”Omaa epävarmuutta saa ja kannattaakin tuoda opettajana esille” – Amerikassa asti ihmisluita tutkinut yliopistonlehtori Heli Maijanen on vuoden 2025 Jäätävän hyvä opettaja

Heli Maijasen mielestä hyvä opettaja on sellainen, joka pystyy myöntämään oppilailleen, ettei tiedä kaikesta kaikkea. Hän kannustaakin opettajia tuomaan inhimilliset puolensa esiin myös työympäristössä.

Kun arkeologian yliopistonlehtori Heli Maijanen sai tammikuussa tietää voittaneensa Jäätävän hyvä opettaja -palkinnon, hän luuli joutuneensa huijausyrityksen kohteeksi.

– Minulta meni hetki ymmärtää, ettei saamassani sähköpostiviestissä kalasteltu esimerkiksi pankkitunnuksiani, vaan olin oikeasti voittanut kyseisen palkinnon, Maijanen naurahtaa.

Jäätävän hyvä opettaja -titteli on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) vuosittain antama tunnustus, joka myönnetään opiskelijoiden ehdotusten perusteella innostavalle ja pedagogisesti ammattitaitoiselle opettajalle.

– Tuntuu mukavalta, että aloite palkitsemiseeni tuli nimenomaan opiskelijoilta. Se tukee sitä, että olen opettajana oikeilla jäljillä. Vitsini luennoilla eivät ole niin sanotusti menneet ihan hukkaan, Maijanen lisää pilke silmäkulmassa.

Maijanen on opettanut Oulun yliopistossa vuodesta 2018. Hänen erikoisalaansa ovat bioarkeologia ja forensinen antropologia, eli ihmisen fyysisten jäänteiden tutkiminen menneissä populaatioissa ja nykyajan konflikti- ja/tai rikoskonteksteissa. 

– Varmaan jokaisen opettajan mielestä oma ala on kaikista kiinnostavin, mutta väitän silti, että opettamani asiat innostavat aidosti opiskelijoita. Jopa niin paljon, että se on voinut omalta osaltaan vaikuttaa siihen, miksi minua ehdotettiin palkinnon saajaksi, Maijanen arvioi.

Työnsä ohella Heli Maijanen nauttii metallimusiikista, konserteista sekä ajanvietosta kavereiden ja kissojensa kanssa.

Luukokoelman perässä Amerikkaan

Maijanen ei alunperin ajatellut, että hänestä tulisi opettaja. Kiimingissä syntynyt Maijanen opiskeli Oulun yliopistossa arkeologiaa, kun hänen silloinen professorinsa sai hänet innostumaan luista. 

– Periaatteessa kaikilla ihmisillä on samanlaiset luut ja niitä löytyy kaikilta lähtökohtaisesti saman verran, mutta toisaalta taas jokaisen luusto on ainutlaatuinen. Minua kiinnostaa nähdä, miten eletty elämä näkyy luissa, Maijanen kertoo.

Maisteritutkintonsa jälkeen Maijanen aloitti väitöskirjansa Oulussa. Sitä varten hän kuitenkin tarvitsi tutkimusmateriaaliksi luukokoelmaa, mikä etsintöjen jälkeen löytyi Yhdysvaltojen Knoxvillesta. 

Vierailu Forensic Anthropology Centerin tutkimuskeskuksessa johti lopulta siihen, että Maijanen jäi Amerikkaan kaiken kaikkiaan yhdeksäksi vuodeksi. 

Aluksi Maijanen oli Knoxvillessa vaihdossa puolitoista vuotta ja aloitti sitten toisen tohtorintutkinnon University of Tennesseessä. Samalla hän työsti väitöskirjaansa Ouluun. Kävi hän myös Havaijilla Yhdysvaltojen puolustusvoimien tunnistuslaboratoriossa, jossa hän auttoi tunnistamaan Korean ja Vietnamin sodissa kaatuneita amerikkalaissotilaita.

– Olen elämäni aikana opiskellut niin paljon, että olen saanut nähdä, millainen on hyvä opettaja. Niitä oppeja olen sitten soveltanut myös omassa työssäni, Maijanen kertoo.

“Näissä hommissa ei ehdi kyllästymään”

Kun Maijanen palasi Amerikasta takaisin Ouluun, yliopistolta oli juuri avautunut lehtorin paikka. Viimeisenä vuotenaan Knoxvillessa hän oli opettanut antropologian opiskelijoille yhden kurssin, mutta muuten opettajan työ oli Maijaselle vierasta. Silti hän päätti hakea tehtävään ja on sillä tiellä edelleen.

– Työni on todella monipuolista. Pidän luentoja ja vedän kursseja, osalle opiskelijoista toimin ohjaajana ja joskus saatan myös analysoida tutkijan roolissa luita, joita on löytynyt arkeologisista kaivauksista. Näissä hommissa ei ehdi kyllästymään, Maijanen nauraa.

Maijasen mielestä hyvä opettaja on sellainen, joka pystyy myöntämään oppilailleen, ettei tiedä kaikesta kaikkea. Hän muistuttaa, että opettajatkin ovat vain ihmisiä, eikä inhimillisiä tunteita tarvitse ainakaan liiaksi peitellä.

– Omaa epävarmuutta saa ja kannattaakin tuoda opettajana esille. Jos minua joskus esimerkiksi jännittää jonkin luennon pitäminen niin kerron siitä opiskelijoille. Koen, että rehellisyydellä tuon itseäni lähemmäs opiskelijaa ja luon rennomman ilmapiirin.

Maijasen mielestä opettajan työssä parasta, mutta samalla haastavinta on jatkuva vaatimus pysyä ajan tasalla asioista.

– Tässä työssä täytyy koko ajan oppia uutta, ja ympäriltä löytyy jatkuvasti uutta opittavaa. Samalla kun uuden oppiminen on varsin innostavaa, on se tietysti myös hieman raskasta, kun koko ajan pitää olla kartalla siitä, mitä alalla tapahtuu, Maijanen kertoo.

Opiskelu kannattaa aina

Maijanen ajattelee, että opettajat tekevät töitä pitkälti omalla persoonallaan. Siksi hän kokee olevansa opettajana samanlainen ihminen kuin vapaa-ajallakin. Lisäksi hänen opettamansa asiat ovat hänelle niin lähellä sydäntä, että toisinaan työ- ja vapaa-aika jopa hieman sekoittuvat keskenään.

– Joskus töissä pyörivät aiheet ovat niin kiinnostavia, että palaan niihin vielä kotonakin. Toisinaan hommia voi olla yksinkertaisesti niin paljon, että päivät venyvät. Iän ja kokemuksen myötä olen kuitenkin oppinut tekemään selkeämpää linjanvetoa töiden ja vapaa-ajan välille.

Vaikka tutkinnot ovat nyt todennäköisesti Maijasen osalta suoritettu, hän ei kuitenkaan aio lopettaa opiskelemista vielä pitkään aikaan. Töissä uuden oppiminen on välttämätöntä, mutta Maijanen tekee sitä mielellään myös omalla ajallaan. Esimerkiksi viime vuonna hän suoritti psykologian perusopintoja avoimessa yliopistossa. 

– Mielestäni opiskelu kannattaa aina. En ole tarkemmin pohtinut, mistä innostukseni sitä kohtaan kumpuaa, mutta kaipa se on jotain synnynnäistä uteliaisuutta, Maijanen arvelee.

Tuuli Turunen

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelija, joka rakastaa tarinoita, eläimiä ja syvällisiä keskusteluja teekupin äärellä. Todennäköisimmin häneen voi törmätä kirjastossa, lenkkipolulla tai patikointireitillä.  Tuulin suurin unelma on koiranpentu ja omakotitalo Lapissa.

Lue lisää:

Edustajisto valitsi OYY:n hallituksen vuodelle 2026 ja päätti jäsenmaksun suuruudesta lukuvuodelle 2026-2027

Edustajisto hyväksyi vuoden viimeisessä kokouksessa OYY:n toimintasuunnitelman ja talousarvion seuraavalle vuodelle sekä valitsi muun muassa OYY:n hallituksen ja edustajiston puheenjohtajiston vuodelle 2026.

Edustajiston vuoden viimeisessä kokouksessa tehtiin tärkeitä, seuraavaa vuotta määrittäviä päätöksiä. Edustajisto hyväksyi OYY:n toimintasuunnitelman ja talousarvion seuraavalle vuodelle sekä valitsi OYY:n hallituksen ja edustajiston puheenjohtajiston vuodelle 2026.

Hallituksen jäseneksi hakemuksia oli 11: Anna Tiira, Elli Myllymäki, Kaitlyn Taylor, Luna Pösö, Miikka Lukkaroinen, Muhammad Shamoon Ali, Radu Ursache, Saara Pesonen, Sakeena Abdul Mahir, Sana Dehganpour, Sigourney Zipagan Abrigo ja Tomi Luukkonen. 

Hallitus valittiin edustajiston esitysten perusteella siirtovaalimenettelyllä ja tasa-arvolakia noudattaen. Hallitukseen valittiin Anna Tiira, Elli Myllymäki, Luna Pösö, Miikka Lukkaroinen, Saara Pesonen, Sana Dehganpour ja Tomi Luukkonen. Ääntenlasku keskeytettiin kaikkien viiden naisen tultua ensin valituksi, sillä tasa-arvolain mukaan loppujen valittujen jäsenten tuli olla miespuolisia.  Hallituksen puheenjohtajana toimii edellisessä kokouksessa valittu Jonne Haapala

Edustajiston puheenjohtajaksi oli kolme hakijaa: Veera Huotari, Aku Westerholm ja Greta Mäntykangas. Tästäkin valinnasta saatiin aikaiseksi henkilövaalina suoritettava vaali, jonka päätteeksi puheenjohtajaksi valittiin Veera Huotari 20 äänellä. Huotari on toiminut tämän vuoden edustajiston varapuheenjohtajana.

Varapuheenjohtajaksi etukäteen hakemuksen oli laittanut Ellinoora Harvio, mutta kokouksessa varapuheenjohtajan pallille saatiin myös toinen esitys aiemmin kokouksessa puheenjohtajaksi hakeneesta Aku Westerholmin valitsemisesta. Varapuheenjohtajaksi valittiin Ellinoora Harvio 21 äänellä.

Edustajisto hyväksyi OYY:n toimintasuunnitelman ja talousarvion vuodelle 2026. OYY:n jäsenmaksuun ei tullut muutoksia, eli lukuvuonna 2026-2027 jäsenmaksu on 30 euroa per jäsen syyslukukaudelle 2026 ja 30 euroa kevätlukukaudelle 2027. Jatko-opiskelijoiden jäsenmaksun suuruudeksi päätettiin syyslukukaudelle 2026 20 euroa/jäsen ja kevätlukukaudelle 2027 20 euroa/jäsen.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Jonne Haapala valittiin OYY:n hallituksen puheenjohtajaksi vuodelle 2026

Edustajisto valitsi Jonne Haapalan Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallituksen puheenjohtajaksi vuodelle 2026.

Uusi edustajisto pääsi heti tärkeiden päätösten äärelle ensimmäisessä kokouksessaan 25. marraskuuta, kun OYY:n hallitukselle valittiin puheenjohtaja vuodelle 2026. Puheenjohtajaksi valittiin Jonne Haapala. Haapala on terveystieteiden opiskelija ja hän on toiminut tämän vuoden hallituksessa varapuheenjohtajana. Lisäksi hänellä on ollut vastuullaan koulutuspolitiikka. Haapala tunnetaankin järjestöpiireissä innokkaana ’kopo yappaajana’, kuten myös kävi ilmi puheenvuorossa, jossa häntä esitettiin valittavaksi uudeksi puheenjohtajaksi.

”Kulunut vuosi on ollut tapahtumantäyteinen ja opettavainen. Kaikki teot, taidot ja huikeat kohtaamiset ovat vahvistaneet, että tämä on se, mitä haluan tehdä ensi vuoden”, Haapala sanoo kiitospuheessaan edustajistolle.

Puheenjohtajaksi ei tullut määräaikaan mennessä muita hakemuksia. Edustajisto oli hyvin yksimielinen valinnasta eikä keskustelua käyty.

Kuva: Tuukka Lehtinen

Samassa kokouksessa edustajisto kävi muun muassa myös lähetekeskustelua OYY:n ensi vuoden talousarviosta sekä toimintasuunnitelmasta. Toimintasuunnitelmaprojekteja koskevassa lähetekeskustelussa nousi esiin erityisesti OYY:n kestävyystyötä koskevat toimenpiteet.

Talousarvio ja toimintasuunnitelma tulevat edustajistolle vahvistettavaksi seuraavassa kokouksessa 9. joulukuuta, jossa selviää myös muu hallituksen kokoonpano. Samassa kokouksessa valitaan myös edustajiston puheenjohtajisto vuodelle 2026.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalien äänestysprosentti jäi poikkeuksellisen alhaiseksi

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) edustajistovaalit käytiin 30.10.–6.11. Ääntään käytti 24,1 % ylioppilaskunnan jäsenistä.

Yliopisto-opiskelijat ympäri maan ovat jälleen loppusyksystä äänestäneet edustajat ylioppilaskuntiensa ylimpiin päättäviin elimiin, edustajistoihin. Edustajistovaalit käytiin Suomessa nyt 12 ylioppilaskunnassa.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) edustajistovaalit käytiin 30.10.–6.11. Ääntään käytti 24,1 % ylioppilaskunnan jäsenistä. Äänestysprosentti laski reilusti edellisistä vaaleista, jolloin äänestysprosentti oli 33,3.

Vaaleissa oli ehdolla 100 ehdokasta, jotka muodostivat kaksi vaalirengasta ja 14 vaaliliittoa. Lisäksi ehdolla oli kuusi vaaliliittoihin ja -renkaisiin kuulumatonta ehdokasta.

Edustajistovaaleissa oli ehdolla 100 ehdokasta. Eniten ääniä keräsi Tekniikan ja Talouden vaalirengas, joka sai yhteensä 15 paikkaa. Vaalien ääniharavaksi nousi Mikko Mali Lääketieteellisestä vaaliliitosta 122 äänellä. Vaalitulokset ovat nähtävissä kokonaisuudessaan OYY:n nettisivuilta.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Edustajisto valitsi Oulun yliopiston hallituksen opiskelijäseniksi kaudelle 2026-2027 Lotta Pennalan ja Vilma Sippolan

Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäseniksi kaudelle 2026–2027 on valittu Lotta Pennala ja Vilma Sippola. Valinta tehtiin edustajiston kokouksessa 15. lokakuuta. Kokouksessa tehtiin myös muita henkilövalintoja.

Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäseniksi kaudelle 2026–2027 on valittu Lotta Pennala ja Vilma Sippola. Valinta tehtiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokouksessa 15. lokakuuta.

Hallitukseen jätti hakemuksensa määräaikaan mennessä viisi opiskelijaa (Lotta Pennala, Juho Jokinen, Vilma Sippola, David Delahunty ja Sigourney Zipagan Abrigo), joista yksi ei ollut kielitaidon puolesta valintakelpoinen. Oulun yliopiston hallituksen työkieli on suomi, ja jäseniltä vaaditaan riittävää suomen kielen osaamista toimielimessa työskentelyyn. Kolme hakijaa saapui edustajiston kokoukseen haastateltavaksi, jonka jälkeen järjestettiin äänestysvaali edustajiston jäsenten esitysten perusteella.

Lotta Pennala jatkaa toiselle kaudelle hallituksessa. Pennala on kauppatieteiden kandidaatti ja työskentelee tällä hetkellä Suomen Ekonomeissa koulutuspolitiikan erityisasiantuntijana. Vilma Sippola on tieteiden ja aatteiden historian maisteriopiskelija. Hän toimii tämän vuoden loppuun OYY:n hallituksen puheenjohtajana. 

Nyt päättyvällä kaudella hallituksen opiskelijajäseninä ovat toimineet Teemu Virtanen ja Lotta Pennala.

Hallitus on yliopistolain mukaan yliopiston ylin päätöksentekoelin. Hallitus valitsee yliopiston rehtorin ja päättää muun muassa yliopiston strategiasta ja budjetista. Oulun yliopiston hallitukseen valitaan kaksi opiskelijaedustajaa.

Samassa kokouksessa edustajisto valitsi myös PSOAS:n hallitukseen kaksi opiskelijaedustajajäsentä kaudelle 2026-2028. Määräajassa
hakemuksia saapui kolme. PSOAS:n hallituksen jäseneksi hakivat Eevasisko Mehtätalo, Aino Uitamo ja Teemu Virtanen. Vaalin perusteella hallituksen jäseniksi valittiin Teemu Virtanen ja Eevasisko Mehtätalo.

Näiden lisäksi kokouksessa tehtiin muitakin henkilövalintoja muun muassa yliopistokollegioon sekä hyväksyi OYY:n strategian vuosille 2026-2030.

Oululaisen opiskelijaruokailun loppu?

Ravintola Lipaston suljettua ovensa eräänä kesäkuisena perjantaina päättyi yli 60-vuotinen ajanjakso. Syksystä alkaen Oulun yliopiston kampuksilla ei ole enää paikallista ravintolatoimijaa.

TEKSTI Kalle Parviainen

KUVAT Siru Tirronen

Oulun yliopistolla ravintolapalveluja tarjoavat tästä syksystä lähtien Juvenes Oy ja Sodexo Oy. Oululainen Uniresta Oy hävisi valituskierrokselle jälleen päätyneen yliopiston ravintolakilpailutuksen. Täten yli 60 vuoden ajan kampuksilla toiminut Oulun korkeakouluyhteisöön tiiviisti liittyvä yritys väistyy opiskelijoiden päivittäisestä elämästä.

Oulun yliopisto perustettiin vuonna 1958 ja se kasvoi nopeasti perustamisensa jälkeen. Opiskelijamäärä paisui vuosikymmenessä muutamasta sadasta moneen tuhanteen, kun suuret ikäluokat siirtyivät korkeakoulutukseen 1960-luvun lopulla.

Lähes kaikissa Suomen yliopistokaupungeissa ylioppilaskunnat ottivat vastuulleen ravintolapalveluiden järjestämisen kasvaville opiskelijamassoille, eikä Oulu tehnyt poikkeusta. Oulun ylioppilasapu ry perustettiin 1960-luvun alussa ja sillä oli kaksi tärkeää tehtävää: opiskelija-asuntojen saaminen Ouluun ja ravintolatoiminta.

Ravintolatoiminnasta tuli hieman sattumalta osa ylioppilaskunnan arkea. 1960-luvun alussa Oulun yliopiston kemian laitos sijaitsi Kontinkankaalla ja ruokailutoiminta oli järjestetty Marttojen kautta. Vuonna 1964 paikallinen Martta-yhdistys kuitenkin lopetti ruokailun järjestämisen ja Ylioppilasavulta tiedusteltiin, haluaisivatko he pitää ravintolaa. Vastaus oli myöntävä.

Välkkylän valloitus ja kohti Linnanmaata

Ylioppilaskunnan järjestämänä toiminta kasvoi nopeasti, sillä pysyvä ruokailu vaati vakituisia työntekijöitä. Jo 1960-luvun lopulla Ylioppilasapu sai myös ensimmäisen toimitusjohtajan. Yhdistys myös siirtyi entistä enemmän opiskelija-asuntojen varainkeruusta kohti  laajan ravintolatoiminnan pyörittämistä. Esimerkiksi Välkkylän tuoreeseen ylioppilaskylään avattiin kanttiini, legendaarinen baari Reidar ja leipomo. Samoin Kirkkokadulle perustettiin anniskeluravintola.

1970-luvun alussa ravintola- ja opiskelija-asuntotoiminta eriytettiin ylioppilaskunnasta omiksi säätiöiksi tai yhdistyksiksi. Eräänä syynä oli esimerkiksi pelko opiskelijapolitiikan poukkoilevuudesta. Politisoituneessa edustajistossa tapeltiin lähes kaikista asioista, ja ravintolatoiminta olisi taatusti ollut eräs kiistaa aiheuttavista päätöskohdista.

Ylioppilaskunnan ruokaloiden lisäksi Oulussa on ollut myös muita opiskelijoiden perustamia ravintoloita. Erityisesti vuonna 1971 alkanut Oulun teekkariyhdistyksen Rattori nähtiin paikoin jopa kilpailijana OYY:n toiminnalle.

Ravintolatoiminta liittyi oleellisesti myös Oulun yliopiston kampusten kehitykseen. Ympäri kaupunkia sijainnut yliopisto sai pysyvämmän kodin vasta vuonna 1973, kun Linnanmaan kampuksen suurin ja värikkäin rakennusosa valmistui.

Rakennuksen ravintolat todettiin kuitenkin muutamassa vuodessa opiskelijaruokailuun soveltumattomaksi. Vuodesta 1979 lähtien valtio alkoi tukea korkeakouluopiskelijoiden ruokailua ja järjestelmä vastasi käytännössä nykyistä Kelan ateriatukea. Edullisten lounaiden suosiota ei osattu ennakoida, ja keittiöiden välineistö oli tarkoitettu einesten ja pika-annosten tekoon, eikä laadukkaiden aterioiden valmistamiseen suurille massoille. Edessä oli keittiöiden ja kalusteiden uudistamista.

1970-luvun lopulla Ylioppilasavun toimintaa hajautettiin. Unirestan edeltäjä Reidar Oy perustettiin hoitamaan liikevaihtoverollista toimintaa ja aatteellinen toiminta jäi yhdistyksen nimiin. Käytännössä eroa organisaatioiden välille oli kuitenkin hankalaa tehdä, sillä molemmilla oli esimerkiksi sama toimitusjohtaja.

Opiskelijoiden osallisuus näkyy

Oululaisena toimijana Uniresta ja sen edeltäjät ovat osallistaneet paikallisia korkeakouluopiskelijoita. Esimerkiksi vuoden 1990 alussa Ylioppilasapu päätti nimetä Linnanmaan kampuksen ravintolat uusiksi. Opiskelijat saivat ehdottaa uusia nimiä kovin oululaisilta kuulostaneille ravintoloille Palttu, Rössy ja Rieska. Pääpalkinto nimikilpailussa oli 500 markkaa ja illallinen kahdelle vasta-avatussa ravintola Caiossa.

Alkujaan Cafe-Bistro Caiona tunnettu ravintola avautui vuonna 1989 Kaijan Kössihallin yhteyteen Kaijonharjuun. Oulun ylioppilaslehden mukaan ”metsän vieressä, liikekeskuksen keskellä” sijainneen ravintolan ruokalista oli ”mukava ja monipuolinen” ja puoli litraa A-olutta maksoi 19,50 markkaa.

Myöhemmin ravintola vaihtoi nimeään Ravintola Caioksi ja laajeni lopettaneen kössihallin tiloihin. Uniresta kuitenkin myi Caion pois vuonna 2013. Nykyään kiinteistö on ollut pari vuotta tyhjillään ja odottaa Kaijonharjun keskustan kehitystä.

1990-luvulla jokaisella Linnanmaan ravintolalla oli selkeästi oma identiteetti. Oulun ylioppilaslehden vertailussa vuodelta 1999 Julinia (nyk. Hilla) sai plussaa humanistityttöjen seurasta, Discuksen jonoja ruuhka-aikaan moitittiin ja Snellmaniasta sai joka päivä kala- tai kasvisaterian. Linnanmaan kampuksen niin sanotussa. hallintopäädyssä sijainnut Kastari oli tuolloin vasta-avattu. Ravintolassa oli lehden mukaan erilainen tunnelma kuin muissa yliopiston ravintoloissa, mutta ruoka oli hyvää Uniresta-tasoa.

Unirestan ravintolatoiminta kehittyi vuosituhannen vaihteessa lähes nykyiselleen. Vuonna 1997 Oulun ylioppilaslehdessä iloittiin siitä, että yritys oli siirtynyt Internet-aikaan ja koko kevään ruokalista löytyi verkosta. 2000-luvun alussa taas siirryttiin itsepalvelulinjastoihin, eikä henkilökunta enää annostellut ruokia lautasille.

Unirestan toiminnan oleellisena osana 2000-luvulla olivat asiakastyytyväisyyskyselyt ja ravintolatoimikunnat. Toimintaa kehitettiin palautteen perusteella, ja tällä vastattiin opiskelijoiden tarpeisiin ja trendeihin, kuten lähiruokaan ja kasvisruokavalion yleistymiseen.

Paikallinen ravintolatoimija on selvästi myös antanut oululaisille opiskelijoille takaisin. Pitkään Unirestan omistajana toiminut Ylioppilasapu jakoi ravintoloista saatuja tuottoja muun muassa erilaisina avustuksina järjestöille ja stipendeinä vähävaraisille opiskelijoille. Koronakeväänä 2020 Uniresta taas ajatti ruoka-autoa ympäri Oulua kampusten ollessa kiinni.

2020-luvun alussa Ylioppilasapu nähtiin kuitenkin aikansa eläneenä ja yhdistys lakkautettiin. Samalla Oulun yliopiston ylioppilaskunnasta tuli Unirestan ainoa omistaja.

Kilpailutukset kiusana

Uniresta oli ainoa ravintoloitsija sekä Linnanmaan että Kontinkankaan kampuksilla aina vuoteen 2015 asti. Silloin yritys hävisi kilpailutuksen Fazer Amicalle. Markkinaoikeus kuitenkin kumosi Oulun yliopiston järjestämän kilpailutuksen ja asetti yliopistolle 300 000 euron uhkasakon. Fazer Amican taival Linnanmaalla jäi kovin lyhyeksi, sillä uuden kilpailutuksen voitti tamperelainen Juvenes Yhtiöt. Fazerin ravintolakonsepteihin kuuluneita Balancen jumppapalloja tai rouheaa mancavea ei täten ikinä Linnanmaalla nähty.

Viime vuosina Oulun yliopiston ravintolakilpailutukset ovat venyneet ja päätyneet useisiin valituksiin. Uniresta palasi kampuksille hetkeksi 2020-luvun alussa ja jakoi Linnanmaan ravintolat yhdessä Juveneksen kanssa. Viimeisimmän kilpailutuksen myötä jatkossa opiskelijalounasta tarjoavat Juvenes ja ylikansallinen Sodexo.

Unirestan hallituksen puheenjohtaja Kauko Keskisärkkä harmittelee viimeisen kilpailutuksen tulosta. “Yli 60-vuotinen historia kampuksilla loppuu opiskelijaruokailun osalta toistaiseksi.”

Keskisärkkä muistuttaa, että Unirestalla on muitakin ravintoloita, kuten opiskelijahintaista ruokaa tarjoava keskustan Pekuri. Myös Kontinkankaan Rehapoliksen Makosaan ollaan tuomassa opiskelijahintaista ruokaa. “Kehitämme myös Linnanmaan Campus Shopia ja H2O Campusta edelleen.”

Keskisärkän mukaan Uniresta tulee tutkimaan uusia kiinnostavia avauksia. “Esimerkiksi kesän asuntomessuilla olimme pääravintolatoimija.”

Sekä OYY että ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO ovat huolissaan kampusten ruoan laadusta jatkossa. Pääasiassa hinnan perusteella tehtävät ravintolakilpailutukset johtavat helposti halvemman ruoan tarjoiluun. Tämä näkyy ruokalistoilla usein puuroina ja keittoina.

Unirestan Linnanmaan ravintoloista viimeisenä ovensa sulki Lipasto. Ruoat laitettiin esille viimeisen kerran kesäkuun 13. päivänä. Palaako paikallinen toimija joskus kampukselle? Keskisärkän mukaan Unirestan tavoitteena on olla mukana seuraavassa kilpailutuksessa. Aika näyttää, arvostetaanko paikallisuutta tulevissa hankintapäätöksissä.

Oulun ylioppilaslehti on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisema. OYY omistaa Uniresta Oy:n.

Lähteet: Oulun ylioppilaslehti. Lisäksi: Uunosta välkyksi: Oulun yliopiston ylioppilaskunta vuosina 1959–2009. Toim. Anna Nieminen, 2010. Ravintoa tiedonnälkäisille: Uniresta Oy ja sen edeltäjät vuosina 1962–2012. Toim. Anna Nieminen, 2012.


Kalle Parviainen

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden entinen toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.

Lue lisää: