MENU

Ensimmäinen kanta-asiakas muisti vuoden väärin – Caio täyttää 30 vasta ensi vuonna

Monelle oululaisopiskelijalle tuttu ravintola Caio juhlisti keväällä 30-vuotisjuhliaan. Oulun ylioppilaslehden pitkällisen selvitystyön seurauksena selvisi, että syntymäpäiväkakkua syötiin vuoden etuajassa.

Ravintola Caiossa juhlittiin maaliskuisena viikonloppuna tavallista railakkaammin.

Kaijonharjussa Linnanmaan kampuksen lähettyvillä sijaitsevaan baariin oli saapunut perjantaina 24. maaliskuuta tiskijukan lisäksi soittamaan musiikkia opiskelijoiden puhallinorkesteri Teekkaritorvet.

Ravintolamenun ohella juhlijoille tarjoiltiin myös harvinaisempaa suuhunpantavaa: syntymäpäiväkakkua.

Oulu-lehti oli julkaissut kekkereistä ennakkojutun aiemmin samalla viikolla. Jutussa todettiin, että 30 vuotta on pitkä aika sekä ihmisen että yrityksen elämässä: “Kaijonharjussa toimiva ravintola Caio saavuttaa tämän maagisen rajapyykin tänä vuonna ja sen kunniaksi siellä järjestetään ensi perjantaina suuret 30-vuotisbileet.”

Vaan järjestettiinkö ravintolan kolmekymppisbileet etuajassa? Kuinka vanha Caio oikeastaan on?

 

Aineisto viittaa vuoteen 1988

Caion alkuperäinen nimi oli Café-Bistro Caio, ja sen omisti Reidar Oy -niminen yhtiö, joka oli yksi nykyisen ravintolayritys Unirestan edeltäjistä.

Unirestan historiikista löytyy arkistokuva kutsukortista Café-Bistro Caion avajaisiin. Kutsussa ei mainita vuotta vaan ainoastaan päivämäärä: “Tervetuloa [- -] avajaisiin torstaina 17.11.”.

Vilkaisu vuoden 1989 kalenteriin paljastaa, että 17. marraskuuta oli tuona vuonna kuitenkin perjantai, ei torstai. Vuonna 1987 – minkä siis pitäisi olla Caion perustamisvuosi, mikäli ravintola täyttäisi kuluvana vuonna 30 – tuo päivämäärä taas osui tiistaille.

Mutta vuosi 1988 tärppää: 17. marraskuuta oli kuin olikin silloin torstai.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston (avi) arkistoista ei löydy enää mitään Reidar Oy:n aikaisia anniskelu- tai muita lupa-asiakirjoja, joista Café-Bistro Caion perustamisajankohta kävisi selville. Oulun maakunta-arkisto tuottaa niin ikään vesiperän: Reidar Oy:n Café-Bistro Caioa koskevia alkoholin anniskeluun liittyviä lupa-asiakirjoja ei ole sinne arkistoitu.

Avista kuitenkin kerrotaan Oulun ylioppilaslehdelle, että alkoholihallinnon lupajärjestelmästä löytyy merkintä, jonka mukaan Café-Bistro Caio olisi aloittanut toimintansa 1.11.1988.

Avista ei kuitenkaan osata sanoa, onko kyseinen päivämäärä toimipaikan aloituspäivä vai esimerkiksi anniskeluluvan hakemuspäivä.

Oulun kaupungin rakennusvalvonnasta puolestaan osataan kertoa, että osoitteessa Sammonkatu 10 sijaitseva ravintola Caion kiinteistö on valmistunut vuonna 1988 ravintola-, ruokatila- ja baarikäyttöön.

Lisäksi Unirestan Oulun ylioppilaslehdelle toimittamassa otteessa Reidar Oy:n vuoden 1988 toimintakertomuksesta todetaan, että “Café-Bistro Caion toiminta käynnistyi marraskuussa 1988.”

Kaikki edellä esitetty viittaa siihen, että nykyisen ravintola Caion edeltäjä Café-Bistro Caio avattiin marraskuussa vuonna 1988.

Caio täyttää siis kuluvan vuoden aikana vasta 29 vuotta. Pyöreitä juhlittiin näin ollen reilun vuoden verran etuajassa. Mutta miksi?

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.

Caion asiakkaita houkuteltiin vuonna 1988 lupauksilla ”häpi auvvosta”. Mainos Oulun ylioppilaslehdestä vuodelta 1988. Arkistokuva.

 

Uusi omistaja sai väärää tietoa

Reidar Oy sulautui osaksi Uniresta Oy:tä vuoden 2000 lopussa. Uniresta puolestaan asetti Caion myyntiin vuonna 2012. Sanomalehti Kalevan uutisen mukaan ravintola oli tuottanut jo pitkään tappiota.

Ravintolalle löytyi ostaja vuonna 2014: Ouluun muuttanut ranskalainen opiskelija Thystere Bangue-Tandet. Hän pyörittää Caioa edelleen perustamansa Affinity Group -yhtiön kautta.

Bangue-Tandet kertoo, että idea Caion kolmekymppisistä syntyi, koska hän luuli, että ravintola oli avattu vuonna 1987.

”Kun ostin paikan, kysyin sen edellisiltä työntekijöiltä, milloin ravintola on perustettu. He kertoivat, että Caio avattiin vuonna 1987.”

Tämän lisäksi Bangue-Tandet kertoo jutelleensa erään asiakkaan kanssa, joka sanoi hänelle olleensa alkuperäisen Café-Bistro Caion ensimmäinen kanta-asiakas. Varmemmaksi vakuudeksi tämä oli näyttänyt vanhaa kanta-asiakaskorttiaan Bangue-Tandet’lle ja kertonut, että paikka avattiin vuonna 1987.

Lehden esittäessä aiemmin mainitut seikat Caion todellisesta perustamisvuodesta Bangue-Tandet’lle, menee mies hetkeksi hämilleen.

”Olin silloin kiireinen, koska opintoni olivat vielä kesken, ja olin juuri ostanut ravintolan. En alkanut selvittää perustamisvuotta sen tarkemmin, vaan luotin näiden ihmisten puheisiin”, Bangue-Tandet sanoo.

Hän näkee asian kuitenkin lopulta positiivisessa valossa.

”Tiedänpähän taas jotain uutta Caion historiasta. Emme sitä paitsi ehtineet valmistella näitä [kolmekymppis-] juhlia niin hyvin kuin olisin halunnut. Ensi vuonna järjestämme todella isot juhlat”, Bangue-Tandet nauraa.

Pidemmällä tähtäimellä Bangue-Tandet’n suunnitelmissa on tehdä Caiosta entistä opiskelijaystävällisempi ravintola.

”Tärkein tavoitteeni on tehdä Caiosta aidosti osa opiskelijoiden jokapäiväistä elämää. Haluaisin Caion olevan paikka, johon tullaan rentoutumaan ja lataamaan akkuja arjen keskellä.”

Bangue-Tandet sanoo kokeilleensa erilaisia asioita Caion kanssa. Epäonnistuneita kokeiluja ovat olleet muun muassa bingotapahtumat ja burgerit.

”Niistä ei tullut niin hyvää palautetta, että olisi kannattanut jatkaa. Tällä haavaa keskitymme pub-puolen parantamiseen muun muassa lisäämällä olutvalikoimaa, minkä lisäksi kehitämme yökerho-osiota, jotta opiskelijoiden olisi entistä parempi järjestää täällä bileitä ja tapahtumia”, Tandet-Bangue kertoo.

Eetu Halonen

Toimittajanplanttuna Oulussa aikaansa viettävä Tampereen siirtolainen. Kiinnostuksen kohteet erästä kirjailijaa mukaillen elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Sana olkoon vapaa, mutta faktat ovat pyhiä. Twitter: @eehalonen

Lue lisää:

Polkkaa ja pooloa Grönlannissa – näin suomalaisopiskelija pärjää Nuukissa

Koska grönlantilaiseen kulttuuriin kuuluu spontaanius ja vieraanvaraisuus, kaikki uudet ja mielenkiintoiset ihmiset saavat usein kutsun tapahtumiin ja perheillallisille. Uudet tuttavuudet ja uuteen ympäristöön heittäytyminen helpottivat suomalaisen vaihto-opiskelijan Annaliina Koskisen kulttuurishokkia. "Pelkäsin aluksi että turrun tähän ympäristöön enkä enää huomaa nauttia siitä, mutta vieläkin joka aamu ajattelen että ‘voi vitsi, olen Nuukissa!’”

TEKSTI Inkeri Jäntti

KUVAT Inkeri Jäntti

Pipo pyrkii karkaamaan hyisen tuulenpuuskan mukana ja petollinen jää tuiskulumen alla houkuttelee maata kohti. Aurattujen lumikasojen keskeltä pilkottaa arkisen harmaa kivisen kerrostalon nurkka, sen takaa vielä seitsemän muuta samanlaista.

Mutta kun aurinko pilkahtaa esiin pilven takaa niin täytyy todeta että ei, ei kyseessä olekaan Oulu.

Pilvet väistyvät ja paljastavat teräväpiirteisen, henkeäsalpaavan kauniin Sermitsiaq-vuoren, joka hallitsee näkymää kirkkaan sinisten ja punaisten puutalojen taustalla.

Rannalla arktinen auringonvalo heijastuu kimaltelevasta, melkein trooppisen turkoosista merivedestä ja toisella puolen vuonoa keikkuu pieniä jäävuoria.

Kyseessä onkin siis Nuuk, Grönlannin pääkaupunki maailman suurimman saaren länsirannalla.

On Oululla ja Nuukilla myös jotain yhteistä.

Vaikka kaupunkien välissä onkin sivusuunnassa matkaa noin 3500 kilometriä, kaupungit ovat kuitenkin melkein samalla leveysasteella – eli himppusen pohjoisen napapiirin alapuolella.

Molemmista kaupungeista löytyy myös yliopisto, opiskelijoita ja siten myös varsin arkista opiskelijaelämää.

 

”Uskomatonta, olen oikeasti Grönlannissa!”

“Päädyin Grönlantiin oikeastaan sattumalta”, 24-vuotias akvaattisia tieteitä Helsingin yliopistossa opiskeleva Annaliina Koskinen kertoo.

Hän on nyt neljättä kuukautta Nuukissa vaihto-oppilaana.

Oikeastaan hän halusi vaihtoon Huippuvuorille Svalbardiin, mutta se peruuntui viime hetkellä. Koska opiskelu arktisilla alueilla kiinnosti, hän päätti kysellä vaihto-opiskelupaikkaa vielä Grönlannista.

Vaikka hakuajat olivat jo menneet umpeen, paikka Nuukin yliopistosta löytyi kuitenkin kysymällä ja Annaliina lensi Grönlantiin helmikuun puolivälissä.

Nuukin lentokenttä on pieni, joten kaikki lennot menevät Kangerlussuaqin lentokentän kautta. Isompien reittikoneiden on helpompi laskeutua sinne vaikka itse Kangerlussuaq onkin vain noin viidensadan ihmisen asutuskeskus.

“Tuntui ihan mielettömältä kun laskeuduimme Kangerlussuaqin lentokentälle. Jatkolento oli kuusi tuntia myöhässä, joten lähdin kävelylle. Aurinko paistoi, pakkasta oli 30 astetta ja tuntui ihan uskomattomalta että olen oikeasti Grönlannissa!”

Epävakaasta säästään tunnettu Nuuk sattui olemaan aurinkoinen kun Annaliina lopulta sinne pääsi.

”Kävelimme viikonlopun ympäri kaupunkia toisten vaihtareiden kanssa ja yritimme tutustua paikkaan. Luonto ja maisemat ovat ihan uskomattomat täällä. Pelkäsin aluksi että turrun tähän ympäristöön enkä enää huomaa nauttia siitä, mutta vieläkin joka aamu ajattelen että ‘voi vitsi, olen Nuukissa!’” Annaliina nauraa.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Air Greenlandin 37-paikkainen DASH-8-200-mallin lentokone Kangerlussuaqin lentokentällä, valmiina suuntaamaan Nuukiin.

 

Opiskelua jäävuorien seurassa

Annaliina ottaa osaa Århusin yliopiston ja Nuukissa sijaitsevan Grönlannin Luontoinstituutin yhteistyössä järjestämään arktiseen lukukauteen.

Grönlannin hallituksen alaisuudessa toimivan instituutin tehtävänä on tutkia ja seurata arktista luontoa sekä toimia Grönlannin hallituksen neuvonantajana niin ympäristöön kuin ilmastoonkin liittyvissä asioissa.

Instituutin tärkein tehtävä on tutkia monimuotoista luontoa sekä kehittää ja tukea ympäristöä säästäviä keinoja säilyttää grönlantilaisten perinteiset elinkeinot kuten kalastus ja metsästys.

Vaikka instituutti ei varsinainen korkeakoulu olekaan, se järjestää opintoja yhteistyössä tanskalaisen Århusin yliopiston kanssa. Englanniksi järjestettävät kurssit keskittyvät tutkimaan arktisen alueen ja erityisesti Grönlannin luontoa, eläimiä ja ilmastoa. Tarjolla on myös turvallisuuskurssi, joka opastaa kenttätöihin arktisissa olosuhteissa.

“En oikein osaa sanoa eroaako opiskelu täällä paljon opiskelusta Suomessa,” Annaliina miettii. “Arktinen lukukausi -opinto-ohjelma on aika uusi ja hakee vielä muotoaan.”

Opiskelutahti vaihtelee viikoittain, sillä suurin osa opettajista on tanskalaisia ja moni tulee Århusin yliopistosta Tanskasta. Opiskelua saattaa olla myös viikonloppuisin, jotta opettajien aika käytettäisiin tehokkaasti. Sen vastapainoksi välillä on taas helpompia viikkoja jolloin läsnäoloa opinnoissa ei vaadita ollenkaan ja opiskelut suoritetaan kirjoitustehtävillä ja tenttimällä.

“Se oli myös uusi juttu minulle että tentit täällä ovat suullisia. Se taitaa olla Tanskassa yleinen käytäntö,” Annaliina jatkaa.

Loppujen lopuksi suurin muutos on ollut oppimisympäristö.

Arktisen meren ja jäätiköiden tutkiminen eroaa auttamatta Itämerestä, joka on suomalaiselle meribiologian opiskelijalle läheisin tuttavuus.

“Kurssien kenttäosiot ovat tietenkin aivan erilaisia kuin Suomessa. Olemme käyneet muun muassa jäätiköllä ottamassa näytteitä ja pian lähdemme yhdeksän päivän risteilylle, jossa kierrämme vuonoja ja menemme myös avomerelle. Se tulee olemaan tosi ainutlaatuinen retki!”

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Grönlannin Luontoinstituutissa vaihto-opintojaan suorittava Annaliina Koskinen on ollut erittäin tyytyväinen arktiseen seikkailuunsa.

 

Elämää kulttuurien sekamelskassa

Kurssit ovat suurimmaksi osaksi Luontoinstituutilla, jossa kaikki opiskelijat ovat vaihto-oppilaita.

“Onneksi meillä on myös muutama yhteinen kurssi Nuukin yliopiston kanssa, esimerkiksi kalastus- ja metsästyskurssi, jossa pääsin tapaamaan paikallisia opiskelijoita,” Annaliina kertoo.

Grönlantilaiseen kulttuuriin kuuluu spontaanius ja vieraanvaraisuus, joten tapahtumiin, kahville ja perhe-illallisille kutsutaan usein kaikki uudet ja mielenkiintoiset ihmiset vaihtamaan kuulumisia.

Uudet tuttavuudet ja uuteen ympäristöön heittäytyminen helpottavat kulttuurishokkia.

“Kommunikointi oli alussa hieman haastavaa kun en osaa tanskaa enkä grönlantia.” Annaliina kertoo.

“Kruunu valuuttana on myös hankala euroon tottuneelle, koska siihen ei ole mitään kovin helppoa muistisääntöä.”

Vaihto-opiskelijat lyöttäytyivät kuitenkin nopeasti yhteen ja käännösapua – niin kielen kuin valuutankin kohdalla – sai tanskalaisilta opiskelijoilta.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Nuukin tavaramerkiksi ovat muodostuneet värikkäät puutalot sekä taustalla häämöttävä Sermitsiaq-vuori.

 

Kajakkipooloa ja paikallista polkkaa

Vaihto-opiskelijoilla on tapana uusissa kaupungeissa luoda oma pieni yhteisönsä. Näin on käynyt myös Nuukissa.

Tämän kevään vaihto-opiskelijat tutustuivat toisiinsa sähköpostilistan kautta ja ovat muodostaneet tiiviin porukan, jonka mukana liikkuu satunnaisesti myös muita Nuukissa vierailevia ulkomaalaisia.

Iso osa vaihto-oppilaista tulee Tanskasta, mutta joukosta löytyy muun muassa myös saksalainen ja indonesialainen opiskelija.

Instituutin vaihto-opiskelijoilla ei ole virallisesti opiskelujen ulkopuolista ohjelmaa, mutta he ovat tehneet yhteisen Facebook-ryhmän, jossa jaetaan tietoa paikallisista harrastuksista ja tapahtumista ja sovitaan tapaamisia vaikka rannalle tai elokuviin.

“Halusin kokeilla täällä kaikenlaista uutta”, Annaliina sanoo.

“Vaihtareiden kanssa päädyimme esimerkiksi kokeilemaan kajakkipooloa Nuukin uimahallissa Malikissa. Ja olemme myös käyneet paikallisten polkkaryhmässä tanssimassa!”

Annaliina on pitkäaikainen swing-tanssin harrastaja. Kun mahdollisuus tarjoutui polkan kokeilemiseen Grönlannissa, siihen oli pakko tarttua.

“Pölähdimme eräänä iltana polkkaporukan sekaan, suurin osa heistä on eläkeikäisiä ja kyllä meitä katsottiin aika pitkään! Mutta sitten meille näytettiin kädestä pitäen mitä tehdä.”

Paikalliseen kulttuuriin Annaliina on tutustunut myös museoiden ja elokuvien kautta. Hän on käynyt esimerkiksi testaamassa grönlantilaista rumputanssia ryhmässä joka jakaa perinnettä eteenpäin ja on ehtinyt testailla miekkailuakin.

Nuukin kulttuurikeskus Katuaq näyttää elokuvia ja erityisesti pohjois-kanadalainen dokumentti Angry Inuk jäi mieleen. Dokumentti kertoo siitä, miten hylkeenpyynnin kielto on vaikuttanut hyvin negatiivisesti inuiittien elannon hankintaan ja elämäntyyliin.  

“Se avarsi mieltä ja sai ajattelemaan hylkeen metsästyksestä ihan uudella tavalla. On ollut mahtavaa tutustua uuteen kulttuuriin ja ihmisiin. Vaikka tämä onkin vähän sellaista kulttuurisekamelskaa täällä paikallisten ja vaihtareiden seassa, olen oppinut ja kokenut tosi paljon uutta.”

 

Nuukin vaihto-opiskelijoiden joukosta löytyy muun muassa ekoturismia opiskeleva indonesialainen Susan Stephanie The, jonka kanssa Annaliina Koskinen kokeili Grönlannin perinteistä rumputanssia.

 

Luvassa vain tutkimusasema, mursuja ja rekikoiria

Annaliinan opiskelu Nuukissa päättyy kesäkuun puolivälissä, mutta matka ei kuitenkaan vie vielä takaisin Suomeen.

Ensin hän lähtee tutustumaan Islantiin poikaystävänsä kanssa, ja palaa sitten takaisin Grönlantiin. Hänen toiveenaan on matkustaa Koillis-Grönlantiin kokoamaan aineistoa gradua varten.

Heinäkuussa Koillis-Grönlannin kansallispuistossa vietetään vielä yötöntä yötä ja asukkaat koostuvat lähinnä tutkijoista.

“Siellä ei kuulemma ole muuta kuin tutkimusasema, mursuja ja rekikoiria,” Annaliina nauraa. “Mutta silti odotan sitä innolla!”

Arktisilla alueilla matkustaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista, joten Annaliina vielä odottelee lopullista tietoa matkan onnistumisesta.

Entä mitä Annaliina tulee kaipaamaan eniten Nuukissa?

“Luontoa varmasti ja myös polkkaa!” Häntä naurattaa.

“Sitä psykedeelistä karnevaalimusiikkia ehkä en ikävöi mutta tanssijat olivat tosi mukavia ja tunnelma lämmin.”

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Annaliina Koskinen kuvaa jäävuoria, jotka ajelehtivat Narsap Sermia -jäätiköltä Nuukin rannoille.

 

Lähtisinkö vaihtoon Grönlantiin?

>> Oulun yliopisto on osa Arktista yliopistoa, joka on kansainvälinen arktiseen tutkimukseen ja koulutukseen liittyvä yhteistyöverkosto. Myös Nuukissa toimiva Grönlannin Luontoinstituutti on osa Arktista yliopistoa.

>> Oulusta Nuukiin pääsee vaihtoon ainakin North2north -ohjelman ja osassa tiedekunnista Nordplus -ohjelman kautta.

>> Vaihtoon lähdetään useimmiten erilaisten vaihto-ohjelmien, kuten esimerkiksi Nordplus-verkoston tai Erasmuksen kautta. Monella tiedekunnalla tai opinto-ohjelmalla on oma vaihtoverkostonsa maailmalla.

>> Vaihto-opiskelijan on mahdollista saada korotettua opinto- ja asumistukea vaihdon ajalle sekä opintolainaa.

>> Usein voi saada myös erilaisia vaihto-opiskeluapurahoja, joiden määrä ja kesto riippuvat kohteesta ja vaihto-ohjelmasta.

>> Jos kiinnostuit vaihto-opiskelusta, ota yhteyttä oman tiedekuntasi tai opinto-ohjelmasi kv-koordinaattoriin.

>> Oulun yliopistolta löytyy myös vaihto-opiskelun yleisneuvontaa Telluksesta tiistaisin ja keskiviikkoisin kello 10-12. Tutustu myös yliopiston kokoamaan vaihto-opiskelijan checklistiin.

Inkeri Jäntti

Oululainen valokuvaaja ja tuottaja, joka ottaa kaiken liian vakavasti ja haluaisi nukkua enemmän. Tykkää kissoista, suklaasta ja supersankareista. Instagram: @inkerija.

Lue lisää:

Nuorille opiskelijaehdokkaille oli Oulussa kysyntää

Maanantaina 5.6. ensimmäistä kertaa kokoontuvassa uudessa valtuustossa on enemmän opiskelijoita kuin kahdella aiemmalla valtuustokaudella. Monella heistä on tausta oululaisessa opiskelijapolitiikassa. OYY-taustaisista ehdokkaista eniten ääniä saaneen Jaana Isohätälän (vihr.) mukaan uuden kaupunginvaltuuston tärkein tehtävä tulee olemaan työttömyyden vähentäminen.

TEKSTI Eetu Halonen

KUVAT Anni Hyypiö

”Häkellyttävältä tuntuu, vaikka toki tavoittelin valtuustopaikkaa koko ajan. Yllätyin, että tuli näin hyvä tulos. Ehkä se vaikutti, että olin nuori opiskelijaehdokas, jollaisille oli kysyntää”, toteaa Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Jaana Isohätälä. Hän on yksi Oulun kaupunginvaltuuston uusista opiskelijataustaisista valtuutetuista.

Oulun kaupunginvaltuustoon valittiin 9. huhtikuuta pidetyissä kunnallisvaaleissa enemmän opiskelijoita kuin kaksissa aiemmissa kunnallisvaaleissa. Asia käy ilmi oikeusministeriön tulospalvelun vaalidatasta ja sen ehdokastiedoista.

Opiskelijoiden määrä Oulun kaupunginvaltuustossa on noussut tasaisesti kolmena valtuustokautena peräkkäin. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Oulussa pääsi läpi neljä ehdokasta, jotka olivat ilmoittaneet ammatikseen opiskelijan. Vuonna 2012 opiskelijaehdokkaita valittiin viisi.

Maanantaina 5. kesäkuuta ensimmäistä kertaa kokoontuvan uuden kaupunginvaltuuston valtuutetuista neljä oli ilmoittanut ammatikseen opiskelijan. Lisäksi uudessa valtuustossa aloittaa kaksi opiskelevaa OYY:n työntekijää: koulutuspoliittinen asiantuntija Henna Määttä ja viestintäasiantuntija Janne Hakkarainen.

Oulun valtuustossa on kaudella 2017-2021 kuusi opiskelijaa, joista monella on tausta OYY:n toiminnassa.

Näin on myös Jaana Isohätälän kohdalla: hän on toiminut OYY:n hallituksessa ja jatko-opiskelijajaoston puheenjohtajana.

Väitöstutkimusta Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä tekevä Isohätälä (vihr.) keräsi OYY-taustaisesta opiskelijaporukasta eniten ääniä, 757 kappaletta. Vihreät esittävät häntä Oulun kaupunginhallitukseen ja Elinkeino- ja työllisyyspalvelut liikelaitoksen (BusinessOulu) johtokunnan puheenjohtajaksi.

Isohätälä uskoo, että OYY-taustaisten valtuutettujen määrä tulee näkymään valtuuston työskentelyssä positiivisesti tulevalla kaudella.

”Ihmiset ovat varmaan OYY:ssä oppineet, kuinka muiden kanssa työskennellään, vaikka ei oltaisi asioista aina samaa mieltä. Heillä on myös kokemusta edunvalvonnasta, joten siellä osataan lobata, ottaa kantaa ja vaikuttaa asioihin. Myös kokoustekniset asiat ovat OYY:n myötä varmasti tulleet tutuiksi. Mielestäni on vahvuus, että tällaista kokemusta löytyy”, Isohätälä sanoo.

Opiskelijaehdokkaista toiseksi eniten ääniä (680) haalinut Sebastian Tynkkynen (ps.) on samoilla linjoilla Isohätälän kanssa.

”Valtuustossa on nyt paljon nuoria ihmisiä, jotka tuntevat toisiaan ja uskon, että tulemme tekemään tiivistä yhteistyötä keskenämme. Uusi valtuusto tulee todennäköisesti huomioimaan opiskelijoiden ja nuorten asiat entistä paremmin”, Tynkkynen arvioi.

 

Linnanmaan kehittäminen tärkeintä

Sekä Isohätälä että Tynkkynen toteavat ykskantaan, että yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteiskampus on opiskelijoiden näkökulmasta yksi tärkeimmistä tulevaisuuden hankkeista Oulussa.

”Kampusten yhdistymiseen Linnanmaalla pitää valmistautua. Eli miten saadaan liikenneyhteydet toimimaan siten, että tänne olisi helpompi tulla opiskelijamäärien lisääntyessä. Lisäksi alueen kaavoitus on saatava sujuvasti käyntiin, jotta lähistölle saadaan lisää asuntoja”, Isohätälä sanoo.

Hänen mukaansa on hyvä, että Oulun kaupungilla on olemassa pidemmän tähtäimen suunnitelmia esimerkiksi Kemintien bulevardista ja rakentamisen tiivistämisestä Linnanmaan alueella tulevaisuudessa.

Isohätälän mukaan kesäkuussa aloittavan uuden kaupunginvaltuuston tärkein tehtävä koko Oulua ajatellen tulee olemaan työttömyyden vähentäminen. Hän peräänkuuluttaa yrittäjämyönteistä ilmapiiriä.

”Työllisyysaste on saatava paremmaksi ja uusia yrityksiä syntymään”, Isohätälä toteaa.

”Nuorissa on tällä haavaa paljon yrittäjyyspotentiaalia: viidesosa kokee, että voisi harkita yrittäjyyttä lähivuosina. Olisi mahtavaa, että tämä potentiaali saataisiin käytettyä. Meidän on tuettava nuoria löytämään oma osaamisensa, jonka kautta syntyy motivaatiota tehdä töitä.”

 

Opiskelijat marssivat valtuustoihin myös muualla

Kaikista yliopistokaupungeista eniten opiskelijoita valittiin valtuustoon Turussa, jossa läpi pääsi 11 opiskelijaehdokasta. Jyväskylässä pääsi läpi lähes yhtä monta, kun kymmenen opiskelijaa valittiin valtuustoon.

Itä-Suomen yliopiston kampuskaupungeista Joensuussa valittiin valtuustoon kuusi opiskelijaa ja Kuopiossa kolme.

Helsingissä ja Tampereella valtuustoon valittiin kuusi opiskelijaa.

Vaasassa, Rovaniemellä ja Espoossa valittiin jokaisessa kolme opiskelijaa paikallisiin valtuustoihin, Lappeenrannassa yksi.

Eetu Halonen

Toimittajanplanttuna Oulussa aikaansa viettävä Tampereen siirtolainen. Kiinnostuksen kohteet erästä kirjailijaa mukaillen elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Sana olkoon vapaa, mutta faktat ovat pyhiä. Twitter: @eehalonen

Lue lisää:

Kuvagalleria: Promootiokulkue valloitti Oulun Kirkkokadun

Alkuviikon kolea ja sateinen sää oli lauantai-iltapäivänä enää muisto vain, ja Oulun yliopiston tohtoripromootiokulkue pääsi kulkemaan Mannerheimin puistosta Oulun tuomiokirkkoon upeassa kevätsäässä. Mustanpuhuvaa promootiokulkuetta johti juhlamenojen ohjaaja, professori Netta Iivari. Lippua kantoi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtaja Susa Vikeväkorva. Tuomiokirkossa pidetyn jumalanpalveluksen jälkeen juhlallisuudet jatkuivat lauantai-iltana Ouluhallissa promootiopäivällisen ja tanssiaisten merkeissä. Sunnuntaina juhla jatkuu vielä […]

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Maiju Pohjanheimo

Alkuviikon kolea ja sateinen sää oli lauantai-iltapäivänä enää muisto vain, ja Oulun yliopiston tohtoripromootiokulkue pääsi kulkemaan Mannerheimin puistosta Oulun tuomiokirkkoon upeassa kevätsäässä.

Mustanpuhuvaa promootiokulkuetta johti juhlamenojen ohjaaja, professori Netta Iivari. Lippua kantoi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtaja Susa Vikeväkorva.

Tuomiokirkossa pidetyn jumalanpalveluksen jälkeen juhlallisuudet jatkuivat lauantai-iltana Ouluhallissa promootiopäivällisen ja tanssiaisten merkeissä. Sunnuntaina juhla jatkuu vielä Maikkulan kartanolla järjestettävässä promootiopurjehduksessa.

Lue lisää promootioperinteestä Oulun ylioppilaslehden jutusta.

 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Tohtoripromootio on akateeminen näytelmä

Viikonloppuna Oulun yliopistossa järjestetään kymmenes kaikkien tiedekuntien tohtoripromootio. Promootioakti on seremoniallinen ja symbolinen tapahtuma, jonka jokainen yksityiskohta on tarkkaan suunniteltu ja harjoiteltu. Aivan kaikkea ei kuitenkaan voi käsikirjoittaa — silloin täytyy luottaa siihen, ettei yleisö huomaa esimerkiksi promoottorin väärin päin ollutta hattua.

Kutsu on kaunis, linjakas ja häikäisevän valkoinen. Se saapuu kapeassa, elegantissa, materiaaliltaan aavistuksen verran karheassa kuoressa. Molemmilla puolin kutsua Oulun yliopiston logon hopeinen foliopainatus.

Kutsun sävy on kunnioittava:

 Oulun yliopisto kutsuu kohteliaimmin Teidät kymmenenteen kaikkien tiedekuntien yhteiseen tohtoripromootioon lauantaina 20.5.2017 kello 12.00 yliopiston päärakennukseen Saalastinsaliin (Pentti Kaiteran katu 1).

Kutsun osoittama muodollisuus ja silmä yksityiskohdille on leimallista koko tapahtumalle.

Tohtoripromootio on akateemisen maailman suurin ja näyttävin juhla, jonka syvin tarkoitus on vihkiä väitelleet tohtorit täysivaltaisiksi tiedeyhteisön jäseniksi.

Promootio eri juhlallisuuksineen sisältää valtavan määrän seremoniallisuutta, symboliikkaa ja perinteitä.

Jokaisen symbolisen eleen taustalla on lisäksi pitkä ja huolellinen suunnittelutyö – mikään juhlallisen viikonlopun osista ei tapahdu vain itsessään.

“Tohtoripromootion seremoniassa on kyse näytelmästä, akateemisesta näytelmästä” tiivistää Oulun yliopiston promootiotoimikunnan puheenjohtaja Seppo Saarela.

Promootioperinteellä on 800 vuoden historia

Ensimmäinen tohtoripromootio Oulun yliopistossa järjestettiin vuonna 1972. Nyt järjestettävä, kaikkien tiedekuntien yhteinen tohtoripromootio on jo kymmenes laatuaan.

Promootioperinteen juuret ovat 1200-luvulla, Bolognan yliopistossa ja sen mukaan järjestetyissä yliopistoissa sekä Pariisin yliopistossa pidetyissä seremonioissa. Jo tuolloin koettiin merkitykselliseksi juhlistaa tohtoriksi tai maisteriksi valmistuvan uuden jäsenen mukaanottoa tiedekuntaan. Näiden esikuvien pohjalta myös muiden yliopistojen promootiotavat alkoivat kehittyä jo keskiajalla hyvin loisteliaiksi.

Suomeen promootioperinne on tullut Ruotsin kautta, Upsalan yliopiston innoittamana. Ensimmäinen Upsalan yliopiston tarkkaan tunnettu promootio järjestettiin vuonna 1600. Tuolloin promovoitiin 15 baccalaureusta ja seitsemän maisteria eli tohtoria.

Ensimmäinen Turun yliopiston promootio järjestettiin vuonna 1643, yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Ensimmäisessä promootiossa promovoitiin kuusi maisteria. Titteli oli tohtorin sijaan maisteri, sillä filosofian tohtorin arvo tuli yliopistoon vasta 1820-luvulla. Promootioperinne säilyi Turussa vireänä, eikä se katkennut yliopiston muutettua Helsinkiin vuonna 1828.

Tänä vuonna promootioita järjestetään Oulussa, Turun yliopistossa, Tampereen teknillisessä yliopistossa, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä ja filosofisessa tiedekunnassa.

Osa yliopistoista promovoi sekä maistereita että tohtoreita, osa – kuten Oulu – taas ainoastaan tohtoreita.

Oulun tohtoripromootion järjestelyistä vastaavan promootiotoimikunnan puheenjohtajalle Seppo Saarelalle tämän vuoden promootio on jo peräti seitsemäs. Yhteen, vuoden 1983 tohtoripromootioon hän on osallistunut promovendinä, muihin joko kutsuvieraana tai tapahtuman järjestelijänä.

Tänä vuonna Oulun yliopiston promootio jakaantuu kolmelle päivälle. Perjantai-iltana 19.5. promootioissa vihittäville promovendeille ja kunniatohtoreille järjestettiin miekanhiojaiset hotelli-ravintola Lasaretissa.

Lauantaina kello 12 Linnanmaan Saalastinsalissa koittaa promootioakti, tohtorien vihkimistilaisuus, jossa tohtorit saavat monisataapäisen yleisön edessä tohtorin tunnuksensa, tohtorimiekan ja hatun sekä tohtoridiplomin.

Promootioaktia seuraa Tuomiokirkossa järjestettävä juhlajumalanpalvelus, jonne kuljetaan Kirkkokatua pitkin akateemisessa kulkueessa. Lauantai-iltana Ouluhallilla järjestetään juhlalliset promootiopäivälliset ja tanssiaiset. Päivälliset sisältävät lukuisia puheita, niistä viimeinen on aamulla 3.40 esitettävä puhe nousevalle auringolle. Sunnuntaina viikonloppu huipentuu vielä Maikkulan kartanossa järjestettävään promootiopurjehdukseen.

Viime vuosina Oulun yliopistossa promootioita on järjestetty neljän vuoden välein. Edellinen tohtoripromootio järjestettiin Oulussa vuonna 2013.

Seppo Saarelan arvion mukaan promootioita olisi viisasta järjestää nykyistä tiheämmin, noin kolmen vuoden välein. Nyt promootioon osallistuu 281 tohtoria ja 23 kunniatohtoria. Lisäksi 42 väitellyttä promovoidaan poissaolevana.

Eniten nuoria tohtoreita vihitään lääketieteellisestä tiedekunnasta (94 tohtoria). Tekniikan aloilta nuoria tohtoreita vihitään 90, luonnontieteistä 40, humanistisista ja kasvatustieteistä 37 ja kauppatieteistä 19.

Tohtoreiden kunnioitettavan suuri määrä asettaa melkoisia haasteita sekä aikataululle että tiloille.

Jotta jokainen nuori tohtori ehditään promovoida, tohtoria kohti varattu aika on rajattu tarkasti. Promovoitavat saavat jokainen 20 sekuntia aikaa osuudelleen, kunniatohtorit peräti kokonaisen minuutin. Silti lauantaipäivän promootioakti kestää jo kolme tuntia.

Myös promootioaktin tapahtumapaikka Saalastinsali on Saarelan mukaan lauantaina aivan ääriään myöten täynnä, osallistuuhan juhlaan vihittävien tohtoreiden lisäksi lähes vastaava määrä heidän seuralaisiaan, omaisiaan ja kutsuvieraita. Kaiken kaikkiaan Linnanmaalle kokoontuu lauantaina promootioaktin ajaksi yhteensä yli 900 henkilöä. Osa seuraa juhlaa itse Saalastinsalista, osa taas valkokankaalta Linnanmaan isossa luentosalissa. Promootioaktia on mahdollista myös seurata livelähetyksenä.

Säännöttömyys tekisi juhlasta epämääräisen

Oulussa noudatettava promootion kaava nojaa vahvasti satojen vuosien takaisiin perinteisiin. Jokaisella promootioon osallistuvalla on oma roolinsa.

Kaikista helpommalla pääsevät promootioaktin kutsuvieraat: heidän tehtävänään on seurata juhlaa käyttäytyä pahennusta herättämättömällä tavalla.

Sen sijaan muilla on promootiossa enemmän jännitettävää.

Promootioaktissa nuoret tohtorit eli promovendit vihitään tohtoreiksi. Sen merkiksi he saavat promootioaktissa tohtorin tunnukset, miekan ja tohtorinhatun sekä latinankielisen diplomin.

Tohtorinhattu symboloi vapautta. Hatun muodon kerrotaan olevan pyöreä siksi, että sen kantajan tulee antaa selkeät ja luonnolliset vastaukset hänelle tehtyihin kysymyksiin eikä hän saa saivarrella.

Hatun väri vaihtelee alan mukaan: esimerkiksi filosofian, kasvatustieteiden, terveystieteiden ja kauppatieteiden tohtoreilla hattu on musta, lääketieteen ja hammaslääketieteen tohtoreilla vihreä, ja tekniikan tohtoreilla on musta hattu, jossa on käännetty lieri.

Tohtorinmiekka taas symboloi totuutta — se on hengen ase tutkijan päättelemän totuuden, oikean ja hyvän, puolustamiseksi. Promootiomiekkaan kuuluu itse miekka, tuppi sekä musta tai kultainen pidike. Lisäksi miekkaan kiinnitetään yliopiston kultainen tunnus.

Promovendien joukossa on kaksi erikoisroolissa olevaa tohtoria, priimus ja ultimus.

Priimus on tohtoripromootion vihkiäisjuhlassa ensimmäisellä kunniasijalla vihittävä nuori tohtori. Priimusvalinnan perusteena on menestys väittelyssä.

Priimustohtorin roolina on vastata oman oppiaineensa professorin esittämään kysymykseen. Tällä hän osoittaa muiden promovendien edustajina näiden oppineisuuden.

Ultimus taas on myös erinomaisesti väitellyt tohtori, joka vihitään promootioaktissa viimeisellä kunniasijalla. Promootioaktin päätyttyä ja promoottorin lausuttua loppusanat ultimustohtorin tehtävänä on pitää puhe kutsuvieraille.

Promoottori vihkii promovendit ja ojentaa näille diplomin, miekan ja tohtorinhatun. Promoottoriksi valitaan tiedekuntiensa virkaiältään vanhimmat professorit.

Juhlan kunnaikkaassa toteutuksessa päävastu on offisianteilla, juhlamenojen ohjaajalla ja yliairueella. Tässä auttavat myös airueet, opiskelijat, jotka toimivat yliairuen apuna eri promootiojuhlallisuuksissa.

Oma osansa on tietenkin myös kunniatohtoreilla. Kunniatohtoreita (lat. Doctoris honoris causa) ovat henkilöt, joita yliopisto haluaa kunnioittaa myöntämällä heille yliopiston korkeimman mahdollisimman huomionosoituksen. Kunniatohtoriksi nimeämisen vaatimuksena ei ole välttämättä akateeminen menestys, vaan poikkeuksellisen menestyksekäs suoriutuminen esimerkiksi talouden, taiteen tai politiikan saralla.

Tässä promootiossa kunniatohtoriksi vihitään muun muassa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Hannu Leskinen, oppimisen ja teknologia-avusteisen oppimisen tutkija, professori  Paul Kirschner, tunnettu kirjailija ja kuvataiteilija Hannu Väisänen, lapsuudentutkimuksen, varhaiskasvatuksen ja lapsuudentutkimuksen etiikan tutkija, professori Jóhanna Einarsdóttir ja toimitusjohtaja, teollisuusneuvos Jorma Terentjeff.  Myös yliopiston entinen rehtori Lauri Lajunen saa kunniatohtorin arvon.

Päällystakit ja sateenvarjot kielletty

Tohtoripromootiossa säännöt ovat erittäin selvät — ei täällä voi olla ihan miten vain.

Erilaisia promootiota koskevia pukeutumis- ja käytössääntöjä on kymmeniä.

Ei käsilaukkuja naisille lauantaina aktiin, kulkueeseen tai kirkkoon. Avaimet, nenäliina yms pikkuesineet pitää piilottaa puvun alle. Kulkueeseen ei päällystakkeja tai sateenvarjoja. Ei housuasua naisille. Jos naisen puvussa hihat ovat vajaamittaiset, pitää käsineiden olla pidemmät niin ettei paljasta ihoa näy ranteista. Promootioaktissa ei saa valokuvata tai taputtaa. VAIN omaiset ja muut kutsuvieraat voivat halutessaan käyttää myös tummaa pukua/lyhyempää jakkupukua. Iltatilaisuudessa frakissa ei käytetä valkoista taskuliinaa samaan aikaan, kun kannetaan kunniamerkkejä.

Ja niin edelleen.

Säännöt ovat hyvin tarkat myös siinä, missä järjestyksessä promootioaktiin osallistuvat kulkevat Saalastinsaliin ja Saalastinsalista pois. Juhlakulkueeseen osallistuvilla on jokaisella oikea paikkansa. Sama sotilaallinen järjestys pätee myös lauantai-iltapäivän promootiokulkueessa, joka kulkee Mannerheimin puistosta Oulun tuomiokirkkoon juhlajumalanpalvelukseen.

Kuulostaako kenties hankalalta ja vaikealta? Seppo Saarelan mukaan tarkoitus on aivan päinvastainen.

Huolellisella suunnittelulla ja tarkalla ohjauksella tehdään itse juhlapäivästä mahdollisimman sujuva ja soljuva. Kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaankin on valmistauduttu. Miekat ja hatut on järjestetty takahuoneessa oikeaan järjestykseen, jotta yksikään hattu ei päätyisi väärään päähän.

Promootioaktin ohjelma ja promovoitavien nimilista on kiinnitetty puhujanpönttöön, jotta promoottori ei hermostuksissaan voi napata koko ohjelmaa mukaansa oman osuutensa päätyttyä.

Lisäksi promootioaktin sujumista harjoitellaan kahdesti, ensin perjantaina, ja lauantaiaamuna vielä uudestaan.

Muutoin tuloksena olisi lähes tuhatpäinen, hyvin pukeutunut mutta äärimmäisen epätietoinen juhlajoukko

“Linnanmaalle saapuu lauantaina lähes tuhat vierasta. Heistä osa on paikalla ensimmäistä kertaa, joten he vaeltelevat ympäriinsä. Mikäli mitään näitä sääntöjä ei noudatettaisi, olisi kyse vain epämääräinen joukko kulkemassa ympäriinsä epämääräisesti”, Saarela muotoilee.

Saarelan mukaan säännöt myös tuovat osallistujille turvaa — vaatteiden valintaa ei tarvitse turhaan pähkäillä tai aprikoida, kun sopivuuden voi tarkistaa pukukoodista.

Kaikkea ei tosin voi jämerimmälläkään suunnittelulla varmistaa. Inhimillisiä erehdyksiä nimittäin sattuu — promoottori saattaa pukea tohtorinhattunsa väärin päin tai unohtaa kokonaan promovointivuoronsa tulleen, airut saattaa tuoda promoottorille väärän hatun tai miekan.

Kaikesta tosin selvitään, ja usein vielä niinkin, ettei yleisö edes huomaa mitään, Saarela toteaa.

Onko promootio akateemisen eliitin juhla?

Pitkien iltapukujen kahinaa, arvokkaiden korujen säihkettä, kunniamerkkien himmeää loistoa. Promootion juhlallisuuksissa on aimo annos porvarillista charmia. Esimerkiksi promootio-ohjelmaan kuuluva miekanhiojaiset tahkojen kuohuviinien kostuttamisineen kuulostavat, no, elitistiseltä.

Voiko esimerkiksi duunaritaustaisella, akateemisia juhlia tuntemattomalla tohtorilla olla vaikeuksia sopeutua promootion maailmaan?

Seppo Saarela ei väitettä elitismistä oikein hyväksy. Elitismin sijaan hän puhuu promootion juhlallisuudesta.

Eihän tohtorin suinkaan ole pakko noutaa miekkaa, hattua ja diplomia mutkikkaiden vaiheiden kautta. Helpompaa toki olisi, mikäli pyytää diplomia postitse.

Noin 800 Oulussa viimeisen neljän vuoden aikana väitelleestä promovoitavaksi tulee vain reilu neljäsosa, noin 290. Se, ettei jokainen nuori tohtori kiiruhda promovoitavaksi, on järjestäjälle itse asiassa siunaus.

Mikäli kaikki tuoreet tohtorit olisivat osallistuneet tähän promootioon, tarkoittaisi se kaksikymmentä sekuntia per promovendi -tahdilla peräti puoli vuorokautta kestävää promootioaktia.

Mutta he, jotka promootioon osallistuvat, pääsevät osalliseksi satoja vuotta vanhaan perinteeseen. Vuosisatojen takaiset perinteet ja tarkasti vaalittu seremoniallisuus tekevät juhlasta juhlan, nostavat sen arjen yläpuolelle.

Tohtoripromootio on akateemisen maailman suurin ja näyttävin juhla — tämän juhlallisemmaksi ei akateemisissa piireissä enää pääse.

Tämä on vastapainona kehitykselle, jossa itse väittelemisen hohde ja erityisyys on viime vuosina himmentynyt, Saarela arvelee.

“Tohtorintutkintojen määrä on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Samalla väitteleminen on tavanomaistunut, arkipäiväistynyt, samaten kuten väittelemistä seuraava karonkkakin. Ennen karonkka oli hyvin tarkkaan säädelty, ja sisälsi paljon muodollisuuksia”, Saarela toteaa.

Saarelan mukaan elitismiä vastaan puhuu myös promootiomatrikkeli. Siihen kootaan jokaisen nuoren tohtorin ja kunniatohtorin lyhyt esittely. Matrikkeliteksti sisältää lisäksi myös tietoja nuoren tohtorin vanhemmista.

Promootiomatrikkelia selatessa huomaakin, että vaikka monella tohtorilla tausta onkin akateeminen, vilahtelee vanhempien ammateissa myös alemman koulutustason ammatteja: osastonsihteeriä, muuraria, siivoojaa, autoilijaa

Seppo Saarelan mukaan juuri tämä kertoo jotain oleellista Suomen koulutuksesta, mutta myös tasa-arvosta.

“Matrikkeli näyttää sen, kenellä kaikilla on ollut mahdollisuus kouluttautua. Miten monista eri lähtökohdista on päästy mukaan tohtoritasolle!”

 

Oulun yliopiston kymmenes, kaikkien tiedekuntien yhteinen tohtoripromootio järjestetään Oulussa 19.–21.5. Promootio on osa Suomi 100-juhlavuotta.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Apua, auditointi tulee!

Vuoden kopo-sana on auditointi: rakkaan yliopistomme pääsykoe kaltaistensa laadukkaiden korkeakoulujen joukkoon. Mutta mistä oikein on kyse?

TEKSTI Juho Karjalainen

KUVAT Anni Hyypiö

Yliopistoilla on päätehtävänsä: tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva ylin opetus sekä opiskelijoiden kasvattaminen palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.

Yliopistoilla on myös tapansa varmistaa, että nuo tehtävät toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla – juuri sitä kutsutaan laatujärjestelmäksi.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan auditoinnissa tarkastellaan Oulun yliopiston laatujärjestelmää ja sitä, miten yliopistoamme systemaattisesti kehitetään. Yliopistoa syynätään perin pohjin ja arvostelun läpäistyään palkitaan laatuleimalla.

Auditoinnin suorittaa Karvi, kansallinen koulutuksen arviointikeskus, joka nimeää erityisestä korkeakoulujen arviointipoolista viisihenkisen auditointiryhmän tekemään tarvittavat haastattelut ja laatimaan varsinaisen auditoinnin. Tämä ryhmä koostuu niin opiskelijoista kuin opettajista ja tutkijoista ja voi olla myös kansainvälinen.

 

Mikä valikoituu jokerikohteeksi?

Auditoinnissa yliopistomme omat käytänteet pistetään testiin. Syksyllä 2015 yliopisto perusti Quality Assurance Project Group (QAP) -työryhmän, johon kuuluu henkilökuntaa eri yliopiston sektoreilta.

Opiskelijoiden ääntä työryhmässä käyttää OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Henna Määttä, ja työryhmän tarkoituksena on valmistautua auditointiin. Oulussa auditointi on kansainvälinen, eli materiaalit laaditaan ja haastattelut käydään englanniksi.

Työryhmä laatii muun muassa yliopiston laatukäsikirjan ja muut tarvittavat auditointimateriaalit, joiden avulla itse auditoijat voivat tarkastella yliopistomme toimintaa.

Auditoitavan korkeakoulun perustehtävien ja tukitoimintojen arvioinnin lisäksi myös tutkinto-ohjelmia arvioidaan. Yliopisto saa itse esittää näistä tutkinto-ohjelmista kahta, ja kolmas on auditointiryhmän vapaavalintainen jokeri-kohde.

Oulun yliopistossa auditoitavat tutkinto-ohjelmat ovat upouusi opetus- ja kasvatusalan tutkinto-ohjelma sekä biokemian ja molekyylilääketieteen tohtoriohjelma. Jokerikohde voi olla mikä vain, minkä auditoijat valitsevat — esimerkiksi juuri sinun oppiaineesi.

 

Takana loistava tulevaisuus

Tällä hetkellä Suomen korkeakoulut käyvät läpi toista auditointiaan.

Oulun yliopisto auditoitiin vuonna 2010, ja sai kuusivuotisen laatuleimansa varsin hyvin arvosanoin.

Itse asiassa kansallisessa arvioinnissa Oulun yliopistolla on takanaan komea putki.

Ennen Karvia auditoinnit hoitanut KKA (korkeakoulujen arviointineuvosto) nimitti tutkimuksen ja koulutuksen huippuyksiköitä. Nämä olivat kaksivuotisia ”laatuleimoja”, joiden mukana tuli myös rahallinen tukiainen Opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

Vuosina 1999–2012 käytössä olleen hankkeen aikana Oulun yliopisto sai peräti 13 koulutuksen huippuyksikkö-palkintoa, ja edellä oli vain Helsingin yliopisto (17 huippuyksikköä). Koska kukin huippuyksikkö toi rahallista tukea noin miljoona euroa yliopistolle, eli kyse ei ollut mistään nappikaupasta.

Käynnissä oleva auditointi ei moista rahallista tunnustusta sisällä, vaikka syyni on kova.

Taustalla on yliopistolain kirjaus, jossa korkeakouluja velvoitetaan osallistumaan ulkoisen toimintansa ja laatujärjestelmiensä arviointiin säännöllisesti. Toki korkeakoulut voivat toteuttaa tämän velvoitteen muutenkin kuin Karvin auditointiin osallistumalla, mutta käytännössä se olisi korkeakoulun maineen kannalta arveluttavaa, sekä hyvän mahdollisuuden hukkaamista.

Sillä mahdollisuus auditointi nimenomaan on. Se on ainutlaatuinen tilaisuus tarkastella yliopistoa kokonaisuutena ja vieläpä ulkopuolisen silmin. Aivan kuin kysyisi rehelliseltä kaverilta, että näyttääkö peppu isolta uusissa farkuissa.

 

Mistä laadun tunnistaa?

Suuri auditointipäivä koittaa syksyllä. Auditointi käsittää oikeastaan kolme päivää, 17.–19.10., joiden aikana yliopiston käytävillä liikkuu auditoijien ryhmä tarkkailemassa ja pistämässä huomiolle, kuinka asiat toimivat.

Metodeihin kuuluvat haastattelut, asiakirjoihin ja tuloksiin tutustuminen sekä vaikkapa pistokyselyt vastaantulevilta opiskelijoilta.

Auditoinnin tarkoitus ei kuitenkaan ole vikojen osoittelu, vaan pikemminkin hyvien käytänteiden tunnistaminen sekä kehityskohteiden löytäminen. Koko yliopistoyhteisö pääsee seuraamaan kuinka hyvin täällä oikeasti asioita tehdään.

Kyseessä ei ole tenteistä tuttu 1–5 -arvostelu, vaan kriteeristö sisältää puuttuvan, alkavan, kehittyvän ja edistyneen laadunhallinnan luonnehdinnat kaikista auditointikohteista.

Jos tilille napsuu ”puuttuvia” kohteita, voi korkeakoulu saada hylätyn, ja sen täytyy 2–3:n vuoden päästä käydä uusinta-auditointi. Varsinaista rahallista sanktiota ei ”hylsystä” tule, mutta itse auditoinnin uusiminen on raskas prosessi ja totta kai vie paljon työaikaa.

Ehkä kuuluisin auditoinnin epäonnistuja on Tampereen yliopisto, jonka laatujärjestelmissä oli niin pahoja puutteita, ettei se päässyt auditointia läpi vuonna 2008 ja epäonnistui uusinnassaan vielä vuonna 2012. Uusinnan uusinnassa vuonna 2015 Tamperekin pääsi laatuleimattujen joukkoon.

Oulun yliopistolla tulee myös olemaan haasteita auditoinnissa. Vuoden 2010 jälkeen on tapahtunut paljon ja välillä laadunvalvonta on kaikessa muutoskiimassa tuntunut jääneen jalkoihin.

Auditoinnissa yliopistot voivat ehdottaa myös erillistä auditoitavaa kohdetta, joka ei vaikuta varsinaiseen arvosanaan. Varsin osuvasti yliopistomme on valinnut kohteeksi ”henkilöstön hyvinvoinnin johtaminen muutoksessa”.

Pian saamme tietää, mikä asian laita on.

 

Kirjoittaja Juho Karjalainen on työskennellyt ylioppilaskunnan koulutuspoliittisena sihteerinä sekä suunnittelijana humanistisessa tiedekunnassa.

Lue myös Juho Karjalaisen kommentti auditoinnista. 

Juho Karjalainen

Oulun yliopiston alumni, joka on valmistunut tiedeviestinnästä filosofian maisteriksi.  

Lue lisää: