Syksyllä Helka-Liisa Hentilä on joutunut liikkumaan keskustan ja Linnanmaan väliä edestakaisin pahimmillaan kolme kertaa päivässä. Elokuun loppuun saakka arkkitehtuurin tiedekunnan dekaanina toimineen Hentilän työpöytä sijaitsee vielä Rantakadulla. Oman huoneen koulutusrehtori saa pääkampukselta marraskuussa.
Aika on kulunut omien saappaiden hahmottelemiseen Olli Silvénin seuraajana. Monet asiat yliopiston hallinnossa ovat tuttuja, ja Silvéniltä hän aikoinaan peri myös teknillisen tiedekunnan koulutusdekaanin tehtävän.
”Yhteistyömme on ollut hyvää. Silvén on tehnyt ison työn järjestelmiin, jotka keräävät tilastotietoa esimerkiksi opintopisteiden suorittamisesta. Nyt on aika keskittyä laadun varmistamiseen”, Hentilä suunnittelee.
Tilastodataa tarvitaan kehitystyön taustaksi, mutta muutos ei koulutusrehtorin mukaan tapahdu itsestään vaan ihmisten kautta. Siksi Hentilä on kiertänyt keskustelemassa tiedekuntien koulutustoimikunnissa, koulutuksen johtoryhmässä ja koulutusneuvostossa. Lisäksi hän on tavannut sidosryhmiä, kuten ylioppilaskuntaa.
Koulutusrehtorina Hentilä toivookin olevansa helposti lähestyttävä, tulevaisuuteen tähtäävä ja aikaansaava, mikä tarkoittaa sitä, että pienemmät, operatiiviset asiat hoidetaan ripeästi, jotta strateginen pitkän aikavälin tavoite toteutuu.
Olennaiset opiskelijat
Yliopistossa käy tällä hetkellä myllerrys. Yhtä aikaa valmistellaan strategia-, rahoitus- ja organisaatiouudistuksia. Hentilä näkee koulutuksen erittäin tärkeänä osana sekä yliopiston strategiaa että rahoitusta.
”Rahoitus on voimakkaasti tulosohjautuvaa ja tutkimusryhmillä on siinä suuri rooli. Kokonaisuuden kannalta myös koulutuksen tuloksellisuus on merkittävä. Koulutus ja tutkimus ovat tiiviissä suhteessa”, hän muistuttaa ja kaipaa tutkijoiden tuottamaa tietoa enemmän opetukseen.
Minulla on ollut kehittämisorientaatio asioihin koko työurani ajan. Arkkitehti haluaa aina nakertaa ja rakentaa maailmaa paremmaksi.
Organisaatiouudistuksen myötä vararehtorit saavat vastuulleen tiedekuntia ja yksiköitä. Hentilä toimii esimiehenä Oulun yliopiston kauppakorkeakoululle, humanistiselle tiedekunnalle sekä arkkitehtuurin ja kasvatustieteiden tiedekunnille, Täydentävien opintojen keskukselle (TOPIK), Oulun yliopiston tutkijakoululle (UniOGS), yliopiston kirjastolle ja koulutuspalveluille.
Koulutusrehtorin rooli on seurata heidän tavoitteidensa saavuttamista ja sparrata. Hentilä toivoo tiedekuntien koulutustoimikunnissa kuulevansa myös opiskelijoita.
”Arkkitehtuurin tiedekunnassa meillä on opiskelijoihin mutkattomat välit, heitä kuunnellaan. Opiskelijat ovat uudentava ja eteenpäin vievä voima”, hän perustelee.
Kohti parempaa
Omien opintojensa loppuvaiheessa Hentilä kiinnostui siitä, miten suunnittelutyön opettaminen arkkitehdeille onnistuu mahdollisimman hyvin. Näihin teemoihin pureutuivat hänen lisensiaatintyönsä ja väitöstutkimuksensa.
”Minulla on ollut kehittämisorientaatio asioihin koko työurani ajan. Arkkitehti haluaa aina nakertaa ja rakentaa maailmaa paremmaksi”, kuvailee Hentilä.
Hän pitää myös koulutusrehtorin työtä mahdollisuutena vaikuttaa, sillä yliopistosta pyrähtää osaajia eri puolille maailmaa tärkeisiin tehtäviin.
Helka-Liisa Hentilä nostaa kolme sanaa ohjaamaan tulevaa suuntaansa: prosessit, sujuvuus ja laatu, joista kaksi ensimmäistä liittyvät kiinteästi toisiinsa. Niillä hän tarkoittaa sitä, että kurssien läpäisemiselle ei olisi turhia esteitä esimerkiksi suoritusjärjestyksen vuoksi. Näin tutkinnotkin valmistuisivat ajallaan.
Myös vaihtojaksoilla ulkomailla käytävien kurssien korvaavuutta tulisi sujuvoittaa.
Kansainvälisyys on Hentilälle osoitus koulutuksen laadusta, sillä se kuuluu tähän päivään. Hän toivoo, että vaihto-opiskelijat, kansainväliset tutkinto-opiskelijat ja omat opiskelijamme kävisivät samoja kursseja.
Oppimisympäristöjen – niin digitaalisten kuin fyysisten – kehittäminen on toinen laadun ulottuvuus.
”Opiskelijoilta odotetaan tehokkuutta, mutta se ei onnistu ilman toimivia oppimisympäristöjä. Oppimiskokemus on tärkeä. Tämän kehittämiseen tarvitsemme resursseja”, Hentilä sanoo ja naurahtaa, ettei maailma ole koskaan valmis. Palo parantamiseen pysyy.
Kuka?
» Helka-Liisa Hentilä
» Oulun yliopiston koulutusrehtori 1. syyskuuta alkaen.
» 53 vuotta.
» Kotoisin Helsingistä, asuu Itä-Tuirassa.
» Työskennellyt Oulun yliopistossa arkkitehtuurin tiedekunnassa dekaanina, yhdyskuntasuunnittelun professorina ja teknillisen tiedekunnan koulutusdekaanina. Tutkimus- ja opetustehtävissä yliopistoissa ja korkeakouluissa niin Suomessa kuin Ruotsissa. Arkkitehtitoimistoissa ja omassa yrityksessään arkkitehtina.
» Valmistunut arkkitehdiksi Oulun yliopistosta 1987. Lisensiaatiksi 1990. Tekniikan tohtoriksi 1993 Kuninkaallisesta teknillisestä korkeakoulusta Tukholmasta. Myös pedagogisia opintoja.
» Unelma-ammatti lapsena oli arkkitehti.
» Vapaa-ajalla harrastaa liikuntaa monipuolisesti, esimerkiksi ratsastusta ja työmatkapyöräilyä. Nuorempana listaan kuuluivat myös jääkiekko ja alppihiihto.
» Haaveilee tietokirjallisuuden lukemiseen käytettävästä ajasta, jotta maailmaa olisi helpompi jäsentää.
» Toivoo, että yliopistot säilyvät yhteiskunnallisesti merkittävinä instituutioina, jotka kykenevät uudistamaan kulttuuria ja yhteiskuntaa.
