Proteiinitietäjä jahtaa vastauksia

Kaikkialla ihmisessä on proteiineja. Jos niiden toiminta häiriintyy, emme voi hyvin. Vielä on paljon selvitettävää, miten proteiinit tarkalleen toimivat, painottaa akatemiatutkija Lari Lehtiö.

TEKSTI Sanna Häyrynen

KUVAT Anna Mansisto

Tutkijalle proteiinit tarkoittavat muuta kuin rahkaa tai kananmunien valkuaista. Biokemisti Lari Lehtiö on yli viidentoista vuoden ajan perehtynyt proteiinien rakenteeseen. Hän näyttää tietokoneen ruudulta häkkyrän, jossa proteiini on kuvattu molekyylitasolla. Rihmat yhdistyvät toisiinsa ja muodostavat useita kerroksia.

”Tätä kuvaa olen esitellyt esimerkiksi lukiolaisille ja selittänyt, miten särkylääkkeen ibuprofeeni vaikuttaa. Se on tuo pieni molekyyli, joka on sitoutunut isompaan rakenteeseen eli solun proteiiniin. Se estää proteiinin toiminnan ja helpottaa kipua”, Lehtiö näyttää.

Proteiini koostuu aminohapoista ja on ikään kuin kone, joka sitoo ja vauhdittaa solun reaktioita. Lehtiön tutkimusryhmä selvittää rakennetutkimuksen avulla, miten proteiinit toimivat molekyylitasolla, miten atomit ovat niissä järjestyneet ja liikkuvat. Erityisenä mielenkiinnon kohteena ovat tietyt solujen signalointiproteiinit, ADP-ribosyylitransferaasit. Tavoitteena on niiden kontrollointi kemiallisilla yhdisteillä, jotka mahdollisesti tulevaisuudessa tulee lääkeaineita.

”Nämä proteiinit ylläpitävät tasapainoa solussa. Ne vaikuttavat esimerkiksi tulehdusvasteisiin, DNA-vaurioiden korjautuvuuteen ja solujen erilaistumiseen. Monista ADP-ribosyylitransferaasien kontrolloimista solun sisäisistä signalointiprosesseista emme tiedä vielä tarpeeksi, jotta voisimme muokata niitä”, tutkija sanoo.

Viiden vuoden tavoite

Tähän mennessä Lehtiön tutkimusryhmä on ehtinyt löytää uusia pienmolekyylejä, jotka vaikuttavat signalointiproteiineihin ja onnistunut kuvaamaan, miten toimintaa häiritsevät inhibiittorit eli estäjät sitoutuvat proteiineihin.

Suomen Akatemia myönsi Lari Lehtiölle alkusyksyllä viisivuotisen akatemiatutkijan rahoituksen. Sen turvin hän haluaa selvittää, miten tietyt kemialliset yhdisteet voisivat vaikuttaa oikealla tavalla vain haluttuun ADP-ribosyylitransferaasiin, joita ihmisessä on lukuisia. Lehtiö kokee tutkimuksen olevan nyt siinä pisteessä, että noihin kysymyksiin pystytään pureutumaan.
Akatemian rahoitus edellyttää sitä, että Lehtiö keskittyy tutkijuuden ohella rooliinsa myös johtajana.

”En ole toiminut yrittäjänä, mutta tutkimusryhmän vetäminen on varmasti hyvin samankaltaista. On pidettävä huolta, että pystyy maksamaan toisille palkkaa ja tehtävä tulosta, jotta rahoitusta saa”, hän vertaa.

Ajatuksena on, että julkaisujen ja väitöskirjojen antia voisi hyödyntää jatkossa sekä biologian tutkimuksessa että lääkeaineiden kehittämisessä.

Lehtiö korostaa vuorovaikutusta, vapaata ideointia ja keskustelua ryhmässään. Se hyödyttää kaikkia.

”Periaatteenani on yhteistyöstä huolimatta antaa heille vapaus suunnitella oma tutkimustyönsä, koska myöhemminkin pitää pystyä itsenäiseen tutkimukseen”, Lehtiö perustelee.

Tämänhetkinen ryhmä koostuu niin tutkijatohtoreista kuin väitöskirjantekijöistä, jotka ovat Suomen lisäksi kotoisin esimerkiksi Venäjältä, Ruandasta, Nigeriasta ja Intiasta. Sekä akatemiatutkijan ryhmälle että mille tahansa tutkimukselle kansainvälisyys on elinehto. Apua Lehtiö saa muilta tutkimusryhmiltä maailmalta ja Suomesta.

Välttämätön perustutkimus

Lari Lehtiötä palkitsee, kun yhteistyössä muitten kanssa pystyy selvittämään sellaista, mihin ei yksin kykene. Hän riemuitsee yllättävistä tuloksista, joita ei alun perin olettanut löytyvän.

”Puhtaassa perustutkimuksessa kiehtoo, että tutkitaan sellaista, mistä ei vielä tiedetä mitään. Ei tiedetä, mikä vaikuttaa mihinkin. Siksi kaikkea on tutkittava, jotta voidaan edetä soveltavaan tutkimukseen”, Lehtiö pohtii.

Pienikin molekyylimuutos proteiinissa, esimerkiksi DNA-mutaation aiheuttama, vaikuttaa soluun ja voi johtaa siihen, ettei ihminen voi hyvin. Se saattaa näkyä äkillisenä sairautena tai kehittyä hitaasti ja ilmetä myöhemmin. Esimerkiksi tietyt proteiinimuutokset häiriinnyttävät solun säätelyä ja aiheuttavat syövän kehittymisen.

”Jos näitten prosessien eteneminen halutaan estää, on tutkittava juuri tiettyjen proteiinien toimintaa. Tämä on olennaista esimerkiksi syöpälääkkeiden kehittämisessä. On löydettävä signalointireitit, joihin vaikutetaan”, kertoo Lehtiö.

Vaikka käytännön sovellukset ovat vielä kaukana akatemiatutkija Lehtiön työstä, hän summaa, että loppujen lopuksi kyse on ihmisen tutkimisesta, vaikka katse kohdistuisi vain yhteen proteiiniin.

Kuka?
» Lari Lehtiö
» 40-vuotias.
» Kotoisin Salosta, asuu Oulun Talvikankaalla.
» Työskentelee akatemiatutkijana Oulun yliopistossa biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnassa. Johtanut vuodesta 2012 Biocenter Oulussa tutkimusryhmää, joka perehtyy proteiinien rakenteeseen.
» Aiemmin tutkijatohtorina Turussa Åbo Akademissa ja Tukholmassa Karoliinisessa instituutissa. Perusti tutkimusryhmän vuonna 2009.
» Väitellyt tohtoriksi Helsingin yliopistossa biokemiasta 2006. Filosofian maisteriksi Turun yliopistosta 2000.
» Toimii tieteellisten julkaisujen vertaisarvioijana ja tutkijakoulujen johtoryhmissä.
» Vapaalla viettää aikaa lastensa kanssa. Talvisin hiihtää paljon, kesäisin mökkeilee Etelä-Suomessa ja rullaluistelee.
» Lapsena mietti opettajan ammattia. Myöhemmin kiinnostui luonnontieteistä ja haki lukemaan myös lääketiedettä. Kuvailee polkuaan kiinnostusten ohjaamaksi ajelehtimiseksi.
» Haaveilee jatkuvuudesta ja kehittymisestä työrintamalla. Yksi haave on jo toteutunut, kun saa elää perhe-elämää ja seurata lasten kasvua.
» Toivoo vakautta ja turvallisuutta niin maailmanpoliittiseen tilanteeseen kuin yksittäisten ihmisten elämään.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Joukkorahoituksesta vauhtia muuttolintujen suojeluun

Tällä hallituskaudella korkeakoulujen rahoitusta leikataan huomattavasti, mikä vaikuttaa myös tieteellisen tutkimuksen edellytyksiin. Äskettäin käynnistynyt tieteen joukkorahoitusohjelma ei ehkä mullista rahoituskenttää, mutta pikkuisen muuttolinnun se saattaa pelastaa.

TEKSTI Heidi Hahtola

KUVAT Elina Korpi

Tutkija Tuomo Jaakkonen pitelee käsissään Oulun yliopiston eläinmuseon kokoelmiin kuuluvaa täytettyä kultasirkkua. Lintu kuoli sukupuuttoon Suomesta kymmenisen vuotta sitten, ja maailmanlaajuisestikin kanta on romahtanut. Jaakkonen ei ole koskaan nähnyt elävää lajin edustajaa.

”Myös pohjansirkku ja punavarpunen ovat vähentyneet Suomessa 70 prosentilla 1980-luvun lopulta lähtien. Monella Aasiassa talvehtivalla lintulajilla menee huonosti, koska lajien talvehtimisalueita on tuhoutunut esimerkiksi maanviljelyksen vuoksi ja etenkin Kiinassa lintuja pyydetään laittomasti suuria määriä”, Jaakkonen kertoo.

Lajien kansainvälistä suojelua vaikeuttaa se, että lintujen tarkkoja muuttoreittejä ja talvehtimisalueita ei tunneta. Nyt Jaakkonen tutkimusryhmineen kartoittaa lintujen muuttoreittejä elektronisten valopaikantimien avulla. Pienimmät lintujen selkään kiinnitettävät paikantimet ovat 0,3 gramman painoisia ja tarjoavat uutta tietoa jopa alle kymmenen gramman painoisten lintujen muutosta.

Uusi on myös tutkimuksen rahoitustapa, sillä hanke on mukana Mesenaatti-palvelun tieteen joukkorahoitusohjelmassa. Jaakkonen uskoo, että joukkorahoituksen avulla voi saada merkittävää lisärahoitusta.

”Minimitavoitteena on saada paikantimet yhdelle lajille yhdeksi vuodeksi, mikä tarkoittaa 3000–5000 euroa. Tutkimuksen perusedellytykset tulevat isommista rahoituslähteistä, mutta projektissani myös joukkorahoitus on keskeisessä roolissa”, Jaakkonen kertoo.

Maailmalla tiedettä jo joukkorahoitettu

Maailmalla tieteen joukkorahoitusohjelmia on ollut useampiakin ja Yhdysvalloissa toimii yksinomaan tieteeseen keskittynyt joukkorahoituspalvelu Experiment. Mesenaatin kampanjan myötä yksityishenkilöiden on mahdollista rahoittaa tiedettä myös Suomessa.

Kampanjassa on mukana toistakymmentä pilottihanketta. Mesenaatin Pauliina Seppälä kertoo joukkorahoituksen tarjoavan tieteelle ketterämmän ja olemassaolevia väyliä täydentävän rahoitusinstrumentin.

”Tieteen joukkorahoitus on uusi juttu meillekin, mutta olemme jo miettineet, miten tätä voisi hyödyntää myös isomman luokan hankkeisiin”, hän kertoo.

Joukkorahoitus tuo tieteen lähemmäs tavallista ihmistä. Seppälän mukaan helposti ymmärrettävät ja ihmisiä koskettavat tutkimusaiheet toimivat tämänkaltaisessa rahoitusmuodossa parhaiten. T-paidan ostamisen sijaan voi sijoittaa rahaa itselleen tärkeisiin ja mielekkäisiin hankkeisiin.

”Helppoa joukkorahoitus ei kuitenkaan ole. Verkostoituneille ja sosiaalisessa mediassa aktiivisille kampanjointi on luontaisempaa, mutta monille tieteilijöille tämä voi olla vieras yhtälö. Muutama on jo luopunut hankkeesta joukkorahoituksen vaatiman suuren työmäärän vuoksi.”

Myös Tuomo Jaakkosta varainhankinnan työläys mietityttää, sillä rahoitus ei toteudu, mikäli minimitavoite ei täyty. Kampanjointi edellyttää päivittäistä viestintää tutkimuksesta ja siihen liittyvistä aiheista sosiaalisen median eri kanavissa. Marraskuun aikana alkavaan kampanjaansa hän on valmistautunut esimerkiksi liittymällä Twitteriin.

”Myös vastikkeiden täytyy olla lahjoittajien kannalta mielekkäitä. Pienin vastike voisi olla uutiskirje, isommalla lahjoituksella voisi esimerkiksi päästä sieni- tai linturetkelle asiantuntijan kanssa, tai sponsoroida ja nimetä yhden linnun”, Jaakkonen sanoo.

Rahoitus pirstaleista

Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala pitää tieteen joukkorahoitusta mielenkiintoisena uutena avauksena.

”Lupaavien nuorten tutkijoiden on yhä vaikeampaa työllistyä ja he joutuvat hakemaan rahoitusta eri väyliä pitkin. Heille joukkorahoituksesta voi olla hyötyä”, hän toteaa.

”Yleisestikin tieteessä tilanne kiristyy, eikä uusi hallitus ole varsinaisesti auttanut asiaa.”

Tuomo Jaakkonen on samoilla linjoilla. Biologian alalla tutkijoiden työtilanne on huono ja Jaakkonen myöntää rahoituksen aiheuttavan huolta. Hänellä onkin tutkijan työn rinnalla toinen urapolku biologian opettajana.

”Yleisestikin tieteessä tilanne kiristyy, eikä uusi hallitus ole varsinaisesti auttanut asiaa”, Jaakkonen toteaa.

Tutkimusrahoitus on ollut tapetilla kesän ja syksyn aikana hallituksen ilmoitettua korkeakouluihin kohdistuvista merkittävistä leikkauksista.

”Sanotaan, että osaaminen on Suomen kilpailukyvyn perusta, mutta samaan aikaan leikataan koulutuksesta ja tieteestä. Helsingin yliopistossa on puhuttu jopa 1200 työntekijän vähennyksistä”, Rantala kertoo.

Tieteentekijöiden liitto on yhdessä toisen akateemisten asiantuntijoiden etujärjestön Professoriliiton kanssa vaatinut määrärahaleikkausten perumista.

Oulun yliopiston tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemi kuvaa suomalaista tieteen rahoitusjärjestelmää varsin pirstaleiseksi. Julkisten rahoitusinstrumenttien lisäksi tutkimusta rahoittavat säätiöt ja yritykset.

”Rahoituspäätökset ovat suhteellisen pieniä ja aikajänteeltään lyhyitä, minkä vuoksi hyvin pärjänneet tutkimusryhmät ovat joutuneet hankkimaan rahoituksen 5–10 lähteestä vuosittain. Verkostojen rakentamiseen, rahoituksen hakemiseen ja raportointiin kuluu paljon aikaa, mutta se on arkipäivää menestyvässä tutkimuksessa”, Pihlajaniemi toteaa.

Tieteentekijöiden liiton Eeva Rantala niin ikään toivoisi pitkäjänteisempiä rahoituspäätöksiä. Hänen mukaansa myös hakupaine on rahoituksen keskeinen haaste. Tutkimusrahoitus on hyvin kilpailtua ja hyviäkin hankkeita jää rahoittamatta.

”Perusrahoituksen osuutta olisi nostettava tutkimusrahoitusjärjestelmässä. En ole kilpailtuakaan rahoitusta vastaan, mutta sen hakeminen vie aikaa varsinaiselta tutkimukselta”, Rantala summaa.

Esimerkiksi tutkimuksen huippulaadun kohottamisessa pärjänneessä Hollannissa valtion suoran tutkimusrahoituksen osuus on 78 prosenttia, kun Suomessa se on 44 prosenttia.

Rahoitus määrää laajuuden

Tuomo Jaakkosen nyt käynnissä olevalla muuttolintututkimuksella on olemassa rahoitus vain ensi kesän maastotöihin, joiden aikana on tarkoitus yhyttää edelliskesänä paikantimilla varustetut pohjansirkut, punavarpuset ja pikkutyllit.

Valopaikantimet eivät pienen kokonsa vuoksi lähetä dataa, vaan paikantimet on kerättävä linnuilta pois tietojen analysointia varten. Pikkulinnuista jopa 50 prosenttia voi kuolla muuttomatkan aikana ja palaavistakin osa siirtyy eri alueille pesimään. Jos lajia kohden on laitettu esimerkiksi 50 paikanninta, noin kymmenen olisi hyvä saada takaisin.

”Linnut ja ympäristöasiat kiinnostavat yleisöä, ja tästä tutkimuksesta saatavan tiedon avulla voidaan konkreettisesti edistää lintujen suojelua. Sitä on sitten hankalampi ennakoida, miten halukkaita ihmiset ovat lahjoittamaan.”

Rahoitus määrää sen, kuinka montaa lintulajia tutkimuksessa voidaan seurata. Joidenkin lajien osalta myös useampivuotinen seuranta olisi hyödyllistä, jotta nähtäisiin, miten levähdys- ja talvehtimisalueet vaihtelevat vuosittain.

”Tutkimusta rahoittavat säätiöt myöntävät rahoitusta vuodeksi kerrallaan ja tämän tutkimuksen perusrahoituksen jatko selviää syksyn aikana”, Jaakkonen kertoo.

Suurena apuna tutkimuksen teossa ovat olleet vapaaehtoiset rengastusharrastajat, jotka ovat tutkijoiden kanssa kiinnittäneet linnuille paikantimia.

Jaakkonen uskoo lintuharrastajien olevan selkeä kohderyhmä myös joukkorahoituskampanjalle, sillä he ovat aktiivisia sosiaalisen median käyttäjiä. Lisäksi kampanja tarjoaa mahdollisuuden kertoa ympäristöongelmista laajemmallekin yleisölle.

”Linnut ja ympäristöasiat kiinnostavat yleisöä, ja tästä tutkimuksesta saatavan tiedon avulla voidaan konkreettisesti edistää lintujen suojelua. Sitä on sitten hankalampi ennakoida, miten halukkaita ihmiset ovat lahjoittamaan”, hän pohtii.

Oulun yliopisto leikkurissa

Tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemi kertoo Oulun yliopiston julkiseen perusrahoitukseen kohdistuvan ensi vuoden budjettisuunnitelmassa lähes viiden miljoonan euron vähennys.

Tutkimuksen kannalta kriittisimmät säästöt kohdistuvat kuitenkin ulkopuoliseen kilpailtuun rahoitukseen. Suomen Akatemian rahoituksesta leikataan 10 miljoonaa ja innovaatiorahoituskeskus Tekesin rahoituksen leikkauksista 100 miljoonaa kohdistuu yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin.

”Yliopiston rahoituksessa tulee tapahtumaan pitkä pysyvä lasku ja tämä tulee näkymään myös tutkimuksen edellytyksissä. Tilanne vaatii toimintojen tehostamista ja työnjakoa muiden yliopistojen kanssa”, Pihlajaniemi toteaa.

Kansallisen työnjaon kautta voidaan Pihlajaniemen mukaan huolehtia siitä, että vähenevät resurssit ovat hyvässä käytössä.

”Yliopistojen on mietittävä profiiliaan ja tehtävä ratkaisuja, joiden kautta ne voivat huolehtia vahvuuksistaan. On ehkä asioita ja aihepiirejä, joiden toimintaskaala tulee vähenemään jatkossa”, hän pohtii.

Vuoden vaihteessa Oulun yliopistossa otetaan käyttöön uusi organisaatiomalli, joka vastaa Pihlajaniemen mukaan hyvin talouden asettamiin haasteisiin. Jatkossa tiedekunnat rakentuvat tutkimusyksiköistä, jotka vastaavat vahvemmin omasta rahoituksestaan.

”Kaikki tutkimusyksiköt joutuvat miettimään rahoituksen ansaintalogiikkaa. Tutkimuksen tukipalvelut tulevat tarjoamaan parempaa tukea tutkijoille paitsi hakemusten sisällön, myös oikeiden rahoituslähteiden suhteen.

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää:

Kenellä on puheenvuoro?

Onko loputtoman utelias toimittaja tutkijalle uhka vai mahdollisuus? Kuinka tutkija kokee ”päivystävän dosentin” roolinsa – onko tieteentekijällä velvollisuus kommentoida omaa tutkimusalaansa koskevia asioita? Kysyimme viideltä mediassa usein kommentoineelta tutkijalta heidän suhtautumistaan toimittajien tarjoamaan asiantuntijarooliin.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Tutkija ei voi määrätä näkökulmaa

Tämän vuoden alussa Terveystoimittajat ry myönsi kulttuuriantropologi Taina Kinnuselle Hyvän Tiedon Omena -palkinnon kiitoksena hyvästä yhteistyöstä.
Itä-Suomen yliopiston kulttuuriantropologian yliopistolehtorina työskentelevä Kinnunen kertoo tunnustuksen tulleen yllätyksenä.

”Yleensä tämä on myönnetty vain kovan lääketieteen edustajille. Olisinko peräti ensimmäinen muuta alaa edustava tutkija? Joka tapauksessa olen erittäin otettu.”

Muun muassa kauneuskirurgiaa ja suomalaisten kosketuskulttuuria tutkineelle Kinnuselle soitetaan, kun toimittaja kaipaa asiantuntijanäkemystä vaikkapa kehonkuvasta, kauneusihanteista tai suomalaisten kosketuskammosta.

Kinnunen pitää yhteistyötä median kanssa luontevana. Ensimmäiset yhteydenotot hän sai vuonna 2001 julkaistessaan kehonrakennusta käsittelevän väitöskirjansa Pyhät bodarit – yhteisöllisyys ja onni täydellisessä ruumiissa.

”Olen lähtenyt sille hajuvesiraati- vaatekaappiesittely -linjalle. Se on herättänyt joissakin kollegoissani kummastusta: olenko nyt enää kovin vakavasti otettava tyyppi.”

Kulttuuriantropologinen tutkimus otettiin innokkaasti vastaan myös lehdistössä. Julkisuuden määrä yllätti nuoren tutkijan. Alkuhämmennykseen sekoittui kuitenkin paljon iloa.
”Varsinkin uran alkuvaiheessa tuntui palkitsevalta tehdä sellaista tutkimusta, joka selvästi kiinnostaa jotakuta. Voi antaa jotain akateemisen maailman ulkopuolelle.”

Kinnunen vitsailee myyneensä sielunsa medialle.

”Olen lähtenyt sille hajuvesiraati –vaatekaappiesittely -linjalle. Se on herättänyt joissakin kollegoissani kummastusta: olenko nyt enää kovin vakavasti otettava tyyppi.”

Mediayhteistyö on Kinnusen mukaan parhaimmillaan silloin, kun sekä toimittajalla että tutkijalla on tarpeeksi aikaa pitkään ja antoisaan keskusteluun.

Kinnusen mukaan myös yliopisto on suhtautunut tutkijoiden mediajulkisuuteen positiivisesti. Tutkijan ja toimittajan yhteistyö on vuosien aikana arkipäiväistynyt, ja tutkimusaiheen julkisuus ja popularisointi on toisinaan tutkimusrahoituksen saamisen peruste.

Kritiikkiä Kinnunen kohdistaa toimittajiin, jotka soittavat hänelle jo valmiiksi kirjoitettu juttu mielessään. Heitä ei kiinnosta niinkään Kinnusen haastattelussa antama mielipide: tarve olisi valmiiksi suunniteltuun juttuun sopiville kommenteille.

”Eräässäkin haastattelussa minulle sanottiin suoraan että kun aikaisemmissa haastatteluissa olet sanonut näin ja näin, voisitko sanoa nämä asiat taas?”

Silloin Kinnunen pyysi toimittajaa valikoimaan edellisestä haastattelusta sopiviksi katsotut kommentit ja muokkaamaan ne juttuun kelpaaviksi.

”Pyysin kuitenkin häntä lähettämään juttuun menevät kommenttini minulle etukäteen luettavaksi.”

Kinnunen sanoo harmistuneensa joskus siitä, että pitkästä tutkimuksesta nostetaan uutisjutun kärkeen vain yksi, tutkijasta itsestään mitättömältä tuntuva detalji. Hän ei kuitenkaan halua puuttua siihen, miten hänen aiheistaan uutisoidaan.

”Mielestäni on erittäin vaarallista sanella toimittajalle jutun pääpointteja. Toimittajalla on aina oikeus tehdä ratkaisu jutun näkökulmaan. Sen jälkeen kun tutkimus tulee julki, se alkaa elää omaa elämäänsä.”

 

Sananvapaus on kunnia-asia

Kymmenissä rasismia käsittelevissä uutisjutuissa asiantuntijana toiminut Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen tuntee myös julkisuuden nurjan puolen.

Tyly reaktio tuli Puuroselle tutuksi jo 1990-luvun lopulla, kun hän johti Joensuussa rasismin ja muukalaispelon vähentämistä paikallisen nuorison parissa ajanutta EXIT-projektia.
Aihe oli arka silloin kaupungissa aktiivisesti toimineiden skinien vuoksi. Tappouhkauksia tuolloin saanut Puuronen ei osaa sanoa, onko rasismia koskeva keskusteluympäristö jyrkentynyt hänen tutkijavuosiensa aikana.

”Jos on jo uhattu tappaa, voiko se enää muuttua sitä jyrkemmäksi?”

Toisaalta Puuronen kertoo uhkailijoiden määrän ja tavan toimia muuttuneen. Kun 1990-luvulla uhkaukset tulivat vielä yksittäisiltä henkilöiltä, 2010-luvulla häirintä on laajentunut ja muuttunut systemaattisemmaksi: häntä koskevia uutisjuttuja pommitetaan kommenteilla sosiaalisessa mediassa ja lehtien keskustelupalstoilla ennennäkemättömällä innolla.

Tämä ei ole vähentänyt Puurosen kommentointihaluja. Työpuhelin on työaikana aina auki – vaikkakin tutkimuskirjallisuuden ja papereiden sekaan hukkuneeseen puhelimeen ei välillä muistakaan vastata.

Puuronen kokee lehdistöyhteistyön kuuluvan yhteiskuntatieteilijän sarkaan. Omaa tutkimusalaa koskevaan kommentointiin kannustaa myös yliopistolaissa määritelty yliopiston kolmas tehtävä. Lain mukaan yliopiston tulee toki tutkia ja opettaa, mutta sen tulisi edistää lisäksi ”tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.”

Vaikka suurelta yleisöltä saatu palaute on välillä ollut tulta ja tulikiveä, Puuronen sanoo yliopiston kannustaneen aina kommentoimaan myös arkoja asioita. Tutkijan sananvapaus on ollut työnantajalle kunnia-asia.

”Myös uhkauksiin sun muihin on aina suhtauduttu vakavasti. Linjana on ollut se, että niitä ei hyväksytä.”

Toimittajien kommenttipyynnöt tulevat yleensä rasismia sivuavan kohun vanavedessä. Soitot tulevat joskus niin nopeasti, ettei Puuronen ole vielä kuullutkaan koko kohusta. Ellei hänellä ole varmaa tietoa tapahtumien kulusta, kommenttia ei liikene.

”Onneksi rasismin tutkimisessa tulee harvoin eteen mitään täysin uutta”, Puuronen sanoo.

”Olisi suorastaan resurssien tuhlausta, jos tutkijat eivät puhuisi aiheestaan julkisuudessa. Informoitu puheenvuoro on parempi kuin pelkkä harhaanjohtava yleinen huutelu.”

Tutkijallakin on valta muuttaa maailmaa – kenties yksi kommentti kerrallaan. Puurosen mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun uutisten kommentoijina osallistuvat tutkijat ovat mukana diskursiivisissa kamppailuissa, neuvotteluissa siitä, millä tavalla maailmasta puhutaan.

”Jotta pystytään vaikuttamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, pitäisi vaikuttaa kieleen, millä asioita käsitellään. Esimerkiksi sana ”rasismi” on eri sana minun käyttämänäni tai vaikka silloin kun Timo Soini (ps.) käyttää sitä. Mutta kumman määritelmää käytetään enemmän?”

Puurosen toive on, ettei tieteentekijä turhaan kainostelisi ajankohtaisten asioiden kommentointia.

”Olisi suorastaan resurssien tuhlausta, jos tutkijat eivät puhuisi aiheestaan julkisuudessa. Informoitu puheenvuoro on parempi kuin pelkkä harhaanjohtava yleinen huutelu.”

 

Otsikko voi tuoda ongelmia

Kirjallisuudentutkija Jussi Ojajärvi muistaa vieläkin varsin elävästi viidentoista vuoden takaisen tapahtuman, jolloin hän hermostui iltapäivälehdistöön tosissaan.

Kaikki lähti liikkeelle Ojajärven kirjallisuustieteellisestä artikkelista silloin suositusta Heikoin lenkki -tosi-tv-sarjasta. Englanninkielisen artikkelin aiheena oli kauppatavaraistaminen eli kommodifikaatio subjektin tuottajana leikin keinoin.

Ojajärven muokattua artikkelista Kulttuurivihkot-lehteen populaarimman ja suomenkielisen version myös Iltalehti kiinnostui aiheesta.

Nuori tutkija vastaili kiltisti iltapäivälehden kysymyksiin. Kutkuttavalta tuntui mahdollisuus päästä käyttämään sanaa kapitalismi – ja vieläpä valtakunnanlehdessä. Into laantui heti haastattelun ilmestyttyä. Ojajärvi huomasi, että lopullisesta versiosta oli saksittu kaikki kapitalismi-sanat pois.

Kaikista kummallisinta oli kuitenkin jutun otsikko ja iso kuva pellavapäisestä lapsesta tv:n edessä. Niiden viesti oli, että tutkija varoittaa Heikoin lenkki -ohjelman olevan vaarallinen lapsille. Kyseinen tutkija kun ei ollut tajunnut tällaista varoitusta missään vaiheessa haastattelua antaneensa.

Nyt sattumuksen muistelu naurattaa. Oulun yliopistossa yliopistolehtorina työskentelevä Ojajärvi suhtautuu nykyään mediayhteistyöhön realistisesti. Hän on valmis avustamaan mediaa, mikäli kaksi ehtoa täyttyy: aikaa ja aihetta koskevaa tietoa täytyy olla tarpeeksi.

”Sanottavani voi värittyä erityisesti otsikoinnissa melko kummalliseksi. Esimerkiksi kapitalismin kritiikki voi muuttua ihmisten moraalin tai ahneuden kritiikiksi.”

Ongelmana on tieteentekijän ja toimittajan erilaiset tarpeet. Tutkijana hän haluaisi puhua kapitalismin ja yhteiskunnan monimutkaisista rakenteista, mutta lehdistö jutustelisi mielellään rakenteiden sijaan yksittäisistä tapauksista.

”Siksi sanottavani voi värittyä erityisesti otsikoinnissa melko kummalliseksi. Esimerkiksi kapitalismin kritiikki voi muuttua ihmisten moraalin tai ahneuden kritiikiksi.”

Pääaihettaan kapitalismin problematiikka nykykirjallisuudessa Ojajärvi popularisoi esimerkiksi yleisöesitelmissä. Sitä koskeva palaute on melkein poikkeuksetta myönteistä.

Ojajärven saama negatiivinen palaute tulee yksinomaan hänen kommentoidessaan julkisesti maahanmuuttoa, rasismia ja feminismiä. Hän käsittelee näitä aiheita myös blogikirjoituksissaan.
”Vaikka ne eivät olekaan pääaiheitani, tunnen retoriikkaa ja ideologisten lausumien rakennetta sen verran, että voin osallistua keskusteluun.”

 

Politiikan tutkijalta vaaditaan nopeaa tuomiota

Politiikan erikoistutkija Erkka Railo on mies, jolla soitetaan heti kun Suomen poliittisella kentällä haistetaan skandaalin ainekset.

Eduskuntatutkimuksen yksikössä Turun yliopistossa työskentelevän Railon erikoisosaamista ovat politiikan ja median suhteet, politiikan julkisuuskuvat, skandaalijulkisuus sekä puolueiden aatteet ja kannatus.

Sen sijaan esimerkiksi EU-politiikka, Kreikan sisäpoliittinen tilanne tai talouspolitiikka ovat alueita, joiden kommentoinnin Railo jättää muille – jos se suinkin on mahdollista. Aina ei ole.

”Välillä tuntuu, ettei suorassa lähetyksessä juuri kursailla: jos joku on kameran eteen suostunut asiantuntijaksi, siltä voi kysyä mitä tahansa”, Railo hymähtää.

”Yllättävän useat ovat sitä mieltä, etteivät he tarvitse kiinnostusta, joka medialla on heidän tutkimusta tai asiantuntemustaan kohtaan.”

Railon suhtautuminen rooliin politiikan kommentaattorina on kaksijakoinen. Toisaalta hän pitää mukavana sitä, että hänen tutkija-arviolleen ja tutkimustiedolle on käyttöä. Se tekee tehdystä tutkimuksesta uudella tavalla miellyttävää ja hyödyllistä.

Julkisuus myös uuvuttaa. Aina Railo ei yksinkertaisesti ehdi vastata kaikkiin toimittajien kysymyksiin ja soittoihin. Toimenkuvaan kuuluva opetus- ja tutkimustyö pitäisi jossain vaiheessa tehdä.

Osittain Railoon kohdistuvan innostuksen yliannostus johtuu siitä, että lehdistöllä ei ole monia politiikkaa kommentoivia tutkijoita. Railon arvion mukaan kymmenissä laskettavista suomalaisista politiikan tutkijoista julkisesti esiintyy ”alle kymmenen”.

”Yllättävän useat ovat sitä mieltä, etteivät he tarvitse kiinnostusta, joka medialla on heidän tutkimusta tai asiantuntemustaan kohtaan.”

Railo sanoo ymmärtävänsä kommenteista kieltäytyviä kollegoitaan.

”Välillä julkiseen keskusteluun osallistuminen tuntuu siltä, että vastuulla olisi kaksi työtä: tutkijan oma opetus- ja julkaisutyö ja sen päälle julkinen kommentointi. Sekin vie aikaa ja energiaa.”

Väärään tietoon Railo puuttuu. Siksi hän tarkistaa medialle antamat kommenttinsa melkein joka kerta ennen julkaisua. Hänen mukaansa ”vain noin yksi haastattelu sadasta” on sellainen, joka vaatii isoja muutoksia.

Kerran hän on vaatinut merkittävää oikaisua. Iltalehti pyysi Railolta haastattelua Heidi Hautalaa (vihr.) koskevassa kohussa. Railo suostui, ja antoi Hautalan toimia puolustavan kommentin.
Lehteen Railon osuus kääntyi kuitenkin niin, että hän hyökkäsikin Hautalaa vastaan.

”Iltapäivälehdillä on ylipäänsä voimakas tendessi soittaa ja pyytää että tuomitsen. Välillä siihen on syytä, välillä ei.”

Vaikka Railo välttelee nettifoorumeita, ei yleisöpalautteelta sosiaalisen median aikana voi täysin välttyä. Kommentoituaan loppukesästä Olli Immosen (ps.) Facebook-päivitystä Railo sanoo saaneensa viime heinäkuussa perussuomalaisten kannattajilta valtavan määrän sähköpostia ja twiittejä.

Palautteen vimmaisuus sai Railon pohtimaan lausuntotyyliään. Ryöpytyksen seurauksena Railo alkoi kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, että hän ilmaisee itsensä tarkasti. Mitään perustelematonta ei kannata julkisesti sanoa.

”Ja sehän on nyt oikeastaan vain hyvä.”

 

Tieto voi muuttaa kansalaisen käytöstä

Kun pakkanen puraisee julmasti ja helle lämmittää hikiset kerrostalot, soi ympäristöterveyden dosentti Tiina Ikäheimon puhelin.

Oulun yliopiston Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksessa työskentelevä Ikäheimo kertoo vastailevansa eniten äärilämpötilan terveysvaikutuksia koskeviin kysymyksiin. Hän ymmärtää hyvin aiheen kiinnostavuuden.

”Lämpötila ja ihmisten terveys ovat helposti konkretisoitavia ja kiinnostavia aiheita, joista ihmisillä on vielä omakohtaisia kokemuksia. Tämä on populaari aihe, josta toimittajan on helppo välittää tietoa väestölle.”

Ikäheimolle asiantuntijarooli on mieluinen. Hänkin mainitsee tieteellisestä tutkimuksesta kertomisen kansalle kuuluvan yliopistolaissa mainittuun yliopiston kolmanteen tehtävään, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Ikäheimo kokee tiedon kertomisen suurelle yleisölle myös henkilökohtaisesti tärkeäksi. Terveysasioita koskeva keskustelu on samalla valistustyötä.

”Moni terveyteen liittyvä asia olisi ehkäistävissä pienillä henkilökohtaisilla toimenpiteillä. Se vain tarvitsee tietoisuutta.”

”Ymmärrän sen, että tieteen popularisoinnissa halutaan kertoa laajemmalle väestölle jotain eksaktia, jonka perusteella voisi sanoa, että ’varo tätä’, ’tee näin’. Mutta aina se, mitä sanotaan, pitää perustaa tieteelliseen näyttöön.”

Edes samoihin kysymyksiin vuodesta toiseen vastaaminen ei harmita – päin vastoin. Jos viestiä jaksaa toistaa sinnikkäästi, sillä on toivottavasti myös seurauksia kansalaisten käytöksessä.

”Näistä samoista asioista pitää säännöllisesti keskustella. Ihmisten asenteiden ja sitä kautta mahdollisesti käytöksen muuttuminen on hidasta. Toistaminen jää mieliin, ja johtaa toivottavasti järkevämpään käyttäytymiseen.”

Moni kommenttia kaipaava toimittaja tenttaa Ikäheimolta eksaktia numerotietoa: Missä lämpötilassa alkaa ihmiskehossa tapahtua? Milloin pakkanen on ihmiselle liian kylmä ja helle liian kuuma?
Ikävä kyllä hänen tarjoamansa vastaus on melko tylsä: en osaa sanoa, sillä tämä riippuu monesta samaan aikaan vaikuttavasta tekijästä.

”Ymmärrän sen, että tieteen popularisoinnissa halutaan kertoa laajemmalle väestölle jotain eksaktia, jonka perusteella voisi sanoa, että ’varo tätä’, ’tee näin’. Mutta aina se, mitä sanotaan, pitää perustaa tieteelliseen näyttöön”, Ikäheimo sanoo.

Ikäheimon mukaan varomattomalla kommentoinnilla voi olla jopa vaaralliset seuraukset. Esimerkiksi eri lämpötilojen vaikutuksista ihmiskehoon on mahdotonta antaa yksiselitteisiä raja-arvoja, sillä lämmönsietokyky on yksilöllistä: siihen vaikuttavat muun muassa jokaisen oma terveyshistoria, liikunnallisuus tai vaikka päällä oleva vaatetus.

Siksi Ikäheimo myös tarkistaa aina kommenttinsa ennen juttujen julkaisua. Jos jonkun jutussa esitetyn faktatiedon totuudellisuus jää mielen päälle, Ikäheimo kääntyy tieteellisen kirjallisuuden puoleen.

”Tämä on luottamuskysymys, jolla ylläpidetään tieteen ja yhteiskunnan välistä yhteyttä. Antamalla tieteelliseen näyttöön perustuvaa tietoa rakennamme luottamusta. Tämä on meidän velvollisuutemme.”

Vastailuissaan vielä vastahakoistenkin tutkijoiden asenteiden on tulevaisuudessa muututtava, Ikäheimo arvelee.

”Koska mediaan tulee nykyään niin valtavasti uutta tietoa, tieteentekijöillä on velvollisuus tuottaa nimenomaan tieteelliseen näyttöön pohjautuvaa tietoa. Meillä on lisääntyvä tarve olla mukana keskustelussa, jotta käytössä ei olisi vain pehmeätä, musta tuntuu -infromaatioita.”

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

5G tekee ympäristöstämme älykkään

Langaton 5G-verkko tulee räjäyttämään sovellusten määrän ja mullistamaan arkemme. Ensimmäisiä askelia kohti uuden sukupolven teknologiaa otetaan jo nyt, kun yliopisto ja VTT rakentavat 5G-testiverkkoa yhteistyössä yritysten kanssa.

TEKSTI Heidi Hahtola

KUVAT Anni Hyypiö

Tietoliikennetekniikan professori Matti Latva-aho hakee kännykällään matkapuhelinverkkoja ja ruudulle ilmaantuu kryptinen kirjainyhdistelmä. Siinä se nyt on, Suomen ensimmäinen 5G-testiverkko.

Toistaiseksi verkko kattaa vasta Tietotalon neljännen kerroksen, mutta tulevien vuosien aikana tarkoituksena on ulottaa verkko koko Linnanmaan kampukselle.

”Ajatuksena on, että langaton 5G-verkko muodostaisi keskeisen elementin yliopiston arjessa ja opiskelijat ja henkilökunta voisivat hyödyntää sitä omiin tarpeisiinsa”, Latva-aho kertoo.

5G tulee olemaan seuraava merkittävä askel langattomassa tietoliikenteessä, mutta ei ole kuitenkaan vielä selvää, mitä kaikkea se voisi tulevaisuudessa olla.

Monenlaisia visioita on väläytelty esimerkiksi esineiden Internetistä, jossa laitteet voivat keskustella keskenään. 5G tulee myös kasvattamaan tiedonsiirtonopeuksia jopa satakertaisiksi ja vähentämään verkon viiveitä, minkä ansiosta vaikkapa itsestään liikkuvat autot olisivat mahdollisia.

”Kuskittomiin autoihin on vielä matkaa, mutta esimerkiksi itsestään liikkuvia robottisovelluksia tullaan täällä yliopiston sisätiloissa ponnistamaan piankin”, Latva-aho lupaa.

Kaksiosainen testiverkko

5G-testiverkko on vuoden alussa alkanut Oulun yliopiston langattoman viestinnän tutkimuskeskuksen CWC:n ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:n yhteishanke, jossa on mukana myös useita oululaisia tietoliikennealan yrityksiä. Testiverkko toimii alustana uusien sovellusten kehittämiselle ja testaukselle.

Verkko muodostuu kahdesta osasta, yliopistolla olevasta avoimesta verkosta ja VTT:n suljetusta verkosta.

Projektipäällikkö Atso Hekkala VTT:ltä toteaa suljetun verkon mahdollistavan teknologioiden testaamisen ilman häiriöitä, sillä käyttäjämäärä on rajattu eikä verkon kaatuminen aiheuta niin suuria ongelmia.

”Sen sijaan yliopistolla verkko on avoin ja ratkaisuja voidaan testata suurilla käyttäjämäärillä. Opiskelijat tulevat olemaan yksi sen merkittävimmistä käyttäjäryhmistä”, Hekkala sanoo.

Ensimmäiset tukiasemat on saatu toimintakuntoon sekä VTT:llä että yliopistolla ja tavoitteena on, että syksyn mittaan yritykset pääsevät testaamaan sovelluksiaan. Myös uusia yhteistyökumppaneita haetaan etenkin palvelu- ja sovelluskehittäjistä.

Opiskelijoiden saataville 5G-testiverkko tulee mahdollisesti jo ensi vuoden aikana, mikäli sopivia älypuhelimia saadaan riittävä määrä testikäyttöön. Professori Latva-ahon mukaan toiveena on, että opiskelijat olisivat myös verkon kehittämisessä mukana.

”Opiskelijat voivat tulla kehittämään omia sovelluksiaan, jotka voivat liittyä yliopistoarkeen tai synnyttää liiketoimintamahdollisuuksia. 5G-testiverkkoharjoituksen kulmakivenä on, että saadaan koko yliopisto innostumaan tästä.”

Tulevaisuuden kampus on langaton

Oulun yliopistolla muutaman vuoden käynnissä ollut Tulevaisuuden kampus -hanke tähtää viihtyvyyden ja tilaratkaisujen parantamiseen yliopistolla. Professori Latva-aho laajentaisi hankkeen ”Tulevaisuuden langattomaksi kampukseksi”.

”Nykyinen PanOulu-verkko on jo jossain määrin ollut aktiivisesti arjessa mukana, mutta tulevaisuudessa verkot tulevat tarjoamaan paljon muutakin kuin langattoman liitynnän Internetiin.”

Yliopistolla liikkuva voisi uudenlaisten sisätilapaikannussovellusten avulla etsiä ihmisiä, tiloja ja jopa tutkimusinstrumentteja. Verkko tarjoaisi myös personoituja ja tilaan sidottuja palveluita käyttäjälleen.

”Tarvitsemasi sisältö voi olla hyvin erilaista riippuen siitä, oletko Rotuaarilla ostoksilla, yöelämässä juhlimassa vai yliopistolla opiskelemassa. Keskeistä on ymmärtää, mitä kussakin tilassa liikkuva ihminen tarvitsee”, Latva-aho selittää.

Uuden teknologian avulla entistä yksilöllisempi opetus voisi olla mahdollista. Esimerkiksi tenttitilanteessa kysymykset voisivat määräytyä kunkin osaamistason mukaan.

”Tenttiportfolio voisi olla niin fiksusti laadittu, että jos opiskelija kompastuu yhteen kysymykseen, järjestelmä voisi hakea vastausta hieman eri kautta. En ole koulutusteknologian asiantuntija, mutta älykkäät ympäristöt voisivat tarjota juuri tällaista henkilökohtaisempaa opetusta”, Latva-aho miettii.

Myös Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki kuulutti lukuvuoden avajaispuheessaan tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opetuksessa entistä tehokkaammin. Latva-aho näkee tämän ennen kaikkea yliopistojen välisen yhteistyön lisäämisenä.

”Resurssien vähentyessä kursseja voitaisiin toteuttaa yhteistyönä eri yliopistojen välillä, mikä vaatisi uusia teknologisia ratkaisuja ja etäopetuksen laajaa lanseerausta Suomessa. Tästä tulisi myös koulutusvientiin hyvä tuote.”

Datamäärä haastaa verkot

Monet 5G-verkkoon kaavaillut asiat olisivat jo toteutettavissa olemassaolevan teknologian avulla, mutta tehokkaampia ratkaisuja tarvitaan. Myös käyttäjä- ja datamäärien kasvu haastaa nykyiset verkot.

”4G-teknologiassa verkon kapasiteetti tulee pullonkaulaksi. On arvioitu, että viiden vuoden päästä kapasiteetti on täynnä näillä nykyisillä verkoilla”, Matti Latva-aho kertoo.

Laitevalmistajat ovat asettaneet tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä tarjolla olisi jo kattava 5G-verkko ja kaupallisia päätelaitteita.

Toistaiseksi ei ole kuitenkaan olemassa teknisiä määrittelyitä, joiden puitteissa järjestelmien tulee toimia. Oulun yliopiston ja VTT:n testiverkkoa rakennetaan tällä hetkellä 4G-teknologian pohjalle, josta askeleittain siirrytään kohti 5G:tä.

Matkan varrella on muitakin haasteita. Etenkin energiansäästöön liittyvät kysymykset ovat keskeisiä.

”Iso osa maailman energiasta menee tietoverkkoihin ja koska niiden käytön odotetaan vain kasvavan, on energiankulutusta pakko miettiä enemmän. Energiankulutus ei voi kasvaa samassa suhteessa kuin verkon nopeus kasvaa”, Atso Hekkala kertoo.

Toinen merkittävä asia on tietoturva. 5G-verkko mahdollistaa ihmisten reaaliaikaisen seurannan paitsi sijainnin, myös esimerkiksi terveydentilan suhteen. Ennakoivasta etäterveydenhuollosta odotetaan isoa trendiä, mutta Matti Latva-aho huomattaa siihen liittyvän monia poliittisia ja teknisiä kysymyksiä.

”Ihmisen elintoimintoihin liittyvää dataa saattaa kulkea verkossa ja kysymys onkin, kuka sen omistaa? Ja jos tietonsa on erehtynyt antamaan pois, saako niitä koskaan takaisin? Verkoista kerättävä ”big data” eli suuret tietomassat ovat merkittävä kauppa-artikkeli”, Latva-aho pohtii.

5G-testiverkko tarjoaa alustan myös tämänkaltaisen datan keräämiselle ja tutkimukselle, edellyttäen, että käyttäjät antavat siihen suostumuksensa.

Operaattoreiden toiminta mullistuu

5G-verkot tulevat kattamaan ensimmäisenä isojen kaupunkien keskustat ja testiverkkokin laajenee jossain vaiheessa Oulun keskustan alueelle.

Latva-ahon mukaan 5G-verkot mullistavat operaattoribisneksen sisätilaverkkojen ansiosta. Paikoissa, joissa liikkuu kerralla paljon ihmisiä, voi olla omat verkkonsa. Tällaisiä ovat esimerkiksi ostoskeskukset ja stadionit.

”Linnanmaan kampuksen sisätilaverkkoa voisi hallita yksi operaattori, joka tarjoaa yliopistolle sopivia sovelluksia. Tilan haltija toimii siis mikro-operaattorina, jolla on rooli verkon rakentamisessa ja hallinnoinnissa.”

Tällä hetkellä esimerkiksi Soneran sim-kortilla ei pääse Elisan verkkoon, mutta 5G-maailmassa pääsyn verkkoon täytyy olla operaattorista riippumatonta.

”Operaattorit eivät välttämättä ole kovin ihastuneita esittämästämme uudesta mallista, mutta me edustamme akateemista tutkimusta, joka visioi tulevaisuutta. Kehitys on vääjäämätöntä ja tulevina vuosina tullaan näkemään rytinää operaattoririntamalla”, Latva-aho ennustaa.

5G-testiverkkohankkeen tavoitteena on luoda myös täysin uutta liiketoimintaa.

”5G-verkkoon liittyvät liiketoimintamahdollisuudet ovat valtavat ja hankkeen avulla voimme tukea Oulun seudun yritysten kilpailukykyä”, Atso Hekkala toteaa.

Vastaavia hankkeita on maailmalla jo käynnissä, mutta Hekkala näkee testiverkon myötä Oulun olevan 5G-kehityksen kansainvälisessä kärjessä. Hankkeen kautta myös pienemmät yritykset pääsevät mukaan vaikuttamaan alan kehitykseen.

”Isompi yhteenliittymä tuo voimaa vaikuttaa siihen, millaisia standardeja luodaan. Yrityksillä on myös omia tutkimus- ja tuotekehityshankkeita, jotka linkittyvät testiverkkohankkeeseen, joten tähän liittyy suuria odotuksia”, hän sanoo.

Langattomuus houkuttelee rahoitusta

Tutkijoiden ja yritysten lisäksi valtiovalta on kiinnostunut uuden teknologian tuomista mahdollisuuksista. Hallitus on tehnyt isoja satsauksia digitalisaatioon ja tutkimusrahoitusta suunnataan langattoman teknologian tutkimushankkeisiin.

Oulun 5G-testiverkkohanke on osa Tekesin 5th Gear -ohjelmaa, jonka tähtäimessä on muun muassa Suomen nostaminen kansainvälisten investointien kärkikohteeksi.

Latva-aho myöntää 5G:n olevan tutkimusaihe, joka tällä hetkellä houkuttelee rahoittajia. Yliopiston avajaisissa Latva-aho ja hänen johtamansa Radio Access Technologies -tutkimusryhmä palkittiin kilpaillun ulkopuolisen tutkimusrahoituksen menestyksekkäästä hankinnasta.

”Kun Nokialla alkoi mennä huonosti, ICT-alasta puhuttiin laskevan auringon alana. Minusta tämä jos joku on tulevaisuuden ala, ja Oulu on langattoman teknologian keskus Suomessa”, Latva-aho summaa alan näkymiä.

Itse asiassa teollisuudessa on pulaa alan osaajista ja etenkin radioinsinöörejä tarvittaisiin Latva-ahon mukaan lisää.

”Matkapuhelinala tulee olemaan jatkossakin yksi Pohjois-Suomen kulmakivistä. Yliopiston roolina on olla aina vähän edellä yrityksiä ja kouluttaa ajantasaisen osaamisen omaavia asiantuntijoita.”

Viime kädessä kuitenkin käyttäjät, eli tavalliset ihmiset, päättävät, mikä 5G:n merkitys tulee olemaan.

”Aika näyttää mikä sovellus lyö läpi. GSM-aikana se oli tekstiviesti, jolle ei varsinaisesti ollut keksitty käyttötarkoitusta, mutta joka lopulta synnytti täysin uudenlaisen tavan viestiä”, Latva-aho tuumaa.

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää:

Täydellinen ajoitus

Oulun yliopiston spin off -yritysidealle Deep Content Companylle Midnight Pitch Festin voitto tuli otolliseen aikaan.

Oululaisen Deep Content Companyn yritysidea voitti kesäkuussa Midnight Pitch Festin start up -kilpailun, josta se sai 10 000 euron pääpalkinnon ja 4 000 euron edestä palveluita, kuten rahoitus- ja lakipalveluita sekä mainontaa.

“Ei olisi voinut tulla parempaan saumaan”, yksi Deep Content Companyn liiketoiminnan kehittäjistä Ville Hulkko toteaa.

Oulun yliopistossa tehtyyn tutkimukseen perustuva yritysidea hyödyntää uudenlaista videoidenhakuteknologiaa, videoiden syväsisältöä. Se on kaikkea videoiden merkityssisältöä, jota nykyiset hakukoneet eivät indeksoi.

“Videoiden syväsisältöjen automaattinen tulkinta mahdollistaa parempien videopalveluiden kehittämisen”, painottaa yliopistotutkija Mika Rautiainen, joka vetää monialaista tutkimustiimiä.

Tästä esimerkkinä on kuvailuun pohjautuva elokuvahakukone, joka yrittää arvata mainitun elokuvan 40 000 englanninkielisen elokuvan indeksistä. Guess my Movie -kampanjan keräämä tieto auttaa kehittämään hakukonetta eteenpäin.

Tutkimustiimi on ollut mukana 14 kuukautta kestävässä Tutkimuksesta uutta liiketoimintaa -hankkeessa, joka loppuu elokuussa. Hankkeessa on kehitetty liiketoimintamalleja, joilla uniikkia teknologiaa voisi viedä markkinoille. Valmista myytävää tuotetta he eivät ole vielä suunnitelleet. Se on seuraavana vuorossa, kun start-up yhtiöitetään.

”Malleja tuotteistamiseen on kuitenkin suunniteltu ja niitä on todennettu pilottien kautta”, Rautiainen havainnollistaa.

Monialaiseen tiimiin kuuluvat liiketoiminnan kehittäjät KTK Karita Kasurinen, yrittäjä, tradenomi Ville Hulkko ja DI, yrittäjä Harri Pesola sekä teknisen tiimin TkT Otso Kassinen, TkK Henri Huttunen ja DI Arto Heikkinen.

Rahoitusneuvotttelut käynnissä

Midnight Pitch Festin voitto ja tapahtumassa saatu palaute sijoittajilta sekä tuomaristolta vahvisti yritysideaa ja edisti yhtiöittämisen suunnittelua.

Harri Pesola on parhaillaan Kaliforniassa esittelemässä teknologiaa eri toimijoille. Myös rahoitusneuvottelut ovat käynnissä.

Tutkimustiimin kehittämä teknologia mahdollistaa keskustelevat hakukäyttöliittymät puheohjauksen kautta. Mika Rautiainen kertoo puheohjauksen olevan yleistyvä trendi.

Hulkko ja Rautiainen painottavat Deep Content Companyn olevan osoitus siitä, että yliopistolla tehtävästä tutkimuksesta voivat hyötyä muutkin kuin akateeminen yhteisö.

Rautiainen toivoo, että yliopistojen ohjauksessa huomioitaisiin paremmin yliopistojen merkitys alueellisen toimeliaisuuden katalyyttina uusien yritysideoiden kautta.

”Onhan moni menestystarina saanut alkunsa yliopistossa kehitetystä innovaatiosta”, hän huomauttaa.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Vähemmän kiusaamista ja väkivaltaa kouluihin

Yksinäisyyttä tutkiva Anna Reetta Rönkä toivoo oman työnsä auttavan siinä, että suomalainen koulukulttuuri kehittyisi väkivallattomampaan suuntaan.

TEKSTI Minna Koivunen

KUVAT Anna Mansisto

Tutkimuksen maailmaan jo perustutkinto-opiskelijana sukeltanutta Anna Reetta Rönkää kiinnostaa pohjoinen kulttuuri ja sen sosiaaliset ongelmat sekä hyvä elämä pohjoisessa. Siksi hänen väitöskirjatutkimusaiheensa ovat yksinäisyys, kaverisuhteet ja kiusaaminen.

Kahdessa yksikössä, kasvatustieteiden tiedekunnassa nais- ja sukupuolentutkimuksen oppiaineessa ja lääketieteellisessä tiedekunnassa Terveystieteiden laitoksella, työskentelevän Röngän väitöskirja tulee koostumaan neljästä artikkelista. Niistä kolmeen hän käyttää laajaa määrällistä aineistoa, Terveystieteiden laitoksen tutkimusohjelman kohortti 86 –aineistoa. Se kattaa tutkimustietoa yli 9000 henkilöstä, joita on seurattu syntymästä saakka.

Laadullisen tutkimusaineiston hän keräsi haastattelemalla 39 henkilöä, jotka kohortti-86 -tutkimuksessa 16-vuotiaana ilmoittivat olevansa erittäin yksinäisiä. Haastatteluaikana he olivat 27–28-vuotiaita.

Yksinäisyys liittyy masennukseen

“Yksinäisyys on ollut heille negatiivinen kokemus ja liittyy esimerkiksi masennukseen”, Rönkä kertoo alustavista tutkimustuloksistaan ja jatkaa: ”Yksinäisyys aaltoilee ja liittyy paljon muun muassa siihen, jos joutuu muuttamaan asuinpaikkaa, jolloin koetaan kuulumattomuuden tunnetta.”

Alustava analysointi kertoo myös sen, että yksinäisyyden kokemiseen näyttäisi liittyvän hankalat kokemukset koulussa.

”Melkein kaikki haastatelluista ovat olleet pahasti kiusattuja. Heillä on saattanut olla huono itsetunto ja he kuvasivat itseään usein ujoiksi. Sitten nämä kaikki ovat vaikuttaneet negatiivisesti elämässä.”

Tutkijavaihdossa Alaskassa

Jatko-opiskelijoiden tohtorintutkintoon sisältyy väitöskirjan lisäksi muun muassa metodologisia opintoja. Myös ulkomaille tutkijavaihtoon lähteminen kuuluu jatko-opiskelijoiden arkeen.

Röngälle vaihtoon lähteminen oli mielessä väitöskirjaprojektin alusta asti. Hänen mielestään niissä on hyvä käydä, koska vaihdossa oppii paljon työskentelystä, itsestään ja omasta alastaan.
Hän vietti kuluvan vuoden keväällä 4,5 kuukautta Alaskassa University of Alaska Anchorage –yliopistossa, ja on tyytyväinen reissuunsa. Rönkä piti luentoja ja verkostoitui ottamalla yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa hän tapasi kahvipalavereiden merkeissä keskustelemassa omista tutkimuksistaan ja tulevan yhteistyön mahdollisuuksista.

Väitöskirjakin eteni vaihtoaikana hyvin.
“Minulla oli siellä tosi hyvät työtilat ja aikaa, niin oli aivan mahtava, kun pääsin rauhassa tehokkaasti työskentelemään. Kollegat olivat vähän huolissaan, kun he kuulivat, että minulla on yksinäisyys aiheena, ja aika paljon yksin sitä värkkäilin päivät pitkät. Mutta se oli juuri hyvä.”

Konferenssit inspiroivat

Alaskassa Rönkä myös osallistui neljään konferenssiin. Kansainvälisyyteen jatko-opinnoissakin kannustetaan, ja konferenssit ovat tutkijoille hyviä tilaisuuksia saada uusia ideoita ja tekemisen tapoja.

Rönkä on käynyt monitieteisissä Arktisen ja pohjoisen tutkimuksen, sekä kasvatustieteeseen että nais- ja sukupuolentutkimukseen keskittyvissä konferensseissa Alaskan lisäksi muun muassa Tanskassa, Puolassa, Italiassa ja Kanadassa.

“Ne tuovat inspiraatiota. Ei ole paljon yksinäisyystutkimusta tullut vastaan näissä, joissa olen käynyt. Se on hyvä ja huono. Ainakin sillä lailla, että minulla on jotakin uutta kerrottavaa heille. Sitä voi tutkia niin monessa tieteenalassa, että pitäisikin varmaan alkaa ottamaan kontaktia muihin yksinäisyystutkijoihin aluksi Suomessa.”

Tuntuu,  että kouluväkivallasta ja koulukiusaamisesta ei meinaa päästä eroon. Olisi mukava, jos lapset saisivat käydä koulua turvallisesti eikä tarvitsisi joutua tämmöisen kohteeksi.

Rönkä aikoo jatkaa tutkijana väitöskirjan jälkeen ja paperit ovat jo vetämässä post doc –paikkaan, joka alkaisi vuonna 2016. Ensi vuosi hänellä menee vielä väitöskirjan parissa.

Kiinnostavia teemoja, joita hän haluaa tutkia, on useita: kaverisuhteet koulussa ja sen ulkopuolella sekä sukupuolittuneisuus niissä, väkivalta ja väkivallattomuus. Innostus näiden tutkimisen takana on saada konkreettista hyötyä ja apua lapsille sekä nuorille.

”Tuntuu, että kouluväkivallasta ja koulukiusaamisesta ei meinaa päästä eroon. Olisi mukava, jos lapset saisivat käydä koulua turvallisesti eikä tarvitsisi joutua tämmöisen kohteeksi. Jos sitä saisi vähennettyä ja saatua lapsille myötätuntoa ja solidaarisuutta sekä tytöille enemmän itsensä arvostamista. Sitä kautta kun saisi väkivallattomampaa koulukulttuuria, siitä voisi olla käytännön hyötyä ihmisille pitkässä juoksussa. Ihmisillä olisi mukavampi olla.”

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää: