Kesä tyhjensi kampuksen, mutta vain hetkeksi

Hiljaisilla käytävillä kaikuvia askeleita, kesäkursseja, graduntekijöitä, tulevaa lukuvuotta suunnittelevia koulutussuunnittelijoita — vaikka kesä viekin suurimman osan opiskelijoista työelämään, kampuksen elämä ei tyystin tyssää kesäkuukausiksikaan.

TEKSTI Katariina Halonen

KUVAT Anni Hyypiö

Eräänä tiistaina Aavassa lounaalla ei kuule sanaakaan suomea.

Sen sijaan kuulen ympärilläni puhuttavan ainakin espanjaa, ranskaa, englantia eri aksenteilla, vieressä taidetaan puhua kiinaa. Salin reunalta raikaa vähän väliä iloinen naurunremakka, englanti ja espanja soljuvat sulassa sovussa iloisen joukon keskustelussa. Useilla ruokailijoilla roikkuu kaulassa henkilökortti, ovat siis yliopiston henkilökuntaa.

Ruokaa ei tarvitse jonottaa, sen kun astelee suoraan linjastolle. Myös istumapaikan, jopa oman pöydän, pystyy aivan vapaasti valitsemaan: ei tarvitse kuin päättää haluaako ulos auringonpaisteeseen vai sittenkin vielä sisälle. Erityisen ilahduttavaa: ei vessajonoja!

Ja ajatella, bussipysäkiltä mahtuu heti ensimmäiseen bussiin, joka kohdalle osuu eikä tarvita edes kyynärpäätaktiikkaa. Jatkuva hälinä ja melu käytävillä on kadonnut. Voit jopa kuulla askeltesi tömähdykset käytävillä, ainakin kulkiessasi yliopiston läpi iltaluentojen jälkeen.

Kaikki nämä merkit kertoivatkin toukokuun olevan jo pitkällä.

Toukokuun hämmentävästä rauhallisuudesta voisi luulla yliopiston tyhjenevän kokonaan kesäksi. Suuri osa suomalaisista opiskelijoista tosiaan aloittaa kesätyöt jo toukokuun puolella. Onko opetushenkilökunnallakaan tekemistä kun opiskelijat ovat poissa?

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Kesäkuisena torstaina 2T-bussipysäkille saa kävellä rauhassa. Bussit kulkevat kesälläkin, tosin kesäaikataulussa elokuun 9. päivään asti.

 

Kiinnostaisiko kesä kiinan kielen parissa?

Itse asiassa kesällä yliopistolla on jopa yllättävän paljon vipinää.

Tiedekunnissa tehdään kesällä ahkerasti töitä opiskelijavalintojen kanssa. Kesäkuussa yliopistolla on ollut useita kansainvälisiäkin tapahtumia, kuten EUCNC2017-konferenssi, jossa esiteltiin 5G:n viimeisimpiä kehityslinjoja ja tutkimustuloksia, ja Oulu 5GFWD Hackathon, jossa koodarit ja yritykset ratkoivat todellisia kehityshaasteita, sekä optiikan ja fotoniikan kesäkoulu.

Tarjontaa on tietenkin laajasti myös yliopiston omille opiskelijoille.

Tänä kesänä Oulun yliopistossa opintoja voi suorittaa humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla, kasvatustieteissä, kauppa-, hallinto- ja oikeustieteissä sekä luonnontieteissä, lääketieteellisessä ja tekniikan alalla kuin myös terveys- ja hyvinvointialalla ja tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen opinnoissa.

Jos näistä ei löytynyt mieleistä, vaihtoehtoina ovat vielä yliopiston kirjaston ja kesäyliopiston tarjoamat kesäopinnot.   

Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopistosta kerrotaan, että opiskelijamäärät ovat viime vuonna kasvaneet samoin kuin parina aikaisempanakin vuonna. Kasvua ovat tuoneet erityisesti yliopiston tutkinto-opiskelijat, jotka voivat suorittaa kesäyliopiston opintoja ilmaiseksi.

Perinteisiä kesäyliopistossa suoritettavia opintoja ovat erilaiset kielikurssit, tänäkin vuonna tarjolla on muun muassa italiaa, viroa, koreaa, kiinaa ja arabiaa. Valikoimasta löytyy toki tutkintoihinkin kuuluvia kielikursseja, kuten ruotsia ja englantia.

Suosittuja ovat myös perusopintokokonaisuudet, kuten kasvatustieteen ja psykologian perusopinnot. Tänä kesänä järjestetään tauon jälkeen kirjallisuuden aineopintokokonaisuus, jonka kesäsuoritus vauhdittaa opintoja 35 opintopisteen verran. Lukuvuoden aikana sen ajan voikin käyttää jo seuraaviin kursseihin.   

Yliopiston kirjasto tarjoaa kesä- ja elokuussa tiedonhaunkursseja yliopiston tutkinto-opiskelijoille. Tiedekirjasto Pegasus on auki koko kesän, joskin hieman lyhennetyin aukioloajoin erityisesti heinäkuussa. Kontinkankaan lääketieteen kirjasto on kesä- ja elokuussa auki lyhennetyillä aukioloajoilla jaheinäkuussa kokonaan kiinni. 

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Yleensä hektisessä Telluksessa on kesällä mukavasti tilaa. Tilantuntua lisää Fazer Amican Tellus Cafén purkaminen. Kahvia saa taas syksyllä, sillä Tellukseen tulee Juvenes-Yhtiöiden uusi kahvila.

 

Kesällä ehtii kirjoittaa

Humanistisen tiedekunnan kesäopinnot tarkoittavat tiedekunnan kesätenttejä ja oppiaineen henkilökunnan kanssa erikseen sovittavia kesäesseitä, kertoo tiedekunnan koulutuspäällikkö Oili Sievola. Kesä- ja elokuun tentteihin on tänä vuonna ilmoittautunut useampi sata opiskelijaa, mikä on samaa luokkaa kuin aikaisempinakin vuosina.

Suomen oppiaineesta yliopistonlehtori Maija Saviniemi kertoi, että kevätlukukauden päättymisen jälkeen on aikaa niille työtehtäville, joita ei ehdi täysin hoitaa opetuksen lomassa. Niihin kuuluu muun muassa yhteisartikkelin kirjoittaminen.

Toisaalta vielä kesäkuussa on saanut antaa suoritusmerkintöjä niille opiskelijoille, jotka ovat palauttaneet puuttuvia tehtäviään. Joidenkin opiskelijoiden kanssa oli sovittuja opinnäytetöiden ohjauspalavereja vielä juhannusviikollekin, jolloin on lisäksi muutama muukin kokous.

