Oulun yliopiston ylioppilaskunnalle 95 000 euroa hyvinvointituutori-toiminnan kehittämiseen

Oulun yliopiston ylioppilaskunta alkaa kouluttaa hyvinvointituutoreita, joiden tarkoituksena on toimia vertaistukena toisille opiskelijoille.

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Iida Putkonen

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) on saanut Opetus- ja kulttuuriministeriöltä 95 000 euron avustuksen. Avustusta haettiin osana OKM:n erityisavustuksia korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseen. Erityisavustusten tarkoituksena on muun muassa järjestää toimintaa, joka lieventää yksinäisyyttä, tarjoaa matalan kynnyksen palveluita ja tukee opiskelijoiden elämänhallintaa.

OYY haki marraskuussa 148 000 euron edestä tarjotakseen Oulun yliopiston opiskelijolle uudenlaista hyvinvointituutori-toimintaa. OYY:n pääsihteeri Kauko Keskisärkkä kertoo, että tarkoituksena on auttaa opiskelijoita ensisijaisesti koronapandemian aiheuttamassa poikkeustilanteessa.

”Tavoittelemme opiskelijahyvinvoinnin lisäämistä matalan kynnyksen harrastustoiminnan ja vertaisohjauksen keinoin. Hyvinvointituutori voisi esimerkiksi esitellä kiinnostuneille opiskelijoille eri liikuntalajeja, järjestää pyöräretken lähiympäristöön tai esitellä Oulun kulttuurikeskuksia.”

Käytännössä hyvinvointituutorit ovat Oulun yliopiston opiskelijoita, jotka OYY kouluttaa tehtävään. Lisäksi projektiin kuuluu erilaisia koulutuksia kaikille opiskelijoille. Toiminnan avulla OYY haluaa lieventää opiskelijoiden yksinäisyyttä ja lisätä opiskelijoiden yhteisöllisyyttä sekä yhdenvertaisuutta.

”Tässä hankkeessa on myös tarkoitus järjestää koulutustapahtumia, joilla vastataan ennaltaehkäisevästi opiskelijoiden ohjaustarpeeseen, kuten itseohjautuvuuden lisäämiseen ja elämänhallintataitojen vahvistamiseen”, Keskisärkkä kertoo.

Tuutoreiden on määrä aloittaa työnsä keväällä 2021 ja avustuksen turvin projekti jatkuu vuoden 2022 loppuun. OYY:n toiveena on tehdä hyvinvointituutoreista osa tulevaisuutta.

”Yhtenä pitkän aikavälin tavoitteena on luoda Oulun korkeakouluyhteisöön hyvinvointituutorimalli, joka voisi jäädä myös toimimaan myös hankkeen päättymisen jälkeen”, Keskisärkkä kommentoi.

Päätös avustuksen myöntämisestä tuli OYY:n tietoon maanantaina 25. tammikuuta. Seuraava askel on varsinainen toiminnan suunnittelu ja toteutus sekä suhteuttaminen saatuun avustukseen.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

”Halutaan ottaa kantaa – ja on otettukin” – Atleettinen ja akateeminen jalkapalloseura Hercules palaa takaisin yliopistolle urheiluaiheisella luentosarjalla

Oululainen jalkapalloseura JS Hercules täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Seura syntyi vuonna 1998 Oulussa, Linnanmaalla sähkötekniikan osaston käytävää taittaneiden opiskelijoiden keskuudessa. Yhteiskunnallisesti aktiivinen seura palaa tänä syksynä juurilleen Oulun yliopistoon urheiluaiheisella, kaikille opiskelijoille avoimella luentosarjalla.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Tiesitkös tätä – Ouluun on kaikessa hiljaisuudessa perustettu uusi tiedekunta.

Uusi tiedekunta on erittäin pieni, mutta sillä on kovia haluja kasvaa. Tällä hetkellä tiedekunnan opetus sisältää syksyllä neljä luentoa, mutta toiveena olisi laajentaa tästä huomattavasti.

Ensimmäinen professorikin löytyy, kas tässä: ”Ja lupiahan tämän tiedekunnan perustamiseksi ei ole kysytty keneltäkään”, Mikko Perälä sanoo, ja nauraa päälle.

Kyse on oululaisen jalkapalloseuran JS Herculeksen uudesta projektista. Faculty of sports, urheilun tiedekunta, on nimitys Herculeksen organisoimalle urheiluaiheiselle, kaikille opiskelijoille avoimelle luentosarjalle. Pääasiassa Business Kitchenin tiloissa pidettävien luentojen aiheet vaihtelevat urheilujohtajuudesta opiskelijan jaksamiseen ja urheiluteknologian innovaatioihin. Ensimmäisellä luennolla, osana Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun Johtajuus ja organisaatiot -kurssia, johtajuudesta ja urheilusta luennoi tunnettu Kärppä-puolustaja Lasse Kukkonen.

Herculeksen seurapomo Mikko Perälä visioi luentosarjasta syntyvän jotain uutta, jotain suurta.

Kiiltävässä mainosflyerissä luentojen alle on merkitty ala, jonka on katsottu soveltuvan luennon teemaan: johtajuus ja urheilu -luenn0n alla lukee kansainvälisen liiketoiminnan johtamisen maisteriohjelma, ilmastonmuutosta koskevan luennon alla lukee ympäristötekniikan osasto.

Aivan vielä ei olla niin pitkällä, että yksittäisiä luentoja voisi hyväksilukea opintoihin, Perälä sanoo. ”Mutta jos käy kaikki luennot, ehkä voimme luovuttaa jonkin erikoispalkinnon – vaikkapa diplomin.”

Yhteistyöstä on nyt sovittu Business Kitchenin ja yliopiston kauppakorkeakoulun kanssa, Perälä sanoo: ”Muiden kanssa pitää ottaa puheeksi myöhemmin syksyllä ja ensi vuonna.”

Herculeksen visioiman urheilun tiedekunnan keskiössä on opiskelijan hyvinvointi. Mikko Perälä puhuu liikunnallisen elämäntavan puolesta, joka ei tarkoita kuitenkaan julmettua rääkkiä. Ennaltaehkäisevä liikunta on parasta lääkettä, hän uskoo.

Mutta yhtä lailla oleellista on myös kansalaisaktivismin ruokkiminen, vaikuttamisen kipinän sytyttäminen opiskelijoihin.

Urheilu kaipaa koulutusta

Pieneksi pohjoissuomalaiseksi seuraksi Herculeksella onkin varsin suuret tavoitteet. Urheilun tiedekuntakin on vain yksi seuran lukuisista projekteista.

Kolmisen vuotta sitten Mikko Perälä päätyi Nigeriaan tekemään televisiobisnestä. Vuonna 2016 seura toi Nigerian jalkapallomaajoukkueen entisen hyökkääjän Daniel Amokachin valmentamaan Herculeksen edustusjoukkuetta – ja Englannin Valioliigan viikkomakasiiniohjelma Premier League World seurasi kameroineen perässä.

Nyt Herculeksella on käynnissä lähiöiden liikuttamista edistävä lähirähinä, urheilun sponsorointimallin muutos, eSports-junioriorganisaation rakentaminen ja suomalaisia urheiluteknologia-alan yrityksiä sekä suomalaisia pelaajia maailmalle vievä Player Accelerator -hanke.

Mutta mitä Oulun urheilun tiedekunnan luennoista seuraa? Oikea koulutusohjelma, kokonainen sivuaine, edes viiden opintopisteen kurssi?

Toivottavasti kaikkea tätä, ja vielä enemmän, Perälä toivoo.

Hän puhuu ja haaveilee kokonaisen urheiluun keskittyvän koulutusohjelman luomisesta ja myymisestä – urheiluosaamisen koulutusviennistä. Sille olisi Suomessa hyvät mahdollisuudet, Mikko Perälä uskoo – kunhan vain on sopivasti paketoitu tuote, jota myydä.

”Meillä on Suomessa kaikki edellytykset luoda koulutusohjelma, josta halutaan myös maksaa, 2000 euroa, jopa 20 000 euroa vuoden ohjelmasta.”

Koulutusta taas tarvitaan, jotta nykyisestä potentiaalista saataisiin kaikki irti.

”Meillä on hyvät liikuntapaikat, harjoittelupaikat, jo olemassa. Nyt moni haaveilee urheilu-urasta, mutta vain harva sille todella pääsee. Suomi on tällä hetkellä huonossa jamassa urheilukoulutuksen suhteen. Näen, että ammattilaisurheilussa syntyvistä ongelmista moni johtuu yksinkertaisesti koulutuksen puutteesta. Asioita tehdään niin, kuin ne on aina tehty. Intohimoa urheiluun on, mutta ei ole työkaluja muuttamaan asioita.”

Tällä hetkellä Suomessa voi urheilujohtamisen aineopinnot opiskella Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa, lisäksi muutama ammattikorkeakoulu tarjoaa suuntautumisvaihtoehtona urheilujohtamista ja -markkinointia tai urheiluliiketoimintaa. Kajaanin ammattikorkeakoulussa käynnistyi Esports Business -koulutus, joka on Suomen ensimmäinen elektronisen urheilun ympärille keskittyvään liiketoimintaan suuntautuva koulutus.

Mutta olisiko Oulussa tilausta tällaiselle? Millaisella aikataululla urheilun tiedekuntaa voitaisiin oikeasti rakentaa?

”Katsotaan nyt tämä ensimmäinen lukukausi. Hyvä, jos saadaan lisää konkretiaa”, Perälä muotoilee.

Saunailtapainotteinen joukkue

Hercules täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Se syntyi vuonna 1998 Oulussa, Linnanmaalla sähkötekniikan osaston käytävää taittaneiden opiskelijoiden keskuudessa.

Perälä kuvailee silloista palloiluporukkaa varsin proosallisesti: ”Oltiin aika huonoja, kukaan ei ottanut meitä muihin joukkueisiin.”

Siksi syntyi oma joukkue, kerran viikossa harjoitteleva, valmennuksellisesti ja harjoituksellisesti ”hyvin saunailtapainotteinen” Hercules. Joukkueen ensimmäinen sponsori oli kaijonharjulainen ravintola Caio, joka tarjosi joukkueelle peliasujen lisäksi mahdollisuuden saunoa aina pelien jälkeen.

Ensimmäinen peli pelattiin Perälän muistin mukaan ”jossain Vaalan metsän siimeksessä”, ja peli taisi päättyä ikävästi Herculeksen häviöön.

Peli jatkui, vaikka alkuperäiset Herculeksen puuhaajat valmistuivatkin ja siirtyivät Linnanmaalta työelämään. Samalla vapaamuotoinen, viihteellinen pelailu vakiintui tavoitteelliseksi seuratoiminnaksi.

Nyt kakkosdivisioonan C-lohkossa pelaavan edustusjoukkueen lisäksi seurassa on naisten joukkue, Pohjois-Suomen kolmosdivarissa pelaava reservijoukkue Hercules II ja vitosdivarissa pelaava Herkku-Papat.

Seuran syntymäpäiväjuhlaa vietetään työn merkeissä: Herculeksen edustusjoukkue pelaa 20-vuotisjuhlaottelunsa lauantaina 29.9. Castrenin kentällä.

Ole hiljaa ja pelaa

Herculeksen arvoina on olla atleettinen ja akateeminen urheiluseura. Mikko Perälä korostaa, että akateeminen ei tarkoita poissulkevuutta tai elitistisyyttä, vaan koulutusta, avoimuutta, kansainvälisyyttä, suvaitsevuutta, liikunnallisen elämäntavan edistämistä.

”Halutaan ottaa kantaa – ja on otettukin.”

Mikko Perälää sieppaa urheilun arkaaisuus ja haluttomuus muuttua. Huippu-urheilun kulisseissa ollaan hyvin konservatiivisia. Siksi muutos on hidasta, jos sitä ylipäänsä tapahtuu.

Juuri tähän lääkkeeksi Perälä tarjoaa urheilukoulutusta: ”Jos joku elää myyteistä ja historiasta, niin urheilu.”

Perälä itse puhuu yhteiskunnallisen vaikuttamisen puolesta. Ei riitä, että urheiluseura tarjoaa mahdollisuuden peleille. On tehtävä enemmän.

”Moni ajattelee, että urheilussa sen tarjoama viihde riittää, tai se, että otetaan pelaavien lasten vanhemmilta rahat pois. Mutta se ei riitä. Seuroilla on suurempi vastuu kasvattaa, kouluttaa ja huolehtia myös pelaajien hyvinvoinnista.”

Ja urheilu, se on selvästi poliittista, haluttiin sitä myöntää tai ei.

Hercules on poliittisesti aktiivinen urheiluseura, Perälä sanoo. ”Jos politiikalla tarkoitetaan yhteisten asioiden hoitamista, niin juuri sitä se on.”

Syyskuussa seura pääsi finaaliin Sitran Maapalloliiga-haastekilpailussa, ja on yksi kymmenestä kehitysohjelmaan valitusta järjestöstä. Hercules osallistuu haastekilpailuun Lähirähinälähettiläät-idealla, jonka tavoitteena on pienentää urheilun ja liikunnan ilmastopäästöjä aktivoimalla ihmisiä hyödyntämään lähiliikuntapaikkoja, hyödyntäen oululaisen Tecinspiren App2Day-mobiilisovellusta. Siis – yhteisten asioiden hoitamista, liikunnan keinoin.

Kielteistä suoraa palautetta toiminnasta Perälä ei ole saanut. Se ei tarkoita sitä, etteikö keskustelua Herculeksen toiminnasta ja arvoista käytäisi.

”Varmasti monia mietityttää se, miksi Hercules on vähän outolintu, miksi ne ei vaan pelaa ja ole hiljaa.”

Herculeksen perustaneista sähköteekkareista on vuosien aikana tullut koodareita, moni on perustanut Ouluun oman yrityksen. Perälä itsekin on ollut mukana perustamassa kymmentä firmaa. Muita Hercules-taustaisia softafirmoja on muun muassa VividWorks, Navico, Codemate ja CubiCas.

Mikä jalkapalloa ja yrittäjyyttä yhdistää? Oppiiko jalkapalloa pelaamalla jotain yrittäjyydestä?

No, eipä juuri mikään, Perälä sanoo. Mutta jalkapalloseurassa toimiminen kylläkin opettaa. Kun seuran toiminta on tavoitteellista ja tähtää jatkuvaan nousuun tasolta toiselle, kaikki on mahdollista – vaikka alimmalta sarjatasolta, sadepäivän mutakentän ankeista peleistä nouseminen Mestarien liigan loistokkaaseen loppuotteluun.

Onko se todennäköistä? Ei.

Entäpä mahdollista? No, periaatteessa kyllä, Perälä nauraa.

Vaikka tässä haastattelussa ääneen on päässyt juuri Mikko Perälä, Herculeksen urheilun tiedekunnan taustalla on kokonainen tiimi, eikä työ ole ainoastaan yhden miehen harteilla.

Perälällä onkin toive jatkon suhteen. Toive, joka voi kuulostaa huimalta, mutta mahdolliselta:

”Tällä yliopistopresenssillä tarkoitus on antaa seura takaisin opiskelijoiden pyöritettäväksi. Vähän tosielämän Football Manager -pelin tyyliin. Eli toivon lisää apuja yliopiston käytäviltä kaiken tämän pyörittämiseen”, Perälä sanoo.

 

Herculeksen urheiluluennot syksyllä 2018

Johtajuus ja urheilu – Lasse Kukkonen luennoi johtajuudesta, 24.9. kello 14 salissa L3.

Miten estät ilmastonmuutosta liikkumalla? – Miten yhteiskunta voidaan suunnitella tukemaan ihmisten terveyttä ja hyvinvointia sekä kunnioittamaan luontoa? 18.10. kello 14 Business Kitchenillä.

Nuku enemmän, saat parempia numeroita – Opiskelijan jaksaminen, lepo ja ravinto. 19.11. kello 14, Business Kitchen

Hikistä dataa – Esittelyssä uusimmat hyvinvointi- ja urheiluteknologian innovaatiot. 4.12. kello 14, Business Kitchen.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Mustelmilla on hyvä olla – jenkkifutaria eivät tällit haittaa

Amerikkalaista jalkapalloa harrastava Satu Roiha hamuaa maailman kärkeen. Hän kaataa ennakkoluulot, joiden mukaan laji olisi pelkkää aggressiivista kamppailua tai vain miehille sopivaa.

TEKSTI Sanna Häyrynen

KUVAT Anna Mansisto

Satu Roihan hihojen alta pilkottavat mustelmaiset kädet. Hän myöntää näyttävänsä usein siltä, että olisi joutunut hakatuksi.

”Kauhistelijoille selitän, että toiselle kävi kovempaa. Onneksi adrenaliini peittää kivun, niin mustelmien syntymistä ei huomaa”, takapuolustajan paikkaa Oulu Northern Lights -joukkueessa pelaava Roiha sanoo.

Hän on se, joka taklaa. Roihan peruskauraa on tarttua vastustajasta kiinni ja kaataa tämä maahan. Onneksi pudotus on lyhyt, sillä amerikkalaisessa jalkapallossa pyritään pysyttelemään mahdollisimman matalana.

Silti joskus sattuu. Roihan jalkapöytään on tullut hiusmurtuma, polvet ovat vääntyilleet ja sormiakin on murtunut.

”Tykkään mennä näyttämään vammojani lääkärille, niin samalla opin loukkaantumisiin liittyviä asioita”, lääketiedettä opiskeleva Roiha naureskelee.

Hän sanoo, että taitojen karttuessa vammatkin vähenevät, kun varusteita oppii hyödyntämään niin, että ne suojaavat.

Hienous piilee rajuuden alla

Harrastuksensa alkuvaiheessa Roiha myöntää kompensoineensa tekniikan puutetta vauhdilla ja voimalla. Hän oli nähnyt joitakin vuosia aiemmin Yhdysvalloissa käydessään sikäläistä yliopistosarjan amerikkalaista jalkapalloa.

Näkemästään Roihalle jäi mielikuvaksi ronski fyysisyys.

”Kun sääntöjä ei ymmärrä, huomaa vain kontaktin. Sen taustalla on kuitenkin tarkka strategia. Nyt pidän lajia todella mielenkiintoisena”, hän makustelee.

Ottelun asetelman muodostavat hyökkäävä ja puolustava joukkue. Hyökkääjät pyrkivät kuljettamaan pallon maalialueelle, ja puolustajat yrittävät estää heitä.

Nopeiden hyökkäyspyrähdysten aikana on luettava toisten aikeita ja vastattava niihin.

Roihan mielestä peli on itse asiassa hidasta. Hyökkäysyrityksiä seuraa aina pieni tauko, jolloin palataan alkuun.

”Tämä on taktinen peli. Se joukkue voittaa, joka on opetellut hommansa paremmin. Jokaisen on pelattava yhteen. Yksilönä ei juurikaan loisteta”, puolustaja toteaa.

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Satu Roiha on kiinni paikassa maajoukkueeseen, joka lähtee kesäkuussa Kanadaan maailmanmestaruuskilpailuihin. Vaikka karsinnat maajoukkuepaikoista ovat vielä käynnissä, Roiha näkee itsensä jo Kanadassa.

Heti huipulle

Satu Roihan urheiluhistoriaan kuuluu pitkä lista lajeja: uinti, yleisurheilu, kansantanssi, jalkapallo, kuntosali, jooga ja juoksu. Lukion jälkeen hän vietti Ilmajoella vuoden ja kävi lääketieteen pääsykokeeseen valmentavaa kurssia. Tuolloin kämppäkaveri houkutteli Roihan kokeilukerralle amerikkalaisen jalkapallon harjoituksiin. Sieltä jäi matkaan innostus, ja opiskelupaikan napattuaan hän liittyi keväällä 2014 Oulussa Northern Lights -joukkueeseen. Roiha sai ensimmäisen kevään jälkeen kutsun maajoukkueleirille.

”Parin viikon jälkeen koin, että kuulun porukkaan. Se oli hieno tunne yksilölajien harrastamisen jälkeen.”

Suomen mestaruudesta joukkue kilpailee Vaahteraliigassa ja on yltänyt pronssille vuosina 2011, 2014 ja 2015. Voitto tuli 2012. Oulun yliopistokin on noteerannut menestyksen ja palkinnut yliopistossa opiskelevat Northern Lights -naiset urheilumitaleilla.

Tänä vuonna Vaahteraliiga alkaa toukokuussa ja huipentuu finaaliin syyskuussa. Kesällä joukkueen jokainen viikonloppu kuluu otteluissa – MM-kilpailuviikonloppua ja lepoviikkoa lukuun ottamatta.

Roiha on kiinni paikassa maajoukkueeseen, joka lähtee kesäkuussa Kanadaan maailmanmestaruuskilpailuihin. Ne järjestetään joka neljäs vuosi. Vaikka karsinnat maajoukkuepaikoista ovat vielä käynnissä, Roiha näkee itsensä jo Kanadassa.

”Viime vuonna pääsin pelaamaan Suomi–Ruotsi-maaotteluun. Olihan se hienoa pelata Suomi-paita päällä. Oli televisiokamerat ja Maamme-laulu soi”, hän muistelee.

Jenkkifutis opettaa itsearvostusta

Sen lisäksi, että amerikkalainen jalkapallo on myös naisten laji, se on kaikenlaisten naisten laji. Joukkueeseen pääsemiselle ei ole tiukkoja vaatimuksia, vaan erilaisia vahvuuksia hyödynnetään pelissä: tarvitaan esimerkiksi kookkaita ja voimakkaita pelaajia, pieniä ja vikkeliä hyökkääjiä sekä tarkkasilmäisiä ja nopeasti reagoivia pelinlukijoita.

Naiset pelaavat täysin samoin säännöin kuin miehet. Northern Lightsin naiset ovat iältään 18-vuotiaista päälle kolmikymppisiä. Nopeudessa ja voimassa miehet päihittävät naiset kuitenkin jo murrosiässä, joten sekajoukkueet eivät ole mahdollisia.

”Treenaamme kyllä yhtä aikaa miesten joukkueen kanssa. He arvostavat meitä eivätkä ole mitenkään vähätteleviä”, Roiha sanoo.

Hänelle laji edustaakin sitä, että jokainen hyväksytään sellaisena kuin on.  Harrastus on opettanut katsomaan itseä eri tavalla.

”Kukaan ei tule sanomaan, että pitäisi vaikka laihduttaa. Minulla ei ehkä aina ole ollut kovin hyvä kuva vartalostani. Tässä kuitenkin korostuu se, että pärjään juuri tällaisena kuin olen”, Roiha pohtii.

Kun joku kehuu taitoja, Roihalle tulee tunne, että hän on hyvä. Ja se tuntuu hyvältä.

 

Kuka?

>> Satu Roiha

>> 24 vuotta.

>> Asuu Kaukovainiolla. Kotoisin Rovaniemeltä.

>> Opiskelee neljättä vuotta lääketiedettä Oulun yliopistossa.

>> Tehnyt työharjoitteluja amanuenssina OYS:n kirurgian ja sisätautien osastoilla.

>> Harrastaa amerikkalaista jalkapalloa Oulu Northern Lights -joukkueessa. Oheisharjoitteluna käy kuntosalilla, lenkkipolulla, ryhmäliikuntatunneilla ja uimassa. Mukana myös futsal-ringissä.

>> Lapsuuden haaveammatti oli lääkäri – äidin ja tädin esimerkin innoittamana.

>> Haaveilee amerikkalaisen jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin pääsemisen lisäksi opiskelujen jälkeen matkustelevansa keikkatyöpätkien lomassa. Uusi elämänvaihe houkuttaa: ”Opiskelijaelämä on yllättävän rankkaa.”

>> Toivoo, että ihmiset selvittäisivät konfliktitilanteet keskustelemalla eivätkä sotimalla tai tappelemalla. ”Vaikka harrastusvalinnasta ei tätä toivetta ehkä uskoisi.”

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Oulun yliopisto palkitsi urheilussa menestyneitä opiskelijoitaan

Oulun yliopisto on palkinnut urheilumitalilla yliopistolaiset, jotka sijoittuivat vuoden 2015 urheilukisoissa mitaleille vähintään SM-kisojen yleisissä sarjoissa. Koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä ja liikuntasuunnittelija Markku Saarela jakoivat mitalit 23. maaliskuuta. Yliopiston urheilumitalilla palkitut: Lääketieteellinen tiedekunta Anna-Karoliina Salo, amer. jalkapallon SM-pronssi Satu Roiha, amer. jalkapallon SM-pronssi  Iina-Lotta Willgren, amer. jalkapallon SM-pronssi Janne Ukonmaanaho, yleisurheilu/ 3000 m ej. SM-kulta Arttu […]

Oulun yliopisto on palkinnut urheilumitalilla yliopistolaiset, jotka sijoittuivat vuoden 2015 urheilukisoissa mitaleille vähintään SM-kisojen yleisissä sarjoissa. Koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä ja liikuntasuunnittelija Markku Saarela jakoivat mitalit 23. maaliskuuta.

Yliopiston urheilumitalilla palkitut:


Lääketieteellinen tiedekunta

Anna-Karoliina Salo, amer. jalkapallon SM-pronssi

Satu Roiha, amer. jalkapallon SM-pronssi 

Iina-Lotta Willgren, amer. jalkapallon SM-pronssi

Janne Ukonmaanaho, yleisurheilu/ 3000 m ej. SM-kulta

Arttu Jaakkol, bras. jujitsu 2 SM-hopeaa, SM-joukkuekulta

Antti Vikström, jousiammunta SM-joukkuepronssi

Henri Väyrynen, yleisurheilu/pituushyppy SM-hopea, SM-salihopea

 

Luonnontieteellinen tiedekunta

Sara Tervola, amer. jalkapallon SM-pronssi

Mari Saastamoinen, amer. jalkapallon SM-pronssi

Viivi Puoskari, amer. jalkapallon SM-pronssi

Sini Juntunen, amer. jalkapallon SM-pronssi

 

Humanistinen tiedekunta

Iida Rantala, amer. jalkapallon SM-pronssi

Jasmin Ruotsalainen, amer. jalkapallon SM-pronssi

Anna Norrback, amer. jalkapallon SM-pronssi

Henri Savilampi, ITF taekwon-do SM-pronssi

 

Teknillinen tiedekunta

Natalia Blomster, amer. jalkapallon SM-pronssi

Arttu Hirvonen, yleisurheilu/ 110 m aj. SM-hopea

Antti Luukkonen, ammunta (IDPA), MM-kulta, SM-hopea

Jussi Korhonen, leijalautailu/big air SM-hopea

Mika Nissinen, amer. jalkapallo SM-hopea

Seppo Honkanen, laskuvarjohypyt SM- joukkuehopea

 

Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu

Anna Alapeteri, amer. jalkapallon SM-pronssi

Arttu Vattulainen, yu yleisurheilu / 10 000 m ja 5 000 m SM-kulta, SM-hopea

Jenni Kukkonen, pikaluistelu SM-hopea, SM-pronssi

 

Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta

Teemu Tokola, miekkailu, SM-kulta, SM-joukkuekulta

Kurinalaisuus palkitaan

Joonas Donskoin unelma toteutuu syksyllä, kun hän muuttaa Yhdysvaltoihin pelaamaan maailman kovatasoisinta jääkiekkoa.

TEKSTI Minna Koivunen

KUVAT Anna Mansisto

Loistava kausi Kärppien paidassa Liigassa sekä onnistuneet ensimmäiset aikuisten MM-kisat Tšekissä. Kevään kruunasi NHL-sopimus San Jose Sharksin kanssa. Paremmin ei olisi voinut mennä jääkiekkoilija Joonas Donskoin, 23, viimeisin vuosi.

Raahesta kotoisin olevalla hyökkääjällä oli vaikeampaa vielä muutama vuosi sitten. Tuli loukkaantumisia eikä peli kulkenut. Mutta keväällä 2013 Kärppien valmennusryhmä vaihtui. Lauri Marjamäki palkattiin päävalmentajaksi ja Mikko Manner apuvalmentajaksi. Se oli käänteentekevää Donskoin uran kannalta.

Marjamäen ja Mannerin johdolla pelaajat rupesivat kiinnittämään huomiota siihen, miten kaukalon ulkopuolella voisi tehdä asioita paremmin.

“Aloimme keskityttyä muun muassa siihen, miten paljon ja milloin kannattaa syödä, jotta saa energiaa tasaisesti. Siten pysyy hyvässä kunnossa ja jaksaa pelata.”

Toinen tärkeä muutos oli nukkumisen aikaistaminen. Donskoi on huomannut, että on yllättävän tärkeää, ettei notku hereillä kolmeen asti yöllä.

“Oli isoin herätys minulle, miten paljon nämä asiat vaikuttavat pelaamiseen. Löysin uuden vaihteen omalle uralleni ja oikeastaan parin viimeisen vuoden ansiosta on mennyt paljon paremmin.”

Esimerkillinen peliäly

Jos on seurannut Donskoin peliä niin Liigassa kuin MM-kisoissakin, on hänen loistava peliälynsä ja kiekon hallinta jäänyt mieleen. Donskoin mukaan  hänen pelinlukutaitonsa on juuri parin viimeisen vuoden aikana kehittynyt. Aiemmin hän kuljetteli kiekkoa enemmän yksin.

“Olen saanut fysiikkaa kuntoon ja peliin on tullut rauhallisuutta kokemuksen myötä, ettei tarvitse koko ajan mennä täysillä. Osaan rytmittää peliä ja näen paremmin joukkuekaverit”, hän pohtii.

Hyökkääjä analysoi omaa pelaamistaan katsomalla jokaisen ottelun videolta jälkeenpäin. Siten omat virheet ja samoin omat vahvuudet tunnistaa hyvin.

Toinen hyvä oppi on ollut tarkkailla vierestä seurakavereiden treenaamista ja pelaamista. Kärppiin tullessaan Donskoi katse kiinnittyi erityisesti Jari Viuhkolaan ja Ilkka Mikkolaan.

Petr Tenkrátia silloin aikoinaan ihailin. Tenkrát on vahva pelaaja, tosi hyvä luistelemaan ja maalintekijätyyppi.”

Uudet maisemat odottavat

Joonas Donskoi pakkasi 15-vuotiaana laukkunsa ja muutti Raahesta Ouluun jääkiekon vuoksi. Elokuussa Donskoi kasaa elämänsä uudemman kerran matkalaukkuihin, mutta matka uuteen kotikaupunkiin on tällä kertaa pidempi. Oulun merituulet vaihtuvat Kalifornian San Joseen maisemiin.

Loistavan kauden jälkeen hänellä oli useampia tarjouksia, joista valita paras. He päätyivät agentti Scott Bartlettin kanssa San Jose Sharksiin, koska kalifornialaisseura tuntui olevan kaikista kiinnostunein hyvässä iskussa olevasta suomalaispelaajasta.

Donskoin puheen sävy muuttuu innostuneeksi, kun hän kertoo tuntemuksistaan päästä pelaamaan maailman kovatasoisimpaan jääkiekkoliigaan.

“On se hienoa. Olen aina unelmoinut NHL:stä. Nyt täytyy kovasti treenata kesä ja toivoa, että pääsee pelaamaan.”
Sopimus ei suoraan takaa peliaikaa NHL:ssä, vaan on mahdollista joutua aloittamaan farmiliiga AHL:stä. Donskoin ainoana tavoitteena on päästä heti ylempään sarjaan.

“Tietenkin odotan, että pystyisin pelaamaan samoilla vahvuuksilla kuin täällä Suomessa ja tuomaan joukkueelle hyökkäysosaamista. Jos sitten saan paikan ylemmästä sarjasta, totta kai haluan olla vastuunkantaja ja avainpelaaja.”

Treenit ja harjoituspelit pyörähtävät käyntiin syyskuun puolivälissä, mitä ennen Donskoi harjoittelee Oulussa muiden oululaisten NHL-pelaajien, Jussi Jokisen ja Pekka Rinteen, kanssa. Kesäharjoituksissa on mukana myös Donskoin viime kausien ketjukaveri Joonas Kemppainen, joka samoin sai huikean kauden päätteeksi NHL-sopimuksen.

Pian koittaa aika uusien pelaajien rinnalla, mikä ei Donskoita tunnu jännittävän.

“MM-kisoissakin oli toiset ketjukaverit, niin se oli uusi tilanne pitkästä aikaa. Hyvin meni ja aina sitä nopeasti löytää saman sävelen.”

 

Kuka?
 
Joonas Donskoi
» 23 vuotta.
» Kotoisin Raahesta.
» Asui elokuuhun saakka Oulussa.
» Tehnyt juuri 2-vuotisen sopimuksen NHL-seura San Jose Sharksin kanssa ja muuttaa elokuun lopussa Yhdysvaltoihin.
» Pelannut Oulun Kärpissä liigajoukkueessa 2009–2015 ja juniorijoukkueissa 2007–2009.
» Palkittiin kaudella 2014–2015 Liigan pudotuspelien parhaimmaksi pelaajaksi (Jari Kurri -palkinto).
» Ensimmäisissä aikuisten MM-kisoissa keväällä 2015 oli Suomen paras maalintekijä pisteillä 5+3.
» Kasvattiseura raahelainen Teräs-Kiekko.
» Vapaa-ajalla puuhailee autojen parissa.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Itsensä ylittämistä rullien päällä

Roller derbyssä on mahdollista kehittyä nopeasti.

Oulun Urheilutalolla on alkamassa kesäkuisena lauantaina Oulun Shitty City Rollers vastaan Kuopio Roller Derby. Kyseessä on roller derbyn Pohjola Cupin vuoden kolmas osakilpailu ja päivän ensimmäinen peli. Suurin osa yleisöstä on katsomassa viitisen vuotta Suomessa pelattua lajia ensimmäistä kertaa. Kajareista soi suomalaista iskelmää, sillä turnauksen teema on juhannushitit.

Ennen ottelua oululaisjoukkue on käynyt pukuhuoneessa läpi muutamaa päivää aiemmin sovitut tavoitteet: hyökkäysten ja aloitusten parantaminen. Heillä on ollut kautta linjan tiukka puolustus, ja kuluneella kaudella joukkue on pyrkinyt parantamaan hyökkäyspeliä.

Valmistautumiseen kuului myös äänen aukaiseminen, yhteishengen kerääminen ja lämmittely. Joukkueen valmentaja-kapteeni, itsekin pelaava Malla ”Pate” Ylitalo, 26, oli hakemassa unohtunutta mittanauhaa, joten joukkueen piti hoitaa valmistelut ilman häntä.

Kun pelin alkuun on hetki aikaa, tuomarit tarkistavat jokaiselta pelaajalta varusteet. Kypärän tulee olla tiukka ja pysyä päässä. Ranne-, kyynär- ja polvisuojien pitää olla ehjät, eivätkä ne saa liikkua. Hammassuojien on pysyttävä hyvin suussa. Luistimet pitää itse tarkistaa, ettei niissä ole minkäänlaisia irtoremmejä. Lopuksi tuomarit katsovat, pelinumero näkyy paidasta ja käsistä. Numerot pitää olla koko pelin ajan näkyvissä, muuten voi saada jäähyn.

Vielä ennen ensivihellystä joukkueet esitellään. Kuopion joukkueen luistellessa ympäri rinkiä kuuluu kajareista Batmanin tunnusmusiikki. Oulun joukkue on puolipolviasennossa kannustamassa ja kuopiolaisten mennessä ohi he antavat yläfemmat. Moista ei monessa lajissa näe, mutta roller derbyyn erityisesti kuuluu joukkueiden välinen hyvä henki. Vaikka toisia vastaan pelataan ja kentällä tosissaan taistellaan, ovat pelaajat kentän ulkopuolella kavereita.

Tuomari pistää pelin käyntiin ja kentällä olevat kymmenen pelaajaa lähtevät luistelemaan ovaalin muotoista kenttää ympäri. Heti pelin alussa kuopiolainen joutuu puolenminuutin mittaiselle jäähylle. Oulu saa ensimmäisestä jamista 15 pistettä.

Ensimmäistä kertaa roller derby –peliä seuraavalle kentällä tapahtuu paljon. Eri pelipaikkaa pelaavien roolien hahmottaminen vie hetken, jäähyjen syitä ei hoksaa, mutta hetken päästä lajista pääsee vähän perille.

Yksi roller derby –peli muodostuu kahdesta 30 minuutin erästä, jotka puolestaan sisältävät korkeintaan kahden minuutin mittaisia jameja. Pelaajat kentällä vaihtuvat jamien välillä. Kummankin joukkueen viisikossa on aina yksi pisteitä tehtaileva jammeri. Muita pelaajia ovat neljä blokkeria, joista yksi on pelinrakentajana toimiva pivot.

Alusta asti oululaisia kannustetaan kovasti. ”Pate jaksaa jaksaa!” ja ”Go Anni!”, kentän laidalta muun muassa huudetaan. Kova kannustus tuottaa tulosta, sillä reilun kymmenen minuutin jälkeen Oulu johtaa 47–0.

Kun pienikokoinen jammeri Anni Pitkänen, 20, puskee pakan läpi, kuuluu ”Hyvä Anni!” Välillä hän menee helpon näköisesti sisäkautta ohi. Ylitalokin ohittaa vastapuolen pelaajia tiuhaan tahtiin keräten roimasti pisteitä.

”En yhtään muista, mistä minä lajista kuulin. Se on varmaan ilmestynyt minulle unessa. Yhdesti aloin vain googlettamaan, onko Oulussa derbyä enkä yhtään tiedä, mistä siitä alkujaan kuulin”, Ylitalo koittaa muistella.

Kun Ouluun perustettiin joukkue, oli Ylitalo heti mukana. Syksyllä 2011 he alkoivat kerätä porukkaa ja tilasivat varusteet. Tammikuussa 2012 alkoivat luistintreenit.

Uskalsin aloittaa, kun kaikki sanoivat, ettei tarvitse olla mitään urheilutaustaa. Itsellä oli niin huono kunto, että jos minulle olisi sanottu, että on tämä aika rankkaa ja kannattaa miettiä, jaksaako, en olisi aloittanut.

Pitkänen sen sijaan kuuli lajista kaveriltaan, joka oli kuullut äidiltään, joka oli lukenut lehdestä open skate –tapahtumasta. Siellä pääsisi kokeilemaan lajia.

”Kaveri aikoi vissiin tosissaan, että siitä tulisi harrastus, mutta minä ajattelin vain käydä viettämässä siellä lauantai-päivän huvikseen. Mutta sitten jotakin tapahtui”, Pitkänen kertoo.
”Me kaappasimme sinut”, Ylitalo sanoo topakasti.

Kaappauksesta on kulunut kaksi vuotta, ja Pitkänen on nykyään joukkueen yksi teknisesti parhaista luistelijoista – siitä huolimatta, ettei Pitkänen ollut juuri urheillut ennen lajiin hurahtamista. Itse asiassa hän on aina inhonnut urheilua.

”Uskalsin aloittaa, kun kaikki sanoivat, ettei tarvitse olla mitään urheilutaustaa. Itsellä oli niin huono kunto, että jos minulle olisi sanottu, että on tämä aika rankkaa ja kannattaa miettiä, jaksaako, en olisi aloittanut”, Pitkänen paljastaa.

Vaikka urheilutausta ei ole pakollinen, jotta voisi laittaa quad-rullaluistimet jalkaan, hyötyä aiemmista liikuntaharrastuksista on. Luistelemisen ja taklaamisen oppii helpommin, kun tietää mihin oma keho pystyy.

Pitkänen viehättyi lajista jo tuolla ensimmäisellä open skate -kerralla. Tosin ennakkoon hän ajatteli, ettei pitäisi siitä, koska ei ole tykännyt rullaluistella ulkona. Roller derby tuntui kuitenkin erilaiselta. Kun hän sai jo ensimmäisellä kerralla kokea vauhtia, jäi hän koukkuun.

”Ensimmäisestä kerrasta ja niistä ihmisistä jäi jo tosi hyvä fiilis”, Pitkänen muistaa.

Ennen kaikkea joukkuekavereihin derbyn viehätys kiteytyy Ylitalollekin. Joukkueessa hän on tutustunut erilaisiin ihmisiin, joihin ei tavallisesti törmäisi ikinä. Yhteinen kiinnostus kuitenkin yhdistää.

”Meillä on mahtava porukka. Kun olin viikon lomalla, oli kauhea ikävä derby-ihmisiä. On pääasia, että on mukavaa olla yhdessä. Joukkueessa saa hioa yhteistyötä ja yhdessä kehittää koko pelisysteemiä”, Ylitalo tuumaa.

”Olen tosi lojaali omalle joukkueelle. Jos joku tekisi semmoisen hullun päätöksen, ettei pelatakaan enää derbyä, vaan olisimme koripallojoukkue, olisin varmaan mukana, vaikken tykkäisikään lajista”, Pitkänen nauraa.

Molemmille lajissa tärkeää on myös mahdollisuus kehittyä jatkuvasti. Monipuolinen laji vaatii teknistä osaamista, voimaa, nopeutta ja räjähtävyyttä. Pelin erikoisluonne on se, että kumpikin joukkue hyökkää ja puolustaa samanaikaisesti, joten haasteita riittää. He painottavat, että aina pystyy menemään omalle epämukavuusalueelle ja saavuttamaan siellä itselleen uutta sekä ylittämään itsensä.

”Alussa oli paljon teknisiä juttuja kuten sirklaus tai takaperin sirklaus, joita en osannut. Aina kun oppii jotakin uutta, joka on tuntunut mahdottomalta, se tuntuu kivalta”, Pitkänen toteaa.

Urheilutalon pelissä Oulu on ylivoimainen Kuopiota vastaan. 15 minuutin tauolle mentäessä Shitty City Rollers johtaa 181–37.

Samana päivänä Turussa pelataan roller derby -turnaus, mikä kertoo lajin kasvusta. Laji on Suomessa vielä nuori. Ensimmäinen joukkue, Helsinki Roller Derby perustettiin vuonna 2009. Nykyään joukkueita on jo reilut 20.

Suomessa alettiin ensimmäisenä maana Euroopassa pelata kansallista mestaruussarjaa. SM-liigassa pelaavat Helsinki Roller Derby, Kallio Rolling Rainbow, Tampere Roller Derby, Kouvola Rock’n’ Rollers ja Lahti Roller Derby.

Divarissa pelaavat Porvoo Roller Derby, Kuopio Roller Derby, Oulun Shitty City Rollers ja Joensuu Rolling Rogues. Pohjola Cupissa edellä mainittujen neljän lisäksi kamppailevat Jyväskylä Rollin’ Ragdolls ja Kalajokilaakson Riverdale Rollers. Muita joukkueita on muun muassa Rovaniemellä, Seinäjoella ja Kajaanissa.

”Kun saa porukan kasaan, kehitys on suhteellisen nopeaa. Parissa vuodessa tasoerot alkavat varmasti tasoittua Suomessa”, Ylitalo arvioi.

Pari minuuttia ennen pelin loppua Oulu menee jo 400 pisteen yli. Joukkueen uusi ennätys on varmistunut, sillä oululaisten parhaat pisteet tätä peliä ennen olivat 216. Pelin lopun häämöttäessä oululaiskannattajien huudot entisestään yltyvät.

Tulostaululla komeilee päätösvihellyksen jälkeen murskalukemat oululaisille. Voitto irtosi siihenastisilla Pohjola Cupin ennätyspisteillä 424–56. Lopuksi joukkueet luistelevat alun tapaan ringin ympäri ja vaihtavat läpsyt sekä halaavat toisiaan. Kaverillisesta tunnelmasta kertoo sekin, että tiimit ottavat vielä ennen pukukoppiin menoa yhteiskuvan.

Seuraava koitos Pitkäsellä ja Ylitalolla on syyskuussa Kuopiossa, kun he pelaavat Pohjola Cupin finaalissa Jyväskylää vastaan. Ottelusta tulee tätä Urheilutalon matsia tiukempi, sillä kun joukkueet viimeksi toukokuussa kohtasivat, voitti Oulu niukasti reilun 60 pisteen erolla. Mutta tulee voitto tai ei, jatkoilla joukkueet juhlivat yhdessä kauden loppumista.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää: