Avainsana: Oulun yliopisto

Oulun yliopistolle linja-autolla matkustavalle tarjoillaan vielä pieni annos historian havinaa. Yliopiston pohjoispuolella kaksi bussipysäkkiä on nimetty Oulun yliopiston eläintarhan mukaan. Eläintarha on ollut jo vuosia kokonaan suljettuna ja vielä kauemmin suljettuna yleisöltä.

Täytettyjä eläimiä Linnanmaan kampuksella voi sen sijaan vielä löytää reilustikin. Linnanmaan kampuksen pohjoispäässä Aava-ravintolaa vastapäätä avautuu 1000 neliömetrin suuruinen eläinmuseon näyttely. Se käsittää 1300 selkärankaista ja yli 3000 selkärangatonta Suomen eläinlajistolle tyypillistä eläintä. Täytetyt eläimet on koottu yli 50 metriä pitkään kolmiulotteiseen maisemamalliin eli diodraamaan, jossa Suomenlahti vaihtuu Jäämereksi ja kesä talveksi.

Vieraakseen eläinmuseo kerää etupäässä päiväkotien ja koulujen lapsia. Vuosittaisia käyntejä kertyy noin 30 000.

Tuollaisenaan eläinmuseosta ei pääse nauttimaan enää kauaa. Oulun yliopiston eläinmuseon näyttely katoaa nykyisistä tiloistaan viimeistään vuoden 2017 loppuun mennessä. Se että siirretäänkö näyttely Linnanmaan kampuksen sisällä vai sieltä pois, on vielä epävarmaa.

Syy nykyisistä tiloista luopumiseen on rahan puute. Oulun yliopisto maksaa tuhannen neliön näyttelynsä neliöistä vuokraa Suomen yliopistokiinteistöt Oy:lle, ja yliopiston johdon linjauksen mukaan tilankäyttöä halutaan tehostaa. Hallintojohtaja Essi Kiurun mukaan tiloista luovutaan viimeistään 1.1.2018, mutta mahdollisesti jo aiemmin. Hänen mukaansa kokonaisuus on monimutkainen.

”Kaikki täytyy sovittaa yhteen etenkin tutkimuksen ja opetuksen kannalta. Toisaalta haemme tilasäästöjä ja toisaalta toiminnallista järkevöitymistä”, Kiuru sanoo.

Näyttelyn siirtymisellä olisi jonkin verran vaikutuksia opiskelijoiden mahdollisuuksiin harjoitella lajien tunnistamista mielekkäissä ympäristöissä, mutta siirron vaikutukset käytännön opetus- ja tutkimustoimintaan olisivat eläinmuseon johdon mielestä vähäiset.

Mieluiten Myllytulliin

Eläinmuseon johtaja, professori Jouni Aspi siirtäisi näyttelyn mieluiten lähemmäs Oulun keskustaa.

”Kaupungin kanssa on ollut asiasta keskusteluja pitkään. Ensimmäinen selvitys tehtiin jo vuonna 2010, mutta museokeskuksen rakentamisesta ei ole tehty päätöksiä.”

Myös Kiurun mielestä museokokonaisuus esimerkiksi Myllytullissa olisi yliopiston näkökulmasta järkevä ratkaisu.

”Viime viikkoinakin olemme käyneet tästä keskusteluja”, Kiuru sanoo.

Oulun kaupungin näkökulmasta ainoa hanketta hidastava syy on rahan puute. Suunnitelmissa Myllytulliin kohoaisi nykyisen taidemuseon ja Tietomaan lähistölle museokeskus, jossa Oulun yliopisto olisi näyttelyineen vahvasti mukana.

Nykyisen eläinmuseon lisäksi suunnitelmissa on vilahdellut luontomuseon tuominen museokeskuksen yhteyteen. Museoiden yhdistämisen mallin voi nähdä Tampereelta, jossa museokeskus Vapriikin hulppeat tilat ovat laajuudeltaan 14 000 neliömetriä.

Aspi ei kuulosta kovinkaan huolestuneelta näyttelyn kohtalosta, mutta myöntää, että riski niiden joutumisesta väliaikaiselle tuuliajolle on olemassa. Hän ei myöskään pidä näyttelyn mahdollista siirtymistä keskustaan millään muotoa dramaattisena siirtona vaan ennemminkin eläinmuseon palaamisena takaisin sinne missä on ihmisiä.

Ainolasta Linnanmaalle

Eläinmuseon kokoelma on 1960- ja 1970-luvuilla risteillyt Ainolassa, Oulun NMKY:n suurhallin tiloissa Linnankadulla, Tuomiokirkon vieressä ja Åströmin entisessä nahkatehtaassa Myllytullin Nahkatehtaankadulla. Nykyisissä tiloissaan Linnanmaalla museo on ollut vuodesta 1984 alkaen.

1960-luvun alussa Oulun Luonnonystäväin Yhdistyksen (OLY) lahjoittamaan kokoelmaan kuului reilut 600 selkärankaista ja 15 000 selkärangatonta eläintä. OLY oli toiminut jo sitä aiemmin 1930-luvulta alkaen, mutta sen kokoelmat pommitettiin käytännössä maan tasalle talvisodassa. Tällä hetkellä Oulun yliopiston eläinmuseon kokoelmiin kuuluu jo yli 50 000 selkärankaisen eläimen näytteet ja yli 2 000 000 selkärangattoman eläimen näytteet.

Kun puhutaan eläinmuseosta, monen mielenmaisemassa puhutaan siitä noin tuhannen neliömetrin yleisönäyttelystä. Itse asiassa se on vain eläinmuseon pieni yleisölle näkyvä käyntikortti. Kuten juuri läpi käydyistä luvuista voi päätelläkin, esimerkiksi 2 miljoonan selkärangattoman eläimen näytteistä näyttelyssä voi olla käytännön syistä esillä parhaimmillaankin vain murto-osa.

”Eläinmuseon voi ajatella olevan kuin kirjasto”, Aspi sanoo.

Eläinmuseon kokoelma karttuu koko ajan ja museon referenssikokoelmasta on paljon hyötyä suomalaisten lajien tutkimukselle.

Käytännössä samasta lajista tarvitaan siis aina suuri määrä näytteitä, jotta niiden avulla saadaan aikaan paras arvaus esimerkiksi lajin koosta ja käyttäytymisestä vuosien saatossa.
”On tärkeää, että meillä on käytössä pitkiä aikasarjoja eri lajeista. Esimerkiksi muinais-dna-tutkimuksessa museokokoelmat ovat erityisen tärkeitä”, Aspi jatkaa.

Muinais-dna-tutkimus on Oulun erikoisosaamista, ja eläinmuseolla on vahva rooli myös tutkimuksellisesti. Käytännössä aikasarjojen seuraaminen on tärkeää esimerkiksi eläinten elinolosuhteiden arvioimisessa.

”Esimerkiksi jos ja kun tiedämme, millainen susipopulaatio meillä on ollut Suomessa 1800-luvun lopussa, se auttaa meitä seuraamaan uhanalaisten lajien demografiaa”, Aspi täsmentää.

Rahahanat tiukentuvat

Jouni Aspia surettaa, että yliopiston rahat tuntuvat olevan koko ajan tiukemmalla ja tiukemmalla, varsinkin jos tilannetta tällä vuosituhannella vertaa 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun tilanteeseen, jolloin resurssit olivat koko luonnontieteellisessä tiedekunnassa parhaimmillaan.

”Tuntuu että yliopistolla ei ole rahoja mihinkään. Onhan tästä näyttelyn siirrosta puhuttu jo kymmenen vuotta”, Aspi kertaa.

Viime vuosina Oulun yliopiston yt-neuvottelujen seurauksena eläinmuseolta on karsittu kahden preparaattorin ja yhden intendentin vakanssit.

Aspi uskoo, että vaikka eläinmuseon rahoitus on ollut jo pitkään suurennuslasin alla, eläinmuseotoiminta kuuluu joka tapauksessa jatkossakin vahvasti niin Oulun yliopiston kuin usean muunkin suomalaisyliopiston toimintaan.

”Kaikissa yliopistoissa nämä museot ja puutarhat ovat olleet ajoittain uhanalaisia. Nyt näyttää, että niiden arvo ymmärrettäisiin. Olemme saaneet Opetus- ja kulttuuriministeriöltä toimintaamme myös lisärahaa. Ja rahoitusta tulee myös esimerkiksi Suomen Akatemialta”, Aspi toteaa.

Jatkuvuutta toisaalta vankistaa sekin, että eläinmuseo on strategisesti osa Oulun yliopiston biologian laitoksen alaista biodiversiteettiyksikköä, johon kuuluvat eläinmuseon lisäksi kasvitieteellinen puutarha, kasvimuseo ja Perämeren tutkimusasema.

Tulevaisuus sumuisa

Sekä Jouni Aspi että Essi Kiuru ovat eläinmuseon lähitulevaisuuden suhteen tietämättömiä sen tarkoista askelmerkeistä. Nykyisistä tiloista siirtymisen aikataulu riippuu siitä, löytyykö tiloihin tulijoita. Eläinmuseon näyttelytiloja ympäröiviä tiloja kuitenkin tyhjennetään jo ja tilat ovat joka tapauksessa tyhjillään ensi vuoden lopussa, jolloin vuokrasopimus tilat omistavan Suomen yliopistokiinteistöt Oy:n kanssa loppuu.

Aspi toivoo, että ennen kaikkea kokoelmille ja preparatorioille löytyy asianmukaiset tilat nopeasti. Samoilla linjoilla on Kiuru. Yksi varteenotettava mahdollisuus on, että kokoelmia siirretään Kaitoväylän toisella puolella olevan kasvitieteellisen puutarhan tiloihin.

Vaikka raha painaa yliopiston vaakakupissa paljon, Kiuru muistuttaa, että eläinmuseon tai kasvitieteellisen puutarhan kaltaisten yhteiskunnallista vaikuttavuutta edistävien laitosten kohdalla se ei saisi koskaan olla ainoa asia, jota tarkastellaan.

Eläinmuseon yleisölle näkyvä osa on tällä hetkellä Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella sijaitseva 1000 neliömetriä käsittävä näyttely, joka on avoinna arkisin kello 8–15.45. Opiskelijalippu näyttelyyn maksaa 2 euroa, normaalihinta on 3 euroa.