Tässä he ovat – OYY:n hallitus vuodelle 2016 esittäytyy

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) edustajisto valitsi ylioppilaskunnalle uuden hallituksen 10. joulukuuta.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Minna Koivunen

Vuoden 2016 hallituksen kokoonpano heijastelee melko uskollisesti syksyn edarivaalitulosta. Vaikka TeTa veikin sekä edustajiston että hallituksen puheenjohtopaikat, hallitukseen HuKa sai kolme edustajaa, ja on nyt taustaryhmistä suurin.

Lääketieteen opiskelijat saivat poikkeuksellisesti OYY:n uuteen hallitukseen kaksi edustajaansa. Sen sijaan luonnontieteilijät menettivät viime vuodesta yhden paikan ja Kokoomus ainoan paikkansa. Vuoden 2016 hallituksesta poliittiset ovatkin kokonaan paitsiossa.

Vastavalitut ja vielä virkeät hallituslaiset järjestäytyvät ja jakavat hallituspestit vasta tammikuussa, mutta tiivis perehdytys OYY:n arkeen ja opiskelijavaikuttamisen ytimeen alkoi heti joulukuussa.

Oulun ylioppilaslehti kokosi toimistolle pysähtyneet tuoreet hallituslaiset saman pöydän ääreen ja kyseli tärkeimmät tuntemukset heti valituksi tulemisen jälkeen.

Lyhyen jutustelun perusteella selvisi muun muassa se, että vaikka hallituslaisilla opiskelijavaikutuskokemusta rutkasti onkin, kukaan ei myönnä vielä touhussa kyynistyneensä.

1. Millainen on aiempi taustasi opiskelijavaikuttajana?

2. Mitä asioita tulit tekemään ylioppilaskuntaan?

3. Mitkä ovat tavoitteesi OYY:n hallituksessa vuodelle 2016?

4. OYY:n hallitus järjestäytyy tammikuussa. Mistä sektoreista olet nyt kiinnostunut?

5. Opiskelijapolitiikassakin tehdään paljon kovia päätöksiä, joiden taustalla voi olla suhmurointia ja kompromisseja. Onko opiskelijapolitiikka kyynistänyt sinua?

Hallituksen puheenjohtaja Kati Hannila, TeTa, 24

Prosessitekniikan opiskelija, aloitusvuosi 2012

1. Istuin OYY:n vuoden 2015 hallituksessa ja vastasin työelämästä, sosiaalipolitiikasta ja liikunnasta. Aiempaa kokemusta edustaa vuoden 2013 pesti Oulun yliopiston Prosessikillan hallituksessa suhdevastaavana, ja myöhemmin toimin samassa roolissa myös Oulun Teekkariyhdistyksessä. Kuulun myös oululaisen Teekkarilupin hallitukseen vastuualueenani Teekkaritalo.

2. Tavoitteenani on luoda avoimempaa ja helposti lähestyttävää ylioppilaskuntaa. Kun ihmiset pitävät meitä helposti lähestyttävänä, he haluavat myös kuulua ylioppilaskuntaan. Toinen tärkeä tavoitteeni on kuntavaikuttaminen, jotta Oulun kaupungissa tiedetään, mitä opiskelijan hyvä elämä oikeasti tarkoittaa.

3. Konkreettisina asioina haluaisin saada OYY:n hallituksen ja edustajiston vuorovaikutusta välittömämmäksi. Myös kuntavaikuttaminen ja linjapaperin suunnittelu kiinnostavat.

5. En ole kyynistynyt, mutta tiedän opiskelijapolitiikan vaikuttamisen rajoitteet. Silti uskon, että tässäkin työssä voi tapahtua asioita, jotka eivät ensin ole näyttäneet siltä, että ne ovat menossa läpi.

Veera Alahuhta, HuKa, 20

Kulttuuriantropologian opiskelija, aloitusvuosi 2013

1. Aloitin yliopisto-opiskeluni vuonna 2013, ja saman tien starttasin myös kulttuuritieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Kultun hallituksessa. Kuluneen vuoden olen toiminut Kultun puheenjohtajana, ja tänä syksynä minut valittiin myös OYY:n edustajistoon kaudelle 2015-2017. Ennen OYY:n hallitukseen hakemista pohdin myös lähtemistä Humanistiseen Kiltaan, kunnes hoksasin että OYY:ssä vaikuttamismahdollisuudet ovat laajemmat.

2. Kokemus pienen järjestön pyörittämisessä on opettanut minulle sen, että OYY:llä olisi hyvä paikka toimia resurssina pienille järjestöille. Monissa isoissa killoissa on todella paljon ihmisiä ja työvoimaa, mutta näitä ei humanistien ja kasvatustieteilijöiden pienistä järjestöistä löydy.

3. Olen tullut yksinkertaisesti vaikuttamaan opiskelijan asioihin. Järjestöt kiinnostavat kovasti, mutta olen avoin kaikille

4. Järjestötyö.

5. Tietyllä tapaa toivo on tässä suhteessa mennyttä. En ole kyyninen, mutta en halua olla sinisilmäinenkään. Ei vaikuttaminen aina suhmurointiakaan ole, mutta ei auta myöskään alistua siihen, että näin ne asiat vain on.

Terje Juutilainen, lääketiet., 36

Lääketieteen opiskelija, aloitusvuosi 2015

1. Lapin yliopistossa oikeustiedettä opiskellessani olin oikeustieteiden tiedekunnan suunnittelutoimikunnan jäsen. Nyt lääketiedettä opiskellessa olen jäsen yhdessä meidän curriculum -uudistusta suunnittelevassa työryhmässä. Muuta kokemusta opiskelijavaikuttamisesta ei ole, mutta kokemusta sen sijaan lisäksi on julkishallinnon luottamustehtävien hoitamisesta.

2. Tavoitteenani on päästä käyttämään osaamistani yhteisten asioiden hoitamisessa.

4. Osaamiseni on vahvinta talouden ja työelämän osa-alueilla ja niistä sektoreista olen kiinnostunut.

5. Ei tässä olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Joonas Kivioja, HuKa, 26

Aate-ja oppihistorian opiskelija, aloitusvuosi 2010

1. Ensimmäisenä minut huijattiin mukaan ilmaisen kaljan lupauksilla historian opiskelijoiden ainejärjestö Tiiman hallitukseen vuosiksi 2012-2013. Sen lisäksi toimin vuonna 2013 sekä Oulun yliopiston Humanistisen Killan varapuheenjohtajana että Suomen Humanistiopiskelijoiden puheenjohtajana. Edustajistossa istuin yhden kauden 2013-2015. Ylioppilaskunnan hallitukseen siirtyminen tuntuu loogiselta, onhan tänne pyydetty jo kolmen vuoden ajan.

2. Tavoitteenani on jatkaa samalla linjalla, mitä olen jo aiemmissa työryhmissä tehnyt. Tärkeimpänä tavoitteena on ajaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioita. Tänä vuonna OYY:llä on muuten aivan loistava toimintasuunnitelma, joka oli yksi syy hallitukseen hakemiseen!

3. Olen tullut vaikuttamaan opiskelijan elämään ja edunvalvontaan. Sopoasiat ovat lähellä sydäntäni, ja toivottavasti se näkyy hallituksen muodostumisessakin. Opiskelu on harrastetasolla ensi vuonna.

4. Sosiaalipolitiikka.

5. En ole kyynistynyt, mutta tietyllä tavalla vaikuttamisen realismi on tullut vastaan. Asioihin vaikuttaminen ja yhteisen päätöksen luominen on suhmurointia ja kompromissien tekoa. Toisinaan kompromissi voi olla sellainenkin, johon kukaan ei lopulta ole tyytyväinen.

Maria Ronkainen, TeTa, 23

Kansainvälisen liiketoiminnan opiskelija, aloitusvuosi 2012

1. Olen ollut mukana Finanssin tapahtumatoimikunnassa vuonna 2013, seuraavana vuonna Finanssin hallituksessa projektivastaavana, tänä vuonna taas toimin Finanssin koulutuspoliittisessa toimikunnassa. Kaudella 2013-2015 vaikutin myös OYY:n edustajistossa. varsinaisena jäsenenä

2. Koen antaneeni jo ainejärjestötoiminnalle kaiken, mitä annettavaa vain on. Ylioppilaskuntaan olen tullut vaikuttamaan ja vähän uteliaisuudesta katsomaan toimintaa.

3. OYY:ssä haluaisin suuntautua esimerkiksi kopo- ja työelämäasioihin. Panostaminen opiskelutiloihin on yksi keihäänkärjistä. Haluaisin vaikuttaa esimerkiksi opiskeluympäristöön ja ryhmätyötilojen saatavuuteen.

4. Koulutuspolitiikka ja työelämä

5. Minulle käynyt päin vastoin: olen perimmiltäni kyyninen ihminen, ja luottamustoimissa se on vähentynyt. Jos valmistaudut ja perehdyt asioihin tarpeeksi hyvin, saat vietyä niitä myös eteenpäin. Ihmiset ovat kiireisiä eivätkä he ehdi aina lukea kaikkia kokousmateriaaleja, joten hyvin perusteleva ja lobbaava ihminen voi puskea mitä tahansa läpi.

Tiina Strand, Tieteelliset, 23

Biologian opiskelija, aloitusvuosi 2012

1. Ainejärjestöjen hallitustyöstä kokemusta on Oulun luonnontieteilijät ry:n OLutista, biokemian opiskelijoiden Histonista ja biologian opiskelijoiden ainejärjestö Syntaksista. Lisäksi olin OYY:n edustajistossa varajäsenenä kaudella 2013-2015. Nyt aika oli oikea ylioppilaskunnalle: olen aina tykännyt ainejärjestötyöstä, mutta sille olen antanut jo kaiken, mitä annettavaa on.

2. Haluaisin kehittää OYY:n näkyvyyttä ja kuulla laajasti jäsenistön kommentteja siitä, mitä ylioppilaskunnan kuuluisi tehdä tulevaisuudessa.

3. Olen tullut ylioppilaskuntaan tekemään opiskelijan hyvää elämää.

4. Tapahtumat, kulttuuri ja järjestö ja miksei työelämäasiatkin kiinnostavat.

5. Emme kai tänne olisi tulleet, jos olisimme kyynisiä! Vaikka takana onkin monella tapaa raskas syksy, sekään ei ole kyynistänyt. Sanotaan niin, että toimintaan on tullut pikemminkin realistisempi näkökulma.

Jussi-Pekka Tolonen, lääketiet., 27

Lääketieteen opiskelija, aloitusvuosi 2011

1. Olen ollut muun muassa lääketieteen koulutustoimikunnan ja tiedekuntahallituksen jäsen ja toiminut monella kurssilla opiskelijavastaavana.  Nyt aika on hyvä ylioppilaskunnalle, sillä vietän tällä hetkellä välivuotta väitöstutkimuksen parissa, ja TervaSpeksikään ei työllistä enää yhtä paljon kuin aiempina vuosina.

2. Olen huolestunut koulutukseen kohdistuvien leikkausten vaikutuksista. Esimerkiksi lääketieteen tiedekunnassa on tällä hetkellä tosi isot säästöpaineet, ja opiskelijamäärät vain nousevat. Olemme jo omalla pienellä porukalla yrittäneet selvittää, mitä asialle voitaisiin opiskelijoina tehdä.

3.  OYY:ssä haluan ajaa opiskelijan etua ja kiinnittää huomiota erityisesti opiskelujen sujuvuuteen ja koulutuksen laadun kehittämiseen.

4. Kansainvälisyys ja koulutuspolitiikka.

5. Vaikka lääkiksen viime vuosi onkin ollut raskas, edes se ei saanut minua kyynistymään. Siinä auttaa se, että hyväksyy monien asioiden tapahtuvan todella hitaasti. Pitää malttaa olla kärsivällinen.

Susa Vikeväkorva, HuKa, 23

Varhaiskasvatuksen opiskelija, aloitusvuosi 2012

1. Kokemusta on kertynyt ainejärjestöhommista varhaiskasvatuksen opiskelijoiden ainejärjestö Lastareista varapuheenjohtajana, kopona ja kulttuurivastaavana. Syksyllä minut valittiin varsinaiseksi jäseneksi OYY:n edustajistoon ja kasvatustieteen tiedekuntahallitukseen. Lisäksi olen toiminut muun muassa koulutusohjelman toimikunnassa ja pienryhmäohjaajana. Olen antanut ainejärjestötoiminnalle kaiken, nyt haluan oppia ja kehittää itseäni entisestään.

2. OYY:n viestintästrategia ja sen uudistaminen kiinnostaa kovasti, odotan sitä työtä innokkaasti. Lisäksi haluaisin kehittää ja monipuolistaa OYY:n viestintää. Pohdittavaa on erityisesti siinä, miten oikeasti tavoitetaan opiskelijat ja sidosryhmät.

3. Täällä ollaan tekemässä opiskelijan hyvää elämää ja vaikuttamassa koko yliopiston tasolla. Haluan jatkaa myös hyvää vakalaisten [varhaiskasvatuksen opiskelijoiden] aikaa OYY:ssä, viedä viestiä meidänkin päätyyn vielä entistä enemmän.

4. Viestintä.

5. Oma motivaatio vaikuttaa paljon. Jos itsellä vain on sinnikkyytä ja tahtoa, asioita saa vietyä eteenpäin. Jotkut asiat etenevät nopeammin, toiset hitaammin, ja tämä on vain pakko hyväksyä. Kärsimättömyys on ollut yksi omista paheistani, mutta onneksi luottamustoimet ovat auttaneet sen kehittämisessä. Yhdessä toimiessa on pakko oppia näkemään asioiden toiset laidat.

 

Antoivatko tuoreet hallituslaiset uutta intoa opiskelijavaikuttamiseen? Lue lisää kiinnostavista vaikutuspaikoista tai opiskelijoiden kokemuksista vallankahvassa. Mikäli OYY:n edustajistovaalien tulokset ovat unohtuneet, virkistä muistiasi täällä.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Tasa-arvottomat yliopistot

Vaikka kansainvälisesti tarkasteltuna suomalaisissa yliopistoissa on poikkeuksellisen laaja edustus eri sosiaaliryhmistä, kotitausta vaikuttaa edelleen koulutusvalintoihin ja opiskelupaikan saamiseen. Oulussa on Suomen yliopistoista suhteessa eniten työläistaustaisia uusia opiskelijoita.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Lapsi perii vanhemmiltaan yllättäen ja pyytämättä ominaisuuksina muun muassa hiustensa punertavuuden, nenänsä kaaren tai ihonsa pisamuuden. Geenien armotonta määräysvaltaa vastaan on nykytekniikalla vaikeampaa taistella.

Sen sijaan koulutuksen, sosiaalisen luokan tai ammatin periminen on kiistanalaisempi asia.

Tutkimukset osoittavat vanhempien matalan sosioekonomisen aseman olevan yhteydessä jälkeläistensä muita vaatimattomampiin koulusaavutuksiin.

Köyhästä ja kouluttautumattomasta perheestä kotoisin olevalla suomalaisnuorella yliopistokoulutukseen hakeutuminen ja sisäänpääsy on edelleen epätodennäköisempää – varsinkin jos pääsykoepaperin yläreunassa lukee lääketieteellinen tiedekunta.

Opiskelijoiden sosiaalinen tausta jakaa myös yliopistoja. Matalimmista taustoista haetaan maakuntien yliopistoihin, yläluokasta taas pääkaupunkiseudun yliopistoihin. Vuonna 2010 työntekijätaustaisten osuus uusista opiskelijoista eri yliopistossa oli korkein Oulussa (15, 8%), Lapin yliopistossa (15, 3), Jyväskylän yliopistossa (14,0) ja Itä-Suomen yliopistossa (13,6). Vähiten työläistaustaisia uusia opiskelijoita oli teknillis-taiteellisessa Aalto-yliopistossa (6,9) ja ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulu Hankenissa (6,5).

Silti kehitystä on tapahtunut. Korkeakouluopiskelijoiden taustaa tutkinut yliopistonlehtori Arto Nevala Itä-Suomen yliopistosta sanoo koulutuksen tasa-arvon kehittyneen huimasti. 2000-luvulla yliopisto-opiskelijat valikoituvat huomattavasti laajemmasta joukosta kuin vaikkapa vielä 1960-luvulla. Kansainvälisesti tarkasteltuna suomalaisissa yliopistoissa on poikkeuksellisen laaja edustus eri sosiaaliryhmistä.

”Kaikki kansainväliset vertailut osoittavat Pohjoismaiden olleen yliopisto-opiskelijoiden tasa-arvon kehityksen kärjessä jo vuosikymmeniä, siitä lähtien kun yhteiskuntapolitiikassa on pyritty edistämään tasa-arvoa.”

Esimerkiksi Iso-Britanniassa kehitys on ollut jopa päinvastaista.

”Siellä maan alempien ryhmien kouluttautumisen edistäminen on ollut poliittisena tavoitteena, ja sen parantamiseksi on käynnistetty erilaisia ohjelmia. Koska yliopistojen lukukausimaksut ovat nousseet, tasa-arvoiset ponnistukset ovat valuneet hukkaan”, Nevala toteaa.

Koulujen ovet avautuvat kaikille?

Suomessa koulutuksellisen tasa-arvon nimeen on vannottu vuosikymmenten ajan. Se kuuluu oleellisesti pohjoismaisen hyvinvointivaltion ajatukseen, jossa tulisi luoda mahdollisuus siihen, että kaikki nuoret asuinpaikasta, varallisuudesta ja sukupuolesta riippumatta saisivat mahdollisuuden kilpailla avoimista koulutuspaikoista ja kouluttaa itseään omien kykyjensä mukaan.

Numeroiden valossa kehitys on ollut huimaa. Ylempien kerrosten eliittiyliopisto alkoi muuttua koko kansan massakorkeakouluksi viimeistään 1980-luvulla, jolloin yliopistokoulutukseen osallistumisprosentti kipusi yli 15 prosenttiin ikäluokasta. Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana Suomen koulutustaso on kasvanut voimakkaasti: vuosina 1975–2005 korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus yli kaksinkertaistui 11 prosentista 25 prosenttiin.

Oulun yliopiston duunariasemaa selittääkin sen painotus teknillisiin ja luonnontieteisiin sekä kasvatustieteisiin – aloja, jotka vetävät tyypillisesti keskiluokkaisempaa väkeä kuin opiskelijakunnassa keskimäärin. Samaten Oulu lähiseutuineen on väestöltään keskiluokkaista, joka heijastuu myös yliopistoon rekrytoitaviin opiskelijoihin.

Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) Opiskelijatutkimus 2014 -raportin mukaan suomalaisista korkeakouluopiskelijoista joka viidennen (22%) vanhemmista ainakin toisella on ylempi korkeakoulututkinto. Toisaalta joka viidennen (21%) opiskelijan vanhemmalla on enintään ammatillinen tutkinto.

Ensin tasa-arvon kannalta hyvät uutiset: Opiskelijan sosioekonomisen taustan merkitys on vuosien varrella pienentynyt, ja ryhmien väliset osallistumiserot ovat kaventuneet. Työläistaustaisten opiskelijoiden sijoittuminen yliopistoihin on nyt tasaisempaa. Työntekijätaustaisten opiskelijoiden sijoittumisen muutokset myötäilevät osin isompaa kuvaa: taustan tasaantumista selittävät esimerkiksi Suomen elinkeinorakenteen muutos, edeltävien koulutusasteiden tasa-arvoistuminen ja tasa-arvon nostaminen yhteiskuntapolitiikan keskiöön.

Arto Nevalan mukaan työläistaustaisten opiskelijoiden tieteenalakohtaiset erot ovat vuosien aikana lieventyneet, mutta eivät kokonaan kadonneet. Selkeästi duunaritaustaisia aloja ovat edelleen kasvatustiede, humanistiset alat ja liikuntatiede. Toisen ääripään muodostavat yläluokkaiset teologia, kauppatieteellinen, oikeustieteellinen, maatalous-metsätieteet ja lääketiede.

Oulun yliopiston duunariasemaa selittääkin sen painotus teknillisiin ja luonnontieteisiin sekä kasvatustieteisiin – aloja, jotka vetävät tyypillisesti keskiluokkaisempaa väkeä kuin opiskelijakunnassa keskimäärin. Samaten Oulu lähiseutuineen on väestöltään keskiluokkaista, joka heijastuu myös yliopistoon rekrytoitaviin opiskelijoihin.

Opiskelijoiden taustan erot ovat loiventuneet erityisesti aloilla, jotka ovat merkittävästi kasvattaneet vuosittaista sisäänottoaan. Kun ala opiskelijamäärän kasvun myötä massoittuu, erot opiskelijoiden taustassa myös tasoittuvat. Nevalan mukaan lähivuosien esimerkki tästä muutoksesta on teknillinen ala, joka oli pitkään vain muutamassa yliopistossa keskitetty elitistinen ala. Kun alan opiskelijamääriä kasvatettiin it- ja Nokia-huuman myötä 1980–90-luvuilla, tausta monipuolistui – duunaritaustainen diplomi-insinööri ei ollut enää kummastus.

Silti Arto Nevalan mukaan kysymykseen suomalaisen korkeakoulutuksen tasa-arvoisuudesta on toinen mahdollinen vastaus. Ei, täyttä tasa-arvoa ei ole vielä saavutettu – eikä ehkä tulla vähään aikaan saavuttamaan. Kaikki tutkimukset osoittavat kotitaustan vaikuttavan edelleen koulutusvalintoihin, opiskelupaikan saamiseen ja koulutusuran pituuteen. Koulutetuimpien ja hyvässä asemassa olevien vanhempien jälkeläiset ovat tässä vertailussa voittajia.

Nevalan mukaan koulutus onkin edelleen eriarvoista – ja jossakin määrin myös eriarvoistavaa.

Elitismin viimeinen linnake

Duunaritausta on edelleen tietyillä koulutusaloilla melkoinen harvinaisuus. Lääketiede on ala, jonka opiskelijat ovat yläluokkaisia ja korkeasti koulutetuista perheistä. OKM:n raportin mukaan lääketieteen opiskelijoista 49 prosentilla vanhemmista vähintään toisella on joko ylempi korkeakoulututkinto tai lisensiaatin tai tohtorin tutkinto.

Alan opiskelijoiden taustoja selittää alan pieni sisäänottomäärä. 2010-luvullakin lääketieteen suhteellinen osuus uusista opiskelijoista on pienempi kuin 1980-luvulla, kuten oululaisen Matti Salon tutkimuksesta ilmenee. Esimerkiksi Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan lääketieteen koulutusohjelmaan keväällä 2015 pyrki 1157 hakijaa, joista hyväksytyksi tuli 145.

”Tiukka karsinta suosii ylempien ryhmien lapsia, joilla on varaa ja aikaa panostaa kokeisiin”, Nevala sanoo.

Nevalan mukaan lääketieteellisen alan yläluokkaisuus vaikuttaa olevan melko pysyvä ilmiö. Tätä selittää sekin, että lääkärin ammatti usein periytyy vanhemmalta lapsilleen.

”Jos alalle otettaisiin 10 kertaa enemmän opiskelijoita, tilanne voisi tasoittua. Mutta tätä Lääkäriliitto ei koskaan tule sallimaan.”

Opiskelijan luokkaretki

Akateeminen koulutus oli vanhemmille ikäluokille varsin varma väylä luokkanousuun.

Etenkin 1960-70 -luvuilla teollistumisen edetessä suomalaiset kouluttautuivat oikein urakalla. Valitettavasti 2000-luvulla kaikilla maisterinpapereilla ei enää kivuta arvoasteikossa ylöspäin.
Nevalan mukaan sosiaalista nousua hidastaa ensinnäkin keskiluokan kasvaminen sen piirissä jo olevien jälkeläisissä, mikä hidastaa alemmassa luokissa olevien nousua joukkoon. Sosiaalinen liikkuvuus on nykyään vähäisempää.

Lisäksi maisterintutkinto ei tarjoa automaattista hissimatkaa alaluokasta huipulle.

”Vaikka meillä ei ole eliittiyliopistorakennetta, koulutuksessamme näkyy samat erot, jotka maailmalla vallitsevat eri yliopistojen välillä. Meillä nämä erot ovat eri tieteenaloihin piiloutuneita. Tästä asiasta puhutaan aika vähän, vaikka näillä onkin olennainen merkitys.”

”Koulutus on edelleen yksi sosiaalisen nousun väylä, mutta tieteenalat ovat keskenään hyvin erilaisia. Esimerkiksi humanistis-luonnontieteissä työllistyminen on yleensä huonompaa kuin muilla, ja alalla joudutaan tottumaan pätkätöihin. Ero lääkäriin ja lakimieheen on selvä. Jos haluaa tehdä luokkanousun, kannattaa valita ala, joka johtaa yhteiskunnan huipulle”, Nevala sanoo.

Nevalan mukaan suomalainen yliopistolaitos on lohkoutunut. Eri aloilta on mahdollista ponnistaa täysin erilaisiin yhteiskunnallisiin asemiin.

Toisin kuin Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa, joissa yhteiskunnan huipulle noustaan käytännössä aina tiettyjen eliittiyliopistojen (Yhdysvalloissa esimerkiksi Yale ja Harvard, Iso-Britanniassa Oxford ja Cambridge) kautta, Suomessa reitti yläluokkaan kulkee eri tieteenalojen kautta. Statusaloille lääketieteen, oikeustieteen ja kauppatieteen pariin valikoituminen on yksi yhteiskunnallisen uusiutumisen muodoista.

”Vaikka meillä ei ole eliittiyliopistorakennetta, koulutuksessamme näkyy samat erot, jotka maailmalla vallitsevat eri yliopistojen välillä. Meillä nämä erot ovat eri tieteenaloihin piiloutuneita. Tästä asiasta puhutaan aika vähän, vaikka näillä onkin olennainen merkitys.”

Luokasta ja luokkaeroista puhumista aristellaan 2010-luvulla. Vallalla on ollut käsitys, jonka mukaan yläluokkaa ja työväenluokkaa ei enää ole, sillä kaikki kuuluvat yhdessä keskiluokkaan.
Kuten Sauli Niinistön taannoisessa presidentinkampanjassa todettiin: Vastakkainasettelujen aika on ohi.

Näin ei Nevalan mukaan ole.

”Tutkimukset ovat osoittaneet sen, etteivät luokat ole minnekään hävinneet, ne vain muotoutuvat eri tavalla.”

Tasa-arvoa teoriassa

Koulutustaustan merkittävyyden ja sitä koskevien tutkimusten tulosten painoarvo julkisessa keskustelussa on nykyään pienempi kuin vaikka 1970–90 -luvuilla. Tasa-arvoisen koulutuksen jatkumiseen omalla painollaan on kenties liikaa tuudittauduttu.

”Tuntuu, että kun meillä on hyvä peruskoulu ja yhtenäinen, ilmainen yliopisto, tasa-arvo toteutuu automaattisesti, eikä asiaan tarvitse kiinnittää huomiota. Poliittisesti tämä on herkkä aihe.”
Nevalan mukaan koulutuksen tasa-arvoisuudesta puhutaan paljon, mutta sen eteen tehdään loppujen lopuksi varsin vähän.

Esimerkiksi keskustapuolue esitteli kuluvan vuoden helmikuussa välikysymyksen tasa-arvoisen koulutuksen tulevaisuudesta. Erityisesti toisen asteen koulutuksen järjestämisestä huolta kantavassa välikysymyksessä asia muotoillaan näin:

”Asiantuntijat ovat varoittaneet koulutuksen tasa-arvon murenemisesta. – – Asuinpaikka ja vanhempien varallisuus vaikuttavat suomalaisten lasten ja nuorten koulutusmahdollisuuksiin yhä enemmän. – – Tasa-arvoinen koulutus on Suomen vahvuus myös tulevaisuudessa. Tasa-arvon mureneminen on estettävä.”

Mutta kuinkas sitten lopulta kävikään: tänä syksynä Suomen uusi hallitus esitteli pääministeri Juha Sipilän (kesk.) johdolla hallitusohjelman, jossa opetuksesta, tieteestä ja koulutuksesta leikataan 541 miljoonaa euroa. Leikkaukset kurottivat myös syvälle opiskelijan kukkaroon, sillä pitkällä aikavälillä opintotuen säästötavoite on 150 miljoonaa euroa, opintotuen sitominen indeksiin päättyy ja opintolainan osuus tuesta kasvaa.

Opiskelijajärjestöt pöyristyivät leikkaussuunnitelmista, onhan opiskelijalle maksettavalla opintotuella paljon myös symbolista merkitystä. Valtion maksaman opintotuen ajatuksena on ollut taata tasapuolisesti opiskelumahdollisuus myös vähävaraisille.

Arto Nevalan mukaan tutkimukset osoittavat, että opintojen rahoitukseen tai maksullisuuteen kohdistuvat muutokset vaikuttavat negatiivisesti alemman ja keskiluokan opiskeluhalukkuuteen.
Myös vanhempien varallisuus- ja työtilanne heijastuu nimenomaan alempien luokkien opiskeluhaluihin. Vanhempien parantunut talous- ja työllisyystilanne näyttää edistävän useamman näistä ryhmistä lähtöisin olevan opiskelua, taloustilanteen synkentyessä tulos on päinvastainen.

”Esimerkiksi 1990-luvun lamavuosina voitiin nähdä aika nopeasti vaikutukset alempien luokkien koulutushalukkuuteen.”

Tätä on kompensoitu juuri erilaisilla opintotukimuodoilla. Valtion tukemia lainoja opiskelijoille alettiin myöntää vuodesta 1959 alkaen. Opintotukeen lisättiin asumislisä vuonna 1977, jonka jälkeenkin opintotuki pysyi pitkään opintolainapainotteisena, kunnes opintorahaa korotettiin vuonna 1992.

Nevalan mukaan opintotuen vaikutus ei ole enää 2000-luvun alussa kuitenkaan ollut yhtä kannustavaa kuin aiemmin. Siksi vanhempien taloudellinen asema sekä opiskelijoiden työssäkäynnin merkitys opintojen rahoituksessa on korostunut. OKM:n raportin mukaan Suomen korkeakouluopiskelijoista noin puolet työskentelee opintojen ohella, ja yli 60 prosenttia kokee rahojen riittämisen vaikeaksi.

Juhlavat puheet suomalaisen koulutuksen tasa-arvosta ja toisaalta esitetyt toiveet Suomeen saatavista ison rahan ”huippuyliopistoista” tai ”eliittiyliopistoista” eivät sovi saumattomasti yhteen.

”Olisi reilua sanoa ääneen, että haluamme yliopistokoulutuksen maksulliseksi, vaikka se sitten heikentäisikin tasa-arvoa. Sen sijaan on epäreilua puhua yhtä ja toimia toisin.”

 

Lue opiskelijoiden kokemuksia siitä, miten duunaritausta vaikutti yliopisto-opiskeluihin Oulussa.

 

Jutun lähteinä on käytetty Opetus- ja kulttuuriministeriön Opiskelijatutkimus 2014 -raporttia,  Arto Nevalan artikkelia ”Tasa-arvo etenee hitaasti – yliopisto-opiskelijoiden sosiaalinen tausta 2000-luvun alun Suomessa ”(2005), Osmo Kivisen, Juha Hedmanin ja Päivi Kaipaisen artikkelia ”Koulutusmahdollisuuksien yhdenvertaisuus Suomessa – eriarvoisuuden uudet ja vanhat muodot” (2012).

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Vaalit tulevat, mutta aikovatko opiskelijat äänestää? (video)

Syksyn 2015 edustajistovaalit ovat OYY:n historian ensimmäiset sähköiset vaalit. Äänestäminen onnistuu siis sujuvasti, vaikka olisit vaalien aikaan vaihdossa tai sairaana.

Sähköinen ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 28. lokakuuta klo 9.00, ja päättyy varsinaisena vaalipäivänä keskiviikkona 4. marraskuuta klo 15.00. Lue lisää vaaleista Anni Hyypiön jutusta Hei, mistä ihmeestä nyt äänestetään?

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää:

Kurssi kohtaamiseen

Ikääntyneiden vapaaehtoisena kaverina Toni Aaltonen on huomannut, että potilaat eivät ole oppikirjaesimerkkejä, mustaa valkoisella. Sen sijaan ihmisten elämä koostuu useista harmaan sävyistä.

TEKSTI Sanna Häyrynen

KUVAT Suvi Vinblad

Lääketiedettä opiskeleva Toni Aaltonen käy ikään kuin itse järjestämäänsä henkilökohtaista soveltavaa kurssia, jossa hän kohtaa potilaita vastaanottotilanteen ulkopuolella. Vapaaehtoisena keikkakaverina Aaltonen auttaa ikäihmisiä esimerkiksi apteekkiasioilla, saattaa hammaslääkäriin tai etsii oikean osaston OYS:n sokkeloista.

”Kun tulen taksilla potilaan kanssa tämän kotoa vastaanotolle, minulla on erilainen käsitys kokonaisuudesta kuin lääkärillä, joka ei näe vastaanottotilanteen taakse”, Aaltonen on havainnut.

Lääketieteen opiskelijana hän on päässyt terveyskeskuslääkärin vieressä seuraamaan muutaman päivän ajan potilaiden virtaa. Vaikka tapaukset voisi lääketieteellisesti kategorisoida diagnoosiensa perusteella samanlaisiksi, Aaltonen huomauttaa, että jokaisella on oma taustansa ja erilaisia syitä toimintaansa. On otettava huomioon se, mitä potilaat ovat aiemmin kokeneet. Juuri näitä asioita pöytänsä ääressä istuva lääkäri ei välttämättä hoksaa.

”Olen kuullut, että suurin osa hoitovirheistä johtuu lääkärin ja potilaan kommunikaation ongelmista”, Aaltonen muistelee. Siksi ihmisen kohtaamisen harjoittelu ei ole turhaa.

Auttaja kuuntelee

Kaikki alkoi karamellista. Juuri Ouluun muuttaneena lääketieteen fuksina Aaltonen seisahti Oulun Diakonissalaitoksen (ODL) vapaaehtoistoiminnan esittelypöydän ääreen kampuksen aulassa. Hän ei kehdannut syödä tarjottuja makeisia kuuntelematta, mitä esittelijöillä oli sanottavanaan.

”Olin kyllä miettinyt vapaaehtoistöitä jo aiemmin. Tässä vapaus ratkaisi”, opiskelija arvioi.

ODL:n keikkavapaaehtoisena hän saa sähköpostilla tai puhelimitse ilmoituksia avustuskeikoista, joita vastaanottaa noin pari kertaa kuussa. Yhdellä keikalla aikaa voi vierähtää puolestatoista viiteen tuntiin.

Ikäihmisten seuraan Aaltonen tottui, kun ovelta ovelle kiertäneenä markkinatutkimushaastattelijana jäi toisinaan kahville ventovieraiden luo.

”Näin, että monet olivat aika yksinäisiä ja halusivat kertoa asioistaan minulle. Kun sanoin, että olen hakemassa lääkikseen, sain kuulla tarinoita huonoista lääkärikokemuksista. Välillä he kertoivat sota-ajoista.”

Aaltonen toivoisi, että ikäihmisillä olisi enemmän paikkoja, joihin mennä tapaamaan toisiaan. Hoitokodeissa seuraa on, mutta niihin kaikki apua tarvitsevat eivät pääse. Kotihoitajien käynnit voivat Aaltosen mukaan olla rutiinitoimituksia, joissa aitoa kohtaamista tai kuuntelua ei synny. Keikkavapaaehtoinen ei tee hoitajien töitä, vaan auttaa arjessa.

Keinot löytyvät

Toni Aaltosta on joka kerta ollut vastassa eri ikäihminen. Hän sanoo tykkäävänsä uusista ihmisistä ja uusista tilanteista.

”Katselen hetken, minkälainen persoona on kyseessä ja mietin, miten hänelle kannattaisi puhua”, Aaltonen kuvailee. Keikkavapaaehtoisella on hyvä olla sosiaalisten tilanteiden lukutaitoa ja kykyä mukautua vaihteleviin tilanteisiin.

”Ennen saatoin vähän pelätä vanhenemista, mutta olen nähnyt, että elämä voi olla silloinkin hyvää. Tärkeintä on, miten kulloiseenkin elämäntilanteeseen suhtautuu.”

Kerran avustettava jätti avaimensa kotiin, kun lähti keikkakaverin kanssa lääkärikäynnille. Aaltoselle sanottiin, että avustettavan voi jättää oven taakse odottamaan talonmiestä.

”En jättänyt häntä siihen, vaan reissun päätteeksi halusin etsiä avaimet, jotta ne eivät jäisi seuraavalla kerralla kotiin. Niitä etsittiinkin sitten tunti, koska hän oli laittanut ne aika erikoiseen paikkaan”, kertoo Aaltonen.

Hän ei lamaannu ongelmista, vaan saa hyvän mielen, kun keksii tilanteisiin ratkaisut. Oikeasti hankalia tapauksia ei eteen ole sattunut. Jos joku erehtyy puhuttelemaan Aaltosta esimerkiksi klopiksi tai muuten provosoimaan, hän antaa kommenttien mennä menojaan. Taksimatkojen aikana opiskelija ja ikäihmiset puhuvat hyvässä hengessä harrastuksistaan, arjestaan tai vaikkapa Oulun historiasta.

Kuplasta ulos

Keikkakaverina Aaltonen mainitsee suurimmaksi opikseen elämän perspektiivien huomaamisen. Hän tapaa ihmisiä, joita muuten ei kohtaisi ja kuulee tarinoita, jotka jäisivät pimentoon. Oma kupla on puhjennut.

”Yleensähän sitä on tekemisissä aika samanlaisten tyyppien kanssa, mutta tässä näkee, että asiat elämässä voivat olla hyvinkin toisin kuin itselläni”, hän pohtii.

Aaltonen on oivaltanut, miten monella tavalla ihmiset voivat sosiaalisissa tilanteissa toimia, esimerkiksi vaatia oikeuksiaan tiukasti. Joskus liiankin mukautuvaksi tunnustautuva Aaltonen sanoo ottaneensa heistä mallia.

Keikkakaverina reilun vuoden verran toimittuaan hän ajattelee, ettei ole oikeaa tai väärää tapaa olla, vaan monta erilaista. Häntä jaksaa edelleen yllättää, miten positiivisina sairaatkin vanhat ihmiset jaksavat pysyä.

”Ennen saatoin vähän pelätä vanhenemista, mutta olen nähnyt, että elämä voi olla silloinkin hyvää. Tärkeintä on, miten kulloiseenkin elämäntilanteeseen suhtautuu”, Aaltonen kiteyttää.

 

Kuka?
» Toni Aaltonen
» 23 vuotta.
» Kotoisin Forssasta, asuu Tuirassa.
» Opiskelee Oulun yliopistossa lääketiedettä toista vuotta.
» Työskennellyt viimeiset kolme kesää rantapelastajana. Tehnyt myös markkinatutkimusta ovelta ovelle kiertävänä haastattelijana.
» Oulun Lääketieteellisen Killan apuisäntänä vastaamassa kiltatalo Walhallasta ja tapahtumien järjestämisestä. Lukioaikoina opiskelijoiden hallituksessa.
» Vapaa-ajalla ikääntyneiden keikkakaverina Oulun Diakonissalaitoksen kautta.
» Harrastaa crossfitiä, thainyrkkeilyä, voimajoogaa ja lenkkeilyä. Koripalloilijan pelipaikalta siirtynyt tuomarin tehtäviin. Katselee paljon elokuvia.
» Lapsena unelma-ammatti oli lääkäri. Välillä mietti myös koripalloammattilaisuutta.
» Haaveilee valmistumisesta ja työelämään siirtymisestä sekä onnellisuudesta.
» Toivoo, että ihmiset ottaisivat asioista selvää ennen kuin avaavat suunsa ja antavat kannanottoja.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Minun Ouluni on kaupunki

Sanna Häyrynen huomasi, ettei kuulu asuinpaikkansa kohderyhmään.

Räjähdysten jälkeen tyhjenivät kivijalkaputiikit, seuraavaksi lähtee perinteikäs tavaratalo. Kohta kaupungin ytimeen pääsee kirjaimellisesti, kun kallioparkki kaiken paukkeen jälkeen valmistuu.

Polkupyörät ajelehtivat keskustan kaduilla tyrkyllä varkaille, koska sopivaa parkkitilaa tarjotaan niukasti. Autoton pyöräkansa, opiskelijat, onkin sijoitettu mukavan matkan päähän metsälähiöihin. Tällainen on paikka, joka julistautuu Pohjois-Skandinavian pääkaupungiksi.

Odotan hetkeä, kun tietty osuuskaupparyhmä valtaa neljä korttelia Rotuaarin ympäriltä ja rakennuttaa oman bonuskuutionsa. Siellä S-liikkeestä toiseen pääsisi tepastelemaan sisäsiltoja pitkin. Volvo jäisi lämmittelemään Kivisydämeksi nimetyn kallioparkin uumeniin, eräänlaiseen kiviarinauuniin. Jauhelihat ja uudet kurahaalarit takakontissa voisi sitten hurauttaa moottoritien varren pientaloalueelle saunomaan.

Pyöräilevänä, keskustan kupeessa yksiössä asuvana opiskelijana en tunne tätä keski-ikäisille suunnattua ja keskitylsistyvää nurkkakuntaa omakseni.

Muistan, kun kymmenen kesää sitten Kuusisaaren pimentyneessä heinäkuun yössä Samuli Putro lauloi, että tämä on kuitenkin minun kaupunkini. Silloin ei jytissyt maan alla, vaan ilotulitukset värittivät taivaan. Itkin ja ajattelin, että tämä todellakin on minun kaupunkini.

Olin naapurikunnan reunamilta festaroimaan päässyt teini, joka haaveili nuoren aikuisen elämästä juuri tässä kaupungissa. Päätin jäädä, vaikka moni lähti. Minulle Oulu näyttäytyi varsinaisena citynä, jossa oli tarjolla aktiviteetteja ja mahdollisuuksia.
Enää en voi ajatella samalla tavalla. En luota, että pian tuoreena maisterina löydän töitä täältä. Vapaa-ajan huvitkin ovat rajalliset.

Käsitykseni mukaan kaupunki on paikka, jossa on eläväistä liiketoimintaa – sanan varsinaisessa merkityksessä ja fyysistä liikettä. Sitä, että seutu ei jämähdä ja siellä näkyisivät eri ihmisryhmät, jopa nuoret, jotka janoavat elämää ja toisiaan.

Opiskelijoilta odotetaan Oulun ja koko Suomen kuntoon laittamista, mutta saamme tehdä sen eristyksissä ja näkymättömissä. Entisen suoalueen päällä meillä on riemunkirjava ja poikkitieteellinen yliopistorakennus, jonka kattojen alla muhii valtava potentiaali.

Mitä jos me eri alojen ajattelijat ja asiantuntijat yhdessä keksisimme jotain sellaista, mitä tässä kaupungissa ei ole osattu kuvitellakaan? Mitä jos yliopiston varrelta napattaisiin satunnaisotannalla viisi opiskelijaa ja heitettäisiin heidät samaan huoneeseen ideoimaan? Jos rajoja ei olisi, he voisivat vallata vaikka tyhjän liiketilan ja toteuttaa suunnitelmansa. Sillä ehkä rajoja ei olekaan.

Eihän se ole kuin tulla näkyviin ja tehdä tästä meidän kaupunkimme.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Oman keittiön huumaava vapaus

Carita Fredriksson leipoo monta kertaa kuussa, testailee uusia reseptejä ja miettii, pitäisikö kananmunat ostaa luomuna.

TEKSTI Veera Adolfsen

KUVAT Anna Mansisto

Leikkuulauta napsuu, kun 20-vuotias Carita Fredriksson pilkkoo paprikaa keittiössään Raksilassa. Oulun yliopistossa vuoden fysiikkaa opiskelleen Fredrikssonin menussa on tänään feta-paprikapiirakkaa ja suklaaruutuja, sillä hän pitää leipomisesta.

”Piirakan ohjeen löysin netistä. Suklaaruutuja olen leiponut jo ihan pienenä, en edes tiedä keneltä olen ne oppinut. Se on kätevä ohje, tulee äkkiä ja onnistuu aina”, Fredriksson kertoo ja napsauttaa sähkövatkaimen päälle.

Munat ja sokeri vaahtoutuvat nopeasti, ja Fredriksson ryhtyy sekoittamaan niihin vehnäjauhoja ja kaakaojauhetta. Piirakan valmispohja saa sulaa pöydällä kaikessa rauhassa.

Fredriksson kiistää, että ruoka olisi hänelle harrastus. Arjessa ei hifistellä: keittiössä yleisimmin valmistuva ruoka on jauheliha-makaronisekoitus.

”Olen vain aina tykännyt leipoa ja olla keittiössä. Meillä on perheessä perinne, että etsin koko vuoden överisuklaisinta kakkureseptiä ja leivon sitten isälle synttärikakun.”

Ruuan eettisyys mietityttää

Kun Carita Fredriksson muutti vuosi sitten pois vanhempiensa luota, hän innostui muustakin ruuanlaitosta kuin leipomisesta. Hänestä on mahtavaa, kun on oma keittiö ja vapaus tehdä sellaista ruokaa kuin haluaa. Kukaan ei valita, jos tekee vääränlaista ruokaa.

”Olen testaillut kaikkia sellaisia ruoka-aineita, mitä meillä ei kotona ole ikinä syöty kuten kesäkurpitsaa ja pestoa. Kesäkurpitsalasagnesta, jossa oli lasagnelevyjen sijaan kesäkurpitsaa, tuli tosi hyvää mutta liian märkää, vaikka yritin itkettää kesäkurpitsasta nesteet ulos”, Fredriksson nauraa ja levittää paprikan- ja sipulinpalat piirakkapohjalle. Suklaaruututaikina ruskistuu jo pellillä uunissa.

Kaikesta voi päätellä, että Fredriksson viihtyy keittiössä. Ainoa, mikä fysiikanopiskelijaa mietityttää, on ruuan eettisyys.

”Olisi kivaa käyttää eettisempiä raaka-aineita, mutta luomuliha on tosi kallista. Munien ostamista luomuna olemme miettineet. Ja mitä ihmettä vaikka maidon kanssa pitäisi tehdä? Nyt on ollut niin paljon luomumaitoskandaaleja, että sekään ei tunnu oikein hyvältä vaihtoehdolta. Kauramaito on onneksi hyvää.”

Ei pelkkää polttoainetta

Opintojen ohessa Fredriksson on tehnyt töitä McDonald’silla. Hän sanoo, että se on opettanut uudenlaista arvostusta ruokaa kohtaan. Varsinkin ruokahävikki hirvittää, kun joutuu heittämään ruokaa sulkemisajan jälkeen roskiin – niin kuin monissa ravintola-alan työpaikoissa.

”Olisi hyvä, jos säädettäisiin laki, että ravintoloiden ja kauppojen pitäisi lahjoittaa yli jäävä ruoka pois. On tosi hankala nähdä, kuka siinä häviäisi”, Fredriksson pohtii.

Mikä ruuassa sitten on Carita Fredrikssonin mielestä tärkeintä? Ainakaan se ei ole pelkkää polttoainetta, sanoo lääketieteellisen valintakokeisiin viime kevään ajan opiskellut oululainen. Vaikka terveellisyys on tärkeää, pelkkien ravintoarvojen tuijottaminen ei kiinnosta.

”Ruoka on nautinto, kun se on hyvää ja sitä saa syödä kaikessa rauhassa. Kiireessä syöminenhän on kamalaa”, hän kiteyttää ja ottaa tuoksuvan kasvispiirakan ulos uunista.

Nyt ei onneksi ole kiire.

Veera Adolfsen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan viestintäsihteerinä työskentelevä sosiologian opiskelija, jota kiinnostaa kieli.

Lue lisää: