Linkki tutkimuksen ja sitä tarvitsevan välillä

Oulun yliopiston uusin lisäys rehtoraattiin on filosofian tohtori Matti Sarén. Kolmanneksi vararehtoriksi 21.8. valitun Sarénin vastuualueena on yliopiston yhteistyösuhteiden hoito. Kolmannen vararehtorin lisääminen yliopiston johtoon liittyy meneillään olevaan organisaatiouudistukseen. Viisivuotisella toimikaudellaan Sarén vastaa yliopiston innovaatiotoiminnasta ja monitieteisen projektitoiminnan yhteistyörakenteista. Hän on linkki tutkimustyön ja sitä tarvitsevan tahon välillä. Oulun vahvuuksina Sarén pitää yliopiston kompaktia kokoa, […]

Oulun yliopiston uusin lisäys rehtoraattiin on filosofian tohtori Matti Sarén. Kolmanneksi vararehtoriksi 21.8. valitun Sarénin vastuualueena on yliopiston yhteistyösuhteiden hoito.

Kolmannen vararehtorin lisääminen yliopiston johtoon liittyy meneillään olevaan organisaatiouudistukseen. Viisivuotisella toimikaudellaan Sarén vastaa yliopiston innovaatiotoiminnasta ja monitieteisen projektitoiminnan yhteistyörakenteista. Hän on linkki tutkimustyön ja sitä tarvitsevan tahon välillä.

Oulun vahvuuksina Sarén pitää yliopiston kompaktia kokoa, moniteteellisyyttä ja ”hyvää yhdessä tekemisen meininkiä”.

”Työnäni on tuntea se, minkälaista tutkimusta yliopistossa tehdään sekä se, mitä osaamista yhteistyökumppanimme haluaa. Tutkijan on järkevä käyttää työaika tutkimuksen tekemiseen. Minä olen se tarvittava jalkapari, joka yhdistää tutkimuksen ja sitä tarvitsevat.”

Sarénin toimikauden suurin haaste on Tekesin tutkimusrahoitukseen kohdistuvat merkittävät leikkaukset. Rahoitukselle on keksittäviä uusia keinoja.

”Työssäni etsin erilaisia yhteistyömalleja, joilla voimme edelleen  tehdä merkittävää ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa tutkimusta ja opetusta. ”

Sarén siirtyi vararehtoriksi Oulun yliopiston tutkimuksesta ja innovaatioista vastaavan johtajan ja luonnontieteellisen tiedekunnan dekaanin paikalta. Työsuhteensa alussa Sarén toimi luonnontieteellisen tiedekunnan muutosjohtajana. Tiedekunnalle valitaan uusi dekaani syksyllä.

Filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2006 valmistunut Sarén on aiemmin tehnyt tutkimusyhteistyötä yliopistojen ja sektoritutkimuslaitosten kanssa muun muassa IPR-oikeuksien eli aineettomien materiaalien oikeuksien ja keksintöjen kaupallistamisen parissa. Oulun yliopistolle hän siirtyi Metso Automation Oy:n teknologiajohtajan tehtävästä.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Syyskuun levyarviot

Ane Brun: When I’m Free Norjalainen, sittemmin ruotsalaistunut Ane Brun on kuudennella sooloalbumillaan paljon velkaa myöhempien aikojen Kate Bushille, mutta aivan kuningattaren tasolle hän ei vieläkään yllä. Herkät ja ilmavat pop-tunnelmoinnit seuraavat toistaan, ja albumilla on kyse enemmän atmosfääristä kuin vaikuttavista tai erityisen tarttuvista melodioista. Pisteet lähtevät äänelle ja ajoittain kivasti selkäpiitä kutkuttavalle fiilikselle, miinusta […]

Oulun ylioppilaslehti 2015

Ane Brun: When I’m Free
Norjalainen, sittemmin ruotsalaistunut Ane Brun on kuudennella sooloalbumillaan paljon velkaa myöhempien aikojen Kate Bushille, mutta aivan kuningattaren tasolle hän ei vieläkään yllä. Herkät ja ilmavat pop-tunnelmoinnit seuraavat toistaan, ja albumilla on kyse enemmän atmosfääristä kuin vaikuttavista tai erityisen tarttuvista melodioista. Pisteet lähtevät äänelle ja ajoittain kivasti selkäpiitä kutkuttavalle fiilikselle, miinusta taas tulee lievästä tylsyydestä.
3/5

Oulun ylioppilaslehti 2015

Punaisen kuningattaren periaate: Kaksi suuntaa
Punaisen kuningattaren periaatteen kova livekunto tuli kesällä todettua pariinkin otteeseen, ja uuden pitkäsoiton nähtyä pikkuvaikeuksien jälkeen päivänvalon voi todeta tikin olevan hyvä myös levyllä. Mokka Laitisen väräjävä laulusoundi sopii 70-luvulle taipuvaan, pieteetillä toteutettuun progeiluun mainiosti, ja levyä palvelee liveantia hieman vähemmänkin hyökkäävä sävytys. Lyyrisesti liikutaan enimmäkseen kertomusten tuolla puolen ja tuokiokuvat toimivat genressään hyvin. Hyviä värinöitä.
4/5

Oulun ylioppilaslehti 2015

Duran Duran: Paper Gods
Sedät jaksavat heilua – positiivisesti yllättäen. Nämä kasarijumalat eivät haikaile menneeseen, vaan ovat lähteneet tekemään uutta musiikkia kunnianhimoisesti ja nykyajan meiningillä fiittaajiakin (mm. Janelle Monáe) käyttäen. Menossa ei sinänsä ole mitään vikaa, ja Simon Le Bonin äänikin on jopa huimassa kuosissa, mutta vähän puuduttavan tasapaksua materiaali on. 12-raitaisen vakiolevyn biiseistä muutaman olisi voinut korvata bonusversion raikkaammilla lisillä.
3/5

Marko Pyhähuhta

Oulun ylioppilaslehden avustaja jo vuodesta 2001. Monta päätoimittajaa uuvuttanut joka paikan höylä keskittyy lehdessä lähinnä levyarvioitten rustaamiseen, ja vuosien varrella ruodittuja albumeita on kertynyt satoja. Ylkkärin ulkopuolella häntä työllistävät muun muassa kielenkääntäminen ja elokuvien tekstittäminen sekä Kärppien kotipelit Kiekko-Kalevan leivissä. Twitter: @markopyhis

Lue lisää:

Laadukkaamman koulutuksen rakentaja

Yliopiston uusi koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä kuvailee itseään kehittämisorientoituneeksi. Opiskeluajoistaan asti hän on miettinyt, miten opetuksen voisi toteuttaa paremmin.

TEKSTI Sanna Häyrynen

KUVAT Joel Karppanen

Syksyllä Helka-Liisa Hentilä on joutunut liikkumaan keskustan ja Linnanmaan väliä edestakaisin pahimmillaan kolme kertaa päivässä. Elokuun loppuun saakka arkkitehtuurin tiedekunnan dekaanina toimineen Hentilän työpöytä sijaitsee vielä Rantakadulla. Oman huoneen koulutusrehtori saa pääkampukselta marraskuussa.

Aika on kulunut omien saappaiden hahmottelemiseen Olli Silvénin seuraajana. Monet asiat yliopiston hallinnossa ovat tuttuja, ja Silvéniltä hän aikoinaan peri myös teknillisen tiedekunnan koulutusdekaanin tehtävän.

”Yhteistyömme on ollut hyvää. Silvén on tehnyt ison työn järjestelmiin, jotka keräävät tilastotietoa esimerkiksi opintopisteiden suorittamisesta. Nyt on aika keskittyä laadun varmistamiseen”, Hentilä suunnittelee.

Tilastodataa tarvitaan kehitystyön taustaksi, mutta muutos ei koulutusrehtorin mukaan tapahdu itsestään vaan ihmisten kautta. Siksi Hentilä on kiertänyt keskustelemassa tiedekuntien koulutustoimikunnissa, koulutuksen johtoryhmässä ja koulutusneuvostossa. Lisäksi hän on tavannut sidosryhmiä, kuten ylioppilaskuntaa.

Koulutusrehtorina Hentilä toivookin olevansa helposti lähestyttävä, tulevaisuuteen tähtäävä ja aikaansaava, mikä tarkoittaa sitä, että pienemmät, operatiiviset asiat hoidetaan ripeästi, jotta strateginen pitkän aikavälin tavoite toteutuu.

Olennaiset opiskelijat

Yliopistossa käy tällä hetkellä myllerrys. Yhtä aikaa valmistellaan strategia-, rahoitus- ja organisaatiouudistuksia. Hentilä näkee koulutuksen erittäin tärkeänä osana sekä yliopiston strategiaa että rahoitusta.

”Rahoitus on voimakkaasti tulosohjautuvaa ja tutkimusryhmillä on siinä suuri rooli. Kokonaisuuden kannalta myös koulutuksen tuloksellisuus on merkittävä. Koulutus ja tutkimus ovat tiiviissä suhteessa”, hän muistuttaa ja kaipaa tutkijoiden tuottamaa tietoa enemmän opetukseen.

Minulla on ollut kehittämisorientaatio asioihin koko työurani ajan. Arkkitehti haluaa aina nakertaa ja rakentaa maailmaa paremmaksi.

Organisaatiouudistuksen myötä vararehtorit saavat vastuulleen tiedekuntia ja yksiköitä. Hentilä toimii esimiehenä Oulun yliopiston kauppakorkeakoululle, humanistiselle tiedekunnalle sekä arkkitehtuurin ja kasvatustieteiden tiedekunnille, Täydentävien opintojen keskukselle (TOPIK), Oulun yliopiston tutkijakoululle (UniOGS), yliopiston kirjastolle ja koulutuspalveluille.

Koulutusrehtorin rooli on seurata heidän tavoitteidensa saavuttamista ja sparrata. Hentilä toivoo tiedekuntien koulutustoimikunnissa kuulevansa myös opiskelijoita.

”Arkkitehtuurin tiedekunnassa meillä on opiskelijoihin mutkattomat välit, heitä kuunnellaan. Opiskelijat ovat uudentava ja eteenpäin vievä voima”, hän perustelee.

Kohti parempaa

Omien opintojensa loppuvaiheessa Hentilä kiinnostui siitä, miten suunnittelutyön opettaminen arkkitehdeille onnistuu mahdollisimman hyvin. Näihin teemoihin pureutuivat hänen lisensiaatintyönsä ja väitöstutkimuksensa.

”Minulla on ollut kehittämisorientaatio asioihin koko työurani ajan. Arkkitehti haluaa aina nakertaa ja rakentaa maailmaa paremmaksi”, kuvailee Hentilä.

Hän pitää myös koulutusrehtorin työtä mahdollisuutena vaikuttaa, sillä yliopistosta pyrähtää osaajia eri puolille maailmaa tärkeisiin tehtäviin.

Helka-Liisa Hentilä nostaa kolme sanaa ohjaamaan tulevaa suuntaansa: prosessit, sujuvuus ja laatu, joista kaksi ensimmäistä liittyvät kiinteästi toisiinsa. Niillä hän tarkoittaa sitä, että kurssien läpäisemiselle ei olisi turhia esteitä esimerkiksi suoritusjärjestyksen vuoksi. Näin tutkinnotkin valmistuisivat ajallaan.

Myös vaihtojaksoilla ulkomailla käytävien kurssien korvaavuutta tulisi sujuvoittaa.

Kansainvälisyys on Hentilälle osoitus koulutuksen laadusta, sillä se kuuluu tähän päivään. Hän toivoo, että vaihto-opiskelijat, kansainväliset tutkinto-opiskelijat ja omat opiskelijamme kävisivät samoja kursseja.

Oppimisympäristöjen – niin digitaalisten kuin fyysisten – kehittäminen on toinen laadun ulottuvuus.

”Opiskelijoilta odotetaan tehokkuutta, mutta se ei onnistu ilman toimivia oppimisympäristöjä. Oppimiskokemus on tärkeä. Tämän kehittämiseen tarvitsemme resursseja”, Hentilä sanoo ja naurahtaa, ettei maailma ole koskaan valmis. Palo parantamiseen pysyy.

 

Kuka?

» Helka-Liisa Hentilä
» Oulun yliopiston koulutusrehtori 1. syyskuuta alkaen.
» 53 vuotta.
» Kotoisin Helsingistä, asuu Itä-Tuirassa.
» Työskennellyt Oulun yliopistossa arkkitehtuurin tiedekunnassa dekaanina, yhdyskuntasuunnittelun professorina ja teknillisen tiedekunnan koulutusdekaanina. Tutkimus- ja opetustehtävissä yliopistoissa ja korkeakouluissa niin Suomessa kuin Ruotsissa. Arkkitehtitoimistoissa ja omassa yrityksessään arkkitehtina.
» Valmistunut arkkitehdiksi Oulun yliopistosta 1987. Lisensiaatiksi 1990. Tekniikan tohtoriksi 1993 Kuninkaallisesta teknillisestä korkeakoulusta Tukholmasta. Myös pedagogisia opintoja.
» Unelma-ammatti lapsena oli arkkitehti.
» Vapaa-ajalla harrastaa liikuntaa monipuolisesti, esimerkiksi ratsastusta ja työmatkapyöräilyä. Nuorempana listaan kuuluivat myös jääkiekko ja alppihiihto.
» Haaveilee tietokirjallisuuden lukemiseen käytettävästä ajasta, jotta maailmaa olisi helpompi jäsentää.
» Toivoo, että yliopistot säilyvät yhteiskunnallisesti merkittävinä instituutioina, jotka kykenevät uudistamaan kulttuuria ja yhteiskuntaa.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Digi juu, digi ei

Sanna Häyrynen pohtii, kannattaako raapustaa vai pyyhkiä.

Paperilapun lähettäminen parin pulpetin päähän jännitti. Jos opettaja sattui huomaamaan salaisen kommunikaatiotilanteen, kirjoitus oli pahimmassa tapauksessa luettava ääneen.

Lappujen lähettäminen luokassa oli kiellettyä. Niin olisi ollut myös pleikkarin pelaaminen tai omien VHS-videoiden katselu. Vastaavat huvitukset sujuvat kuitenkin kivasti älypuhelimella, vaikka mobiilisovelluksetkin vievät huomion aivan muualle kuin käsiteltävään asiaan.

Kuunneltuani opettajaveljeni puheita oppituntien levottomasta nykymenosta, en voi kuin ihmetellä, miksi älylaitteita ei saa kerätä syrjään oppimistuokion ajaksi. Veetillä ja Isabellalla on oikeus internetiin aina ja kaikkialla. Takavarikointiin syyllistyvä opettaja saisi todennäköisesti vihaisia Wilma-viestejä – sähköisesti totta kai. En muista kuulleeni kenenkään vanhemman kirjoittaneen opettajalle törkyterveisiä reissuvihkoon.

Euroviisut vuonna 1984 voittanut ruotsalainen Herrey’s lauloi: ”Diggi-loo diggi-ley, alla tittar på mig.” Se olisi oivallinen selfie-diginatiivien tunnuskappale, jonka taustakuoroksi sopisi maamme hallitus.

Leikkausten kuristamina digitalisaatiosta vouhkataan koulutuksen  ja kilpailukyvyn pelastajaa. Alakoululaisilla on oltava omat taulutietokoneensa, ja opetusmenetelmiä halutaan muuttaa sähköisiksi. Oppilaiden huomiosta kilpailee pian applikaatio jos toinenkin.

Digitalisaatio digitalisaation vuoksi ei tuo lisäarvoa tai tehokkuutta. Yliopiston luentosalissakin on helppo piiloutua läppärin taakse ja näyttää siltä, että selaisi Optimasta lisämateriaaleja, vaikka oikeasti hyppiikin some-kanavasta toiseen ja välillä naureskelee iltapäivälehtien videopätkille.

Ruutujen tuijottelu vaikeuttaa ainakin omaa keskittymistäni, heikentää muistamistani ja lyhentää pinnaani. Oppiminen sen sijaan vaatii usein rauhaa ja paneutumista.
Toki teknologia mahdollistaa paljon hyvää. Etätyö, videopalaverit Oulusta Piilaaksoon ja sekunnissa kulkevat viestit, hienoa! Teknologiaan liittyvät tieteen saavutukset voivat parantaa maailmaa ja ihmistä, mutta samalla keikutaan myös niiden tuhoamisen rajoilla.

Tiedetäänkö, millä tavalla varhainen juurtuminen hyperaktivoiviin laitteisiin vaikuttaa esimerkiksi aivoihin? Oulun yliopistossa Oppimisen ja Koulutusteknologian tutkimusyksikköä johtava professori Sanna Järvelä sanoo, että tutkimustuloksia aiheesta on odotettavissa vasta kymmenen vuoden kuluttua, sillä ala on niin nuori. Nyt voin esittää vain kukkahattutätimäisiä huolestuneita kysymyksiäni.

Uskon, että käsien ja aivojen yhteistyö on kiistaton. Kun kuulemansa kirjoittaa kynällä paperille, sen kirjoittaa myös muistiin. Kyse on tiedon konkreettisesta käsittelystä, käsittämisestä. Sama efekti tuskin on PowerPoint-esitysten pyyhkäisyllä.

Huitaisemmeko ajattelukykymme kohta roskakoriin kuin rypistetyn paperitollon?

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Taivaslaulu teatteriversiona kirjaa ahdistavampi

Pauliina Rauhalan menestynyt esikoisteos Taivaslaulu on teatteriversiona vahvempi ja paikoin ahdistavampi. Lestadiolaisuuden tabuja rikkova tarina kertoo Viljan ja Aleksin rakkaudesta ja heidän kasvamisesta opiskelijoista vanhemmiksi, mutta pohjimmiltaan näytelmä käsittelee uskonrajoja ja sitä, mitä lastensaannin sääntelemättömyys voi pahimmillaan aiheuttaa. Näytelmän vaikuttavuus on pitkälti ohjaaja Heta Haanpään ja Viljaa esittävän Merja Pietilän sekä Aleksia näyttelevän Jyri Ojansivun […]

Pauliina Rauhalan menestynyt esikoisteos Taivaslaulu on teatteriversiona vahvempi ja paikoin ahdistavampi. Lestadiolaisuuden tabuja rikkova tarina kertoo Viljan ja Aleksin rakkaudesta ja heidän kasvamisesta opiskelijoista vanhemmiksi, mutta pohjimmiltaan näytelmä käsittelee uskonrajoja ja sitä, mitä lastensaannin sääntelemättömyys voi pahimmillaan aiheuttaa.

Näytelmän vaikuttavuus on pitkälti ohjaaja Heta Haanpään ja Viljaa esittävän Merja Pietilän sekä Aleksia näyttelevän Jyri Ojansivun ansiota. Pietilä ja Ojansivu ovat rooleissaan luontevia ja aitoja.

Minimalistiset lavastukset, marimekkoinen puvustus ja ääni- sekä valotehosteet täydentävät kokonaisuuden. Muutama irrallinen kohtaus hämmentää kuten ensimmäisen puoliskon yleisölle suunnattu puhe. Lapsien repliikit saavat yleisön nauramaan eikä iloa, rakkautta ja lämpöäkään näytelmästä puutu.

Taivaslaulu Oulun kaupunginteatterissa 20. helmikuuta 2016 asti.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Virheet opettavat eniten

12.05 Johdatus ohjelmointiin -kurssin ensimmäinen luento on starttaamassa, ja kaikki haluavat istumaan  taakse ja reunapenkeille. Moni kaivaa laukustaan heti läppärin tai tabletin, vihkot ja kynät ovat harvemmassa. Luennoitsija Ilkka Räsänen saapuu saliin opiskelijoiden vanavedessä. Hän virittelee mikrofonia paikalleen, mutta jokin menee karmealla tavalla pieleen: luento alkaa korvia pirstovan vihlovalla kiertoäänellä. Se toistuu kolmannen, neljännen ja […]

12.05 Johdatus ohjelmointiin -kurssin ensimmäinen luento on starttaamassa, ja kaikki haluavat istumaan  taakse ja reunapenkeille. Moni kaivaa laukustaan heti läppärin tai tabletin, vihkot ja kynät ovat harvemmassa.

Luennoitsija Ilkka Räsänen saapuu saliin opiskelijoiden vanavedessä. Hän virittelee mikrofonia paikalleen, mutta jokin menee karmealla tavalla pieleen: luento alkaa korvia pirstovan vihlovalla kiertoäänellä. Se toistuu kolmannen, neljännen ja vielä viidennenkin kerran.

Eikä tässä vielä kaikki. Myöskään salin videotykki ei toimi, joten opiskelijat saavat tuijotella luennon ensimmäiset minuutit PowerPoint-diojen sijaan sinistä heijastusta.
Räsänen ei ongelmista hermostu. Hän näkee tässä hetkessä mahdollisuuden opettavaiseen huomioon.

”Tässä on esimerkki siitä, että ohjelmistoa tehdessä ne eivät välttämättä toimi suunnitellusti. Ensimmäinen ohjehan on se, että käynnistä kone uudestaan, jos se vaikka toimisi. Sen tempun joudun nyt tekemään.”

Ei toimi vieläkään. Paikalle soitetaan asiantuntijaksi vahtimestari.

12.23 Teknisten ongelmien ratkettua Ilkka Räsänen aloittaa kurssin läpikäynnin kannustavasti.

”Ohjelmoimaan oppii parhaiten tekemällä, sillä pelkällä teorialla ei päästä vielä pitkälle.”

Räsänen korostaa, ettei 40 luentotunnilla kenestäkään tehdä vielä C-ohjelmointikielen taituria. Maallikkous ei kuulemma kuitenkaan haittaa, sillä ainoa Räsäsen vaatimuksista – kurssilla tehtävien pakollisten kotitehtävien lisäksi – on uudelle asialle avoin mieli.

”Älkää hokeko, että en tajua tätä. Se tekee lukon päähän.”

13.00 Diat vaihtuvat toisiin, kun käytännön järjestelyistä siirrytään kurssin varsinaiseen sisältöön: siihen, mitä ohjelmointi on.

Osa opiskelijoista tosin osoittaa jo tässä vaiheessa pieniä uupumisen merkkejä. Pientä supsutusta kuuluu muutamilta penkkiriveiltä. Vieressäni istuva opiskelija nojaa eteenpäin ja painaa päänsä hetkeksi käsien varaan. Sitten hän yhtäkkiä ryhdistäytyy ja alkaa näppäillä kännykkäänsä.

Mutta Räsänen jatkaa. Hän kertoo ohjelmoinnin olevan taiteenlaji, johon virheet kuuluvat oleellisesti. Siksipä onnistuneesta ohjelmasta ei kannata koskaan innostua liian aikaisin. Hän vinkkaa, että täysin kelvolliselta vaikuttava ohjelma kannattaa antaa kaverille kokeiltavaksi.

Räsänen innostuu virheistä entisestään. Opin, että virheettömyyden todistaminen ei ainakaan isoissa ohjelmissa onnistu. Lisäksi virheen korjaus saattaa aiheuttaa vain lisää ongelmia.

Kerrottuaan tämän Räsänen lohduttaa: virheiden tekemistä ei kannata murehtia, sillä niistä oppii eniten. Hän kertoo olevansa itse immuuni töpeksimiselle ja häpeän tunteelle.
”Virheet pitää ottaa huumorilla. Niihin ei kuole.”

13.20 Nyt olemme totisesti perustavien asioiden äärellä. Valkokankaalle heijastetaan tietokoneen kaavakuva.

Keskellä on CPU, keskusyksikkö. Siihen yhdistyvät nuolilla keskusmuisti, muistilaite, syöttölaite, tulostuslaite ja kommunikointilaite. Tämän ymmärrän. Muutaman dian päästä putoan kärryiltä. Jonossa tulevat oudot sanat: Assembly, Basic, Fortran, Cobol, Java, C ja C++, Pascal.

Mennään eteenpäin, kohti kielitieteen perusteita. Ohjelma on käännettävä konekieliseksiz ennen kuin sitä voidaan suorittaa. Myös ohjelmointikielellä on oma syntaksi, kielioppi, joka määrittelee, miten symboleja, sanoja ja tunnuksia yhdistelemällä muodostetaan ohjelma. Ohjelmointikielen semantiikka puolestaan määrittää sen, mitä ohjelma tekee.

Kuulostaa selkeältä, mutta lopputulos ei välttämättä sitä ole: Vaikka ohjelma tekee aina sitä mitä sen käsketään tehdä, tämä ei välttämättä ole sama kuin mitä koodari haluaa sen tekevän.

Jo puoli kahden aikoihin väki alkaa vähentyä, ja loppujenkin keskittyminen alkaa penkillä liikuskelun perusteella hapertua. Turhaan hötkyilevät, sillä tällä luennolla opiskellaan reippaasti viimeiseen minuuttiin asti. Räsänen napauttaa esiin uuden dian.

13.45 Kun kello tulee varttia vaille kahteen, yleisö kuulee maagiset sanat: Jatketaan tästä myöhemmin.

Mitä luennosta jäi mieleen?

Mikko Rantanen, 27
tietojenkäsittelytieteiden 1. vuoden opiskelija

Sinulla on jo yksi tutkinto informaatiotutkimuksesta. Miksi maisterismies opiskelee tietojenkäsittelyä?
Tulevaisuuden takia. Työtilanne näyttää niin kehnolta, että oli paras palata opiskelemaan jotain. Työtilanne ei ole huono pelkästään informaatikoilla, vaan aika lailla kaikilla.

Nyt käytiin läpi lähinnä perusteita. Mitä jäi käteen tältä ensimmäiseltä luennolta?
Ihan hyviä vinkkejä tuli. Moni nyt esille tullut ohjelmointiasia oli kyllä jo tuttua aikaisemmilta tietojenkäsittelytieteiden luennoilta.

Kuinka paljon ohjelmointiasia oli tuttua ennestään?

Olen suorittanut vapaaehtoisia ohjelmointikursseja yläasteella ja lukiossa sekä käynyt lisäksi aiempina vuosina joitakin kursseja tietojenkäsittelytieteissä. Eli paljon oli tuttua.

Miltä johdantokurssin suoritusohjeet kuulostivat?
Hyviltä. Suhteellisen vapaa suoritustahti on juuri hyvä. Kun vain saan harjoitustehtävillä tarpeeksi pisteitä suoritettua, niin se sopii minulle!

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: