Linnanmaan kampuksella kulku Väylällä kakkoskerroksessa on Virransillan kohdalla alkuvuodesta katkolla, tiedottaa Oulun yliopisto. Ravintola Foodoon remontin vuoksi toisen kerroksen käytäväalue Virransillan pohjoispuolella on suljettuna kaikelta liikenteeltä 7.1. alkaen. Reitti on poikki vain toisessa kerroksessa, eli ensimmäisen kerroksen käytävä on normaalisti käytössä. Työn aikana käytävän alakatot avataan ja sulkualueella tehdään ilmanvaihtomuutoksia. Remonttityöt saadaan valmiiksi 6.2. mennessä, […]
Linnanmaan kampuksella kulku Väylällä kakkoskerroksessa on Virransillan kohdalla alkuvuodesta katkolla, tiedottaa Oulun yliopisto.
Ravintola Foodoon remontin vuoksi toisen kerroksen käytäväalue Virransillan pohjoispuolella on suljettuna kaikelta liikenteeltä 7.1. alkaen. Reitti on poikki vain toisessa kerroksessa, eli ensimmäisen kerroksen käytävä on normaalisti käytössä.
Työn aikana käytävän alakatot avataan ja sulkualueella tehdään ilmanvaihtomuutoksia. Remonttityöt saadaan valmiiksi 6.2. mennessä, ja kulku on jälleen avoinna 7.2.2019.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Ilmastonmuutos huolettaa ja ympäristöasiat ahdistavat. Halukkuutta muutokseen on, mutta voiko yksilö todella vaikuttaa laajoihin globaaleihin ilmiöihin? Mikä on poliittisten toimijoiden ja yhteiskunnan rooli suhteessa yksittäiseen kuluttajaan?
Esittelemme jutussamme kolme suurta ongelmaa, joihin kolme opiskelijaa haluaa vaikuttaa omilla arjen valinnoillaan. Kysymme myös, millaisia suuria päätöksiä ilmastonmuutos meiltä vaatii.
Ahdistavatko tulevaisuus, ilmastonmuutos ja merissä kasvavat muovilautat? Et suinkaan ole tunteidesi kanssa yksin.
Ilmastoahdistus ja huoli ympäristön puolesta ovat kasvavia ongelmia, joihin pureuduimme jo Sanna Häyrysen tekstissä.
Monella meistä on halua toimia paremman ympäristön puolesta, mutta emme tiedä mistä aloittaa. Esittelemme nyt jutussamme kolme suurta ongelmaa, joihin kolme opiskelijaa haluaa vaikuttaa omilla arjen valinnoillaan. Näillä kolmella tavalla voit helpottaa ahdistusta – sekä omaa että ympäristön.
Selvitimme jutussamme myös, mitä muuta kuin yksilön valintoja ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii.
Glitteriä kiduksissa ja graavilohessa
Mikromuovit. Nuo pienet alle viiden millimetrin kokoiset paholaiset, joita tuntuu piileskelevän kaikkialla. Mikromuoveja on niin festariglitterissä, hammastahnassa kuin deodoranteissakin.
Mikromuovit eivät rajoitu vain kosmetiikkaan, vaan niitä päätyy luontoon esimerkiksi tekokuituvaatteiden pesemisen yhteydessä ja autonrenkaista ja liikenteestä. Jollei asiaan puututa, pian mikromuovia sataa taivaalta, suihkusta ja keittiön hanasta: mikromuovi luontoon vapautuessaan jauhautuu yleensä vielä pienemmiksi nanopartikkeleiksi, joiden poistaminen esimerkiksi vesistöistä on erittäin vaikeaa.
Onneksi ongelma on tiedostettu, ja aiheesta on käyty julkisuudessa laajaa keskustelua. Kosmetiikan osalta myös konkreettisia parannuksiakin on tehty: muun muassa mikromuovihelmien käyttö kosmetiikassa on muutaman viime vuoden aikana vähentynyt huomattavasti.
Ongelmaa on kuitenkin mahdollista ehkäistä. Mikromuovien vähentäminen vaatii valintoja ja vaivannäköä, mutta työ palkitaan sekä kehon että ympäristön muovittomuutena.
Yksinkertaisin ja helpoin tapa välttää mikromuoveja alkaa oman kosmetiikka- sekä kemikaalikaapin perusteellisesta siivouksesta. Tähän prosessiin ryhtyi myös oululainen germaanisen filologian opiskelija Sirkku Kosamo noin vuosi sitten.
Kosmetiikan sisältämän muovin valtava määrä alkoi ällöttää häntä, ja Kosamo hävitti kylpyhuoneestaan kaiken muovia sisältävän kosmetiikan saman tien. Hän vaihtoi perinteisen sampoonsa palasampooseen ja suihkugeelit sekä käsisaippuat palasaippuaan. Lisäksi hän luopui muovia sisältävistä meikeistä.
Nykyään Kosamon pyykkikaapista löytyy luonnonmukainen pesuaine, ja ovatpa pesua odottavat vaatteetkin käyneet läpi muovigiljotiinin.
”Monta paitaa on jäänyt hyllyyn, kun tuntuu että kaupat ovat täynnä näitä tekokuituryysyjä.”
Nyt Kosamo pyrkii hankkimaan vain luonnonmateriaaleista valmistettuja, mieluiten kotimaisia vaatteita. Tämä saattaa kuulostaa jo vaikeammalta haasteelta – ja sitä se onkin, hän kertoo.
Kosamon mukaan kosmetiikan osalta muutokset olivat helppoja toteuttaa, sillä vaihtoehtoja on paljon ja apua saa ympäristöystävällisyyteen keskittyneistä liikkeistä, kuten Oulustakin löytyvästä Ruohonjuuresta. Vaatteiden suhteen tilanne on vaikea.
”Monta paitaa on jäänyt hyllyyn, kun tuntuu että kaupat ovat täynnä näitä tekokuituryysyjä”, hän huokaisee.
Jos vaatteissa valinnan vaikeutta tuo vaatimaton valikoima, kosmetiikassa suurin haaste on ollut hinta. Luonnonkosmetiikkaan siirtyminen ei ollut Kosamolle kynnyskysymys, sillä toisin kuin vaatteiden suhteen, vaihtoehtoja on olemassa runsaasti. Luonnonkosmetiikka on usein vastaavaa muovia sisältävää ja muoviin pakattua vaihtoehtoa kalliimpaa.
Kosamolle luonnonkosmetiikan laatu on kompensoinut hintaa. Hän on on kokenut saavansa vähemmän kemikaaleja sisältävästä kosmetiikasta apua herkkään ihoonsa. Osa tuotteista on Kosamon käytössä osoittautunut edeltäjiään riittoisemmaksi – esimerkiksi palasampoo kestää suuremman määrän pesuja kuin nestemäinen kollegansa. Jotkin valinnat voivat myös yllättää yksinkertaisuudellaan: esimerkiksi vedenkestävän silmämeikin saa näppärästi poistettua kookosöljyllä, hän vinkkaa.
Kosamo ohjeistaa siirtymään muovittomampaan arkeen pienin muutoksin. Matkalla on muistettava olla itselleen lempeä: hedelmäpusseista ja suihkugeeleistä luopuminen ovat melko matalan kynnyksen muutoksia, eikä satunnainen kaupasta ostettu muovikassi vielä pilaa kokonaisuutta.
Näppärä apuri kauppareissuille on ilmainen CosmEthics-appi, jolla voit tuotteen viivakoodin skannaamalla saada tiedon sen sisältämistä kemikaaleista. Sovellus helpottaa tunnistamaan muovin, sillä tuotesisällöissä muoviksi luokiteltavia yhdisteitä esiintyy useilla eri nimillä.
Juho Rasmuksen punaisella kevytrakenteisella pyörällä maisema vaihtuu nopeasti ja ympäristöystävällisesti.
Renkaat rullaavat, mutta millä hinnalla?
Tuuli humisee korvissa, renkaat nielevät tulenpunaisena hehkuvaa asfalttia. Viimeisillä vihreillä sekunneilla hän liukuu läpi kohisevan liikenteen, lähes äänettömästi suhahtaen, kiihdyttääkseen vain seuraavaan loivaan ylämäkeen. Pian edessä aukeaa avoin baana, kaasu pohjaan ja reidet töihin! On aika karistaa kaupungin saasteet kannoilta, kirjaimellisesti.
Liikenteen seassa lipuva hahmo on vain yksi monista teiden sotureista. Hän on oululainen geologian opiskelija Juho Rasmus. Rasmus kulkee lähestulkoon kaikki siirtymänsä kaupungin sisällä punaisella paholaisellaan. Kyse ei ole Ferrarista, vaan kevytrakenteisesta pyörästä, jolla kelpaa tykitellä vastavalmistuneella baanalla sekä Oulun kaupungin tarjoamilla punaisilla matoilla.
Arkipyöräilyn pariin Rasmus siirtyi aktiivisemmin vasta parisen vuotta sitten. Mitään yksittäistä laukaisevaa tekijää pyöräilyn suosimiselle ei ollut, vaan Rasmus näkee sen yhtenä osana kokonaisvaltaisesti ympäristöystävällisempää elämäntapaa, johon kuuluvat yhtä lailla valinnat niin kulutuksen, ruuan ja kuin tavaroiden hankinnankin suhteen. Ympäristöystävällisyyden ohella pyöräilyn pariin houkutti sen edullisuus – tai paremminkin ilmaisuus. Opiskelijabudjetissa on aina tilaa ylimääräisille euroille.
”Autoilua tulisi ajatella enemmän oikeutena, jonka mukana tulee kuitenkin vastuu toimia järkevästi ja kestävästi.”
Vuodenaikakohtaista vaihtelua pyöräilyn määrässä tosin esiintyy, ja talvikaudella kilometrit hieman laskevat kesäkauden lukemia alhaisemmiksi. Kesäkauden huikeista kilometrimääristä huolimatta ei Rasmuskaan pyöräile aina ja kaikkialle. Pyöräilyä vähentävistä seikoista puhuttaessa hän nostaa esille erityisesti sääolosuhteet ja tiukat aikataulut. Näiden lisäksi hän mainitsee erään hyvin inhimillisen syyn.
”Laiskuushan se on syynä, jos en jonnekin pyöräile”, Rasmus naurahtaa pilkettä silmäkulmassaan.
Suomessa liikenne muodostaa noin viidenneksen kaikista maamme kasvihuonekaasupäästöistä. Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa olemme sitoutuneet puolittamaan nämä päästöt vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Valtaosa kotimaan liikenteen päästöistä tulee tieliikenteestä.
Täydellinen autottomuus on kuitenkin Suomen kaltaisessa pitkien välimatkojen maassa utopistinen ajatus, eikä sen kannalla ole Juho Rasmuskaan. Autoilun kieltämisen sijaan hän näkee ratkaisun avaimia autoilijoiden henkilökohtaisen vastuun sekä tietoisuuden kasvattamisessa.
”Autoilua tulisi ajatella enemmän oikeutena, jonka mukana tulee kuitenkin vastuu toimia järkevästi ja kestävästi”, Rasmus tiivistää.
Ympäristöystävällisyyden ohella pyöräilyn pariin houkutti sen edullisuus – tai paremminkin ilmaisuus. Opiskelijabudjetissa on aina tilaa ylimääräisille euroille.
Aloittelevalle työmatkapyöräilijälle Rasmuksella on muutama vinkki jaettavana. Hän suosittelee tarkistamaan sopivan reitin etukäteen esimerkiksi Google Mapsista ja varaamaan matkaan hyvin aikaa. Pyörän kuntoa on myös syytä vilkaista ennen matkaanlähtöä, sillä työmatka taittuu mukavammin täysillä renkailla. Satojen eurojen arvoinen uusi pyörä ei kuitenkaan ole edellytys työmatkapyöräilylle. Rasmus itsekin aloitti pyöräilyn täysin tavallisella kaupunkipyörällä, ja nykyinenkin menopeli löytyi kierrätettynä varsin huokeaan hintaan.
Pyöräilypäivät puolestaan kannattaa valita ennemmin sään kuin viikonpäivien mukaan, hän vinkkaa.
”Ensimmäinen matka kannattaa tehdä semmoisena päivänä, kun keli on hyvä. Ei sillä asenteella, että huomenna menen pyörällä töihin, oli keli mikä tahansa. Silloin se kokemus ei välttämättä ole kaikista houkuttelevin”, Rasmus pohtii.
Kaiken kaikkiaan työmatkapyöräilyssä kannattaa pyrkiä mahdollisimman pehmeään aloitukseen. Tavoitteeksi ei tarvitse laittaa heti täyttä autoilusta luopumista, sillä jo yksikin viikoittainen autoton työmatka säästää sekä ympäristöä että rahaa.
Rauta nousee kasvisruuallakin. Linda Viitala suosii nykyään kasvisvaihtoehtoja osana ruokavaliotaan.
Kasvisvaihtoehtojen suosiminen ja kasvisruuan lisääminen omaan ruokavalioon ovat erinomaisia keinoja oman hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Omilla ostopäätöksillä voimme myös vaikuttaa ruokateollisuuteen; lihankulutuksen vähentäminen vaikuttaa lopulta supistavasti myös lihantuotantoon.
Jaksaako kasvisten voimin sitten opiskella, saati sitten harrastaa? Oululainen lääketieteen opiskelija Linda Viitala päätti vähentää omaa lihankulutustaan terveydellisistä ja ilmastollisista syistä. Taustalla oli myös uusi painonnostoharrastus.
Kysyttäessä Viitalalta määritelmää hänen ruokavaliostaan, vastaus on selkeä: tärkeintä on rentous. Tämän ohella ruokavalion koostamiseen vaikuttavat myös sen monipuolisuus ja helppous. Viitala ei kategorisoi itseään ruokailun suhteen, vaan on löytänyt itselleen sopivan tasapainon eläin- sekä kasviperäisten tuotteiden välillä. Valinnoissaan hän pyrkii kuitenkin suosimaan kasviperäisiä vaihtoehtoja.
Aina asia ei ole ollut näin: Viitala kertoo olleensa aikaisemmin todellinen lihansyöjä, jonka lihankulutus oli suhteellisen suurta, jopa suhteettoman suurta. Aktiivisen kuntosaliharrastuksen vuoksi Viitala ajatteli tarvitsevansa paljon proteiinia, mistä johtuen lihaakin tuli syötyä paljon. Hän kuitenkin havahtui huomaamaan, että todellisuudessa hän oli ylittänyt proteiinin saantisuositukset jo pitkään. Ruokavaliokin oli yllättävän yksitoikkoinen, lautaselta löytyi melkein aina riisiä ja kanaa.
Nyt Viitala haluaakin murtaa myyttejä kasvisruokavaliosta ja voimalajeista.
”Haluaisin, ettei voimailusta tule ensimmäisenä mieleen kilo jauhelihaa”, hän naurahtaa.
Viime vuodenvaihteessa Viitalan kuntosaliharrastus vaihtui tavoitteelliseen kilpailuun painonnostossa. Samalla yksipuolinen ruokavalio on muuttunut huomattavasti monipuolisempaan ja kasvispainotteisempaan versioon entisestä. Nykyisin Viitala pyrkii siihen, että päivän kahdesta lämpimästä ateriasta toinen olisi aina kasvisruoka.
”Haluaisin, ettei voimailusta tule ensimmäisenä mieleen kilo jauhelihaa.”
Uuteen ruokavalioon siirtymisessä suuri merkitys oli myös yliopiston kampusravintoloiden tarjoamilla kasvisvaihtoehdoilla, sillä yliopistolla Viitala ruokailee lähes päivittäin. Kasvisvaihtoehtojen ilmaantuminen pysyväksi osaksi lounaslinjastoa madalsi kynnystä siirtyä kohti entistä kasvispainotteisempaa ruokavaliota.
Harrastuksensa ja ruokavalion välistä suhdetta Viitala luonnehtii pelkästään positiiviseksi. Jaksaminen ja vireystila ovat jopa parantuneet entiseen verrattuna, mihin on varmasti vaikuttanut ruokavalion monipuolistuminen. Ainoastaan energiasisältöjä Viitala tarkkailee jonkin verran, sillä kasvisruoka sisältää vähemmän energiaa kuin lihapitoinen. Matalampaa energiasisältöä kompensoidaan määrällä.
Proteiinin suhteen ei Viitala ole huolissaan, sillä sitä urheilijan mukaan kertyy helposti useista eri lähteistä; pavuista, linsseistä, soijasta, nyhtökaurasta ja kvinoasta.
Viitala kokee kasvisruuan olevan helppo tapa vaikuttaa globaaliin ongelmaan, ja kannustaa nyt myös läheisiään vaihtamaan lihan kasvisvaihtoehtoihin.
Kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtymistä motivoivat Viitalan kohdalla halu kohentaa omaa terveyttä sekä vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Ilmastokysymyksissä hänen huomionsa olivat aikaisemmin kiinnittäneet lähinnä liikenne ja sen aiheuttamat päästöt. Niihin vaikuttaminen tuntui hänestä kuitenkin vaikealta ja kaukaiselta.
Sen sijaan omassa ruokavaliossa tehdyt muutokset hän pystyi näkemään välittömästi – vähemmän lihaa lautasella tarkoittaa vähemmän rasitusta ympäristölle. Viitala kokee kasvisruuan olevan helppo tapa vaikuttaa globaaliin ongelmaan, ja kannustaa nyt myös läheisiään vaihtamaan lihan kasvisvaihtoehtoihin.
”En voi nähdä metaanimolekyylejä ilmassa, mutta oman lautaseni kautta voin helposti nähdä vaikutuksia. Lehmä on lehmä vaikka mitä tekisi, sitä ei voi muuttaa teknologialla vähemmän ympäristöä rasittavaksi”, Viitala summaa.
Mutta mikä on riittävästi?
Kaikki kolme haastateltavaa nostavat esiin asteittaisen muutoksen kohti kokonaisvaltaisesti ympäristöystävällisempää elämäntapaa.
Samoilla linjoilla on myös Tea Törmänen, eläinlääketieteen tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta ja Suomen Ekomodernistien (SEM ry) puheenjohtaja. SEM ry on vuonna 2015 perustettu ympäristöliike, jonka tavoitteena on sekä ympäristön että ihmisten hyvinvoinnin parantaminen.
Aikaisemmin Oulun yliopistossa biologiaa pääaineenaan opiskellut Törmänen huomauttaa, että usein henkilökohtaiset valinnat saavat jopa liikaa painoarvoa julkisessa keskustelussa.
”Mikäli energia ja lämpö tuotetaan paljon päästöjä tuottavilla menetelmillä, ei yksilöllä ole realistisia mahdollisuuksia nollata päästöjään”, hän toteaa.
Liikenne ja lämmöntuotanto ovatkin Törmäsen mukaan kaksi kiireellisintä ja tärkeintä ilmastollista kehityskohdetta Suomessa.
”Isoimman vaikutuksen ympäristöhaittojen torjumiseksi voitkin tehdä äänestyskopissa.”
Lämmöntuotannossa hän korostaa ydinvoiman parempaa hyödyntämistä, esimerkiksi pienydinvoimaloiden muodossa, ja turpeesta luopumista. Liikennettä puolestaan tulisi sähköistää, sillä Törmäsen mukaan sähköntuotanto on Suomessa jo verrattain puhdasta. Tilastokeskuksen mukaan 47 prosenttia Suomen sähköntuotannosta tapahtui uusiutuvilla energianlähteillä. Lisäksi Törmäsenkin esille tuomalla ydinvoimalla tuotettiin Tilastokeskuksen mukaan 33 prosenttia sähköstä.
Ilmastonmuutoksen hidastaminen vaatii vahvoja poliittisia linjauksia ja konkreettista vastuunkantamista toiminnan kaikilla tasoilla.
Kuluttajat voivat vaikuttaa ostopäätöksillään ja kulutusvalinnoillaan, mutta valtiollisella tasolla meidän täytyy ottaa aktiivisen toimijan rooli ja lakata väistelemästä vastuuta.
Tea Törmänenkin peräänkuuluttaa poliittisia linjauksia ja kansainvälisiä sopimuksia.
”Kuluttajapaine vaikuttaa yrityksiin, mutta vielä enemmän vaikuttavat lainsäädännöllä asetetut rajat. Isoimman vaikutuksen ympäristöhaittojen torjumiseksi voitkin tehdä äänestyskopissa”, Törmänen kannustaa.
Ilmastonmuutoksen hidastaminen vaatii vahvoja poliittisia linjauksia ja konkreettista vastuunkantamista toiminnan kaikilla tasoilla.
Ilta-Sanomien haastattelussa ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen totesi jokaisen maan vetoavan ilmastokeskustelussa siihen, että heidän osuutensa päästöistä on pieni. Ollikainen kuitenkin korostaa, että kun kaikki tekevät osansa, on lopputuloksen vaikutus suuri.
Tarvitsemme vahvoja ääniä, rohkeutta ja päättäväisyyttä tehdä tarvittavia muutoksia – yhteistä vahvaa rintamaa, sitoutumista ja aktiivisia toimia. Vain se on riittävästi tilanteessa, jossa hiekka valuu sietämättömän nopeasti elinkelpoisen ympäristömme tiimalasissa.
Julkaistu
SHARE
Essi Erkkilä
Vastikään Oulusta Vaasaan muuttanut opiskelija, joka pohtii opintoja ja elämää niiden ympärillä. Instagram: @rautainenmuija.
Saamelaisten kotiseutualueelle Lapin neljään pohjoisimpaan kuntaan tarvitaan kymmenen vuoden sisään saamenkielisiä opettajia kaikkiin peruskoulussa opetettaviin aineisiin. Nykyinen opettajankoulutus vastaa tarpeeseen liian hitaasti, sillä opettajista on pulaa jo tällä hetkellä ja lähivuosina eläköityminen kasvattaa tarvetta entisestään.
Saamelaiskäräjien laatiman selvityksen mukaan opettajapula on esteenä etenkin koltansaamenkielisen opetuksen järjestämisessä, ja ensimmäisen polven pohjoissaamen opettajia on pian eläköitymässä. Saamenkielisten opettajien määrän kasvattamiseksi tarvitaan nopeampi ja joustavampi väylä.
Oulun yliopisto vastaa tarpeeseen Ketterä korkeakoulu -hankkeella, jolle opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi alkukesästä rahoituksen. Haku erillisiin opintoihin järjestetään keväällä 2019 ja ensi syksynä päästään aloittamaan pohjois- ja inarinsaamen sekä opettajan pedagogiset opinnot. Koltansaamen osalta opinnot alkavat jo tammikuussa 2019.
Etsinnässä koulusta kaipaavat henkilöt
Ketterä korkeakoulu -projektin ideana on löytää ne henkilöt, jotka haluavat pätevöityä saamen kielten opettajina ja saamenkielisinä aineenopettajina ja tarjota heille joustavampia mahdollisuuksia kielten opiskeluun. Tavoitteena on luoda malli, joka auttaa löytämään henkilöitä, joita ohjata lisäkoulutuksen pariin
“On olemassa etsivää nuorisotyötä, niin tämä voisi olla sellaista etsivää saamenkielenopettajatyötä”, Oulun yliopiston Giellagas-instituutin johtaja Anni-Siiri Länsman naurahtaa.
Opiskelijoille tarjotaan opettajan pedagogiset opinnot (60 opintopistettä) sekä inarin-, pohjois- ja koltansaamen perus- ja aineopinnot (60 opintopistettä), joista opiskelija valitsee yhden kielen opinnot suoritettavakseen.
Länsmanin toiveissa on, että opintoihin saataisiin 40 opiskelijaa.
“Tässä hankkeessa ei pystytä vastaamaan läheskään koko tarpeeseen, mutta ehkä me saamme prosessin käyntiin ja ihmisiä kiinnostumaan. Haluamme tukea heitä, joilla on mahdollisuus ja halu lukea saamen kielen opettajiksi.”
Neljä kohderyhmää
Hankkeen opetus on suunnattu henkilöille, joilta puuttuu joko pätevyys saamen kielestä tai opettajan pedagogiset opinnot.
“Henkilöllä voi esimerkiksi jo olla pätevyys biologian opettajana, jolloin saamen opinnot pätevöittävät opettamaan ainetta myös saamen kielellä”, Länsman kertoo.
Tällä hetkellä ilman muodollista pätevyyttä työskentelevät opettajat ovat yksi kohderyhmä. Koulutukseen voi hakeutua myös saamen kielen maisterintutkinnon suorittanut, joka tarvitsee opettajan pedagogiset opinnot voidakseen opettaa kieltä.
“Mikäli tähtää äidinkielen opettajaksi, tulee vielä opiskella lisäksi kirjallisuutta 25 opintopisteen verran, mikä on mahdollista avoimen yliopiston kautta. Olemme aloittaneet neuvottelut kirjallisuuden oppiaineen kanssa, että saisimme myös saamelaisen kirjallisuuden sisältöjä opintoihin”, Länsman lisää.
Länsman toivoo, että hankkeen kautta saadaan kannustettua saamenkielisiä opettajia hankkimaan pätevyys uusiin opetettaviin aineisiin.
“Tässä hoksautamme heitä, joilla on jo pedagogiset opinnot ja saamen kielen taito, mutta jotka haluavat opiskella uuden opetettavan aineen. Tässä hankkeessa emme voi tarjota näitä opintoja, mutta olemme yhteydessä yliopistoon ja selvitämme eri mahdollisuuksia pätevöityä opettamaan uusia aineita.”
Inarinsaamea voi opiskella alkeista lähtien
Inarinsaamen opinnot voi aloittaa myös ilman aikaisempaa kielitaitoa.
“Pohjoissaamea sen sijaan on opetettu kouluissa jo 1970-luvulta lähtien, joten monilla on sujuva kielitaito. Tämän takia pohjoissaame ei ala ihan alusta”, Länsman kertoo.
Oulun yliopisto on tarjonnut koltansaamen perus- ja aineopintoja vuodesta 2015 lähtien. Hankkeessa järjestetään aineopinnot niille, jotka ovat suorittaneet nämä perusopinnot. Koltansaamen aineopinnot aloittaa tammikuussa yhdeksän opiskelijaa.
“Koltansaameen ei ole helppo löytää opettajia antamaan yliopistotasoista opetusta, siksi päädyttiin tähän ratkaisuun”, Länsman sanoo.
Opintoja Inarissa ja verkossa
Pohjois- ja inarinsaamen opinnot järjestetään yhteistyössä Inarissa toimivan Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa, jossa kielten opinnot myös toteutetaan. Koltansaamen opinnot toteutetaan verkossa.
“Pyrimme järjestämään koulutuksen pääsääntöisesti Inarissa. Mutta koska haluamme mahdollisimman paljon opiskelijoita, mahdollisuuksien mukaan järjestetään myös monimuoto-opiskelua. Opettajan pedagogiset opinnot suoritetaan osaksi harjoitteluina kouluissa”, Länsman selventää.
Anni-Siiri Länsmanin mukaan Inarissa odotetaan jo innolla hanketta alkavaksi.
“Ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita ja toivottavat hankkeen tervetulleeksi. Opettajapula on kova.”
Julkaistu
SHARE
Terhi Suominen
Tiedeviestinnän maisteriopiskelija, joka haluaa selvittää, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat.
“Se, että yliopisto antaa opiskelijoilleen vapaat kädet tehdä omannäköisiä päivityksiä julkiselle, viralliselle kanavalleen, on luottamuksenosoitus”, kirjoittaa Laura Tauriainen.
Turun Sanomatuutisoi marraskuun lopussa Turun yliopiston aloittaneen opiskelijalähettilästoiminnan. Nyt joukko opiskelijoita tekee sisältöä vuoroviikoin yliopiston Instagramiin. Puolen vuoden mittaisen projektin tavoitteena on saada opiskelijoiden ääni kuuluviin ja viestiä siitä, millaista opiskelijaelämä todellisuudessa on.
Itä-Suomen yliopistolla on samankaltainen lähettiläsjoukko tekemässä Instagram-sisältöä, mutta yliopiston virallisen tilin sijaan erilliselle UEFlähettiläs-tilille. Myös nämä lähettiläät näyttävät yliopisto-opiskelua omasta näkökulmastaan.
Myös Oulun yliopiston Instagram Storiesin puolella on näkynyt esimerkiksi kansainvälisten opiskelijoiden tuottamaa sisältöä, mutta itse feedin julkaisut näyttäisivät olevan pääasiassa viestintätiimin heiniä. On silti mukava nähdä myös oman yliopistomme olevan mukana opiskelijalähettiläiden hyödyntämisessä.
Instagram on kanavana juuri oikea tällaiseen sisältöön, onhan se rutkasti vapaamuotoisempi ja vähemmän pönöttävä kuin vaikkapa Twitter tai Facebook, joihin opiskelijoiden tekemä sisältö ei oikein edes istu.
Opiskelijalähettiläiden sisällöt toimivat erityisen hyvin Instagramin Storiesin puolella, missä ne ovat vielä aidompia ja tekijöidensä näköisiä. Sisällöt ovat enemmän hetken tuotoksia, eivätkä niin mietittyjä kuin feedissä. Instagramin alkuperäinen ideahan oli näyttää pieniä, nopeita hetkiä arjesta – olla instant.
Jotain Instagramin hetkellisyydestä on jo kadonnut, sillä nykyään etenkin feedissä näkyvät kuvat ja videot ovat usein ammattilaisten tekemiä, siloteltuja brändisisältöjä. Itse kaipaisin enemmän rosoa myös Instagramin kuvavirran puolelle – ja juuri siihen kaipuuseen opiskelijalähettiläiden postaukset vastaavat.
Opiskelijalähettiläiden edesottamuksista kiinnostuvat tietysti muut opiskelijat ja yliopisto-opinnoista haaveilevat. Silti aito, kiinnostava, opiskelijoiden itsensä tuottama sisältö saa myös kaltaiseni alumnin koukuttumaan. Tulen iloiseksi @uniturku-tilin pienistä tarinoista, joissa opiskelijat kertovat omasta arjestaan. Itä-Suomen sympaattiset UEFlähettiläät esittelevät lempipaikkojaan kampuksella ja antavat hakutärppejä pääsykokeita varten. Näiden hetkien kautta voin jollain tasolla päästä sisälle vaikkapa kasvatustieteiden tai lääkiksen opiskelijoiden elämään.
Se, että yliopisto antaa opiskelijoilleen vapaat kädet tehdä omannäköisiä päivityksiä julkiselle, viralliselle kanavalleen, on luottamuksenosoitus. Se viestii siitä, että yliopisto pitää opiskelijoidensa näkemyksiä, mielipiteitä ja kokemuksia tärkeinä sekä arvostaa heidän ammattitaitoaan alansa edustajina jo ennen valmistumista.
Toki opiskelijalähettilyydestä voi olla hyötyä myös tulevaa työelämää ajatellen. Kuinka moni opiskelija voi sanoa tehneensä sisällöntuotantoa tuhansille seuraajille suuren organisaation viralliselle Instagram-tilille?
Seuraavaksi toivoisin, että yliopistot veisivät tiedeviestintänsä vahvemmin sosiaaliseen mediaan antamalla tutkijoilleen vapaat kädet Instagramissa. Millainen on tutkijan työpäivä? Minkälaisia ajatuksia tutkija päässä ehtii päivän mittaan kulkea? Missä he tykkäävät syödä lounasta, mistä saa yliopiston parhaat kahvit?
Tutkijoita ja heidän työtään nostetaan toki esille jo yliopiston viestinnässä, mutta minä haluaisin nähdä myös virallisten potrettien ja mediatiedotteiden taakse.
Tutkijoiden voisi olla hyvä ottaa sosiaalisen median sisällöntuotantoa käyttöön myös siksi, että populaarin tiedeviestinnän on mukauduttava tähän aikaan ja löydettävä uusia väyliä yleisön löytämiseen. Eipä sekään varmaan haittaisi, jos tutkijan ammattiin saataisiin lisää mediaseksikkyyttä.
Soisin siis opiskelijalähettiläiden löytävän tiensä mahdollisimman monen yliopiston sosiaaliseen mediaan ja inspiroivan tutkijoita kokeilemaan tutkijalähettiläänä toimimista. Oulun yliopisto voisi avata pelin antamalla Insta-tunnarit vaikkapa kirjallisuudentutkija Jyrki Korpualle. Minä ainakin katsoisin hänen boomeranginsa ja superzoomauksensa.
Julkaistu
SHARE
Laura Tauriainen
34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteerihaku jatkuu ensi vuoden puolelle valintaa valmistelevan rekrytointityöryhmän päätöksellä. Alkuperäinen hakuaika päättyi 4.12. Ensimmäisen haun hakijoita olivat Irja-Liisa Kärkkäinen, Nea Svenfelt, Kauko Keskisärkkä, Saija Kortet, Heidi Haataja, Kalle Parviainen ja Georgia Giannopoulou. Hakijoista pyydettiin haastatteluun Kauko Keskisärkkä, Nea Svenfelt ja Irja-Liisa Kärkkäinen. Svenfelt ilmoitti myöhemmin, ettei ole käytettävissä tehtävään, joten Keskisärkkä […]
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteerihaku jatkuu ensi vuoden puolelle valintaa valmistelevan rekrytointityöryhmän päätöksellä. Alkuperäinen hakuaika päättyi 4.12.
Ensimmäisen haun hakijoita olivat Irja-Liisa Kärkkäinen, Nea Svenfelt, Kauko Keskisärkkä, Saija Kortet, Heidi Haataja, Kalle Parviainen ja Georgia Giannopoulou.
Hakijoista pyydettiin haastatteluun Kauko Keskisärkkä, Nea Svenfelt ja Irja-Liisa Kärkkäinen. Svenfelt ilmoitti myöhemmin, ettei ole käytettävissä tehtävään, joten Keskisärkkä ja Kärkkäinen haastateltiin tiistaina 18.12. edustajiston jäsenille avoimessa haastattelutilaisuudessa. Molemmat haastatellut ovat Oulun yliopiston alumneja, koulutukseltaan kauppatieteiden maistereita. Keskisärkkä toimii Pohjois-Suomen Demarinuorten järjestösihteerinä. Kärkkäinen haki syksyllä myös OYY:n koulutuspoliittisen asiantuntijan ja yritysyhteistyökoordinaattorin paikkaa.
Rekrytointityöryhmä päätti jatkaa hakua kokouksessaan 17.12. eli jo ennen ensimmäisiä haastatteluja.
“Alkuperäisessa haussa jäljelle karsiutui kolme hyvää ehdokasta, joista yksi ilmoitti saaneensa toisen työpaikan. Koimme että valintaprosessi jää liian suppeaksi, jos haastateltavia on vain kaksi, joten halusimme saada uusia hakijoita vertailtavaksi”, rekrytointiryhmän puheenjohtaja, edustajiston puheenjohtaja Elisabet Shnoro kertoo.
“Kyseessä on tärkeä tehtävä ja haluamme mahdollisimman ison poolin hakijoita”, hän jatkaa. Jo vastaanotetuista hakemuksista ei tullut esille niitä asioita, joita työryhmä uudelta pääsihteeriltä vaatii, joten ne karsittiin pois.
Painotuksena henkilöstö- ja taloushallinnon osaaminen
Shnoron mukaan pääsihteerin pestiä hakevan on täytettävä tietyt edellytykset.
“Edellytämme henkilöstö- ja taloushallinnon tuntemusta sekä rekrytointikokemusta. Vastuullisuuden ja huolellisuuden lisäksi tärkeää on myös viestinnän toimivuus eri tilanteissa”, Shnoro luettelee.
Hakukuulutuksen mukaan hakijalta arvostetaan myös korkeakouluopintoja ja ylioppilaskuntaliikkeen tuntemusta. “Nämä asiat ovat prosessissa plussaa”, Shnoro kertoo. Suurempi painoarvo on kuitenkin hänen mukaansa hakukuulutuksen edellytyksillä ja niiden avulla hakemukset karsitaan.
Entinen pääsihteeri Aino-Kaisa Manninen jätti irtisanomisilmoituksensa 17. lokakuuta, mutta ensimmäinen kuulutus pääsihteerihaulle julkaistiin vasta 13. marraskuuta.
Pitkältä vaikuttava väli johtuu Shnoron mukaan rekrytointityöryhmän pyrkimyksestä tehdä taustatyöt mahdollisimman hyvin ennen haun avaamista.
Toisen hakukierroksen hakemukset on toimitettava 2.1.2019 mennessä. Uuden pääsihteerin valitsee OYY:n edustajisto.
“Mieluisin aloitusaika uudelle pääsihteerille on 14.1.2019, mutta voi olla että prosessissa menee tammikuun lopulle,” Shnoro kertoo.
Julkaistu
SHARE
Juho Karjalainen
Oulun yliopiston alumni, joka on valmistunut tiedeviestinnästä filosofian maisteriksi.
Ensikuulemalta kysymys äänikirjoista voi kuulostaa hölmöltä: kuunteleminen on kuuntelemista, lukeminen lukemista, ja sillä hyvä. Oulun ylioppilaslehti lähti hakemaan kysymykseen tutkimukseen perustuvaa vastausta ja sai huomata, että vastaus on kysymystä moniulotteisempi. Kerromme myös, miksi jouluna kannattaa ahmia kirjoja.
Monilukutaidolla tarkoitetaan kykyä tuottaa ja tulkita erilaisia tekstejä. Teksti ymmärretään tässä yhteydessä laajasti: tekstejä voidaan tulkita ja tuottaa esimerkiksi kirjoitetussa, puhutussa, painetussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa.
Maailma on muuttunut monimediaiseksi ja globaaliksi digitaalisten ja sosiaalisten toimijoiden verkostoksi. Tekstit ympäröivät meitä kaikkialla ja kaikissa eri muodoissaan. Muutos heijastuu käsityksiimme lukutaidosta:
”Ollaan siirrytty merkittävällä tavalla eteenpäin perinteisestä käsityksestä, että lukutaito merkitsisi yksinomaisesti yksilön työskentelyä lyijykynän ja paperin tai printtikirjan äärellä ja että lukutaito opittaisiin koulurakennuksen seinien sisällä”, Jokinen kertoo.
”Niin maailma muuttuu, Eskoni”, toteaisi tähän Aleksis Kivi, kansalliskirjailijamme. Mutta olisiko hän arvannut, millaisten tekstien ristiaallokossa arkemme täällä soljuu?
Jokisen mukaan luku- ja kirjoitustaidon muuttumisen vaikutuksia tutkitaan tällä hetkellä kiivaasti, sillä onhan tunnistettu, miten esimerkiksi verkossa tapahtuva hypertekstien poukkoileva lukeminen vaikuttaa aivoihin. Tietotyöläisen aivoja jatkuvat keskeytykset kuormittavat, mutta lukeminen on lääkettä stressaantuneille aivoille.
Jokinen kertoo, että lukutaidon tutkimisen haasteita lisäävät useat eri muuttujat ja meneillään olevat, ennustamattomat muutokset. On eri asia tutkia sitä, miten tarinan kuunteleminen äänikirjana vaikuttaa esimerkiksi lukuinnostuksen viriämiseen kuin kysyä, mitä vaikutuksia auditiivisella viestikanavalla on lukemisen kognitiiviseen prosessointiin.
Helsingin yliopiston professori ja aivotutkija Minna Huotilainen on kertonut, että monet lukemisen hyödyt ovat saavutettavissa myös kuuntelemalla. Äänikirjojen kuunteleminen niin ikään kasvattaa sanavarastoa, rauhoittaa mieltä ja parantaa muistia.
Päivi Jokinen summaa, että äänikirjojen kuuntelu on yksi erinomaisen suositeltava tapa lukea liikkeellä ollessaan. Tarinat kulkevat mukana älylaitteessa ja ovat nopeasti saatavilla, mutta laatuun kannattaa välillä kiinnittää huomiota:
”Vaihtelevan tasoisten podcastien ja tube-vlogien seuraamisen rinnalla voi olla virkistävää vaihtelua kuunnella älylaitteelta vaikkapa kotimaisten kirjailijoiden klassikkoteoksia!”
Myös aivotutkija Huotilainen suosittelee pitkiin kertomuksiin paneutumista, sillä Twitter-virran kaltainen asiasta toiseen pomppiminen tyhmentää meitä ja taannuttaa kognitiivista kapasiteettiamme.
Äidinkielen opettajat ja lukutaidon tutkijat jakavat yhteisen huolen perinteisen, tekstin dekoodaamiseen ja analyyttiseen prosessointiin perustuvan lukutaidon heikkenemisestä ja sivistyksen käsitteen muuttumisesta.
Niinpä Päivi Jokisen viime hetken joululahjavinkki sellaista miettivälle onkin painettu printtikirja.
”Nykymaailma on täynnä rikkaita ja monimuotoisia mahdollisuuksia lukemiseen, ja niitä kaikkia voi innostuneesti ja samalla sopivan kriittisesti vaalia.”
Kuuntelevatko opiskelijat äänikirjoja?
Oulun ylioppilaslehti jalkautui opiskelijoiden pariin kysymään, millaisia kokemuksia opiskelijoilla on äänikirjoista. Saimme selville, että moni luottaa vielä paperisen kirjan tarjoamaan nautintoon.
Ei säännöllistä kuuntelua
Äänikirjat kiinnostavat, mutta harva kuuntelee niitä. Yksi vastaaja oli aikeissa aloittaa kuuntelun joululomansa aikana. Muutama vastaaja oli kuunnellut ainakin yhden kirjan. Vain yksi vastaajista oli kuunnellut äänikirjoja satunnaisesti yli vuoden ajan.
”Olen kuunnellut äänikirjoja vuoden 2017 alusta. Tykkään kirjoista, mutta niiden lukemisessa on haasteita, koska minulla on lukihäiriö. Minun tapauksessani äänikirjat tuovat helpotusta, kun voin nauttia kirjallisuudesta pienemmällä vaivalla ja nopeammin.” (Ilona, biologian opiskelija)
”Yhden kirjan olen kuunnellut äänikirjana vuosia sitten, mutta en oikein siitä innostunut. Muustakin lukemisesta olen luopunut, sillä lukemisesta on mennyt maku pakkolukemisen vuoksi.” (Oskar, maantieteen opiskelija)
”En kuuntele säännöllisesti äänikirjoja, mutta yhden kuuntelin, koska juuri se teos ei ollut vielä saatavilla muualla” (Lucie, informaatiotutkimuksen opiskelija)
Ei ykkösvaihtoehto, mutta hyvä lisä
Yllättävän moni opiskelija on mieltynyt vanhaan kunnon paperiseen käyttöliittymään, vaikka uudet tulokkaat, kuten äänikirjat, nähtiin tervetulleena lisänä markkinoille. Yksi vastaajista huomautti, että e-kirjoista ja äänikirjoista puuttuu yksi kirjoissa tärkeä ominaisuus −hypisteltävyys. Kirja voi olla kaunis esine, jonka graafisella ilmeelläkin on merkityksensä lukunautinnossa.
Sähköisten e-kirjojen sekä kuunneltavien äänikirjojen myyntikäyrä on noususuuntainen. Äänikirjoja tarjoavia palveluita on markkinoilla useampia, mutta pääsääntöisesti ne ovat tutustumisjakson jälkeen kaikki maksullisia. Opiskelijan näkökulmasta äänikirjat ovat yksi menoerä muiden joukossa, joten jos palvelusta maksaa, tulisi sitä käyttääkin.
”Pidän äänikirjan ideasta, sillä sehän avaa portin kirjojen maailmaan esimerkiksi näkövammaisille. Äänikirjat ovat vaihtoehtoinen tapa nauttia lukemisesta.” (Lucie, informaatiotutkimuksen opiskelija)
”Olen miettinyt, että tiskaamisen ohessa voisi hyvinkin kuunnella jotain kirjaa.” (Milla, biologian opiskelija)
”En ole kuunnellut äänikirjoja, mutta jos tenttikirjoja olisi saatavilla äänikirjoina, niin miksipä ei.” (Otto, prosessitekniikan opiskelija)
”Äänikirjat eivät ole iskeneet. Minua viehättää tekstin lukeminen itsessään, se lukukokemus siinä merkitsee.” (Eevi, maantieteen opiskelija)
”Minua miellyttävät sekä kirjat että äänikirjat molemmat, mutta käytän niitä eri tavoin. Romaaneja kuuntelen mieluummin, mutta sitten tietokirjoja tykkään lueskella tavalliseen tapaan ja enemmän selaillen sieltä täältä.” (Ilona, biologian opiskelija)
”Rakastan kirjojen lukemista, mutta tenttikirjat ja muu opiskelu verottavat lukemiseen jäävää aikaa. Äänikirjat kiinnostavat, mutta näin digifossiilina minua ahdistaa äänikirjoihin liittyvät applikaatiot ja kuukausimaksut.” (Hanna, logopedian opiskelija)
Julkaistu
SHARE
Venla Tuohino
Tiedeviestinnän maisteriohjelman kasvatti, graduntekijä ja skeptikko.
