Opiskelijan hyvää elämää mahdollistamassa

OYY:n uusi pääsihteeri Eetu Leinonen haluaa edistää niitä epäkohtia, joita on itse nähnyt ja kokenut nuorena ja opiskelijana.

Kysyttäessä Eetu Leinoselta kuka hän omien sanojensa mukaan on, hän on omien sanojensa mukaan vielä hetken aikaa opiskelija. 26-vuotias Leinonen on filosofian maisteri ja suomen kielen opiskelija, mutta maaliskuun lopusta asti hän on toiminut myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteerinä Kauko Keskisärkän siirryttyä muihin tehtäviin. Leinonen valittiin tehtävään yksimielisesti edustajiston kokouksessa 13. helmikuuta. 

Työnkuva ei ole aivan yksinkertainen. Ylioppilaskunnan pääsihteeri johtaa toimiston tekemisiä ja työntekijöitä ja vastaa siitä, että talous ja hallinto pyörivät.  Lisäksi työpöydälle kuuluu edunvalvontaa, sidosryhmäyhteistyötä sekä omistajaohjausta yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa.

Leinosen kalenteria täyttävät myös useat luottamustehtävät. Aktiivisuus nuorisopolitiikassa on osasyy siihen, miten hän on nyt päätynyt tähän tehtävään. Takana on useita järjestöpestejä ja puheenjohtajuuksia, mukaan lukien OYY:n hallituksen puheenjohtajuus vuonna 2020.

Tarina ulottuu Leinosen lukiovuosiin ja Utajärven nuorisovaltuustoon, josta hänen mukaansa on herännyt nuorisovaikuttamisen into. Tästä lähtien Leinonen on ollut mukana luottamustehtävissä nuoriso -tai opiskelijavaikuttamisen parissa. Tälläkin hetkellä kansainvälisyydestä kiinnostunut aktiivi edustaa nuorisoa kansainvälisillä areenoilla Suomen nuorten EU-delegaattina. 

Leinonen palaa jo neljännelle kierrokselle ylioppilasliikkeen palvelukseen. Puheenjohtajuuden jälkeen hän on toiminut niin koulutuspoliittisen asiantuntijan sijaisena kuin yhteisöasiantuntijana. Väliin on mahtunut useamman vuoden tauko muiden työnantajien alaisuudessa, viimeisimpänä Oulun yliopiston liikkuvuuspalveluissa. 

Henkilökohtainen motivaatio opiskelijan asioita kohtaan veti Leinosen takaisin OYY:lle. “Nuorena ja opiskelijana minulla on halu edistää niitä epäkohtia, joita on itse nähnyt ja kokenut”, hän kertoo. 

Täysin altruistisia Leinosen motivaatiot eivät kuitenkaan ole. Monissa liemissä keitetty opiskelija-aktiivi ja nuorisopoliitikko näkee pääsihteeriydessä mahdollisuuden kehittää itseään tavalla, joka olisi muuten vielä aika kaukana. 

“Harvoin tulee 26-vuotiaana tällaisia mahdollisuuksia päästä 8 työntekijän esihenkilöksi johtamaan tällaista organisaatiota ja tekemään näinkään suuren organisaation taloussuunnittelua ja sijoitusvarallisuuden kehittämistä.” 

Vankka kokemus Oulun yliopistosta ja korkeakouluyhteisöstä auttaa uudessa tehtävässä menestymisessä. “Opiskelijavaikuttajan tausta, lobbauskokemus, ja eri tehtävänkuvat niin OYY:ssä kuin yliopistolla antavat laajan kuvan siitä, millainen korkeakoulumme ja koko korkeakouluyhteisö on. Lisäksi nuorisopolitiikka on opettanut, miten nuorten ja opiskelijoiden ääntä tuodaan esiin ja miten lobbaustyötä tehdään”, Leinonen avaa vahvuuksiaan.

Opiskelijan hyvä elämä

Vahvasti sisältäpäin OYY:n toimintaa katsova Leinonen näkee ylioppilaskunnan vaikutusmahdollisuuksien laajuuden ja yhteistyön yliopiston kanssa yliopiston kehittämiseksi. Ylioppilaskunnalla on hyvä sija yliopistossa ja se nähdään arvostettuna toimijana ja asiantuntijaorganisaationa. 

Hän tunnistaa kuitenkin sen, että opiskelijalle ylioppilaskunta voi näyttäytyä kaukaisena. Ylioppilaskunnan paikka ei ole samalla viivalla opiskelijajärjestöjen, kuten ainejärjestöjen kanssa, jotka ovat opiskelijoille tyypillisesti paljon läheisempiä. 

Eikä OYY:n tarkoitus olekaan korvata näitä vaan olla opiskelijoiden edunvalvonta -ja palveluorganisaatio. 

“Ylioppilaskunta on välikappale, opiskelijat on se mikä tekee yliopistosta yliopiston ja ylioppilaskunnasta ylioppilaskunnan, mutta 12 500 jäsenen organisaationa on vaikea näkyä jokaisen opiskelijan arjessa”, Leinonen avaa. Hän myöntää, että OYY:n arki ja saavutukset voisivat olla näkyvämpiä opiskelijoille. 

Pääsihteerin työnkuvassa opiskelijan etujen ajaminen näkyy tukijan ja mahdollistajan rooleina. 

“Ylioppilaskunta on monelle kasvattijärjestö, minne tullaan oppimaan ja missä opitaan ja pitää olla mahdollisuuksia kokeilla asioita.” 

Leinosen tehtävä on oman osaamisensa kautta tukea, että hallitus ja edustajisto onnistuvat tekemisessään ja toisaalta mahdollistaa työ oikeiden sidosryhmien ja verkostojen luomisen kautta. Myös tässä nuorisovaikuttajan tausta ja kokemus auttaa. 

“Lobbaus ja vaikuttaminen ei ole helppoa, eikä nopeaa eikä sitä tehdä yksin tai yhdessä yössä joten varmasti tulee itselläkin rooli siinä olemaan.”

Leinoselle OYY:n motto ‘opiskelijan hyvä elämä’ tarkoittaa oman paikan löytämistä korkeakouluyhteisöstä. Näkemykseen vaikuttaa edelleen entinen yhteisöasiantuntijan rooli. 

“Kun tänne tulee opiskelemaan niin jokaiselle löytyisi tästä yhteisöstä oma paikka. Oli se sitten aktiivitoimija, hallitustoiminta tai mitä tahansa yhteisö tai kaveriporukka. Toisaalta saa se, että jokainen löytäisi oma polkunsa korkeakoulumaailmassa ja sen oman sopivan jutun, mitä haluaa tehdä mitä hyvänsä ne motiivit onkaan.”

Uusi pääsihteeri myös muistuttaa opintojen aikaisen tuen tärkeydestä. “Että ei palaisi myöskään loppuun eikä olisi liian rankkaa ja saisi tarpeeksi tukea siihen, että saa opinnot suoritettua loppuun ja löytää seuraavan askeleen, mihin suuntaan lähtee.” 

Hänen mukaansa OYY:n edunvalvonnan kautta asiaan voidaan myötävaikuttaa aine -ja harrastejärjestöjen toimintaa tukemalla sekä pitämällä keskusteluyhteys yliopiston kanssa. “Että opiskelijoilla on riittävät tukipalvelut, että opinnot sujuu ja että ihmiset pääsee kohtaamaan täällä kampuksilla ja löytämään itselleen sopivia porukoita.”

Opiskelijan elämä kaipaa toimeentuloa ja tulevaisuuden uskoa

Opiskelijan hyvän elämän turvaajan näkemykset eivät rajoitu pelkästään kampusten seinien sisälle. Tällä hetkellä Leinosta mietityttävät opiskelijoiden työtilanne ja toimeentulo. “Monet eivät ole saaneet töitä semmoisilla aloilla, missä töitä yleensä on runsaasti tarjolla.” 

Hänen mielestään opiskelijan elämä kaipaa tällä hetkellä tulevaisuuden uskon rakentamista, että oma paikka löytyy myös opintojen jälkeen ja että opintojen aikana ei tarvitse ajaa itseä velkavankeuteen. 

“Opinnot ei ole ikinä ollut helppo osa elämää, jossa pystyy vaan harhailla ja haahuilla, mutta nykyisin kun tilanne on sellainen, että toimeentulo on vaikeaa, mistä tulee velkakuorman lisäksi myös se psyykkinen kuorma, jonka lisäksi pitää valmistua nopeasti.” 

Hän lisää, että opintojen mitoittamisessa ei ole välttämättä huomioitu näitä muita kuormitustekijöitä tai esimerkiksi tarvetta tehdä töitä opintojen ohella, joka ajaa opiskelijan uupumukseen. “Tämä on se kestämätön ratkaisu.” 

Jos katsotaan tulevaisuuteen, ikäluokkien pienenemisessä ja opiskelijoiden määrän vähentyessä Leinosta huolettaa ensimmäisena kaupungin elinvoimaisuuden pieneminen ja työllistymismahdollisuudet. “Voimmeko joutua kierteeseen, jossa tämä kaupunki ei enää ole houkutteleva?” 

Oulun yliopiston tulevaisuudesta puhuttaessa tuore pääsihteeri nostaa esiin kansainvälisyyteen panostamisen ja tila-asioiden tarkastelun. Hän toivoisi, että päätöksissä ja uusia strategisia linjauksia tehdessä otetaan huomioon se, että ratkaisut eivät vaikuta koulutuksen laatuun tai siihen, että henkilöstö kuormittuu ja on tarpeeksi työntekijöitä.

Pienenevät väestöluokat vaikuttavat tietenkin opiskelijamääriin ja korkeakoulujen rahoitukseen, joihin ratkaisuja on jo lähdetty hakemaan kansainvälisyyteen panostamisen kautta. Leinonen haluaisi, että tässä muistetaan myös jatkuvan ja elinikäisen oppimisen mahdollisuudet. “Työikäisillä on tiedonpäivityksen tarpeita ja sen ei aina tarvitse olla tutkintoon johtavaa opiskelua, jolla osaamista päivitetään.”

Lisäksi yliopiston käynnistetty kiinteistöstrategiatyö tarkastelee, millaisia tilaratkaisuja tarvitaan tulevaisuudessa. “Näiden perusteella tehdään toimenpiteitä, millainen kampus ja kuinka paljon tiloja tarvitaan tulevaisuudessa.” 

Ylioppilaskunnassa Leinonen haluaa pitää huolen siitä, että OYY:n strategiaa sekä edistetään että tehdään tarkoituksenmukaisella tavalla, että toimintaa arvioidaan aktiivisesti ja tavoitteita asetetaan, jotta nähdään, ollaanko menossa oikeaan suuntaan. 

Pääsihteerinä Leinonen haluaa olla ihmisläheinen toimija. 

“Ihminen, jolle halutaan ja uskalletaan tulla kertomaan asioita ja palautetta. Haluan panostaa siihen, että olen läsnä ihmisille.” 

Lisäksi hän haluaa kehittää omaa osaamistaan.  “Johtajuus on varmaan semmoinen homma, johon ei ole mitään yksiselitteistä koulua ja jota oppii tekemällä.”

Faktalaatikko:

Nimi: Eetu Leinonen

Koulutus: Filosofian maisteri, tilastotiede (2023). Nyt opiskelee suomen kieltä kuudetta vuotta. 

Ikä: 26-vuotias

Kotoisin: Utajärveltä

Harrastukset: Käsityöt, neulominen ja virkkaaminen, lukeminen, musiikin harrastaminen. Leinonen soittaa klarinettia. 

Kielitaito: suomi, englanti, ruotsi, saksa ja ranska

Luottamustoimet: toimii tällä hetkellä Suomen nuorten EU-delegaattina. Leinosella on pitkä historia nuoristojärjestöissä ja -politiikassa. 

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Kutsumusammatissa

Opettajan tärkeimpiä tehtäviä ovat luottamuksen rakentaminen ja turvallisen ilmapiirin luominen, ajattelee vuoden 2024 Jäätävän hyväksi opettajaksi valittu Pietu Halonen.

Pietu Halonen oli parikymppinen kesälomaansa viettävä tuotantotalouden opiskelija, joka niin monen muun opiskelijan tavoin mietti, mistä tienata opiskelurahoja. Hänen lapsuuden piano-opettajansa tuli lapsuudenkotiin virittämään Halosen pianoa ja mainitsi, että Kempeleessä ei kukaan enää anna soittotunteja. Siitä syntyi Pietun Pianokoulu, joka on edelleen olemassa. Tästä lähti teekkarin polku kohti musamaikan ammattia ja vuoden 2024 Jäätävän hyväksi opettajaksi. Tunnustus jaettiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa Annos 65-vuosijuhlassa lauantaina 22. helmikuuta. 

Musiikki on kulkenut Halosen elämässä lapsuudesta asti. Taustalla olivat lapsuuden pianotunnit, kuoro ja bändiharrastus. Halonen kävi myös musiikkilukion. Silti hän päätyi opiskelemaan tuotantotaloutta Oulun yliopistoon. 

“Nokialla oli kova imu 2000-luvun taitteessa ja ajattelin, että minusta tulee varmaan jokin projektipäällikkö Nokialle ja lähdin sitten teekkariksi. Musiikin oli määrä säilyä harrastuksena”, Halonen kertoo. 

Myös opiskeluaikoina bänditouhut jatkuivat ja jossain vaiheessa Halonen kertoo antaneensa kutsumukselleen periksi. “Tajusin, että ketä mä huijaan, musta tulee musamaikka.” Hän aloitti musiikkikasvatuksen opinnot Oulun yliopistossa vuonna 2005. 

Halonen ei siis koskaan päätynyt Nokialle, mutta hukkaankaan tuotantotalouden opinnot eivät menneet. Hänellä on yritys, joka tuottaa musiikkikasvatuksen ohjelmistoja ja oppimateriaaleja. “Hyvin paljon on tarttunut sieltä työkaluja, kuten yrittäjyyttä, projektinhallintaa, ohjelmistotuotantoa ja ohjelmistoliiketoiminnan oppeja”, hän täsmentää. 

Halosen urapolku on ollut mahdollisuuksien viitoittama tie. Kasvatustieteen opiskelija oli ajamassa päättöharjoittelunsa loppukahveille, kun hänen piano-oppilaansa äiti, sattumalta erään koulun apulaisrehtori, soitti Haloselle ja kysyi sattuiko hän tietämään ketään musiikinopettajaa. Siellä Halonen vietti reilun vuosikymmenen peruskoulun musamaikkana.

Pikku hiljaa alkoi siirtymä kohti akateemista yhteisöä. Askel kerrallaan Halonen työskenteli sivutoimisena musiikinopettajana Oulun yliopistolla ennen siirtymistään päätoimiseksi vuonna 2021. Nyt hän toimii yliopisto-opettajana musiikkikasvatuksen tutkinto-ohjelmassa. Halosen työn pääpaino on kontaktiopetuksessa, kuten pianon vapaassa säestyksessä sekä luokkamusisoinnissa.

Lapsuuden instrumentista pianosta on tullut työkalu. “Kyllä se on semmoinen pullapitko, että kaikki liittyy kaikkeen”, Halonen tiivistää kysyttäessä millainen rooli musiikilla on nykyään elämässä. Enää hän ei itse soita läheskään yhtä paljon kuin mahdollistaa sitä muille. “Musiikki on nykyään enemmän työkalu, jolla pääsen nostamaan opiskelijoita ja tuettua oppilaita sekä kasvatettua heitä”, Halonen kuvailee. “Saan kyllä yhtä lailla kiksejä siitäkin kuin nuorempana esiintymisestä.”

Kutsumustyössä

Kriteereinä Jäätävän hyvän opettajan palkinnon saamiselle ovat muun muassa motivaatio kehittää omaa työtä ja hyvät pedagogiset taidot. Innostus työtä kohtaan Halosen mukaan hänestä ainakin tihkuu. “Olen kutsumustyössä näköalapaikalla: olin kentällä ja nyt ammennan niitä kokemuksia seuraavan sukupolven opettajille.” Tämä näkyy myös Halosen valintaa puoltavissa palautteissa, mutta päällimmäisenä hänet tunnetaan aktiivisena tutkinto-ohjelman yhteisön jäsenenä ja yhteisöllisyyden edesauttajana. 

“Pietu edistää monipuolisesti yhteyttä opiskelijoiden, opettajien sekä ainejärjestön välillä. Hän on esimerkiksi avustanut ainejärjestön hallitusta kampusjamien järjestämisessä henkilökunnan jäsenenä, joka on ollut todella tärkeää musiikkikasvatuksen opiskelijoiden ryhmäytymisen ja kehittymisen kannalta. Hän viestii lisäksi aktiivisesti ainejärjestön hallituksen kanssa ja pitää opiskelijat henkilökunnan puolelta ajan tasalla”, palautteissa kerrotaan Halosen aktiivisuudesta. 

Halosen mukaan opettajan tärkeimpiä tehtäviä on luottamuksen rakentaminen ja turvallisen ilmapiirin luominen, jotka taas syntyvät kohtaamisissa ja yhteyden rakentamisessa myös luokkahuoneen ulkopuolella. “Kun se yhteys on rakennettu jo luokan ulkopuolella oli se sitten välitunnilla biljardipöydän ääressä tai kahvilla opiskelijoiden kanssa niin se on valmiina sinne luokkaan astuessa”, hän täsmentää.

Yliopistoympäristössä toimiessa Halonen kokee opiskelijat jo enemmän kollegoiksi kuin oppilaiksi, mutta tuettavaa on edelleen ihan samaan tapaan kuin peruskoulun teinienkin kanssa, keskustelunaiheet vain muuttuvat. Valtaosa opiskelijoista on parikymppisiä uudessa kaupungissa ja uuden äärellä rakentamassa ammatti-identiteettiään, joten keskusteltavaa riittää. “Opiskelijat ovat hyviä keskustelukumppaneita”, hän sanoo. 

Halonen saa myös kiitosta siitä, miten kohtaa opiskelijat yksilöinä. “Pietu on kiinnostunut oikeasti musiikkikasvatuksen opiskelijoista, ja pitää huolta että jokaisella opiskelijalla olisi hyvä olla. Hän tulee kyselemään aina opiskelijoiltamme kuulumisia käytävällä kävellessään ja tuo mukanaan aina päivän piristyksen”, palautteissa mainitaan. Miten tämä on mahdollista nykypäivän hektisessä opetusilmapiirissä? 

“Oppitunti kerrallaan”, Halonen sanoo. Hänen mukaansa se on juuri opettajan ammattitaidon ydintä, että kohtaa opiskelijat ja osaa asettaa yksilöllisiä, sopivia haasteita. “Opettajan rooli on pitää sykettä yllä ja samalla skannata koko luokkaa ja huomata, jos jollakin sylttää ja lempeällä tuuppaisulla saada homma takaisin raiteilleen”, hän lisää.

Teknologiasta tukea opettamiseen

Halosen pedagogisista taidoista kertoo myös hänen jatkuva opetuksen kehittämisensä. Paitsi että Halonen itse kehittää oppimateriaaleja, hän pyytää palautetta aktiivisesti opiskelijoilta. “Hänen opetuksensa ja oppimateriaalinsa ovat ajantasaisia ja hän hyödyntää teknologiaa monipuolisesti opetuksensa tukena”, kerrotaan palautteissa. 

Teknologia onkin Haloselle tärkeä työkalu opetuksessa. “Digitaalisuus on olennaisimpia avaimia ja tietenkin toimiva pedagogiikka, että tiedetään mitä polkua kuljetaan ja miten opetusta tuetaan”, Halonen sanoo. Oma vahva tausta pedagogina ja teknologian parissa auttaa Halosen mukaan ymmärtämään, missä digitaalisuutta kannattaa hyödyntää. 

“Soittaminen on kuitenkin edelleen soittamista ja instrumentit ovat oikeita, mutta koen digitaalisuuden hyödyt tukitoiminnoissa kuten miten saadaan nuotit esitettyä ja onko opetusta tukevia lyhyitä videoita opiskelijoiden saatavilla. Nekään eivät kuitenkaan täysin korvaa opettajan ohjausta.” 

Erityisesti, kun resursseja jatkuvasti kiristetään, tulee opettajan henkilökohtainen ammattitaito ensiarvoiseen asemaan. “Se on positiivinenkin ongelma, että miten otetaan niin sanotusti opetuksesta löysät pois kuitenkin samalla säilyttäen mahdollisuudet oppimistuloksiin.” Siinä missä ennen opiskelijat saattoivat käydä yksityistunneilla, nykyään samassa luokkahuoneessa voi soittaa 12 henkeä luurit päässä.

Onnistumisen kokemuksia

Tunnustus Jäätävän hyvästä opettajasta tuntuu Halosesta erittäin hyvältä ja hän arvostaa sitä erityisesti tietäen, että tunnustus tulee suoraan opiskelijoilta. “Superkiitos kaikille, jotka olivat tässä mukana ja kyllä minä sen vielä ongin, ketkä saivat tämän aikaan.” Halosen luoma yhteys opiskelijoihin ja kädenjälkensä suhteellisen pienen tutkinto-ohjelman ilmapiirissä tiivistyy ehdotuksessa mainittuihin valinnan perusteluihin.

Mikä opettamisessa sitten on parasta? Halosen vastaus on yksiselitteinen: konkreettiset onnistumisen kokemukset. “Nuorempana kun pääsi itse keikalle, niin se oli kova juttu, mutta koulumaailmassa opettaessani esimerkiksi se, kun umpisulkeutunut oppilas laulaa mikkiin kevätjuhlassa ja tietää, kuinka pitkä tie se on ollut niin se nostaa vedet silmiin.” 

Opettajalle on hänen mukaansa paras palkinto, kun jokainen omista lähtökohdistaan saa tuloksia aikaan – oli se sitten ujo oppilas tai ne lahjakkaat, jotka päätyvät vaikka voittamaan bändikisoja. 

Yksi opettaja kohtaa vuosien varrella tuhansia opiskelijoita ja oppilaita, joihin jokaiseen voi jättää jäljen. “Ajatus siitä, millaisen jäljen opettaja voi jättää koko siihen katraaseen, on aika motivoivaa.” 


Kuka?

Nimi: Pietu Halonen

Ikä: 46

Koulutus: diplomi-insinööri 2006, kasvatustieteiden maisteri, musiikkikasvatus 2013

Perheeseen kuuluu: vaimo ja kaksi lasta

Vapaa-ajalla: mökkeily, metsurointi, kuntoliikunta, nojatuoli-ilmailu

Mikä?

  • Jäätävän hyvä opettaja 2024 palkittiin Annos 65 -vuosijuhlilla 22.2.2025.
  • Kuka tahansa Oulun yliopiston opiskelija on voinut ehdottaa Jäätävän hyväksi opettajaksi millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa.
  • Valintakriteereinä olivat muun muassa innostavuus, ammattitaitoisuus, opintojakson etenemisen seurannan helppous, opintojaksojen osaamistavoitteiden selittäminen ja arviointimenetelmien monipuolinen ja innostava hyödyntäminen.
  • Palkinto jaettiin yhdeksännen kerran. Aikaisemmin palkinto on myönnetty Jukka-Pekka Rannalle, Elina Niemitalo-Haapolalle, Katja Sutelalle, Vesa-Matti Pohjaselle, Oliver Jardelle, Matti Niemelälle, Matti Kangaspuoskarille ja Eetu-Pekka Heikkiselle.
  • Valinnan teki Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus kokouksessaan 22.1.2025.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Hurmoksessa esiintyvä Sagastrophe pitää kaikki langat omissa käsissään – Bändi välittää hyvää energiaa ja festarifiilistä

Sagastrophen tarina sai alkunsa , kun laulaja-pianisti Saga Sutela ja rumpali Teemu Kangas kohtasivat ranskan tunnilla Oulun yliopistolla keväällä 2019. Multi-instrumentalisti Juuso Sippola lähti pian mukaan, ja bändi esiinyi triona muun muassa Tubassa, Valveella ja legendaarisessa Liiterirockissa. Sagastrophe täydentyi hiljattain, kun Jere Taskila liitty bändiin basistiksi.  Sagastrophen ensimmäinen albumi Strange Dreams julkaistiin 2021 omakustanteena. Kesäkuussa  julkaistiin […]

Sagastrophen tarina sai alkunsa , kun laulaja-pianisti Saga Sutela ja rumpali Teemu Kangas kohtasivat ranskan tunnilla Oulun yliopistolla keväällä 2019. Multi-instrumentalisti Juuso Sippola lähti pian mukaan, ja bändi esiinyi triona muun muassa Tubassa, Valveella ja legendaarisessa Liiterirockissa. Sagastrophe täydentyi hiljattain, kun Jere Taskila liitty bändiin basistiksi. 

Sagastrophen ensimmäinen albumi Strange Dreams julkaistiin 2021 omakustanteena. Kesäkuussa  julkaistiin EP Nevertales

Bändin kesä on kulunut touhukkaasti musiikin parissa. “Esiinnyimme Varjo-festivaaleilla ja Koiteli elää! -festareilla. Olemme myös äänittäneet uusia biisejä ja viimeisin sinkku Kalifornia on juuri julkaistu”, Saga kertoo.  

“Albumikin on tekeillä, mutta olemme hyviä pistämään suunnitelmia uusiksi. Uusia julkaistavia biisejä tulee aina siihen väliin”, Jere sanoo. 

Bändi kertoo, että tarkoituksena on tulevaisuudessa tehdä nimenomaan eheä albumikokonaisuus.  

“Nyt olemme menneet kuitenkin markkinoiden ehdoilla ja julkaisseet singlejä. ”Vaikka kymmenen yksittäisen sinkun julkaisulla tuntuukin saavan enemmän huomiota kuin yhdellä albumilla, emme kuitenkaan halua missään nimessä luopua yhteneväisien pitkäsoittojen tekemistä”, Teemu sanoo.

Bändin musiikki on kaunista ja keinuvaa indietä. Kappaleet ovat intiimejä ja salaperäisiä. Musiikki pakenee kaikkia määrittelyjä. 

Uusi sinkku Kalifornia on suomenkielinen ja vähän rockimpi aiempaan maalailevaan saundiin verrattuna. Bändi on kuitenkin soittanut suomenkielisiä biisejä jo ensimmäisistä keikoista lähtien.

Sagastrophen biisit ja sanoitukset ovat pääosin Sagan käsialaa. Suomeksi kirjoittaminen on alkanut innostaa Sagaa yhä enemmän, ja sitäkin on tulevaisuudessa tiedossa. 

“Myös Teemu, Juuso ja Jere ovat kirjoittaneet biisejä, ja niitä on tulossa myös seuraavalle albumille. Diktatuuri taitaa olla väistymässä”, Saga nauraa 

Oma saundi syntyy yhdessä 

Bändi kertoo, että biisien muoto syntyy usein luonnostaan, miltei itsestään. Joskus he kuitenkin huomaavat nauhoituksissa, ettei biisi toimi ollenkaan ja valmis kappale muotoutuu ihan erilaiseksi. Sovituksia saatetaan hieroa kauankin. 

“Jos jossain biisissä kuulet tuplabasarin, siitä on väännetty pitkään”, Teemu heittää väliin nauraen. 

Bändin musiikki on kaunista ja keinuvaa indietä. Kappaleet ovat intiimejä ja salaperäisiä. Musiikki pakenee kaikkia määrittelyjä. 

“Me ei kuuluta mihinkään sceneen. Siitä olisi kyllä hyötyä, jos halutaan päästä soittamaan paikkoihin. Toisaalta haluamme säilyttää vapauden ja olla lokeroimatta itseämme”, Teemu pohtii. 

“Kuulijat kysyvät usein, mikä meidän genre on. Se on vaikeasti jäljitettävissä. Sagastrophen saundi on syntynyt, kun olemme vain alkaneet soittamaan. Meillä kaikilla on omat musiikilliset taustat ja idolit. Jokainen tuo jotakin omaa musiikkiin”, Saga lisää.

Erilaiset taustat ovat vahvuus 

Saga on kuunnellut paljon omintakeisia naisartisteja, kuten Lana del Reytä, Joni Mitchelliä ja Susanne Vegaa. Tori Amos innosti hänet tekemään ja esittämään omaa musiikkia. 

“Kotona kuunneltiin tosi erilaista musiikkia, esimerkiksi Johnny Cashia. Myös kantrivaikutteet varmasti kuuluvat musiikissa”, Saga valaisee. 

Saga on soittanut ja laulanut pienestä pitäen. Yliopiston alkuaikoina hän alkoi kirjoittaa omia biisejä. Hän nautti musisoinnista kotona ja esiintyi julkisesti vain pakotettuna sukujuhlissa.  

“Samoihin aikoihin tapasin Teemun yliopistolla ja pistettiin bändi pystyyn. Se oli ensimmäinen kokemus soittamisesta muiden kanssa ja lähti heti luontevasti liikkeelle. Bändin myötä olen nyt päässyt esittämään ja julkaisemaan musiikkia”, Saga kertoo. 

Teemulle Black Sabbath ja Asia ovat olleet tärkeitä bändejä. Lapsena hän kuunteli Ultra Brata. 

“Olisinkohan ollut 12, kun sain rummut. Iskän kanssa soitettiin Black Sabbathia, ja minä hakkasin rumpuja. Sitä ennen olin soittanut kitaraa. Olen aina elätellyt rockunelmaa. Minulla on ehkä enemmän intoa kuin taitoa”, Teemu nauraa. 

Teemun rummut olivat välillä tauolla autotallissa, mutta hän innostui uudestaan soittamisesta, kun bändi pistettiin pystyyn. Hänelle oli iloinen yllätys, että oikea porukka musiikin tekemiseen löytyi. 

“Black Sabbathia ei ehkä vielä kuule Sagastrophen musiikissa, mutta se on tulossa”, Teemu kertoo pilke silmäkulmassa. 

Juuson sydäntä lähellä on englanniksi laulettu rockmusiikki, esimerkiksi Bruce Springsteen ja HIM. 

“Nuorena minulla oli eksklusiivinen hevivaihe. Jos ei ollut särökitaraa ja tuplabasareita, sitä ei voinut kuunnella”, Juuso kertoo. 

Juuso on opiskellut Pop & Jazz Konservatoriossa. Hänen pääinstrumenttinsa on piano ja hän laulaa sekä soittaa kitaraa ja syntikkaa. Hänen työhuoneensa toimii myös studiona, jossa hän miksaa ja masteroi yhtyeen musiikkia. 

Bändin uusin jäsen, Jere, on soittanut bassoa 13-vuotiaasta saakka. Hän alkoi tekemään omaa musaa jo ennen kuin osasi soittaa mitään. 

“Minulla on pitkä bänditausta raskaamman musiikin puolelta. Heviä olen kuunnellut paljon, mutta olen musiikin suhteen kaikkiruokainen. Sanotaanko, että Kaija Koosta Nirvanaan ja Children of Bodomista Ultra Brahan”. 

“On tärkeää, että olen päässyt tekemään omaa musaa. Bändihommat on ollut elämässäni iso juttu”,  Jere kertoo. 

Kaikki langat omissa käsissä 

Sagastrophessa kaikki tehdään itse videoita ja kansitaidetta myöten. Saga ja Jere ovat perehtyneet visuaalisuuteen.  

“On mahtavaa, että saa luoda musiikille myös visuaalisen maailman. Suunnitella, valokuvata ja piirtää tai maalata. On myös hienoa ideoida musiikkivideota ja lähteä sitten kuvaamaan ja editoimaan”.

“Olen huomannut, että jos vain on idea ja visio, ei videoidenkaan toteuttaminen vaadi suurta budjettia. Toisaalta suurellakin budjetilla lopputulos voi olla mitäänsanomaton”, Saga pohtii. 

“Meiltä muiltakin kysytään mielipiteitä visuaalisuudesta, mutta ikinä niitä ei kuunnella”, Teemu sanoo nauraen. 

Kysymys ulkopuolisesta levy-yhtiöstä ei ole Sagastrophelle elinehto.  

“Emme sulje ovia ja eristäydy komeroon, mutta tällä hetkellä taiteellinen valta ja vapaus tuntuu  tärkeimmältä. Koko homman juju on taiteellinen sisältö, se kaikki mitä tehdään”, Saga tiivistää. 

“On meille tarjottu sopimuksia, mutta ne eivät ole menneet lakiosastolta läpi”, Juuso lisää pilke silmäkulmassa. 

Tunnelma bändissä on lämmin ja innostunut. Kaikesta huokuu, että muusikkojen kemiat ovat kohdanneet usealla tasolla. Taito, tyylitaju ja hyvä henki välittyvät varmasti myös yleisöön. 

“Joka kerta, kun joku tulee keikan jälkeen kiittämään musiikista tai kertomaan, että joku biisi kosketti, se tuntuu ihanalta ja palkitsevalta. Talletan sen syvälle sydämeen”, Saga sanoo. 

Hurmokseen lähdemme nostattamaan tunnelmallista festarifiilistä. Toivomme, että keikalla on paljon ihmisiä, jotka löytävät biiseistä itselleen uusia merkityksiä.


Sagastrophe 

Perustettu: 2019 

Jäsenet: Saga Sutela, Teemu Kangas, Juuso Sippola ja Jere Taskila 

Julkaisut: Strange Dreams (2021), EP: Nevertales (2023) 

Musiikkivideot: Dreamer Kids, Rabbit Hole, Firewood 

Esiintyy Hurmoksessa 8.9. kello 17.30. 

Lisätietoja: https://sagastrophe.com/

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

“Opettajaidentiteetti kasvoi tutkijan rinnalle” — Jäätävän hyvä opettaja 2022 Jukka-Pekka Ranta korostaa motivaation merkitystä

Geologian ja mineralogian lehtori Jukka-Pekka Ranta valittiin vuoden 2022 Jäätävän hyväksi opettajaksi. Opetuksessa Ranta panostaa oman motivaation rooliin ja mielenkiintoisiin opetustyyleihin. Valinnan teki Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus. Jukka-Pekka Rannan illan sulkapallopelit menivät melkein sekaisin, kun hän kuuli tulleensa valituksi vuoden Jäätävän hyväksi opettajaksi. Ensisijaisesti Ranta oli kiitollinen opiskelijoiden tuesta, jota hän on aiemmin saanut myös […]

Geologian ja mineralogian lehtori Jukka-Pekka Ranta valittiin vuoden 2022 Jäätävän hyväksi opettajaksi. Opetuksessa Ranta panostaa oman motivaation rooliin ja mielenkiintoisiin opetustyyleihin. Valinnan teki Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus.

Jukka-Pekka Rannan illan sulkapallopelit menivät melkein sekaisin, kun hän kuuli tulleensa valituksi vuoden Jäätävän hyväksi opettajaksi. Ensisijaisesti Ranta oli kiitollinen opiskelijoiden tuesta, jota hän on aiemmin saanut myös geotieteiden opiskelijajärjestöltä ja Opelle omppu -tapahtuman kautta. 

“Geologia on kuitenkin aika pieni ala yliopistolla, mutta hyvä, että opiskelijat ovat aktivoituneet sillä tasolla”, Ranta kiittää.

Rannan tutkijan ja yliopistolehtorin urapolku oli vielä hämärän peitossa ennen hänen opintojensa alkua. Aluksi baarimikkona työskennelleenä aikomus oli opiskella psykologiaa, mutta lopulta hän päätti hakea opiskelemaan geologiaa. Ranta aloitti opintonsa vuonna 2008 ja valmistui geotieteiden maisteriksi vuonna 2012.

“Ensimmäisestä luennosta asti tajusin, että tämä on oma ala”, Ranta reflektoi.

Yliopisto-opintojensa jälkeen Ranta työskenteli Lapissa reilu vuoden malminetsinnässä, jonka jälkeen vuonna 2014 hän aloitti väitöskirjatutkijana Oulun yliopistossa. Opetus on väitöskirjan alusta asti ollut mukana hänen työssään. Valmiiksi väitöskirja tuli vuonna 2018, jonka jälkeen projektiluontoiset tutkijatohtoritehtävät johdattivat hänet yliopistolehtorin virkaan vuonna 2021.

Vielä väitöskirjaa tehdessäänkään Ranta ei ajatellut itseään opettajana. Opettajaidentiteetti muotoutui vasta viime vuosien aikana vahvemmin yliopistopedagogiikan opintojen aikana. Rannan mukaan moni tulee yliopistoon työskentelemään ensisijaisesti tutkijana.

“Opettajan identiteetin muodostuminen on yliopistossa siinä mielessä erilaista verrattuna esimerkiksi aine- tai perusopetukseen, että usein yliopistoon ei tulla ensisijaisesti opettamaan. Opetus on se pieni präntti siellä työsopimuksessa.”

Opiskelijoiden oma vastuu ja käytännönläheisyys keskeistä

Opetuksessa Ranta korostaa erityisesti käytännönläheisyyttä ja opiskelijan oman vastuun roolia siinä, miten opiskelija oppii jonkin asian. 

”Uudet välineet ja enemmän opiskelijakeskeinen opetus ja oppiminen ovat vasta viime vuosien aikana tulleet vahvemmin esille.”

“Opetus on se pieni präntti siellä työsopimuksessa.”

Käytännönläheisyyden tueksi Ranta on panostanut uudenlaisiin opetustapoihin. Esimerkiksi digitaaliset työympäristöt, pelillistäminen ja kivien tarkastelu 3d-mallien kautta ovat tarjonneet uutta näkökulmaa perinteisempien luentotyylien ja opintopäiväkirjojen rinnalle. Niiden käytön täytyy kuitenkin olla oppimisen kannalta relevanttia.

“Täytyy olla tarkkana, ettei niitä käytä vain niiden välineiden vuoksi, vaan että on joku pointti, minkä takia käytetään tiettyä”, Ranta toteaa.

Kurssien opetuksessa Ranta korostaa tutkijan ja opettajan taustansa vaikuttavan vahvasti siihen, minkä kurssien järjestämiseen on valmiiksi asiantuntemusta. Niiden rakenteita pohtiessaan Ranta erityisesti pohtii opettajan työn vastuuta.

“Kurssien aikana rupesin miettimään sitä vastuuta mikä opettajilla on, että me koulutetaan sellaisia henkilöitä, joilla on riittävät taidot ja asiantuntijuus työelämään.”

Opiskelijan oma vastuu on kuitenkin erittäin tärkeä asia, johon opettaja voi vaikuttaa lopuksi vain niin paljon. Siksi Rannasta on tärkeää saada opiskelija innostumaan aikaisin opinnoistaan, jotta tiedonnälkä säilyy maisterivaiheessakin ja sen jälkeen.

“Oman, sisäisen motivaation ja innostuksen kautta toivottavasti se myös näkyy opiskelijoille. Varsinkin peruskurssilaisille, joille geologia on täysin uusi ala, on tärkeää saada heidän mielenkiintonsa heräämään.”

Helposti lähestyttävänä ja ymmärrettävänä erottuu

Äänestäjät kuvailivat Rantaa helposti lähestyttäväksi ja ymmärrettäväksi sekä ammattitaitoiseksi opettajaksi. Ranta muistelee omia opiskeluaikojaan, jolloin hänestä oli jännittävää lähestyä professorin tai opettajan toimistoa.

Ranta epäilee hänen joustavuutensa olevan syy sille, miksi häntä ajatellaan olevan helppo ymmärtää. Jos esimerkiksi kurssilla jokin asia on ehtinyt unohtumaan, Ranta tarvittaessa käyttää aikaa perusteiden kertaamiseen. Tämän lisäksi opiskelijoiden kuuntelu ja opetustyylit ovat erityisen tärkeä osa opetusta.

Ranta on muiden tutkijoiden lisäksi omaksunut piirteitä omilta ohjaajiltaan ja opettajiltaan opetuksessaan. Kukin heistä on jättänyt jälkensä Rantaan.

“Usein huomaa omassa opetuksessa samoja piirteitä, ilmaisuja tai manööverejä vanhoilta opettajilta, joita on joskus jopa huvittavaa huomata.”

Ammattitaidoistaan Ranta sen sijaan pohtii, voiko hän itse arvioida tätä yleisemmin. Hän potee asiantuntijatehtävissä työskentelevien keskuudessa yleisesti esiintyvää huijarisyndroomaa, eli vaikeutta tunnistaa omia saavutuksiaan oikeasti ansaituiksi. Tästä huolimatta Rannan motivaatio ja intohimo erottavat hänet opetustavoiltaan omalaatuiseksi opettajaksi.

“Parhaita ovat kurssit, joissa näkee valon syttyvän opiskelijoiden päässä harjoitusten aikana.”

Palkitsevinta nähdä opiskelijoiden oivalluksia

Käytännönläheisyyttä ja teoriaa yhdistävät kurssit ovat Rannan suosikkeja. Esimerkkinä hän mainitsee Petrologian kurssin, jossa pääsee tutkimaan kivien tunnuspiirteitä ja syntyprosesseja makro- ja mikroskooppisella tasolla. Tällaisilla kursseilla Rannasta on parasta nähdä, kuinka opiskelija oivaltaa kurssilla käsiteltyä asiaa.

“Parhaita ovat kurssit, joissa näkee valon syttyvän opiskelijoiden päässä harjoitusten aikana.”

Ranta kohtaa kursseillaan monenlaisia opiskelijoita. Osa opiskelijoista on toisia motivoituneempia. Hankalissakin tapauksissa hän pyrkii omalla innostuksellaan motivoimaan opiskelijoiden työntekoa. Tärkeää on erityisesti keskeisen sisällön löytäminen ja kurssien sisällön heijastaminen geologien työhön ja treeninä oikeaan maailmaan.

Jatkossa Ranta haluaa jatkaa nykyistä työtään akateemisessa maailmassa tutkijana ja opettajana sekä kehittää omaa substanssiosaamistaan mineralogiassa ja malmigeologiassa.

“Geotieteiden opetuksessa ja kehittämisessä on vielä paljon tehtävää.”

Kuka?

  • Jukka-Pekka Ranta
  • Toiminut yliopistonlehtorina vuodesta 2021 asti
  • Kaivannaisalan yksikön tutkinto-ohjelmavastaava 2019-2022
  • Filosofian tohtori 2018

Mikä?

  • Jäätävän hyvä opettaja 2022 palkittiin Annos 63 -vuosijuhlilla 25.2.2023
  • Kuka tahansa Oulun yliopiston opiskelija on voinut ehdottaa Jäätävän hyväksi opettajaksi millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa.
  • Valintakriteereinä olivat innostavuus, asiantuntevuus, helppolukuisuus, osaamistavoitteiden selittäminen, opiskelijoiden tarpeen huomioiminen, joustavuus ja arviointimenetelmien monipuolinen hyödyntäminen
  • Palkinto jaettiin seitsemännen kerran. Aikaisemmin palkinto on myönnetty Elina Niemitalo-Haapolalle, Katja Sutelalle, Vesa-Matti Pohjaselle, Oliver Jardelle, Matti Niemelälle, ja Matti Kangaspuoskarille.
  • Valinnan teki Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus kokouksessaan 26.1.2023

Jere Laitinen

Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija. Opiskelutaustaltaan kokenut ainejärjestöaktiivi ja opiskelijavaikuttaja sekä innokas pelaaja ja kokkailija. 

Lue lisää:

OYY:n uusi yhteisöasiantuntija Viljami Viinikka haluaa yhtenäisen yliopistoyhteisön

OYY valitsi uudeksi yhteisöasiantuntijakseen Viljami Viinikan. Kahden vuoden määräaikaisen rupeamansa aikana Viinikka haluaa olla koko yliopistoyhteisön yhteisöasiantuntija. OYY:n uuden yhteisöasiantuntijan saattavat jotkut tunnistaa paremmin hänen alter egollaan ‘kalju kemisti’ kuin Viljami Viinikkana. Nimitys on kuulemma alun perin lähtöisin Jodelista, mutta nimitys yleistyi ja Viinikka on hyväksynyt kohtalonsa. Onhan se melko vahva henkilöbrändi, eikö jokaisella pidä […]

OYY valitsi uudeksi yhteisöasiantuntijakseen Viljami Viinikan. Kahden vuoden määräaikaisen rupeamansa aikana Viinikka haluaa olla koko yliopistoyhteisön yhteisöasiantuntija.

OYY:n uuden yhteisöasiantuntijan saattavat jotkut tunnistaa paremmin hänen alter egollaan ‘kalju kemisti’ kuin Viljami Viinikkana. Nimitys on kuulemma alun perin lähtöisin Jodelista, mutta nimitys yleistyi ja Viinikka on hyväksynyt kohtalonsa. Onhan se melko vahva henkilöbrändi, eikö jokaisella pidä olla nykyään sellainen. 

Viljami Viinikka, 25, aloitti OYY:n yhteisöasiantuntijana vuoden vaihteen jälkeen. Uusi kasvo Viinikka ei kuitenkaan OYY:n toimiston tiloissa ole, sillä hän toimi vuoden 2022 OYY:n hallituksessa varapuheenjohtajana ja järjestösektorilla. “Työyhteisö ja työtehtävät olivat jo jokseenkin tuttuja, mikä helpotti orientoitumista”, Viinikka kertoo. “Viime vuosi edellisen yhteisöasiantuntijan Eetu Leinosen kisällinä tutustutti jo moniin asioihin, mutta kyllähän tämä roolin vaihdos edelleen ajoittain hämmentää”, hän lisää. 

Tuore asiantuntija pääsi välittömästi sukeltamaan työn syvään päätyyn ollessaan vastuussa kahdesta alkuvuoteen sijoittuvasta yhteisöasiantuntijan merkittäviä sidosryhmiä koskettavan tapahtumakokonaisuuden järjestämisestä. 

Ylioppilaskunta kouluttaa piirissään toimivien aine- ja harrastejärjestöjen uusia ja vanhoja aktiiveja Aktiiviklubilla 1.-2.2.2023. Koska yhteisöasiantuntija toimii linkkinä OYY:n ja järjestöjen välillä, on aktiiviklubien organisointi luonnollisesti yhteisöasiantuntijan vastuulla. 

Toinen tapahtumista, Löyly, koskettaa toista merkittävää sidosryhmää – kansainvälisiä opiskelijoita. Löyly on erityisesti kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille suunnattu, mutta kaikille avoin työelämätapahtuma, joka järjestetään 25.-26.1.2023. Tapahtuman tavoite on tarjota käytännön ohjausta ja vinkkejä työnhakuun Oulun alueella sekä antaa tietoa suomalaisesta työelämästä. Tarkoituksena on myös tuoda oululaisia työnantajia ja kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita yhteen, OYY:ltä kerrotaan. OYY järjestää tapahtuman yhdessä OSAKOn kanssa. “Yleensä meitä on tässä kaksi asiantuntijaa OYY:ltä toteuttamassa tapahtumia, mutta nyt tapahtumatuottajan puuttuessa näiden loppuunsaattaminen on minulla yksin pöydällä.”

Yhteisöasiantuntijaksi Viinikka haki omien sanojensa mukaan omien vahvuuksien vertailun tuloksena. “Vähän samoista syistä, miksi hain aikoinaan kemialle. Mietin, miten voisin auttaa ihmisiä ja mitkä ovat omia vahvuuksiani. Luonnollisesti myös järjestöt ja edunvalvonta ovat lähellä sydäntä”. 

“Olen kerennyt jo esimerkiksi käydä henkilökohtaisesti kiltahuoneella selvittämässä erään järjestön ongelmaa. En tiedä, onko tämä ollut kovinkaan yleinen toimintatapa aiemmilla asiantuntijoilla”, hän naurahtaa. 

Järjestöt todella ovat Viinikalle tuttuja. Kesällä 2017 Ouluun kemiaa opiskelemaan muuttanut lumijokinen on tuttu näky niin omien kiltojensa puheenjohtajistossa kuin harrastejärjestöjen hallituksissa. “Oulussa on onneksi niin hyvä harrastejärjestökanta, yhteisöllisyys kyllä näkyy täällä”.

Helposti lähestyttävä ja lähestyvä asiantuntija

Viinikka luonnehtii itseään projekti-ihmiseksi, joka nauttii uusien taitojen oppimisesta. “Jatkuva kehitys on mukavaa samoin kuin uudet taidot”, monitaitaja luonnehtii. Kun hän ei ole pelaamassa kyykkää, hän saattaa olla harrastamassa käsitöitä tai kokeilemassa uusia reseptejä keittiössä. Viinikka kertoo leiponeensa kerran muun muassa omenatonta omenapiirakkaa, jota maistaneet eivät meinanneet millään uskoa sen olevan omenatonta. “Leipomisessa yhdistyy kiinnostukseni kemiaan”.

Harmonikkaa soittava kemisti vierailee välillä myös levyillä soittamassa.  “Vastikään sain kutsun jopa tulla laulamaan erään pienen indieproduktion levylle”, hän kertoo.

Yhteisöasiantuntija tapaa työssään Viinikan sanojen mukaan “paljon erilaisia värikkäitä ihmisiä” ja hän toivoo olevansa koko yhteisön asiantuntija. Opiskelijajärjestöille yhteisöasiantuntija on tuki ja turva, jolta kysyä neuvoa ja hakea positiivista vahvistusta. “Järjestöllä on esimerkiksi saattanut käydä jokin hupsis kokouksen yhteydessä tai sääntöihin liittyvissä asioissa, ja sitten minulta kysytään, onko tämä maailmanloppu. Minä olen täällä kertomassa, ettei se ole.” 

Yhteisöasiantuntijan työnkuva jakautuu karkeasti kahteeen osioon: järjestöihin ja kansainvälisiin asioihin. Sosiaalinen työ vaatii helposti lähestyttävän henkilön tehtävään, ja semmoinen Viinikka toivookin olevansa – paitsi helposti lähestyttävä niin myös helposti lähestyvä. “Olen kerennyt jo esimerkiksi käydä henkilökohtaisesti kiltahuoneella selvittämässä erään järjestön ongelmaa. En tiedä, onko tämä ollut kovinkaan yleinen toimintatapa aiemmilla asiantuntijoilla”, hän naurahtaa. 

Suurimmiksi haasteiksi työssä hän mainitsee vallalla olevan kahtiajaon kansainvälisten ja muiden opiskelijoiden välillä. “Kansainvälisten opiskelijoiden integroituminen muuhun yliopistoyhteisöön on jatkuva haaste, jonka eteen on tehtävä töitä”. Erityisesti korona-aikana tässä työssä otettiin Viinikan mukaan paljon takapakkia, ja nyt siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota. 

Opiskelijoita uusi yhteisöasiantuntija kehottaa lähtemään vaihtoon. “Se on tilaisuus, jota harmillisen harva Oulun yliopistossa hyödyntää.”

MIKÄ TYYPPI?

NIMI Viljami Viinikka

IKÄ 25

KOULUTUS Kemian tutkinto-ohjelma

KOTOISIN Lumijoelta

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Ortotopologian dosentti Aapo Heikkilä palaa yliopistolle: Markku Pölösen ohjaama näytelmä on riemastuttava henkilökuva poikkeusyksilöstä

Ortotopologian lopulliset alkeet – dosentti Aapo Heikkilä L1. Käsikirjoitus ja ohjaus Markku Pölönen. Rooleissa Mika Nuojua. Tuottajat Juha Vidgren, Kimmo Paananen ja Pia Ervasti. Puvustus Seija Mällinen. Maskeeraus Mirka Ojala. Valokuvat Timo Heikkala. Tuotanto yhdessä Oulun yliopisto, Oulun Yliopiston Ylioppilaskunta (OYY), Klaffi Tuotannot Oy, Suomen Filmiteollisuus Oy. Ensi-ilta Oulun yliopiston L1 -salissa 21.4.2022. Oulun yliopiston suurin sali L1 […]

Ortotopologian lopulliset alkeet – dosentti Aapo Heikkilä L1. Käsikirjoitus ja ohjaus Markku Pölönen. Rooleissa Mika Nuojua. Tuottajat Juha Vidgren, Kimmo Paananen ja Pia Ervasti. Puvustus Seija Mällinen. Maskeeraus Mirka Ojala. Valokuvat Timo Heikkala. Tuotanto yhdessä Oulun yliopisto, Oulun Yliopiston Ylioppilaskunta (OYY), Klaffi Tuotannot Oy, Suomen Filmiteollisuus Oy. Ensi-ilta Oulun yliopiston L1 -salissa 21.4.2022.

Oulun yliopiston suurin sali L1 on täynnä iloista puheensorinaa ja tunnelma on odottava. Pian alkaa  dosentti Aapo Heikkilän luento. Parhaat paikat salin edestä ovat menneet jo aikaa sitten, kuten  ortotopologian luennolla vuosikymmeniä sitten. Aapo Heikkilä on kuitenkin vaihtanut jo ulottuvuutta. Ehkäpä hän keskustelee teorioista para avaruudessa sinisten enkeleiden kanssa? Aapon henki elää kuitenkin täälläkin. Markku Pölönen on käsikirjoittanut ja ohjannut legendaarisen tähtiluennoitsijan elämästä huikean näytelmän Ortopologian lopulliset alkeet – dosentti Aapo Heikkilä L1.

Kuva Kimmo Paananen.

Luennolle osallistujien joukko on kirjava. Nuorimmille Aapo saattaa olla uusi tuttavuus, mutta osa on  varmasti tuntenut varjotutkijan ja osallistunut hänen luennoilleen. Yliopisto-opintonsa jo päättäneet  muistelevat, että suuressa salissa on käyty ainakin tenteissä. Mieleen on jäänyt myös salin ärsyttävät  portaat, joita noustaan askelmalta toiselle aina samalla jalalla. 

Aapo saapuu lavalle suosionosoitusten saattamana. Tapaamme illan aikana myös Aapon  lapsuudenystävän Jorma “Joppe” Ojalan, varadekaani Osmo Pulkkisen, konstaapeli Reino Torstin sekä rovasti Heimo Ignatiuksen. Kaikki roolit näyttelee Mika Nuojua hämmästyttävällä eläytymisellä  ja taidolla. Aapo on varmasti hengessä mukana eliminoituaan jollakin filtterillä ulottuvuuksien väliset esteet. 

Näytelmässä käydään läpi Aapon ja muiden hahmojen kertomana myyttisen legendan elämää  lapsuudesta lähtien. Jos on Mika Nuojualla useita rooleja, niitä oli myös Aapolla. Maanviljelijän poika  Haapavedeltä toimi muun muassa tekaistuilla papereilla opettajana Pulkkilassa sekä psykiatrina  Vaasassa. 

Yhteiskunta ei osannut arvostaa tällaista puoskarointia, vaikka ansiotodistukset ovat tietenkin aitoja:  “Kyllä se aito on, kun minä olen sen itse kirjoittanut”, Aapo toteaa. 

Tie vei suojelupoliisin kuulusteluihin ja lopulta Aapo sai pitkän vankeustuomion. Tarinan mukaan  presidentti Kekkonen kuitenkin armahti hänet heti Aapon anomuksen luettuaan.

Tieteellinen ura

Vasta perustettuun Oulun yliopistoon Aapo Heikkilä hakeutui fysiikan ja matematiikan luennoille 1960-luvun alussa. Pian hän nimitti itsensä ortotopologian dosentiksi ja sai työhuoneen fysiikan laitoksen siivouskomerosta. Yliopistossa hän toimi pitkään, noin 30 vuotta. Hänet tunnettiin laajasti  yliopistomaailmassa ja luentokutsuja sateli ympäri Suomen.  

Ortotopologia on Aapo Heikkilän kehittämä näennäistiede, oppi kaikista mahdollisista luonnonilmiöistä ja kaikesta olevaisesta. Tieteellinen termistö ja akateeminen koukeroinen esitystapa on Aapolla hallussa, mutta teorioita ei ole vielä pystytty todistamaan tai tuloksia toisintamaan. Ehkäpä dosentti oli liian paljon aikaansa edellä?

Kuva Kimmo Paananen.

Mielikuvitusrikkaasta, älykkäästä ja huumorintajuisesta dosentista tuli tiedeyhteisön lemmikki,  eräänlainen maskotti. Muutaman kerran vuodessa pidetyt luennot olivat performansseja ja ne vetivät suuret salit reunoja myöten täyteen. Hitaimmat jäivät ulkopuolelle.  

Hyväntahtoinen ja sydämellinen herrasmies ei turhia tärkeillyt. Hän ehkä ymmärsi, että luennot ovat  ainakin osaksi leikkiä, tieteen parodiaa. Hilpeästä tunnelmasta huolimatta yleisö ei nauranut hänelle vaan hänen kanssaan. 

Vauhdikasta kerrontaa

Aapon luento alkaa vauhdikkaasti ortotopologian luennolla ja tieteenalan peruskäsitteen ultrafiltterin määrittelyllä. Täysi sali kuulijoita on saman tien Nuojuan hyppysissä. Tähtiluennoitsijan valloittava tyyli maneereineen sekä nokkela tilannekomiikka on lennokasta. 

Ultrafiltteri on tärkeä työkalu. Sillä eliminoidaan yhtälöstä kaikki ylimääräinen, kuten numerot. Paras  ratkaisu yhtälöihin on: joko-tai. Luennolla sivutaan myös sinisen enkelin selviytymistä para avaruudessa. Tontun pään tilavuuden kaavaan emme tällä kertaa perehdy, sillä se kuuluu joulun alla pidettävään luentoon. 

Mika Nuojua vaihtaa roolia sujuvasti takkia ja lakkia vaihtamalla. Taitava näyttelijä ei muuta tarvitse,  ja yleisö pysyy mukana kerronnassa.

Ohjaaja Markku Pölönen samaistui Aapon optimismiin

Markku Pölönen on tunnettu erityisesti maalaiskomedioistaan, joissa on erikoisia ja erityisiä persoonia. Hahmoja yhdistävä piirre on suuri lämmin sydän. Pölösen pitkän elokuvauran kohokohtia  ovat muiden muassa Kivenpyörittäjän kylä (1995) ja Koirankynnen leikkaaja (2004). 

Pölösen näkökulma Aapon elämään ja persoonaan on ymmärtävä ja lempeä. Kaikki Aapon kertoma ei välttämättä ole ihan tarkalleen totta. Sillä ei ole lopulta väliä, myyttinen hahmo ja tarinat elävät  vuosikymmenestä toiseen. 

Markku Pölönen kertoo, että hän samaistui Aapossa katteettomaan optimismiin, jonka varaan hän kaikki hankkeensa rakensi.  

– Aapo herätti minussa lapsenomaisuudellaan suojeluvaiston, niin kuin tuntuu herättäneen lähes kaikissa aikanaan tapaamissaan ihmisissä. 

– Koskettavaa on Aapon pyyteettömyys; hänelle kelpasi vaatimatonkin elämä, mutta haaveena oli ansaita jollakin keinolla rahaa muun muassa tutkimuslaitteiden hankintaan. Aapo halusi auttaa ihmisiä.

– Aapon tarinassa on mielenkiintoisinta tapa, jolla hän löysi roolinsa tiedeyhteisön hassusti vääristävänä peilinä, Pölönen kertoo.

Tärkeä näytelmä erityisen ihmisen elämästä ja yliopistosta

Ortopologian lopulliset alkeet ei ole ainoastaan tirskuva komedia, tasoja on useita. Aapo on myös traaginen hahmo. Mielenterveyteen liittyvät pohdinnat liittyvät toiseen juttuun, mutta optimismistaan huolimatta kaikki ei ole Aapolle varmasti ollut helppoa. 

Ystävällinen ja kohtelias Aapo sai yliopistolla paljon ystäviä ja hänellä oli tärkeä terapeuttinen tehtävä vakavan ja raskaan puurtamisen keskellä. Hänen merkityksensä tunnustettiin opiskelijoiden ja henkilökunnan vireyden ylläpitäjänä. 

Kuva Kimmo Paananen.

Kaikki eivät kuitenkaan ilahtuneet, että uusi, vielä profiiliaan etsivä, yliopisto henkilöityy veijarimaiseen pseudotieteilijään. Nykyisin Aapon kaltaiselle persoonalle ei ehkä löytyisi tilaa, vaikka ihmisen kyky ja tarve haltioitua eivät ole varmasti muuttuneet. Väitteistä huolimatta ihmiset ovat edelleen suvaitsevaisia, vaikka joskus sanovat väärän sanan. Ajan ilmapiiri on kuitenkin raaistunut. 

Hieno näytelmä ja sen upea toteutus autenttisessa ympäristössä on Oulussa kulttuuriteko.  Näytelmä avaa toivottavasti kapealaisuuteen ja tulostavoitteisiin pakotettujen yliopistolaisen silmiä näkemään toisin. Miksi tiedon temppelistä on tehty talouden lainalaisuuksia noudattava halpahalli? Se ei ole luonnonlaki ainakaan tässä ulottuvuudessa. 

Jumalan kaava oli Aapolla työn alla. Sitä hän ei ehtinyt ratkaista. Kauniita unelmia ja haaveita kannattaa vaalia. Tätä voi pohtia vaikkapa vappuna opiskelijoiden karnevaaleissa.

Seuraavat näytökset: 28.4 ja 29.4. klo 18 ja 30.4. klo 15. 

Näytelmän lipputulot ohjataan lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen, Oulun yliopiston opiskelijoiden mielenterveystyön tukemiseen.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää: