Oulun yliopisto tiedotti tänään 23.9. maskisuosituksen keventämisestä yliopiston tiloissa. Oulun yliopisto keventää suu-nenäsuojaimen käyttösuositusta ja kasvomaskin käyttö ei ole enää välttämätöntä yliopiston tiloissa. Päätös keventämisestä pohjautuu alueellisen koordinaatioryhmän 21.9. pidetyn kokouksen linjaukseen, että Pohjois-Pohjanmaan alueella palataan perustasolle epidemian suhteen. Oulun kaupungin johtoryhmä päätti 22.9. tämän linjauksen myötä, että kauoungin maskisuositus päivitetään perustasolle. Tällöin maskisuositus ei […]
Oulun yliopisto tiedotti tänään 23.9. maskisuosituksen keventämisestä yliopiston tiloissa.
Oulun yliopisto keventää suu-nenäsuojaimen käyttösuositusta ja kasvomaskin käyttö ei ole enää välttämätöntä yliopiston tiloissa. Päätös keventämisestä pohjautuu alueellisen koordinaatioryhmän 21.9. pidetyn kokouksen linjaukseen, että Pohjois-Pohjanmaan alueella palataan perustasolle epidemian suhteen. Oulun kaupungin johtoryhmä päätti 22.9. tämän linjauksen myötä, että kauoungin maskisuositus päivitetään perustasolle. Tällöin maskisuositus ei ole enää voimassa yleisesti sisätiloissa. Maskien käyttöä suositellaan kuitenkin edelleen esimerkiksi joukkoliikenteessä.
Yliopisto muistuttaa edelleen tiedotteessaan, että kampuksille ei saa tulla sairaana tai epäiltäessä koronavirustartuntaa. Jokaisen vastuullinen toiminta myös vapaa-ajalla edistää arjen sujumista yliopistolla mahdollisimman turvallisesti ja häiriöttömästi.
Julkaistu
SHARE
Tuuli Heikura
Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.
Oulun teatteri: Poikani joka katosi. Ensi-ilta pienellä näyttämöllä 18.9.2021. Ohjaus ja käsikirjoitus Heta Haanperä. Lavastus ja valosuunnittelu Jukka Kyllönen. Pukusuunnittelu Iida Ukkola. Äänisuunnittelu, äänimestari ja muusikko Rauno Paananen. Kampaus- ja maskisuunnittelu Emilia Härmä. Rooleissa Joose Mikkonen, Anneli Niskanen, Merja Pietilä, Annina Rokka ja Anne Syysmaa. Ennen valojen sammumista yleisön eteen asettuu riviin viisi vakavaa ihmistä. He kertovat, että […]
Oulun teatteri: Poikani joka katosi. Ensi-ilta pienellä näyttämöllä 18.9.2021. Ohjaus ja käsikirjoitus Heta Haanperä. Lavastus ja valosuunnittelu Jukka Kyllönen. Pukusuunnittelu Iida Ukkola. Äänisuunnittelu, äänimestari ja muusikko Rauno Paananen. Kampaus- ja maskisuunnittelu Emilia Härmä. Rooleissa Joose Mikkonen, Anneli Niskanen, Merja Pietilä, Annina Rokka ja Anne Syysmaa.
Ennen valojen sammumista yleisön eteen asettuu riviin viisi vakavaa ihmistä. He kertovat, että antiikin Ateenassa teatterilla oli rituaalinen luonne ja se käsitteli myös yhteiskunnan epäkohtia.
Valot sammuvat, ja Oulun teatterin pienellä näyttämöllä vahva kerronta imaisee mukaansa. Hetken mietin johdannon tarkoitusta, mutta asia unohtuu pian. Heta Haanperän ohjaama ja käsikirjoittama Poikani joka katosi on alusta lähtien voimakas ja koskettava näytelmä.
Näytelmä kertoo huumeisiin ja huumeiden maailmaan kadonneen lapsen tai nuoren vanhempien epätoivosta. Keskiössä ovat äitien kokemukset ja tunteet. Päällimmäisiä tunteita ovat epätoivo, syyllisyys, epäusko, häpeä, hätä ja pelko.
Jokainen pienikin toivon murunen on tärkeä, vaikka sisimmässään vanhemmat tietävät, että murunen puhalletaan pois, ennen kuin siihen ehtii tarttua.
Näytelmän teksti perustuu Mirjam Sumun pieneen sarjakuvateokseen Kuinka poikani katosi, mediassa julkaistuihin tarinoihin sekä asiantuntijoiden ja nuorten omaisten haastatteluihin. Käsiohjelmaankin painettu sarjakuva on vaatimaton, mutta näytelmässä on valtavasti sisältöä.
Oulun teatteri – Poikani joka katosi. Kuvassa Merja Pietilä ja Annina Rokka, kuva Kati Leinonen.
Vanhempien ääni kuuluu vahvasti, ja toivottomuus välittyy yleisöön. Heta Haanperä ja työryhmä eivät anna armoa. Rytmi on nopea, ja jokainen tietää, että asiat ja tunteet eivät muutu iloksi. Huumoria on vähän ja se on pääosin todella synkkää. Vapauttavaa naurua ei ole tarjolla kyynelten väliin.
Neljää äitiä, ja samalla kaikkia huumenuorten äitejä esittävät Anneli Niskanen, Merja Pietilä, Annina Rokka ja AnneSyysmaa. Isän ja veljen roolissa on Joose Mikkonen. Taitavat näyttelijät heittäytyvät vaativiin rooleihinsa.
Uskon henkilöhahmoja – vaikuttaa, että näyttelijät oikeasti välittävät aiheesta.
Oulun teatteri antaa nuorten äideille äänen
Ahdistavuutta lisää, että asiat ovat totta. Huumeriippuvaiset ovat läheisilleen kamalia ihmisiä. Päihdeongelma on stigma ja häpeä, josta ei uskalleta puhua. Kuolema leijuu koko ajan ilmassa, velkoja peritään vakavaa väkivaltaa käyttäen ja rikolliset kiristävät velkoihin joutuneen läheisiä.
Vanhemmat kokevat suurta syyllisyyttä. Äidit kysyvät toistuvasti itseltään, mitä he tekivät väärin? Jokainen on lukenut, miten ongelmat keskittyvät ja kasaantuvat ongelmaperheille. Stigma on vahva.
Näissä perheissä on ollut kuitenkin rakkautta ja kaiken piti ollla hyvin.
Äänen saavat nyt koulutetut keskiluokkaiset äidit, jotka häpeävät tilanneettaan ja kadehtivat tuttaviensa perhe-elämää ja heidän lastensa menestymistä – kirjoitettuja älliä ja hienoja työpaikkoja.
Ongelmat kuitenkin todella kasautuvat heikko-osaisille, joilla ei yhteiskunnassa ole ääntä. Se, että joillakin menee vielä huonommin, ei toki vähennä näytelmän tai ihmisten kokemuksien merkitystä. Argumenttina vertailu on usein kestämätön, mutta asia on kuitenkin hyvä huomata.
Kekseliäs toteutus hämmästyttää
Lavalla on viisi arkisesti pukeutunutta ihmistä sekä nyrkkeilykehä naruineen. Kehässä on pieni koroke, jossa on luukku. Jukka Kyllösen lavastus on minimalistinen ja valoilla on tärkeä osa toteutuksessa.
Reunalla miltei piilossa Rauno Paananen taikoo ääniä muun muassa sähkökitaralla.
Huumeita käyttävä nuori on jokaisessa kohtauksessa läsnä, vaikka häntä ei fyysisesti nähdä näyttämöllä. Ratkaisu on hieno.
Lavastuksen käyttö on paikoin hämmentävän kekseliästä. Taistelukehän narut ja nuoren reppu, vaihtavat sujuvasti käyttötarkoitustaan ja toimivat erilaisina symboleina eri kohtauksissa.
Minimalistinen toteutus intiimillä pienellä näyttämöllä vaatii näyttelijöiltä paljon. Noin puolitoistatuntisessa näytelmässä ei ole väliaikaa, mikä korostaa aiheen raskautta. Huumenuoren vanhemmat pelkäävät koko ajan. Elämä ei tarjoa taukoja ja huoli ei katso kelloa.
Oulun teatteri – Poikani joka katosi. Kuvassa Anneli Niskanen, Anne Syysmaa, Joose Mikkonen ja Annina Rokka, kuva Kati Leinonen.
Vahva viesti Oulun päättäjille
Näytelmässä on valtavasti tietoa huumeista, huumeiden käytöstä ja yhteiskunnan vastauksista ongelmaan. Lait velvoittaisivat tukemaan myös päihdeongelmaisia, mutta todellisuudessa lakeja ei noudateta.
Oulussa päihdeongelmien ennaltaehkäisyyn ja hoitamiseen käytetään minimaalinen määrä rahaa ongelman aiheuttamiin kustannuksiin verrattuna. Muihin Suomen suuriin kaupunkeihin verrattuna käytetty rahamäärä on pieni, ja asialla kehdataan vielä kehuskella.
Kaupunki, jonka kaduilla on ihmisroskia, on heikkoimmille tyly. Epäuskoa ja epätoivoa herättää esimerkiksi käytäntö, jossa retkahtanut nuori potkitaan pois hoidosta. Juuri silloin, kun tarvittaisiin eniten apua, ihminen joutuu jonon hännille odottamaan kuukausia seuraavaa hoitokontaktia. Tämä epäkohta on korjattu esimerkiksi Tampereella.
Oulun teatteri ja työryhmä ottaa poikkeuksellisen rohkeasti kantaa. Yksi teatterin tehtävistä on herättää tunteita ja ajatuksia. Poikani joka katosi -näytelmällä on myös suorasanainen viesti. Tilastojen luetteleminen ja suorat sitaatit lehtiartikkeleista julistavat sanomaa häpeämättä.
Aiheen käsittelytapa hämmentää aluksi, mutta tuntuu kuitenkin perustellulta – jopa raikkaalta. Toivottavasti teatteri kutsuu Oulun päättäjät näytökseen. Uskoisin kokemuksen ainakin avaavan silmiä.
Hieno näytelmä kosketti ensi-illan yleisöä. Katharsista tai sovitusta ei tietenkään ole, sillä näytelmä on totta. Pieniä toivon murusiakin on kuitenkin mahdollista löytää. Poikani joka katosi -näytelmä on varmasti yksi niistä.
Edited 23.9. klo 12.28: Korjattu otsikkoa ja lisätty artikkelikuva.
Julkaistu
SHARE
Pete Huttunen
Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.
Liese Jokiperä perusti kuusi vuotta sitten Facebook -ryhmän, jonka suosiota hän ei osannut odottaa – siitä tuli ammatti ja suunnitelmat teknillisestä korkeakoulusta vaihtuivat kauppakorkean kursseihin ja haaveisiin sarjayrittäjyydestä. Olin ennen ihminen, jolla pitää olla tarkka suunnitelma. Tavallisena arkipäivänä, noin kuusi vuotta sitten, Liese Jokiperä pyöri netissä. Kauneudesta ja muodista kiinnostuneena Jokiperä pyöritteli mielessään ideaa aiheen […]
Liese Jokiperä perusti kuusi vuotta sitten Facebook -ryhmän, jonka suosiota hän ei osannut odottaa – siitä tuli ammatti ja suunnitelmat teknillisestä korkeakoulusta vaihtuivat kauppakorkean kursseihin ja haaveisiin sarjayrittäjyydestä.
Olin ennen ihminen, jolla pitää olla tarkka suunnitelma.
Tavallisena arkipäivänä, noin kuusi vuotta sitten, Liese Jokiperä pyöri netissä. Kauneudesta ja muodista kiinnostuneena Jokiperä pyöritteli mielessään ideaa aiheen ympärille keskittyneestä Facebook -ryhmästä. Surffailun lopputulemana hän perusti Nordic Style and Beauty -ryhmän joka tulisi kasvamaan Suomen suosituimmaksi kauneusalan verkkoyhteisöksi. Alustalle alkoi virrata kauneudesta kiinnostuneita suomalaisia ja yhteisö kasvoi. Niin paljon, että se alkoi työllistää Jokiperää. “Aluksi järjestettiin arvontoja yhteisölle kiitoksena mukanaolosta. Tuolloin arpajaispalkinnot maksettiin itse. Vähitellen yritykset alkoivat kiinnostua konseptista ja saimme kaupallisia yhteistöitä.”
Jokiperä kertoo tapauskohtaisia esimerkkejä verkkoyhteisön voimasta. Nordic Style and Beauty -ryhmässä levisi sana brändistä, joka oli Suomessa uusi ja jota maahantuoja ei ollut ehtinyt markkinoida missään. Tuotteet olivat hittejä jo ennen kuin ne ehtivät kauppojen hyllyille: “Maahantuoja ihmetteli, että miten ihmeessä naiset löytävät tuotteen, kun sitä ei ole edes markkinoitu.” Jokiperä kertoo myös tapauksesta, jossa tuote nousi hitiksi yhteisössä – pian se vietiin myymälän hyllyiltä keskusvarastoa myöten. “Markkinointipäällikkö laittoi sähköpostia, että jäljet johtivat meihin.”
Kuusi vuotta sitten Facebook-ryhmät olivat vielä uusia. Tänään NSB on yli 61 tuhannen suomalaisen yhteisö, jossa keskustellaan aktiivisesti kauneudesta: “Aika syvään päähän ollaan menty. Tänä päivänä ihmiset ovat tosi tiedostavia ja kiinnostuneet kosmetiikasta raaka-aineista lähtien.”
Jokiperä on itse aina ollut kiinnostunut muodista ja kauneudesta, mutta ammattia siitä ei ollut tarkoitus tulla. “Yhdeksännen luokan jälkeen haaveilin kosmetologin opinnoista, mutta äiti patisti lukion suuntaan.” Jokiperä ajattelikin, että kauneus- ja muotiharrastus kulkee sivussa ja on tulevaisuudessa vastapainona työlle. Opiskelusta kiinnostunut nuori nainen aikoi teknilliseen korkeakouluun – hänestä piti tulla laivainsinööri. “Mun lempiaine alakoulussa oli matematiikka ja olin tosi hyvä siinä. Yläkoulussa fysiikka ja kemia alkoi kiinnostaa myös.” Jokiperä miettii, että kiinnostus luonnontieteitä kohtaan sitoo kiinnostusta kosmetiikkaan: “Kosmetiikassa minua kiinnostaa tosi paljon tiede tuotteiden takana. Mihin perustuu esimerkiksi se, että jokin tietty rasva auttaa johonkin tiettyyn ongelmaan, miten saadaan värjättyä hiuksia ja miten se (toim.huom. kosmetiikka) vaikuttaa ihmiskehoon.”
Into yrityksen kehittämiseen vei kauppakorkeaan
Kaverit naureskelevat, että eivät tiedä, missä minä olen ensi viikolla.
Kauppakorkeassakin Jokiperä maalaili polkua markkinointiin, mutta tarjontaan tutustuessa hän kiinnostui taloustieteestä. Hän innostui siitä niin, että kirjoittaa tällä hetkellä kandidaatin tutkielmaa käyttäytymistaloustieteistä. Häntä kiinnostaa, miten esimerkiksi sosiaalinen media vaikuttaa ihmisten ostopäätöksiin.
Kauneusmaailma imaisi Jokiperän mukaansa. NSB:n suosion myötä hän opiskeli meikkaaja-maskeeraajaksi ja teki töitä freelancer-meikkaajana tapahtumissa, kuvauksissa ja muotinäytöksissä. Itsensä ja yrityksen kehittämisen into avasi Jokiperän mielessä ajatuksen kauppakorkeaan hakemisesta: “Mietin, että se voisi olla mun polku.” Oulu valikoitui hakukohteeksi kavereiden vinkkien ansiosta, he kehuivat Oulun meininkiä hyväksi.
Jokiperä kuvailee itseään heittäytyjäksi: “Kaverit naureskelevat, että eivät tiedä, missä minä olen ensi viikolla.” Hänellä on myös ollut haasteita valita omaa reittiään, sillä innostusta on riittänyt moneen suuntaan. “Olin ennen ihminen, jolla pitää olla tarkka suunnitelma. Siihenhän meitä ohjataan koulussa ja muutenkin yhteiskunnassa ja kasvatuksessa. Huomasin, että se aiheutti mulla ahdistusta ja aloin kyseenalaistamaan sitä ja elämä on rullannut paljon paremmin, kun on etsinyt suuntaviivat eikä ole liikaa jäänyt hiomaan yksityiskohtia vaan antanut niiden muodostua siinä matkan varrella.”
Jokiperän kumppani on ammatikseen treidaaja, joten arjessa taloustieteen käsitteet ovat jatkuvasti läsnä. Peilatessaan kertynyttä tietoaan sosiaalisessa mediassa käytävään talouskeskusteluun Jokiperä havainnoi, että paljon jätetään kertomatta tai asioita ei selvitetä ihmisille – syntyi instagram-tili @johdannaiset, jota Jokiperä ja hänen kumppaninsa pitävät. Tili syntyi harrastuksena ja on jäänyt vauva-arjen pyörteissä sivummalle, mutta sen olisi tarkoitus aktivoitua uudelleen: “Mulla olisi niin paljon asiaa siihen liittyen! Siitä, miten kaikki kytkeytyy isompaan kokonaisuuteen, eivätkä asiat ole niin mustavalkoisia, kuin monet sijoittamiseen liittyvät tilit antavat ymmärtää. Monilla tileillä voidaan kertoa, että on nyt on matalan koron kausi, mutta ei tarkenneta, miksi ja mitkä asiat siihen vaikuttavat tai mitä riskejä siihen liittyy.”
Sosiaalinen media hallintaan ja hyvät puolet esiin
Pian Jokiperä on kauppatieteiden kandidaatti. Se on titteli, joka on helpompi määritellä kuin someammattilainen: “On hankalaa kutsua itseään somen ammattilaiseksi, koska siitä oppii koko ajan niin paljon ja huomaa, kuinka vähän tiesi aikaisemmin.” Sosiaalinen media on vuonna 2021 jo kaiken lävistävä media, jonka läsnäoloa arjessa on vaikea pakoilla. Jokiperä tiedostaa asian hyvät ja huonot puolet ja peräänkuuluttaa sosiaalisen median hallintaa. “Ajattelen, että äitinä tehtäväni on itse perehtyä someen ja kasvattaa lapsia tulevaa varten. Some on tänä päivänä niin arkinen asia, ettei siitä voi lapsia erossa pitää. Pitää löytää keinot, jolla asettaa lapselle raamit ja säännöt, jotta voi kertoa mitä hyvää ja huonoa somessa on ja miten siellä tulee käyttäytyä.”
Tänä syksynä Jokiperä on palaamassa koulun penkille ja aloittaa maisteriopinnot Oulun kauppakorkeakoulun johtamisen pääaineessa. Alunperin suuntana oli taloustiede, mutta raskauden takia Jokiperä jätti keväällä hakematta paikkaa. Mielessä on vielä mahdollisuus taloustieteen yhdistämisestä johtamiseen.
Sarjayrittäjyyttä kaavaileva Jokiperä on innoissaan tulevasta: “Meinasin eka pitää välivuoden, mutta se saattaa olla uhka tai mahdollisuus, sillä se voi venyä tosi pitkäksi ajaksi, jos sitä lähtee pitämään. Palaan koulun penkille, yritän saada kandin kasaan ja hakea uusia rutiineja omassa yrittäjyydessä.” Tekemistä riittää esimerkiksi kauneuden verkkokaupan eteenpäin viemisessä ja uusien tuotteiden kehittämisessä. Onhan näitä.
Kuka on Liese Jokiperä, kun hän ei ole töissä? “Ihan tavallinen ihminen. Oon heittäytyjä! jos vaisto sanoo, että tähän kannattaa hypätä mukaan, niin hyppään.”
KUKA?
LIESE JOKIPERÄ
28-vuotias
Kotoisin Helsingistä
Asuu Pohjanmaalla, ainakin sadonkorjuun ajan, kumppanin ja lapsen kanssa.
Opiskelee Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa.
Vapaa-ajallaan viettää normaalia perhearkea, katsoo Netflixiä ja käy crossfit-treeneissä.
Unelmoi tällä hetkellä sarjayrittäjyydestä.
Julkaistu
SHARE
Kaisa-Reetta Seppänen
Biologian ja viestinnän opiskelija, joka nauttii aikaisista aamuista, viileästä säästä, syväluotaavista ilmiöjutuista, tietokirjoista ja sarjamaratoneista.
Syyskuisen perjantain alkuilta lupaili hyvää auringon maalaillessa vielä vihreänä pysytteleviä koivuja Oulun Kuusisaaressa, kun lukuvuoden avajaisia juhlimaan tulleiden opiskelijoiden ilakointi alkoi täyttää maisemaa. Hurmos -nimeä kantava Suomen suurimpaan opiskelijoiden lukuvuoden avajaisten festivaalimaiseen iltatapahtumaan odotettiin lähes 8000 kävijää. Tapahtuma polkaistiin käyntiin rantalavalla oululaisen Valkean johdolla, josta heti perään Teekkaritorvet ja Cassiopeia -kuoro viimeistään tempaisivat opiskelijat mukaan […]
Syyskuisen perjantain alkuilta lupaili hyvää auringon maalaillessa vielä vihreänä pysytteleviä koivuja Oulun Kuusisaaressa, kun lukuvuoden avajaisia juhlimaan tulleiden opiskelijoiden ilakointi alkoi täyttää maisemaa. Hurmos -nimeä kantava Suomen suurimpaan opiskelijoiden lukuvuoden avajaisten festivaalimaiseen iltatapahtumaan odotettiin lähes 8000 kävijää.
Tapahtuma polkaistiin käyntiin rantalavalla oululaisen Valkean johdolla, josta heti perään Teekkaritorvet ja Cassiopeia -kuoro viimeistään tempaisivat opiskelijat mukaan juhlatunnelmaan.
Edellisistä opiskelijoille järjestetystä isosta tapahtumasta on aikaa lähes kaksi vuotta. Oulussa avajaistapahtumat olivat tuolloin vielä erilliset ammattikorkeakouluopiskelijoille ja yliopisto-opiskelijoille. Hurmoksessa Oulun yliopiston ylioppilaskunta ja Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta yhdistivät voimansa ja järjestivät avajaistapahtuman yhteisesti.
Rantalavalla rokattiin huolella Groupie High Schoolin ja Uraaniputken mukaansa tempaavissa esiintymisissä. On vaikeaa muistaa, milloin viimeksi olisi saanut nauttia suuren ihmisjoukon kanssa livemusiikista, ylitsepursuavasta ilosta ja energiasta – näitä toivon lisää.
Illan hämärtyessä yleisön fiilistä ylläpiti Recens. Alueella olleet ystäväni katosivat progressiivisen housen rytmissä tanssivan ihmisjoukon sekaan.
Illan kaksi pääesiintyjää, Erika Vikman ja Gasellit vetivät ihmisjoukon tiiviisti toisiaan kohti. Gasellien lavaesiintymistä ei haitannut yhden jäsenen poissaolo – DJ Ibusalin ’Pilalla’ klassikkobiisin soidessa kauas kantava puhelinten valomeri kieli tämän illan onnistuneen.
Kuvat: Kaisa-Reetta Seppänen & Tuuli Heikura
Julkaistu
SHARE
Kaisa-Reetta Seppänen
Biologian ja viestinnän opiskelija, joka nauttii aikaisista aamuista, viileästä säästä, syväluotaavista ilmiöjutuista, tietokirjoista ja sarjamaratoneista.
Oulun kaupunki järjestää opiskelijoille mahdollisuuden käydä walk in -rokotuksella Linnanmaan kampuksella viikolla 37. Yliopiston puolella tapahtuma järjestetään Saalastinsalissa sekä OAMK:n puolella tilassa 7A209. Kontinkankaan kampukselle on suunnitteilla rokotustapahtuma viikolle 38, mutta tapahtumalle etsitään vielä tiloja ja järjestelyt tarkentuvat tilojen järjestyttyä. Opiskelijoilla on mahdollisuus käydä walk in -koronarokotustapahtumassa Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella Saalastinsalissa viikon 37 aikana. […]
Oulun kaupunki järjestää opiskelijoille mahdollisuuden käydä walk in -rokotuksella Linnanmaan kampuksella viikolla 37. Yliopiston puolella tapahtuma järjestetään Saalastinsalissa sekä OAMK:n puolella tilassa 7A209. Kontinkankaan kampukselle on suunnitteilla rokotustapahtuma viikolle 38, mutta tapahtumalle etsitään vielä tiloja ja järjestelyt tarkentuvat tilojen järjestyttyä.
Opiskelijoilla on mahdollisuus käydä walk in -koronarokotustapahtumassa Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella Saalastinsalissa viikon 37 aikana. Rokotuksia on tarjolla koko viikon 13.9. – 17.9. klo 9-15.
Tapahtumassa voivat käydä niin yliopiston kuin ammattikorkeakoulun opiskelijat ottamassa ensimmäisen tai toisen rokoteannoksen, mikäli tarvittava aika ensimmäisestä rokotteesta on kulunut. Rokotuksen voi ottaa, jos opiskelee Oulun yliopistolla tai Oulun ammattikorkeakoulussa – opiskelijan ei siis tarvitse olla kirjoilla Oulussa rokotteen saadakseen.
Koronarokotuksia tarjotaan Saalastinsalissa 13.9.-17.9. klo 9-15 ja Oamk:n puolella tilassa 7A209 13.9. klo 9-11.30 sekä 15.9. klo 12.30-15.
Julkaistu
SHARE
Tuuli Heikura
Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.
Suomen suurin lukuvuoden kokopäiväinen avajaistapahtuma Hurmos järjestetään 10.9. Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella ja Oulun Kuusisaaressa. Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY ja Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO uudistivat lukuvuoden avajaiset yhdeksi koko korkeakouluyhteisön tapahtumapäiväksi. Entisten Vulcanalian ja Preludin sijaan järjestetään yhteinen avajaistapahtuma ulkoilmafestivaalin muodossa Oulun ikonisessa festivaaliympäristössä Oulun Kuusisaaressa. Hurmoksen iltatapahtuman päälavan avaavat oululaiset esiintyjäkonkarit Teekkaritorvet ja Cassiopeia […]
Suomen suurin lukuvuoden kokopäiväinen avajaistapahtuma Hurmos järjestetään 10.9. Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella ja Oulun Kuusisaaressa.
Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY ja Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO uudistivat lukuvuoden avajaiset yhdeksi koko korkeakouluyhteisön tapahtumapäiväksi. Entisten Vulcanalian ja Preludin sijaan järjestetään yhteinen avajaistapahtuma ulkoilmafestivaalin muodossa Oulun ikonisessa festivaaliympäristössä Oulun Kuusisaaressa.
Hurmoksen iltatapahtuman päälavan avaavat oululaiset esiintyjäkonkarit Teekkaritorvet ja Cassiopeia yhteiskeikallaan. Teekkaritorvet on Oulun tavoitelluin viihdeorkesteri, joka on toiminut yliopistolla jo yli 50 vuotta. Cassiopeia on yli 40-vuotias oululainen opiskelijoiden ja alumnien sekakuoro, jonka riveissä laulaa yli 50 aktiivista jäsentä. Molempien ohjelmisto on laaja kattaus musiikkia perinteisestä tanssittavaan päähän.
Ylioppilaslehti vieraili keikkaa edeltävissä yhteisissä harjoituksissa Linnanmaan kampuksen Saalastinsalissa ja sai haastatella Teekkaritorvien puheenjohtajaa Marja Lamppua sekä Cassiopeian puheenjohtajaa Paulus Lakkalaa.
Jo äänenavauksesta lähtien alkavat nousta kylmät väreet.
“On hienoa esiintyä uudessa tapahtumassa kohdeyleisöllemme opiskelijoille. Keikkailemme paljon erikseen, joten yhteinen keikka tuntuu uskomattoman hienolta. Tila ja festaritapahtuma ovat erilaisia kuin ennen ja tällaista keikkaa ei varmasti ole aiemmin tehty. Lavalle nousee noin 70 henkeä. Näin isolla kokoonpanolla kevyen musiikin projektin toteuttaminen valtavana ulkoilmakeikkana on ainutlaatuista. Odotamme keikkaa innolla.”
”Lukuvuoden avajaisissa esiintyminen on jo perinne ja vuoden parhaita keikkoja. Teekkaritorvet ovat esiintyneet jo useina vuosina Vulcanalian avaajina ja tänä vuonna oli ilo saada myös Cassiopeia mukaan. On hienoa että avajaistapahtumat yhdistyvät. Tämä on mahtava tilaisuus luoda myös ammattikorkeakoulun opiskelijoille tervetullut olo orkestereihin ja kuoroihin, sillä ne ovat kaikille avoimia järjestöjä.”
”On ollut melkein yllättävää kuinka helppoa yhteinen harjoittelu on ollut. Molemmilla järjestöillä on kova luotto toisiinsa. Osana näin valtavaa kokoonpanoa esiintyminen ei ihmeemmin jännitä. Jo äänenavauksesta lähtien alkavat nousta kylmät väreet. Tekemisen meininki on ilmassa.”
“Molemmissa järjestöissä on sekä opiskelijoita ja työelämässä olevia. Alumneille on hauskaa päästä vetämään opiskelijahaalarit päälle ja lähteä festareille laulamaan muille opiskelijoille. Vaikka valmistuu voi olla silti osa opiskelijakulttuuria. On myös hienoa että meillä on paljon ihmisiä jotka ovat molemmissa järjestöissä. Keikalla he käyvät välillä soittamassa huilua ja välillä laulaa luikauttavat”, Lakkala toteaa.
Haastattelussa Lakkala ja Lamppu kertoivat korkeakoulujen musiikkipiirien yhteisöllisyydestä, ja siitä miten läheisiä ystäviä musiikin avulla voi löytää. “Opiskelijoiden oma tekeminen varmasti näkyy lavalla. On hienoa että musiikkijärjestöihin voi liittyä tosi matalalla kynnyksellä. Jos muuttaa Ouluun opiskelemaan, ei tarvitse tuntea ihmisiä, vaan voi musiikkijärjestöjen kautta saada uusia projekteja ja luoda ihmissuhteita”, Lamppu jatkaa musiikkiyhteisön merkityksestä. “Järjestöt ovat tiiviitä yhteisöjä, joissa muodostuu hyviä ystävyyssuhteita. Aikaa vietetään muutenkin yhdessä kuin treeneissä”, Lakkala vahvistaa.
Molempiin järjestöihin etsitään uusia soittajia ja laulajia. Cassiopeiassa ja Teekkaritorvissa on jäseniä sekä Oulun yliopistosta että Oulun ammattikorkeakoulusta. Jäseneksi voivat liittyä sekä opiskelijat että alumnit. Cassiopeian koelaulut järjestetään 13. ja 15.9. Teekkaritorvet järjestävät avoimet harjoitukset 16.9. Lamppu kuitenkin muistuttaa, että Teekkaritorviin voi liittyä myös kesken vuoden.
Teekkaritorvet x Cassiopeia nähdään Hurmoksen päälavalla iltatapahtuman avauspuheen jälkeen noin kello 18.
Julkaistu
SHARE
Maiju Putkonen
Päivisin kasvatuspsykologian maisteri, öisin kuvittaja ja kulttuurin kuluttaja.