Ruokaa jaettavaksi

Anusha Airin keittiössä palvotaan auringonjumalaa ja leivotaan suomalaisia jälkiruokia.

TEKSTI Roosa Veijola

KUVAT Anna Mansisto

Huumaavat tuoksut täyttävät keittiön, kun Anusha Airi kattaa nepalilaiseen tapaan usean ruokalajin illallisen opiskelija-asuntonsa pöydälle. Tarjolla on dal bhat tarkaria: höyrytetystä riisistä, linssikeitosta ja vihannescurrysta koostuvaa perinteistä nepalilaista arkiruokaa.

Jaettavaksi tarkoitettu dal bhat muodostaa yhteisöllisen nepalilaisen ruokakulttuurin ytimen. Yhteisten linssipatojen ääreen kokoonnutaan jakamaan ruoan lisäksi päivän kuulumiset.

Kolme vuotta sitten ympäristötekniikan maisteriopintojen perässä Suomeen muuttanut Airi laittaa usein ruokaa muiden Oulussa asuvien nepalilaisten opiskelijoiden kanssa. Maan ruokakulttuurin moninaisuus näkyy eri puolilta tulleiden opiskelijoiden ruokatavoissa.

”Nepalilainen ruoka vaihtelee paljon alueittain, joten opetamme usein toisillemme oman alueemme erityisherkkuja”, Airi kertoo.

Ruoasta riittää puheenaiheita myös keittiön ulkopuolella. ”Jaamme ystävieni kanssa usein kuvia päivän aterioista”, Airi kertoo.

Puhvelimomojen, puhvelinlihasta tehtyjen taikinanyyttien kuvien jakamisella saattaa toisinaan olla jopa vakavat seuraukset.

”Saatamme suuttua, jos joku jakaa kuvia tekemistään momoista Instagramissa, eikä kutsu muita syömään”, hän nauraa.

Ystäviensä lisäksi Airi kysyy usein äidiltään neuvoja ruoanlaitossa. Ruoanlaittotaito on Nepalissa perinteisesti siirtynyt äidiltä tyttärelle, mutta monet kaupungistuneet nuoret miehetkin ovat vähitellen alkaneet löytää paikkaansa keittiössä.

”Nykyään nepalilaiset naiset käyvät töissä, joten miesten täytyy osallistua ruoanlaittoon ja kodinhoitoon.”

Paastoa auringonjumalan kunniaksi

Nepalin arkea värittävät lukuisat uskonnolliset juhlat, joissa ruoka on vahvasti läsnä.

”Erityisesti hindulaisuuden suurimpien juhlien Tiharin ja Dashainin aikana syömme hyvin yhdessä. Ruoka on keskeinen osa nepalilaista kulttuuria.”

Uskonnollisuus näkyy Airin ruoanlaitossa myös arjessa.

”Paastoan torstaisin ja sunnuntaisin auringonjumalan kunniaksi. Syön kevyesti hedelmiä, enkä koske liharuokiin”, Airi kertoo ja huomauttaa, että monijumalaisen hindulaisuuden sisällä paastopäivät ja -käytännöt vaihtelevat suuresti. Paaston avulla auringonjumalalta rukoillaan erityisesti henkistä vahvuutta ja hyvinvointia.

”Nepalilaiset ystäväni vähän ihmettelevät, miksi paastoan juuri auringonjumalalle, kun Suomessa on kuitenkin niin pimeää koko ajan.”

Herkkuja ja lähiruokaa

Nepalilaisten arkiruokien lisäksi Airin keittiössä syntyvät nykyisin monet suomalaiset herkut, mutta hän myöntää, että mietoihin makuihin tottuminen vei aikaa.

”Voin pahoin maistaessani ensimmäistä kertaa poronkäristystä ja perunamuusia, koska liha maistui niin raa’alta ja mauttomalta.”

Intialaisesta ja tiibetiläisestä ruokaperinteestä vaikutteita saanut nepalilainen ruoka on naapurimaiden ruokia miedompaa, mutta makujen ja mausteiden runsaus korostuu silti suomalaisissa ruoissa käytetyn suolan ja pippurin rinnalla.

Suomalaisen kummiperheensä kautta Airi on löytänyt erityisesti suomalaiset jälkiruoat. ”Mustikkapiirakka on suosikkini. Pidän jopa mämmistä.”

Suomalaisessa ruoassa Airia viehättävät erityisesti terveellisyys ja raaka-aineiden puhtaus.

”Nepalilainen ruoka on aika rasvaista ja hiilihydraattipitoista, joten olen muuttanut ruokatottumuksiani suomalaisempaan suuntaan. Syön usein salaattia ja vaalean leivänkin olen vaihtanut ruisleipään”, Airi hymyilee ja ottaa lisää öljyssä ja chilissä marinoitunutta kanaa. Yhdessä syödessä on silti lupa nauttia.

Roosa Veijola

Myöhemmän vaiheen historian opiskelija, joka lääkitsee kroonista matkakuumettaan viettämällä matkalaukkuelämää Oulun ja Hongkongin välillä. Instagram: @roosiejemina.

Lue lisää:

Makujen maailmassa

Brasilialaisessa keittiössä seura on vähintään yhtä tärkeää kuin ruoka.

TEKSTI Heidi Hahtola

KUVAT Elina Korpi

Ekologian jatko-opiskelija Mariana Rocha tekee brownie-taikinan tottunein ottein. Mittoja tai ohjeita ei tarvita, sillä hän leipoo lähes viikoittain. Taidon hän oppi kotimaassaan Brasiliassa seuratessaan leipomon omistavan äitinsä työskentelyä.

Ruoka on tärkeä osa brasilialaista kulttuuria. Perheet ja ystävät kokoontuvat usein esimerkiksi grillaamaan yhdessä.

”On olemassa sanonta: jos paikalla on enemmän kuin yksi brasilialainen, paikalla on myös ääntä ja ruokaa”, Rocha nauraa.

Brasilia on suuri maa, minkä ansiosta sen ruokakulttuuri on hyvin moninainen. Ajan saatossa vaikutteita on tullut myös muulta, kuten Portugalista ja muista Euroopan maista sekä Lähi-idästä. Afrikasta tuotujen orjien perintöä on esimerkiksi feijoada, eräs tyypillisimmistä brasilialaisista ruokalajeista.

”Feijoada tarkoittaa kirjaimellisesti suurta määrää papuja. Pavuista tehtyyn pataan laitetaan perinteisesti myös possun korvia, häntiä ja sorkkia, sillä orjat eivät saaneet käyttää parempia ruhon osia”, Rocha kertoo.

Suomessa Rocha tekee kotimaansa ruokia harvakseltaan, sillä hän haluaa kokeilla erilaisia makuja ja reseptejä.

”Nautin muille kokkaamisesta. En ehkä tee tyypillistä brasilialaista ruokaa, mutta kokkaan kuin brasilialainen”, hän hymyilee.

Ruuan arvostaminen tärkeää

Eliöiden ja ympäristön suhdetta tutkiva Rocha toteaa, että luonnossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin myös ruuantuotannossa. Brasiliassa naudanlihankasvatuksen vuoksi on tuhottu paljon sademetsää.

”Lihankasvatus on tuottoisaa, mutta ongelma on, että ihmiset eivät tiedä tuotannon taustoja. Metsiä hakataan ja isoilla alueilla kasvatetaan ruokaa karjalle ihmisten sijaan”, hän kertoo.

Brasiliassa esiintyy edelleen aliravitsemusta, sillä tuloerot ovat suuria ja myös maaperän kuivuus asettaa haasteita ruuantuotannolle.

”Tästä syystä ruuan arvostaminen on minulle tärkeää, samoin erilaisten raaka-aineiden hyödyntäminen. Monien kasvien kuoret ja vihreät osat heitetään pois, vaikka niissä olisi eniten vitamiineja. Esimerkiksi ananaksen kuorista voi tehdä mehua”, Rocha mainitsee.

Peruna vaati totuttelua

Rocha saapui opiskelemaan Suomeen 1,5 vuotta sitten. Hän myöntää, että paikalliseen ruokakulttuuriin tottuminen otti aikansa. Miedot maut ja varsinkin perunan runsas käyttö tuntuivat alkuun oudolta.

”Brasiliassa käytetään perunan sijaan maniokkia, mutta olen oppinut arvostamaan perunaakin. Nykyään perunamuusi ja poronkäristys on suomalainen suosikkiruokani.”

Rocha kiittelee, että Suomessa on monipuolisesti saatavalla erilaisia aineksia, kuten sieniä. Hän on ihastunut myös puolukkaan, joka oli hänelle aivan uusi maku.

Kotimaastaan hän toisi Suomeen pidemmät lounaat.

”Brasiliassa lounastauko saattaa kestää jopa kaksi tuntia. Ihmiset ehtivät nauttia ruuasta rauhassa ja keskustella perheensä tai ystäviensä kanssa, levähtääkin hieman. Meille lounas on päivän tärkein hetki”, Rocha toteaa.

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää:

Muutos alkaa keittiöstä

Ida Lämsälle eettisyys on tärkeintä ruuanlaitossa.

TEKSTI Heidi Hahtola

KUVAT Elina Korpi

Keittiöstä leijailee hurmaava mausteiden tuoksu. Kasvatuspsykologiaa opiskeleva Ida Lämsä lisää kattilassa porisevaan linssikeittoon aimo tujauksen kurkumaa ja currya. Keitto kuuluu vegaanista ruokavaliota noudattavan Lämsän luottoruokiin.

”Voimakkaasti maustetut itämaiset ja aasialaiset ruuat ovat suosikkejani ja niistä on helppo myös tehdä vegaaniversioita”, Lämsä kertoo.

Lämsä luopui eläinperäisistä tuotteista kokonaan kolme vuotta sitten. Tärkein syy vegaaniksi ryhtymiseen oli huoli tuotantoeläinten hyvinvoinnista. Etenkin jalostus ja eläinten elinolot mietityttivät Lämsää.

”Minulla oli ollut pitkään huono omatunto siitä, mitä syön. Vasta kun maistoin kunnon kasvisruokaa, tajusin, että lihansyönnille on olemassa vaihtoehtokin.”

Lämsä kertoo vegaaniuden muokanneen hänen ajatteluaan paljon. Hän pyrkii huomioimaan eläineettisyyden ja ekologisuuden joka asiassa.

”Uskon, että omilla valinnoillaan voi saada aikaan muutosta. Siksi suosin myös luomua ruuanlaitossa”, hän summaa.

Kasvisruoka tunnetuksi

Lämsä toimii Oulun Animalian vapaaehtoisena. Kasvisruuan puolesta puhuminen on keskeisessä roolissa järjestön toiminnassa.

”Olemme järjestäneet esimerkiksi vegaanisen jouluaterian ja pitäneet kahvilaa Ravintolapäivänä. Haluamme näyttää kasvisruoan olevan eettinen, ympäristöystävällinen ja terveellinen vaihtoehto”, Lämsä kertoo.

Hänelle vegaanius on ennen kaikkea henkilökohtainen valinta, eikä hän usko syyllistämisen muuttavan ihmisten asenteita. Monesti hänen ruokavalionsa herättää kuitenkin kysymyksiä.

”Jos asia tulee puheeksi, saatan kertoa valintojeni taustoista ja eläintuotannon ongelmista. Monille tulee yllätyksenä esimerkiksi se, että lehmä ei luonnostaan tuota jatkuvasti maitoa, vaan sen täytyy synnyttää vasikka vuosittain maidontuotannon ylläpitämiseksi.”

Oulu on vegaaniystävällinen

Lämsän mukaan Oulu on paljon vegaaniystävällisempi kaupunki kuin joitain vuosia sitten. Vegaaneilla on oma ryhmä Facebookissa, kaupoista löytyy erikoisempiakin aineksia ja ravintoloissa saa vegaanisia annoksia. Yliopiston ruokaloiden vegaanivaihtoehdot löytyvät Aapo-sovelluksen avulla.

Reissuun lähtiessä Lämsä ottaa kuitenkin yleensä omat eväät mukaan. Myös vaihto-opiskelu Japanissa asetti omat haasteensa.

”Japanissa käytetään kalaa todella paljon ja aina ei voinut mennä takuuseen, oliko kasvisruoka todella täysin kasvisperäistä. Helpointa olikin tehdä itse ruokansa.”

Lämsä ei silti koe vegaaniutta rajoittavana. Hän herkuttelee pitsalla ja tortilloilla kuten ennenkin, vain täytteet ovat erilaisia. Seuraavaksi suunnitelmissa on kokeilla vegaanista pulled pork -reseptiä.

Ainoa ruoka, mitä Lämsä alkuun kaipasi, oli juusto. Onneksi nykyään on saatavilla myös hyviä vegaanisia juustoja.

”Aiemmin ne maistuivat ihan jalkahieltä, mutta nyt olen löytänyt sellaisen, mikä maistuu ihan Oltermannilta! Tai ainakin muistelisin, että siltä Oltermanni maistuu”, Lämsä nauraa.

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää:

Kokkaava jääkiekkotuomari

Lasse Lappalaisen keittiössä kokeillaan rohkeasti kokkikirjojen reseptejä.

TEKSTI Heidi Hahtola

KUVAT Heidi Hahtola

Porkkanaa, sipulia ja valkosipulia pilkottuna kattilaan kuullottumaan, perään lihaliemikuutio, punaisia linssejä, tomaattimurskaa ja vettä. Lisätään vielä hieman chiliä mausteeksi.
Taloustieteen maisteriohjelmassa opiskeleva Lasse Lappalainen pyöräyttää linssikeiton käden käänteessä.

”Tämä on mahtava keitto kylmänä talvipäivänä, mutta toimii myös alkuruokana”, hän toteaa samalla kun soseuttaa keiton sauvasekoittimella.

Seuraavaksi Lappalainen ottaa siikafileet käsittelyyn. Pääruuaksi on luvassa chilillä ja pähkinällä kuorrutettua kalaa brittikokki Gordon Ramsayn reseptin mukaan toteutettuna. Ohje on kuitenkin kaverilta opittu.

”Nykyään tulee hirveästi ruokaohjelmia, mutta harvemmin niitä reseptejä tulee kokeiltua. Perinteiset kokkikirjat ovat minulle paras inspiraationlähde. Etenkin hyvät kuvat saavat innostumaan reseptistä”, Lappalainen kertoo kokkailujensa taustoista.

Laatu määrää tärkeämpää

Eineksiä ei tässä keittiössä juuri käytetä. Jääkiekkotuomarina vapaa-ajallaan toimiva Lappalainen treenaa vähintään neljä kertaa viikossa ja siksi myös ruuan laatuun on kiinnitettävä huomiota.
”Ruoka on minulle nykyään ennen kaikkea polttoainetta ja arkena kokkailen eniten pastaa, jauhelihaa ja kanaa. Vapaapäivinä kiinnitän huomiota ruuanlaittoon enemmän myös raaka-aineiden osalta”, hän sanoo.

Jääkiekkotuomaritoiminta perustuu alueellisiin tuomarikerhoihin, jotka toimivat jääkiekkoliiton alaisuudessa. Myös tuomareille laaditaan omat treeniohjelmat. Kesällä hankitaan peruskunto ja talvella pidetään voimaa yllä.

Treeniä tulee myös jääkiekkopeleissä, joissa Lappalainen luistelee linjatuomarina paljon maksimivauhdilla. Hän voi puhaltaa jopa 80 peliä kaudessa.

”Vaikka liikun paljon, proteiinia ei kuitenkaan tarvitse tankata ylen määrin. Siksi yliopiston ruokalassakin pyrin täyttämään puolet lautasesta salaatilla.”

Kannattaa omistaa hyvä paistinpannu

Ruuanlaitto on Lappalaiselle selkeästi myös intohimo, ja hän suosii laadukkaita välineitä. Kun on aika paistaa kalafileet, hän kaivaa esiin suosikkipaistinpannunsa.
”Tästä hiiliteräspannusta olen jaksanut vouhkata ihmisille”, Lappalainen nauraa.

Hän kertoo pannun olevan kuin valurautapannu, mutta kevyempi. Materiaali on tuttu myös wokkipannuista. Jos pohja menee mutkalle kuumuudesta, sen voi kuulemma paukauttaa vasaralla takaisin muotoonsa.

”Tämä on hieman työläämpi puhdistaa kuin teflonpannu, mutta oikein hoidettuna se voi kestää koko eliniän. Hinnaltaan nämä ovat edullisia, jo kolmellakympillä saa hyvän pannun. Ne sopivat siis opiskelijakeittiöönkin”, hän vinkkaa.

Johtuneeko pannusta, mutta kala onnistuu erinomaisesti. Päälle tulee vielä mukavan tulinen kastike ja lisukkeeksi kaura-riisi-sekoitusta.

”Hmm. Hieman tuli tulisempaa kuin ajattelin”, kriittinen kokki arvostelee tuotostaan. Ruokaseura vastaa kommenttiin vain tyytyväisellä maiskutuksella.

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää:

Oman keittiön huumaava vapaus

Carita Fredriksson leipoo monta kertaa kuussa, testailee uusia reseptejä ja miettii, pitäisikö kananmunat ostaa luomuna.

TEKSTI Veera Adolfsen

KUVAT Anna Mansisto

Leikkuulauta napsuu, kun 20-vuotias Carita Fredriksson pilkkoo paprikaa keittiössään Raksilassa. Oulun yliopistossa vuoden fysiikkaa opiskelleen Fredrikssonin menussa on tänään feta-paprikapiirakkaa ja suklaaruutuja, sillä hän pitää leipomisesta.

”Piirakan ohjeen löysin netistä. Suklaaruutuja olen leiponut jo ihan pienenä, en edes tiedä keneltä olen ne oppinut. Se on kätevä ohje, tulee äkkiä ja onnistuu aina”, Fredriksson kertoo ja napsauttaa sähkövatkaimen päälle.

Munat ja sokeri vaahtoutuvat nopeasti, ja Fredriksson ryhtyy sekoittamaan niihin vehnäjauhoja ja kaakaojauhetta. Piirakan valmispohja saa sulaa pöydällä kaikessa rauhassa.

Fredriksson kiistää, että ruoka olisi hänelle harrastus. Arjessa ei hifistellä: keittiössä yleisimmin valmistuva ruoka on jauheliha-makaronisekoitus.

”Olen vain aina tykännyt leipoa ja olla keittiössä. Meillä on perheessä perinne, että etsin koko vuoden överisuklaisinta kakkureseptiä ja leivon sitten isälle synttärikakun.”

Ruuan eettisyys mietityttää

Kun Carita Fredriksson muutti vuosi sitten pois vanhempiensa luota, hän innostui muustakin ruuanlaitosta kuin leipomisesta. Hänestä on mahtavaa, kun on oma keittiö ja vapaus tehdä sellaista ruokaa kuin haluaa. Kukaan ei valita, jos tekee vääränlaista ruokaa.

”Olen testaillut kaikkia sellaisia ruoka-aineita, mitä meillä ei kotona ole ikinä syöty kuten kesäkurpitsaa ja pestoa. Kesäkurpitsalasagnesta, jossa oli lasagnelevyjen sijaan kesäkurpitsaa, tuli tosi hyvää mutta liian märkää, vaikka yritin itkettää kesäkurpitsasta nesteet ulos”, Fredriksson nauraa ja levittää paprikan- ja sipulinpalat piirakkapohjalle. Suklaaruututaikina ruskistuu jo pellillä uunissa.

Kaikesta voi päätellä, että Fredriksson viihtyy keittiössä. Ainoa, mikä fysiikanopiskelijaa mietityttää, on ruuan eettisyys.

”Olisi kivaa käyttää eettisempiä raaka-aineita, mutta luomuliha on tosi kallista. Munien ostamista luomuna olemme miettineet. Ja mitä ihmettä vaikka maidon kanssa pitäisi tehdä? Nyt on ollut niin paljon luomumaitoskandaaleja, että sekään ei tunnu oikein hyvältä vaihtoehdolta. Kauramaito on onneksi hyvää.”

Ei pelkkää polttoainetta

Opintojen ohessa Fredriksson on tehnyt töitä McDonald’silla. Hän sanoo, että se on opettanut uudenlaista arvostusta ruokaa kohtaan. Varsinkin ruokahävikki hirvittää, kun joutuu heittämään ruokaa sulkemisajan jälkeen roskiin – niin kuin monissa ravintola-alan työpaikoissa.

”Olisi hyvä, jos säädettäisiin laki, että ravintoloiden ja kauppojen pitäisi lahjoittaa yli jäävä ruoka pois. On tosi hankala nähdä, kuka siinä häviäisi”, Fredriksson pohtii.

Mikä ruuassa sitten on Carita Fredrikssonin mielestä tärkeintä? Ainakaan se ei ole pelkkää polttoainetta, sanoo lääketieteellisen valintakokeisiin viime kevään ajan opiskellut oululainen. Vaikka terveellisyys on tärkeää, pelkkien ravintoarvojen tuijottaminen ei kiinnosta.

”Ruoka on nautinto, kun se on hyvää ja sitä saa syödä kaikessa rauhassa. Kiireessä syöminenhän on kamalaa”, hän kiteyttää ja ottaa tuoksuvan kasvispiirakan ulos uunista.

Nyt ei onneksi ole kiire.

Veera Adolfsen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan viestintäsihteerinä työskentelevä sosiologian opiskelija, jota kiinnostaa kieli.

Lue lisää: