Tiina Kemppainen ja Annukka Sailo työskentelevät Oulun yliopistossa opinto-ohjaajina. Toisin kuin peruskoulu- ja lukiomaailmasta tutut opinto-ohjaajat, he eivät ohjaa opiskelijoita jatko-opintoihin. Heidän työaikansa täyttävät aivan muut asiat.
– Ohjaan opiskelijoita, joilla on joitakin erityisiä haasteita, kiteyttää luonnontieteellisessä tiedekunnassa työskentelevä Tiina Kemppainen.
Opinto-ohjaus ei ole vielä vakiintunut osa yliopiston toimintaa. Opinto-ohjaajien rahoitus tulee Oulun yliopiston Noste-kehittämisohjelmasta, ja tällä hetkellä rahoitusta on myönnetty tämän vuoden loppuun saakka.
Noste-kehittämisohjelma
- Tarkoituksena on vastata yliopiston haasteisiin, joita ovat muun muassa ikäluokkien pieneneminen ja tutkintojen hidas valmistumisnopeus.
- Ohjelman myötä myös Oulun yliopiston kilpailukyky paranee.
- Ohjelma on saanut rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä.
Luonnontieteissä henkilökohtaista apua ja palvelujen markkinointia
Tiina Kemppainen työskentelee opinto-ohjaajana kolmatta vuotta. Käytännössä hän auttaa opiskelijoita esimerkiksi tehtävien priorisoinnissa ja aikataulutuksessa. Hän myös auttaa, jos opiskelija haluaa palata opintoihin kevyemmällä opintosuunnitelmalla.
Opinto-ohjaus on lähtökohtaisesti pitkäaikainen prosessi. Kemppainen kertoo tapaavansa suurta osaa opiskelijoista yli viisi kertaa. Yleensä ensin tavataan kahden tai kolmen viikon välein. Myöhemmin tapaamisia on esimerkiksi joka periodin alussa.
Joskus Kemppainen on joutunut ohjaamaan opiskelijoita YTHS:lle. Käynti opinto-ohjaajan luona vaatii nimittäin opiskelukykyä. Monella ohjaukseen tulevalla opiskelijalla on tosin jo valmiiksi hoitokontakti YTHS:lle.
Vaikka opinto-ohjaajan ja -psykologin toimenkuvissa on päällekkäisyyksiä, on opinto-ohjaajalle silti tarvetta. Luonnontieteiden kaltaisille generalistialoille on Kemppaisen mukaan tyypillistä, että opinnot venyvät ja että reitti tiettyyn ammattiin ei ole aina selvä. Opinto-ohjaaja pystyy silloin keventämään omaopettajien ja koulutussuunnittelijoiden työkuormaa. Varsinkin, jos viimeksimainittujen osaaminen on äärirajoilla.
Kemppainen nostaa vahvuudeksi sen, että hän työskentelee lähellä tiedekuntaa. Silloin hän on myös lähellä henkilökuntaa ja opiskelijoita, minkä ansiosta kynnys ottaa yhteyttä madaltuu.
Koko opinto-ohjaukseen varattu aika ei kulu opiskelijoiden tapaamiseen. Kemppaisen työnkuvaan kuuluu myös omaopettajien ja opintopalveluiden tukeminen ja toisaalta myös henkilökunnan tietoisuuden lisääminen tukipalveluista.
Uutena aluevaltauksena Kemppainen järjesti viime syksyn uusille opiskelijoille infotilaisuuksia, joissa hän jakoi vinkkejä yliopistossa opiskeluun.
Oposta tuli opo
Alkujaan kasvatustieteitä Oulun yliopistossa opiskellut Kemppainen on työn ohessa kouluttautunut opinto-ohjaajaksi. Hän onkin työskennellyt opiskelijoiden kanssa jo ennen nykyistä työtään. Esimerkiksi silloisessa kasvatustieteiden tiedekunnassa hän piti orientaatiokurssia ja työelämään tutustuttavia kursseja sekä ohjasi harjoitteluita.
Kutsu tehtävään tuli luonnontieteellisestä tiedekunnasta. Kun Kemppaista pyydettiin työhön, oli hän heti valmis. Kemppainen sai vaikuttaa merkittävästi siihen, millaiseksi opinto-ohjaajan työ muotoutuisi.
– Kiinnostuin siitä välittömästi. Arkityöhön on kiva saada myös vaihtelua, Kemppainen kertoo.
Ennen opinto-ohjaajan pestiä Kemppainen työskenteli suunnittelijana Oppimisen tuen ja hyvinvoinnin keskuksessa sekä sen edeltäjässä ohjauspalveluissa. Hankkeen myötä Kemppaisen työaika on jakautunut tasan vanhan työn ja opinto-ohjaajan työn kesken. Keskuksessa Kemppaisen työpäivät koostuvat omaopettajatoiminnan koordinoinnista, mikä käytännössä tarkoittaa perehdytysmateriaalin tekoa, tapahtumien järjestämistä ja kirjanpitämistä omaopettajista.
Missä opiskelijat?
Pitkään opiskelijoiden kanssa työtä tehneen kanssa puhuessa on pakko kysäistä, ovatko opiskelijat muuttuneet vuosien varrella.
– Opiskelijat ovat nykyään enemmän muualla kuin yliopistolla, ja joskus heitä on hirveän vaikeaa tavoittaa, Kemppainen vastaa.
Vastapainoksi osa opiskelijoista on erittäin aktiivisia. Kemppainen on huomannut, että viime aikoina on tapahtunut polarisaatiota opiskelijoiden keskuudessa. Tietenkään kaikki opiskelijat eivät ole koskaan olleet samasta puusta.
– Osa häviää jonnekin. Osa on taas todella aktiivisia ja kantaaottavia, hän jatkaa.
Syyksi polarisaatiolle Kemppainen epäilee koronaa ja opiskelijoiden heikkoa taloudellista tilannetta. Koronan myötä joillekin on ollut todella vaikeaa tulla kampukselle. Heikon taloudellisen tilanteen myötä opiskelijat joutuvat tekemään töitä, mikä taas vie aika opiskelulta ja muilta aktiviteeteilta.
Vapaa-ajalla luontoliikuntaa ja dekkareita
Oulunsalossa asustelevan Kemppaisen vapaa-aika kuluu varsin tavallisten asioiden parissa. Hän kertoo viettävänsä paljon aikaa kotona ja luonnossa. Vaikka kasvatustieteitä opiskellut Kemppainen ei pysty antamaan apua opintojen sisältöön liittyvissä asioissa, kertoo hän silti olevansa kiinnostunut biologian teemoista. Haastattelua edeltäneenä viikonloppuna hän on seurannut juuri kotipihalle asennetun linnunpöntön härdelliä.
– Onkohan siinä pönttötaistelua vai mitä? hän pohtii.
Kajaanista ponnistava Kemppainen kuvailee itseään valoisasti asioihin suhtauvaksi ja innostuvaksi persoonaksi, vaikka mukana on myös kainuulaista rauhallisuutta. Sellaista, ettei nyt liikaa innostuta kuitenkaan. Luonteenpiirteet eittämättä tukevat häntä työssään.
Pienen empimisen jälkeen Kemppainen löytää myös kehityskohteita itsestään. Vaikka taustalla on pitkä ura yliopiston eri tehtävissä, huomaa hän kaipaavansa innovatiivisuutta. Joskus tekisi hyvää myös se, ettei alkaisi käsittelemään asioita liikaa opiskelijan puolesta.
Tulevaisuuttaan Kemppainen kommentoi lyhytsanaisesti. Vaikka tällä tietoa opinto-ohjaajan työt päättyvät, jatkuu hänen pitkä uransa yliopistolla tutussa suunnittelijan tehtävässä.
Humanistien opo jahtasi opiskelijoita ja vetää ryhmiä
Annukka Sailo on tehnyt humanistisessa tiedekunnassa opon tehtäviä vuoden 2025 alusta asti ensin päätoimisena, mutta sittemmin pienemmällä työajalla. Tällä hetkellä Sailon opinto-ohjaukseen varatun työajan täyttää lähinnä itsenäisen työskentelyn ja opinnäyteryhmien vetäminen.
Alkuvaiheessa keskeinen osa Sailon työtä oli ottaa yhteyttä opiskelijoihin, joiden opinnot olivat viivästyneet tai keskeytyneet, ja tarjota apua heille. Käytännössä Sailon apu on ollut keskustelua ja käytännön asioiden selvittelyä opiskelijan puolesta.
Sailon työ ei ole mennyt hukkaan. Hänen mukaansa moni opiskelija on palannut opintoihin yhteydenottojen myötä. Sailon luotsaaman opinnäyteryhmän ansiosta moni opiskelija on saanut työnsä valmiiksi. Ryhmistä on ollut myös toisenlaista hyötyä, sillä monet opiskelijat ovat saaneet niistä seuraa ja vertaistukea.
Ihmeiden tekemisestä ei ole kyse. Sailon mukaan jo se, että oppiaineen ulkopuolinen ihminen ottaa yhteyttä on joillekin merkittävää. Opettajaan verrattuna tällaisen henkilön kanssa puhuminen on joskus myös helpompaa.
Myötätuntoa peliin
Kertoessaan työstään Sailosta välittyy armollisuus. Hän korostaa useaan otteeseen, että opiskelijoiden haasteet ja ongelmat ovat lopulta aika pieniä, eikä niitä kannata murehtia tai hävetä liikaa.
– Pienet ongelmat ja viivästymiset on ihan tavallisia. Se ei tarkoita, että olisi jotenkin epäonnistunut, Sailo korostaa.
Sailon mukaan ongelmia voi olla myös hyvillä opiskelijoilla. Opinnäyteryhmässä on esimerkiksi käynyt opiskelijoita, jotka ovat saaneet työstään lopulta parhaan arvosanan. Sailo muistuttaa, ettei opinnäytteen viivästyminen johdu siitä, että olisi kyvytön opiskelija.
Joskus Sailon kohtaamilla opiskelijoilla on toki ollut suurempia haasteita. Silloin heitä on ohjattu esimerkiksi opintopsykologin luokse.
Tutkija, opettaja ja opinto-ohjaaja
Sailo päätyi opinto-ohjaajaksi sattumalta. Ennen pestiään hän työskenteli tutkijana, mutta tutkimusprojekti päättyi ja samalla opohanke sai rahoitusta. Sailo arvelee, että hänen opettajataustansa vaikutti valintaan.
Koulutukseltaan Sailo on historian aineenopettaja ja filosofian tohtori, ja opetuskokemusta on kertynyt aina peruskoulusta yliopistoon. Sailolla on takanaan myös opinto-ohjaajan opintoja, muttei kuitenkaan pätevyyttä.
Opetus- ja ohjaustyö ovat mielekkäitä tehtäviä Sailolle, sillä hänestä tuntuu etuoikeutetulta olla tekemisissä energisten opiskelijoiden kanssa. Varsinaisena intohimonaan Sailo pitää kuitenkin tutkimusta.
– Eihän kukaan muuten lähde näin hullulle alalle.
Opinto-ohjaajan rooli ei ole yliopistomaailmassa vielä täysin selkeä. Jo yhden yliopiston sisällä eroa opinto-ohjaajien työnkuvassa. Muiden yliopistojen verkkosivujen perusteella jokaisessa yliopistossa, jossa opinto-ohjaajia työskentelee, on työnkuva erilainen. Tätä selittänee se, että Kemppaisen mukaan opinto-ohjaajat ovat olleet lähinnä lyhytaikaisia kokeiluja.
Molempien Oulun yliopiston opinto-ohjaajien työ on loppusuoralla, sillä opinto-ohjauskokeilujen jatkosta ei ole tehty päätöksiä. Sekä Sailo että Kemppainen kuitenkin toivovat, että opinto-ohjaajia olisi myös jatkossa.
Jutusta on poistettu 21.4. klo 13.55 maininta Kemppaisen pitämistä vapaaehtoisista infotilaisuuksista. Tilaisuudet olivat todellisuudessa pakollisia.
