Mika Kurvinen vaihtoi venäjän kielen opiskelut musiikintuotannon opintoihin, koska halusi kokeilla täysipäiväisen muusikon elämää. Haamu-nimellä räppäävän artistin kesä kuluu keikkaillessa ja musiikkia tehdessä.

Räppiä, joka syntyy öisin

Mika Kurvinen työskentelee parhaiten yöllä, kun puhelin ei piippaa eikä tulvi viestejä.

Ihmiset  | 

Teksti Minna Koivunen

Kun suurin osa ihmisistä nukkuu, Mika Kurvinen tekee räppiä. Yö on rauhallista aikaa musiikin tekemiselle. 26-vuotias tamperelaistunut räppäri on kokeillut kahdeksasta neljään -työpäivämallia, mutta ei ole kokenut sitä omakseen.

”Minun täytyy päästä omaan tilaan. Päivällä puhelin soi, Facebook laulaa ja tulee viestejä WhatsAppiin. Yöllä on parasta, kun muut nukkuvat eikä tule puhelinsoittoja eikä mitään muutakaan häiriötä, niin voi keskittyä siihen itseensä”, Joensuusta kotoisin oleva räppäri luonnehtii.

Levyjen kannessa ei kuitenkaan lue Mika Kurvinen, vaan artistinimi Haamu. Hänen uusin pitkäsoittonsa Puhallus ilmestyi huhtikuussa, ja se nousi Suomen viralliselle listalle sijalle 23. Pitkäsoiton myötä keikkoja on ollut enemmän kuin koskaan. Levyn saamasta hyvästä vastaanotosta Kurvinen on ollut positiivisesti yllättynyt.

”Aikaisempaan kokopitkään verrattuna Puhalluksessa on henkisesti varttuneempaa maailmankuvaa. Jos se edellinen levy oli hakemista ja haahuilua, tässä on itsevarmempaa tutkiskelua”, Kurvinen kuvailee.

Haamun musiikki on hyväntuulista, leppoisaa, mutta myös kantaaottavaa räppiä. Hän haluaa jakaa positiivista maailmankuvaa, ja koska ei jaksa itse kuunnella ankeaa musiikkia, ei hän halua sellaista tehdäkään.

”Kun Suomessa on niin lyhyt kesä ja pitkä talvi, täytyy jostain yrittää hakea piristysruisketta. Vaikka käsittelen välillä diipimpiä aiheita, koetan kuitenkin pitää positiivisen meiningin ilman, että se menee pelkkään huumoriin. Musiikissani tunnelin päässä on valoa.”

Suomiräpin valoisamman puolen Kurvinen löysi Kemmurun Kehumatta paras -albumilta. Vuonna 2006 julkaistu, soulia ja funkia sisältävä levy oli toisenlaista suomiräppiä, johon Kurvinen oli tottunut. Fintelligensin kaltainen uho puuttui täysin. Hän huomasi, että räppiä voi tehdä positiivisella otteella.

”Kemmurun jätkät eivät ottaneet itseään liian tosissaan. Oli huumoria, rentoa meininkiä ja tosi hyviä taustoja. Silloin viimeistään innostuin suomalaisesta räpistä ja sen jälkeen olen aktiivisesti seurannut, mitä suomiräpin kentällä tapahtuu.”

Räppi syrjäytti metallin

Kurvinen aloitti räppäämisen kuudennella luokalla asuessaan Joensuussa. Sitä ennen hän soitti kavereidensa kanssa metallibändissä, koska Joensuussa enemmistö nuorista kuunteli metallia. Yhtäkkiä yksi bändin jäsenistä päätti lopettaa touhun, koska ei jaksanut enää soittaa metallia. Kurvinen ihmetteli asiaa ja uteli, mitä kaveri on alkanut kuunnella. Hän oli löytänyt räpin. Kaverinsa luona Kurvinen tutustui räppiin Wu-Tang Clanin 36 Chambers -levyn kautta.

Aluksi se oli oudonkuuloista, mutta uusi musiikki sai Kurvisen heti kananlihalle, ja siinä hetkessä nuori joensuulainen innostui räpistä.

Räppivideoita näyttävää, Music televisionin Yo! MTV raps -ohjelmaa alkoi kertyä VHS-kaseteille, ja Kurvinen alkoi kaverinsa kanssa tehdä englanninkielellä räppiä imitoimalla jenkkimuusikkoja.

He tekivät nelisen vuotta riimejä englanniksi, mutta päättivät vaihtaa suomen kieleen. Kurvinen havahtui siihen, että koska englanti ei ole hänen äidinkielensä ja räp on verbaalisesti vaikeaa, pitäisi olla erittäin hyvä kielitaito artikulaatiota myöten. Omalla äidinkielellä voisi ilmaista itseään paremmin.

”2000-luvun alussa monet räppärit aloittivat englannilla. Yleinen käsitys oli, että suomi ei taivu kielenä räppiin. Nyt kun miettii, se on ihan älytöntä. Onhan täällä ollut vaikka kuinka kauan runoilijoita, jotka ovat rimmaileet menemään. Silloin ei ehkä ollut tarpeeksi hyvää kehittynyttä suomiräppiä, jotta porukka olisi löytänyt Suomesta esikuvia, joita kuunnella. Kaikki mitä mekin kuuntelimme, oli jenkkiräppiä. Se oli niin paljon laadukkaampaa.”

Suomeksi räppääminen tuntui ensin vaikealta pitkien sanojen vuoksi. Nykyään Kurvinen ajattelee toisin.

”Suomi on hauska kieli rimmata. Painotusta vaihtamalla voi pitkän sanan laittaa riimiksi. Vaikka jokin sana paperilla ei näytä riimiltä, se toimii, kun painottaa sitä tietyllä tavalla.”

Venäläinen kirjallisuus inspiroi

Joensuusta 18-vuotiaana Turkuun ja sieltä Tampereelle muuttanut Kurvinen saa inspiraatiota omiin teksteihinsä kirjoista ja elokuvista sekä ulkomaan reissuista. Erityisesti kirjoittajanblokkiin kirjojen ja runojen lukeminen auttaa. Runoista hän saa vaikutteita muun muassa sanojen ja metaforien käyttöön.

”Venäläiset kirjailijat käyttävät kirjavaa kieltä ja vetävät tuntemuksia överiksi. Jos he kuvailevat vaikka rakkautta, he vetävät sen niin yli, ettei kukaan voi oikeasti tuntea sillä tavalla.”

Erityisesti venäläistä, 1900-luvun kiellettyä neuvostokirjallisuutta kirjallisuutta hän lukee paljon. Innostuksen itänaapurin kirjallisuuteen hän sai Turussa venäjän kieltä opiskellessaan, kun venäläisromaanien lukeminen kuului opintoihin.

Tällä hetkellä Kurvinen lukee toiseen maailmansotaan ja Stalingradiin sijoittuvaa, Vasili Grossmanin Elämä ja kohtalo -eeposta. Hän on huomannut lukevansa viime aikoina paljon sotakirjallisuutta, vaikkei hän sotaa millään tavalla ihannoi. Tapahtumien realistiset kuvailut kiinnostavat.

”Venäläiset kirjailijat käyttävät kirjavaa kieltä ja vetävät tuntemuksia överiksi. Jos he kuvailevat vaikka rakkautta, he vetävät sen niin yli, ettei kukaan voi oikeasti tuntea sillä tavalla.”

Kurvinen ei räpätessään pidä roolia päällä, kuten osalla räppäreistä on tapana. Hän kertoo omia ajatuksiaan sellaisina kuin ne ovat. Pientä suurentelua venäläiskirjailijoiden tapaan tarinoissa silti on mukana, jotta näkemykset korostuvat.

“Väritän ydinajatusta saadakseni viestin vahvemmin perille. Ei biisejäni kirjaimellisesti kannata kuunnella, mutta pitkälle pyrin säilyttämään sellaisen linjan sanoituksissani, etten mitään diipadaapaa kirjoittele.”

Haamu-räpin lisäksi Kurvisella on muita musiikkiprojekteja, esimerkiksi muille räppäreille biittien tekemistä. Silloin kun ei synny riimejä, Kurvinen työstää taustoja. Viime aikoina hän on tehnyt ja tarjonnut taustoja muun muassa oululaistuneelle Stepalle.

”Stepan ja Aren viime levyllä oli yksi minun biittini ja Stepan uudelle levylle tulee ehkä jotain.”

Tämä kesä Kurvisella menee musiikkiin keskittyen. Hän on useana kesänä hanttihommia tehdessä huomannut, ettei luovuus enää kuki kahdeksasta neljään -työpäivän jälkeen.

”Eihän sitä kroisoksena elä tänä kesänä, mutta riittää, että tulee toimeen, ja saa tehtyä kuitenkin just sitä omaa juttua.”

 

Kuka?
» Mika Kurvinen.
» Räp-artisti Haamu.
» 26 vuotta.
» Syntynyt Moskovassa ja muuttanut Suomeen kolmevuotiaana äitinsä kanssa Neuvostoliiton romahdettua.
» Asuu Tampereella ja opiskelee Tampereen ammattikorkeakoulussa musiikintuotantoa.
» Valmistunut filosofian kandidaatiksi venäjän kielestä Turun yliopistosta vuonna 2012.
» Levyt: Puhallus (2015, Meiän musiikki), Aikaa Kalliimpi (2012, Meiän musiikki), Melkein mies (2009, omakustanne), Joensuun MC (2006, omakustanne).
» Tekee muille räppäreille biittejä nimellä Misha.
» Harrastaa venäläistä kirjallisuutta, koripalloa, jalkapalloa ja neuvostoliittolaisten funkvinyylien keräilyä.
» Haaveilee voivansa elättää itsensä muusikkona. Musiikki on hänelle intohimo.

Julkaistu 1.7.2015 numerossa 5/2015

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue seuraavaksi

Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman

Maria Kurtti

Arviot

27.2.2019

”Nyt älypuhelimeen pitäisi saada tutka, ettei kävele pylväisiin pahki” – virastomestari Voitto Visuri on nähnyt röökinsavun ja rentouden katoavan kampukselta

Iida Putkonen

Ihmiset

26.2.2019

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821