Kutsu on kaunis, linjakas ja häikäisevän valkoinen. Se saapuu kapeassa, elegantissa, materiaaliltaan aavistuksen verran karheassa kuoressa. Molemmilla puolin kutsua Oulun yliopiston logon hopeinen foliopainatus.
Kutsun sävy on kunnioittava:
Oulun yliopisto kutsuu kohteliaimmin Teidät kymmenenteen kaikkien tiedekuntien yhteiseen tohtoripromootioon lauantaina 20.5.2017 kello 12.00 yliopiston päärakennukseen Saalastinsaliin (Pentti Kaiteran katu 1).
Kutsun osoittama muodollisuus ja silmä yksityiskohdille on leimallista koko tapahtumalle.
Tohtoripromootio on akateemisen maailman suurin ja näyttävin juhla, jonka syvin tarkoitus on vihkiä väitelleet tohtorit täysivaltaisiksi tiedeyhteisön jäseniksi.
Promootio eri juhlallisuuksineen sisältää valtavan määrän seremoniallisuutta, symboliikkaa ja perinteitä.
Jokaisen symbolisen eleen taustalla on lisäksi pitkä ja huolellinen suunnittelutyö – mikään juhlallisen viikonlopun osista ei tapahdu vain itsessään.
“Tohtoripromootion seremoniassa on kyse näytelmästä, akateemisesta näytelmästä” tiivistää Oulun yliopiston promootiotoimikunnan puheenjohtaja Seppo Saarela.
Promootioperinteellä on 800 vuoden historia
Ensimmäinen tohtoripromootio Oulun yliopistossa järjestettiin vuonna 1972. Nyt järjestettävä, kaikkien tiedekuntien yhteinen tohtoripromootio on jo kymmenes laatuaan.
Promootioperinteen juuret ovat 1200-luvulla, Bolognan yliopistossa ja sen mukaan järjestetyissä yliopistoissa sekä Pariisin yliopistossa pidetyissä seremonioissa. Jo tuolloin koettiin merkitykselliseksi juhlistaa tohtoriksi tai maisteriksi valmistuvan uuden jäsenen mukaanottoa tiedekuntaan. Näiden esikuvien pohjalta myös muiden yliopistojen promootiotavat alkoivat kehittyä jo keskiajalla hyvin loisteliaiksi.
Suomeen promootioperinne on tullut Ruotsin kautta, Upsalan yliopiston innoittamana. Ensimmäinen Upsalan yliopiston tarkkaan tunnettu promootio järjestettiin vuonna 1600. Tuolloin promovoitiin 15 baccalaureusta ja seitsemän maisteria eli tohtoria.
Ensimmäinen Turun yliopiston promootio järjestettiin vuonna 1643, yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Ensimmäisessä promootiossa promovoitiin kuusi maisteria. Titteli oli tohtorin sijaan maisteri, sillä filosofian tohtorin arvo tuli yliopistoon vasta 1820-luvulla. Promootioperinne säilyi Turussa vireänä, eikä se katkennut yliopiston muutettua Helsinkiin vuonna 1828.
Tänä vuonna promootioita järjestetään Oulussa, Turun yliopistossa, Tampereen teknillisessä yliopistossa, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä ja filosofisessa tiedekunnassa.
Osa yliopistoista promovoi sekä maistereita että tohtoreita, osa – kuten Oulu – taas ainoastaan tohtoreita.
Oulun tohtoripromootion järjestelyistä vastaavan promootiotoimikunnan puheenjohtajalle Seppo Saarelalle tämän vuoden promootio on jo peräti seitsemäs. Yhteen, vuoden 1983 tohtoripromootioon hän on osallistunut promovendinä, muihin joko kutsuvieraana tai tapahtuman järjestelijänä.
Tänä vuonna Oulun yliopiston promootio jakaantuu kolmelle päivälle. Perjantai-iltana 19.5. promootioissa vihittäville promovendeille ja kunniatohtoreille järjestettiin miekanhiojaiset hotelli-ravintola Lasaretissa.
Lauantaina kello 12 Linnanmaan Saalastinsalissa koittaa promootioakti, tohtorien vihkimistilaisuus, jossa tohtorit saavat monisataapäisen yleisön edessä tohtorin tunnuksensa, tohtorimiekan ja hatun sekä tohtoridiplomin.
Promootioaktia seuraa Tuomiokirkossa järjestettävä juhlajumalanpalvelus, jonne kuljetaan Kirkkokatua pitkin akateemisessa kulkueessa. Lauantai-iltana Ouluhallilla järjestetään juhlalliset promootiopäivälliset ja tanssiaiset. Päivälliset sisältävät lukuisia puheita, niistä viimeinen on aamulla 3.40 esitettävä puhe nousevalle auringolle. Sunnuntaina viikonloppu huipentuu vielä Maikkulan kartanossa järjestettävään promootiopurjehdukseen.
Viime vuosina Oulun yliopistossa promootioita on järjestetty neljän vuoden välein. Edellinen tohtoripromootio järjestettiin Oulussa vuonna 2013.
Seppo Saarelan arvion mukaan promootioita olisi viisasta järjestää nykyistä tiheämmin, noin kolmen vuoden välein. Nyt promootioon osallistuu 281 tohtoria ja 23 kunniatohtoria. Lisäksi 42 väitellyttä promovoidaan poissaolevana.
Eniten nuoria tohtoreita vihitään lääketieteellisestä tiedekunnasta (94 tohtoria). Tekniikan aloilta nuoria tohtoreita vihitään 90, luonnontieteistä 40, humanistisista ja kasvatustieteistä 37 ja kauppatieteistä 19.
Tohtoreiden kunnioitettavan suuri määrä asettaa melkoisia haasteita sekä aikataululle että tiloille.
Jotta jokainen nuori tohtori ehditään promovoida, tohtoria kohti varattu aika on rajattu tarkasti. Promovoitavat saavat jokainen 20 sekuntia aikaa osuudelleen, kunniatohtorit peräti kokonaisen minuutin. Silti lauantaipäivän promootioakti kestää jo kolme tuntia.
Myös promootioaktin tapahtumapaikka Saalastinsali on Saarelan mukaan lauantaina aivan ääriään myöten täynnä, osallistuuhan juhlaan vihittävien tohtoreiden lisäksi lähes vastaava määrä heidän seuralaisiaan, omaisiaan ja kutsuvieraita. Kaiken kaikkiaan Linnanmaalle kokoontuu lauantaina promootioaktin ajaksi yhteensä yli 900 henkilöä. Osa seuraa juhlaa itse Saalastinsalista, osa taas valkokankaalta Linnanmaan isossa luentosalissa. Promootioaktia on mahdollista myös seurata livelähetyksenä.
Säännöttömyys tekisi juhlasta epämääräisen
Oulussa noudatettava promootion kaava nojaa vahvasti satojen vuosien takaisiin perinteisiin. Jokaisella promootioon osallistuvalla on oma roolinsa.
Kaikista helpommalla pääsevät promootioaktin kutsuvieraat: heidän tehtävänään on seurata juhlaa käyttäytyä pahennusta herättämättömällä tavalla.
Sen sijaan muilla on promootiossa enemmän jännitettävää.
Promootioaktissa nuoret tohtorit eli promovendit vihitään tohtoreiksi. Sen merkiksi he saavat promootioaktissa tohtorin tunnukset, miekan ja tohtorinhatun sekä latinankielisen diplomin.
Tohtorinhattu symboloi vapautta. Hatun muodon kerrotaan olevan pyöreä siksi, että sen kantajan tulee antaa selkeät ja luonnolliset vastaukset hänelle tehtyihin kysymyksiin eikä hän saa saivarrella.
Hatun väri vaihtelee alan mukaan: esimerkiksi filosofian, kasvatustieteiden, terveystieteiden ja kauppatieteiden tohtoreilla hattu on musta, lääketieteen ja hammaslääketieteen tohtoreilla vihreä, ja tekniikan tohtoreilla on musta hattu, jossa on käännetty lieri.
Tohtorinmiekka taas symboloi totuutta — se on hengen ase tutkijan päättelemän totuuden, oikean ja hyvän, puolustamiseksi. Promootiomiekkaan kuuluu itse miekka, tuppi sekä musta tai kultainen pidike. Lisäksi miekkaan kiinnitetään yliopiston kultainen tunnus.
Promovendien joukossa on kaksi erikoisroolissa olevaa tohtoria, priimus ja ultimus.
Priimus on tohtoripromootion vihkiäisjuhlassa ensimmäisellä kunniasijalla vihittävä nuori tohtori. Priimusvalinnan perusteena on menestys väittelyssä.
Priimustohtorin roolina on vastata oman oppiaineensa professorin esittämään kysymykseen. Tällä hän osoittaa muiden promovendien edustajina näiden oppineisuuden.
Ultimus taas on myös erinomaisesti väitellyt tohtori, joka vihitään promootioaktissa viimeisellä kunniasijalla. Promootioaktin päätyttyä ja promoottorin lausuttua loppusanat ultimustohtorin tehtävänä on pitää puhe kutsuvieraille.
Promoottori vihkii promovendit ja ojentaa näille diplomin, miekan ja tohtorinhatun. Promoottoriksi valitaan tiedekuntiensa virkaiältään vanhimmat professorit.
Juhlan kunnaikkaassa toteutuksessa päävastu on offisianteilla, juhlamenojen ohjaajalla ja yliairueella. Tässä auttavat myös airueet, opiskelijat, jotka toimivat yliairuen apuna eri promootiojuhlallisuuksissa.
Oma osansa on tietenkin myös kunniatohtoreilla. Kunniatohtoreita (lat. Doctoris honoris causa) ovat henkilöt, joita yliopisto haluaa kunnioittaa myöntämällä heille yliopiston korkeimman mahdollisimman huomionosoituksen. Kunniatohtoriksi nimeämisen vaatimuksena ei ole välttämättä akateeminen menestys, vaan poikkeuksellisen menestyksekäs suoriutuminen esimerkiksi talouden, taiteen tai politiikan saralla.
Tässä promootiossa kunniatohtoriksi vihitään muun muassa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Hannu Leskinen, oppimisen ja teknologia-avusteisen oppimisen tutkija, professori Paul Kirschner, tunnettu kirjailija ja kuvataiteilija Hannu Väisänen, lapsuudentutkimuksen, varhaiskasvatuksen ja lapsuudentutkimuksen etiikan tutkija, professori Jóhanna Einarsdóttir ja toimitusjohtaja, teollisuusneuvos Jorma Terentjeff. Myös yliopiston entinen rehtori Lauri Lajunen saa kunniatohtorin arvon.
Päällystakit ja sateenvarjot kielletty
Tohtoripromootiossa säännöt ovat erittäin selvät — ei täällä voi olla ihan miten vain.
Erilaisia promootiota koskevia pukeutumis- ja käytössääntöjä on kymmeniä.
Ei käsilaukkuja naisille lauantaina aktiin, kulkueeseen tai kirkkoon. Avaimet, nenäliina yms pikkuesineet pitää piilottaa puvun alle. Kulkueeseen ei päällystakkeja tai sateenvarjoja. Ei housuasua naisille. Jos naisen puvussa hihat ovat vajaamittaiset, pitää käsineiden olla pidemmät niin ettei paljasta ihoa näy ranteista. Promootioaktissa ei saa valokuvata tai taputtaa. VAIN omaiset ja muut kutsuvieraat voivat halutessaan käyttää myös tummaa pukua/lyhyempää jakkupukua. Iltatilaisuudessa frakissa ei käytetä valkoista taskuliinaa samaan aikaan, kun kannetaan kunniamerkkejä.
Ja niin edelleen.
Säännöt ovat hyvin tarkat myös siinä, missä järjestyksessä promootioaktiin osallistuvat kulkevat Saalastinsaliin ja Saalastinsalista pois. Juhlakulkueeseen osallistuvilla on jokaisella oikea paikkansa. Sama sotilaallinen järjestys pätee myös lauantai-iltapäivän promootiokulkueessa, joka kulkee Mannerheimin puistosta Oulun tuomiokirkkoon juhlajumalanpalvelukseen.
Kuulostaako kenties hankalalta ja vaikealta? Seppo Saarelan mukaan tarkoitus on aivan päinvastainen.
Huolellisella suunnittelulla ja tarkalla ohjauksella tehdään itse juhlapäivästä mahdollisimman sujuva ja soljuva. Kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaankin on valmistauduttu. Miekat ja hatut on järjestetty takahuoneessa oikeaan järjestykseen, jotta yksikään hattu ei päätyisi väärään päähän.
Promootioaktin ohjelma ja promovoitavien nimilista on kiinnitetty puhujanpönttöön, jotta promoottori ei hermostuksissaan voi napata koko ohjelmaa mukaansa oman osuutensa päätyttyä.
Lisäksi promootioaktin sujumista harjoitellaan kahdesti, ensin perjantaina, ja lauantaiaamuna vielä uudestaan.
Muutoin tuloksena olisi lähes tuhatpäinen, hyvin pukeutunut mutta äärimmäisen epätietoinen juhlajoukko
“Linnanmaalle saapuu lauantaina lähes tuhat vierasta. Heistä osa on paikalla ensimmäistä kertaa, joten he vaeltelevat ympäriinsä. Mikäli mitään näitä sääntöjä ei noudatettaisi, olisi kyse vain epämääräinen joukko kulkemassa ympäriinsä epämääräisesti”, Saarela muotoilee.
Saarelan mukaan säännöt myös tuovat osallistujille turvaa — vaatteiden valintaa ei tarvitse turhaan pähkäillä tai aprikoida, kun sopivuuden voi tarkistaa pukukoodista.
Kaikkea ei tosin voi jämerimmälläkään suunnittelulla varmistaa. Inhimillisiä erehdyksiä nimittäin sattuu — promoottori saattaa pukea tohtorinhattunsa väärin päin tai unohtaa kokonaan promovointivuoronsa tulleen, airut saattaa tuoda promoottorille väärän hatun tai miekan.
Kaikesta tosin selvitään, ja usein vielä niinkin, ettei yleisö edes huomaa mitään, Saarela toteaa.
Onko promootio akateemisen eliitin juhla?
Pitkien iltapukujen kahinaa, arvokkaiden korujen säihkettä, kunniamerkkien himmeää loistoa. Promootion juhlallisuuksissa on aimo annos porvarillista charmia. Esimerkiksi promootio-ohjelmaan kuuluva miekanhiojaiset tahkojen kuohuviinien kostuttamisineen kuulostavat, no, elitistiseltä.
Voiko esimerkiksi duunaritaustaisella, akateemisia juhlia tuntemattomalla tohtorilla olla vaikeuksia sopeutua promootion maailmaan?
Seppo Saarela ei väitettä elitismistä oikein hyväksy. Elitismin sijaan hän puhuu promootion juhlallisuudesta.
Eihän tohtorin suinkaan ole pakko noutaa miekkaa, hattua ja diplomia mutkikkaiden vaiheiden kautta. Helpompaa toki olisi, mikäli pyytää diplomia postitse.
Noin 800 Oulussa viimeisen neljän vuoden aikana väitelleestä promovoitavaksi tulee vain reilu neljäsosa, noin 290. Se, ettei jokainen nuori tohtori kiiruhda promovoitavaksi, on järjestäjälle itse asiassa siunaus.
Mikäli kaikki tuoreet tohtorit olisivat osallistuneet tähän promootioon, tarkoittaisi se kaksikymmentä sekuntia per promovendi -tahdilla peräti puoli vuorokautta kestävää promootioaktia.
Mutta he, jotka promootioon osallistuvat, pääsevät osalliseksi satoja vuotta vanhaan perinteeseen. Vuosisatojen takaiset perinteet ja tarkasti vaalittu seremoniallisuus tekevät juhlasta juhlan, nostavat sen arjen yläpuolelle.
Tohtoripromootio on akateemisen maailman suurin ja näyttävin juhla — tämän juhlallisemmaksi ei akateemisissa piireissä enää pääse.
Tämä on vastapainona kehitykselle, jossa itse väittelemisen hohde ja erityisyys on viime vuosina himmentynyt, Saarela arvelee.
“Tohtorintutkintojen määrä on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Samalla väitteleminen on tavanomaistunut, arkipäiväistynyt, samaten kuten väittelemistä seuraava karonkkakin. Ennen karonkka oli hyvin tarkkaan säädelty, ja sisälsi paljon muodollisuuksia”, Saarela toteaa.
Saarelan mukaan elitismiä vastaan puhuu myös promootiomatrikkeli. Siihen kootaan jokaisen nuoren tohtorin ja kunniatohtorin lyhyt esittely. Matrikkeliteksti sisältää lisäksi myös tietoja nuoren tohtorin vanhemmista.
Promootiomatrikkelia selatessa huomaakin, että vaikka monella tohtorilla tausta onkin akateeminen, vilahtelee vanhempien ammateissa myös alemman koulutustason ammatteja: osastonsihteeriä, muuraria, siivoojaa, autoilijaa
Seppo Saarelan mukaan juuri tämä kertoo jotain oleellista Suomen koulutuksesta, mutta myös tasa-arvosta.
“Matrikkeli näyttää sen, kenellä kaikilla on ollut mahdollisuus kouluttautua. Miten monista eri lähtökohdista on päästy mukaan tohtoritasolle!”
Oulun yliopiston kymmenes, kaikkien tiedekuntien yhteinen tohtoripromootio järjestetään Oulussa 19.–21.5. Promootio on osa Suomi 100-juhlavuotta.
