Nostalgiaa, meditaatiota, taiteen metodi – retroteknologian ystävät kertovat, mikä filmissä ja vinyylissä kiehtoo

Kulunut vuosikymmen on tuonut kuluttajille valtavan määrän uusia teknologisia laitteita ja palveluita. Silti menneisyyden teknologiset ilmiöt, kuten vinyylilevyt ja filmikamerat, eivät ole kadonneet minnekään. Mikä retroteknologiassa meitä oikein kiinnostaa?

Pian päättyvä 2010-luku jää historiaan kuluttajateknologian kehittymisen pikajuoksuna. Älypuhelimet ja tabletit ovat vakiinnuttaneet paikkansa käsissämme, mutta kehityksen suunta ei aina ole eteenpäin.

Älylaitteiden aikakauden voi katsoa käynnistyneen vuonna 2007, kun Apple julkaisi ensimmäisen iPhonensa. Toden teolla älypuhelimet yleistyivät vasta vuosikymmenen vaihteen jälkeen. Älypuhelimen mullistava elementti ei ollut se, mitä se piti sisällään, vaan se, mitä sovelluksia siihen kehitettäisiin. Yksi kuluvan vuosikymmenen merkittävimmistä sovelluksista otti innoituksensa menneisyydestä.

Lokakuussa 2010 julkaistu Instagram oli ensimmäinen todellinen älypuhelimen välityksellä itsensä läpi lyönyt sosiaalinen media. Alkuperäinen Instagram oli suodattimiin keskittyvänä sosiaalisena mediana suora tribuutti pikakameroiden ja filmikuvien estetiikalle – jopa palvelun nimi yhdistää pikakameran sähkeeseen.

Instagramin nousussa yksi tärkeimpiä tekijöitä oli filtteri: varhaisten älypuhelimien heikko kameralaatu ei haitannut, sillä yhdistettynä retrohenkisiin kuvasuodattimiin se loi nostalgisen vaikutelman, vaikka kuva olisi otettu vain viisi sekuntia aiemmin.

Vuosikymmenen alkuvuosina digimaailman valloitti myös ruotsalaisyhtiö Spotify. Vuonna 2008 aloittanut musiikin suoratoistopalvelu avasi käytännössä rajattoman musiikkikirjaston kuluttajille: yhtäkkiä aiemmin vain laittomien nettilatausten tai paksun lompakon mahdollistama musiikkikirjasto oli kenen tahansa saatavilla,  ilman torrentien käytön aiheuttamaa rikollisuutta, vain mainosten kuuntelun tai kuukausimaksun hinnalla.

Spotifyn aloittama suoratoistobuumi on sittemmin muuttanut tapamme kuluttaa musiikkia. Vain muutamassa vuodessa koko kulttuurinala mullistui täysin.

2010-luvulla lähes kaikki on vain napin painalluksen päässä, mutta kuten fysiikka opettaa, jokaiselle voimalle on vastavoimansa. Samaan aikaan, kun digitaalisuus on tehnyt kaikesta helppoa, monet ovat  kääntyneet menneen teknologian puoleen.

Vinyylilevyjen myynnin kasvu ja filmikameroiden renessanssi eivät ole ainoita alueita, joissa retroteknologia kiinnostaa: Nokia julkaisi vuonna 2017 uudelleen legendaarisen 3310-puhelimensa, ja 1980- ja 1990-luvun pelikonsolit ovat palanneet yksi toisensa jälkeen markkinoille.

Voiko sittenkään puhua menneisyyden teknologiasta? Vinyylilevyt ja filmikamerat eivät suinkaan ole hävinneet mihinkään, vaikka teknologian kehitys ajoi niiden ohi.

Muodista menneet ja vanhentuneeksi koetut laitteet unohdettiin kaappeihin ja ullakoille, kannettiin kirpputoreille tai kaatopaikalle.

Niin ainakin luulimme.

Välineromantiikkaa ja taiteen metodeja

Vaikka filmikamerat poistuivat monien kuluttajien käytöstä 2000-luvulle tultaessa, niiden käyttö jatkui aktiivisesti toisaalla. Digitaalisuuden oli määrä ratkaista filmin tallentamien kuvien määrää ja kehittämisestä koskevat ongelmat, mutta teki sen kuvien laadun kustannuksella. Kesti aina 2000-luvun puolivälin tienoille ennen kuin digikuvaus saavutti kriteerit, jotka ammattilaistason kuvaaminen vaati.

Oululainen valokuvaaja Joel Karppanen korostaa filmikuvauksen olevan yhä pääsääntöinen formaatti etenkin taidekuvauksessa. Oulun ylioppilaslehden kuvaajanakin toiminut Karppanen on käyttänyt töissään usein Hasselblad-filmikameraa ja valinnut filmin käytön puhtaasti taiteensa metodina.

“Valintojen merkitys kasvaa kun käytettävissä on vain 12 ruutua tuhannen sijaan. Sillä on myös psykologinen vaikutus kuvaustilanteeseen. Sen sijaan, että pitäisin isoa digijärkkäriä uhkaavasti kasvojeni edessä on minulla on laatikkokamera, olen nöyrästi vähän kumarassa ja pystyn katsomaan kuvattavaa silmiin”, Karppanen kertoo filmikuvauksen viehätyksestä.

Karppanen katsoo asiaa ammattilaisen silmin. Hänen mukaansa filmikuvaukseen liittyvä nostalgia elää välineromanttisissa harrastajapiireissä, joissa olennainen osa kokemusta on filmin kehittäminen itse.

”Heti ekan ruudun kohdalla ihastuin siihen fiilikseen, että ei voi tietää varmaksi onnistuiko kuva vai ei.”

Yksi tällainen harrastaja on geologian opiskelija Juho Rasmus, jonka pitkään kytenyt kiinnostus filmikuvaukseen muuttui sanoista teoiksi kesällä 2018.

“Päätin, että on pakko päästä kokeilemaan ja otin siskolta lainaan sen aika kehittyneen filmijärkkärin. Heti ekan ruudun kohdalla ihastuin siihen fiilikseen, että ei voi tietää varmaksi onnistuiko kuva vai ei”, Rasmus avaa.

Häntä filmille kuvaamisessa kiehtoo kokonaisuus, aina laitteiden hankinnasta filmin kehittämiseen saakka.

Käsinkosketeltavia ääniaaltoja

Tarinassa vinyylilevyjen paluusta pinnalle on monia yhtymäkohtia filmikuvauksen renessanssiin. Suomen Musiikintuottajien yhdistyksen tilastoista selviää, että vinyylien myynnin taitekohta oli vuosi 1992, jolloin vinyyleitä myytiin Suomessa 1,1 miljoonaa kappaletta. Vain pari vuotta myöhemmin myynti oli jo sukeltanut niin, että se pyöristyi tilastoissa 0,0:aan.

Kuluttajien silmissä vinyyli oli pitkään mennyttä, mutta formaatti säilyi DJ:iden ja musiikki-intoilijoiden suosiossa.

Oululaista pitkän linjan DJ:tä Juhani Oivoa vinyylissä kiehtovat musiikkiraitojen fyysinen ulottuvuus ja haptisuus, musiikin kokeminen tuntoaistin avulla.

“Tuhansia kappaleita on myös helpompi hahmottaa ja sisäistää fyysisinä artrfakteina kuin tekstinpätkinä näytöllä. Tykkään rajoitteista: vinyylejä julkaistaan rajattu määrä verrattuna loputtomaan virtaan uusia digitaalitiedostoja. On vähemmän stressaavaa seurata vinyylijulkaisuja kuin ottaa haltuun kaikki maailman bitit.”

Oivo uskoo, että juuri vinyylien fyysisyys kiinnostaa musiikin ystäviä. Rannattomassa ja kasvottomassa mp3:sten ja Youtube-linkkien meressä on erityistä omistaa suosikkimusiikkinsa levyllä, jolla etenkin kansitaide pääsee oikeuksiinsa.

“Nykymaailman virikkeitä täynnä olevan virtuaalimaailman vastapainoksi voi pysähtyä levyn äärelle teoksena ja keskittyä hetken aikaa yhteen asiaan”, Juhani Oivo tiivistää.

Suoratoistopalveluihin verrattuna musiikin kuuntelu vinyyliltä käy suorastaan rituaalista.

“Nykymaailman virikkeitä täynnä olevan virtuaalimaailman vastapainoksi voi pysähtyä levyn äärelle teoksena ja keskittyä hetken aikaa yhteen asiaan.”

 

Vinyyleissä monia miellyttää niiden kansitaide. Nämä kirjoittajan kuvaamat esimerkit löytyivät belgialaisesta divarista.
Vinyyleissä monia miellyttää niiden kansitaide. Nämä kirjoittajan kuvaamat esimerkit löytyivät belgialaisesta divarista.

Tietojenkäsittelyä Oulun yliopistossa opiskelevan Jussi Moilasen mukaan vinyylien äärellä musiikista voi löytää uusia elementtejä.

“Digitaalinen media, kuten CD, on teknisesti vinyyliin verrattuna parempi. Vinyyli ei voi kilpailla paremmalla äänenlaadulla. Vinyyleissä kiehtovat kansitaide, erilaiset tekniset toteutukset ja se, että musiikkia tulee harvemmin skipattua lempibiiseihin, joten voi löytää uusia juttuja”, Moilanen kertoo.

Esimerkkinä vinyylien erilaisista teknisistä toteutuksista Moilanen nostaa The Beatlesin Sgt. Pepper Lonely Hearts’ Club Band -levyn lopussa kuultavan loopin, joka jatkaa vinyylillä soimistaan loputtomiin.

Nostalgiaa ja meditaatiota

Juho Rasmus seuraa Suomessa käytävää filmikeskustelua ja kertoo harrastuksen pariin tulevan sekä nuoria, jotka eivät ole välttämättä edes ennen nähneet filmikameraa, että veteraaneja, jotka ovat kuvanneet filmille pitkään ja siirtyneet digikameroihin.

“Nuoria filmissä kiehtoo varmasti sen ‘erikoisuus’ sekä esimerkiksi Instagramin kautta saadut vaikutteet. Esimerkiksi Kendall Jenner oli nakannut kuvan itsestään filmikameran kanssa nettiin ja sen saman mallin kameran hinta oli pompannut moninkertaiseksi vajaassa viikossa.”

Kun filmikamerat väistyivät suurissa määrin ammattilaisten käytöstä, suuri määrä kamerakalustoa vapautui harrastajien käyttöön. Kalustoa tärkeämpi syy filmikuvauksen suosioon on keskittyminen itse tekemiseen.

”Filmikuvaus ei tule enää koskaan olemaan valtavirtaa ja tietynlainen alakulttuurisuus, käsityöläisyys ja punk-asenne kiehtovat ihmisiä.”

“Aiheesta kiinnostuneet ehkä mieltävät filmikuvan aidommaksi, enemmän käsityöläisyydeksi, kuin kertakäyttökulttuurin ylitsepursuavat digikuvat. Filmikuva voidaan nähdä merkityksellisempänä. Filmikuvaus ei tule enää koskaan olemaan valtavirtaa ja tietynlainen alakulttuurisuus, käsityöläisyys ja punk-asenne kiehtovat ihmisiä”, pohtii oululainen valokuvaaja Juuso Haarala. 

Hän näkee filmikuvauksen suurimman buumin menneen jo ohi.

“Ammatikseen valokuvaavalle filmikuvaus on yhdistelmä nostalgiaa ja meditaatiota. Filmikuvaus on minulle rentouttavaa tekemistä: valokuvausta, mutta kuitenkin sen verran erilaista fiilikseltään, ettei se tunnu työltä”, itsekin filmille kuvaava Haarala kertoo.

Irti kasvottomista tiedostoista

Digitaalisuuden lähes rajaton kuva- tai musiikkikapasiteetti ei tee siitä läheisiä: mp3:n tai jpg:n voi omistaa, mutta sitä ei voi pitää käsissään. Filmikuvauksen ja vinyylien harrastajien puheessa korostuvat fyysisen formaatin konkreettisuus, asian pariin rauhoittuminen ja aito innostus asiaa kohtaan.

Onko syynä kyllästyminen teknologian räjähtäneeseen määrään vai millenniaalisukupolven nostalgiahaluisuus?

Monelle menneisyyden teknologia antaa mahdollisuuden pysähtyä virikkeitä ja näyttöjä täynnä olevassa arjessa. Digitaalisuus ei ole yksinomaan helpottanut ihmisten elämää, vaan täyttänyt sitä entisestään erilaisilla ärsykkeillä.

Retroteknologian suosion voi nähdä silittävän tätä kehitystä vastakarvaan: se pakottaa pysähtymään ja tekemään asiat “vaikeasti”.

Vinyylilevyt ja filmikamerat näyttävät tulleen jäädäkseen. Retropelikonsolien uusi tuleminen on edennyt 8-bittisestä Nintendo Entertainment Systemistä Playstationiin. C-kasetit ovat löytäneet tiensä punk-piireistä lifestyle-ketju Urban Outfittersin katalogiin.

Mutta mitä tulevaisuus tuo tullessaan 2020-luvulla? On vaikeaa, ellei jopa mahdotonta ennustaa, mitkä asiat nousevat muotiin tulevalla vuosikymmenellä tai edes kolmen seuraavan vuoden sisällä. Viitteitä tulevaisuuden trendeistä voi saada kuitenkin tällä hetkellä pinnalla olevasta 1990-luvulta ammentavasta muodista.

Voisivatko VHS-nauhat tehdä paluun vastareaktiona ultrateräväpiirtotelevisioille ja keskittymiskyvyn vievälle Netflix-tulvalle? VHS-estetiikka onkin jo viime vuosina nostanut päätään kasettien häiriöistä kuvaa jäljittelevien mobiilisovellusten tulvana. Videokasettien nostalgia-arvoa ei voi kiistää, mutta tuntuu epätodennäköiseltä, että epätarkka ja työläs formaatti nauttisi tulevaisuudessa laajaa suosiota.

VHS saattaakin löytää uuden suosion keräilykohteena: Ebayssä Disneyn tiettyjen klassikkoelokuvien VHS-julkaisujen hinnat ovat nousseet jo tuhansiin dollareihin. Mutta suomenkieliset dubbaukset tuskin kiinnostavat kansainvälisiä keräilijöitä ja heidän kukkaroitaan.

Puhelinmaailmassa näyttäisi hullunkuriselta, jos 2000-luvun alun matkapuhelimet nousisivat uuteen suosioon älypuhelinten kehityskulun vastareaktiona. Nykyaikaisiin älypuhelimiin verrattuna Nokia 3310:n aikalaisten puolesta puhuvat lyömätön akunkesto ja irtautuminen jatkuvasta tavoitettavana olemisen paineesta. Tavoittamattomuus on tänä päivänä harvinaista, ja älypuhelinpaastot voivat olla tulevaisuuden luksusta.

Retroteknologian viehätyksessä keskeistä on hitaus ja tekemisen äärelle pysähtyminen. Nämä piirteet ovat varmasti mukana myös tulevaisuudessa keskustelua herättelevissä ilmiöissä.

Seuraava Instagram-vaikuttajien hehkuttama muoti-ilmiö voi piillä niin VHS-kaseteissa, älypuhelimista luopumisessa, käsinkirjoitetuissa kirjeissä – kenties painetussa sanassa, 1500-luvulle saakka juurensa ulottavassa printtimediassa.

 

Julkaistu ensimmäisen kerran 21.2.2019 Oulun ylioppilaslehden numerossa 1/2019.

Mirko Siikaluoma

Oululainen toimittaja, joka nukkuu liian usein liian vähän ja bongaa kirpputoreilta korneja levynkansia.

Lue lisää:

Taiteiden Yö on taas täynnä kymmeniä tapahtumia – torstai-illassa luvassa ainakin Äänenpainekammio, valokuvapyykkiä ja puheburleskia

Yli kaksisataa kulttuuritapahtumaa samana yönä. Kuulostaa hurjalta, mutta uskottava on. Oulussa vietetään 15. elokuuta Taiteiden Yötä, jonka vuoksi kaupunki on täynnä erilaisia näyttelyitä, esityksiä ja installaatioita aamuun asti. Jos kokee huimausta Taiteiden Yön laajan ohjelmatarjonnan edessä, kannattaa seurata Oulun ylioppilaslehden kokoamaa lyhyttä läpileikkausta tapahtuman tarjonnasta. Koko ohjelman löydät Oulun Juhlaviikkojen verkkosivuilta. Ohjelman saa helposti mukaan myös myös Oulun juhlaviikot […]

Yli kaksisataa kulttuuritapahtumaa samana yönä. Kuulostaa hurjalta, mutta uskottava on. Oulussa vietetään 15. elokuuta Taiteiden Yötä, jonka vuoksi kaupunki on täynnä erilaisia näyttelyitä, esityksiä ja installaatioita aamuun asti.

Jos kokee huimausta Taiteiden Yön laajan ohjelmatarjonnan edessä, kannattaa seurata Oulun ylioppilaslehden kokoamaa lyhyttä läpileikkausta tapahtuman tarjonnasta. Koko ohjelman löydät Oulun Juhlaviikkojen verkkosivuilta. Ohjelman saa helposti mukaan myös myös Oulun juhlaviikot -sovelluksessa, jonka voi ladata App Storesta tai Google Playstä.

Oulun keskustassa järjestetään samanaikaisesti Taiteiden Yön kanssa myös keskustan Korttelihaipakka ja useita Oulun Muusajuhlien tapahtumia.

 

Snooker Time, Asemakatu 28

Jalot Pojat & Siveelliset Veljekset, kello 23–00 

Musiikkia julkisten vessojen kävijöille? Kyllä vain, vessanseinäkirjoituksista ammentava duo taustabändeineen esittää materiaalia albumiltaan Vessakirjoitukset I & II.

 

Kulttuuritalo Valve, Hallituskatu 7

Flamencoyhdistys Palo Nuevo, kello 20–21.30

Ohjelmaan kuuluu muun muassa kirjailija Katri Rauanjoen puheburleski-alter ego Palma de Mallorca, joka esittää Valve-salissa maistiaisen tulevasta monologiesityksestä Ruumiillisia tarinoita – Cuentas corporales.

Hot Mess: OMVF-näyttely, kello 10–22

Valvegalleriassa nähdään tämän hetken todellisuutta pohtivaa kotimaista nykytaidetta.

Christian Petzold: Transit, kello 19

Saksalais-ranskalainen elokuva kertoo samannimiseen romaaniin pohjautuvan tarinan saksalaismiehityksen ajan Ranskasta. Elokuvan näet 8 euron hintaan Kulttuuritalo Valveen yläkerrassa.

 

Madetojan puisto

Photo Laundry, kello 15–20

Pohjoisen valokuvakeskuksen järjestämä Photo Laundry tarjoaa tilaisuuden vaihdella valokuvia. Pyykkinaruille ripustetuista valokuvista voi ottaa mieluisan, kunhan jättää omansa tilalle.

 

Valkean Kesäkatu, Isokatu 25

Cassiopeia goes PMMP, kello 20

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sekakuoro Cassiopeia esittää uutta materiaaliaan Kauppakeskus Valkean Kesäkadulla.

 

Asematunneli, Hallituskatu

Rytmitunneli 2019, kello 19.30–21.30

Perinteinen Asematunnelin lyömäsoittimien jammailutapahtuma Rytmitunneli antaa jokaiselle mahdollisuuden vapauttaa sisäisen rumpalinsa.

 

Tukikohta, Sorvarintie 5

Äänenpainekammio))) Vol. 2, kello 18.30–00

Siinä voi meluherkkää hirvittää, kun Tukikohdan pommisuojassa esiintymässä nähdään oululaisia metelimuusikoita. Lavalle nousevat Montone & KVHH (Ambient, Noise), Jussi Alaraasakka (Drone, Minimal Techno), Sound+Vision (ääni- ja kuvataiteen yhteensulautuma), Aids Mom (Industrial Noise/PE), Tyhjä Pää (Experimental Electronics/Harsh Noise). Paikan sisäilman takia homeyliherkille suositellaan hengityssuojaimia. 

 

Real Deal, Kirkkokatu 20

MISDIAGNOSIS, kello 12–06 

Rita Juneksen maalauksiin pohjaava videoinstallaatio Real Dealissa.

 

Pikisaari, Pikisaarentie 13 ja 17

Designtori, kello 15–22 

Neljättä kertaa Pikisaaressa järjestettävä Designtori tuo suomalaisen nykydesignin kaupunkikuvaan. Tapahtumassa muotoilijat ja taidekäsityöläiset myyvät tuotteitaan, kuten grafiikkaa ja vaatteita. Tämän lisäksi torilta saa myös syötävää ja juotavaa.

Helmi Juntunen

Oululainen metamoderni antropologi ja mielten välisen etäisyyden avaruuscowgirl.

Lue lisää:

Tämän vuoden Vulcanalian artistit julki: Pyhimys, Teekkaritorvet ja Cassiopeia esiintyvät 11.9. Teatrialla

Opiskelijat ja opiskelijoiden taide näkyvät Vulcanaliassa tänä vuonna kaikessa. Cassiopeian ja Teekkaritorvien lisäksi opiskelijat ovat esillä tapahtuman koristelussa, josta vastaa Oulun korkeakoulujen taidepiiri Tapiiri.

In English

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan järjestämän Vulcanalian iltajuhlan eli Vulcanalia Festivalin esiintyjät ovat Pyhimys, Teekkaritorvet ja Cassiopeia. Tänä vuonna Vulcanalia Festivalia juhlitaan 11. syyskuuta Oulun Club Teatrialla.

Pyhimys (Mikko Heikki Matias Kuoppala) on suomalaisen räpin tunnetuimpia  ja palkituimpia nykytekijöitä, jonka hitteihin lukeutuvat muun muassa Jättiläinen ja Kynnet, kynnet. Pyhimys on palkittu useaan otteeseen, tuoreina esimerkkeinä ovat kesällä saatu Juha Vainion sanoittajapalkinto ja tämän vuoden seitsemän Emma-patsasta. Soolouransa ohella Pyhimys tunnetaan myös Teflon Brothers ja Ruger Hauer -yhtyeiden jäsenenä, sekä yhteistyöstään Saimaa-yhtyeen kanssa.

”Artistibuukkaukseen vaikuttavat hintojen ja tarjousten kohtaaminen ja artistien aikataulut. Pyhimyksen tapauksessa aikataulut ja kiinnostus osuivat yhteen. Koettiin että Pyhimys kiinnostaa monia ja on ollut esillä tänä vuonna. Siksi Pyhimys oli meiltä selkeä valinta ja samalla myös suuri satsaus”, sanoo OYY:n  tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntija Asta Salomaa.

Pyhimyksen ohella Teatrialla nähdään myös oululaisia opiskelijoita Teekkaritorvien ja Cassiopeian esiintyessä.

Teekkaritorvet on vuonna 1970 toimintansa aloittanut oululainen puhallinorkesteri, joka on tunnettu varsinkin Wappukonserteistaan.

Myös 40-vuotista taivaltaan keväällä juhlinut Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sekakuoro Cassiopeia esiintyy tapahtumassa. Tänä vuonna levyllisen PMMP-yhtyeen kappaleita kuorosovituksina julkaissut Cassiopeia on kesällä palkittu ainoana pohjoissuomalaisena kuorona Tampereen Sävel -kuorokatselmuksessa.

Vulcanalian ennakkolipunmyynti alkaa 19. elokuuta. Viime vuonna Vulcanalia Festival myytiin loppuun jo ennakkoon. Asta Salomaa uskoo saman olevan mahdollista tänäkin vuonna.

Lippu kannattaa Salomaan mielestä ehdottomasti hankkia ennakkoon.

”Vaikka Teatria on iso, sekin voi myydä loppuun, koska meillä on tänä vuonna todella hyvät esiintyjät ja liput ovat halvat.”

Salomaan mukaan helpointa olisi ollut järjestää tapahtuma tänäkin vuonna Areena Oulussa, mutta järjestäjät halusivat tarjota vielä suuremmalle osalle opiskelijoista mahdollisuuden osallistua Vulcanaliaan.

Teatrialla järjestelyt ovat Salomaan mukaan sujuneet hyvin.

Opiskelijoiden kädenjälki näkyy

Opiskelijat ja opiskelijoiden taide näkyvät Vulcanaliassa tänä vuonna kaikessa. Cassiopeian ja Teekkaritorvien lisäksi opiskelijat pääsevät esiin tapahtuman koristelussa, josta vastaa Oulun korkeakoulujen taidepiiri Tapiiri.

”Olemme halunneet opiskelijoiden näkyvän visuaalisessa puolessa ja esiintyjinä. Joka vuosi on yritetty huomioida opiskelijat, niin tänäkin vuonna. Opiskelijakulttuurin esiintuonti on meille tärkeää”, Asta Salomaa kertoo.

25. kerta toden sanoo

Tänä vuonna Vulcanalia järjestetään kenties viimeisen kerran, sillä seuraavia lukuvuoden avajaisia juhlitaan mahdollisesti OSAKO:n (Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan) kanssa.  Totuttuun tapaan juhlapäivään kuuluvat iltajuhla Vulcanalia Festivalin lisäksi myös Linnanmaan kampuksen järjestömessut kello 10-14. Vulcanalia Festivalin viralliset jatkot pidetään Viihdemaailma Ilonassa.

OYY järjestää Vulcanalian jo 25. kerran. Ensimmäisen kerran tapahtuma järjestettiin Rauhalan edustalla vuonna 1995. Vuonna 2003 juhlinta siirtyi Kuusisaareen ja 2012 Toppilan Möljälle. Vuoden 2014 jälkeen tapahtuman iltajuhla on järjestetty aina uudessa paikassa, viime vuonna Areena Oulussa.

Viime vuonna iltajuhlassa esiintyivät Teekkaritorvet, Satellite Stories ja Stig. Aiempina vuosina Vulcanaliassa ovat esiintyneet muun muassa Kauko Röyhkä, Musta Barbaari, Anssi Kela, Tuomas Kauhanen ja Redrama.

Helmi Juntunen

Oululainen metamoderni antropologi ja mielten välisen etäisyyden avaruuscowgirl.

Lue lisää:

Varovasti Kontinkankaalla: OYS:n tietyöt vaikuttavat sairaalan alueella liikkumiseen

​Uuden sairaalan rakentaminen ja Oulun yliopistollisen sairaalan edustalla tehtävät tietyöt vaikuttavat Kontinkankaan kampuksen lähiseudun liikennejärjestelyihin, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ja Oulun yliopisto tiedottavat. OYS:n keskuskadulla, lasten ja nuorten poliknikan edessä kulkevalla tieosuudella tehdään paraikaa tietöitä. Tietyöt käynnistyivät elokuun alussa, ja niiden arvioidaan vaikuttavan alueen liikennejärjestelyihin lokakuulle saakka. Autot ja linja-autot pääsevät kulkemaan OYS:n edustan keskuskatua molempiin suuntiin […]

​Uuden sairaalan rakentaminen ja Oulun yliopistollisen sairaalan edustalla tehtävät tietyöt vaikuttavat Kontinkankaan kampuksen lähiseudun liikennejärjestelyihin, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ja Oulun yliopisto tiedottavat.

OYS:n keskuskadulla, lasten ja nuorten poliknikan edessä kulkevalla tieosuudella tehdään paraikaa tietöitä. Tietyöt käynnistyivät elokuun alussa, ja niiden arvioidaan vaikuttavan alueen liikennejärjestelyihin lokakuulle saakka.

Autot ja linja-autot pääsevät kulkemaan OYS:n edustan keskuskatua molempiin suuntiin koko urakan ajan. Kastellin monitoimitalon suunnalta Kajaanintien suuntaan ajettaessa liikenne ohjataan tietöiden edetessä väliaikaisesti vaihtoehtoisia reittejä pitkin. Vilkkaimpina aikoina paikalla on liikenteenohjaus sujuvan kulkemisen varmistamiseksi.

Pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden reitti ohjataan niin pohjoisen kuin etelänkin suunnasta tultaessa väliaikaisesti OYS:n päärakennuksen viertä kulkevaa kevyenliikenteenväylää pitkin. Lasten- ja nuorten poliklinikan puolella kulkeva kevyenliikenteenväylä on töiden aikana osittain suljettu liikenteeltä. Suositeltu reitti on merkitty opastein.

Työmaat vaikuttavat myös Kajaanintien ja OYS:n risteyksen ja Aapistien seudun kevyen liikenteen järjestelyihin.

Myös lähellä sairaalaa sijaitsevan Kastellin koululaisten on oltava varovaisia liikkuessaan alueella. OYS:n alueella on käynnissä monta työmaata ja uusia työmaita tulee koko ajan lisää. Siksi sairaalan lävistävällä Keskialueella liikkumista kannattaa välttää ja kiertää Aapistien kautta. Sairaalarakentaminen vaikuttaa koululaisten liikkumiseen pitkään: nyt koulun aloittaneet ovat yhdeksännellä luokalla, kun uusi sairaala valmistuu.

Liikennejärjestelyt ovat osa laajaa OYS 2030 -uudistamisohjelmaa. Sen myötä Oulun yliopistollisen sairaalan koko rakennuskanta uudistetaan. Uuden sairaalan rakennustyöt kestävät noin kymmenen vuotta. Uudisrakentamisen on tarkoitus valmistua vuoteen 2030 mennessä.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Tove Janssonin tuotannossa huumori ja alakulo kulkevat käsi kädessä

Tove Janssonin teoksiin tiivistyy ihmiselämä kaikkine sävyineen ja tunteineen. Janssonin teksteissä humoristisuus ei torju vakavaa ja surullista, vaan molemmat mahtuvat teksteihin ja kuviin samanaikaisesti. Monipuolisen ja lahjakkaan taiteilijan tuotantoon sukeltaa meneillään oleva nelivuotinen tutkimusprojekti.

Tove Jansson (1914–2001) on ollut tänä vuonna jälleen komeasti esillä tuoreen Muumilaakso-animaation myötä. Muumeista tunnettu Jansson oli ainutlaatuinen monilahjakkuus: lastenkirjailija, romaanikirjailija, novellisti, kuvataiteilija, sarjakuvataiteilija, graafikko ja kuvittaja. Tutkimus Janssonin tuotannosta on tähän mennessä keskittynyt usein Muumi-kirjoihin.

Lisää näkökulmia taiteilijan tuotantoon tuo vuosina 2018–2022 toteutettava projekti, jota johtaa Oulun yliopiston kirjallisuuden yliopistonlehtori Jussi Ojajärvi. Koneen Säätiön rahoittamassa projektissa on mukana yhteensä viisitoista tutkijaa. Työryhmä kirjoittaa tutkimukseensa pohjautuvan yleistajuisen Tove Jansson Companion -teoksen, joka toimii lukuoppaana Janssonin kirjalliseen tuotantoon.

Yhteiskunnasta irrallinen ihminen ahdistuu

Oulun yliopiston kirjallisuuden tutkija Kasimir Sandbacka tutkii projektissa yksilön ja yhteiskunnan suhdetta Janssonin novelleissa. Tutkijaa kiinnostaa se, miten ihmisen tuntemisen ja kokemisen tavat näkyvät novelleissa.

“Kärjistäen Janssonia on pidetty individualistina ja boheemina, joka ei ota selkeästi kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin kirjallisuudessaan”, Sandbacka aloittaa.

Hän tarkastelee tutkimuksessaan Janssonin novellien melankoliaa yhteiskunnallisena rakenteena. Oleellisena osana tässä on tunne siitä, että yhteiskuntaan ei pysty vaikuttamaan vaan se kulkee omilla raiteillaan. Moderni yhteiskunta muuttuu nopeasti, jolloin tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa, mutta samalla myös yhteys menneeseen katkeaa.

“Ihminen ei pysty asettamaan omaa elämäänsä jatkumoon, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus muodostaisivat mielekkään elämäntarinan”, Sandbacka pohtii.

Pakoyrityksiä normien puristuksesta

Tove Janssonin 1970-luvulla kirjoittamissa novelleissa on paljon sellaista, mihin nykypäivän länsimainen ihminen voi samaistua. Kasimir Sandbacka tarkastelee sitä, miten tiettyjen sääntöjen mukaan toimiminen aiheuttaa ahdistusta ja alakuloa novellien henkilöissä.

“Normit ovat niin ehdottomia ja tarkkoja, mutta jollain tavoin samalla epäselviä. Aina ei edes hahmoteta sitä, miksi on kiire tai miksi pitää toimia tietyllä tavalla. Silti koetaan, että on toimittava tiettyjen sääntöjen mukaan”, Sandbacka miettii.

Sandbacka kertoo esimerkin Aikakäsite-novellista, jossa nuori mies matkustaa yhdessä isoäitinsä kanssa. Mies kertoo novellin alussa, että isoäiti on kadottanut ajantajunsa. Yö ja päivä sekoittuvat, isoäiti on pudonnut modernin yhteiskunnan kelkasta.

Novellin edetessä tulee käänne. Nuori mies on itse asiassa se, jolta ajantaju on kadonnut. Isoäiti pitää huolta miehestä, joka pyrkii olemaan modernin yhteiskunnan mallioppilas.

“Normien aiheuttama ahdistus on saanut aikaan sen, että mies ei suostu hyväksymään, ettei pysy menossa mukana. Oireet hän on ulkoistanut isoäidille”, Sandbacka avaa.

Janssonin novelleissa matkustetaan muutenkin paljon. Sandbacka näkee matkustamisen paoksi omasta elämästä ja velvoitteista. Tarinoissa pakomatka ei kuitenkaan koskaan onnistu, modernia yhteiskuntaa ei pysty pakenemaan.

“Se on ehkä nykyään vielä vaikeampaa, kun ihmiset ovat internetin avulla yhteydessä toisiinsa ja maailma on yhä kytkeytyneempi”, Sandbacka toteaa.

Lempeästi ironinen ja hilpeän parodinen

Toisenlaisen näkökulman Tove Jansson Companion -teoksen tutkimustiimiin tuo Tampereen yliopiston tutkijatohtori Maria Laakso. Hänen tutkimuksensa keskittyy Janssonin tuotannon huumoriin, joka tutkijan mukaan läpäisee koko taiteilijan kirjallista tuotantoa.

Janssonin huumori tulee esiin rivien välistä. Tyypillisiä huumorin muotoja kerronnassa ovat ironia ja parodia.

“Janssonin teksti ei ihan sitoudu siihen, mitä mieltä henkilöhahmot ovat. Niihin pidetään pientä etäisyyttä ja niille hymyillään hyväntahtoisesti”, Laakso kertoo.

Olennaista Janssonin tekstissä on nimenomaan hyväntahtoisuus. Kerronnan ironia on aina hyvin lempeää ja hyväksyvää. Lempeästi Jansson leikittelee myös parodioimalla erilaisia tarinoita, kuten haaksirikkokertomuksia ja vedenpaisumusta.

Vaarallinen juhannus -Muumi-romaanissa Janssonin kertomus lähtee liikkeelle raamatullisesta vedenpaisumuksesta. Suuren tulvan valtaamasta Muumilaaksosta Muumi-perhe löytää yllättäen kelluvan teatterin. Perhe alkaa valmistella teatteriesitystä ja Muumipapan mielessä siintelee vakavamielinen antiikin tragedia.

“Muut hahmot eivät ymmärrä hölkäsen pöläystä Papan hienoista teatteri-ideaaleista, ja lopulta näytelmästä tulee varsinainen farssi. Ja varsin muumiperheen näköinen”, Laakso hymyilee.

Yhtä aikaa leikillinen ja syvällinen

“Jansson on kirjoittajana hyvin syvällinen ja filosofinen vaikka hän on myös leikillinen ja naurava. Se on mielestäni Janssonin erityisyys”, Maria Laakso summaa.

Tästä käy esimerkkinä Janssonin Kesäkirja. Kirjasta Laakso löytää paljon naurua, kun päähenkilöt, pieni tyttö ja isoäiti, eivät aina ymmärrä toisiaan. Mukana seuraa kuitenkin koko ajan varjona tietoisuus siitä, että isoäidin kuolema lähestyy ja vanhan pitää väistyä uuden tieltä.

“Jansson tavoittaa hienosti koko tunteiden sävypaletin teoksessaan. Vaikka siellä on iloa ja naurua, se ei torju surua ja kuolemaa”, Laakso sanoo.

Maria Laakson lempipiirre Tove Janssonin huumorissa on nokkelat karikatyyrit. Muumilaaksossa seikkaileva Piisamirotta on stereotypinen filosofihahmo, joka riippumatossa makoillen lukee vakavia kirjoja kaiken turhuudesta.

“Piisamirotta on hyvin mukavuudenhaluinen. Hän odottaa, että muut passaavat häntä ja tuovat hänelle täytekakkua, jotta hän voi sitten ajatella kaiken turhuutta ja muita synkeitä filosofisia ajatuksia”, Laakso kertoo.

Terhi Suominen

Tiedeviestinnän maisteriopiskelija, joka haluaa selvittää, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. 

Lue lisää:

Sateenkaaria kampuksella: yliopistolla sateenkaariliputus Oulu Priden aikaan tiettävästi ensimmäistä kertaa, liput lahjoitti OYY

Tällä viikolla Oulussa on vietetty Oulu Pride -viikkoa. Viikko on näkynyt esimerkiksi kaupungintalon edustan lipputangoissa liehuvina sateenkaarilippuina ja tapahtumina ympäri kaupunkia. Pride-liput ovat liehuneet myös Oulun yliopiston kampuksilla. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun Oulun yliopisto liputtaa Priden aikaan sateenkaarilipuilla. Oulussa Pride on ennen tätä vuotta järjestetty kolme kertaa: vuosina 2010, 2012 ja 2018. Liput yliopistolle […]

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Tällä viikolla Oulussa on vietetty Oulu Pride -viikkoa. Viikko on näkynyt esimerkiksi kaupungintalon edustan lipputangoissa liehuvina sateenkaarilippuina ja tapahtumina ympäri kaupunkia.

Pride-liput ovat liehuneet myös Oulun yliopiston kampuksilla. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun Oulun yliopisto liputtaa Priden aikaan sateenkaarilipuilla. Oulussa Pride on ennen tätä vuotta järjestetty kolme kertaa: vuosina 2010, 2012 ja 2018.

Liput yliopistolle lahjoitti Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY).

”Aiempina vuosina olemme kyllä liputtaneet Priden aikaan omilla erivärisillä yliopiston lipuilla. Aiemmin meillä ei ole omia sateenkaarilippuja ollut, mutta nyt ylioppilaskunta ystävällisesti lahjoitti ne meille”, sanoo Marja Jokinen, yliopiston viestintäjohtaja.

Viikon kestävällä tapahtumalla on useita yhteistyökumppaneita. Tukijoiden joukossa ovat muun muassa Oulun kaupunki, liikuntakeskus Hukka, Uniresta ja Oulun juhlaviikot.

Yksi Oulu Priden virallisista päätukijoista on Oulun ammattikorkeakoulu. Miksei tukijoiden listassa ole Oulun yliopistoa?

”Meitä ei ole pyydetty mukaan yhteistyökumppaniksi. Ei ole tullut erillistä pyyntöä, johon olisi tullut reagoida”, Marja Jokinen sanoo.

”Asia on meille tärkeä, haluamme tukea yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä.”

Oulun yliopisto julkaisi tällä viikolla intranet Notiossa myös kannanoton, jossa muistutettiin yliopistossa olevan myös sukupuolen moninaisuutta. Kannanotossa todettiin yliopiston sukupuolentutkimuksen koordinoivan valtakunnallista SetSTOP-hanketta, jossa kehitetään sukupuolen ja muut erot huomioivan tasa-arvosuunnittelun ja -työn sisältöjä Suomen opettajan- ja opinto-ohjaajan koulutuksiin.

Kannanoton mukaan ”yliopiston keinot puuttua laajempaan sukupuolista moninaisuutta koskevaan sosiaaliseen keskusteluun toteutuvat parhaiten tutkimuksen, sen pohjalta annettavan opetuksen sekä ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin hankkeisiin osallistumisen kautta.”

”Tarkoituksena on keskustella ja ylittää vuorovaikutusta rajoittavia turhia ennakkoluuloja. Yliopistolla on rooli esimerkillisenä opiskelu- ja työpaikkana, josta hyvät ja moninaisuutta arvostavat toimintamallit välittyvät opiskelijoiden ja henkilökunnan myötä kotimaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Kehotamme yliopistoyhteisön jäseniä asialliseen ja kunnioittavaan käytökseen sekä avoimeen sukupuolen moninaisuuden kohtaamiseen olipa kysymys opiskelijoista tai henkilökunnan jäsenistä”, tekstissä todetaan.

Myös OYY ottaa osaa juhlintaan. Sateenkaarilippujen lahjoittamisen lisäksi ylioppilaskunta kannustaa opiskelijoita osallistumaan Pride-viikon tapahtumiin.

”Olemme kutsuneet kaikki ainejärjestöt ja killat osallistumaan opiskelijoina lauantain Pride-kulkueeseen. OYY:n edustajat tunnistaa kulkueesta ylioppilaskunnan lipusta”, sanoo hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula.

Pride-viikko on ihmisoikeustapahtuma, jonka tarkoituksena on muistuttaa yhtäläisten oikeuksien kuuluvan kaikille seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta riippumatta. Tapahtumaviikon järjestää Oulu Pride ry.

Oulu Pride -tapahtumaviikko on käynnissä nyt. Viikko huipentuu lauantaina 10.8. järjestettävään kulkueeseen ja puistojuhlaan. 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: