Räppiä, joka syntyy öisin

Mika Kurvinen työskentelee parhaiten yöllä, kun puhelin ei piippaa eikä tulvi viestejä.

Kun suurin osa ihmisistä nukkuu, Mika Kurvinen tekee räppiä. Yö on rauhallista aikaa musiikin tekemiselle. 26-vuotias tamperelaistunut räppäri on kokeillut kahdeksasta neljään -työpäivämallia, mutta ei ole kokenut sitä omakseen.

”Minun täytyy päästä omaan tilaan. Päivällä puhelin soi, Facebook laulaa ja tulee viestejä WhatsAppiin. Yöllä on parasta, kun muut nukkuvat eikä tule puhelinsoittoja eikä mitään muutakaan häiriötä, niin voi keskittyä siihen itseensä”, Joensuusta kotoisin oleva räppäri luonnehtii.

Levyjen kannessa ei kuitenkaan lue Mika Kurvinen, vaan artistinimi Haamu. Hänen uusin pitkäsoittonsa Puhallus ilmestyi huhtikuussa, ja se nousi Suomen viralliselle listalle sijalle 23. Pitkäsoiton myötä keikkoja on ollut enemmän kuin koskaan. Levyn saamasta hyvästä vastaanotosta Kurvinen on ollut positiivisesti yllättynyt.

”Aikaisempaan kokopitkään verrattuna Puhalluksessa on henkisesti varttuneempaa maailmankuvaa. Jos se edellinen levy oli hakemista ja haahuilua, tässä on itsevarmempaa tutkiskelua”, Kurvinen kuvailee.

Haamun musiikki on hyväntuulista, leppoisaa, mutta myös kantaaottavaa räppiä. Hän haluaa jakaa positiivista maailmankuvaa, ja koska ei jaksa itse kuunnella ankeaa musiikkia, ei hän halua sellaista tehdäkään.

”Kun Suomessa on niin lyhyt kesä ja pitkä talvi, täytyy jostain yrittää hakea piristysruisketta. Vaikka käsittelen välillä diipimpiä aiheita, koetan kuitenkin pitää positiivisen meiningin ilman, että se menee pelkkään huumoriin. Musiikissani tunnelin päässä on valoa.”

Suomiräpin valoisamman puolen Kurvinen löysi Kemmurun Kehumatta paras -albumilta. Vuonna 2006 julkaistu, soulia ja funkia sisältävä levy oli toisenlaista suomiräppiä, johon Kurvinen oli tottunut. Fintelligensin kaltainen uho puuttui täysin. Hän huomasi, että räppiä voi tehdä positiivisella otteella.

”Kemmurun jätkät eivät ottaneet itseään liian tosissaan. Oli huumoria, rentoa meininkiä ja tosi hyviä taustoja. Silloin viimeistään innostuin suomalaisesta räpistä ja sen jälkeen olen aktiivisesti seurannut, mitä suomiräpin kentällä tapahtuu.”

Räppi syrjäytti metallin

Kurvinen aloitti räppäämisen kuudennella luokalla asuessaan Joensuussa. Sitä ennen hän soitti kavereidensa kanssa metallibändissä, koska Joensuussa enemmistö nuorista kuunteli metallia. Yhtäkkiä yksi bändin jäsenistä päätti lopettaa touhun, koska ei jaksanut enää soittaa metallia. Kurvinen ihmetteli asiaa ja uteli, mitä kaveri on alkanut kuunnella. Hän oli löytänyt räpin. Kaverinsa luona Kurvinen tutustui räppiin Wu-Tang Clanin 36 Chambers -levyn kautta.

Aluksi se oli oudonkuuloista, mutta uusi musiikki sai Kurvisen heti kananlihalle, ja siinä hetkessä nuori joensuulainen innostui räpistä.

Räppivideoita näyttävää, Music televisionin Yo! MTV raps -ohjelmaa alkoi kertyä VHS-kaseteille, ja Kurvinen alkoi kaverinsa kanssa tehdä englanninkielellä räppiä imitoimalla jenkkimuusikkoja.

He tekivät nelisen vuotta riimejä englanniksi, mutta päättivät vaihtaa suomen kieleen. Kurvinen havahtui siihen, että koska englanti ei ole hänen äidinkielensä ja räp on verbaalisesti vaikeaa, pitäisi olla erittäin hyvä kielitaito artikulaatiota myöten. Omalla äidinkielellä voisi ilmaista itseään paremmin.

”2000-luvun alussa monet räppärit aloittivat englannilla. Yleinen käsitys oli, että suomi ei taivu kielenä räppiin. Nyt kun miettii, se on ihan älytöntä. Onhan täällä ollut vaikka kuinka kauan runoilijoita, jotka ovat rimmaileet menemään. Silloin ei ehkä ollut tarpeeksi hyvää kehittynyttä suomiräppiä, jotta porukka olisi löytänyt Suomesta esikuvia, joita kuunnella. Kaikki mitä mekin kuuntelimme, oli jenkkiräppiä. Se oli niin paljon laadukkaampaa.”

Suomeksi räppääminen tuntui ensin vaikealta pitkien sanojen vuoksi. Nykyään Kurvinen ajattelee toisin.

”Suomi on hauska kieli rimmata. Painotusta vaihtamalla voi pitkän sanan laittaa riimiksi. Vaikka jokin sana paperilla ei näytä riimiltä, se toimii, kun painottaa sitä tietyllä tavalla.”

Venäläinen kirjallisuus inspiroi

Joensuusta 18-vuotiaana Turkuun ja sieltä Tampereelle muuttanut Kurvinen saa inspiraatiota omiin teksteihinsä kirjoista ja elokuvista sekä ulkomaan reissuista. Erityisesti kirjoittajanblokkiin kirjojen ja runojen lukeminen auttaa. Runoista hän saa vaikutteita muun muassa sanojen ja metaforien käyttöön.

”Venäläiset kirjailijat käyttävät kirjavaa kieltä ja vetävät tuntemuksia överiksi. Jos he kuvailevat vaikka rakkautta, he vetävät sen niin yli, ettei kukaan voi oikeasti tuntea sillä tavalla.”

Erityisesti venäläistä, 1900-luvun kiellettyä neuvostokirjallisuutta kirjallisuutta hän lukee paljon. Innostuksen itänaapurin kirjallisuuteen hän sai Turussa venäjän kieltä opiskellessaan, kun venäläisromaanien lukeminen kuului opintoihin.

Tällä hetkellä Kurvinen lukee toiseen maailmansotaan ja Stalingradiin sijoittuvaa, Vasili Grossmanin Elämä ja kohtalo -eeposta. Hän on huomannut lukevansa viime aikoina paljon sotakirjallisuutta, vaikkei hän sotaa millään tavalla ihannoi. Tapahtumien realistiset kuvailut kiinnostavat.

”Venäläiset kirjailijat käyttävät kirjavaa kieltä ja vetävät tuntemuksia överiksi. Jos he kuvailevat vaikka rakkautta, he vetävät sen niin yli, ettei kukaan voi oikeasti tuntea sillä tavalla.”

Kurvinen ei räpätessään pidä roolia päällä, kuten osalla räppäreistä on tapana. Hän kertoo omia ajatuksiaan sellaisina kuin ne ovat. Pientä suurentelua venäläiskirjailijoiden tapaan tarinoissa silti on mukana, jotta näkemykset korostuvat.

“Väritän ydinajatusta saadakseni viestin vahvemmin perille. Ei biisejäni kirjaimellisesti kannata kuunnella, mutta pitkälle pyrin säilyttämään sellaisen linjan sanoituksissani, etten mitään diipadaapaa kirjoittele.”

Haamu-räpin lisäksi Kurvisella on muita musiikkiprojekteja, esimerkiksi muille räppäreille biittien tekemistä. Silloin kun ei synny riimejä, Kurvinen työstää taustoja. Viime aikoina hän on tehnyt ja tarjonnut taustoja muun muassa oululaistuneelle Stepalle.

”Stepan ja Aren viime levyllä oli yksi minun biittini ja Stepan uudelle levylle tulee ehkä jotain.”

Tämä kesä Kurvisella menee musiikkiin keskittyen. Hän on useana kesänä hanttihommia tehdessä huomannut, ettei luovuus enää kuki kahdeksasta neljään -työpäivän jälkeen.

”Eihän sitä kroisoksena elä tänä kesänä, mutta riittää, että tulee toimeen, ja saa tehtyä kuitenkin just sitä omaa juttua.”

 

Kuka?
» Mika Kurvinen.
» Räp-artisti Haamu.
» 26 vuotta.
» Syntynyt Moskovassa ja muuttanut Suomeen kolmevuotiaana äitinsä kanssa Neuvostoliiton romahdettua.
» Asuu Tampereella ja opiskelee Tampereen ammattikorkeakoulussa musiikintuotantoa.
» Valmistunut filosofian kandidaatiksi venäjän kielestä Turun yliopistosta vuonna 2012.
» Levyt: Puhallus (2015, Meiän musiikki), Aikaa Kalliimpi (2012, Meiän musiikki), Melkein mies (2009, omakustanne), Joensuun MC (2006, omakustanne).
» Tekee muille räppäreille biittejä nimellä Misha.
» Harrastaa venäläistä kirjallisuutta, koripalloa, jalkapalloa ja neuvostoliittolaisten funkvinyylien keräilyä.
» Haaveilee voivansa elättää itsensä muusikkona. Musiikki on hänelle intohimo.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Täydellinen ajoitus

Oulun yliopiston spin off -yritysidealle Deep Content Companylle Midnight Pitch Festin voitto tuli otolliseen aikaan.

Oululaisen Deep Content Companyn yritysidea voitti kesäkuussa Midnight Pitch Festin start up -kilpailun, josta se sai 10 000 euron pääpalkinnon ja 4 000 euron edestä palveluita, kuten rahoitus- ja lakipalveluita sekä mainontaa.

“Ei olisi voinut tulla parempaan saumaan”, yksi Deep Content Companyn liiketoiminnan kehittäjistä Ville Hulkko toteaa.

Oulun yliopistossa tehtyyn tutkimukseen perustuva yritysidea hyödyntää uudenlaista videoidenhakuteknologiaa, videoiden syväsisältöä. Se on kaikkea videoiden merkityssisältöä, jota nykyiset hakukoneet eivät indeksoi.

“Videoiden syväsisältöjen automaattinen tulkinta mahdollistaa parempien videopalveluiden kehittämisen”, painottaa yliopistotutkija Mika Rautiainen, joka vetää monialaista tutkimustiimiä.

Tästä esimerkkinä on kuvailuun pohjautuva elokuvahakukone, joka yrittää arvata mainitun elokuvan 40 000 englanninkielisen elokuvan indeksistä. Guess my Movie -kampanjan keräämä tieto auttaa kehittämään hakukonetta eteenpäin.

Tutkimustiimi on ollut mukana 14 kuukautta kestävässä Tutkimuksesta uutta liiketoimintaa -hankkeessa, joka loppuu elokuussa. Hankkeessa on kehitetty liiketoimintamalleja, joilla uniikkia teknologiaa voisi viedä markkinoille. Valmista myytävää tuotetta he eivät ole vielä suunnitelleet. Se on seuraavana vuorossa, kun start-up yhtiöitetään.

”Malleja tuotteistamiseen on kuitenkin suunniteltu ja niitä on todennettu pilottien kautta”, Rautiainen havainnollistaa.

Monialaiseen tiimiin kuuluvat liiketoiminnan kehittäjät KTK Karita Kasurinen, yrittäjä, tradenomi Ville Hulkko ja DI, yrittäjä Harri Pesola sekä teknisen tiimin TkT Otso Kassinen, TkK Henri Huttunen ja DI Arto Heikkinen.

Rahoitusneuvotttelut käynnissä

Midnight Pitch Festin voitto ja tapahtumassa saatu palaute sijoittajilta sekä tuomaristolta vahvisti yritysideaa ja edisti yhtiöittämisen suunnittelua.

Harri Pesola on parhaillaan Kaliforniassa esittelemässä teknologiaa eri toimijoille. Myös rahoitusneuvottelut ovat käynnissä.

Tutkimustiimin kehittämä teknologia mahdollistaa keskustelevat hakukäyttöliittymät puheohjauksen kautta. Mika Rautiainen kertoo puheohjauksen olevan yleistyvä trendi.

Hulkko ja Rautiainen painottavat Deep Content Companyn olevan osoitus siitä, että yliopistolla tehtävästä tutkimuksesta voivat hyötyä muutkin kuin akateeminen yhteisö.

Rautiainen toivoo, että yliopistojen ohjauksessa huomioitaisiin paremmin yliopistojen merkitys alueellisen toimeliaisuuden katalyyttina uusien yritysideoiden kautta.

”Onhan moni menestystarina saanut alkunsa yliopistossa kehitetystä innovaatiosta”, hän huomauttaa.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Kolmas vararehtori hoitamaan yhteistyösuhteita

Oulun yliopiston hallitus on valinnut 12. kesäkuuta uudeksi koulutusrehtoriksi arkkitehtuurin tiedekunnan dekaani Helka-Liisa Hentilän. Tutkimusrehtorina jatkaa professori Taina Pihlajaniemi. Yliopistolle valitaan lisäksi yhteistyösuhteiden vararehtori uuden, 1.1.2016  voimaan astuvan organisaatiorakenteen vuoksi. Jatkossa tutkimustoiminta keskitetään tiedekuntiin, ja vararehtorit ryhtyvät vastaamaan tiedekunnista yhdessä dekaanien kanssa. Ilmoittautumismenettely kolmannen vararehtorin tehtävään on käynnissä, ja nimitys tehdään yliopiston hallituksen kokouksessa 21. […]

Oulun yliopiston hallitus on valinnut 12. kesäkuuta uudeksi koulutusrehtoriksi arkkitehtuurin tiedekunnan dekaani Helka-Liisa Hentilän. Tutkimusrehtorina jatkaa professori Taina Pihlajaniemi.

Yliopistolle valitaan lisäksi yhteistyösuhteiden vararehtori uuden, 1.1.2016  voimaan astuvan organisaatiorakenteen vuoksi. Jatkossa tutkimustoiminta keskitetään tiedekuntiin, ja vararehtorit ryhtyvät vastaamaan tiedekunnista yhdessä dekaanien kanssa.

Ilmoittautumismenettely kolmannen vararehtorin tehtävään on käynnissä, ja nimitys tehdään yliopiston hallituksen kokouksessa 21. elokuuta. Rehtori Jouko Niinimäki toivoo yhteistyösuhteiden vararehtorin aloittavan tehtävässään 1. syyskuuta.

Tutkimus- ja koulutusrehtoreiden toimikaudet ovat viisivuotisia ja päättyvät 30.6.2020. Hentilä aloittaa koulutusrehtorin tehtävässään 1. syyskuuta.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Mobiilisovellus Oulun yliopiston opiskelijoille

Ensi syksynä Oulun yliopiston opiskelijat saavat käyttöönsä mobiilisovelluksen, jolla voi muun muassa ilmoittautua kursseille, tarkastella omia opintosuorituksia ja lukujärjestystä sekä selata ruokalistoja. Mainio piirre sovelluksessa tulee olemaan opintosuorituksen kirjaamisesta tuleva ilmoitus. Kun opiskelijalle kirjataan uusi opintosuoritus, saa hän siitä heti tiedon puhelimeensa tai tablettiinsa. Enää ei siis tarvitse päivystää WebOodissa uusia opintopisteitä. Muita palveluita Aapo-työnimellä […]

Ensi syksynä Oulun yliopiston opiskelijat saavat käyttöönsä mobiilisovelluksen, jolla voi muun muassa ilmoittautua kursseille, tarkastella omia opintosuorituksia ja lukujärjestystä sekä selata ruokalistoja.

Mainio piirre sovelluksessa tulee olemaan opintosuorituksen kirjaamisesta tuleva ilmoitus. Kun opiskelijalle kirjataan uusi opintosuoritus, saa hän siitä heti tiedon puhelimeensa tai tablettiinsa. Enää ei siis tarvitse päivystää WebOodissa uusia opintopisteitä.

Muita palveluita Aapo-työnimellä kutsuttavassa sovelluksessa on esimerkiksi yliopiston opaskartta, HOPS (sovellus kertoo muun muassa mitä kursseja HOPSista on jo suoritettu), opiskelijakeskuksen ja kirjaston palveluiden linkit ja uuden opiskelijan opas. Sovelluksessa on myös sisätilapaikannus. Jos opiskelija ei tiedä, missä jokin luentosali tai muu paikka on, sovellus kertoo sen.

Mobiilisovellus ei tule korvaamaan mitään nykyisiä järjestelmiä, mutta se tuo opiskelijoiden tarvitsemat palvelut helppokäyttöiseen muotoon. Tarkoituksena on helpottaa opiskelijoiden arkea ja vähentää hyppimistä useiden eri tietojärjestelmien välillä.

Opiskelijoille suunnattu mobiilisovellus on laatuaan ensimmäinen Suomessa, ja se kehitetään Oulun yliopistossa tietohallinnon tietojärjestelmäsuunnittelija Iikka Meriläisen johtamassa projektissa neljän harjoittelijan voimin. Tietojenkäsittelytieteiden opiskelijat Joona Hartikainen, Jussi Heikkilä, Ville Lautala ja Daniel Melander vastaavat kehittämis- ja suunnittelutyöstä.

Mobiilisovellus toimii aluksi Android-laitteilla niin puhelimissa kuin tableteilla. Sovelluksen on tarkoitus olla ladattavissa Google Play -kaupassa elokuun lopussa. Syksyn aikana sovellus pyritään tuomaan myös Applen laitteisiin. Windows-puhelimiin Aapoa ei näillä näkymin ole tulossa.

Android-laitteisiin sovellus tulee ensimmäisenä laitemäärien vuoksi.

“Näppituntuma on, että Android-laitteita näkyy käytävillä eniten. Windows-puhelimiin törmää harvemmin”, Iikka Meriläinen toteaa.

Sovelluksen voivat ladata muutkin kuin opiskelijat, mutta opiskelijatunnuksella kirjautumista vaativat toiminnot eivät ole heidän käytettävissään. Vierailijat ja henkilökunta pääsevät hyötymään muun muassa opaskartasta ja paikannuspalvelusta.

Mobiilisovellus on ollut mahdollista toteuttaa koulutuksen strategiarahan turvin, mistä Meriläinen antaakin kiitosta koulutusneuvostolle ja elokuun lopussa koulutusrehtorin tehtävän jättävälle Olli Silvénille.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Turhaan ankeaksi tuomittu

Paluumuutin taannoin Ouluun opintojeni loppuvaiheessa gradua tekemään. Tarkoituksenani oli käydä kirjoittamassa tuo viimeinen yliopistollinen koitos, ja jatkaa sitten matkaa muualle. Elämä ei kuitenkaan mene useinkaan suunnitelmien mukaan. Gradu ei valmistunut aivan odotettuun tahtiin, mutta sain sen valmiiksi muutaman kuukauden omasta aikataulustani myöhässä. Tuossa ajassa olin jo ehtinyt hankkia seuraavaksi kesäksi töitä, joten jäin kaupunkiin vielä […]

Paluumuutin taannoin Ouluun opintojeni loppuvaiheessa gradua tekemään. Tarkoituksenani oli käydä kirjoittamassa tuo viimeinen yliopistollinen koitos, ja jatkaa sitten matkaa muualle. Elämä ei kuitenkaan mene useinkaan suunnitelmien mukaan.

Gradu ei valmistunut aivan odotettuun tahtiin, mutta sain sen valmiiksi muutaman kuukauden omasta aikataulustani myöhässä. Tuossa ajassa olin jo ehtinyt hankkia seuraavaksi kesäksi töitä, joten jäin kaupunkiin vielä muutamaksi kuukaudeksi pidempään.

Sain nopeasti uusia kavereita, kesäinen Oulu pani minut ihastumaan itseensä ja löysin tunnelmallisen kodin Puu-Raksilasta. Huomaamattani minulle oli rakentunut uusi elämä kaupungissa, johon minun ei vielä valmistumisen jälkeen pitänyt päätyä. Olin aina ajatellut, että voisin palata Ouluun sitten joskus, kun minulla on perhe ja lapsia.

Viiden kuukauden sijasta olen viipynyt paluumuuttajana kohta neljä vuotta. Etelä-Suomessa asuvat ystäväni välillä kysyvät, viihdynkö täällä ja milloin muutan kenties sinnepäin takaisin. Joka kerta vastaan kyselijöille nauttivani täällä asumisesta. Toki vaihtaisin maisemia, jos kaupungissa olisi ankeaa.

Tässä lehdessä neljä nuorta oululaista kertovat suosikkipaikoistaan kotikaupungissaan (s. 13–18). Tarinat siitä, miksi juuri ne paikat koetaan tärkeimmiksi, ovat kiehtovia. Kaikilla muillakin Oulussa asuvilla on varmasti lempikadunpätkä, suosikkilenkkipolku tai mieluisin kahvila. Itse ainakin päivittäin työmatkoilla fiilistelen pyörän selässä vehreitä maisemia. Erityisesti Raatista kaupunginkirjastolle menevät pyöräsillat tarjoavat pakahduttavia näköaloja.

Vaikka ilmapiiri, josta Sanna Häyrynen kolumnissaan sivulla 25 kirjoittaa, ei kaikilta osin ole kaupungissamme nuorekas ja kaikkia ihmisryhmiä huomioonottava, on meillä Perämeren rannalla moni asia kuosissaan.

Harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia on runsaasti. Värikäs kulttuurielämä pursuaa monipuolista taidetta musiikista kuvataiteisiin ja tanssista teatteriin. Muusikoita, taiteilijoita, dj:itä ja tapahtumajärjestäjiä riittää, ja monet eivät missään nimessä halua muuttaa täältä pois.

Runsas ja eloisa start-up-ekosysteemi luo mahdollisuuksia yrittämiseen ja monitieteinen yliopisto kouluttaa nuorista asiantuntijoita. Kaupunkimme on täynnä nuoria, joten täällä itää aikamoinen potentiaali tehdä mitä vaan!

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Heinäkuun kulttuurimenot

Kaukovainio – lähiötarinoita Oulun taidemuseossa 6.6.­–30.8 Kaukovainion ulkopuolella ei ehkä ymmärretä, että kotiseuturakkautta löytyy karusta lähiöstäkin. Sanna Krookin valokuvat ja Ulla-Maija Louhelan keräämät tarinat tuovat esiin huonomaineisessa kaupunginosassa asuvien näkökulman. Kuvia, ääntä ja tekstiä yhdistävän näyttelyn dokumentoiva ote ei tarjoa valmista tulkintakehystä, vaan kokonaisuuden muodostavat ihmisten paljaat tarinat. Intensiivisissä muotokuvissa eri-ikäiset ihmiset eri kulttuureista katsovat […]

Kaukovainio-projekti. Lyyli. Oulussa heinäkuussa 2014. Kuva: Sanna Krook

Kaukovainio – lähiötarinoita
Oulun taidemuseossa 6.6.­–30.8

Kaukovainion ulkopuolella ei ehkä ymmärretä, että kotiseuturakkautta löytyy karusta lähiöstäkin. Sanna Krookin valokuvat ja Ulla-Maija Louhelan keräämät tarinat tuovat esiin huonomaineisessa kaupunginosassa asuvien näkökulman.

Kuvia, ääntä ja tekstiä yhdistävän näyttelyn dokumentoiva ote ei tarjoa valmista tulkintakehystä, vaan kokonaisuuden muodostavat ihmisten paljaat tarinat.

Intensiivisissä muotokuvissa eri-ikäiset ihmiset eri kulttuureista katsovat rohkeasti takaisin katsojaa. Erittäin mielenkiintoinen on panoraamakuvien sarja Kanahaukantien kerrostaloasuntojen olohuoneista. Identtisiin pohjapiirroksiin on muodostunut persoonallisia koteja, joissa maahanmuuttajaperhe katsoo hiihtoa, isä leikkii lapsen kanssa ja nuori nainen lukee kirjaa viltin alla.

Louhelan keräämien tarinoiden yhteisöllisyys, humoristisuus ja paikallisylpeys lämmittävät mieltä pitkään.

 

big_manummisuutarit_pressi

M.A. Nummisuutarit
Oulun kaupunginteatterissa
8. elokuuta asti

Vesisade ei latistanut tätä ensi-iltaa, eikä latista mitään muutakaan esitystä, sillä Oulussa tarjotaan nyt kesäteatteria sisällä. Nerokasta! M.A. Nummisuutarit yhdistää oivaltavasti M.A. Nummisen musiikin ja kansalliskomediamme Aleksis Kiven Nummisuutarit.

Suomen suosituin puhenäytelmä Nummisuutarit sai kantaesityksensä Oulussa 140 vuotta sitten. Nyt sille kunniaa tekee Oulun kaupunginteatterin ja Sisäkesäteatterin yhteistuotanto Janne Kuustien ohjauksena.

Pete Miettunen tekee hienon suorituksen Eskona. Hän onnistuu luomaan syvyyttä ja jopa surumielisyyttä hahmoon, eikä Esko jää hömelyytensä vangiksi. Kaupunginteatterin näyttelijä Lotta Vaattovaara on varsinainen monitaituri-komedienne klarinetteineen ja tekoviiksineen. Varsinainen riemastus on Juho Itkosen Mikko Vilkastus, joka laittaa kiekuen kuin aito M.A Numminen konsanaan.

Herra Nummisen musiikki ei jää sivuosaan, vaan se rytmittää sulavasti koomista tunnelmaa. Kuten lähes poikkeuksetta kaikki näytelmän äänetkin, musiikki soitetaan lavalta yleisöön päin.

Näyttelijät taitavat myös soittimensa ja välillä fiilis on kuin rokkikonsertissa. Tätä kiinnostavaa sulaumaa olisi kannattanut revitellä vielä enemmän. Katsojana jäin kaipaamaan vain hieman lisää ranttalia ja räiskettä, kunnon eläinmenoa tyyliin On sika kunnossa.

Eleonoora Riihinen

Maailmantuskaa poteva toimittaja ja kirjallisuuden opiskelija. Twitter: @EleonooraRiihin

Lue lisää: