Somettamista, Ti-Ti Nallen tanssia ja uimakoulua – niistä on opiskelijan pienet kesätyöt tehty

Opiskelijoiden kesätyöt, joillakin niitä on, joillakin ei. Joku on saa siistin kesätyön vakuutusfirman pohjimmaisena, kun taas joku leikkaa ruohoa vain kaatuakseen illalla rättiväsyneenä sänkyyn. Oulun ylioppilaslehti otti selvää, kuinka päästä kesätöihin vauvauinninohjaajaksi tai hahmoksi Ti-Ti-Nallen taloon.

TEKSTI Marko Heikkinen

KUVAT Anni Hyypiö

Vapautta ja nukkumista rajoittavista ominaisuuksistaan huolimatta kesätyöpaikka on arvokas, ei vain pelkästään rahan vaan työkokemuksen takia.

Huonommin asiat voivat olla – kesätyöttömyys ei ole kaikille vaihtoehto, vaan ainoa vaihtoehto. Aina voi tosin sanoa, että ”palaa juurilleen etsimään itseään”, kun käy kesän vanhempien luona syömässä.

Nykyhetken ei pitäisi olla näin dystooppinen, sillä tilastojen mukaan mahdollisuuksia kesätöihin pitäisi olla: pelkästään Elinkeinoelämän Keskusliitto kertoi keväällä tavoittelevansa tälle kesälle 130 000 kesätyöpaikkaa, 30 000 enemmän kuin edeltävinä vuosina. SAK:n luottamushenkilöpaneelin mukaan SAK:laiset alat palkkaavat tänä suvena hieman enemmän kesätyöntekijöitä kuin edellisvuonna, ja SAK:laisista työpaikoista 74 prosenttia palkkaa kesätyöntekijöitä. Erityisesti töitä tarjoavat kesällä matkailu- ja ravintola-ala sekä aiemmista vuosista poiketen rakennusteollisuus.

Kesätyöpaikkojen hakemisessa kiivainta aikaa on tammi-maaliskuu. Toisilla aloilla kesätyötä kärkkyvä joutuu olemaan hereillä vielä aikaisemmin, ja esimerkiksi toimittajilla kesätöiden hakuaika on jo kesää edeltävänä syksynä. Tätä on kritisoinut Journalistiliiton opiskelijayhteistyöryhmä, jonka mukaan aikaistuneet haut vaikeuttavat opintoja kohtuuttomasti. Vielä aikaisempi haku on monella lääkäriopiskelijalla: Lääkärilehden mukaan (10.2.2017) kesätöistä sovitaan jopa vuosi tai kaksi etukäteen.

Vaikka kesätyöpaikkaa ei tälle kesälle olisi löytynyt, yksin ei tarvitse jäädä murehtimaan. Kesätoimeentulosta löytyy OYY:n sivuilta infopaketti, jonka avulla löytyy infoa kesäopiskelusta ja toimeentulotuesta.

Myös Oulun kaupungilla on viimeinen oljenkorsi kesätyötä kaipaaville: myönteisen toimeentulotukipäätöksen saaneet, Oulussa kirjoilla olevat yli 18-vuotiaat opiskelijat voivat vielä hakea kesätyöharjoittelupaikkaa kaupungilta. Hakuaika kuukauden kestävään kesätyöharjoitteluun päättyy 17.6. Kaupungin tarjoamissa harjoittelutehtävissä on laaja skaala, potilasasiakirjojen arkistoinnista aurojen maalaukseen, siivoamiseen ja kaupunkielämästä somettamiseen.

Kesätyö voi olla ensimmäinen askel unelmauralle – tai kouriintuntuva opetus siitä, että ainakaan tätä työtä ei halua tehdä valmistumisen jälkeen.

Oulun ylioppilaslehti tutustui kahteen hieman erilaiseen kesätyöhön.

Vauvauinninohjaajalta vaaditaan varmuutta

Oululainen Eija Järvenpää opiskelee Oulun yliopistossa kuudetta vuotta biologiaa. Tulevaisuudessa hänellä siintää edessä joko biologian ja maantieteen opettajuus, tai vaihtoehtoisesti biologian tutkijan ura. ”Suoritin ensin tutkijaopinnot, jonka jälkeen siirryin pedagogisiin opintoihin”, hän kertoo.

Nykyinen kesätyö ei ole oman alan työ, mutta silti se sisältää työskentelyä lasten kanssa. J0ulukuusta asti Järvenpää on opiskeluiden ohella ohjannut vauvauintia ja lasten uimakoulua. Uimakouluja hän ohjaa Oulun Edenissä, vauvauintia ja uimakoulua Caritaksessa. Nuorimmat ohjattavat, vauvakouluikäiset, ovat kolmikuisia, vanhimmat uimakoululaiset ovat seitsenvuotiaita.

Kesätyön taustalla on oma harrastuneisuus: Järvenpää kertoo harrastaneensa uintia vuosikaudet, ja kotipaikkakunnallaan Haapajärvellä hän ohjasi paikallisen uimaseuran ryhmiä. Viime joulun aikoihin hän bongasi ilmoituksen, jossa haettiin uimakoulu Pikku Joutsenelle osa-aikaisia uimaohjaajia. Tämän vuoden alusta lähtien hän on opiskeluiden ohella ohjannut pienten polskimista.

Eija Järvenpää aikoo valmistuttuaan hakea oman alan töitä, mutta kiirettä ohjaustöistä luopumiseen ei ole. Kuva: Anni Hyypiö.

Mitä vauvauintien ohjaajalta sitten vaaditaan, uimamaisterin papereita?

”Pitää tulla toimeen ihmisten kanssa, vanhempien kanssa ollaan koko ajan kontaktissa. Lisäksi pitää olla rauhallisuutta ja varmuutta omasta toiminnasta. Kun vanhemmat tulevat uimakouluun lasten kanssa, pitää sekä lapsella että vanhemmalla olla turvallinen olo.”

Omat uintitaidot ovat Järvenpään mukaan toki ehdottomasti plussaa, mutta Pikku Joutsenella ohjaajat ovat saaneet myös oman koulutuksen.

Nyt kesällä Järvenpäällä on uimakouluja ja vauvauinteja joka päivä sunnuntaita lukuunottamatta. Syksystä kevääseen on rauhallisempaa, ohjausta on kahtena päivänä viikossa. Ryhmät polskivat puoli tuntia kerrallaan, ryhmiä on kolmesta neljään päivässä. ”Sitten järjestelyissä, lelujen laitossa sun muussa menee vielä aikaa.”

Järvenpäällä valmistuminen odottaa lähitulevaisuudessa. Mutta vieläkö uimaohjaajan hommat maistuvat maisterinakin?

Kysymys naurattaa häntä. ”Toki haen oman alan töitä. Mutta varmasti jatkan tässä hommassa, jollei aivan huippupaikka tärppää jostain.”

Hän kertoo voivansa suositella tätä kesäduunia myös muille, sillä ohjaaminen on todella mukavaa.

”Töissä ei edes huomaa, kuinka aika hujahtaa. Asiakkaat ovat yleensä hyväntuulisia ja innoissaan.”

Ti-Ti Nalleksi Ti-Ti Nallen paikalle

Jos pystyy tekemään oman alan ulkopuolisia töitä ja vielä muuttamaan Oulun ulkopuolelle, voivat Suomesta avautua aivan uudenlaiset kesätyömarkkinat.

Suomen kielen pääaineopiskelija Millakatariina Väänänen työskenteli viime kesän Ikaalisissa Ti-Ti Nallen talossa ja muutti Ikaalisiin kesäksi. Viime hetkellä, sillä kunnanjohtajan harmiksi talo muuttaa tänä kesänä Lempäälään.

Oulun ylioppilaslehti 2018.
Millakatariina Väänäsen kesäntyön huippuhetkiä olivat osallistuminen Ti-Ti Nallen risteilylle ja kahteen konserttiin. Kuva: Marko Heikkinen

Töissä hän tanssi, lauloi ja leikki lasten kanssa. ”Täytyi osata leikkiä ja heittäytyä”, Väänänen sanoo. ”Jos oli rauhallisempi hahmo, piti osata liikkua rauhallisesti, ja jos oli joku kunnon tärinähousu, piti laittaa itsensä likoon.” 

Näinkin erilainen työpaikka löytyi perinteisellä tavalla, TE-keskuksen Internet-sivujen kautta. Väänänen matkusti Ikaalisiin kaksipäiväiseen työhaastatteluun, jossa testattiin hakijoiden tanssi- ja laulukykyä. ”Tärkeintä oli osoittaa, että osaa elää satumaailmassa. Vaikka me työntekijät leikimme toisinaan puvut päällä, oikeastihan nalleperhe asuu Ti-Ti Nallen talossa”, Väänänen kertoo. 

Vaihtelua oli, sillä esiintyjät vuorottelivat kahdeksan nallehahmon välillä, riippuen mikä hahmo sattui esiintyjälle sillä hetkellä sopimaan. 

Nalleperheen lisäksi talossa esiintyi pienempiä hahmoja. Marssijärjestys oli kuitenkin selvä. 

”Ti-Ti Nalle on homman tähti”, Väänänen kertoo. ”Vain hän sai käydä kylpylän aamupalalla tervehtimässä vieraita. Esimerkiksi Torsti Torakkaa ei päästetty hotelliin.” 

Ti-Ti Nallen Talossa työskentely sujahti Väänäsen työhistoriaan sulavasti. Väänänen on ollut usein kesätöissä, jotka eivät liity suoraan hänen opiskelualaansa. ”Olen ollut betonitehtaassa ja lääketukussa tilausten kokoajana. Sitten vuonna 2016 kävin Yhdysvalloissa Bemidjin pikkukaupungissa leiriohjaajana.” 

Haastattelun lopuksi kysyn Väänäseltä vinkkiä kesätöiden myöhäiseen hakuun. Vaikka kesätöitä ei olisi vielä löytynyt, Väänänen kertoo, että esimerkiksi kauppoihin kannattaa silti jättää avoimia hakemuksia. ”Moni voi ottaa paikan vastaan ja peruu, tai sitten sairastuu. Sitten kauppa tarvitsee jonkun tilalle.” 

Ja se joku voit olla juuri sinä.

 

Teksti ja kuvat: Anni Hyypiö ja Marko Heikkinen

Marko Heikkinen

Äärimmäisen vakava kirjallisuuden pääaineopiskelija, joka kutsuu itseään "muoti & lifestyle" -toimittajaksi.

Lue lisää:

Oamkin osakekauppa sai sinetin – ”Haluamme osoittaa, että Oulu on tosissaan”

Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun yhteistyö syvenee entisestään, kun yliopistosta tulee Oamkin pääomistaja. "Omistuksen kautta syntyy myös henkistä yhteyttä, joka on omiaan rakentamaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta", sanoo yliopiston rehtori Jouko Niinimäki.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Torstaina 7. kesäkuuta Oulun ammattikorkeakoulun osakkeiden myynti sai sinetin, kun kauppakirja allekirjoitettiin Oulun kaupungintalon juhlasalissa. Oulun yliopisto ostaa itselleen Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n osake-enemmistön, 50,5 prosenttia osakkeista. Niistä yliopisto maksaa 5,1 miljoonaa euroa.

Osakekaupan myötä Oulun yliopisto saa nimetä Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n hallituksen puheenjohtajan ja kolme jäsentä seitsenhenkiseen hallitukseen.

Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n kymmenen omistajakuntaa säilyvät edelleen omistajina, mutta aiempaa pienemmillä osuuksilla. Osakekaupan jälkeen Oulun kaupungille jää 37,83 prosenttia osakkeista, muiden omistajakuntien osuudet pienenevät noin puoleen aiemmasta.

Ostoaikeista tiedotettiin ensi kertaa ystävänpäivänä. Osapuolet ovat perustelleet järjestelyä halulla hyödyntää Linnanmaan yhteiskampuksen mahdollisuudet ja muodostaa ”vahva, kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä osaamiskeskittymä”. Oulun ammattikorkeakoulun Teuvo Pakkalan ja Kotkantien kampukset muuttavat Linnanmaalle syksyllä 2020.

Mutta mitä yliopisto osakekaupalla oikein ostaa?

Sama raha, paremmat palvelut

Samassa konsernissa toimiminen mahdollistaa Oulun korkeakoulujen yhteisten palveluiden rakentamisen ilman kilpailuttamista. ”Vähintäänkin samalla rahalla saamme huomattavasti parempia palveluita, niin opiskelijoille, opettajille kuin tutkijoillekin”, Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki sanoo.

Näillä palveluilla Niinimäki tarkoittaa esimerkiksi korkeakoulujen it-palveluita (”Erittäin kallis, erittäin suuri palvelu”), henkilöstöpalveluita, tilapalveluita, kiinteistöpalveluita ja lakipalveluita.

”Kun palvelut saadaan tehtyä tehokkaammin, pitkän ajan päästä meillä jää enemmän rahaa perustoimintaan, mikä nostaa sekä yliopiston että ammattikorkeakoulun toiminnan tasoa.”

Tehokkaammat palvelut eivät kuitenkaan Niinimäen mukaan tarkoita korkeakouluissa irtisanomisia. ”Meillä on edessä intensiivinen kehittämisen ajanjakso, jolloin henkilökuntaa tarvitaan runsaasti.”

Niinimäki näkee omistusjärjestelyn vaikuttavan myös korkeakoulujen väliseen henkiseen yhteyteen.

”Omistuksen kautta syntyy myös henkistä yhteyttä, joka on omiaan rakentamaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Sen tunteen kautta yhteisiä strategioita, yhteistä näkemystä on helpompi rakentaa, vaikka molemmat korkeakoulut ovat edelleen omat organisaationsa, joilla on oma johto, hallinto, omat rahoitusmallit, omat lait.”

Lisäpontta tarvitaan kuusi miljoonaa

Korkeakoulujen yhteistyön konkretisoituminen käynnistyy elokuussa organisaatioiden välisissä työryhmissä. Jouko Niinimäen mukaan ensimmäisten työryhmien pohdintojen tuloksia on odotettavissa jo joulukuussa, koulutusta käsittelevissä ryhmissä keväällä.

Yhteistyöjärjestelyn toivotaan tuovan korkeakouluille lisärahaa opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

Jouko Niinimäki kertoo olleensa opetus- ja kulttuuriministeriön tulosneuvotteluissa tällä viikolla, ja neuvotteluiden sujuneen Oulun kannalta ”oikein mukavasti”: ”Uskomme, että strategiarahaa rakenteelliseen kehittämiseen saadaan niin yliopiston kuin ammattikorkeakoulunkin puolelle. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on jakamatta vielä kaksi rahoituserää: pääomituserä, ja strategisesta rahoituksesta irrotettu, jatkuvaan oppimiseen kytketty lisärahoituserä. Odotamme, että näistä [rahoista] saisimme lisäresursseja ja -pontta yhteistyön rakentamiseen.”

Niinimäen mukaan lisäraha on tarpeen, sillä rahaa rakenteelliseen kehittämiseen ei voi ottaa korkeakoulujen perustoiminnasta – muutoin opetus ja tutkimus kärsivät.

Kuinka paljon rahaa – eli lisäpontta – sitten tarvittaisiin?

”Toivoisin, että ministeriö myöntäisi meille kuusi miljoonaa euroa seuraavan neljän vuoden aikana.”

 

Paikalla kauppakirjan allekirjoittamisessa torstaina olivat osakaskuntien, Oamkin ja yliopiston edustajat.
Paikalla kauppakirjan allekirjoittamisessa torstaina 7.6. Oulun kaupungintalolla olivat osakaskuntien, Oamkin ja yliopiston edustajat.

Yliopistonkin etu, että ammattikorkeakoulu kehittyy

Oulun kaupunki suhtautui korkeakoulujen yhteistyöaikeisiin kaupunginjohtaja Päivi Laajalan mukaan hyvin myönteisesti. Kampusalueen hän uskoo kehittyvän tulevaisuudessa nuorekkaaksi, erottuvaksi, moderniksi alueeksi, josta tulee Oulun toiseksi merkittävin alue heti keskustan jälkeen.

”Olemme sitä mieltä, että se on yliopistonkin etu, että ammattikorkeakoulu kehittyy – ei yliopistolla ole muuta vaihtoehtoa.”

Laajalan mukaan päätös osakkeiden myynnistä herätti kyllä jonkin verran keskustelua Oulun kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa, mutta varsinaisia vastaesityksiä asiasta ei tehty. Hänen mukaansa yhtenä esitettynä huolenaiheena oli se, säilyttääkö ammattikorkeakoulu oman asemansa, ja toisaalta säilyykö Oulun yliopiston asema tiedeyliopistona. Toinen seikka koski sitä, osaako yliopisto huolehtia ammattikorkeakoulun edusta.

”Olemme sitä mieltä, että se on yliopistonkin etu, että ammattikorkeakoulu kehittyy – ei yliopistolla ole muuta vaihtoehtoa.”

Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu muodostavat konsernin, mutta molemmat säilyttävät omat tehtävänsä, profiilinsa ja tutkintonsa. Omistusjärjestelyn jälkeenkin Oulun ammattikorkeakoulu jatkaa itsenäisenä oikeushenkilönä, ja korkeakoulujen rahoitusjärjestelmät säilyvät erillisinä.

”Opetus- ja kulttuuriministeriölle tämä on viesti siitä, että Oulussa ollaan tosissaan.”

Omassa puheenvuorossaan torstain tilaisuudessa Oulun ammattikorkeakoulun rehtori Jouko Paaso korosti, kuinka molemmilla korkeakouluilla on edelleen omat roolinsa. Hänen mukaansa Oulu voi toimia malliesimerkkinä siitä, kuinka kaksi vahvaa korkeakoulua voi tehdä tiivistä yhteistyötä alueen parhaaksi, silti oman profiilinsa säilyttäen. Viitaten Tampere3:n tilanteeseen, Paason mukaan Oulussa yliopistolla ja ammattikorkeakoululla ei ole suuria kulttuurieroja, jotka vaikeuttaisivat yhteistyötä. Molemmissa organisaatioissa tarvitaan valmiutta muutoksiin.

Paaso kommentoi puheenvuorossaan myös hallituksen tulevaa kokoonpanoa.

”Ammattikorkeakoulun perustehtävän mukaisesti on toivottavaa, että hallituksesta löytyy korkeakoulutusjärjestelmän asiantuntemusta ja verkosto-osaamista. Näen, että osakeyhtiölaki ja ammattikorkeakoululaki sekä erillisinä säilyvät rahoitusjärjestelmät yhdistettynä asiantuntevaan hallitukseen takaavat ammattikorkeakoulun edun päätöksenteossa.”

Paaso korosti myös hyvän suunnittelun ja lisärahan tarpeen merkitystä.

”Opetus- ja kulttuuriministeriölle tämä on viesti siitä, että Oulussa ollaan tosissaan.”

Opiskelija ei yhteistä konsernia juuri näe

Opiskelijoille omistusjärjestely ei Jouko Niinimäen mukaan juuri näy. Oamkin muutto Linnanmaan kampukselle näkyy kaikille kampuksella opiskeleville, erityisesti Oamkin tieltä muuttaville humanisteille ja kasvatustieteilijöille, mutta opiskelijan arkeen samaan konserniin siirtymisellä ei ole juuri vaikutuksia – ainakaan parin seuraavan vuoden aikana.

”Palveluiden kehittäminen tehdään taustalla ja niin, ettei se häiritse toimintaa. Pidemmän päälle rakentuu uudenlaisia toimintatapoja ja yhteistyötä, mutta ne eivät tapahdu kovin nopeasti. Opiskelijoille näkyvät muutokset ovat olemattomia ennen vuotta 2020. ”

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan Kalle Parviaisen mukaan omistusjärjestely avaa uusia mahdollisuuksia ja helpottaa yhteistyön tekemistä: ”Toki katsomme, että uudistuksia tulee tehdä aina koulutuksen ja tutkimuksen laatu edellä.”

”Toivomme, että tämä mahdollistaa ammattikorkeakoulun ja yliopiston yhteistyön niin, että myös ammattikorkeakoulu hyötyy siitä. Molemmilla korkeakouluilla on silti edelleen omat tehtävänsä, vaikka tällainen konsernijärjestely nyt syntyykin”, kommentoi Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Osakon hallituksen puheenjohtaja Anttijussi Ripaoja.

”Varmasti jokainen Suomen ammattikorkeakoulu ja yliopistokin miettii nyt tulevaisuuttaan.”

Samankaltaista korkeakoulujen yhteistyötä on käynnissä Rovaniemellä, Lappeenrannassa ja Tampereella. Päivi Laajala uskoo, että kehitys jatkuu edelleen.

”Varmasti jokainen Suomen ammattikorkeakoulu ja yliopistokin miettii nyt tulevaisuuttaan. Rakenteellisia muutoksia tapahtuu. Siinä mielessä on hyvä, että Oulussa oltiin itse tekemässä ratkaisuja ja luomassa pohjaa tulevaisuudelle. Olemme halunneet itse osoittaa ministeriölle, että Oulussa ollaan todella tosissaan.”

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

”Toivottavasti auringonvalo seuraa mukanamme uusiin tiloihin” – Humus-kuppilalla on pian muutto edessä

Humus-kuppilalla on kesän jälkeen edessä muutto Geokadulle. Syynä on Oulun ammattikorkeakoulun muutto: nyt humanistien ja kasvatustieteilijöiden käytössä olevat tilat siirtyvät yliopistolta Oamkin käyttöön. Vanhan Humuksen läksiäisiä vietettiin tiistaina 8.5. haikeissa, mutta toiveikkaissa tunnelmissa.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Eriparikuppeja, puheensorinaa, avoimia läppäreitä ja tenttikirjoja, verhojen välistä kurkistava kevätaurinko.

Vaikka kahvilan seinällä olevassa kalenterissa lukeekin Humuksen läksiäiset, tiistaina 8.5. Humus-kuppilassa kaikki näytti olevan kutakuinkin entisellään, vailla murheellista hautajaistunnelmaa.

Humus on muuttamassa kesän jälkeen Geokadulle. Syynä on Oulun ammattikorkeakoulun muutto Linnanmaan kampukselle: nyt humanistien ja kasvatustieteilijöiden käytössä olevat tilat siirtyvät Oamkin käyttöön.

Humuksen omistaa Oulun yliopiston Humanistinen Kilta. Killan puheenjohtaja Elina Honkanen kertoo tunnelmien Humuksen muutosta olevan nyt hyvät, iloisemmat kuin tähän aikaan viime vuonna.

Viime huhtikuussa humanistijärjestöt siirsivät kiltatilansa ja Humus-kuppilan päiväksi Geokadulle. Yhden päivän ajaksi käytävä täyttyi opiskelevista, kahvittelevista, pelaavista, juttelevista ja kokoustavista opiskelijoista.

Protestilla viestittiin tyytymättömyyttä kiltatilojen ja Humuksen sijoittamiseen liian syrjäiseksi katsottuun paikkaan Geokadulta haarautuvalle sivukadulle. Tiloista syntyi lopulta sopu.

”Nyt odotamme innolla uutta paikkaa ja uusia asiakkaita.”

 

Oulun ylioppilaslehti 2018.
”Humuksen tunnelma syntyy kyllä uusiin tiloihin, sillä tunnelma tulee ihmisistä”, uskoo Humanistisen Killan puheenjohtaja Elina Honkanen.

 

Uusiin tiloihin parempaa luettavaa

Kuppilan muutto alkaa elokuussa. Uuden Humuksen avajaispäivämäärää Honkanen ei osaa vielä sanoa.

Nykyisessä paikassaan Humus on viimeistä päivää avoinna perjantaina 15. kesäkuuta.

Tiistain läksiäisiltä Elina Honkanen odotti mukavaa tunnelmaa, nykyisten tilojen fiilistelyä ja Humusta koskevia muistoja. Muistojen jakamista varten kahvilassa oli avoin mikki kahvittelijoille.

Mikrofoniin tarttui ensimmäisenä Ville-Valtteri Visuri, tutkijatohtori prosessimetallurgian tutkimusyksiköstä.

Visuri toivoi Humuksessa vallinneen lorvimisen kulttuurin jatkuvan myös uusissa tiloissa. Sen tarpeellisuutta hän perusteli sillä, että myös Killan nettisivuilla olevassa kyselyssä yleisö äänesti Humuksen parhaaksi asiaksi vetelehtimisen.

Ankaria moitteita hän kuitenkin antoi kahvilan kirjaperinteen tyssäämisestä. Visurin mukaan Humuksessa oli vuosia perinteenä vaihtuva kirja, jota kahvittelijat saattoivat aikansa ratoksi selailla.

Viime vuosien ajan tuona kirjana on jo vuosia ollut vanha autonkorjausopas, joka ei ole vaihtunut enää yhtään miksikään. Sen korvaajaksi uusiin tiloihin hän toivoi kiinnostavampaa teosta.

 

"Vuosien varrella moni asia on elämässäni muuttunut, mutta Humus on pysynyt", totesi tutkijatohtori Ville-Valtteri Visuri. Hän piti ensimmäisen puheenvuoron avoimessa mikissä Humuksen läksiäisissä 8.5.
”Vuosien varrella moni asia on elämässäni muuttunut, mutta Humus on pysynyt”, totesi tutkijatohtori Ville-Valtteri Visuri. Hän piti ensimmäisen puheenvuoron avoimessa mikissä Humuksen läksiäisjuhlassa.

 

Humanistiopiskelijoiden kahvila täytti tammikuussa 25 vuotta. Vuosien aikana moni asia on muuttunut: kahvikuppeja rikkoontuu tai katoaa, vitriinin herkut päivittyvät asiakkaiden makumieltymysten mukaan. Asiakaskuntakin vaihtuu, kun opiskelijat siirtyvät publiikin kautta työelämään ja katoavat kampukselta.

”Silloin kun ensi kertaa kahvittelin Humuksessa, ei erikoiskahveja ollut keksittykään, piti tyytyä vain Juhla Mokkaan”, muistelee yhteyssihteeri Iira Rautiainen nauraen. Hän vieraili Humus-kuppilassa ensimmäistä kertaa vuonna 2001.

”Eikä tainnut olla mukaan otettavia kahvejakaan. Salaatteja taas on ollut tarjolla niin pitkään kun muistan”, muistelee puolestaan tutkijatohtori Noora Hirvonen. Hänellä ensikosketus kahvilaan syntyi 2005.

Kysyttäessä suurinta muutosta menneeseen he vastaavat puheensorinan määrän. Kahvilassa oli ennen hiljaisempaa, sillä vapaan seurustelun sijaan monessa pöydässä opiskeltiin. Muuta opiskelutilaa oli kampuksella silloin vähemmän, Hirvonen muistelee.

 

”Humuksen muutto ei ole vielä konkretisoitunut, ei sitä vielä oikein osaa ajatella tapahtuvaksi”, totesi informaatiotutkimuksen yliopistonlehtori Heidi Enwald (vas.) kysyttäessä tunnelmia läksiäispäivänä. Kuvassa myös yhteyssihteeri Iira Rautiainen (kesk.) ja tutkijatohtori Noora Hirvonen.

 

Yksi tiistaina Humuksessa kahvikupillista jonottaneista oli Heikki Saastamoinen, englantilaisen filologian opiskelija.

Saastamoisen ensikosketus Humukseen syntyi vuonna 2012 heti ensimmäisenä opiskelupäivänä. ”Pienryhmäohjaajamme taisi pysäyttää kierroksen tänne ja todeta, että nyt pidetään kahvitauko”, hän muistelee.

Läheinen suhde kahvilaan syntyi vuonna 2015, kun Saastamoinen oli Humanistisen Killan hallituksen kahvilavastaava. ”Kaverini totesi, että minusta kyllä näkee, että olen kahvilavastaava: tänne tultaessa silmät skannaavat joka paikkaan ja katsovat, puuttuuko mitään.”

Kysyttäessä erityisen hyvää Humus-muistoa hän viittaa viime kevään mielenilmaukseen, jossa oli mukana niin kahvilan henkilökunta kuin sen käyttäjätkin. ”Se oli mahtava, onnistunut tapahtuma.”

 

Oulun ylioppilaslehti 2018.
Humuksen uusissa tiloissa asiakaspaikkoja on nykyistä vähemmän, mutta keittiö on puolestaan aiempaa suurempi.

 

Olutta on toivottu

Muiden muistellessa tiskin takana Humuksen keittiön puolella on jatkuva kiire: kahvia on keitettävä, tiskikonetta tyhjennettävä ja täytettävä, pullavalikoima tarkistettava.

Kun tiskin takana on yhtäaikaa yksi toimittaja ja kaksi työntekijää, tila käy ahtaaksi.

Hälinän keskellä ruokataukoaan viettää Anja Enojärvi, Humuksen kahvilatyöntekijä. Hän suhtautuu tulevaan muuttoon varsin tyynesti, vaikka olo onkin haikea. Hän on työskennellyt Humuksessa 14 vuotta.

Enojärvi sanoo, että näin toukokuisena tiistaina lähestyvä muutto tuntuu vielä hieman epätodelliselta ja kaukaiselta. Muuton uskoo toteutuvan vasta, kun se todella alkaa, hän sanoo.

Uutta sijaintia Geokadulla hän pitää myynnin kannalta lupaavana.

”Siellä on jo asiakkaitamme vuosien takaa. Lisäksi iltaisin siinä päässä rakennusta on ymmärtääkseni enemmän elämää, täällä on iltaisin ollut hiljaisempaa.”

Hän kertoi, että harkinnassa ovat nykyistä pitemmät aukioloajat ja laajempi valikoima. Campus Shopin sulkemisen jälkeen Humukseen on ilmestynyt myyntiin pieni määrä kirjoitustarvikkeita. Niiden valikoimaa voisi vielä entisestään lisätä, mikäli kysyntää on, Enojärvi sanoo.

”Oluttakin on meille moneen otteeseen toivottu, mutta sitä ei ole tulossa.”

Muutossa riittää silti vielä pureskeltavaa ja mietittävää. Nykyisissä tiloissa on monta hyvää puolta, kuten keskeinen sijainti kulkuväylän varrella. Lisäksi tila on valtavien ikkunoiden vuoksi hyvin valoisa.

”Toivottavasti auringonvalo seuraa mukanamme uusiin tiloihin.”

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Oamkin muutto muuttaa Linnanmaata – luvassa nopeampia bussilinjoja, pyöräilybaanaa ja aluebrändi

Oulun ammattikorkeakoulun muutto Linnanmaalle mullistaa kampuksen tilankäytön, kun pohjoispääty siirtyy yliopistolta Oamkin käyttöön. Muuton myötä muuttuu myös koko Linnanmaan ja Kaijonharjun alue.

TEKSTI Marko Heikkinen

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun ammattikorkeakoulun muuton myötä Linnanmaan kampuksella opiskelee ja työskentelee tulevaisuudessa yli 20 000 henkeä.

Tuleva muutto herättää paljon kysymyksiä molempien korkeakoulujen henkilökunnassa ja opiskelijoissa. Linnanmaan yhteiskampuksesta järjestettiin siksi torstaina 3.5. kaikille avoin keskustelutilaisuus.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan, Oulun yliopiston ja Oulun kaupungin järjestämässä tapahtumassa keskusteltiin siitä, millaisia vaikutuksia Oamkin muutolla on alueen arkkitehtuuriin, joukkoliikenteeseen, kevyen liikenteen kehitykseen ja imagoon. Aiheita olivat avaamassa muutoksia johtavat työryhmät ja Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala.

Omassa puheenvuorossaan Laajala kertoi, että Oulun ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston välinen omistusjärjestely todella toteutuu. Oulun yliopisto ostaa enemmistön Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n osakkeista, ja siitä tulee siten pääomistaja.

Tähän osakekauppaan viitaten hän kertoi vastaavanlaisista järjestelyistä Tampereella, Lappeenrannassa ja Rovaniemellä. Laajala arvelikin koulutuspoliittisena trendinä olevan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön kasvaminen entisestään.

Samassa yhteydessä Laajala sanoi, että opiskelijajärjestöille tulee todennäköisesti läsnäolo-oikeus Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n yhtiökokouksiin. ”Tähän asiaan palataan osakassopimuksen valmistelun yhteydessä.”

 

Yliopisto vai innovaatiokeskittymä?

Linnanmaan kampusalueen maankäyttötyöryhmän tilannekatsauksen antoi Oulun kaupungin kaavoitusarkkitehti Eini Vasu.

Vasu esitteli EUROPAN 14 -arkkitehtuurikilpailun palkittuja töitä, joita hyödynnetään Linnanmaa-Kaijonharjun alueen kaavarunkotyön valmistelussa. Voittaneessa ehdotuksessa, espanjalaisen työryhmän luomassa Kaljamassa poistettaisiin yliopistoa ympäröivät parkkipaikat ja tuotaisiin tilalle nykyaikaisen ihanteen mukaisia hybridirakennuksia. Samalla Kaijonharjun keskusta siirrettäisiin Yliopistokadun varteen. Toiselle sijalle tullut A Tale of Two Lakes puolestaan esitteli käärmemäisen, metsässä mutkittelevan megastruktuurin.

Kaavarunkotyö on käynnistynyt helmikuussa. Ensi maanantaina Oulun kaupungin sivuilla avautuu verkkokysely, jossa voi kertoa mielipiteensä alueen kehittämisestä.

Oulun yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä kiinnitti huomiota kampusaluetta koskevan kaavamerkinnän nimeen, innovaatiokeskittymään. Hän painotti kommentissaan sitä, kuinka alueesta puhuttaessa tulisi pyrkiä tarkempaan kielenkäyttöön. Innovaatiokeskittymästä puhuminen herättää mielikuvia liiketoiminnasta, vaikka yliopiston varsinaisena tehtävänä on bisneksen sijaan uuden tiedon ja tiedontuottajien luominen, eli tutkimus ja koulutus.

Vasun mukaan yleiskaavamerkinnöillä on tarkoitus kattaa laajasti koko alueen toimintaa. ”Nyt kaavarunkotyössä täsmennetään, mitä se tarkoittaa ja minkälaisia alueita tähän ympäristöön luodaan myöhemmin. Sisältöä ei ole yleiskaavavaiheessa tarkkaan mietitty, sen tarkoituksena on olla laaja merkintä, joka mahdollistaa mahdollisimman paljon.”

Muissa yleisökysymyksissä Vasulta tiedusteltiin, voisiko Linnanmaalle saada lisää parkkipaikkoja, majoitustilaa sekä sitä, voisiko maan alle rakentaa pysäköintitilaa keskustan Kivisydämen tapaan.

 

Pyöräilybaanalla pääsee keskustasta Linnanmaalle

Tuhansilla kasvava opiskelija- ja työntekijämäärä vaatii satsauksia joukkoliikenteeseen ja pyöräilymahdollisuuksiin.

Linnanmaan joukkoliikennettä koskevista tulevaisuudensuunnitelmista kertoi liikenneinsinööri Saija Räinä. 

Räinän mukaan Alakyläntielle Iskosta Linnanmaantielle asti rakennetaan kaksi kilometriä uutta joukkoliikennekaistaa. Molempiin suuntiin tulevien kaistojen rakentaminen ajoittuisi vuosiin 2019–2020.

Linnanmaalle on kaavailtu nopeampia yhteyksiä Oulun seudun eteläisistä kunnista. Nämä yhteydet eivät kulkisi Oulun keskustan kautta, vaan nopeasti moottoritietä pitkin. Myös Kontinkankaan ja Linnanmaan yhteyksiä pyritään parantamaan: välille on suunnitteilla nykyistä nopeampi bussiyhteys. Kontinkangasta ei siis ole unohdettu, vaan alue on tärkeä opiskelu- ja työskentelyalue, Räinä vakuutti.

Oulun keskustan ja Linnanmaan välille rakennetaan pyöräilybaana, pyöräilyn laatukäytävä. Baanaa rakennetaan kahdessa vaiheessa: väli Linnanmaalta Tervahovintielle rakennetaan tänä kesänä, toisessa vaiheessa vuonna 2019 rakennetaan yhteysväli Tervahovintieltä kauppatorille. Baanalla pyöräily ja jalankulku on erotettu toisistaan. Baanalla on Räinän mukaan myös parempi talvikunnossapito.

Vuonna 2019 tulee voimaan uusi tieliikennelaki, joka tuo pyöräilijöiden avuksi uusia pyöräilyn opastus- ja suunnistustauluja sekä paikannimikylttejä. Uusia opastustauluja tulee Oulun pyöräilyn pääreittien varrelle. Uusien opasteiden teettäminen maksaa 520 000 euron verran.

Pyöräteiden ja bussiyhteyksien lisäksi Linnanmaalla kehitetään myös kampusalueen brändiä. Sitä pohditaan omassa imagotyöryhmässä.

Yliopiston viestintäjohtaja Marja Jokinen kertoi, että työryhmän tehtävänä on parantaa alueen tunnettuutta ja laatia esitys Linnanmaan alueen ja yliopistokampuksen brändin parantamiseksi. Lisäksi työryhmän tulee tuottaa kehittämissuunnitelma ja omaleimainen, visuaalinen brändi-ilme. Jokisen arvion mukaan työryhmän visio julkistetaan vuoden loppuun mennessä. Yhtenä toimenpiteenä Jokinen pohdiskeli, voisiko kampukselle saada nykyistä pidempää, näyttävämpää Yliopistokatua, oikeaa Yliopistobulevardia.

Brändiin liittyen OYY:n hallituksen jäsen David Delahunty kyseli yhteiskampuksen yhtenäisen englanninkielisen nimen perään. Jokisen mukaan yhteistä nimeä ei ole vielä päätetty.  

Oulun ammattikorkeakoulun Kotkantien ja Teuvo Pakkalan kadun kampukset muuttavat Linnanmaalle syksyllä 2020. Sitä ennen Suomen Yliopistokiinteistöt Oy (SYK) remontoi Oamkille tulevat tilat.

 

Kirjoittajat: Marko Heikkinen ja Anni Hyypiö

Marko Heikkinen

Äärimmäisen vakava kirjallisuuden pääaineopiskelija, joka kutsuu itseään "muoti & lifestyle" -toimittajaksi.

Lue lisää:

Kuvagalleria: Franzén sai lakkinsa ja fuksit kasteensa auringonpaisteessa

Oululaisessa vappuaatossa toistuvat tutut ja rakkaat perinteet: ensin Oulun yliopiston Humanistinen Kilta lakittaa Frans Mikael Franzénin patsaan puolelta päivin, sen jälkeen teekkarikulkue kulkee läpi keskustan, ja kello kahdelta Åströmin puistossa oululaiset teekkarifuksit molskahtavat yksi kerrallaan raikkaaseen veteen. Koska tänä vuonna Lasaretinväylä ei ollut uittojen aikaan jäässä, väylän vesi virtasi vapaana ja tutun ruskeana.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oululaisia vappuaaton perinteitä juhlistettiin tänä vuonna lämpimässä poutasäässä. Franzénin lakitus, perinteinen vappukulkue ja teekkarifuksien uitot saivat oululaiset sankoin joukoin liikkeelle. Innokkaiden vappujuhlijoiden onneksi sääennusteen lupailemat synkeät sadekuurot toteutuivat vasta myöhemmin illalla, kun piknikpressut oli jo kääritty kasaan ja kannettu Åströmin puistosta turvaan sisätiloihin.

Oulun ylioppilaslehti kokosi vappuaaton aurinkoisesta juhlinnasta kuvagallerian. Klikkaa pikkukuvia nähdäksesi kuvat täysikokoisina.

 

 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Kaiken keskellä yksin – opiskelija voi olla satojen ihmisten ympäröimä ja silti yksinäinen

“Usein kuvitellaan, etteivät opiskelijat voi olla yksinäisiä, sillä opiskeluun liitetään tietynlainen sosiaalisuus. Näin ei kuitenkaan ole, ja myös opiskelijat kokevat yksinäisyyttä”, kertoo YTHS:n psykologi ja psykoterapeutti Reetta Aalto-Setälä. Hänen arvionsa mukaan noin kymmenen prosenttia opiskelijoista kokee itsensä yksinäiseksi.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Marko Heikkinen

Kampuksella on yksinäiselle monta kurjaa paikkaa: kiireiset lounasravintolat, kahvilat ja opiskeluun tarkoitetut ryhmätilat täyttyvät nauravista ihmisistä ja muistuttavat omasta yksinäisyydestä.

Ei ole ketään, jonka kanssa syödä lounasta, puhua opinnoista tai jakaa ajatuksiaan. Päivät valuvat ohitse ja aika on vaikea saada kulumaan yliopistolla ja vapaa-aikana. On surullista olla yksinäinen paikassa, joka on täynnä tuhansia muita ihmisiä.

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) Oulun toimipisteen psykologi ja psykoterapeutti Reetta Aalto-Setälä sanoo yksinäisyden voivan aiheuttaa surua, ulkopuolisuutta sekä ärtyneisyyttä, kun yksilö ei pääse osaksi ryhmää. Aalto-Setälän mukaan ihmiset hyötyvät kontaktista toiseen ihmiseen. Suhteet toisiin ihmisiin edistävät myös ihmisen somaattista terveyttä.

”Kun yksilö kokee olevansa yksin, yksinäisyys on myös terveysriski, sillä se voi aiheuttaa immuunipuolustusjärjestelmää heikentäviä tekijöitä, lisätä sydän- ja verisuonisairauksien riskiä sekä muuttaa aivojen hormoni- ja stressinsäätelyjärjestelmää”, hän sanoo.

Toisaalta yksinäisyys on subjektiivinen kokemus: jokainen käsittää ja kokee yksinäisyyden eri tavalla.

Yksinäisyys näyttää periytyvän sukupolvelta toiselle, sanoo Turun yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila. Hänen mukaansa periytymisen tarkemmat mekanismit ovat kuitenkin epäselviä. Hollantilaiset ja amerikkalaiset tutkijat ovat löytäneet kaksostutkimuksista tekijöitä, jotka voivat selittää yksinäisyyden periytymistä.

”Esimerkiksi ujous, arkuus ja vetäytyvyys ovat jossakin määrin periytyviä ominaisuuksia.”

Geneettinen perusta yksinäisyydelle on Junttilan mukaan olemassa, mutta ympäristöllä on suuri vaikutus yksinäisyyden ehkäisemiseen.

 

Yksinäisyys varastaa nuoruuden

Yksinäisyyden olotila on Niina Junttilan mukaan voimakkaan stabiili, eli pysyvä. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä suurempi todennäköisyys hänellä on vielä päästä siitä irti. Mutta jos on yläkoulussa ensimmäisen syksyn jälkeen yksinäinen, on Junttilan mukaan jo hyvin todennäköistä, että henkilö on yksinäinen myös aikuisena.

Junttila on tehnyt yhteistyössä muun muassa Helsingin Sanomien kanssa tutkimusta yksinäisyydestä vuonna 2014. Tuolloin tutkimukseen saapui 30 000 vastausta, kun niitä odotettiin muutamaa sataa kappaletta.

Tutkimukseen vastanneista yksinäisistä aikuisista 32 prosenttia oli ollut yksinäinen lapsesta asti ja 56 prosenttia vastanneista kertoi olleensa yksinäinen teini-ikäisestä. Junttilan mukaan tutkimustuloksiin voivat kuitenkin vaikuttaa myös haastateltavan muistot.

”Aikuisena yksinäiset voivat muistaa lapsuuden ja nuoruuden negatiivisempana kuin se on oikeasti ollut.”  

Jos henkilöllä on paljon aiempia kokemuksia ulkopuolelle jäämisestä ja yksinäisyydestä, hän voi tulkita muiden neutraalitkin ilmeet tai sanomiset itseä kohtaan negatiivisesti. Vaikka toiset yrittäisivät olla ystävällisiä ja haluaisivat olla yksinäisen kanssa, yksinäisen käsitys omasta itsestä on voinut muuttua negatiiviseksi.

Paradoksaalista kyllä, vaikka ryhmään liittyminen voi yksinäisestä tuntua vaikealta ja ahdistavalta, Aalto-Setälän mukaan yksinäisyyteen auttaisi eniten juuri itselleen sopivan ryhmän etsiminen.

Koska vuorovaikutuksessa tapahtuu myös negatiivisia asioita, ei koskaan voi löytää ryhmää, jossa aina tuntuisi hyvältä.

”Mutta mikäli yksinäinen henkilö on ryhmissä hyvin vähän, hän ei ehkä pysty saamaan hyviä kokemuksia, ja ymmärrä vuorovaikutuksen vaihtelevuutta.”

 

Kuinka yksinäinen pääsee jälleen osaksi yhteisöä?

Yksinäisyyttä on kahta erilaista: on olemassa sosiaalisesti yksinäisiä, joilla ei ole ryhmää johon kuulua. Lisäksi on emotionaalisesti yksinäisiä, jotka kuuluvat johonkin ryhmään, mutta kokevat silti ulkopuolisuutta.

Koska yksinäisyys on subjektiivinen kokemus, joku voi kokea ettei ole yksinäinen vaikka olisikin yksin. Aalto-Setäläkin painottaa yksin olemisen taidon tärkeyttä. Hänestä ihmisen ei kuitenkaan ole hyvä olla jatkuvasti yksin.

Yhteisöllisyyttä voi Aalto-Setälän mukaan lisätä esimerkiksi harrastusten kautta. Hänestä yliopisto-opiskelijoilla on hyvät mahdollisuudet erilaisiin harrastuksiin, sillä opiskelijan oma vuosikurssi, ainejärjestöt, laitokset, osakunnat ja tiedekunnat järjestävät erilaisia ryhmämuotoisia toimintoja, kuten pienryhmäohjausta lukuvuoden alussa. Pienryhmäohjauksessa uusia opiskelijoita yritetään ryhmäyttää heti opintojen alussa.

YTHS:n tuoreimman korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan 22 prosenttia opiskelijoista ei kokenut kuuluvansa mihinkään ryhmään. Vastaavasti 69 prosenttia koki kuuluvansa johonkin opiskeluun liittyvään ryhmään. He olivat yleensä alle 25-vuotiaita.

Vaikka mahdollisuuksia yhdessäolemiseen siis on, yksinäisyys on iso ongelma yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa, ja se näkyy myös YTHS:n mielenterveyspuolella. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan 4–10 prosenttia korkeakouluopiskelijoista kokee yksinäisyyttä. Aalto-Setälä arvioi yksinäisyyttä kokevan lähemmäs 10 prosenttia opiskelijoista.

Yliopisto-opiskelijat eivät siis ole yksinäisyydeltä suojassa. Siirryttäessä lukio-opinnoista yliopistoon yhteisöllisyys voi olla katkolla, kun pakollisia yhteisiä opintoja on vähän.

Aalto-Setälä näkee itsenäisten opintojen valitsemisen vaikeuttavan ryhmään pääsemistä – siksi ryhmäytymisen kannalta luennoilla käyminen olisi tärkeää. Lisäksi hän kannustaa opiskelijoita lähtemään mukaan yliopistolla tarjottuihin toimintoihin, kuten ainejärjestötoimintaan tai erilaisiin harrastejärjestöihin.

Aalto-Setälä ajattelee vastuun ryhmäytymisestä kuuluvan koko yhteisölle. Yliopistossa pitäisi olla asenne, että kaikki otetaan mukaan: jos nähdään jonkun jäävän ulkopuolelle, hänet pyydetään mukaan.

”Toki jokainen saa päättää, miten paljon haluaa vapaa-aikana olla toisten kanssa. Opiskeluaikana ja työyhteisössä ketään ei saisi jättää yksin.”

 

Yksinäisyys teemapäivän aiheena

Oulun YTHS on mukana terveydenedistämistyössä, jossa pohditaan miten yliopisto, ylioppilaskunta, osakunnat ja opiskeluympäristö voivat tukea opiskelijoiden yhteisöllisyyttä.

Yksinäisyyttä käsitellään esimerkiksi YTHS:n ryhmissä. Tänä keväänä on järjestetty Porukalla-ryhmä, joka on tarkoitettu yksinäisille opiskelijoille, joiden on vaikea löytää ystäviä. Lisäksi YTHS auttaa yksinäisiä pohtimaan, miten olla yhteydessä ystäviin.

Torstaina 19.4. vietettävän valtakunnallisen YTHS-päivän teemana on yksinäisyys. Teemapäivällä YTHS haluaa nostaa tietoisuutta yksinäisyyden vahingoittavuudesta ja olla mukana tarjoamassa ideoita ja keinoja yhteisöllisyyden lisäämiseen opiskelijoiden keskuudessa.

Päivä näkyy kampuksilla eri tavoin. Oulussa YTHS järjestää yhdessä Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kanssa Syödään yhdessä -tapahtuman yliopiston ravintola Napassa, Foodoossa, Kastarissa ja Medisiinassa. Syödään yhdessä -tapahtumassa yksinäiset voivat halutessaan istua yhden merkatun pöydän ääreen juttelemaan toisten opiskelijoiden kanssa.

 

Gallup: Ovatko Oulun yliopiston opiskelijat yksinäisiä?

1. Oletko koskaan kokenut yksinäisyyttä opintojen aikana?

2. Miksi tai miksi et?

3. Miten olet selviytynyt tilanteesta?

4. Oletko havainnut yksinäisiä ihmisiä vuosikurssillasi tai muissa opinnoissa?

5. Mitä yksinäisyyden ehkäisemiseksi voi tehdä?

 

Oulun ylioppilaslehti 2018.

Mari Huusko, 28, hyvinvointitekniikka (kuvassa vasemmalla)

1. En.

2. Opiskelijoita otetaan sisään niin vähän, vuosikurssi on ollut tiivis. Aina on löytynyt seuraa luennoille. Lisäksi olen ollut mukana ainejärjestötoiminnassa.

4. Joillakin toisilla vuosikursseilla on ollut yksinäisiä, pienryhmäohjaajana toimiessa huomasin yksinäisiä, joita ei näkynyt tapahtumissa.

5. Ainejärjestötoimintaan kannattaa lähteä mukaan, sitä kautta saa kontakteja. Toiminta ei ole pelkkää biletystä.

 

Petra Djurin, 28, hyvinvointitekniikka (valmistunut)

1. En.

2. Liikaa tekemistä ainejärjestötoiminnan takia, siellä olen verkostoitunut. Lisäksi oppiaine on pieni, siellä verkostoituu myös toisten vuosikurssilaisten kanssa.

4. On ollut opiskelijoita, jotka eivät osallistu mihinkään, mutta en tiedä, ovatko he yksinäisiä. 

5. Harrastustoimintaan kannattaa lähteä mukaan, esimerkiksi ainejärjestöön tai aloittaa urheiluharrastus.

 

Oulun ylioppilaslehti 2018.

Joonas Lappalainen, 21, historia

1. Kyllä.

2. Vapaa-aikana ja ryhmätöissä, ryhmästä riippuen.

3. Tutustuin ryhmään paremmin ja löytyi kavereita, joiden kanssa tulin toimeen. Vapaa-aikana pidin netin välityksellä kavereihin yhteyttä tai näin kavereita sekä keksin oma-aloitteisesti tekemistä.

 

Oulun ylioppilaslehti 2018.

Julius Paananen, 23, arkkitehtuuri

1. En.

2. Aika nopeasti pääsin porukkaan, joka on samanhenkistä.

4. Ensimmäisenä vuonna havaitsin, että joku ei tullut porukkaan mukaan. En tiedä, onko halunnutkin niin.

5. Menemällä rohkeasti mukaan porukoihin.

 

Oulun ylioppilaslehti 2018.

Teagan Harrington, 21, englantilainen filologia

1. Kyllä.

2. Joulukuusta tammikuuhun asuin yksin soluasunnossa, jonka muut asukkaat olivat poissa. En tunne oloa yksinäiseksi luennoilla tai kampuksella.

3. Tein taidetta ja pidin verkon kautta yhteyttä kavereihin.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää: