Oulun Taiteiden Yössä 16.8. tarjolla esimerkiksi rytmitunneli, retrokirppistelyä ja laulettuja vessakirjoituksia

Kiinnostaisiko jamittelu, haluatko kurkata taiteilijan työhuoneelle, oletko kenties miettinyt, miltä vessan seinään kirjoitetut tekstit kuulostavat laulettuina? Siinä tapauksessa suuntaa kulkusi torstaina 16.8. Oulun Taiteiden Yöhön. Taiteiden Yössä tekemistä ja nähtävää riittää seuraavan aamun pikkutunneille asti. Suuria ja pieniä taidetapahtumia järjestetään ympäri kaupunkia, yllättävissäkin paikoissa – taidetta voi löytää niin asematunnelista, Oulun teatterista kuin baarin patiolta. […]

Kiinnostaisiko jamittelu, haluatko kurkata taiteilijan työhuoneelle, oletko kenties miettinyt, miltä vessan seinään kirjoitetut tekstit kuulostavat laulettuina?

Siinä tapauksessa suuntaa kulkusi torstaina 16.8. Oulun Taiteiden Yöhön. Taiteiden Yössä tekemistä ja nähtävää riittää seuraavan aamun pikkutunneille asti. Suuria ja pieniä taidetapahtumia järjestetään ympäri kaupunkia, yllättävissäkin paikoissa – taidetta voi löytää niin asematunnelista, Oulun teatterista kuin baarin patiolta.

Oulun ylioppilaslehti kokosi yhteen kattauksen monipuolisia menovinkkejä. Koko ohjelman löydät Oulun Taiteiden Yön verkkosivuilta. Ohjelmaan voi tutustua myös Oulun juhlaviikot -sovelluksessa, jonka voi ladata App Storesta tai Google Playstä.

Samana iltana Oulun keskustassa vietetään Korttelihaipakkaa, jonka vuoksi monet keskustan liikkeistä ja kahviloista ovat auki kello 22 asti. Taiteiden Yön omien tapahtumien lisäksi torstaina on useita Oulun Muusajuhlien ohjelmaan kuuluvia tapahtumia.

 

Asematunneli, Hallituskatu

Rytmitunneli 2018, kello 19–22

Juna-aseman tunnelissa järjestettävien jamien soittimen muoto on vapaa, aina ämpäristä rumpusettiin. Seiskalta starttaava rummuttelu jatkuu niin kauan kuin osallistujia riittää.

 

Snooker Time, Asemakatu 28

Ennakkokuuntelussa Θ, kello 19.30

Riutan 17.8. julkaistava kahden kappaleen ja 15 minuutin singlejulkaisu Θ kuuntelussa.

Piirtäjät patioilla: Aapo Kukko, Anssi Vieruaho, Veli-Matti Ural, kello 22.30–01

Karikatyyrejä ja muita piirroksia tilauksesta tai ilman. Tervetulleeksi toivotetaan kaikki piirtäjät.

Alakerran tupakkakoppi:

Äänenpainekammio vol.1: Kvltövgåd/Sinister E. (Petroskoi, RUS), Tyhjä pää, Handeyemachine, Aids Mom, kello 20–23
Kokeellista elektronista ääntä, dronea, noisea ja harsh noisea.

Alakerta:
Jalot Pojat – Vessakirjoitukset II, kello 23–00

Jalot Pojat Ari-Matti ja Matias esittävät akustisesti Oulun Taiteiden Yössä vessojen seiniin kirjoitettuja tekstejä. Illan kerrotaan sisältävän Jalojen Poikien ikivihreitä että uutta viihdemusiikkia kaikille yleisissä vessoissa tarpeensa tehneille.

 

Oulun Taidemuseo, Kasarmintie 9

Alakerran näyttelytila:

Moderni nainen; Anni Kinnunen – The Great Escape, kello 9–23

Sisäänpääsy koko päivän puoleen hintaan.

Ellen kohtaa Ellenin, kello 16–23

Musiikin opiskelija Ellen Kärkölä säestää viululla Ellen Thesleffin teosten äärellä tasatunnein.

Näyttelyesittely, kello 19
Oulun taidemuseon amanuenssi Elina Vieru vie yleisön kierrokselle näyttelyihin.

Yläkerran näyttelytila:

Näytönpaikka pohjoisessa piilaaksossa, kello 9–23

Vapaa pääsy koko päivän.

Näyttelyesittely, kello 20

Näyttelyn projektipäällikkö Jonna-Maria Mölläri johdattelee museovieraat aikamatkalle.

Reppu-tila:
Nonstop-paja Äänipiirros, kello 17–19

 

Pohjois-Pohjanmaan museo, Ainolan puisto

Näyttelyt Toikan linnut; Saisiko olla kahvia; Koiramäki, kello 10–22

Illan aikana Oulun yliopiston roolipelikerho CRYO ry, Fantasiapelit Oulu sekä Oulun Rooli- ja Lautapeli Yhteisö Ry tuovat paikalle erilaisia lautapelejä kävijöiden katsottaviksi ja pelattaviksi. Lisäksi he esittelevät miniatyyripelaamista.

Retro kitsch -kirppis museon edustalla, kello 16–22

Kello 16 käynnistyvällä iltakirppiksellä kaikenlainen kirppistavara on myyntikelpoista, kirpparimyytävän ei siis tarvitse olla retroa. Paikan voit valita vapaasti museon edessä olevalta nurmikkoalueelta. Paikat ovat maksuttomia. Varaukset paikan päällä.

 

Pohjois-Pohjanmaan museon takapiha

LaavU Free Open Air #5 – Taiteiden Yö 2018, kello 15–24

Kaikille avoin ja ilmainen puistotapahtuma, jossa paikalliset elektronisen musiikin DJ:t soittavat monipuolista konemusabiittiin pohjautuvaa rytmimusiikkia piknik-yleisölle. Luvassa lisäksi kasvomaalausta kello 15–18 ja graffitimaalausta kello 18–20.

 

Vanhan Villatehtaan työhuoneet, Pikisaarentie 17

Hiljaisessa kesäyössä: Päivi Pussilan taidenäyttely, 2. krs, kello 12–22

Prinsiippi. Teosripustus kuvataiteilija Leena Kankaan työhuoneella. 2. krs, kello 12–22

Terve Meri! 2. krs. kello 12–22

”Terve Meri” on installaatio, jonka kierrätyspulloista ja Pikisaaren rantojen tarjoamista aineksista – vedestä, hiekasta, kasvien osista – toteuttavat Vanhalla Villatehtaalla työskentelevät kuvataiteilijat Helena Kaikkonen, Leena Kangas ja Päivi Pussila.

Avoimet ovet, kello 12–22  

Avoimia ovia useilla Vanhan Villatehtaan kuvataiteilijoiden työhuoneista.

 

Designtori, Pikisaarentie 13 ja 17

Designtori Pikisaaressa, kello 15–22  

Muotoilijat ja taidekäsityöläiset myyvät tuotteitaan grafiikasta koruihin ja vaatteista keramiikkaan, janonsa ja nälkänsä voi sammuttaa vierailemalla katukeittiöillä. Myyjät Keltaisessa talossa, OSAOn ruokalassa, Vanhan Villatehtaan PROTOn showroomissa sekä teltoissa piha-alueella. Avoinna myös perjantaina 17.8. kello 14–20.

OSAOn Pikisaaren yksikön opiskelijoiden työnäytöksiä ja työpajoja, kello 15–18

Paikkoina Villatehtaan 2. ja 3. kerros, päärakennuksen 1. kerroksen vaatetuksen käytävä ja piha-alueella media sekä restauroinnin punamultamaalin keitto. Tuotemyyntiä kello 22 asti.

 

Kulttuuritalo Valve, Hallituskatu 7

Videopaja:

Animaatio non-stop-motion, kello 15–19

Valveen videopajalla voi Taiteiden yönä kokeilla animaatioiden tekemistä stop-motion-tekniikalla. Soveltuu kaikenikäisille.

Oulun Sarjakuvakeskus:

Lattiateippauspaja, kello 12–18

Oulun sarjakuvakeskuksen lattiateippauspajassa kävijät pääsevät koristelemaan keskuksen lähiympäristön lattiapintoja. Tapahtuma sopii kaikenikäisille.

Jääkaappimagneettipaja, kello 16–22

Tule ja piirrätä itsellesi oma ja uniikki jääkaappimagneetti sarjakuvantekijöiden toteuttamana, pientä korvausta vastaan. Paikalla useita tekijöitä.

Valvenäyttämö, 2. krs:

OYT goes OTY, kello 18–20 
Oulun ylioppilasteatterin jäsenten 5–10 minuutin esityksiä, saliin ja salista pääsee aina esitysten välillä.

 

Tuba – Food and Lounge, Mannenkatu 2

Pilvilintu, kello 18.15 

Oululainen tyttöduo Pilvilintu tarjoilee pehmeästi sointuvan jazzin, swingin sekä popin säveliä.

Elisa Koivupuro, kello 19

Laulaja-lauluntekijä Elisa Koivupuro tarjoaa tunnelmallista indiepoppia monilla mausteilla.

Taavetti Lukkarisen Hirttopuu, kello 20

Oululainen kahden miehen bändi, joka soittaa folkahtavaa rockmusiikkia.

Muusaklubi: Hector!, kello 21

Laulaja-lauluntekijä Hectorin (Heikki Harma) laulut ovat vuosikymmenten aikana piirtyneet suomalaisten kollektiiviseen tajuntaan. Muusaklubin ohjelmassa esimerkiksi Jarkko Korpuan vetämä minilukupiiri teoksesta Hector – Asfalttihippi sekä oululaisten artistien versioita Hectorin kappaleista. Estradilla Saaga Sees, Antti Viitala, Jukka Tervo, Pirjo Suvilehto sekä duo Lantti & Kolehti. Oulun Muusajuhlien ohjelmistoa.

 

45 Special, Saaristonkatu 12

Oulu Open Decks & levykirppis, kello 21–04

Perinteiset Oulu Open Decksit aloitetaan Taiteiden Yönä tavallista aiemmin. Soittoaikaa 30 minuuttia per soittaja, aloittelijoille pystytään opettamaan laitteiden käyttö. Samaten levykirppis avataan yhdeksältä.

 

Petrellin Saluuna, Rantakatu 4

Live Irish Music Session / Irkkumusiikkijamit, kello 20.30, K-18

Irlantilaisen musiikin ystäville täsmävinkki. Tervetulleita jameihin ovat niin tanssijat, muusikot kuin kuuntelijat.

 

Kaaoslava, Hollihaan puisto

Kaaoslavan Taiteiden Yö, kello 18–22

Kaaoslavan Taiteiden Yössä luvassa musiikkia, taidetta ja vapaata kaupunkikulttuuria. Kello 18 julkistetaan KAAOS-veistos Liian hilpeät perhoset, jonka Veeran Verstaan nuoret ovat tehneet teoksen taiteilija Antti Ylösen ohjaamana. Kello 19 lavalla esiintyvät Maustetytöt, kello 20 MONEY & GRAVY, kello 21 Jukka Nousiainen.

 

Elba, Kiikelin takana

Finnegans Wake – viimeinen kappale, 05–05.45 (pe)

Taiteiden Yö päättyy perinteisesti James Joycen romaanin äärellä. Viimeisen kappaleen lukee ääneen Paavo J. Heinonen. Yleisöä pyydetään muistamaan kuuntelijan roolin hiljaisuus.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Linnanmaan kampuksen ja keskustan välillä liikennöi 5.9. yrittäjyydestä kertova BizBuz – puhujina bussissa muun muassa Hjallis Harkimo

Oulun yliopisto järjestää yrittäjän päivän kunniaksi bussikuljetuksen yliopiston ja Oulun keskustan välille, yliopisto tiedottaa. Keskiviikkona 5.9. liikennöivässä BizBuz-bussissa erilaisista taustoista ponnistavat yrittäjät kertovat yllättäviä ja inspiroivia tarinoita siitä, kuinka he päätyivät nykyiseen tilanteeseensa. Bussikuljetus on ilmainen ja kaikille avoin. Yrittäjien tarinoiden lisäksi bussissa saa tietoa Oulun yliopiston yrittäjyystoiminnasta. Bussimatkan puhujina ovat muun muassa kansanedustaja, yrittäjä Hjallis […]

Oulun yliopisto järjestää yrittäjän päivän kunniaksi bussikuljetuksen yliopiston ja Oulun keskustan välille, yliopisto tiedottaa.

Keskiviikkona 5.9. liikennöivässä BizBuz-bussissa erilaisista taustoista ponnistavat yrittäjät kertovat yllättäviä ja inspiroivia tarinoita siitä, kuinka he päätyivät nykyiseen tilanteeseensa. Bussikuljetus on ilmainen ja kaikille avoin. Yrittäjien tarinoiden lisäksi bussissa saa tietoa Oulun yliopiston yrittäjyystoiminnasta.

Bussimatkan puhujina ovat muun muassa kansanedustaja, yrittäjä Hjallis Harkimo, ZEFin toimitusjohtaja Jaakko Alasaarela, kuntokeskus Liikun perustaja Johanna Riihijärvi ja markkinointiviestintätoimisto Kuulun perustaja Jonna Muurinen. Kyytiä isännöi Simo Kekäläinen.

Bussi liikennöi keskustan ja Linnanmaan väliä 5.9. kello 12–16. Bussikyydin jälkeen kaikki kiinnostuneet voivat jatkaa keskusteluita puhujien kanssa Linnanmaan kampuksella Tellus Innovation Arenalla.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Oamkin osakekauppa sai sinetin – ”Haluamme osoittaa, että Oulu on tosissaan”

Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun yhteistyö syvenee entisestään, kun yliopistosta tulee Oamkin pääomistaja. "Omistuksen kautta syntyy myös henkistä yhteyttä, joka on omiaan rakentamaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta", sanoo yliopiston rehtori Jouko Niinimäki.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Torstaina 7. kesäkuuta Oulun ammattikorkeakoulun osakkeiden myynti sai sinetin, kun kauppakirja allekirjoitettiin Oulun kaupungintalon juhlasalissa. Oulun yliopisto ostaa itselleen Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n osake-enemmistön, 50,5 prosenttia osakkeista. Niistä yliopisto maksaa 5,1 miljoonaa euroa.

Osakekaupan myötä Oulun yliopisto saa nimetä Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n hallituksen puheenjohtajan ja kolme jäsentä seitsenhenkiseen hallitukseen.

Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n kymmenen omistajakuntaa säilyvät edelleen omistajina, mutta aiempaa pienemmillä osuuksilla. Osakekaupan jälkeen Oulun kaupungille jää 37,83 prosenttia osakkeista, muiden omistajakuntien osuudet pienenevät noin puoleen aiemmasta.

Ostoaikeista tiedotettiin ensi kertaa ystävänpäivänä. Osapuolet ovat perustelleet järjestelyä halulla hyödyntää Linnanmaan yhteiskampuksen mahdollisuudet ja muodostaa ”vahva, kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä osaamiskeskittymä”. Oulun ammattikorkeakoulun Teuvo Pakkalan ja Kotkantien kampukset muuttavat Linnanmaalle syksyllä 2020.

Mutta mitä yliopisto osakekaupalla oikein ostaa?

Sama raha, paremmat palvelut

Samassa konsernissa toimiminen mahdollistaa Oulun korkeakoulujen yhteisten palveluiden rakentamisen ilman kilpailuttamista. ”Vähintäänkin samalla rahalla saamme huomattavasti parempia palveluita, niin opiskelijoille, opettajille kuin tutkijoillekin”, Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki sanoo.

Näillä palveluilla Niinimäki tarkoittaa esimerkiksi korkeakoulujen it-palveluita (”Erittäin kallis, erittäin suuri palvelu”), henkilöstöpalveluita, tilapalveluita, kiinteistöpalveluita ja lakipalveluita.

”Kun palvelut saadaan tehtyä tehokkaammin, pitkän ajan päästä meillä jää enemmän rahaa perustoimintaan, mikä nostaa sekä yliopiston että ammattikorkeakoulun toiminnan tasoa.”

Tehokkaammat palvelut eivät kuitenkaan Niinimäen mukaan tarkoita korkeakouluissa irtisanomisia. ”Meillä on edessä intensiivinen kehittämisen ajanjakso, jolloin henkilökuntaa tarvitaan runsaasti.”

Niinimäki näkee omistusjärjestelyn vaikuttavan myös korkeakoulujen väliseen henkiseen yhteyteen.

”Omistuksen kautta syntyy myös henkistä yhteyttä, joka on omiaan rakentamaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Sen tunteen kautta yhteisiä strategioita, yhteistä näkemystä on helpompi rakentaa, vaikka molemmat korkeakoulut ovat edelleen omat organisaationsa, joilla on oma johto, hallinto, omat rahoitusmallit, omat lait.”

Lisäpontta tarvitaan kuusi miljoonaa

Korkeakoulujen yhteistyön konkretisoituminen käynnistyy elokuussa organisaatioiden välisissä työryhmissä. Jouko Niinimäen mukaan ensimmäisten työryhmien pohdintojen tuloksia on odotettavissa jo joulukuussa, koulutusta käsittelevissä ryhmissä keväällä.

Yhteistyöjärjestelyn toivotaan tuovan korkeakouluille lisärahaa opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

Jouko Niinimäki kertoo olleensa opetus- ja kulttuuriministeriön tulosneuvotteluissa tällä viikolla, ja neuvotteluiden sujuneen Oulun kannalta ”oikein mukavasti”: ”Uskomme, että strategiarahaa rakenteelliseen kehittämiseen saadaan niin yliopiston kuin ammattikorkeakoulunkin puolelle. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on jakamatta vielä kaksi rahoituserää: pääomituserä, ja strategisesta rahoituksesta irrotettu, jatkuvaan oppimiseen kytketty lisärahoituserä. Odotamme, että näistä [rahoista] saisimme lisäresursseja ja -pontta yhteistyön rakentamiseen.”

Niinimäen mukaan lisäraha on tarpeen, sillä rahaa rakenteelliseen kehittämiseen ei voi ottaa korkeakoulujen perustoiminnasta – muutoin opetus ja tutkimus kärsivät.

Kuinka paljon rahaa – eli lisäpontta – sitten tarvittaisiin?

”Toivoisin, että ministeriö myöntäisi meille kuusi miljoonaa euroa seuraavan neljän vuoden aikana.”

 

Paikalla kauppakirjan allekirjoittamisessa torstaina olivat osakaskuntien, Oamkin ja yliopiston edustajat.
Paikalla kauppakirjan allekirjoittamisessa torstaina 7.6. Oulun kaupungintalolla olivat osakaskuntien, Oamkin ja yliopiston edustajat.

Yliopistonkin etu, että ammattikorkeakoulu kehittyy

Oulun kaupunki suhtautui korkeakoulujen yhteistyöaikeisiin kaupunginjohtaja Päivi Laajalan mukaan hyvin myönteisesti. Kampusalueen hän uskoo kehittyvän tulevaisuudessa nuorekkaaksi, erottuvaksi, moderniksi alueeksi, josta tulee Oulun toiseksi merkittävin alue heti keskustan jälkeen.

”Olemme sitä mieltä, että se on yliopistonkin etu, että ammattikorkeakoulu kehittyy – ei yliopistolla ole muuta vaihtoehtoa.”

Laajalan mukaan päätös osakkeiden myynnistä herätti kyllä jonkin verran keskustelua Oulun kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa, mutta varsinaisia vastaesityksiä asiasta ei tehty. Hänen mukaansa yhtenä esitettynä huolenaiheena oli se, säilyttääkö ammattikorkeakoulu oman asemansa, ja toisaalta säilyykö Oulun yliopiston asema tiedeyliopistona. Toinen seikka koski sitä, osaako yliopisto huolehtia ammattikorkeakoulun edusta.

”Olemme sitä mieltä, että se on yliopistonkin etu, että ammattikorkeakoulu kehittyy – ei yliopistolla ole muuta vaihtoehtoa.”

Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu muodostavat konsernin, mutta molemmat säilyttävät omat tehtävänsä, profiilinsa ja tutkintonsa. Omistusjärjestelyn jälkeenkin Oulun ammattikorkeakoulu jatkaa itsenäisenä oikeushenkilönä, ja korkeakoulujen rahoitusjärjestelmät säilyvät erillisinä.

”Opetus- ja kulttuuriministeriölle tämä on viesti siitä, että Oulussa ollaan tosissaan.”

Omassa puheenvuorossaan torstain tilaisuudessa Oulun ammattikorkeakoulun rehtori Jouko Paaso korosti, kuinka molemmilla korkeakouluilla on edelleen omat roolinsa. Hänen mukaansa Oulu voi toimia malliesimerkkinä siitä, kuinka kaksi vahvaa korkeakoulua voi tehdä tiivistä yhteistyötä alueen parhaaksi, silti oman profiilinsa säilyttäen. Viitaten Tampere3:n tilanteeseen, Paason mukaan Oulussa yliopistolla ja ammattikorkeakoululla ei ole suuria kulttuurieroja, jotka vaikeuttaisivat yhteistyötä. Molemmissa organisaatioissa tarvitaan valmiutta muutoksiin.

Paaso kommentoi puheenvuorossaan myös hallituksen tulevaa kokoonpanoa.

”Ammattikorkeakoulun perustehtävän mukaisesti on toivottavaa, että hallituksesta löytyy korkeakoulutusjärjestelmän asiantuntemusta ja verkosto-osaamista. Näen, että osakeyhtiölaki ja ammattikorkeakoululaki sekä erillisinä säilyvät rahoitusjärjestelmät yhdistettynä asiantuntevaan hallitukseen takaavat ammattikorkeakoulun edun päätöksenteossa.”

Paaso korosti myös hyvän suunnittelun ja lisärahan tarpeen merkitystä.

”Opetus- ja kulttuuriministeriölle tämä on viesti siitä, että Oulussa ollaan tosissaan.”

Opiskelija ei yhteistä konsernia juuri näe

Opiskelijoille omistusjärjestely ei Jouko Niinimäen mukaan juuri näy. Oamkin muutto Linnanmaan kampukselle näkyy kaikille kampuksella opiskeleville, erityisesti Oamkin tieltä muuttaville humanisteille ja kasvatustieteilijöille, mutta opiskelijan arkeen samaan konserniin siirtymisellä ei ole juuri vaikutuksia – ainakaan parin seuraavan vuoden aikana.

”Palveluiden kehittäminen tehdään taustalla ja niin, ettei se häiritse toimintaa. Pidemmän päälle rakentuu uudenlaisia toimintatapoja ja yhteistyötä, mutta ne eivät tapahdu kovin nopeasti. Opiskelijoille näkyvät muutokset ovat olemattomia ennen vuotta 2020. ”

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan Kalle Parviaisen mukaan omistusjärjestely avaa uusia mahdollisuuksia ja helpottaa yhteistyön tekemistä: ”Toki katsomme, että uudistuksia tulee tehdä aina koulutuksen ja tutkimuksen laatu edellä.”

”Toivomme, että tämä mahdollistaa ammattikorkeakoulun ja yliopiston yhteistyön niin, että myös ammattikorkeakoulu hyötyy siitä. Molemmilla korkeakouluilla on silti edelleen omat tehtävänsä, vaikka tällainen konsernijärjestely nyt syntyykin”, kommentoi Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Osakon hallituksen puheenjohtaja Anttijussi Ripaoja.

”Varmasti jokainen Suomen ammattikorkeakoulu ja yliopistokin miettii nyt tulevaisuuttaan.”

Samankaltaista korkeakoulujen yhteistyötä on käynnissä Rovaniemellä, Lappeenrannassa ja Tampereella. Päivi Laajala uskoo, että kehitys jatkuu edelleen.

”Varmasti jokainen Suomen ammattikorkeakoulu ja yliopistokin miettii nyt tulevaisuuttaan. Rakenteellisia muutoksia tapahtuu. Siinä mielessä on hyvä, että Oulussa oltiin itse tekemässä ratkaisuja ja luomassa pohjaa tulevaisuudelle. Olemme halunneet itse osoittaa ministeriölle, että Oulussa ollaan todella tosissaan.”

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Hirsirakentaminen ei ole kuollut, se elää Oulun yliopiston pääovella

Yliopistomme on saanut pääoven, ja sen edessä arkkitehtiopiskelijat parhaillaan harrastavat harrasta hirsirakentamista. Tarkoituksena on rakentaa jotain kaunista, suurta ja perinteistä – yhdessä.

TEKSTI Juho Karjalainen

KUVAT Juho Karjalainen

Aurinko heijastuu keltaisista ja valkoisista kypäristä, ilmassa leijuu tuoreen puun tuoksu ja heijastinliivit heiluvat. Parkkeeraan pyöräni vanhan kunnon 2T-oven läheisyyteen, se oli minun lempioveni, mutta nyt se on aivan erinäköinen.

Mikään ei voi pysäyttää Remonttia – se on elämän pysäyttämätön voima kuten kuolema ja verot.

Sähköpostissani olevan tiedotteen mukaan kahden seuraavan viikon aikana Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksen pääoven eteen nousee hirsipaviljonki. Koska heiluvat heijastinliivit ja kiiltävät kypärät seikkailevat puukuorman ja rakennustelineiden seassa, päättelen olevani oikeassa paikassa.

Vanhan 2T-oveni tuhkista on siis noussut kaikkien ovien jumala – pääovi.

Yhdessä kiinni hirteen

Olen onnellinen, tämä ei olekaan Remontti, tämä on lempioveni muistoksi rakennettava monumentti – kuin mausoleumi, johon Leninin balsamoitu ruumis säilöttiin ikuisiksi ajoiksi.

Tulkaa kaikki kansat ja käykää Linnanmaan kampuksen pääovesta, ihailkaa hirsipaviljonkia ja laskekaa ruusu 2T-oven muistolle!

Mutta hetkinen. Luulin että hirsitöitä tehdään hikisenä kumpparit jalassa ja henkselit housuja pidellen. Pitkän työpäivän jälkeen pappila tarjoaa kahvit kiitoksena hiippakunnan hirsiladon nostamisesta.

Kansallisromantikko minussa sanoo, että kypärät, liivit ja rakennustelineet näyttävät kuitenkin liian ammattimaisilta. Ja toisin kuin Suomi-Filmien mustavalkoisessa maailmassa, tällä työmaalla naiset ovat hirsitöissä eivätkä keittämässä klimppisoppaa lounaaksi tai tervaa suojaksi.

“Itse asiassa tämä ei ole aitoa hirttä, vaan kahdesta lankusta tehtyä liimapuuta”, arkkitehtiopiskelija Iida-Maria Kari sanoo minulle. Hän nostaa kahden ystävänsä kanssa 80 kiloa painavan hirren ja lähtee kantamaan sitä kohti neliskulmaista paviljonginpuolikasta.

He hymyilevät ja ajattelen, että on hienoa katsella toimivaa yhteistyötä. Täällä työskentelee yliopiston arkkitehtiopiskelijoita, ammattikorkeakoulun rakennusinsinööriopiskelijoita, tutkijoita, kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita, miehiä, naisia, ammattilaisia ja vasta-alkajia.

Kaikkien maiden hirsityöläiset, liittykää yhteen!

“Täällä on parhaillaan tehty töitä aamukahdeksasta iltakuuteen nyt rakennusvaiheessa”, hirttä kantava rakennusarkkitehtiopiskelija Eeva Tolonen kertoo.

Rakentaminen kestää kaksi viikkoa, ja Tolosen mukaan sitä edelsi viikon kestävä suunnitteluvaihe. Yhteishenki on hyvä ja tässä kuulemma oppii paljon.

 

Paviljonki kuhisee työläiselämää.
Linnanmaan hirsipaviljonki kuhisee työläiselämää. Rakennusvaiheessa hirsipaviljongin työmaalla on tehty töitä aamusta iltaan.

 

Mitä hirsi voi opettaa?

Arkkitehtiopiskelija Anna Haapanen valistaa minua, hirren pätkä jaloissaan. “Rakennustyön tekeminen opettaa etenkin turvallisuudesta ja yhteistyön tärkeydestä. Työmaalla olemisessa on tietyt säännöt ja ne tulevat tutuksi.”

“Nyt osaa myös sääliä työntekijöitä, jotka joutuvat toteuttamaan arkkitehtien suunnitelmia”, Tolonen naurahtaa. Tiedoksi niille lukijoille, jotka eivät ole asiaa ajatelleet, arkkitehdit ani harvoin itse rakentavat suunnittelemiaan töitä – siihen käytetään ihan eri ammattilaisia.

Hymyilevä valkokypäräpäinen Matti Lakkala valvoo opiskelijoiden työntekoa. Hän on projektitutkijana arkkitehtuurin tiedekunnan (nyk. arkkitehtuurin yksikkö) vuonna 2016 aloittamassa Moderni hirsikaupunki -hankkeessa, jonka osana hirsipaviljongin rakentaminen on.

Lakkala komppaa Tolosta ja kumppaneita – tässä halutaan tutustuttaa opiskelijat käytännön hirsirakentamiseen ja sen haasteisiin.

“Vaikka tämä teknisesti onkin liimapuuta, ovat salvokset ja rakennustyyli perinteiset. Itse asiassa kysymys hirren määritelmästä on eräs Moderni hirsikaupunki -hankkeen keskeisiä tutkimusaiheita, eli mikä tekee hirrestä hirren”, hän filosofoi.

Rakentaminen ja suunnittelu muodostavat arkkitehtuurin yksikön hirsiworkshop-kurssin, jossa rakentajat palkitaan opintopisteillä.

“Aluksi tehdään yhdessä rakennussuunnitelma ja sitten se myös käytännössä rakennetaan. Näin näkee kuinka mielikuva konkretisoituu”, Lakkala kertoo.

“Laskeskelin että yksittäisiä hirsiä paviljongissa on noin viisisataa, yhteensä 1,8 kilometrin verran. Opiskelijatyötunteja paviljongin pystyttämiseen menee arviolta 1600 ja rakentamassa on noin 20 opiskelijaa. Lisäksi mukana on pari ammattirakentajaa asiantuntijoina.”

 

Matti Lakkalan takana paviljonki kohoaa pian korkeammaksi kuin koskaan.
”Kysymys hirren määritelmästä on eräs Moderni hirsikaupunki -hankkeen keskeisiä tutkimusaiheita, eli mikä tekee hirrestä hirren”, sanoo Matti Lakkala. Hänen takanaan paviljonki kohoaa pian korkeammaksi kuin koskaan.

 

Viime vuonna hirsipaviljonki oli maamme pääkaupungissa, Arkkitehtuurimuseon pihalla. Vuotta myöhemmin Oulu iskee takaisin. Konkretisoituva hirsipaviljonki dekonstruoitiin ja kuljetettiin Pohjois-Suomen suurimpaan ja vanhimpaan, Pohjanlahden rannan kuppeeseen.

Siinä missä Uudenmaan maakuntakeskuksessa paviljonki oli katoton, nyt entisen tervakaupunkimme opiskelijat ovat puhteenaan käännyttämässä rakennuksen katolliseksi.

Siksi Mattia hieman jännittää. Nyt vanhat hirret on käytetty ja kaikki tästä eteenpäin on suurempaa kunniaa 2T-ovelle ja oululaiselle hirsirakentamiselle.

Etelä-Suomen leppeydessä harmaantuneet hirret saavat päällensä niin hyvää puuta, että paviljonki nousee korkeammalle kuin ennen. Katto kasataan kuluvan viikon loppuun mennessä ja siitä eteenpäin paviljonki on osa yliopistoamme.

Muutama mustelma ja puinen muisti

Rahoitus hirsipaviljonkiin tulee Moderni hirsikaupunki -hankkeelta, joka on pääosin Euroopan aluekehitysrahaston tukema. Lisäksi siivu saadaan myös yliopistomme strategiarahasta. “Mukana rahoittamassa on myös Pohjois-Pohjanmaan alueen hirsitalotoimittajia”, Lakkala muistuttaa.

Hirsi on suosittua mökkimateriaalia, mutta siitä on moneksi. Hirttäkin on monenlaista. Lakkalan mukaan rakennettava paviljonki on kesämökkimatskusta, kun taas omakotitaloon käytettäisiin paksumpaa.

Tähän mennessä kaikki on työmaalla mennyt hyvin, Tolonen ja muut rakennuskumppanit ovat säästyneet haavereilta. “Muutama mustelma on tullut, mutta ei mitään sen pahempaa”, Iida-Maria Kari paljastaa.

 

Rakennusarkkitehtuurin opiskelija Eeva Tolonen valitsee seuraavan hirren.
Matti Lakkala on laskenut, että arkkitehtiopiskelijoiden hirsipaviljongissa yksittäisiä hirsiä on yhteensä 1,8 kilometrin verran. Opiskelijatyötunteja paviljongin pystyttämiseen menee arviolta 1600 ja rakentamassa on noin 20 opiskelijaa. Kuvassa rakennusarkkitehtuurin opiskelija Eeva Tolonen valitsee seuraavan hirren.

 

Apumies Niko Okkonen, viimeisen vuoden arkkitehtiopiskelija piiloutuu kameraltani. “Hirsi on ihana materiaali!” hän kuitenkin huikkaa.

Ehkäpä se on totta. Ehkäpä hirsi todellakin on ihanaa, siitä voi rakentaa latoja, mökkejä, koteja, halleja, mausoleumeja ja melkein mitä vain. Yliopistomme ansaitsee ihanuutta, etenkin pääovensa viereen.

Kuulen opiskelijoilta, että valmistuttuaan paviljongin yläkertaan avataan jonkinlainen näyttely. Tiedän sydämessäni, että siellä muistetaan vanhaa 2T-ovea. Ehkä siellä on vanha 2T-ovennuppi, eteismattona aito ja alkuperäinen kumimatto tuulikaapista? Jotain sellaista, mistä me vanhempien aikojen alumnit muistamme pienen, mutta keskeisen sisäänkäynnin ja ajan ennen Remonttia.

Palanen viattomuutta, hegeliläinen ajan henki kiinnittyneenä maalliseen materiaaliin. Sivistysyliopiston sielu suojeltuna hirsisessä häkissä. Puinen muisti, joka ei anna meidän unohtaa, joka tekee meidät nöyr…

“Anteeksi, sulla ei ole kypärää päässä ja olet rakennustyömaalla. Se on vaarallista.”

Minut on laitettu ruotuun. Reipas opiskelija muistuttaa minua kuolevaisuudestani ja elämän realiteeteista. Siirryn varoteipin ulkopuolelle. Jokainen on selvästi oppinut jotain. Yhtäkkiä työmaa tyhjenee ja paviljonki jää pystyyn kuin puolivalmis monoliitti.

Nälkäiset lähtevät lounaalle, yhdessä. Minunkin on jo nälkä, mutta opiskelijakorttini on vanha enkä voi seurata heitä.

Hei hei, vilkutan heille mielessäni. Modernit hirsirakentajat katoavat entisen 2T-oven läpi. Nostalgia nuolaisee minua kissankarhealla kielellään viimeisen kerran ja avaan pyöräni.

Pyöräilen kotiin, yliopiston pääovi jää auki.

 

Viime vuonna hirsipaviljonki oli maamme pääkaupungissa, Arkkitehtuurimuseon pihalla. Vuotta myöhemmin Oulu iskee takaisin. Nyt hirsipaviljonki rakennetaan Linnanmaan kampuksen pääoven edessä olevalle aukiolle.
Viime vuonna hirsipaviljonki oli maamme pääkaupungissa, Arkkitehtuurimuseon pihalla. Nyt hirsipaviljonki rakennetaan Linnanmaan kampuksen pääoven edessä olevalle aukiolle.

Juho Karjalainen

Oulun yliopiston alumni, joka on valmistunut tiedeviestinnästä filosofian maisteriksi.  

Lue lisää:

Ihastuin Oulussa yöttömään yöhön, kaupunkiviljelyyn ja pikkufestareihin – lue vinkit Oulun kesään 2018

Vaikka tällä hetkellä loska valuu kengistä sisään, antaa taivaalla paistava kevätaurinko meille lupauksen saapuvasta kesästä. Sen kunniaksi Asta Salomaa kertoo kolme hyvää vinkkiä onnistuneeseen kesään Oulussa.

Muutettuani opintojen perässä Helsingistä Ouluun vuonna 2012 olen viettänyt neljä kesää Oulussa. Vain yhden kesän hairahdin viettämään entisessä kotikaupungissani töiden vuoksi.

Yliopistossamme on varmasti paljon heitä, jotka viettävät ensimmäistä kesäänsä Oulussa. Minulla on teille hienoja uutisia: tämä on mahtava kesäkaupunki!

Vaikka joku voisi kyynisesti kommentoida jokaisen suomalaisen kaupungin olevan kesäkaupunki, minusta Oulun kesässä on sitä jotain.

Neljän Oulussa täysillä vietetyn kesän jälkeen annan nyt omat vinkkini.

 

1. Käy festareilla

Oululaisista festareista monille tulee ensimmäisenä mieleen Qstock. Qstock-viikonloppuna kannattaa toki ehdottomasti olla Oulussa, sillä kaupungissa on silloin paljon ihmisiä ja elämää.

Mielenkiintoisimmat festarikesän kokemukset voivat löytyä kuitenkin pienemmiltä ja omaleimaisemmilta festareilta.

Oulussa on valtavasti eri musiikki- ja taidegenrejen festareita, joille kannattaa suunnata vaikka ei itse kyseisen genren suurkuluttaja olisikaan. Kokemukset näillä pienemmillä festareilla ovat aitoja ja yllättäviä.

Tsekkaa esimerkiksi nämä: punk-festivaali Hässäkkä-päivät (6.–7.7.), uutta musiikkia ja kirjallisuutta esittelevä Bättre folk -festivaali (29.–30.6.), psykedeelisiin tunnelmiin vievä Uleåborg Festival of Psychedelia (13.–14.7.), ja musiikkivideokulttuuria juhlistava monitaiteellinen Oulun musiikkivideofestivaali (23.–26.8.).

Ekstravinkki: talkoilu festivaaleilla on hyvä tapa päästä mukaan opiskelijabudjetilla.

 

2. Kaupunkiviljele

Kaveriporukan kanssa viljely on hauska ja helppo (ja suhteellisen halpa) harrastus, joka antaa tuoreet yrtit ja omin kätösin kasvatetut vihannekset ruokapöytään.

Koska palstaviljeleminen vaatii aika isoa sitoutumista, kannattaa aloittaa kaupunkiviljelyharrastus Oulun kaupungin viljelylaatikoista. Kaupunki vuokraa sadalle porukalle viljelylaatikon yhdeksän euron hintaan koko kesäksi. Laatikoita on neljässä eri sijainnissa.

 

Oulun ylioppilaslehti 2018.
Jo kuukaudessa näkee kaupunkiviljelyn tulokset.

Kaupunkiviljelyssä hienoa on sen yhteisöllisyys. Oman porukkani laatikko sijaitsi viime kesänä Etu-Lyötyssä Veturiaukiolla. Lähes aina kun olin laittamassa laatikkoa tai kastelemassa viljelmiä, sain juttuseuraa. Erityisesti tutuksi tulivat Etu-Lyötyn ihanat mummot, jotka innokkaasti kävivät neuvomassa viljelyasioissa.

Kaikki mummot antoivat viljelyyn eri neuvot, mutta siitä huolimatta (tai ehkä sen takia) viljelyksemme rönsysivät viidakon tavoin.

 

3. Nauti yöttömästä yöstä

“Ei nuorena tarvitse nukkua”, sanoo paidaton Olavi Uusivirta kappaleessaan Viimeinen kesä. Kun aurinko jo paistaa baarin sulkeutuessa, suuntaa baari-illan jälkeen suoraan aamukahville torinrantaan.

Valo hellii minun kaltaistani etelän hetelmää hyvin erityisesti kesäisin. Auringon ja valoisuuden jatkuva läsnäolo tuo Oulun kesään energiaa, jolla jaksaa seuraavan pimeän vuodenajankin ylitse.

 

Eikö kolme vinkkiä riitä? Katsasta myös nämä: Elektornit (elektronisen musiikin klubit idyllisessä Tähtitornin kesäkahvilassa), Kesän sauna (saunalautta Tuiran rannalla), Oulu Pride 2018, Elojazz ja jazzpuisto sekä Titta på Tuira -korttelijuhla.

Ja muista: vaikka suunnitelmia on hyvä tehdä, kesä Oulussa tulee varmasti olemaan täynnä tapahtumia myös ilman valmiiksi täytettyä kesäkalenteria. Kesäfiilikseen pääsee jo vain kävelemällä pitkin katuja, kun kaupunki herää hetkeksi eloon.

Asta Salomaa

Syntyjään helsinkiläinen, sittemmin oululaistunut Oulun yliopiston ylioppilaskunnan tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntija. Muusikko ja ännännen vuoden musiikkikasvatuksen opiskelija.

Lue lisää:

Viikon 49 Tiedekysymys: Kuinka vanha Oulu on?

Itsenäinen Suomi täyttää pyöreät 100 vuotta. Suomalaisten, saati oululaisten, historia ulottuu kuitenkin paljon kauemmas ajan pyörteisiin. Jos Suomi täyttää 100, kuinka vanha on Oulu?

Historian oppiaineen yliopistonlehtori Matti Enbuskella on kysymykseen sekä lyhyt että pitkä vastaus.

“Jos kysytään, kuinka vanha Oulun kaupunki on, vastaus on helppo. Oulu on virallisesti perustettu vuonna 1605”, Enbuske kertoo.

Asia ei kuitenkaan Enbusken mukaan ole näin yksinkertainen. Oulu on paikkana herättänyt mielenkiintoa paljon ennen 1600-luvun alkua. Tärkeänä idän ja lännen välisenä kulkureittinä Oulujoen suuhun ei syntynyt samalla tavalla varhaisia asutuskeskittymiä kuin esimerkiksi Tornioon tai Kemiin. Lisäksi 1100–1300-luvuilla Oulun seutu oli vahvasti idän vaikutuspiirissä.

“Vasta Pähkinäsaaren rauhan jälkeen Ruotsin kuningaskunta alkoi kiinnostua Oulun alueesta. Vuodelta 1377 löytyy novgorodilaisista kronikoista maininta Oulun linnan taistelusta, joten viimeistään silloin voi ajatella Oulun seudun siirtyneen Ruotsin valtakunnan hallintaan”, Enbuske täsmentää.

Oulun historia ulottuu kuitenkin vielä kauemmas. Hautalöytöjen ja nimistöntutkimuksen avulla on saatu tarkempaa tietoa alueen historiasta.

“Hautalöytöjen perusteella ensimmäiset merkit ihmisen toiminnasta Oulussa ovat 500-luvulta. Karjalaiset jäänteet nimistössä viittaavat siihen, että 1100-1200-luvuilla alueella on ollut viimeistään pysyvää asutusta”, Enbuske pohtii.

Ihmisiä Oulussa on voinut asustella jo 1 500 vuotta sitten, mutta itse kaupunki on tarkalleen 412 vuotta vanha.

“1400- ja 1500-luvuilla Oulujoen suu vahvisti asemaansa alueen tärkeänä kauppapaikkana. Lopulta vuonna 1605 Kaarle IX antoi määräyksen Oulun kaupungin perustamisesta”, Enbuske summaa.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Sampo Marski

Kirjoittaja on tiedeviestinnän maisteriopiskelija, jolle tiede on asenne ennen kaikkea.

Lue lisää: