Heinäkuun kulttuurimenot

Arvio Eleonoora Riihinen

Kaukovainio-projekti. Lyyli. Oulussa heinäkuussa 2014. Kuva: Sanna Krook

Kaukovainio – lähiötarinoita
Oulun taidemuseossa 6.6.­–30.8

Kaukovainion ulkopuolella ei ehkä ymmärretä, että kotiseuturakkautta löytyy karusta lähiöstäkin. Sanna Krookin valokuvat ja Ulla-Maija Louhelan keräämät tarinat tuovat esiin huonomaineisessa kaupunginosassa asuvien näkökulman.

Kuvia, ääntä ja tekstiä yhdistävän näyttelyn dokumentoiva ote ei tarjoa valmista tulkintakehystä, vaan kokonaisuuden muodostavat ihmisten paljaat tarinat.

Intensiivisissä muotokuvissa eri-ikäiset ihmiset eri kulttuureista katsovat rohkeasti takaisin katsojaa. Erittäin mielenkiintoinen on panoraamakuvien sarja Kanahaukantien kerrostaloasuntojen olohuoneista. Identtisiin pohjapiirroksiin on muodostunut persoonallisia koteja, joissa maahanmuuttajaperhe katsoo hiihtoa, isä leikkii lapsen kanssa ja nuori nainen lukee kirjaa viltin alla.

Louhelan keräämien tarinoiden yhteisöllisyys, humoristisuus ja paikallisylpeys lämmittävät mieltä pitkään.

 

big_manummisuutarit_pressi

M.A. Nummisuutarit
Oulun kaupunginteatterissa
8. elokuuta asti

Vesisade ei latistanut tätä ensi-iltaa, eikä latista mitään muutakaan esitystä, sillä Oulussa tarjotaan nyt kesäteatteria sisällä. Nerokasta! M.A. Nummisuutarit yhdistää oivaltavasti M.A. Nummisen musiikin ja kansalliskomediamme Aleksis Kiven Nummisuutarit.

Suomen suosituin puhenäytelmä Nummisuutarit sai kantaesityksensä Oulussa 140 vuotta sitten. Nyt sille kunniaa tekee Oulun kaupunginteatterin ja Sisäkesäteatterin yhteistuotanto Janne Kuustien ohjauksena.

Pete Miettunen tekee hienon suorituksen Eskona. Hän onnistuu luomaan syvyyttä ja jopa surumielisyyttä hahmoon, eikä Esko jää hömelyytensä vangiksi. Kaupunginteatterin näyttelijä Lotta Vaattovaara on varsinainen monitaituri-komedienne klarinetteineen ja tekoviiksineen. Varsinainen riemastus on Juho Itkosen Mikko Vilkastus, joka laittaa kiekuen kuin aito M.A Numminen konsanaan.

Herra Nummisen musiikki ei jää sivuosaan, vaan se rytmittää sulavasti koomista tunnelmaa. Kuten lähes poikkeuksetta kaikki näytelmän äänetkin, musiikki soitetaan lavalta yleisöön päin.

Näyttelijät taitavat myös soittimensa ja välillä fiilis on kuin rokkikonsertissa. Tätä kiinnostavaa sulaumaa olisi kannattanut revitellä vielä enemmän. Katsojana jäin kaipaamaan vain hieman lisää ranttalia ja räiskettä, kunnon eläinmenoa tyyliin On sika kunnossa.

Julkaistu 1.7.2015 numerossa 5/2015

Eleonoora Riihinen

Maailmantuskaa poteva toimittaja ja kirjallisuuden opiskelija. Twitter: @EleonooraRiihin

Lue seuraavaksi

Arvio: Rakastunut Shakespeare on kohkaava rakkaudentunnustus teatterille

Petri Huttunen

Kulttuuri

7.2.2019

Pesti-päivillä tänä vuonna esillä yli 130 työnantajaa, messualue jatkuu päärakennukseen asti

Anni Hyypiö

Uutiset

31.1.2019

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821