Tulevaa humanistisen tiedekunnan muuttoa silmällä pitäen hänellä on tavoitteena ehtiä vielä käydä työhuoneen kaappeja läpi ennen lomalle jäämistä, onpa työpöydällä vielä pino muistilappuja erinäisistä hoidettavista pikkuasioista. Elokuussa odottaa seuraavan lukuvuoden opetuksen suunnittelu ja seuraavan yhteisartikkelin kirjoittamisen aloitus.

Oulun kauppakorkeakoulusta kerrotaan, että heillä on perinteiset kesätentit kesä- ja elokuussa, molempina kaksi tenttipäivää. Kesäkuun tentteihin oli ilmoittautuneita yhteensä noin 470, elokuun tentteihin ilmoittautuminen oli haastatteluhetkellä vielä käynnissä. Lisäksi tarjolla on verkkokurssi vastuullisesta liiketoiminnasta.

Tiedekunnan henkilökunnan kesään kuuluu lukuvuoden viimeisiä kokouksia, tutkimusseminaareja ja konferensseja. Elokuussa alkaa seuraavan lukuvuoden valmistelu. Myös tutkimustyö ja artikkelien kirjoittaminen kuuluvat kesään.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Tarvitsetko yhtä (tai kenties kahtakymmentä) kansiota? Niitä on vapaasti jaossa kymmenittäin ympäri Linnanmaata.

 

Tulevat lääkärit tekevät kesällä töitä

Arkkitehtuurin tiedekunnasta osastosihteeri Sirpa Leiviskä kertoo, että heillä opiskelijat suorittavat kesällä opintoja pääasiassa muilla tavoin kuin tenttimällä.

Kesällä opinnot sisältävät erilaisia tehtäviä ja lähiopetuspäiviä. Lisäksi opiskelijat voivat suorittaa kandi- ja maisterivaiheen harjoitteluja. Kaikkiaan tarjolla on seitsemän erilaista kokonaisuutta kolme erilaista harjoittelua mukaan lukien. Tarkkoja opiskelijamääriä ei ollut haastatteluhetkellä vielä tiedossa.

Lääketieteen tiedekunnan koulutuspäällikkö Minna Hallia huomauttaa, että heidän opiskelijoista suurin osa on kesällä töissä.

Neljännen vuosikurssin jälkeen lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijat saavat työoikeudet, jolloin he voivat työskennellä ohjatusti terveyskeskuksissa. Viidennen vuosikurssin jälkeen opiskelijat voivat jo tehdä viransijaisuuksia terveyskeskuksissa. Myös muu kesällä tehty työ voidaan mahdollisuuksien mukaan sisällyttää opintoihin, mitä voivat hyödyntää aikaisempien vuosikurssien opiskelijat. Kesällä on lisäksi mahdollista työstää syventävien opintojen tutkielmaa.

Lääketieteen tiedekunnassa kesätenttejä on tarjolla yhtenä päivänä kesäkuussa ja yhtenä elokuussa. Lähinnä ne ovat uusintatenttejä, joihin on ilmoittautunut vain yksittäisiä opiskelijoita.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Minne sitä seuraavaksi suuntaisi? Kesäkuussa luentosalilistaus näyttää väljältä.

 

Kesäopinnot muuttuneet tavoitteellisemmaksi

Tekniikan kesäopintojen osalta teknillisestä tiedekunnasta tavoitettu koulutuspäällikkö Anita Pirilä huudahtaa: Kesäopintoja on! Tiedekunnan kesätarjontaan kuuluu niin tenttejä kuin luentojakin. Lisäksi suoritettavana on myös kokonaisuuksia, joihin opiskelijat tekevät tehtäviä oman kesäaikataulun mukaan ja palauttavat ne kurssin vetäjälle.

Kesäkuussa eri teknillisen alan tutkinto-ohjelmien tenttipäiviä on kaikkiaan neljä, heinäkuussa kaksi ja elokuussa yksi. Kaikkiaan tekniikan alan kursseja on kesällä tarjolla yksitoista suomeksi ja neljä englanniksi. Tarkkoja opiskelijamääriä oli vielä vaikea sanoa, osaan opinnoista oli haastatteluaikana ilmoittautuminen vielä menossa.

Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnassa on tarjolla kaikkiaan 16 kurssia ja lisäksi kesätenttejä kahtena päivänä kesäkuussa ja yhtenä elokuussa. Myös heillä oli haastatteluhetkellä ilmoittautuminen osittain menossa, joten tarkkoja opiskelijamääriä ei ole tiedossa.

Kaivannaisalan tiedekunnasta kerrotaan, että tänä kesänä heillä on yksi tenttipäivä kesäkuussa ja yksi elokuussa. Niissä voi suorittaa melkein minkä tahansa tentin. Koska tiedekunta on pieni ja uusi, joten varsinaista kesäopetusta heillä ei tänä kesänä ole. Jatkossa on suunnitteilla kesäopintojen lisääminen ja monipuolistaminen, kertovat suunnittelija Harri Kosonen ja professori Saija Luukkanen.

Kasvatustieteellisen tiedekunnan koulutussuunnittelija Tiina Kemppaisen mukaan heidän opiskelijoiden kesäopiskelu on muuttunut tavoitteellisemmaksi: kesäopinnot halutaan todella suorittaa jos niihin ilmoittaudutaan. Kaikkiaan kursseja järjestetään tänä kesänä yhdeksän. Joukossa on tutkimusmenetelmäopintoja, opinnäyteryhmiä, verkkokursseja ja kursseja, jotka suoritetaan opintopiireissä.

Kesällä tarjottaviksi ovat vakiintuneet erityisesti laadullisen tutkimuksen peruskurssi, jolle on tänä vuonna ilmoittautunut 60 opiskelijaa. Elokuun tilastokurssille taas 70 opiskelijaa. Varsinaisia kesätenttipäiviä on kesäkuussa yksi ja elokuussa yksi. Kesäkuun tenttiin ilmoittautui 40 opiskelijaa, elokuun tenttin myös 40.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Biologiaa opiskeleva Matti Heikkinen valmistelee kesällä graduaan.

 

Kolmasosa tulee lopulta paikalle

Luonnontieteellisessä tiedekunnassa kesätenttejä on tutkinto-ohjelmasta riippuen yleensä kaksi tai kolme. Fysiikan tutkinto-ohjelmassa esimerkiksi tenttejä on kolme, yksi kesäkuussa, yksi elokuussa ja yksi syyskuun alussa. Kaikkiaan näihin tentteihin on ilmoittautunut vajaat 400 opiskelijaa.

Käytännön kokemus on osoittanut, että paikalle tulee yleensä noin yksi kolmasosa ilmoittautuneista, toteaa koulutussuunnittelija Elina Koskinen.

Fysiikan tutkinto-ohjelmasta hän kertoo lisäksi, että kesäkursseja on tänä kesänä yhdeksän. Niihin on ilmoittautunut reilut 200 opiskelijaa, tosin ilmoittautuminen on vielä menossa. Sen sijaan matemaattisissa tieteissä kesätenttejä on vain kaksi, kesä- ja elokuussa. Kesäkursseja tarjotaan neljä ja niihin on haastatteluhetkellä lmoittautunut reilut 120 opiskelijaa.

Tiedekunnan biologian opiskelija Matti Heikkinen viimeistelee tänä kesänä graduaan. Aikaisempina kesinä hän on suorittanut opintoihin kuuluvia kenttäkursseja ja myös harjoittelun suorittaminen on heidän tutkinto-ohjelmassaan yleistä kesällä.

Biologian opiskelijoilla on hänen mukaansa hyvin mahdollisuuksia suorittaa kesällä kirjatenttejä, joilla voi korvata lukuvuoden aikana luentokursseina suoritettavia kursseja.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Syksyllä Linnanmaalla aloittavat Juvenes-Yhtiöiden ravintolat ja kahvilat. Keskusaulassa olevaa Central Cafeta tyhjennettiin torstai-iltapäivänä 29.6.

 

Kesällä lounas on tarjolla harvassa kampusravintolassa

Kesä vaikuttaa myös yliopiston ravintoloiden ja kahviloiden aukioloaikoihin.

Osa ravintoloista on kokonaan kiinni. Linnanmaan kampuksen ravintoloista keskusaulan Central Station on ollut auki vielä alkukesän, mutta se sulki ovensa 22.6. Samoin kahvila Central Cafe sulki ovensa juhannuksen alla 22.6. Humanistipäädyssä Aava oli avoinna 30.6. asti. Näiden ravintoloiden toimija vaihtuu Fazer Amicasta Juvenes-Yhtiöiksi kesän aikana.

Hallintopäädyssä oleva Unirestan Kastari on auki koko kesän ja sieltä saa lounasta maanantaista torstaihin kello 14 asti, perjantaisin kello 13.30 asti. Humus-kuppila suljettiin 16.5. ja se aukeaa vielä samalla paikalla 7.8.

Kontinkankaan kampuksella ravintola Medisiina palvelee koko kesän, lounasta saa kello 13.30 asti. Sen sijaan ravintola Castanea on suljettu heinäkuun ajan.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Kesäopiskelija voi nähdä palan taivasta, on vain nostettava katseensa tarpeeksi ylös.

 

Rauhallinen tunnelma rauhoittaa opiskelijan mielen

Poikkeaako kesällä opiskelu sitten jotenkin muun ajan opiskelusta?

Ainakin tenttiin voi lukea rannalla tai pihanurmella loikoillessa. Luentopäiväkirjaa kirjoittelee ihan mielellään parvekkeella samalla viileää vichyä aurinkolasit päässä siemaillen.

Jos itsellä on opintojen suhteen rennompi olo, niin on tunnelma hieman erilainen myös luennoilla. Vaikka luennot kestävät iltaisin useamman tunnin, kesä pukkaa sisään luentosaliin. Jo ihmisten värikkäät kesävaatteet keventävät tunnelmaa. Luennoilla on huomattavasti vähemmän opiskelijoita ja porukka tuntuu erityisen motivoituneelta.

Siitä on seurauksena mielenkiintoiset keskustelut, välillä enemmän tai vähemmän aiheeseen liittyen, jollaisia tuskin olisi syntynyt syksyn massaluennoilla. Keskusteluissa asioihin ja ilmiöihin löytyy monia näkökulmia,  ja saattaa porukasta löytyä uusia tuttavuuksiakin, jotka työskentelevät juuri sillä alalla, minne itse aiot. Opintopisteiden lisäksi saat siis myös työelämätietoutta. 

Vaikka yliopiston käytävät saattavat tuntua puoliautioilta, kaikkialla vallitseva rauhallisempi tunnelma rauhoittaa myös oman mielen.

Opiskelu, niin kuin moni muukaan asia, ei kesällä tunnu niin vakavalta. Parhaimmillaan luentojen pienempi porukka tsemppaa toinen toistaan, porukalla ilmoittaudutaan jo siihen ensimmäiseen tenttiin ja varmistetaan, ettei kurssi jää roikkumaan.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Halvalla menee, mutta menköön. Ravintola Aavan edessä oli käynnissä jäätelöiden loppuunmyynti.

Katariina Halonen

Venäjän maisteri ja tuleva suomen opettaja, joka järjestää maailmaa kirjoittamalla.

Lue lisää:

Oodi opiskelijan kesälomalle

Koululaisilla ja palkkatyöläisillä on oikeus vuosittaiseen lomaan, mutta opiskelijan rentoilua kevään jälkeen pidetään syntinä, sanoo Sanna Häyrynen.

Mul on vuodessa vaan yksi kesäloma, kuului Paula Vesalan laulu mökkiradioista vuosi sitten.

Ai vaan yksi kesäloma? Yliopiston luentosaleja kuluttavalla nuorella aikuisella ei ole välttämättä yhtäkään. Siksi rehvakkaan lomailun ilosanomaa levittävä Vesalan biisi kääntää veistä kesätyötä painavan opiskelijan vapaudenkaipuisessa haavassa.

Lukiosta yliopistoon siirryttyäni vuodenkierto muuttui. Kevätkuukaudet eivät enää täyttyneet huumaavan kouluttomuuden ja valoisien öiden odotuksesta. Aloin pelätä kesää jo tammikuussa. Mistä saisin kesätöitä? Miten maksaisin vuokran?

Fuksina huomasin, että kampus rupesi autioitumaan huhtikuusta lähtien, kun ihmiset katosivat tienaamaan. Ikävöin kouluaikojen päättäjäisiä, todistuksen saamista ja selvää siirtymää vapaalle.

Miksei opiskelijallakin olisi oikeus pakerruksen jälkeiseen lepoon?

 

Olen kuullut sankaritarinoita yliopisto-opiskelijoista, jotka lukuvuoden aikana tekevät osa-aikatyötä ja viettävät kesäkuukaudet kokopäivätyössä. Syinä raatamiseen ovat taloudellisen toimeentulon takaaminen ja pelko siitä, että kesätyötön aukko CV:ssä on kuilu tulevan työttömyyden ikeeseen.

YTHS:n selvityksen mukaan vuonna 2016 noin kolmannes yliopisto-opiskelijoista oli kokopäivätöissä vähintään neljä kuukautta. Useimmilla tämä tarkoittanee kesätyötä. Jos oletuksena on, että vuoden loput kahdeksan kuukautta kuluvat opintoihin, veikkaisin, että superpuurtajilla palautuminen jää puolitiehen.

Mikäli kesätyötä ei saa napattua, opiskelijan vaihtoehtona on lukea kesätentteihin kirjaston uumenissa opintotuen toivossa. Rehellinen palautuminen ei näytä olevan opiskelijan elämässä mahdollista.

Työssäkäyvillä on vuosilomansa. Kuinkahan moni heistä suostuisi siihen, että nuo neljä viikkoa pitäisi käyttää täydennyskoulutukseen? Opiskelijoilta odotetaan, että he jaksavat lukuvuoden jälkeen lisätä osaamistaan palkkatöissä.

Kokonaan tai osittain työtön kesä vaatii selityksiä, koska työteliään opiskelijan ihanne on edelleen vallassa. Oman loman ottaminen kysyy uskallusta, pokkaa ja säästöjä sukanvarressa.

Kun olin fuksivuoden jälkeen oivaltanut pelin hengen, ajattelin, että töitä on tehtävä opiskelujen lomassa ja kesät läpeensä. Kokeilin kaavaa, mutta lopulta uuvuin. Työ rupesi tuntumaan vastenmieliseltä ja luulin, ettei minusta edes olisi kokopäivätyöhön.

Kuudennen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä olin kuukauden päivät tekemättä mitään. Seitsemännen kesän pyhitin gradulle.

Jos joskus työpaikkaa hakiessani löysäilyt herättävät ihmetystä, vastaan, että kesätuulessa raikastuneet aivot ovat tehokkaammat kuin lepäämättömällä suorittajalla.

Maallistuneet nuoret aikuiset näyttävät olevan kiinni luterilaisessa laiskan syyllisyydessä. Ellei ahkeroitsijoita kannusteta pysähtymään, he voivat ennen pitkää uupua kuin työ- ja oikeusministerimme kahden salkkunsa puristukseen.

Aivotutkija Minna Huotilainen sanoo, että palautuminen on uusi työelämätaito.

Hyvinvoinnistaan huolta pitävä opiskelija voisikin ruveta laulamaan oodia, jossa ylistetään vuosittaista hermopaussia.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Hei kaikki te melkein-kandit ja maisterit, tunnelin päässä on valoa!

Minä vapauduin henkisestä vankilasta lopettamalla itseruoskinnan ja hyväksymällä oman opiskelijapolkuni, kirjoittaa Laura Lääveri.

Jos siellä ruudun äärellä istuu tällä hetkellä opiskelija, joka kirjoitti tänä keväänä taas kerran lisäaikahakemuksen opintojen loppuun saattamiseksi – hei vaan, minä kirjoitin myös.

Jos lasket tällä hetkellä kuinka monta opintopistettä tarvitset valmistuaksesi, minä lasken pisteitä kanssasi.

Jos et ehkä kykene enää näkemään mielenkiintoisia kurssisisältöjä vaan silmäsi hamuavat mahdollisimman paljon noppia mahdollisimman pienellä vaivalla, älä tunne syyllisyyttä. 

Jos et aina edes muista olevasi opiskelija koska olet ollut jo useamman vuoden töissä ja gradun kirjoittaminen töiden jälkeen tuntuu vastenmieliselle tervanjuonnille, ymmärrän sinua.

Tuntuuko graduohjaajaan yhteyden ottaminen niin vaikealta, että kulutat päiväsi mielummin alasti tikun nokassa keikkuen?

Älä hätäile, meitä on muitakin.

 

Opintojen junnaamisesta kolumnin kirjoittaminen tuntuu nololta, vaikka koen olevani sinut itseni kanssa ja vaikka olen tehnyt opiskelujen ohessa asioita joista olen haaveillut ja jotka ovat vieneet minua uran suhteen eteenpäin.

Mieleen hiipii silti häpeä ja kiusallinen ajatus siitä, että olisinkin pohjimmiltani helvetin laiska ja saamaton. Tähän perään tekisikin mieli luetella kaikki ne mielenkiintoiset ja inspiroivat asiat joita olen opiskelujen ohella tehnyt. Kertoa kaikille, että en ole vätys.

Opintojen pitkittymiseen on yhtä monta tarinaa kuin on opiskelijaakin. Joskus elämä vie eri suuntaan kun mielenkiintoiset asiat kutsuvat, joskus oma terveys tai henkinen jaksaminen nousee vastaan.

Liian harvoin sanotaan ääneen se tosiasia, kuinka pelottavaa ja raastavaa on olla kaksikymppinen tässä maailmassa. Kun opiskelemisen lomassa rämpii kohti aikuisuutta, haavereilta ei vältytä. Sydänsurut, ero, mielen mureneminen, burn out ja eksistentiaaliset kriisit eivät helpota tiukassa opiskelutahdissa pysymistä.

Opiskelija tietää hyvin myös sen, että yhteiskunta muistaa varmasti syyllistää meitä tästä harhailusta parhaansa mukaan.

 

Huomaan usein ihmisten vähättelevän omia saavutuksiaan. Moni ajattelee, että opiskelut olisi pitänyt hoitaa tehokkaammin ja paremmin kun kurssikaverit porskuttavat jo työelämässä. Myös minulla riittämättömyyden tunne on ollut välillä riipaisevaa, ja kaikenlainen itsensä syyttely ja soimaaminen on tuntunut oikeutetulle.

Minä vapauduin henkisestä vankilasta lopettamalla itseruoskinnan ja hyväksymällä oman opiskelijapolkuni. Päätin olla ylpeä siitä, minkälaisiin seikkailuihin polulta harhailu on minut vienyt.

Omien opintojeni tähänastinen tähtihetki on ollut kandiksi valmistuminen. Monen välivuoden jälkeen pusersin tutkinnon puolessa vuodessa purkkiin, jonka jälkeen juhlin tutkintotodistus kädessäni kuin vitosen gradun kirjoittanut maisteri. Olin nimittäin ehtinyt jo ajatella, ettei minusta koskaan tule edes kandia, koska olin niin irtaantunut opiskelijaelämästä.

Siis kaikki te melkein-kandit ja maisterit, opintopisteiden kanssa kamppailevat ja lisäaikahakemuksia kirjottavat – tunnelin päässä on valoa!  

Te, jotka kevään viimeisessä publiikissa nostatte maljaa kandin ja maisterin papereille – tehkää se ilolla! Vietit opintojen parissa sitten viisi tai kymmenen vuotta, juhli saavutuksiasi ylpeydellä.

Sillä kun tämän vuoden viimeisessä publiikissa saan käsiini maisterin paperit, lupaan tuulettaa sitä täydestä sydämestäni.

Laura Lääveri

Oululainen tanssija, nykyinen OSAKOn kulttuurisihteeri ja entinen OYYn hallintosihteeri.

Lue lisää:

Teurastajan isä

Kasvatustieteitä opiskeleva oululainen sarjakuvataitelija Veli-Matti Ural on tarinankertoja, joka nauttii sanaleikeistä ja sekoiluhuumorista. Sarjakuvia koko ikänsä harrastaneen Uralin ensimmäinen supersankari oli Batmanin kyvyillä varustettu Norsumies.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Elina Korpi

”Newman!” ”These pretzels are making me thirsty!” ”No soup for you!”

Kun stand up –koomikko Jerry Seinfeld manailee arkkivihollisensa käytöstä, villitukkainen Cosmo Kramer hoippuu kuvaan tai vihainen keittokauppias kieltäytyy myymästä keittoa, Veli-Matti Uralia alkaa naurattaa.

Vaikka vanhimmat vitsit ja hokemat ovat lähes kolmekymmentä vuotta vanhoja, yhdysvaltalaisessa Seinfeld-klassikkosarjassa on edelleen se jokin, joka vetoaa Uralin, 25, nauruhermoon.

Samaten Uralia hekotuttaa brittiläisen huumorin klassikkoryhmää Monty Pythonia tai rikossarjoja parodioivia Mies ja alaston ase-elokuvia katsoessa.

”Niistä näkee sen, että tekijätiimillä on ollut myös hauskaa, ettei kirjoitusvaiheessa ole ollut turhia estoja sille, mistä asioista saisi kirjoittaa.”

Uralilla on hauskuuteen erityinen suhde: sarjakuvataiteilijana Ural naurattaa työkseen muita.

Mutta Ural ei urallaan halua vain naurattaa, sillä hänellä on suurempia suunnitelmia.

Uskomaton Norsumies

Sarjakuvaa Ural on piirtänyt aivan lapsesta saakka. Aivan ensimmäiset sarjakuvaruudut hän muistaa piirtäneensä alakoulun kolmannella luokalla. Näissä sarjakuvissa hän esitteli itse keksimiään supersankareita. Yksi heistä oli Norsumies: hahmo joka yhdisti supersankareiden nopeuden, tarkkuuden ja kyvykkyyden norsun ruumiinrakenteeseen.

”Oikeastaan kyse oli aika pitkälti vain Batman-kopiosta, mutta norsun hahmossa”, hän tunnustaa.

Vaikka omat sarjakuvaideat olivat lennokkaita, ensimmäiset Uralin sarjakuvasuosikit olivat klassikkokamaa, Asterixia ja Aku Ankkaa. Mestaripiirtäjä Don Rosan uskomattoman tarkka ja yksityiskohtainen piirustusjälki kiehtoi Uralia jo lapsena.

Ensimmäiset sarjakuvansa Ural piirsi vain omaksi ilokseen, mutta kymmenvuotiaana hän uskaltautui esittelemään niitä kavereilleen ja sukulaisilleen. Sarjakuvat nähneiden naurusta rohkaistuneena yläkouluikäinen Ural uskaltautui esittelemään sarjakuvastrippejään julkisesti. Ensimmäiset stripit hän latasi sarjakuvaharrastajien suositulle verkkosivustolle Kvaak.fi:hin.

Vuonna 2012 Ural osallistui Kalevan järjestämään strippisarjakuvakilpailuun. Voittoa ei tullut, mutta lehti julkaisi yhden Teuras-aiheisesta viidestätoista stripistä. Ne Ural julkaisi myöhemmin Kvaak.fi:ssä.

Sittemmin Uralin luoma sarjakuvahahmo on löytänyt tiensä netissä julkaistuista sarjakuvablogeista viime vuonna julkaistuun kovakantiseen Keijo Teuras –esikoisalbumiin. Teemaa juhlistaa myös kulttuuritalo Valveella perjantaina 10.2. avattava Teuras-teemainen taidenäyttely.

Miksi Teuras ei tapa?

Uralin strippisarjakuvan nimikkohenkilö Keijo Teuras on mafiapomo Pepperonin kätyri.

Francis Ford Coppolan ohjaaman Kummisetä-elokuvan don Vito Corleonen olemuksesta vaikutteita ottanut Pomo Pepperoni antaa alaiselleen tehtäviä, jotka tämä onnistuu aina tavalla tai toisella nolosti mokaamaan.

Tappokäskyt päättyvät poikkeuksetta väärinkäsitykseen, kun Teuras ymmärtää konkreettisesti vertauskuvalliseksi tarkoitetut kalojen kanssa nukkumisen, kurkun leikkaamisen tai vihollisen rei’ittämisen.

Onko Teuras siis tolkuttoman onneton tunari, joka on kykenemätön ymmärtämään yksinkertaistakaan ohjetta? Vai onko mafiamiehen kätyri sittenkin hienostunut humanisti, joka välttelee  tappamista väärinymmärrysten avulla?

Sitä äimistelee myös tappokäskyjen epäonnistumiseen turhautunut Pomo Pepperoni itse.

”Miksi sä toivoton tolvana edes ryhdyit palkkamurhaajaksi?”

Toisaalta Uralin sarjakuvahahmot ihmekin ällistelevät sitä, miksi ihmeessä Pepperoni antaa tappokäskynsä aina koukeroisina vertauskuvina.

Näihin kysymyksiin Ural ei haastattelussa anna vastausta. Hänen mukaansa sarjakuvaa voi tulkita aivan vapaasti molemmilla tavoilla, eikä hän siksi sulje pois kumpaakaan vaihtoehtoa.

Hyvä sarjakuvahahmo onkin Uralista vähän sellainen, ettei sen luonteesta pääse aivan heti selville.

”Sankarillinen, kiinnostava, mutta kuitenkin mahdollisimman sympaattinen”, Ural pohtii.

Esimerkiksi osassa stripeistä vilahtava presidentti Vladimir Putin on Uralin mukaan hieno sarjakuvahahmo: henkilö, johon mahtuu monenlaisia merkityksiä ja erilaisia tulkintoja.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017
Keijo Teuras sekoittaa karahvin kirahviin. Kuva: Veli-Matti Ural.

Kielivitsit naurattavat

Kielellä leikittely naurattaa Uralia itseään, ja niin sanaleikkejä vilisee jatkuvasti myös Teuraan maailmassa. Keijo Teuraan sarjakuvien moninaiset sanaleikkivitsit Ural kertoo kehittelevänsä itse.

Tutunoloinen kielivitsi löytyy myös Uralin suunnittelemasta Oulun ylioppilaslehden uudesta haalarimerkistä, jossa yrmy mieshahmo tutustuu Ylkkäriin.

Merkin tekstinä on jämy kehotus: ”Älä ole öykkäri, lue Ylkkäriä”.

”Halusin löytää sanan, joka rimmaisi Ylkkärin kanssa. Niitä vaihtoehtoja ei kauheasti lopulta ollut.”

Yksi suosituimmista suomalaisista kielivitseihin perustuvista strippisarjakuvista on Pertti Jarlan luoma Fingerpori.

Jarla on jalostanut suositun Fingerporin kymmenen julkaisuvuoden aikana instituutioksi, sarjakuvavastineeksi Marimekon Unikko-kuosille: Heimo Vesan, Rivo-Riitan ja Allan Kurman kasvot tuijottavat vastaan kaikkien suurimpien suomalaisten sanomalehtien sivuilta.

Sarjakuva on jättänyt jälkensä myös poliittiseen retoriikkaan: kun keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen vei perustamansa Kansalaispuolueen puoluerekisteriin, keskustan puoluesihteeri Jouni Ovaska kuvasi ratkaisua ”fingerporimaiseksi.”

Fingerporin tie ei suoranaisesti kiinnosta Uralia. Hän ei halua jumittua viimeisessä ruudussa odottaa mehukas vitsi –formaattiin ikuiseksi ajoiksi. Tulevaisuudessa hän haluaisi tehdä aiempaa pidempää, tarinallisempaa sarjakuvaa.

”Kun Teuras-sarja päättyy, en palaa enää strippisarjakuvaan, ellei joku sitä minulta sitä erikseen tilaa.”

Tämä toive näkyy myös hänen nykyisessä sarjakuvamaussaan. Tällä hetkellä Ural on innostunut pitkistä, polveilevista tarinoista, kuten Hugo Prattin Corto Maltesesta tai Robert Kirkamin käsikirjoittamasta Walking Deadista.

”Oulun Sarjakuvakeskuksella työskentelyssä yksi hyvä puoli on se, että tulee tutustuttua sellaisiin sarjoihin, joita ei aiemmin ole löytänyt. Nyt esimerkiksi Mauri Kunnas näyttäytyy minulle aivan eri tavalla kuin lapsena.”

Strippimuodon ja sanaleikkien lisäksi Jarlaa ja Uralia kuitenkin yhdistää myös kolmas piirre.

Pertti Jarla on kertonut toteuttavansa Fingerpori-stripeissä usein lukijoiden lähettämiä ideoita. Stripeistä löytyy muun muassa kirjailija Roman Schatzin, elokuvatuottaja Aleksi Bardyn ja Kiroileva siili-sarjakuvasta tutun Milla Paloniemen ideoita.

Myös Ural on saanut Keijo Teuraan faneilta omia ehdotuksiaan sarjakuviksi. Eräältä fanilta hän sai kokonaisen sarjakuvakäsikirjoituksen valmiiksi luonnosteltuina kuvineen.

Sarjakuvasta on myös gradun aiheeksi

Komedian ystävät tuntevat Uralin myös harrastajateattereiden näyttämöltä.

Ural on näytellyt useissa Oulun Työväen Näyttämön ja Oulun ylioppilasteatterin näytelmissä, joiden tyylilajina on ollut usein väärinkäsityksiin ja absudereihin yhteensattumiin perustuva farssi. Esimerkiksi kesällä 2013 hän nauratti oululaisia Hietasaaren kesäteatterissa Pokka pitää –sarjan alistuneena Richardina.

Hupaisa ja kepeä farssi naurattaa ja viihdyttää katsojia, mutta itse Ural toivoisi tekevänsä ennemmin vakavampia rooleja.

”Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun Lukiossa (OSYK) draamakursseilla sai näytellä myös vakavimmissa näytelmissä, kuten Shakespearen Macbethissä. Siihen tyylilajiin olisi mukava palata.”

Näyttelemisen ja piirtämisen ohella Ural opiskelee kasvatustieteitä Oulun yliopistossa.  Opiskeltava aine on tosin sekin yhteydessä sarjakuvamaailmaan: Ural on huomannut pedagogian opinnoista olevan hyötyä nykyisessä työssään, johon kuuluu lapsille ja nuorille tarkoitettujen sarjakuvatyöpajojen vetäminen.

Sarjakuva on ollut mukana myös yliopiston opinnäytetöissä. Kandidaatin tutkielman aiheena Uralilla oli sarjakuvan käyttö opetuksessa. Sama teema tulee kulkemaan mukana myös gradussa.

”Sarjakuvan käytöstä pedagogiikassa ei ole Suomessa hirveästi aiempaa tutkimuskirjallisuutta, mutta esimerkiksi Yhdysvalloista sitä löytyy paljonkin.”

Tosin gradun pariin pääseminen edellyttää sitä, että aikaa riittäisi kaikilta muilta kiinnostavilta harrasteilta ja sivutöiltä myös opiskeluille.

”Viime vuosi on käytännössä mennyt välivuotena”, hän tunnustaa.

Uralilla on selvästi mahdollisuuksia monelle uralle – näyttelijäksi, sarjakuvataiteilijaksi tai opettajaksi.

Kysytään kuitenkin vielä: mikä Uralista tulee isona?

Hänelle vastaus on lopulta helppo.

”Näyttelijän hommia pidän edelleen harrastuksena, ja sarjakuvataiteilija mielestäni olen jo. Tosin siihen, että elättäisin itseni pelkillä albumeilla, ihan siinä pisteessä en ole vielä. Mutta varmasti tulee lisää”, hän hymähtää.

 

Kuka?

>>Veli-Matti Ural
>>25-vuotias.
>>Asuu Oulussa.
>>Opiskelee Oulun yliopistossa kasvatustieteitä viidettä vuotta. Töissä Oulun sarjakuvakeskuksella toimintavastaavana. Työ sisältää muun muassa sarjakuvatyöpajojen pitämistä.
>>Piirtänyt Keijo Teuras -strippisarjakuvaa vuodesta 2012. Ensimmäinen albumi julkaistiin viime vuonna.
>>Oulun Sarjakuvaseura ry:n hallituksen jäsen.
>>Vapaa-ajallaan katsoo komediasarja Seinfeldiä dvd:ltä. Harrastaa myös näyttelemistä, on näytellyt esimerkiksi lyhytelokuvissa, mainoksissa ja Oulun Työväen Näyttämön ja Oulun ylioppilasteatterin näytelmissä.
>>Lapsena unelma-ammatti oli paleontologi. ”Valitettavasti Suomesta ei löytynyt töitä tältä alalta.”
>>Toivoo, että kaikki menee niin kuin pitääkin.
>>Haaveilee opintojen saamisesta valmiiksi. ”Ne ovat jääneet sivuraiteille välivuoden pitämisen ajaksi.”

 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Jolleivät opinnot etene, on kohtalona passiivirekisteri

Oulun yliopisto otti tänä syksynä käyttöön passiivirekisterin. Sinne joutunut opiskelija ei voi edistää opintojaan, käyttää opintososiaalisia etuuksia tai saada ylioppilaskunnan tarraa opiskelijakorttiinsa. Passivoitumisen uhka herätti parisensataa opiskelijaa jatkamaan opintojaan.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Arffman

Oulun yliopisto otti passiivirekisterin käyttöön elokuun ensimmäisenä päivänä.

Nyt kaksi lukuvuotta opinnoissaan laahanneen perus- ja jatkotutkinto-opiskelijan opiskeluoikeus voidaan siirtää passiiviseksi. Passiivirekisterissä oleva opiskelija ei voi suorittaa opintojaan, saada opintotukea, käyttää opintososiaalisia etuuksia tai saada opiskelija-alennuksia.

Passiivirekisteri koskee ennen 1.8.2005 alkaneita perustutkinto-opiskeluoikeuksia sekä kaikkia jatkotutkinto-oikeuksia.

Perustutkinto-opiskelija siirretään passiivirekisteriin, jos hänen opiskeluoikeutensa on alkanut ennen 1.8.2005 eikä opintosuorituksia ole kertynyt kahden edellisen peräkkäisen lukuvuoden aikana. Jatko-opiskelijoilla opiskeluoikeuden alkamisella ei ole merkitystä – opiskelija siirretään passiivirekisteriin, mikäli hän ei ole kahden edellisen peräkkäisen lukuvuoden aikana suorittanut opintoja.

Passiivirekisteri odottaa myös heitä, jotka ovat ilmoittautuneet poissaolevaksi tai laiminlyöneet yliopistoon ilmoittautumisen viimeisen kahden lukuvuoden aikana.

Oulun yliopiston koulutuspalveluiden johtajan Eva Maria Raudasojan mukaan passiivirekisteristä hyötyy niin yliopisto kuin opiskelija. Yliopisto saa rekisterillä päivitetyn tiedon siitä, kuinka paljon sillä on aktiivisia opiskelijoita, ja kuinka paljon opintonsa keskeyttäneitä opiskelijoita. Opiskelija taas saa apua opintonsa saattamisessa päätökseen.

”Passiivirekisterin luomisen yhteydessä olemme kehittäneet erilaisia tukitoimenpiteitä opiskelijoille, joilla opinnot eivät ole edenneet.  Nyt meillä on esimerkiksi opinnäytetyöryhmä, jossa autetaan opiskelijoita saamaan opinnäytetyöt valmiiksi. Apua saa myös oman henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) päivittämiseen ajan tasalle.”

Koska opinto-oikeus säilyy passiivirekisterissäkin, eivät passivoidut opiskelijat katoa yliopiston opiskelijatilastoista minnekään.

”Uskon passiivirekisterin vaikuttavan niin, että rekisteriin laitetut opiskelijat siirtyvät ensin aktiivisiksi, läsnä oleviksi opiskelijoiksi ja saavat sen jälkeen tutkintonsa suoritettua”, Raudasoja sanoo.

Rekisteriin joutuneita opiskelijoita on Oulun yliopistossa tällä hetkellä 1365 kappaletta. Viime lukuvuonna läsnä olevaksi ilmoittautuneista opiskelijoista passiivirekisteriin joutui 708 perustutkinto-opiskelijaa ja 318 jatko-opiskelijaa.  Viime lukuvuonna poissaolevaksi ilmoittautuneita ja passiivirekisteriin passitettuja on 339, joista 289 on perustutkinto-opiskelijoita ja 50 jatko-opiskelijaa.

Koulutuspalveluiden palvelupäällikön Katja Puran mukaan passiivirekisterissä on paljon vanhoja opinto-oikeuksia, eli tapauksia, joissa opiskelija on laiminlyönyt ilmoittautumisen ja ollut kirjoilta poistettuna jo vuosikaudet.

Sen lisäksi rekisteristä löytyy myös opiskelijoita, jotka ovat kyllä vuosittain ilmoittautuneet yliopistoon läsnä oleviksi, mutta eivät ole suorittaneet yhtään opintoja vuosien aikana.

 

Passiivirekisteri syö OYY:n jäsenmaksutuloja

Passiivirekisteriin joutuva opiskelija ei voi enää kuulua ylioppilaskuntaan. Siten passiivirekisterin käyttöönotto luo Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) budjettiin ison loven.

OYY:n pääsihteerin Aino-Kaisa Mannisen arvion mukaan rekisterin vaikutus ylioppilaskunnan jäsenmaksutuloihin on noin 40 000 euroa.

”Voi olla, että osa rekisteriin joutuneista hakeutuu sieltä pois, tekee opintosuunnitelman ja edistää opintojaan. Opinto-oikeushan passiivirekisterissäkin olevilla säilyy edelleen”, Manninen sanoo.

Passiivirekisterin tulo on yksi syy sille, että OYY etsii Linnanmaalta paraikaa edullisempia tiloja itselleen. Neuvottelut uusien tilojen löytämisestä käynnistettiin viime vuonna.

Nyt OYY:lle on tarjottu mahdollisuutta muuttaa vuokralaiseksi joko luonnontieteellisen tiedekunnan entiseen opintotoimistoon Telluksen tietämille tai hallintosiipeen avoimen yliopiston vanhoihin tiloihin. Ensimmäistä tilaa tarjoaa yliopisto, toista Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö (PSOAS).

OYY:n tila-asioita käsiteltiin edustajiston kokouksessa 14. syyskuuta, mutta asia päätettiin vielä pöydätä. Uusista tiloista päätetään 29. syyskuuta pidettävässä edustajiston kokouksessa.

Aino-Kaisa Mannisen mukaan OYY on saanut Oulun yliopistolta tälle vuodelle rahaa opiskelijarekrytoinnin kehittämistä varten, mutta varsinaista passiivirekisteriä koskevaa kompensaatiorahaa ylioppilaskunnalle ei ole myönnetty.

Mannisen mukaan OYY:n ajatuksena on kehittää yliopiston kanssa tehtävää yhteistyötä, jossa myös OYY:n rahoituspohjaa voisi laajentaa yhteistyöprojektien avulla.

”Ajatukset ovat kuitenkin vielä alustavia, ja yliopiston kanssa pitää neuvotella asiasta”, hän sanoo.

 

Passiivirekisteri vaikuttaa asumiseenkin

Rekisteri tullee vaikuttamaan myös PSOASin asuntovuokraukseen. PSOAS omistaa tällä hetkellä Oulussa 3000 opiskelija-asuntoa, joihin mahtuu yhteensä 5500 vuokralaista. Säätiön asunnoissa asuu sekä perustutkinto- että jatko-opiskelijoita.

PSOASin palvelupäällikön Jari Simosen mukaan säätiö käy paraikaa neuvotteluja Oulun yliopiston kanssa rekisterin hyödyntämisestä. Tällä hetkellä säätiöllä ei ole pääsyä passiivirekisterin tietoihin.

Simosen mukaan passiivirekisteriin joutuminen ei tarkoita automaattista häätöä. Säätiön tehtävänä on kuitenkin valvoa sitä, että opiskelija-asunnossa asuva myös oikeasti opiskelee.

”Me haluamme hyödyntää maalaisjärkeä ja olla asiassa inhimillisiä. Todennäköisesti asiassa edetään niin, että huomatessamme asukkaan olevan passiivirekisterissä keskustellaan ensin siitä, miksi näin on käynyt, ja onko hän jatkamassa opintojaan. Periaatteena on, että PSOASin asunnot on tarkoitettu opiskelijoille, ja jollei vuokralainen selkeästi opiskele, meidän tehtävänämme on vapauttaa asunto opiskelijalle. Jos asukas on asunut meillä vähintään vuoden, vuokranantajan irtisanomisaika on puoli vuotta. Jos vuokralainen on asunut PSOASilla alle vuoden, irtisanomisaika on kolme kuukautta.”

 

Rekisteristä pääsee pois suorittamalla opintoja

Passiivirekisteriin päätyminen ei tarkoita opiskelujen päättymistä. Mikäli passivoitu opiskelija haluaa jatkaa opintojaan, hänen tulee hakea opiskeluoikeuden aktivointia omalla hakulomakkeella. Passiivirekisteristä pääsy vaatii lisäksi ajantasaisen HOPSin eli henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatimisen. Lisäksi opiskelijalta odotetaan toki opintojen edistymistä.

Perustutkinto-opiskelija palauttaa hakulomakkeen ja HOPSin tiedekunnan koulutuksen lähipalveluihin, jatko-opiskelija taas palauttaa hakulomakkeen sekä pääohjaajan ja seurantaryhmän hyväksymä HOPSin ja tutkimussuunnitelman Opiskelijakeskukseen UniOGS:n koordinaattoreille.

Katja Puran mukaan passiiviuhan alla olleet opiskelijat saivat tiedon rekisteriin joutumisesta sähköpostitse. Tiedon saatuaan osa opiskelijoista havahtui edistämään opintojaan.

”Aktivoituneita, eli sellaisia opiskelijoita, jotka olivat menossa passiivirekisteriin, mutta suoritusten perusteella pääsivät pois, on tähän mennessä noin 200.”

Passiivirekisteri on ennen Oulua ollut käytössä Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopistoissa. Jyväskylässä passiivirekisteriin siirretään nykyään enää jatko-opiskelijoita.

Katja Puran mukaan passiivirekisteri on Oulun yliopistossa toistaiseksi voimassaoleva käytäntö, joka on linjattu yliopiston koulutuksen johtosäännössä. Mahdolliset muutokset koulutuksen johtosääntöön käsitellään tarvittaessa yliopiston hallituksessa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Kolmen kampuksen elämää

Tämän syyslukukauden ajan Oulun yliopiston opiskelijat opiskelevat vielä kolmella kampuksella: Linnanmaalla, Kontinkankaalla ja keskustassa. Tammikuusta 2017 alkaen kampuksia on enää kaksi, kun arkkitehtuurin tiedekunta on muuttanut keskustasta Linnanmaalle.

TEKSTI Anna Mansisto

KUVAT Anna Mansisto

 

 

Oulun ylioppilaslehti 2016
POTKULAUTA. Suurin osa lääketieteelisen tiedekunnan opiskelijoista liikkuu Kontinkankaan kampuksella potkulaudoilla, koska välimatkat ovat pitkiä sairaalan ja luentosalien välillä.

 

 

 

Kuva: Anna Mansisto
RENTOUTUMINEN. Tammikuussa avattu Tellus on löytänyt käyttäjänsä. Rentoutumistilassa voi luentojen välillä käydä rauhoittumassa ja vaikka ottaa päiväunet.

 

 

 

Kuva: Anna Mansisto
KIEPPI. Lääketieteellisen tiedekunnan päärakennus Kontinkankaalla vihittiin käyttöön vuonna 2004. Portaita kutsutaan Kiepiksi.

 

 

 

Oulun ylioppilaslehti 2016
LOPUN AJAT. Arkkitehtiopiskelijoiden viimeinen syksy keskustan kampuksella on käynnissä, sillä loppuvuodesta heillä on edessään muutto Linnanmaalle.

 

 

 

Oulun ylioppilaslehti 2016
LIVEMUSIIKKIA. Linnanmaan kampuksen Central station -ravintolassa voi joko itse soittaa pianoa tai nauttia muiden tuottamasta livemusiikista.

 

 

 

Anna Mansisto

Ensimmäisen kertakäyttökameran osti Madeiran reissulle 6-vuotiaana. Siitä asti kamera on pysynyt tiivisti kädessä ja hän kuvaa aina, kun hammaslääketieteen opinnoiltansa ehtii. Instagram: @aannakatariina

Lue lisää: