OYY arkistot - Sivu 18 25:stä - Oulun ylioppilaslehti

Hyvinvointiviikon ohjelmassa muun muassa lajikokeiluita, hyvinvointitori ja keskustelua kiusaamisen ehkäisystä

Oulun yliopistolla vietetään 8.10.–14.10. jälleen perinteistä hyvinvointiviikkoa. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan, Oulun yliopiston ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) yhdessä järjestämä hyvinvointiviikko on yliopiston opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointiin keskittyvä vuosittainen tapahtuma. Hyvinvointiviikolla rohkaistaan puhumaan, puuttumaan ja tarttumaan tilanteisiin. Viikolla on ohjelmaa maanantaista lauantaihin. Viikon käynnistää SPR:n ja Oulun Teekkariyhdistyksen järjestämä verenluovutustempaus Saalastinsalissa kello 10–14. Samana päivänä on mahdollista […]

Uutiset

TEKSTI Anni Hyypiö

Oulun yliopistolla vietetään 8.10.–14.10. jälleen perinteistä hyvinvointiviikkoa.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan, Oulun yliopiston ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) yhdessä järjestämä hyvinvointiviikko on yliopiston opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointiin keskittyvä vuosittainen tapahtuma. Hyvinvointiviikolla rohkaistaan puhumaan, puuttumaan ja tarttumaan tilanteisiin.

Viikolla on ohjelmaa maanantaista lauantaihin. Viikon käynnistää SPR:n ja Oulun Teekkariyhdistyksen järjestämä verenluovutustempaus Saalastinsalissa kello 10–14. Samana päivänä on mahdollista kokeilla miekkailua Oulun Miekkailuseuran järjestämänä. Miekkailuun ilmoittaudutaan nettilomakkeella.

Tiistaina 9.10. Linnanmaan keskusaulassa järjestetään kello 10–14 hyvinvointitori. Torilla on mahdollista muun muassa käydä verenpaineen ja hemoglobiinin sekä hengityskapasiteetin mittauksissa. Torilla tanssitaan kello 12 tanssiin erikoistuneen opintopsykologiopiskelijan johdolla. Tanssiin liittyminen on avointa kaikille, tanssiosaamista tai erikoisvarustusta ei tarvita.

Keskiviikkona kello 11–13 hyvinvointitori on Kontinkankaan kampuksella. Myös Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) ständeilee tuolloin Kontinkankaalla, tarjoten mahdollisuutta esimerkiksi hakea opiskelijakorttiin tarra, ostaa Sporttipassi tai elokuvateatteri Starin lippuja.

Torstaina Linnanmaan kampuksen Telluksessa järjestetään kahvitilaisuus, jonka aiheena on kiusaamisen ja häirinnän ehkäisy. Kaikille avoin tilaisuus starttaa kello 9, ja se päättyy kello 12. Eri tiloissa järjestetään alustuksia eri aiheista: Tellus Stagella aiheena on seksuaalinen häirintä yliopistoissa, Tellus Frostissa aiheena on epäasiallinen kohtelu työpaikalla ja Tellus Aspiressa keskustellaan kiusaamisen ja häirinnän ehkäisystä Oulun yliopistossa. Tarkemmat aikataulut löytyvät OYY:n sivuilta.

Torstai-iltapäivänä Linnanmaan liikuntahallilla järjestetään liikuntailtapäivä, jonka ohjelmassa on jumppaa ja syvävenyttelyä kello 13–15, ja akrojoogaa/pariakrobatiaa kello 14–17. Ryhmiin on ennakkoilmoittautuminen Oulun korkeakoululiikunnan (OKKL) nettisivuilla, kun on ensin rekisteröitynyt palveluun.

Samana iltana on mahdollista kokeilla tanssia Matleenan tanssikoulun järjestämällä tanssitunnilla. Syynimaan päiväkodilla järjestettävän tanssitunnin lajeja ovat Lindy hop ja West coast swing. Tunnille on ennakkoilmoittautuminen.

Mikäli mieli palaa jalkapallon pariin, torstaina on mahdollista kokeilla gaelilaista jalkapalloa, tutummin irkkufutista, Hollihaan puistossa kello 18–19. Pelaamiseen ei tarvita lajivälineitä, kunhan rennot ulkoiluvaatteet ja vesipullo löytyvät. Järjestäjät toivovat ennakkoilmoittautumista Facebookissa, jotta varusteita voidaan varata tarpeeksi.

Lauantaina hyvinvointiviikkoon kuuluu DeRose Methodin tunti kello 14–15. Rentoutumisen, läsnäolon ja keskittymisen tunteita lisäävä tunti järjestetään osoitteessa Asemakatu 16.

Hyvinvointiviikolla voi tutustua ilmaiseksi myös muihin uusiin lajeihin ja oululaisiin kuntosaleihin, kunhan opiskelijakortti on mukana. Kaikki päivittäiset tutustumiskohteet löytyvät OYY:n sivuilta.

Julkaistu 8.10.201827.11.2019

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Mielipide: Linjapaperi kuuluu pönttöön

"Automaatiojäsenyyskään tuskin on ikuinen, mutta olisiko kuitenkaan mitään hyvää syytä arvostaa sitä? Näen ylioppilaskuntien jäsenyydellä myös laajempia merkityksiä", kirjoittaa Mika Parkkari.

Mielipide

TEKSTI Mielipide

Sattuipa siten, että eräs tiistaipäivä kääntyi iltaan, ja rakkaudesta lajiin viihdytin itseäni pitkästä aikaa OYY:n edustajiston kokouksesta lähetetyllä streamillä.

Ilokseni huomasin, että opiskelijasukupolvet eivät konservatiivista kestoaihettaan automaatio-/pakkojäsenyys -keskustelusta ole vieläkään hyljänneet! Hyväosaiset lääkärit ja muut esittävät automaatiojäsenyyden purkua. Taidettiinpa katsaus luoda jopa YK:n ihmisoikeustuomioistuinten oikeuskäytäntöihinkin.

Esityksen tulosuunta ei sekään juuri yllättänyt. Erityisesti juuri lääkärikoulutus on massiivisen edunvalvonnan kohteena, ja huolta huomisesta siellä ei juurikaan liene. Koulutus on yksi Suomen kalleinta maksutonta koulutusta ja koulutuksenkin etuja valvovan ammattiyhdistyksen järjestäytymisaste lähentelee ylioppilaskuntia. Tämä onnekas asema on mahdollista, koska etuja todella valvotaan. Kaiken ollessa suhteellisen hyvin on aina helppo vaatia maksuosuuksien vähennyksiä, verojen laskua ja leikkauksia. Automaatiojäsenyys takaa osaltaan samaa autuutta myös muille opiskelijaryhmille. Tulonsiirtoja tehdään myös heikommin pärjääville.

Tampereen ylioppilastalolla ylioppilaskunnan entisten tilojen miesten WC:n seinällä vessaperin loppusijoituspaikasta neuvovassa lapussa oli kirjailtu ”Älä laita linjapaperia pisuaariin. Se kuuluu pönttöön”. Alkuperäistä viestiä oli siis täydennetty oleellisin osin. Lapusta tehtiin monenlaista tulkintaa, ja yhden mukaan pöntöllä ei suinkaan viitattu wc-istuimeen vaan kokouksen puhujanpönttöön.

Oli niin tai näin, linjaperi on alati vaihtuva tahdonilmaus, jonka sisällön etenkin toimihenkilöt toivovat muuttuvan vain hieman kerrallaan. Järkisyihin vedoten muuttumattomuudessa on paljon perää, sillä edunvalvonta on maratonlaji. Mikään edunvalvontaorganisaatio ei voi joka toinen vuosi päättää ajavansa jotain muuta kuin edellisvuonna.

Linjapaperia ja tavoitteita voi kuitenkin aina muuttaa. OYY voi vaatia automaatiojäsenyyden lakkauttamista paperissaan, mutta valitettavasti ei juurikaan tätä tavoitetta voi edistää käytäntöön, sillä laki toteaa toista. Ylioppilaskunnan on huolehdittava lain tarkoittamien tehtävien hoidosta. Ja siihen saakka, kunnes toisin säädetään, on näin meneteltävä.

Automaatiojäsenyyskään tuskin on ikuinen, mutta olisiko kuitenkaan mitään hyvää syytä arvostaa sitä? Näen ylioppilaskuntien jäsenyydellä myös laajempia merkityksiä.

Suomen ensimmäinen ylioppilaskunta oli Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, joka perustettiin silloiseen Aleksanterin Yliopistoon vuonna 1868 nimellä Suomen ylioppilaskunta. Historiansa ajan ylioppilaskunnat ovat toteuttaneet demokratiaa, joka näkyy tänään varsinkin edustajiston toimintana. Jäsenyyden kautta opiskelijat voivat osallistua meritokratian periaatteiden mukaisesti päätöksentekoon. Tällöin älykkäimmät ja taitavimmat eivät yksinomaan pääse hallitsemaan ja asiantuntijoiden valta on rajattua. Päätökset tehdään demokraattisesti valittujen henkilöiden toimesta asiantuntijoita kuullen.

Tätä on hyvä päästä tarkastelemaan ja harjoittamaan myös opiskeluaikana, sillä se oppi voi nousta arvoon arvaamattomaan yhteiskuntaa kehittäessämme.

Mika Parkkari

Kirjoittaja on koulutuspolitiikan asiantuntija ja pitkähkön linjan entinen kolmen ylioppilaskunnan ylioppilaskunta-aktivisti

Julkaistu 3.10.20184.10.2018

Lue lisää:

OYY:n linjapaperiin lisättiin kanta automaatiojäsenyydestä luopumisesta

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) päivitettyyn linjapaperiin lisättiin kirjaus automaatiojäsenyydestä luopumisesta. Päätös syntyi edustajiston kokouksessa 3/2018, tiistaina 25. syyskuuta. Linjapaperiin lisättävä muotoilu kuuluu kokonaisuudessaan näin: ”Ylioppilaskunta tarjoaa laadukkaan edunvalvonnan lisäksi jäsenilleen hyödyllisiä palveluita ja sen jäsenyys on houkutteleva Oulun yliopiston opiskelijoille. Tulevaisuudessa ylioppilaskuntien jäsenyys perustuu vapaaehtoisuuteen. Ylioppilaskunnille varataan muutosta varten riittävän pitkä siirtymäaika. Ylioppilaskunta varautuu vapaaehtoiseen […]

Uutiset

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Linjapaperiin lisättävä muotoilu kuuluu kokonaisuudessaan näin: ”Ylioppilaskunta tarjoaa laadukkaan edunvalvonnan lisäksi jäsenilleen hyödyllisiä palveluita ja sen jäsenyys on houkutteleva Oulun yliopiston opiskelijoille. Tulevaisuudessa ylioppilaskuntien jäsenyys perustuu vapaaehtoisuuteen. Ylioppilaskunnille varataan muutosta varten riittävän pitkä siirtymäaika. Ylioppilaskunta varautuu vapaaehtoiseen jäsenyyteen taloudellisesti myös ennen siirtymäaikaa.”

Linjapaperi on ylioppilaskunnan toimintaa ohjaava asiakirja, joka määrittelee ylioppilaskunnan poliittiset kannat. Linjapaperin määrittelemät linjat sitovat ylioppilaskunnan hallitusta ja henkilökuntaa. Ylioppilaskunnan hallituksen ja henkilökunnan tulee siis jatkossa ajaa muiden linjapaperin tavoitteiden tapaan automaatiojäsenyydestä luopumista.

OYY:n linjapaperin päivittämistä käsiteltiin myös huhtikuussa kokouksessa 2/2018, mutta silloin asia pöydättiin.

Automaatiojäsenyys tarkoittaa sitä, että yliopiston perustutkinto-opiskelijan tulee lain mukaan kuulua ylioppilaskuntaan. Ammattikorkeakouluopiskelijalla tätä velvoitetta ei ole, vaan opiskelijakuntaan kuuluminen on vapaaehtoista.

Automaatiojäsenyydestä säädetään yliopistolaissa. Ylioppilaskunta ei siis voi yksin päättää vapaaehtoisesta jäsenyydestä, vaan se vaatisi lakimuutosta.

Lisäysesityksen teki Eelis Palokangas (Kontinkankaan vaaliliitto, KoVa), sitä kannatti Olli Joki (TeTa).

Palokankaan mukaan automaatiojäsenyyskanta oli ryhmälle selvästi periaatekysymys. ”Varmasti monen oikeustajua koettelee nykyinen käytäntö. Ei ole oikein, että ylioppilaskunnilla on mahdollisuus pakottaa opiskelijat jäsenikseen. Katsomme, että linjapaperi on aivan oikea paikka tästä linjaamiselle: linjapaperi määrittää OYY:n poliittisen linjan ja tavoitteet, se on selkeästi ulospäin viestivä asiakirja. Sinänsä jäsenien määrän laskuun varautuminen on määritelty jo ylioppilaskunnan strategiassa, mutta me halusimme viestittää, että tämä on OYY:n virallinen linja.”

Palokankaan mukaan päätös tarkoittaa ylioppilaskunnan toimintaan taloudellisia ja toiminnallisia muutoksia, mutta niiden lisäksi myös asennemuutosta: ”Tulee asennoitua, että tällainen on tulossa. Yksi asia, johon tulee jatkossa panostaa vielä enemmän, on viestintä. Opiskelijoille tulee viestiä, mitä OYY tekee, mitä etuja jäsenyydellä saa.”

Palokangas toivoo, että päätöksellä on vaikutusta myös valtakunnallisesti: ”Toivon, että asiasta keskusteltaisiin valtakunnan tasolla: onko pakkojäsenyys tätä päivää vai ei. On kuitenkin vaikeaa ennustaa, millä aikataululla tähän oltaisiin eduskunnassa tarttumassa, ja mitä toimia se vaatii. Uskon, että tämä on keskipitkän aikavälin asia, 5–15 vuoden sisällä.”

Lisäesityksessä todetaan, että ”Ylioppilaskunta varautuu vapaaehtoiseen jäsenyyteen taloudellisesti myös ennen siirtymäaikaa.” Eelis Palokankaan mukaan Kontinkankaan vaaliliitolla ei ole vielä valmiita linjoja tai esityksiä koskien OYY:n budjettia: ”Asia kerrallaan.”

Asiasta äänestettiin, ja Palokankaan esitys voitti äänin 22–14. Lisäysesityksen kannalla olivat Tekniikan ja Talouden vaalirengas (TeTa), Kontinkankaan vaaliliitto (KoVa), Keskustaopiskelijoiden ja sitoutumattomien vaaliliitto, Oulun Akateemiset Perussuomalaiset ja yksi Tieteellisten edustaja. Hallituksen pohjan kannalla, ilman lisäysesitystä, olivat Humanistien ja kasvatustieteilijöiden vaalirengas (HuKa), Vihreän vaaliliiton edustaja ja neljä Tieteellisten edustajaa. HuKa jätti päätöksestä eriävän mielipiteen.

OYY:n hallituksen puheenjohtaja Kalle Parviainen sanoo, että automaatiojäsenyyskanta on nyt OYY:n poliittinen kanta. ”Samalla lailla kun ajamme linjapaperin mukaan perustuloa, samalla tavalla ajamme myös automaatiojäsenyyden poistoa.”

Lisäysesityksessä puhutaan taloudellisesta varautumisesta. Parviainen oli tiistai-iltana haluton kommentoimaan sitä, mitä taloudellinen varautuminen voisi tarkoittaa käytännössä.

”En tiedä, miten tähän voi varautua. Emme ole omavaraisia, eli jos jäsenmäärä laskee huomattavasti, joudumme sopeuttamaan toimintaamme.”

Kalle Parviainen ei osaa kommentoida vielä sitä, millä aikataululla toimenpiteitä olisi luvassa. ”Pitää keskustella toimiston kesken, minkälaisiin toimenpiteisiin ryhtyä – tai olla ryhtymättä.”

Parviainen esitti kokouksessa vahvoja mielipiteitä automaatiojäsenyyden säilyttämisen puolesta. Oletko nyt itse päätöksen takana?

”Olen OYY:n linjapaperin takana. Näin demokraattinen päätöksenteko toimii.”

Julkaistu 25.9.201826.11.2019

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Lukitun näytön arvon ymmärtää vasta liian myöhään

Janne Hakkaraisen mukaan tietoturvalla ja terveydellä on jotain yhteistä: niitä ymmärtää arvostaa vasta silloin, kun ne on menetetty.

Kolumni

TEKSTI Janne Hakkarainen

Työni ylioppilaskunnan viestintäasiantuntijana noudattaa julkisessa työssä tuttua lainalaisuutta: kun onnistun työssäni, kukaan ei yleensä kiinnitä asiaan huomiota. Kun epäonnistun, kaikki huomaavat sen varmasti.

Tästä syystä käytän paljon aikaa ja vaivaa viestinnän suunnitteluun ja ongelmien ennaltaehkäisyyn. Kevään aikana sain vastuulleni huolehtia, että ylioppilaskunnan toiminnot ja käytännöt ovat EU:n uuden tietosuoja-asetuksen mukaisia.

Työnkuvaani on jo aiemmin kuulunut huolehtia ylioppilaskunnan tietoturvasta, mutta tietosuoja-asetukseen perehtyminen on syventänyt ymmärrystäni siitä, miksi tietoturva on syytä ottaa vakavasti.

Samasta syystä olen alkanut havaita asioita, joihin en ole ennen kiinnittänyt huomiota.

Eräs havainnoistani on ollut, että moni opiskelija jättää tietokoneensa kirjastoon tai muulle yleiselle paikalle ruokataukonsa ajaksi – vartioimatta. Tähän sisältyy toki ilmiselvä riski menettää tietokone varkaalle, mutta olen huomannut, että kaikki eivät edes kirjaudu tietokoneiltaan ulos ruokatauon ajaksi. Voi olla, että kaikilla ei ole minkäänlaista salasanaa tai pääsykoodia tietokoneelleen.

Jos näiden tietokoneiden selaimiin on tallennettu omistajan sähköpostitilin salasana, saattaa menettää tietokoneensa lisäksi enemmän kuin arvaakaan. Useimmilla meistä on sähköpostitileillään paljon arkaluonteista ja henkilökohtaista tietoa, jonka kautta saa pääsyn ihmisen koko elämään. Esimerkiksi sosiaaliturvatunnuksella pystyy aiheuttamaan kaikenlaista kiusaa, vahinkoa tai jäynää.

Mikäli olet tallentanut selaimeesi sähköpostitunnusten lisäksi Oulun yliopiston OSAT-järjestelmän käyttäjätunnuksen ja salasanan, voi sen kautta luopua opiskeluoikeudesta.

Jos sinulla ei ole vielä salasanaa tai pääsykoodia tietokoneessasi, sellainen kannattaa laittaa viimeistään nyt. Sama koskee myös puhelimia: vaikka harva jättää puhelintaan lounastauon ajaksi kirjastoon tai muihin yleisiin tiloihin, sen voi unohtaa sinne.

Jos esimerkiksi sähköpostipalvelusi tarjoaa mahdollisuuden kaksivaiheiseen tunnistamiseen, suosittelen sen käyttämistä. Se suojaa tiliäsi ja identiteettiäsi myös silloin, kun kirjautumistietosi ovat vuotaneet.

Organisaatioiden kannalta huolimaton tietoturva voi johtaa moniin kiusallisiin tilanteisiin.

Viestintäsiantuntijana minua huolestuttaa ajatus, että jonkun ylioppilaskunnan luottamushenkilön tai työntekijän puhelin unohtuisi jonnekin, eikä laitteessa olisi minkäänlaista pääsykoodia tai salasanaa. Tällöin puhelimella olisi mahdollisuus tehdä hullunkurisia päivityksiä ylioppilaskunnan sosiaalisen median kanaviin tai lähettää yliopiston johdolle solvauksia oyy.fi -loppuisesta sähköpostiosoitteesta.

Tietoturvalla ja terveydellä on jotain yhteistä: niitä ymmärtää arvostaa vasta silloin, kun ne on menetetty.

Julkaistu 18.5.201811.6.2018

Janne Hakkarainen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen viestintäasiantuntija, jonka mielestä kaikkien tasa-arvoinen kohtelu on kaikkien etu. Twitter: @jannehak

Lue lisää:

Oikeita ja vääriä töitä

Henna Määtän polku kasvatustieteiden maisteriksi on ollut mutkia täynnä. Yhtäkään mutkaa hän ei suoristaisi. "Jokainen työni on ollut merkityksellistä, jokaisessa työssä olen kerryttänyt osaamistani. Koskaan en ole kokenut tekeväni hanttihommia", hän kirjoittaa kolumnissaan.

Kolumni

TEKSTI Henna Määttä

Minä kuulun heihin, jotka on kasvatettu arvostamaan työtä, oli kyse sitten fyysisestä tai ajattelua vaativasta työstä. Lapsena istutettiin puita ja rämmittiin suolla keräämässä hilloja. Kun perheeseen perustettiin yritys, olin alusta lähtien mukana toiminnassa.

Sen jälkeen kun täytin 18 vuotta, ei ole ollut yhtään vuorokautta jolloin en olisi ollut työsuhteessa. Sen suhteen voin sanoa olevani onnekas – töitä on ollut aina tarjolla.

Kun puhumme tekemäni työn arvostuksesta, on tarina vallan toinen.

Olen tehnyt yhden pienen uran ravintola-alalla. Työskentelin kahdentoista vuoden ajan erilaisissa anniskeluravintoloissa ruoka- ja baaritarjoilijana sekä vuoropäällikkönä. Vaikka työ oli kuormittavaa, pidin siitä todella paljon. Mutta lähes joka viikko minulta kysyttiin: “Milloin sä lähdet oikeisiin töihin?”

Vaikka kysymyksellä oli varmaan hyvä tarkoitusperä ja kysyjä oli kiinnostunut esimerkiksi siitä, olinko opiskelija, koin kysymykset kiusallisiksi. Eikö tekemäni työ ollutkaan oikeaa työtä?

Ravintola-alalla vietettyjen vuosien aikana opin paljon esimerkiksi asiakaspalvelusta, erilaisten ihmisten kohtaamisesta, markkinoinnista, työn organisoinnista ja johtamisesta.

Vaihdoin alaa, kun huomasin, etten enää jaksanut valvomista, ja tuntui, etten saanut irti työstäni niin paljon kuin itse sille annoin. Kyse ei siis ollut siitä, ettenkö arvostaisi ravintola-alaa. Ei todellakaan! Nostan hattua kaikille ammattitaitoisille työntekijöille, jotka tekevät pirun paljon duunia tehdäkseen juhlijoiden illoista huikeita. Kunnioitan sitä ammattitaitoa, jota tarvitaan niin eri juomalaatujen ja -sekoitusten tuntemiseen kuin poskettomien sääntökiemuroiden kanssa painimiseen.

Kuin tilauksesta sinä samana kesänä, jolloin koin pientä turhautumista silloiseen työhöni, rakkaasta ylioppilaskunnasta vapautui koulutuspoliittisen asiantuntijan paikka. Ilmoituksen nähdessäni mietin, miten mahtava tilaisuus tämä on päästä edistämään opiskelijan hyvää elämää työntekijän roolissa.

Vaikka siirryin ravintola-alalta ylioppilaskuntaan, yksi asia säilyi. Myös nykyisessä työssäni minulta kysytään kirkkain silmin: “Ai se on ihan oikea työ?”

Kyllä, koulutuspoliittisen asiantuntijan työ on todella oikeaa työtä. Istun erilaisissa työryhmissä asiantuntijana, perehdyn paikalliseen, valtakunnalliseen ja kansainväliseen koulutuspolitiikkaan, valmistelen kannanottoja ja lausuntoja, toimin opiskelijoiden tukena ja autan heitä oikeusturvaan liittyvissä kysymyksissä, koulutan aktiiveja sekä teen moniulotteista sidosryhmäyhteistyötä. Työ on sopivalla tavalla haastavaa, muuttuvaa ja nopeatahtista – yksikään työpäivä ei ole samanlainen.

Se, että toimii nuorten ja opiskelijoiden kanssa ja tekee edunvalvontaa opiskelijajärjestössä, ei tee asiantuntijatyöstä yhtään vähäpätöisempää. Silti uusia yhteistyötahoja tavattaessa usein on parasta selittää organisaatiomme rakenne ja avata muun muassa hallituslaisen ja työntekijän roolit työyhteisössämme.

Nyt viimeistelen opintojani varhaiskasvatuksen parissa. Minusta tulee kasvatustieteiden maisteri, kasvatustieteiden ammattilainen. Eräs anonyymi teekkari kysyi kerran, tarvitseeko niiden paskavaippojen vaihtamiseen ja kurahousujen pukemiseen maisterin tutkinnon. Vastasin ylpeänä, että kyllä tarvitsee.

Tutkimusten mukaan varhaiskasvatus on tehokkain tapa vaikuttaa lapsen koko elämään, koulumenestykseen ja sitä kautta koko yhteiskuntamme tulevaisuuteen. On osoitettu, että vain laadukkaalla varhaiskasvatuksella on merkitystä.

Yksi laadun tae on korkeasti koulutettu varhaiskasvatuksen opettaja. Hän tukee laaja-alaisesti lasten erilaisten taitojen kehittymistä, oli kyse sitten vuorovaikutus- ja tunnetaidoista, matemaattisesta ajattelusta tai motoriikasta.

Varhaiskasvatus on siis paljon muutakin kuin kurahousujen vaihtamista. Kyseinen kommentti oli niin ala-arvoinen, etten vaivautunut vastaamaan siihen kovinkaan perusteellisesti. Näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä olisi pitänyt.

Oma polkuni kasvatustieteiden maisteriksi ei ole ollut suora, vaan erilaisia mutkia täynnä. Juuri näiden mutkien vuoksi olen nyt entistä rautaisempi ammattilainen. Jokainen työni on ollut merkityksellistä, jokaisessa työssä olen kerryttänyt osaamistani. Koskaan en ole kokenut tekeväni hanttihommia.

Toivoisin, ettei kenenkään ammattia arvosteltaisi tai vähäteltäisi. Aika harva meistä todella tietää, millaisia taitoja kussakin työssä tarvitaan.

Ilman jokaista arjen raatajaa meillä ei olisi tätä yhteiskuntaa ja sen sujuvaa arkea. Moni asia tuntuu itsestäänselvyydeltä niin kauan aikaa kuin kaikki sujuu hyvin – asiat ikään kuin ilmestyvät ja tapahtuvat kuin itsestään.

Tällöin emme näe sitä kovaa työtä, mitä kulisseissa tapahtuu, oli sitten kyse teknisestä läpimurrosta, siivouksesta, opettamisesta tai edunvalvonnasta.

Julkaistu 14.5.201811.6.2018

Henna Määttä

Oppimista ja seikkailuja rakastava projektikoordinaattori, joka suhtautuu intohimoisesti laadukkaaseen koulutukseen. Twitter: @HennaMaa

Lue lisää:

Kansainväliset opiskelijat, keynote-puhujat ja Oulun alueen yritykset menevät saunaan

Löyly 2018 yhdistää kv-opiskelijat ja oululaisen työelämän. Tapahtumaa järjestävät Asta Salomaa ja Jenna Suorsa kertovat, miksi tänä keväänä rekrytointikiukaat sihisevät kuumana.

Opiskelu Työelämä

TEKSTI Marko Heikkinen

KUVAT Marko Heikkinen

In English.

Suomalainen on perinteisesti säikytellyt kansainvälisiä vieraita käskemällä ottaa vaatteet pois ja viemällä saunaan. Löylyttäminen on kuitenkin vieraanvaraisuuden merkki, ja kertoo halusta integroida uusi tuttava koivuvastan tuoksuiseen yhteiskuntaan.

Tilastot kertovat molemminpuolisesta lämmöstä.

”Suuri osa oululaisista yrityksistä haluaisi ottaa kansainvälisen opiskelijan harjoitteluun tai töihin”, lataa Asta Salomaa, OYY:n tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntija.

”Ja ISB 2010-kyselyn mukaan 70 prosenttia kansainvälisistä opiskelijoista piti mahdollisuutta työskennellä Suomessa tärkeänä tekijänä valitessaan maata, jossa opiskelevat tutkintonsa.”

Linnanmaan kampuksella 6.4. järjestettävä Löyly 2018 vastaa tähän kohtaamisen tarpeeseen. Tapahtuman ideana on tuoda yhteen paikalliset työnantajat ja kansainväliset opiskelijat. Tavoitteena on, että opiskelijat löytäisivät töitä Oulusta, ja haluaisivat jäädä Ouluun.

”Yksi poismuuttava opiskelija merkitsee 50 000 euron koulutusinvestoinnin menetystä”, Salomaa huolestuu. Väite on helppo uskoa: hän jatkaa, että tänä lukuvuonna vain yksi Oulun yliopiston tutkinto-opiskelija maksaa lukukausimaksun ilman stipendiä.

Suomikulttuurin saunasopimukset selviksi

Paikalle toivotaan sekä Oulun yliopiston että Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Paikallisten yritysten ja muiden työnantajien lisäksi Löylyssä nähdään keynote-puhujia ja alumneja. Työpajoissa koulitaan suomalaisia työelämätaitoja. Puhujat esiintyvät Arkkitehtuurin tiedekunnan uudessa Agora-tilassa (2T-sisäänkäynnin vieressä), työpajat ja uramarkkinat järjestetään Telluksen ja Business Kitchenin tiloissa Linnanmaan kampuksella.

Ohjelmassa pyritään ottamaan huomioon se, kuinka yliopistolla ja ammattikorkeakoululla on kansainvälisiä opiskelijoita erittäin laaja-alaisesti kasvatustieteestä arkkitehtuuriin.

OYY:n hallituksen varapuheenjohtaja Jenna Suorsa painottaa, että Löylyssä on normaalia hieman hikoilla: ”Tarvitaan avointa mieltä, halua oppia ja verkostoitua. Työpajoihin pitää myös ilmoittautua etukäteen.”

Mukaan kannattaa ottaa myös käyntikortteja, CV ja mahdollinen portfolio. Tapahtumassa voi otattaa itsestään täydellisen CV-kuvan, ja saa paikan päältä myös vinkkejä siihen, millainen ansioluettelo vetoaa suomalaisiin yrityksiin.

Kansainvälisen opiskelijan synkkä todellisuus

Salomaa uskoo kansainvälisten opiskelijoiden arvoon ja painottaa heidän kulttuuritietoaan. Kv-opiskelijat tarvitsevat oman tapahtuman, koska työn saaminen Oulun alueelta on haastavaa, ja aikaraja on armoton.

”Opiskelijat saavat oleskeluluvan työnhakua varten valmistumisen jälkeen korkeintaan vuodeksi”, Salomaa kertoo. ”Aika saattaa olla lyhyempi kuin vuosi, mikäli työnhakijalla ei ole tarpeeksi varallisuutta. Paine saada töitä on kova.”

Oman alan paikkaa ei välttämättä löydy, vaan työksi on kelvattava mikä tahansa.

Onnistumisen ei tarvitsisi olla näin vaikeaa, sillä houkuttelemiseen ei tarvita ihmetemppuja. ”Yritykset voisivat joustaa työ- ja harjoittelupaikkojen kielivaatimuksissa ja tehdä työpaikkailmoituksia myös englanniksi”, Salomaa vinkkaa.

”Avasimme hiljattain Vulcanalian harjoitteluhaun myös suomea osaamattomille. Harjoitteluhakemuksia tuli kolme kertaa aiempaa enemmän, ja myös Oulun ulkopuolelta.”

Tavoitteena Oulun Slush?

Oulun alueella Löyly 2018 on ainutlaatuinen tapahtuma, josta järjestäjät toivovat kasvavaa ja joka vuosi jatkuvaa. Salomaa ja Suorsa aikovat laittaa kaiken osaamisensa ja kontaktinsa likoon, jotta tapahtumasta tulisi mahdollisimman vaikuttava. Salomaa kertoo suunnitelleensa tapahtumaa jo viime vuodesta lähtien, ja Suorsalla on yrittäjäkokemusta Oulu Entrepreunership Society -verkostosta.

Tapahtumalla on annettavaa sekä kokeneemmille että uusille opiskelijoille, koska tuttavien suositukset ovat kansainvälisille opiskelijoille yleisin tapa löytää töitä.

”Jo ensimmäisenä vuotena on tärkeä rakentaa verkostoja”, Suorsa neuvoo. ”Ei kannata ajautua siihen tilanteeseen, että opintojen loppuessa tuntee Oulusta vain lähimmät opiskelukaverinsa.”

Luultavasti jokainen tietää liian elävän esimerkin siitä, kuinka näin voi käydä kenelle tahansa opiskelijalle.

Löyly 2018 järjestetään Oulussa 6.4. Puhujat esiintyvät Arkkitehtuurin tiedekunnan uudessa Agora-tilassa (2T-sisäänkäynnin vieressä), työpajat ja uramarkkinat järjestetään Café Telluksen ja Business Kitchenin tiloissa Linnanmaan kampuksella. Päivätapahtuma kestää kello 9–16, jonka jälkeen ilta jatkuu keskustassa After Löylyssä kello 18–21. Tilaisuuden järjestää OYY yhteistyössä BusinessOulun, Business Kitchenin, Oulun yliopiston ja Oulu Entrepreunership Societyn kanssa.

Lisätty 27.3.2018 kello 13.38: puhujaohjelma siirtyy Agoraan.

Julkaistu 9.3.201828.3.2018

Marko Heikkinen

Äärimmäisen vakava kirjallisuuden pääaineopiskelija, joka kutsuu itseään "muoti & lifestyle" -toimittajaksi.