pitäisi olla nykyään todella suojattu ja voi miettiä, suojellaanko lapsia välillä liikaakin”, hän toteaa.

 

”Vastuu ympäristöstä on itsestään selvää”

Ensimmäisen vuoden kaivos- ja rikastustekniikan opiskelija Jussi Heikkilä toteaa kaivostoiminnan vastuiden olevan kuin kolmijalkainen pöytä, josta yhtään jalkaa ei voi ottaa pois. Toiminnan on oltava taloudellisesti kannattavaa, mutta ympäristön kannalta kestävää. Kaivosyhtiöllä on myös sosiaalista vastuuta ympäröivää yhteisöä kohtaan.

”Ympäristölupien noudattaminen on yrityksen vastuulla ja ne asiat on oltava kunnossa jo kaivosta perustettaessa. Ympäristöasiat eivät ole erillään muusta toiminnasta, vaan ne ovat itsestään selvä osa sitä”, Heikkilä sanoo.

Yritykset vastaavat myös kaivoksen jälkihoidosta ja seurannasta. Kaivoksen kannattavuus ja jälkihoidon kustannukset lasketaan jo etukäteen. Esimerkiksi avolouhokset ja rikastushiekka-alueet maisemoidaan kaivostoiminnan loputtua. Aina näin ei ole ollut, ja louhoksia on aikoinaan jätetty niille sijoilleen toiminnan päätyttyä.

Suomessa kaivosyhtiöiden toimintaa säätelee nykyään tiukka lainsäädäntö. Heikkilän mielestä on hyvä, että kaivostoimintaa on maissa, joissa toimitaan vastuullisesti ja korruption taso on alhainen.
”Kuten Talvivaara osoitti, on tärkeää, että epäkohdat tuodaan esiin. Kehittyvissä maissa ongelmat saatetaan lakaista maton alle, vaikka ympäristöongelmat koskettavat kuitenkin koko maapalloa”, hän miettii.

Oulun ylioppilaslehti 2016
Kaivos- ja rikastustekniikan opiskelija Jussi Heikkilän mielestä on tärkeää, että kaivostoimintaa on vastuullisesti toimivissa valtioissa.

Metallien ja muiden kaivostuotteiden tarve kasvaa koko ajan. Esimerkiksi maatalous on riippuvainen kaivostoiminnasta saatavasta fosfaatista. Ilman sitä tarvittaisiin moninkertainen peltoala ruuantuotannon turvaamiseksi. Myös käyttämämme teknologia vaatii metalleja raaka-aineikseen.

”Kaivostoiminta liittyy kaikkeen. Teknologisen vallankumouksen myötä metalleja tarvitaan enemmän kuin niitä on tähän mennessä ollut edes käytössä. Vaikka saisimme kierrätettyä kaiken käyttämämme metallin, se ei silti riittäisi, Heikkilä kuvailee.

Osaajille tarvetta

Kaivos- ja rikastustekniikan koulutus omassa tiedekunnassaan on uutta Oulun yliopistossa, mutta alan osaajille on tarvetta.

”Minusta ala on tärkeä ja olen toiveikas, että saan koulutuksesta tarvittavat valmiudet työelämän haasteisiin”, Heikkilä toteaa.

Opintoihin sisältyy ympäristölainsäädäntöä, ympäristövaikutusten arviointia sekä vastuullisen kaivostoiminnan perusteita. Koska kaivoksissa ja rikastamoissa työskennellään valtavien laitteiden kanssa, opinnoissa kiinnitetään huomiota myös työturvallisuuteen ja työturvallisuuskortti on mahdollista suorittaa koulutuksen aikana.

Työpaikoilla on esimiehen vastuulla huolehtia siitä, että työturvallisuusohjeita noudatetaan. Heikkilä huomasi kesätyössään rikastamossa, että vanhat tavat istuvat kuitenkin tiukassa.

”Ulkomainen yritys oli ostanut rikastamon, minkä ansiosta toiminta oli modernisoitunut ja työturvallisuuteen oli alettu suhtautua aivan uudella vakavuudella. Silti monilla vanhoilla työntekijöillä saattoi olla varsin ”äijämäisiä” tapoja hoitaa asioita.”

Tulevaisuudessa Heikkilää kiinnostaa erityisesti vesienkäsittelyn parissa työskentely. Myös tutkijanura houkuttelee. Tutkimuksessa pyritään löytämään jatkuvasti tehokkaampia ja ympäristöystävällisempiä toimintatapoja.

”Jos tutkijana pystyn kehittämään keinon säästää viisi prosenttia energiaa teollisuuden prosessissa, on sen hyöty pitkässä juoksussa todella merkittävä. Yksittäisenä ihmisenä en voisi koskaan vaikuttaa yhtä paljon, vaikka yrittäisin toimia kuinka ympäristöystävällisesti hyvänsä”, hän summaa.

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää:

Jolleivät opinnot etene, on kohtalona passiivirekisteri

Oulun yliopisto otti tänä syksynä käyttöön passiivirekisterin. Sinne joutunut opiskelija ei voi edistää opintojaan, käyttää opintososiaalisia etuuksia tai saada ylioppilaskunnan tarraa opiskelijakorttiinsa. Passivoitumisen uhka herätti parisensataa opiskelijaa jatkamaan opintojaan.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Arffman

Oulun yliopisto otti passiivirekisterin käyttöön elokuun ensimmäisenä päivänä.

Nyt kaksi lukuvuotta opinnoissaan laahanneen perus- ja jatkotutkinto-opiskelijan opiskeluoikeus voidaan siirtää passiiviseksi. Passiivirekisterissä oleva opiskelija ei voi suorittaa opintojaan, saada opintotukea, käyttää opintososiaalisia etuuksia tai saada opiskelija-alennuksia.

Passiivirekisteri koskee ennen 1.8.2005 alkaneita perustutkinto-opiskeluoikeuksia sekä kaikkia jatkotutkinto-oikeuksia.

Perustutkinto-opiskelija siirretään passiivirekisteriin, jos hänen opiskeluoikeutensa on alkanut ennen 1.8.2005 eikä opintosuorituksia ole kertynyt kahden edellisen peräkkäisen lukuvuoden aikana. Jatko-opiskelijoilla opiskeluoikeuden alkamisella ei ole merkitystä – opiskelija siirretään passiivirekisteriin, mikäli hän ei ole kahden edellisen peräkkäisen lukuvuoden aikana suorittanut opintoja.

Passiivirekisteri odottaa myös heitä, jotka ovat ilmoittautuneet poissaolevaksi tai laiminlyöneet yliopistoon ilmoittautumisen viimeisen kahden lukuvuoden aikana.

Oulun yliopiston koulutuspalveluiden johtajan Eva Maria Raudasojan mukaan passiivirekisteristä hyötyy niin yliopisto kuin opiskelija. Yliopisto saa rekisterillä päivitetyn tiedon siitä, kuinka paljon sillä on aktiivisia opiskelijoita, ja kuinka paljon opintonsa keskeyttäneitä opiskelijoita. Opiskelija taas saa apua opintonsa saattamisessa päätökseen.

”Passiivirekisterin luomisen yhteydessä olemme kehittäneet erilaisia tukitoimenpiteitä opiskelijoille, joilla opinnot eivät ole edenneet.  Nyt meillä on esimerkiksi opinnäytetyöryhmä, jossa autetaan opiskelijoita saamaan opinnäytetyöt valmiiksi. Apua saa myös oman henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) päivittämiseen ajan tasalle.”

Koska opinto-oikeus säilyy passiivirekisterissäkin, eivät passivoidut opiskelijat katoa yliopiston opiskelijatilastoista minnekään.

”Uskon passiivirekisterin vaikuttavan niin, että rekisteriin laitetut opiskelijat siirtyvät ensin aktiivisiksi, läsnä oleviksi opiskelijoiksi ja saavat sen jälkeen tutkintonsa suoritettua”, Raudasoja sanoo.

Rekisteriin joutuneita opiskelijoita on Oulun yliopistossa tällä hetkellä 1365 kappaletta. Viime lukuvuonna läsnä olevaksi ilmoittautuneista opiskelijoista passiivirekisteriin joutui 708 perustutkinto-opiskelijaa ja 318 jatko-opiskelijaa.  Viime lukuvuonna poissaolevaksi ilmoittautuneita ja passiivirekisteriin passitettuja on 339, joista 289 on perustutkinto-opiskelijoita ja 50 jatko-opiskelijaa.

Koulutuspalveluiden palvelupäällikön Katja Puran mukaan passiivirekisterissä on paljon vanhoja opinto-oikeuksia, eli tapauksia, joissa opiskelija on laiminlyönyt ilmoittautumisen ja ollut kirjoilta poistettuna jo vuosikaudet.

Sen lisäksi rekisteristä löytyy myös opiskelijoita, jotka ovat kyllä vuosittain ilmoittautuneet yliopistoon läsnä oleviksi, mutta eivät ole suorittaneet yhtään opintoja vuosien aikana.

 

Passiivirekisteri syö OYY:n jäsenmaksutuloja

Passiivirekisteriin joutuva opiskelija ei voi enää kuulua ylioppilaskuntaan. Siten passiivirekisterin käyttöönotto luo Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) budjettiin ison loven.

OYY:n pääsihteerin Aino-Kaisa Mannisen arvion mukaan rekisterin vaikutus ylioppilaskunnan jäsenmaksutuloihin on noin 40 000 euroa.

”Voi olla, että osa rekisteriin joutuneista hakeutuu sieltä pois, tekee opintosuunnitelman ja edistää opintojaan. Opinto-oikeushan passiivirekisterissäkin olevilla säilyy edelleen”, Manninen sanoo.

Passiivirekisterin tulo on yksi syy sille, että OYY etsii Linnanmaalta paraikaa edullisempia tiloja itselleen. Neuvottelut uusien tilojen löytämisestä käynnistettiin viime vuonna.

Nyt OYY:lle on tarjottu mahdollisuutta muuttaa vuokralaiseksi joko luonnontieteellisen tiedekunnan entiseen opintotoimistoon Telluksen tietämille tai hallintosiipeen avoimen yliopiston vanhoihin tiloihin. Ensimmäistä tilaa tarjoaa yliopisto, toista Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö (PSOAS).

OYY:n tila-asioita käsiteltiin edustajiston kokouksessa 14. syyskuuta, mutta asia päätettiin vielä pöydätä. Uusista tiloista päätetään 29. syyskuuta pidettävässä edustajiston kokouksessa.

Aino-Kaisa Mannisen mukaan OYY on saanut Oulun yliopistolta tälle vuodelle rahaa opiskelijarekrytoinnin kehittämistä varten, mutta varsinaista passiivirekisteriä koskevaa kompensaatiorahaa ylioppilaskunnalle ei ole myönnetty.

Mannisen mukaan OYY:n ajatuksena on kehittää yliopiston kanssa tehtävää yhteistyötä, jossa myös OYY:n rahoituspohjaa voisi laajentaa yhteistyöprojektien avulla.

”Ajatukset ovat kuitenkin vielä alustavia, ja yliopiston kanssa pitää neuvotella asiasta”, hän sanoo.

 

Passiivirekisteri vaikuttaa asumiseenkin

Rekisteri tullee vaikuttamaan myös PSOASin asuntovuokraukseen. PSOAS omistaa tällä hetkellä Oulussa 3000 opiskelija-asuntoa, joihin mahtuu yhteensä 5500 vuokralaista. Säätiön asunnoissa asuu sekä perustutkinto- että jatko-opiskelijoita.

PSOASin palvelupäällikön Jari Simosen mukaan säätiö käy paraikaa neuvotteluja Oulun yliopiston kanssa rekisterin hyödyntämisestä. Tällä hetkellä säätiöllä ei ole pääsyä passiivirekisterin tietoihin.

Simosen mukaan passiivirekisteriin joutuminen ei tarkoita automaattista häätöä. Säätiön tehtävänä on kuitenkin valvoa sitä, että opiskelija-asunnossa asuva myös oikeasti opiskelee.

”Me haluamme hyödyntää maalaisjärkeä ja olla asiassa inhimillisiä. Todennäköisesti asiassa edetään niin, että huomatessamme asukkaan olevan passiivirekisterissä keskustellaan ensin siitä, miksi näin on käynyt, ja onko hän jatkamassa opintojaan. Periaatteena on, että PSOASin asunnot on tarkoitettu opiskelijoille, ja jollei vuokralainen selkeästi opiskele, meidän tehtävänämme on vapauttaa asunto opiskelijalle. Jos asukas on asunut meillä vähintään vuoden, vuokranantajan irtisanomisaika on puoli vuotta. Jos vuokralainen on asunut PSOASilla alle vuoden, irtisanomisaika on kolme kuukautta.”

 

Rekisteristä pääsee pois suorittamalla opintoja

Passiivirekisteriin päätyminen ei tarkoita opiskelujen päättymistä. Mikäli passivoitu opiskelija haluaa jatkaa opintojaan, hänen tulee hakea opiskeluoikeuden aktivointia omalla hakulomakkeella. Passiivirekisteristä pääsy vaatii lisäksi ajantasaisen HOPSin eli henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatimisen. Lisäksi opiskelijalta odotetaan toki opintojen edistymistä.

Perustutkinto-opiskelija palauttaa hakulomakkeen ja HOPSin tiedekunnan koulutuksen lähipalveluihin, jatko-opiskelija taas palauttaa hakulomakkeen sekä pääohjaajan ja seurantaryhmän hyväksymä HOPSin ja tutkimussuunnitelman Opiskelijakeskukseen UniOGS:n koordinaattoreille.

Katja Puran mukaan passiiviuhan alla olleet opiskelijat saivat tiedon rekisteriin joutumisesta sähköpostitse. Tiedon saatuaan osa opiskelijoista havahtui edistämään opintojaan.

”Aktivoituneita, eli sellaisia opiskelijoita, jotka olivat menossa passiivirekisteriin, mutta suoritusten perusteella pääsivät pois, on tähän mennessä noin 200.”

Passiivirekisteri on ennen Oulua ollut käytössä Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopistoissa. Jyväskylässä passiivirekisteriin siirretään nykyään enää jatko-opiskelijoita.

Katja Puran mukaan passiivirekisteri on Oulun yliopistossa toistaiseksi voimassaoleva käytäntö, joka on linjattu yliopiston koulutuksen johtosäännössä. Mahdolliset muutokset koulutuksen johtosääntöön käsitellään tarvittaessa yliopiston hallituksessa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Kolmen kampuksen elämää

Tämän syyslukukauden ajan Oulun yliopiston opiskelijat opiskelevat vielä kolmella kampuksella: Linnanmaalla, Kontinkankaalla ja keskustassa. Tammikuusta 2017 alkaen kampuksia on enää kaksi, kun arkkitehtuurin tiedekunta on muuttanut keskustasta Linnanmaalle.

TEKSTI Anna Mansisto

KUVAT Anna Mansisto

 

 

Oulun ylioppilaslehti 2016
POTKULAUTA. Suurin osa lääketieteelisen tiedekunnan opiskelijoista liikkuu Kontinkankaan kampuksella potkulaudoilla, koska välimatkat ovat pitkiä sairaalan ja luentosalien välillä.

 

 

 

Kuva: Anna Mansisto
RENTOUTUMINEN. Tammikuussa avattu Tellus on löytänyt käyttäjänsä. Rentoutumistilassa voi luentojen välillä käydä rauhoittumassa ja vaikka ottaa päiväunet.

 

 

 

Kuva: Anna Mansisto
KIEPPI. Lääketieteellisen tiedekunnan päärakennus Kontinkankaalla vihittiin käyttöön vuonna 2004. Portaita kutsutaan Kiepiksi.

 

 

 

Oulun ylioppilaslehti 2016
LOPUN AJAT. Arkkitehtiopiskelijoiden viimeinen syksy keskustan kampuksella on käynnissä, sillä loppuvuodesta heillä on edessään muutto Linnanmaalle.

 

 

 

Oulun ylioppilaslehti 2016
LIVEMUSIIKKIA. Linnanmaan kampuksen Central station -ravintolassa voi joko itse soittaa pianoa tai nauttia muiden tuottamasta livemusiikista.

 

 

 

Anna Mansisto

Ensimmäisen kertakäyttökameran osti Madeiran reissulle 6-vuotiaana. Siitä asti kamera on pysynyt tiivisti kädessä ja hän kuvaa aina, kun hammaslääketieteen opinnoiltansa ehtii. Instagram: @aannakatariina

Lue lisää: