Teurastajan isä

Kasvatustieteitä opiskeleva oululainen sarjakuvataitelija Veli-Matti Ural on tarinankertoja, joka nauttii sanaleikeistä ja sekoiluhuumorista. Sarjakuvia koko ikänsä harrastaneen Uralin ensimmäinen supersankari oli Batmanin kyvyillä varustettu Norsumies.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Elina Korpi

”Newman!” ”These pretzels are making me thirsty!” ”No soup for you!”

Kun stand up –koomikko Jerry Seinfeld manailee arkkivihollisensa käytöstä, villitukkainen Cosmo Kramer hoippuu kuvaan tai vihainen keittokauppias kieltäytyy myymästä keittoa, Veli-Matti Uralia alkaa naurattaa.

Vaikka vanhimmat vitsit ja hokemat ovat lähes kolmekymmentä vuotta vanhoja, yhdysvaltalaisessa Seinfeld-klassikkosarjassa on edelleen se jokin, joka vetoaa Uralin, 25, nauruhermoon.

Samaten Uralia hekotuttaa brittiläisen huumorin klassikkoryhmää Monty Pythonia tai rikossarjoja parodioivia Mies ja alaston ase-elokuvia katsoessa.

”Niistä näkee sen, että tekijätiimillä on ollut myös hauskaa, ettei kirjoitusvaiheessa ole ollut turhia estoja sille, mistä asioista saisi kirjoittaa.”

Uralilla on hauskuuteen erityinen suhde: sarjakuvataiteilijana Ural naurattaa työkseen muita.

Mutta Ural ei urallaan halua vain naurattaa, sillä hänellä on suurempia suunnitelmia.

Uskomaton Norsumies

Sarjakuvaa Ural on piirtänyt aivan lapsesta saakka. Aivan ensimmäiset sarjakuvaruudut hän muistaa piirtäneensä alakoulun kolmannella luokalla. Näissä sarjakuvissa hän esitteli itse keksimiään supersankareita. Yksi heistä oli Norsumies: hahmo joka yhdisti supersankareiden nopeuden, tarkkuuden ja kyvykkyyden norsun ruumiinrakenteeseen.

”Oikeastaan kyse oli aika pitkälti vain Batman-kopiosta, mutta norsun hahmossa”, hän tunnustaa.

Vaikka omat sarjakuvaideat olivat lennokkaita, ensimmäiset Uralin sarjakuvasuosikit olivat klassikkokamaa, Asterixia ja Aku Ankkaa. Mestaripiirtäjä Don Rosan uskomattoman tarkka ja yksityiskohtainen piirustusjälki kiehtoi Uralia jo lapsena.

Ensimmäiset sarjakuvansa Ural piirsi vain omaksi ilokseen, mutta kymmenvuotiaana hän uskaltautui esittelemään niitä kavereilleen ja sukulaisilleen. Sarjakuvat nähneiden naurusta rohkaistuneena yläkouluikäinen Ural uskaltautui esittelemään sarjakuvastrippejään julkisesti. Ensimmäiset stripit hän latasi sarjakuvaharrastajien suositulle verkkosivustolle Kvaak.fi:hin.

Vuonna 2012 Ural osallistui Kalevan järjestämään strippisarjakuvakilpailuun. Voittoa ei tullut, mutta lehti julkaisi yhden Teuras-aiheisesta viidestätoista stripistä. Ne Ural julkaisi myöhemmin Kvaak.fi:ssä.

Sittemmin Uralin luoma sarjakuvahahmo on löytänyt tiensä netissä julkaistuista sarjakuvablogeista viime vuonna julkaistuun kovakantiseen Keijo Teuras –esikoisalbumiin. Teemaa juhlistaa myös kulttuuritalo Valveella perjantaina 10.2. avattava Teuras-teemainen taidenäyttely.

Miksi Teuras ei tapa?

Uralin strippisarjakuvan nimikkohenkilö Keijo Teuras on mafiapomo Pepperonin kätyri.

Francis Ford Coppolan ohjaaman Kummisetä-elokuvan don Vito Corleonen olemuksesta vaikutteita ottanut Pomo Pepperoni antaa alaiselleen tehtäviä, jotka tämä onnistuu aina tavalla tai toisella nolosti mokaamaan.

Tappokäskyt päättyvät poikkeuksetta väärinkäsitykseen, kun Teuras ymmärtää konkreettisesti vertauskuvalliseksi tarkoitetut kalojen kanssa nukkumisen, kurkun leikkaamisen tai vihollisen rei’ittämisen.

Onko Teuras siis tolkuttoman onneton tunari, joka on kykenemätön ymmärtämään yksinkertaistakaan ohjetta? Vai onko mafiamiehen kätyri sittenkin hienostunut humanisti, joka välttelee  tappamista väärinymmärrysten avulla?

Sitä äimistelee myös tappokäskyjen epäonnistumiseen turhautunut Pomo Pepperoni itse.

”Miksi sä toivoton tolvana edes ryhdyit palkkamurhaajaksi?”

Toisaalta Uralin sarjakuvahahmot ihmekin ällistelevät sitä, miksi ihmeessä Pepperoni antaa tappokäskynsä aina koukeroisina vertauskuvina.

Näihin kysymyksiin Ural ei haastattelussa anna vastausta. Hänen mukaansa sarjakuvaa voi tulkita aivan vapaasti molemmilla tavoilla, eikä hän siksi sulje pois kumpaakaan vaihtoehtoa.

Hyvä sarjakuvahahmo onkin Uralista vähän sellainen, ettei sen luonteesta pääse aivan heti selville.

”Sankarillinen, kiinnostava, mutta kuitenkin mahdollisimman sympaattinen”, Ural pohtii.

Esimerkiksi osassa stripeistä vilahtava presidentti Vladimir Putin on Uralin mukaan hieno sarjakuvahahmo: henkilö, johon mahtuu monenlaisia merkityksiä ja erilaisia tulkintoja.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017
Keijo Teuras sekoittaa karahvin kirahviin. Kuva: Veli-Matti Ural.

Kielivitsit naurattavat

Kielellä leikittely naurattaa Uralia itseään, ja niin sanaleikkejä vilisee jatkuvasti myös Teuraan maailmassa. Keijo Teuraan sarjakuvien moninaiset sanaleikkivitsit Ural kertoo kehittelevänsä itse.

Tutunoloinen kielivitsi löytyy myös Uralin suunnittelemasta Oulun ylioppilaslehden uudesta haalarimerkistä, jossa yrmy mieshahmo tutustuu Ylkkäriin.

Merkin tekstinä on jämy kehotus: ”Älä ole öykkäri, lue Ylkkäriä”.

”Halusin löytää sanan, joka rimmaisi Ylkkärin kanssa. Niitä vaihtoehtoja ei kauheasti lopulta ollut.”

Yksi suosituimmista suomalaisista kielivitseihin perustuvista strippisarjakuvista on Pertti Jarlan luoma Fingerpori.

Jarla on jalostanut suositun Fingerporin kymmenen julkaisuvuoden aikana instituutioksi, sarjakuvavastineeksi Marimekon Unikko-kuosille: Heimo Vesan, Rivo-Riitan ja Allan Kurman kasvot tuijottavat vastaan kaikkien suurimpien suomalaisten sanomalehtien sivuilta.

Sarjakuva on jättänyt jälkensä myös poliittiseen retoriikkaan: kun keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen vei perustamansa Kansalaispuolueen puoluerekisteriin, keskustan puoluesihteeri Jouni Ovaska kuvasi ratkaisua ”fingerporimaiseksi.”

Fingerporin tie ei suoranaisesti kiinnosta Uralia. Hän ei halua jumittua viimeisessä ruudussa odottaa mehukas vitsi –formaattiin ikuiseksi ajoiksi. Tulevaisuudessa hän haluaisi tehdä aiempaa pidempää, tarinallisempaa sarjakuvaa.

”Kun Teuras-sarja päättyy, en palaa enää strippisarjakuvaan, ellei joku sitä minulta sitä erikseen tilaa.”

Tämä toive näkyy myös hänen nykyisessä sarjakuvamaussaan. Tällä hetkellä Ural on innostunut pitkistä, polveilevista tarinoista, kuten Hugo Prattin Corto Maltesesta tai Robert Kirkamin käsikirjoittamasta Walking Deadista.

”Oulun Sarjakuvakeskuksella työskentelyssä yksi hyvä puoli on se, että tulee tutustuttua sellaisiin sarjoihin, joita ei aiemmin ole löytänyt. Nyt esimerkiksi Mauri Kunnas näyttäytyy minulle aivan eri tavalla kuin lapsena.”

Strippimuodon ja sanaleikkien lisäksi Jarlaa ja Uralia kuitenkin yhdistää myös kolmas piirre.

Pertti Jarla on kertonut toteuttavansa Fingerpori-stripeissä usein lukijoiden lähettämiä ideoita. Stripeistä löytyy muun muassa kirjailija Roman Schatzin, elokuvatuottaja Aleksi Bardyn ja Kiroileva siili-sarjakuvasta tutun Milla Paloniemen ideoita.

Myös Ural on saanut Keijo Teuraan faneilta omia ehdotuksiaan sarjakuviksi. Eräältä fanilta hän sai kokonaisen sarjakuvakäsikirjoituksen valmiiksi luonnosteltuina kuvineen.

Sarjakuvasta on myös gradun aiheeksi

Komedian ystävät tuntevat Uralin myös harrastajateattereiden näyttämöltä.

Ural on näytellyt useissa Oulun Työväen Näyttämön ja Oulun ylioppilasteatterin näytelmissä, joiden tyylilajina on ollut usein väärinkäsityksiin ja absudereihin yhteensattumiin perustuva farssi. Esimerkiksi kesällä 2013 hän nauratti oululaisia Hietasaaren kesäteatterissa Pokka pitää –sarjan alistuneena Richardina.

Hupaisa ja kepeä farssi naurattaa ja viihdyttää katsojia, mutta itse Ural toivoisi tekevänsä ennemmin vakavampia rooleja.

”Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun Lukiossa (OSYK) draamakursseilla sai näytellä myös vakavimmissa näytelmissä, kuten Shakespearen Macbethissä. Siihen tyylilajiin olisi mukava palata.”

Näyttelemisen ja piirtämisen ohella Ural opiskelee kasvatustieteitä Oulun yliopistossa.  Opiskeltava aine on tosin sekin yhteydessä sarjakuvamaailmaan: Ural on huomannut pedagogian opinnoista olevan hyötyä nykyisessä työssään, johon kuuluu lapsille ja nuorille tarkoitettujen sarjakuvatyöpajojen vetäminen.

Sarjakuva on ollut mukana myös yliopiston opinnäytetöissä. Kandidaatin tutkielman aiheena Uralilla oli sarjakuvan käyttö opetuksessa. Sama teema tulee kulkemaan mukana myös gradussa.

”Sarjakuvan käytöstä pedagogiikassa ei ole Suomessa hirveästi aiempaa tutkimuskirjallisuutta, mutta esimerkiksi Yhdysvalloista sitä löytyy paljonkin.”

Tosin gradun pariin pääseminen edellyttää sitä, että aikaa riittäisi kaikilta muilta kiinnostavilta harrasteilta ja sivutöiltä myös opiskeluille.

”Viime vuosi on käytännössä mennyt välivuotena”, hän tunnustaa.

Uralilla on selvästi mahdollisuuksia monelle uralle – näyttelijäksi, sarjakuvataiteilijaksi tai opettajaksi.

Kysytään kuitenkin vielä: mikä Uralista tulee isona?

Hänelle vastaus on lopulta helppo.

”Näyttelijän hommia pidän edelleen harrastuksena, ja sarjakuvataiteilija mielestäni olen jo. Tosin siihen, että elättäisin itseni pelkillä albumeilla, ihan siinä pisteessä en ole vielä. Mutta varmasti tulee lisää”, hän hymähtää.

 

Kuka?

>>Veli-Matti Ural
>>25-vuotias.
>>Asuu Oulussa.
>>Opiskelee Oulun yliopistossa kasvatustieteitä viidettä vuotta. Töissä Oulun sarjakuvakeskuksella toimintavastaavana. Työ sisältää muun muassa sarjakuvatyöpajojen pitämistä.
>>Piirtänyt Keijo Teuras -strippisarjakuvaa vuodesta 2012. Ensimmäinen albumi julkaistiin viime vuonna.
>>Oulun Sarjakuvaseura ry:n hallituksen jäsen.
>>Vapaa-ajallaan katsoo komediasarja Seinfeldiä dvd:ltä. Harrastaa myös näyttelemistä, on näytellyt esimerkiksi lyhytelokuvissa, mainoksissa ja Oulun Työväen Näyttämön ja Oulun ylioppilasteatterin näytelmissä.
>>Lapsena unelma-ammatti oli paleontologi. ”Valitettavasti Suomesta ei löytynyt töitä tältä alalta.”
>>Toivoo, että kaikki menee niin kuin pitääkin.
>>Haaveilee opintojen saamisesta valmiiksi. ”Ne ovat jääneet sivuraiteille välivuoden pitämisen ajaksi.”

 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Veeran SYL-kuulumiset, osa 1

Oululainen kulttuuriantropologian opiskelija Veera Alahuhta valittiin Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) vuoden 2017 hallituksen jäseneksi. Seuraamme Veeran SYL-taivalta vuoden ajan jatkuvassa juttusarjassa. Ensimmäisessä osassa kyselemme Veeralta tuntemuksia hallitusvuoden alkukuukausilta.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustus Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) Lapinrinteen toimistolla jatkuu vahvana. Kun vuoden 2016 hallituksen varapuheenjohtaja Siiri Nousiainen palasi Ouluun opintojensa pariin, oli Veera Alahuhdalla puolestaan edessä muutto Helsinkiin.

Oulun ylioppilaslehti seuraa kansainvälisistä asioista ja kehitysyhteistyöstä vastaavan Veeran SYL-aiheisia kuulumisia läpi hallitusvuoden.

 

Hei Veera, minkälaiset ovat omat fiiliksesi alkavasta vuodesta? Miltä tuntuu hypätä OYY:n hallituksesta SYL:n hallitukseen?

Fiilis on todella hyvä! Väki täällä on mukavaa ja motivoitunutta, asiantuntijat auttavat kaikessa tosi mielellään. Löysin kämppiksen ja hyvän, edullisen asunnon hyvältä paikalta, eli siinäkin asiassa kävi hyvä tuuri! Opiskelut olen jättänyt suosiolla vuodeksi tauolle, jotta työ ei kuormita liikaa.

 

Ikävöitkö Oulusta mitään?

Ihmisiä ja tuntemattomien kanssa juttelua. Oulussa ihmiset ovat niin leppoisia, ja jotenkin tuntuu, ettei ihmisillä ole niin kiire joka paikkaan. Kävin toissaviikkona Oulussa, ja huomasin juttelevani bussikuskin kanssa niitä näitä.

 

Korviini on kantautunut huhuja kehitysyhteistyön (kehy) rahaongelmista. Ovatko SYL:n kehyrahat kokonaan loppu?

Hyvä kysymys. Rahat eivät ole kokonaan loppu, mutta fakta on se, että tilanne on tänä vuonna tosi haastava. Emme saaneet ulkoministeriön kansalaisjärjestöille myöntämää rahoitusta uusille projekteille. Yleinen trendi näytti olevan rahanjaossa se, että isommat toimijat saivat nyt isoja potteja, pienemmille ei niinkään riittänyt. Muutenkin kehitysyhteistyörahoituksesta on viime vuosina leikattu rajusti.

 

Onko kehyhankkeille ollut muuta rahoitusta?

Tähän mennessä ulkoministeriön raha on ollut ainoa rahoitustapa. Nyt selvitetään uusia kanavia kehitysyhteistyötoimien rahoittamiseksi. Kehitysyhteistyö on meille hyvin perinteikästä toimintaa, ja se koetaan hirveän tärkeäksi osaksi SYL:in toimintaa. Esimerkiksi joukkorahoituskampanjaa on mietitty yhdeksi uudeksi rahoitustavaksi.

 

Miten perinteiselle kehitysyhteistyöviikolle käy?

Kehyviikkoa ei järjestetä nyt sellaisena kun se on perinteisesti totuttu näkemään. Ylioppilaskunnissa halutaan edelleen järjestää globaalin vastuun teemoja koskevia tapahtumia, mutta ne eivät kestä koko viikkoa.

Kehyviikkoa on joka tapauksessa oltu uudistamassa, ja kun rahoitusta ei nyt saatu, täytyy viikko miettiä kokonaan uusiksi.

 

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on vakuutellut, että lisäleikkauksia ei tarvittaisi. Mitä sanotte, onko hallituksen puolivälitarkastelussa luvassa lisäleikkauksia koulutukseen?

Jaa’a, tämäkin on hyvä kysymys. Tätä ei vielä tiedetä. Seuraamme tilannetta nyt aktiivisesti, silmät ja korvat auki. Ainakaan vielä ei ole leikkauksista tietoa.

 

Onko SYL mukana kevään kuntavaaleissa?

SYL ei itsessään osallistu vaalikampanjointiin. Kuntavaalit ovat kuitenkin niin paikalliset vaalit, että ylioppilaskunnissa itse tiedetään parhaiten, mitkä ovat juuri heille tärkeimpiä vaaliteemoja. Tuemme toki ylioppilaskuntia esimerkiksi viestinnällisesti. Lisäksi SYL järjestää yhteistyössä Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liiton SAMOKin ja Opiskelijoiden Liikuntaliiton OLLin kanssa kuntavaalipäivän ylioppilas- ja opiskelijakunnille.

 

SYL:n avausseminaari järjestetään Turussa 9.-10.2. Mitä odotat seminaaripäiviltä?

Odotan uusien ylioppilaskunta-aktiivien tapaamista. Tiedän, että paikalla tulee olemaan skarppia, kiinnostavaa porukkaa. Toki myös odotan kovasti itse ohjelmaa. Vedän itse kahta teematyöryhmää, joista toinen käsittelee kansainvälisten opiskelijoiden työllistymistä, toinen sitä, miten kopojen ja sopojen osaamista voisi hyödyntää kehy-toiminnassa.

Odotan myös meidän poliittisten opiskelijajärjestöjen paneelia, pääsee kuulemaan heidän näkemyksiään ja käymään poliittista keskustelua.

 

Onko avausseminaari enemmän hupia kuin työntekoa?

[Nauraa] Työtähän se on, mutta ei pidä unohtaa myöskään hupia, on tärkeää pitää myös hauskaa kun tavataan koko ylioppilaskuntakenttää kerralla.

 

Nyt saat ennustaa tulevaisuutta. Millaiset tuntemuksesi ovat tämän vuoden joulukuun lopussa? 

Voisin ennustaa edellisen hallituksen fiilisten pohjalta näin: Olen varmasti oppinut aivan hurjan paljon uutta, niin paljon, ettei sitä oikein osaa tajutakaan. Joulukuussa huomaan ihmetteleväni sitä, että mihin tämä vuosi oikein vierähtikään.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

OYY:n uuden hallituksen päätavoitteena yhteinen, rohkea ja avoin ylioppilaskunta

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituspaikat jakaantuivat tänä vuonna Humanistien ja kasvatustieteilijöiden (HuKa) ja Tekniikan ja talouden (TeTa) ryhmien kesken. Sama jako näkyy myös puheenjohtajapaikoissa: hallituksen puheenjohtajan Joel Kronqvistin taustaryhmä on TeTa, hallituksen varapuheenjohtajan Jenny Vaaran  ja edustajiston puheenjohtajan Susa Vikeväkorvan taustaryhmänä puolestaan on HuKa. Tuttuun tapaan tämän vuoden hallituslaisilla on jo monen vuoden kokemus opiskelijavaikuttamisesta, ja moni on tutustunut ylioppilaskunnan toimintaan myös […]

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituspaikat jakaantuivat tänä vuonna Humanistien ja kasvatustieteilijöiden (HuKa) ja Tekniikan ja talouden (TeTa) ryhmien kesken.

Sama jako näkyy myös puheenjohtajapaikoissa: hallituksen puheenjohtajan Joel Kronqvistin taustaryhmä on TeTa, hallituksen varapuheenjohtajan Jenny Vaaran  ja edustajiston puheenjohtajan Susa Vikeväkorvan taustaryhmänä puolestaan on HuKa.

Tuttuun tapaan tämän vuoden hallituslaisilla on jo monen vuoden kokemus opiskelijavaikuttamisesta, ja moni on tutustunut ylioppilaskunnan toimintaan myös OYY:n edustajiston jäsenenä.

Aiempi kokemus opiskelijavaikuttamisesta on tänä vuonna tavallistakin tärkeämpää, sillä vuosi 2017 on OYY:ssä erittäin kiireinen. Agendalla ovat muun muassa kunta- ja edustajistovaalit ja ylioppilaskunnan organisaatiouudistus.

Hallitus ei haasteiden edessä vapise, vaan on yksimielinen siitä, miltä Oulun yliopiston ylioppilaskunnan tulisi näyttää vuonna 2018.

”Tavoite on, että kun ihmiset puhuvat OYY:stä, he tarkoittavat sillä koko ylioppilaskuntaa,  eivät ainoastaan ylioppilaskunnan toimiston väkeä”, tiivistää hallituksen jäsen Aleksi Hursti.

Oulun ylioppilaslehti pysäytti kiireisen hallituksen hetkeksi tutustuakseen tarkemmin tämän vuoden vallankäyttäjiin.

 

1. Millainen on aiempi taustasi opiskelijavaikuttajana?

2. Mitä asioita tulit tekemään ylioppilaskuntaan?

3. Millainen OYY on hallituskautesi jälkeen vuonna 2018?

4. Opiskelijapolitiikassa tehdään paljon kovia päätöksiä, joiden taustalla voi olla suhmurointia, kompromisseja ja pettymyksiä. Onko opiskelijapolitikointi kyynistänyt sinua?

5. Millä keinoilla jaksat läpi hektisen hallitusvuoden? 

 

Hallituksen puheenjohtaja Joel Kronqvist, TeTa, 23

Opiskelee konetekniikkaa neljättä vuotta

1. Jo toisena opiskeluvuonna vuonna 2015 lähdin Koneinsinöörikillan hallitukseen yrityssuhdevastaavaksi. Se kävi vähän puolivahingossa, kaveri sai siihen pestiin puhuttua. Sitten innostuin vaikuttajatoiminnasta itsekin. Seuraavana vuonna hain killan puheenjohtajaksi, jonka lisäksi minut valittiin edustajistoon ja talousvaliokunnan puheenjohtajaksi. Vuosi 2016 olikin aika tiukka vuosi! Sen myötä kiinnostuin kiltatoiminnan jälkeisestä opiskelijavaikuttamisesta, ja halusin pyrkiä edelleen eteenpäin. Koska minulla ei ollut erityistä sektoreita koskevaa kiinnostusta ja pidin puheenjohtajan työstä, hallituksen puheenjohtajan paikka oli luonnollinen valinta.

2. Olen tullut ylioppilaskuntaan kehittämään itseäni ihmisenä ja johtajana. Tavoitteenani on se, että ylioppilaskunta nähtäisiin paikkana, jossa on hyvä työskennellä, ja joka olisi jäsenistölleen merkityksellinen. Haluan, että jäsenistö näkee jäsenmaksunsa arvon. Tärkeää on myös se, että jäsenistö tietäisi, mitä työtä tällä tehdään. Ylioppilaskunnan tarkoituksena on myös kasvattaa meitä jäseniä, se on tavallaan paikka harjoitella yhteiskunnallisia taitoja.

Ylioppilaskuntaa on joskus kritisoitu siitä, että se olisi pelkkä poliittisten broilereiden kasvatuspaikka. Mutta miksi politiikkaa pidetään pahana? Se on yhteisten asioiden hoitamista, vaikutustyötä. Ylioppilaskunta on loistava paikka ymmärtää erilaisia organisaatioita. Se,  että pääsen näin nuorena johtamaan tällaista organisaatiota, on aivan uniikki kokemus.

3. Tänä vuonna erityisen tärkeää on pitkäjänteinen vaikuttaminen. Kuntavaikuttaminen ei saa jäädä vaan vaalivuoden asiaksi, vaan tarkoituksena olisi olla jatkuvasti yhteydessä kaupungin päättäjiin. Toinen asia koskee ylioppilaskunnan organisaatiota. Sektoriorganisaatio on ollut käytössä iät ja ajat, mutta tavoite on, että organisaatiomuutoksen myötä tämän vuoden jälkeen ylioppilaskunta-organisaatio olisi joustavampi, ja mahdollistaisi opinnot ja joustavan työskentelyn.  Ylioppilaskunnassa tulisi keskittyä toiminnan kannalta tärkeisiin asioihin, ei hallintotyöhön.

4. Minua ei saa helposti kyyniseksi. Olen ikuinen optimisti, ja uskon ihmisiin.

5. OYYssä tapahtuu paljon ja toimisto on erittäin vauhdikas työympäristö. Haen tasapainoa tähän huolehtimalla henkilökohtaisesta elämästä, kuten parisuhteesta ja kavereista. Pyrin myös urheilemaan mahdollisimman paljon mahdollisimman monipuolisesti ja olen todennut sen erittäin hyväksi tavaksi lieventää stressiä.

 

Hallituksen varapuheenjohtaja Jenny Vaara, HuKa, 26

Opiskelee kasvatustieteitä neljättä vuotta, vastuualueina OYY:n organisaatiomuutos ja jäsenpalveluiden kehittäminen

1. Lähdin heti fuksina mukaan ainejärjestöni Motivan toimintaan. Olin sen hallituksessa kolme vuotta, tapahtumavastaavana, puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana. Sen jälkeen tuntui, että olen antanut kaikkeni sille järjestölle. Sen vuoksi hain syksyllä 2015 ylioppilaskunnan edustajistoon. Edaattorin pestin lisäksi minulle on kertynyt erilaisia hallinnon opiskelijaedustajan eli hallopedin paikkoja, olen esimerkiksi koulutuksen johtoryhmän jäsen. Lisäksi olen esimerkiksi Oulun ylioppilasavun hallituksessa. Nämäkään paikat eivät vielä riittäneet, joten hain OYY:n hallitukseen. Asenteenani on, että opiskeluajoista pitää ottaa kaikki mahdollinen ilo irti!

2. Olen tullut kehittämään ylioppilaskunnan toimintaa sellaiseen muotoon, että jatkossakin opiskelijoiden olisi hyvä opiskella. Mielestäni ylioppilaskunnan organisaation tulisi toimia niin, että sen rakenteet on muutettavissa ja kehitettävissä, niihin pääsisi aina mukaan, jos kokee että haluaa päästä vaikuttamaan.

3. Tavoitteeni on, että vuonna 2018 OYY on entistä lähestyttävämpi ja rohkeampi. Tulevaisuuden OYY uskaltaisi toimia entistä rohkeammin keskustelunavaajana ja ravistelijana. Rohkeuden tulisi näkyä myös siinä, miten otamme kritiikin vastaan. Kritiikki auttaa arvioimaan omaa toimintaamme entistä paremmin. Edustamme kuitenkin niin isoa porukkaa, että jos emme itse kestä kritiikkiä, se on huono suunta.

4. Opiskelijavaikuttaminen ei ole kyynistänyt minua, uskon edelleen parempaan huomiseen! Totta kai prosessit on usein hitaita ja viestintä on vaikeaa, ja se turhauttaa.  Asenteeni on, että kyllä tästä aina päästään eteenpäin.

5. Olen juuri aikatauluttamisen kanssa kipuillut opinnoissani todella monta kertaa, mutta tämän vuoden jälkeen lupaan olla maailman paras ajanhallitsija. Tiedän, että vuoden aikana tulee tilanteita, joissa tulee miettiä kaikki uudestaan ja priorisoida joku tehtävä ensin. Hektisyyden keskellä luopumista tulee myös harkita. Se vain ei saa käydä jaksamisen ehdoilla. Lupaan edelleen löytää omaa aikaa, urheilla, syödä ja nukkua riittävästi. Jos niillä ei hyvä tule, niin ei millään.

 

Miina-Anniina Heiskanen, TeTa,30

Opiskelee markkinointia kauppakorkeakoulussa, vastuualueina kampuskehittäminen ja Annos 57-vuosijuhlat

1. Olen toiminut Finanssi ry:n hallituksessa kahtena vuonna, vuonna 2007 tiedotusvastaavana ja 2008 projektivastaavana. Opiskellessani vuosina 2008-2013 tanssinopettajaksi Oulun ammattikorkeakoulussa istuin Osakon edustajistossa yhden kauden verran. Kun palasin yliopistolle, hain ja tulin valituksi OYY:n edustajistoon syksyllä 2015. Lisäksi olen toiminut markkinoinnin opetuskehitystyöryhmässä ja kauppakorkeakoulun koulutustoimikunnassa. Tällä hetkellä olen yliopistokollegion opiskelijajäsen, Oulun yliopiston hallituksen rekrytointityöryhmän jäsen ja mukana myös opiskelutilojen tilatyöryhmissä.

2. Haluan tehdä työtä OYY:n arvojen mukaisesti, opiskelijan hyvän elämän eteen. Olen tekijäluonne: tämän vuoden ajan keskityn parantamaan maailmaa ylioppilaskunnassa.

3. Toivon, että vuonna 2018 OYY on meidän kaikkien yhteinen ylioppilaskunta, ja jokainen opiskelija todella kokee olevansa OYY:läinen. Samalla OYY:ssä ollaan avoimempia ja vaikuttavampia: olemme Oulussa merkittävä taho, joka uskaltaa käydä rohkeaa keskustelua eri sidosryhmien kanssa.

Kuntapäättäjät kuuntelevat ylioppilaskuntaa nytkin jo aika hyvin, eli vaikutuskanavat ovat olemassa. Aina voi silti olla vähän paremmin! Uskon, että tämän vuoden joulukuussa olemme saaneet hallituksena paljon aikaan, ja olemme laatineet myös hyviä suuntaviivoja meitä seuraavalle hallitukselle.

4. Olen ikuinen optimisti, minua ei saa helpolla kyynistymään ja lannistumaan. Tämän vuoden jälkeen tilanne ei tule muuttumaan.

5. Vapaa-ajallani käyn kuntosalilla ja tanssimassa ja vietän aikaa ystävieni kanssa. Lisäksi pääsen poliittisen järjestötoiminnan kautta matkustamaan jonkin verran, ja nämä reissut toimivat samalla mukavina irtiottoina arjesta.

 

Roosa Pitkänen, HuKa, 24

Opiskelee musiikkikasvatusta neljättä vuotta, vastuualueina OYY:n organisaatiomuutos, kuntavaalit ja Amazing Oulu

1. Olen ollut mukana erilaisissa oppilaskunta- ja ainejärjestöhommissa aina yläkouluvuosista asti. Nyt olen OYY:n hallitustyön lisäksi mukana musiikkikasvatuksen opiskelijoiden Mukava ry:n hallituksessa rahastonhoitajana. Lisäksi olen Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton (SOOL) Oulun aluetoimija. Vaikka monenlaisissa järjestöhommissa olen ehtinytkin olla, edustajisto- tai jaostotoiminnassa en ole ollut mukana. Tähän mennessä opiskeluissa on ollut niin kiireellistä, että aivan kaikkialle en ole revennyt.

2. Haluaisin aktivoida opiskelijoita innostumaan kuntavaaleista. Tavoitteena olisi  saada opiskelijat ymmärtämään sen, miten tärkeää kuntavaaleissa äänestäminen on. Toisena tavoitteena on tehdä OYY:stä riviopiskelijalle positiivisella tavalla näkyvämpi. Haluaisin ylipäänsä luoda opiskelijavaikuttamisesta riviopiskelijalle aiempaa positiivisempaa kuvaa. Nyt ehkä joistakin tuntuu, että järjestöissä päättävät vain vanhat järjestöjäärät.

3. Tavoite olisi, että ensi vuoteen mennessä olisimme luoneet uudesta OYY:n projektiorganisaatiosta toimivan konseptin. Toivon myös, että OYY:n eri valiokuntiin ja jaostoihin tulisi jatkossa paljon kiinnostuneita hakijoita. Siihen liittyen olisi tärkeää se, että ylioppilaskuntatoimintaan lähtemiseen olisi aiempaa matalampi kynnys. Ei koettaisi, että apua, täällä vaan politikoidaan. Toivon myös avoimempaa ja kansainvälisempää OYY:tä. Viestinnän tulee olla suunnattuna kaikille opiskelijoille, ja tietoa toiminnasta on oltava helposti saatavissa.

4. En missään nimessä, enkä aiokaan kyynistyä. Olen ikuinen optimisti. Joskus voi olla hetken aikaa pessimistinen asenne, mutta optimisti olen pohjimmiltani.

5. Läpi hektisen hallitusvuoden jaksan hyvin suunnitellun aikataulun ansiosta ja osaamalla sanoa ei silloin kun siltä vähänkään tuntuu. Perfektionistina pitää aika ajoin muistaa olla armollisempi itselle, ja viettää vapaa-aikaa mieluisten asioiden parissa. Läheiset, hyvä ruoka, hyvät yöunet ja liikunta ovat perustavanlaatuisia kannattelevia voimia.

 

Aleksi Hursti, TeTa, 27

Opiskelee ympäristötekniikkaa kuudetta vuotta, vastuualueina OYY:n jäsenpalveluiden kehittäminen, kampuskehittäminen

1. Aloitin Ympäristörakentajakillan hallituksessa vuonna 2013 isäntänä, sen jälkeen olen toiminut killassa 2014 fuksivastaavana ja vuonna 2015 puheenjohtajana. Vuonna 2015 olin Suomen Rakennusinsinöörien Liiton (RIL) hallituksessa opiskelijajäsenenä ja Tekniikan Akateemiset TEK:in kiltayhdyshenkilönä.

2. Haluan, että opiskeluaika on jatkossakin elämän parasta aikaa. Tavoitteenani on myös tehdä OYY:n työtä tunnetummaksi riviopiskelijan keskuudessa.

3. Tavoite on, että kun ihmiset puhuvat OYY:stä, he tarkoittavat sillä koko ylioppilaskuntaa,  eivät ainoastaan ylioppilaskunnan toimiston väkeä.

4. En ole vielä kyynistynyt. Kyllä kaikki on tähän mennessä saatu aina sujumaan.

5. Kiireestä selviää siten, ettei oteta liian vakavasti asioita ja muistetaan pitää huolta itsestä fyysisesti ja henkisesti.

 

Kalle Parviainen, HuKa, 30

Opiskelee englantilaista filologiaa viidettä vuotta, vastuualueina OYY:n jäsenpalveluiden kehittäminen, kampuskehittäminen ja jatko-opiskelijan hyvä elämä

1. Heti fuksina keväällä 2013 lähdin mukaan ainejärjestöni Verban hallitukseen fuksivastaavaksi. Sittemmin olen ollut Verbassa monessa roolissa, ja sen lisäksi vuonna 2014 Humanistisessa Killassa tiedotusvastaavana. Edustajistoon minut valittiin syksyllä 2015. Olen lisäksi hallinnon opiskelijaedustajana humanistisen tiedekunnan tiedekuntahallituksessa

2. Ylioppilaskunnassa haluan ennen kaikkea luoda yhteisöllisyyden kokemusta. Itse koen vahvasti kuuluvani omaan yliopistoon, ylioppilaskuntaan ja ainejärjestöön, ja toivon, että se näkyy myös omasta toiminnastani. Haluan omalla esimerkilläni näyttää, kuinka opiskeluajasta saa järjestötoiminnalla paljon enemmän irti. Vaikka opintoaikoja lyhennetään ja tukikuukausia vähennetään, haluan silti kannustaa opiskelijoita lähtemään rohkeasti mukaan järjestötoimintaan.

3. Tärkein tavoitteeni on luonnollisesti oman toimintasuunnitelmaprojektin vetäminen. Tavoite on se, että ylioppilaskunta tulisi kaikille opiskelijoille tutuksi: OYY tarkoittaa meitä kaikkia, jatko-opiskelijoita unohtamatta.

4. Edellinen OYY:n pääsihteeri Eero Manninen kehotti kiitospuheessaan olemaan kyynistymättä. Sanotaan näin, että minulla on optimistin näkemys pessimistisyyteen. Oletan etukäteen hommien menevän huonosti,  jotta voin yllättyä positiivisesti! Yritän aina nähdä positiiviset puolet huonessakin: vaikka kaatuisin ja katkaisisin käteni, olisin silti iloinen siitä, että onneksi en katkaissut kuin vain yhden käden.

5. Hallitusvuoden läpi jaksan tekemällä jakoa luottamustoimen ja vapaa-ajan välille. Työpuhelinta ei ole pakko vilkuilla iltamyöhällä: kun lähden toimistolta, vaihdan pääasiassa vapaalle. Vapaa-ajalla tykkään lukea kirjoja, kuunnella paljon musiikkia ja harrastaa liikuntaa.

 

Kaisa Tervahauta, HuKa, 29

Opiskelee viidettä vuotta pohjoismaista filologiaa, vastuualueina kampuskehittäminen, Vulcanalia ja kuntavaalit

1. Olen humanistisen tiedekunnan koulutustoimikunnan varajäsen. Sinne minua veti halu vaikuttaa opetuksen laatuun, halusin korjata omissa opinnoissani huomaamiani epäkohtia. Vuonna 2016 olin YK-yhdistyksen puheenjohtaja ja 2014-2016 ESN Oulun hallituksen jäsen. Kansainvälisten opiskelijoiden kanssa tehty työ on ollut hauskaa ja sivistävää, ja toivon kovasti, että heitä on Oulussa jatkossakin. Toivon myös, että heidät integroidaan aiempaa paremmin suomalaiseen opiskelijakulttuuriin.

2. Vastuullani ovat kuntavaalit ja kv-jaoston vetäminen. Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ylipäänsä, ja siksi on mukava ajaa opiskelijan asiaa. Yhtenä tavoitteena olisi saada opiskelijan hoksaamaan, että hän on myös kuntalainen ja kansalainen. Ylioppilaskunnan vaikutustyön kunta-asioissa tulisi jatkua myös vaalien jälkeen. Toki myös Vulcanalia isona tapahtumana vie paljon aikaa erityisesti lukuvuoden alussa.

3. Haluan kehittää ylioppilaskunnan viestintää kansainvälisemmäksi. Viestintää tulisi tehdä enemmän ja paremmin myös englanniksi. Pidän myös OYY:n jäsenpalveluiden kehittämisprojektia tärkeänä, ja todella toivon, että se jättää jälkensä. Toivon ylioppilaskuntaan lisää yhteisöllisyyttä, ja sitä, että OYY nähtäisiin hyödyllisenä ja opiskelijaa varten olevana järjestönä, ei poliittisten broilereiden kasvatuspaikkana.

4. En ole optimisti, mutta en ole pessimistikään, vaan olen realisti. Yritän aina parhaani, mutta valmistaudun myös siihen, että kaikki ei aina mene putkeen. Se täytyy aina hyväksyä, että yhdessä ihmisten kanssa toimiessa kaikkia omia juttujaan ei aina saa läpi.  En kuitenkaan epäile, ettemmekö pystyisi tekemään yhdessä hyviä juttuja.

5. Kiireisestä vuodesta selviämisessä perhe ja parisuhde on tärkeä tuki. Haluankin kiittää uskomatonta aviomiestäni kaikesta tuesta ja kannustuksesta.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Siirin SYL-kuulumiset osa 3

OYY:n Siiri Nousiainen on ollut vuoden 2016 Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen varapuheenjohtajana. Olemme kysyneet Nousiaiselta kuulumisia opiskelijapolitiikan ytimestä vuoden mittaan. Kolmannessa osassa pureudumme muun muassa SYL:n uuteen linjapaperiin.

SYL:n linjapaperi hyväksyttiin liittokokouksessa 19. marraskuuta. Millainen linjapaperista lopulta tuli?

Linjapaperista tuli edistyksellisempi kuin osasimme odottaakaan. Kirjaukset esimerkiksi feminismistä ja vaatimus yliopistojen sijoitustoiminnan eettisyydestä olivat sellaisia asioita, joita emme osanneet hallituksen kanssa edes esittää liittokokoukselle. On hyvä, että ylioppilaskunnat ovat aktiivisesti osallistuneet linjapaperin työstämiseen koko vuoden ajan, sillä sen ansiosta liittokokouskäsittely eteni sujuvasti. Uusi linjapaperi toimii varmasti tuleville SYLliläisille sekä toimintaa ohjaavana että sitä mahdollistavana työkaluna, jossa ylioppilaskuntien tahto toteutuu.

Mitkä ovat tärkeimpiä arvoja, joita linjapaperiin kirjattiin?

Mielestäni etenkin kansainvälisyys ja yhdenvertaisuus näkyvät paperissa hienosti. Ihmisten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin kehittää itseään ja osallistua yhteiskuntaan halutaan parantaa esimerkiksi kaikille maksuttomalla varhaiskasvatuksella, maahanmuuttajien kouluttautumismahdollisuuksia kehittämällä ja palkkatasa-arvoa edistämällä. Myös SYL:n kiinnostus EU:ssa tehtävään politiikkaan on paperissa hienosti esillä. EU-lainsäädäntö vaikuttaa vahvasti kotimaamme politiikkaan, joten meidän nuorten ja opiskelijoiden on hyvä olla perillä siitä, mitä EU:ssa tapahtuu.

Yllättikö reaktiot siitä, kun SYL ilmoitti olevansa feministinen järjestö?

Se ei yllättänyt, että niin monet ovat ilmaisseet olevansa liittokokouksen kanssa samaa mieltä ja pitäneet päätöstä rohkeana. Yllätyksenä tuli se, kuinka yksi sana, joka ei oikeastaan muuta toimintaamme aiemmasta mihinkään, herättää niin paljon vihaa ja vastareaktioita.

SYL-vuotesi on nyt lopuillaan. Millainen vuosi kaiken kaikkiaan oli ja mitä se opetti eniten?

Vuosi on ollut todella opettavainen ja haastava, mutta ennen kaikkea antoisa. Muutto Helsinkiin oli jo itsessään valtava elämänmuutos, ja SYL:ssa olen päässyt oppimaan ja näkemään niin paljon kaikkea uutta, että aivan uusi maailma on auennut minulle. Politiikan maailmaan tutustuminen on ollut todella mielenkiintoista, ja SYL:n viestinnän kehittäminen on antanut minulle paljon asiantuntemusta modernin viestinnän maailmaan.

OYY:stä valittiin liittokokouksessa SYL:n hallitukseen vuodelle 2017 Veera Alahuhta. Mitä neuvoja haluaisit antaa uudelle sylliläiselle?

Veeralle annan neuvoksi seuraavaa: Ole peloton, reipas ja häikäisevä oma itsesi! SYL:ssa pärjäävät kaikki, jotka laittavat itsensä likoon ja ovat valmiita oppimaan uutta. Tulevasta vuodesta saat huikeat eväät tulevaisuuden haasteisiin, joten yritä ottaa siitä kaikki irti!

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Paljon vastuuta nuorten harteilla

Saamelaiset ovat kansa, joiden historiasta ja kulttuurista ei suomalaisissa oppikirjoissa puhuta. Tiedonpuute onkin suurin syy saamelaisten kohtaamille ongelmille. Suomen Saamelaisnuorten puheenjohtaja Ida-Maria Helander haluaa kasvattaa tietoisuutta kulttuuristaan.

TEKSTI Minna Koivunen

KUVAT Elina Korpi

Täytettyään kahdeksantoista ivalolainen Ida-Maria Helander kuuli Suomen Saamelaisnuorten yhdistyksestä. Asia jäi hautumaan, ja muutaman vuoden päästä hän meni yhdistyksen toimintaan mukaan kavereidensa kanssa.

“Tarvitsin paikan vaikuttaa ja toteuttaa itseäni. Meillä oli paljon ideoita ja energiaa tehdä hommia.”

Nyt 27-vuotias saamelaisen kulttuurin opiskelija on toista vuotta Suomen Saamelaisnuorten puheenjohtajana. Saamelaiset ovat pieni vähemmistö Suomessa, ja järjestöllä on selkeä tehtävä: tiedonvälittäminen saamelaiskulttuurista ja kohtaamispaikkojen luominen saamelaisnuorille niin Suomen sisällä kuin yli rajojen.

“Tiedonpuute on kaikkien meidän ongelmiemme takana, ja se juontaa peruskouluun. Olemme täysin näkymätön vähemmistö. Oppikirjoissa ei ole lähestulkoon mitään saamelaisista eikä pelkästään se, että valtaväestö ei opi meistä, mutta saamelaislapset eivät opi omasta kansastaan. Se on huolestuttavaa”, Helander sanoo ja jatkaa:

“Saamenkielisellä historiantunnilla, jonka ei pitäisi olla vain saamenkielinen tunti, pitäisi kuulla omasta kansastaan. Mutta jos siellä käytetään käännöstyönä tehtyä saamenkielistä historiankirjaa esimerkiksi Aikamatka Suomen historiaan, tilanne on vinksahtanut.”

Hiljainen mielenilmaus

Ida-Maria Helander kertoo, että he ovat yhdistyksessä vaihtaneet virallisten lausuntojen kirjoittamisen uusiin vaikuttamiskeinoihin. Viimeisimpänä he ottivat kantaa nykytaiteen museossa Kiasmassa esillä olevaan Jenni Hiltusen Grind-videoteokseen, jossa feikkisaamelaispuvuissa twerkataan.

“Pidimme siellä syyskuussa hiljaisen mielenosoituksen. Meillä oli gáktit väärinpäin, mikä on saamelaisten perinteinen tyyli ilmaista vastalause ja kävimme katselemassa teosta.”

Vaikka mielenilmaus oli pienimuotoinen, se oli tehokas ja toimiva.

“Saimme sillä keskustelua aikaiseksi ja Kiasman vuoropuheluun kanssamme. Lähetimme ennen hiljaista mielenilmausta kirjeen heille ja sihteerimme Petra Laiti on käynyt tapaamassa Kiasman museonjohtajaa ja intendenttiä. Grind-teos pysyy siellä, mutta he ovat ottaneet oppia ja vastaisuudessa pohtivat etukäteen enemmän asioita. Oli hyvä, että Kiasma lopulta otti vastuun.”

Oulun ylioppilaslehti 2016

Saamelaispukuihin liittyvät kohut ovat toistuvia ja niissä on kyse siitä, ettei pukuja väärin käyttävät ymmärrä saamelaisten kansanpuvun merkitystä. Gákti on saamelaisten näkyvin symboli ja jokaiselle mittatilaustyönä valmistettu, joten se on hyvin henkilökohtainen.

Nämä kohut turhauttavat.

“Hämmentää, että joku ihminen ajattelee, että kaikki täällä on omaa. Nimenomaan se ihmisten tietämättömyys turhauttaa. Erona Suomen kansallispukuun, joka on myös tehty työ- tai arkivaatteen perusteella, on se, että se on kansallispuku ja meillä on kansanpuku, joka on arki- ja käyttövaate. Ystäväni Aslak Holmberg on sanonut, että on sama asia kuin ottaisi Suomen lipun piknikliinaksi.”

Kun saamelaisten kansanpukua tai feikkipukua käytetään esimerkiksi mainoksissa, se ei herätä lainkaan imartelua.

“Tuntuu lähinnä siltä, että olemme objekteja eikä meitä haluta kokonaisena tähän maailmaan ja valtioon, vaan se on shoppailua. ‘Ei meitä kiinnosta kuunnella, että älkää viittikö länkyttää ja valittaa, mutta me otamme nämä hommat, mitä me tarvitsemme.’

Suuri rikkaus

Helander on monikulttuurisesta perheestä: hänen isänsä on saamelainen ja äiti suomalainen. Heidän kotonaan ei puhuttu saamea, mutta Helander on opetellut kielen aikuisiällä. Ilmiö ei ole harvinainen, ja sille on nimi: sulauttamispolitiikka. Helanderin isä kuten lukuisat muut 1950- ja 60-luvuilla pohjoisessa koulunsa käyneet kuuluvat asuntolakoulusukupolveen.

“Minun isäni ikäpolvi on ollut asuntolakouluissa eikä siellä ole saanut puhua saamenkieltä. Se on ollut sukupolvikokemus, ja moni on valinnut, että haluavat lapsilleen helpomman elämän, eivätkä puhu heille saamea.”

Saamelaisuus on Helanderille ennen kaikkea elämää: mitä on ollut ja mitä tällä hetkellä on.

“Koen, että on suuri rikkaus olla saamelainen. Se antaa minulle elämään kulman, joka auttaa ymmärtämään elämää ja maailmaa.”

Saamelaisuuteen liittyy myös suuri vastuu. Koska kyseessä on pieni kansa, kulttuurin säilyminen ja siitä kertominen on pienen joukon vastuulla.

“Kun ajattelen omia kavereitani, kaikki tekevät paljon duunia meidän tulevaisuutemme eteen. Viime vuosina on puhuttu nuorten etnostressistä. Minäkin koen, että sellaista on olemassa. On aika paljon harteilla.”

Helander on huolissaan siitä, kuinka saamelaisnuoret jaksavat. Pelkona on, ettei oteta kantaa mihinkään sen takia, ettei jakseta murehtia.

“Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä nuoren stressiä tai huolia. Jos jollain olisi tarvetta psykologin tai psykiatrin palveluihin, kulttuurisensitiivisiä palveluita ei ole Suomessa. Jos yrität kertoa näistä huolista ja murheista, käy niin, että päädyt pitämään luennon henkilölle, jonka pitäisi hoitaa sinua, ennen kuin pääset omiin syviin tuntoihin.”

 

Kuka?

» Ida-Maria Helander.
» 27-vuotias.
» Kotoisin Ivalosta, asuu Oulun Raksilassa.
» Opiskelee saamelaista kulttuuria ensimmäistä vuotta Oulun yliopistossa. Käynyt Madetojan musiikkilukion.
» Suomen Saamelaisnuorten puheenjohtaja vuodesta 2015. Ollut varapuheenjohtajana 2013–2014.
» Työskennellyt saamenkielisessä päiväkodissa Helsingissä ja tekee sijaisuuksia Mäntylä-Snellmanin päiväkodissa Oulussa.
» Vapaa-ajallaan viettää aikaa ystävien kanssa ja rentoutuu. Tykkää katsella sarjoja.
» Lapsena unelma-ammatti oli laulaja ja jääkiekkoilija mimmiliigassa.
» Toivoo yleisen ilmapiirin muutosta Suomessa ja maailmassa, ja että saamelaislapset saisivat kasvaa ja elää rauhassa ilman stressiä.
» Haaveilee, että opinnot on jossain vaiheessa tehty ja pääsee kotiin Ivaloon rakentamaan elämän.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Ammattilainen osaa tulkita koodien lisäksi asiakasta

Oulun yliopiston alumni ja ohjelmoija Teemu Kaukoranta kuvailee työtehtäviään monipuolisiksi. Oman työpanoksensa avulla koodari voi helpottaa muiden elämää.

Toisin kuin voi luulla, koodarit eivät ole kammioihinsa hautautuneita Matrix-erakkoja. Hyvät viestintä- ja vuorovaikutustaidot ovat osa työkalupakkia.

”Yksi tärkeimpiä ohjelmoijan ominaisuuksia on se, että osaa keskustella ihmisten kanssa. Kun asiakas tilaa projektin, on tärkeää, että osaa ottaa sen, mitä asiakas sanoo ja muuttaa sen ominaisuuksiksi ohjelmaan. Ei vain se, että osaat toteuttaa ohjelman teknisesti, vaan se, että ymmärrät asiakkaan tarpeen”, Solita Oy:llä työskentelevä Teemu Kaukoranta sanoo.

”Meidän ihmisten on vaikea hahmottaa mitä haluamme, ennen kuin meillä on toivottu ominaisuus edessämme. Sen takia pitää koettaa ymmärtää, mitä asiakas oikeasti haluaa – ei sitä, mitä asiakas luulee haluavansa.”

 

Määrätietoisesti kohti Oulua

Teemu Kaukoranta tiesi mitä halusi, kun hän muutti Raahesta Ouluun vuonna 2009. Hän kertoo tulleensa yliopistoon isoveljen perässä.

”Veljeni oli silloin Nokialla töissä, sitten kävi niin kuin kävi. Ehdin opiskella puoli vuotta ennen kuin hän muutti Helsinkiin töihin. Vanhemmat asuvat vielä Raahessa, on mukava olla heitä lähellä.”

Nokian veturin tai isoveljen lähtö eivät huolettaneet tietojenkäsittelytieteiden opiskelijaa.

”Sivuaineeni oli tietotekniikka. Nuoresta asti olen tykännyt olla tietokoneiden kanssa tekemisissä. Tuli kuljettua isoveljen jalanjäljissä, näin miten mielenkiintoista työtä hän teki. Tämä on hyvä ammatti”, Kaukoranta sanoo.

”En edes hakenut muualle. Tiesin, että tänne otetaan paljon hakijoita ja minulla oli hyvät lähtöpisteet. Olin aika varma, että jos mitään kauheaa ei tapahdu, pääsen opiskelemaan.”

Kaukoranta sanoo, että kun valmistautuu järkevästi, pitäisi opiskelupaikan saannin sujua hyvin.

Kun Kaukoranta aloitti opinnot, hän hakeutui heti opiskelijajärjestöjen toimintaan. Täysin tuntemattomaan hän ei hypännyt, koska Kaukoranta oli ollut jo lukiossa mukana Raahen lähiverkkotapahtumia eli laneja järjestävässä porukassa. Lanien tapahtumajärjestelyistä ja yhdistystoiminnasta otettiin vastuuta paikkakunnalta muualle muuttaneiden, vanhempien järjestäjien jäädessä pois toiminnasta.

”Yliopistossa tavoitteeni oli alusta alkaen tutustua ihmisiin, saada uusia kavereita ja olla mahdollisimman aktiivinen kiltatoiminnassa. Heti ensimmäisenä vuonna olin Blanko ry:n hallituksessa. Päätökseni oli hyvä, sillä sain paljon kavereita ja tuli käytyä tapahtumissa”, Kaukoranta kertoo suositellen kiltatoimintaan mukaan menoa.

Opiskeluaikojen kohokohta oli vaihto-opiskelu Hong Kongissa The Chinese University of Hong Kong -yliopistossa. Kaukoranta kehottaa harkitsemaan tosissaan vaihtoa, joka on hänen mielestään ainutlaatuinen tilaisuus tutustua eri maihin ja kulttuureihin.

”Järjestötoiminnassa mukana olo ja vaihdossa käynti ovat vaikuttaneet työllistymiseeni. Sain ensimmäisen alan työpaikkani toisena opiskeluvuonna, koska yhdistystoiminnassa mukanaolollani pystyin osoittamaan, että olen aktiivinen, sosiaalinen ja voin ottaa vastuuta.”

Kaukoranta sanoo, että harrastuksista on ollut hyötyä. Hän oli mukana perustamassa oululaista pelinkehityskerhoa Stage ry:tä.

”Sekin on vaikuttanut, että vapaa-aikana tuli koodailtua paljon. Hong Kongista tultuani sain työpaikan erään vaihdossa oppimani tekniikan ansiosta. On mukavaa saada asioita aikaan ja tutustua ihmisiin. Kun on monessa mukana, tapahtuu yleensä hyviä asioita.”

Pro gradun ytimenä oli koodi

Välillä on uskallettava tehdä rohkeita ratkaisuja. Kaukoranta oli työskennellyt puoli vuotta Indalgo Oy:llä, kun hän päätti irtisanoutua.

”Työpaikka oli mukava, mutta halusin tehdä gradun. Se ja aikaa vievä projektikurssi olivat tekemättä. Rutistin ne kasaan hieman yli puolessa vuodessa.”

Opinnäytteen aihe – modernien internetsivustojen selainsovelluksien reaktiivinen ohjelmointi – löytyi opiskelijoille järjestetystä seminaarista.

”Aihe kuulosti sellaiselta, josta minulla oli jo tuolloin näkemystä. Olin tehnyt web-sovelluksia jonkin aikaa. Halusin tehdä gradun, jossa voin ohjelmoida huomattavan määrän, jotta minun tarvitsisi kirjoittaa vähän vähemmän”, Kaukoranta naurahtaa.

”Vertailin kahta eri ohjelmointityyliä ja sitä, millaista koodia ne tuottavat, kun tyylejä seurataan.”

Suurimpana tavoitteena oli valmistua, vaikka arvosana olisi alempikin. Kaukoranta on tyytyväinen saamaansa ohjaukseen ja lopputulokseen, joka oli sittenkin odotuksia parempi.

”Usein näkee ihmisten venyttävän pro gradun valmiiksi saamista arvosanan vuoksi. Se on ymmärrettävää, kun graduun vuodatetaan omia ajatuksia. Siihen kulminoituu vuosien opiskelu, joten totta kai sen haluaa tehdä hyvin.”

Kaukoranta työllistyi hieman ennen valmistumistaan. Hän tutustui Pestipäivillä Ouluun toimiston avanneeseen Solita-yritykseen.

”Valmistuessa oli yllättävän vaikeaa tajuta, ettei ollut enää opiskelija. Oma identiteetti muuttui”, koodari pohdiskelee.

Iloisen ja avoimen Kaukorannan tekemä vapaaehtoistyö ei yllätä. Hän on mukana vetämässä kaikille tytöille ja naisille avoimia ClojureBridge -yhteisöä ja Rails Girls -työpajoja, joissa opetellaan koodausta.

Vaikka naiset ovat alalla vähemmistö, ei Kaukorannan mielestä mielikuva tietokoneista vain poikien juttuna ole todenperäinen.

”Ei ole mitään syytä, että ohjelmointi olisi vain miesten juttu. Työyhteisöjen monimuotoisuudesta ei ole mitään haittaa. Minulle olisi tärkeää, että kun jään eläkkeelle, työyhteisöt olisivat sukupuolijakaumaltaan ja monimuotoisuudeltaan tasaisempia. Uskon tasa-arvoon ja tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin kaikille.”

 

Kuka?
Teemu Kaukoranta

» Valmistunut tietojenkäsittelytieteiden maisteriksi vuonna 2015 Tietojenkäsittelytieteiden laitokselta.
» Pro gradu -tutkielman aiheena oli ”Patterns in Reactive Programming: from Transformative to Reactive”.
» Töissä kuusihenkisen tiimin jäsenenä ohjelmoijana Solitalla.
» Oli opiskellessaan kiltajärjestö Blanko ry:n hallituksessa kaksi vuotta. Ensin rahastonhoitaja, sen jälkeen tapahtumavastaava. Mukana perustamassa oululaista pelinkehityskerhoa Stage ry:tä.
» Yliopisto-opinnoissa-parasta oli vaihto-opiskelu. Vaihdosta sai ainutlaatuisia muistoja, lomamatkatkin ovat erilaisia kuin vaihto-opiskelu.
» Haastavinta opiskeluissa oli saada kandi tehtyä. Kursseilla oli selkeät aikataulut, mutta kandin tekoa oli helppo venyttää. Hyvän ohjaajan rakentava ja nopea palaute auttoivat.
» Ensimmäinen selvästi oman alan työ oli TopOne Oy vuonna 2011.
» Unelmoi Indianapolis Colts -joukkueen Super Bowl -voitosta ja siitä, että saa oppia ammatissaan koko ajan lisää. Yliopisto-opiskelusta sai hyvän pohjan oppimiselle, siellä oppi oppimaan.

Maija Räsänen

Kirjallisuutta ja suomen kieltä opiskeleva toimittaja, joka rakastaa tarinoita niiden kaikissa eri muodoissaan.

Lue lisää: