Linnanmaa arkistot - Oulun ylioppilaslehti

Oulun korkeakoulujen ravintolakilpailutuksessa uusi käänne: Unirestan valitus hylätty

Uniresta Oy:n valitus markkinaoikeuteen Oulun yliopiston ravintolapalveluiden kilpailutuksesta on hylätty. Markkinaoikeus ei katso, että Oulun yliopisto olisi toiminut hankinnassa lainvastaisesti. Tulevat ravintoloitsijat Oulun kampuksilla ovat Juvenes Oy ja Sodexo Oy.

Uutiset

TEKSTI Arttu Vuorio

KUVAT Arttu Vuorio

Oulun yliopisto sekä Oulun ammattikorkeakoulu hankkivat kilpailutuksen vuoksi ravintolapalvelut jatkossa muilta toimijoilta kuin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan omistamalta Uniresta Oy:lta. 1.7.2025 lähtien ravintolapalveluita tarjoilevat Linnanmaalle Tampereen ylioppilaskunnan omistama Juvenes Oy ja kansainvälinen Sodexo Oy. Kontinkankaalle palvelut tarjoaa Juvenes Oy.

Kilpailutuksen hävinnyt Uniresta Oy teki valituksen markkinaoikeuteen. Hankintapäätöksestä on aiemminkin valitettu Juveneksen ja Compass Groupin toimesta, joka johti uuteen kilpailutukseen ja kilpailutuskriteerien muuttamiseen. Nyt Unirestan mukaan järjestetty hintakilpailu suosi epäreilulla tavalla suuria yrityksiä. Kilpailutuksessa kyse oli loppupeleissä siitä, mikä yritys onnistuu valmistamaan ja tarjoamaan opiskelijaruokaa kaikista halvimmalla.

Markkinaoikeus hylkäsi Unirestan valituksen, sillä he katsoivat, etteivät Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu ole toimineet julkisia hankintoja koskevia säännöksiä vastaan.

Oulun yliopiston tiedotteessa hankintalakimies Sanna Pikkujämsä korostaa yliopiston toimineen valinnassa lain puitteissa, sillä markkinaoikeuden aiempien päätösten perusteella hinta tuli asettaa pääasialliseksi valintaperusteeksi.

*Unirestan ravintoloita ei 1.7.2025 eteenpäin Linnanmaalla nähdä.*

Kärsiikö laatu?

OYY ja ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO ovat olleet huolissaan siitä, miten kilpailutus vaikuttaa ruuan laatuun. Muualla Suomessa samankaltaisesti tehdyt kilpailutukset ovat johtaneet halvemman ruuan, kuten puuron ja keiton, tarjoiluun useammin. Oulun yliopiston julkaisemassa tiedotteessa kuitenkin todetaan, että päästäkseen hintavertailuun, on palveluntarjoajan täytynyt kohdata korkeat laatukriteerit.

Kilpailutuksen ja ruuan laadun välisestä suhteesta on aikaisemminkin ollut pelkoja. Oulun ylioppilaslehdessä 3/2024 Unirestan myynti -ja markkinointipäälikkö Milja Seppälä esitti huolensa aiheesta. “Pelkällä hinnalla kilpailuttamisella on vaarana, että kova hintakilpailu laskee väkisinkin ruuan laatua ja luulenpa, ettei kukaan ravintolatoimija tätä halua.” Hänen mukaansa korkeakouluruokailun tulisi tarjota opiskelijoille ja työntekijöille sekä terveellistä että monipuolista, kohtuuhintaista ruokaa.

Ravintoloiden toimijat 1.7.2025 lähtien:

Julinia ja Julinia Garden – toimija Sodexo Oy

Lipasto/keskusaula ja Lipaston grilli ja kahvila – toimija Sodexo Oy

Mara, Foobar, Voltti (TSTK), Kerttu (ent. Kastari) ja Smoothiebar (nyk. H2O väylä) – toimija Juvenes Oy

Medisiina Kontinkankaalla – toimija Juvenes Oy

Julkaistu 8.5.20258.5.2025

Arttu Vuorio

Kirjoittaja on toimitusharjoittelija Oulun ylioppilaslehdellä. Kirjottamisen lisäksi hän opiskelee tieteiden ja aatteiden historiaa ja musisoi minkä ehtii.

Lue lisää:

Kutsumusammatissa

Opettajan tärkeimpiä tehtäviä ovat luottamuksen rakentaminen ja turvallisen ilmapiirin luominen, ajattelee vuoden 2024 Jäätävän hyväksi opettajaksi valittu Pietu Halonen.

Ihmiset Opiskelu Tuttu kasvo kampukselta

TEKSTI Tuuli Heikura

KUVAT Tuuli Heikura

Pietu Halonen oli parikymppinen kesälomaansa viettävä tuotantotalouden opiskelija, joka niin monen muun opiskelijan tavoin mietti, mistä tienata opiskelurahoja. Hänen lapsuuden piano-opettajansa tuli lapsuudenkotiin virittämään Halosen pianoa ja mainitsi, että Kempeleessä ei kukaan enää anna soittotunteja. Siitä syntyi Pietun Pianokoulu, joka on edelleen olemassa. Tästä lähti teekkarin polku kohti musamaikan ammattia ja vuoden 2024 Jäätävän hyväksi opettajaksi. Tunnustus jaettiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa Annos 65-vuosijuhlassa lauantaina 22. helmikuuta.

Musiikki on kulkenut Halosen elämässä lapsuudesta asti. Taustalla olivat lapsuuden pianotunnit, kuoro ja bändiharrastus. Halonen kävi myös musiikkilukion. Silti hän päätyi opiskelemaan tuotantotaloutta Oulun yliopistoon.

“Nokialla oli kova imu 2000-luvun taitteessa ja ajattelin, että minusta tulee varmaan jokin projektipäällikkö Nokialle ja lähdin sitten teekkariksi. Musiikin oli määrä säilyä harrastuksena”, Halonen kertoo.

Myös opiskeluaikoina bänditouhut jatkuivat ja jossain vaiheessa Halonen kertoo antaneensa kutsumukselleen periksi. “Tajusin, että ketä mä huijaan, musta tulee musamaikka.” Hän aloitti musiikkikasvatuksen opinnot Oulun yliopistossa vuonna 2005.

Halonen ei siis koskaan päätynyt Nokialle, mutta hukkaankaan tuotantotalouden opinnot eivät menneet. Hänellä on yritys, joka tuottaa musiikkikasvatuksen ohjelmistoja ja oppimateriaaleja. “Hyvin paljon on tarttunut sieltä työkaluja, kuten yrittäjyyttä, projektinhallintaa, ohjelmistotuotantoa ja ohjelmistoliiketoiminnan oppeja”, hän täsmentää.

Halosen urapolku on ollut mahdollisuuksien viitoittama tie. Kasvatustieteen opiskelija oli ajamassa päättöharjoittelunsa loppukahveille, kun hänen piano-oppilaansa äiti, sattumalta erään koulun apulaisrehtori, soitti Haloselle ja kysyi sattuiko hän tietämään ketään musiikinopettajaa. Siellä Halonen vietti reilun vuosikymmenen peruskoulun musamaikkana.

Pikku hiljaa alkoi siirtymä kohti akateemista yhteisöä. Askel kerrallaan Halonen työskenteli sivutoimisena musiikinopettajana Oulun yliopistolla ennen siirtymistään päätoimiseksi vuonna 2021. Nyt hän toimii yliopisto-opettajana musiikkikasvatuksen tutkinto-ohjelmassa. Halosen työn pääpaino on kontaktiopetuksessa, kuten pianon vapaassa säestyksessä sekä luokkamusisoinnissa.

Lapsuuden instrumentista pianosta on tullut työkalu. “Kyllä se on semmoinen pullapitko, että kaikki liittyy kaikkeen”, Halonen tiivistää kysyttäessä millainen rooli musiikilla on nykyään elämässä. Enää hän ei itse soita läheskään yhtä paljon kuin mahdollistaa sitä muille. “Musiikki on nykyään enemmän työkalu, jolla pääsen nostamaan opiskelijoita ja tuettua oppilaita sekä kasvatettua heitä”, Halonen kuvailee. “Saan kyllä yhtä lailla kiksejä siitäkin kuin nuorempana esiintymisestä.”

Kutsumustyössä

Kriteereinä Jäätävän hyvän opettajan palkinnon saamiselle ovat muun muassa motivaatio kehittää omaa työtä ja hyvät pedagogiset taidot. Innostus työtä kohtaan Halosen mukaan hänestä ainakin tihkuu. “Olen kutsumustyössä näköalapaikalla: olin kentällä ja nyt ammennan niitä kokemuksia seuraavan sukupolven opettajille.” Tämä näkyy myös Halosen valintaa puoltavissa palautteissa, mutta päällimmäisenä hänet tunnetaan aktiivisena tutkinto-ohjelman yhteisön jäsenenä ja yhteisöllisyyden edesauttajana.

“Pietu edistää monipuolisesti yhteyttä opiskelijoiden, opettajien sekä ainejärjestön välillä. Hän on esimerkiksi avustanut ainejärjestön hallitusta kampusjamien järjestämisessä henkilökunnan jäsenenä, joka on ollut todella tärkeää musiikkikasvatuksen opiskelijoiden ryhmäytymisen ja kehittymisen kannalta. Hän viestii lisäksi aktiivisesti ainejärjestön hallituksen kanssa ja pitää opiskelijat henkilökunnan puolelta ajan tasalla”, palautteissa kerrotaan Halosen aktiivisuudesta.

Halosen mukaan opettajan tärkeimpiä tehtäviä on luottamuksen rakentaminen ja turvallisen ilmapiirin luominen, jotka taas syntyvät kohtaamisissa ja yhteyden rakentamisessa myös luokkahuoneen ulkopuolella. “Kun se yhteys on rakennettu jo luokan ulkopuolella oli se sitten välitunnilla biljardipöydän ääressä tai kahvilla opiskelijoiden kanssa niin se on valmiina sinne luokkaan astuessa”, hän täsmentää.

Yliopistoympäristössä toimiessa Halonen kokee opiskelijat jo enemmän kollegoiksi kuin oppilaiksi, mutta tuettavaa on edelleen ihan samaan tapaan kuin peruskoulun teinienkin kanssa, keskustelunaiheet vain muuttuvat. Valtaosa opiskelijoista on parikymppisiä uudessa kaupungissa ja uuden äärellä rakentamassa ammatti-identiteettiään, joten keskusteltavaa riittää. “Opiskelijat ovat hyviä keskustelukumppaneita”, hän sanoo.

Halonen saa myös kiitosta siitä, miten kohtaa opiskelijat yksilöinä. “Pietu on kiinnostunut oikeasti musiikkikasvatuksen opiskelijoista, ja pitää huolta että jokaisella opiskelijalla olisi hyvä olla. Hän tulee kyselemään aina opiskelijoiltamme kuulumisia käytävällä kävellessään ja tuo mukanaan aina päivän piristyksen”, palautteissa mainitaan. Miten tämä on mahdollista nykypäivän hektisessä opetusilmapiirissä?

“Oppitunti kerrallaan”, Halonen sanoo. Hänen mukaansa se on juuri opettajan ammattitaidon ydintä, että kohtaa opiskelijat ja osaa asettaa yksilöllisiä, sopivia haasteita. “Opettajan rooli on pitää sykettä yllä ja samalla skannata koko luokkaa ja huomata, jos jollakin sylttää ja lempeällä tuuppaisulla saada homma takaisin raiteilleen”, hän lisää.

Teknologiasta tukea opettamiseen

Halosen pedagogisista taidoista kertoo myös hänen jatkuva opetuksen kehittämisensä. Paitsi että Halonen itse kehittää oppimateriaaleja, hän pyytää palautetta aktiivisesti opiskelijoilta. “Hänen opetuksensa ja oppimateriaalinsa ovat ajantasaisia ja hän hyödyntää teknologiaa monipuolisesti opetuksensa tukena”, kerrotaan palautteissa.

Teknologia onkin Haloselle tärkeä työkalu opetuksessa. “Digitaalisuus on olennaisimpia avaimia ja tietenkin toimiva pedagogiikka, että tiedetään mitä polkua kuljetaan ja miten opetusta tuetaan”, Halonen sanoo. Oma vahva tausta pedagogina ja teknologian parissa auttaa Halosen mukaan ymmärtämään, missä digitaalisuutta kannattaa hyödyntää.

“Soittaminen on kuitenkin edelleen soittamista ja instrumentit ovat oikeita, mutta koen digitaalisuuden hyödyt tukitoiminnoissa kuten miten saadaan nuotit esitettyä ja onko opetusta tukevia lyhyitä videoita opiskelijoiden saatavilla. Nekään eivät kuitenkaan täysin korvaa opettajan ohjausta.”

Erityisesti, kun resursseja jatkuvasti kiristetään, tulee opettajan henkilökohtainen ammattitaito ensiarvoiseen asemaan. “Se on positiivinenkin ongelma, että miten otetaan niin sanotusti opetuksesta löysät pois kuitenkin samalla säilyttäen mahdollisuudet oppimistuloksiin.” Siinä missä ennen opiskelijat saattoivat käydä yksityistunneilla, nykyään samassa luokkahuoneessa voi soittaa 12 henkeä luurit päässä.

Onnistumisen kokemuksia

Tunnustus Jäätävän hyvästä opettajasta tuntuu Halosesta erittäin hyvältä ja hän arvostaa sitä erityisesti tietäen, että tunnustus tulee suoraan opiskelijoilta. “Superkiitos kaikille, jotka olivat tässä mukana ja kyllä minä sen vielä ongin, ketkä saivat tämän aikaan.” Halosen luoma yhteys opiskelijoihin ja kädenjälkensä suhteellisen pienen tutkinto-ohjelman ilmapiirissä tiivistyy ehdotuksessa mainittuihin valinnan perusteluihin.

Mikä opettamisessa sitten on parasta? Halosen vastaus on yksiselitteinen: konkreettiset onnistumisen kokemukset. “Nuorempana kun pääsi itse keikalle, niin se oli kova juttu, mutta koulumaailmassa opettaessani esimerkiksi se, kun umpisulkeutunut oppilas laulaa mikkiin kevätjuhlassa ja tietää, kuinka pitkä tie se on ollut niin se nostaa vedet silmiin.”

Opettajalle on hänen mukaansa paras palkinto, kun jokainen omista lähtökohdistaan saa tuloksia aikaan – oli se sitten ujo oppilas tai ne lahjakkaat, jotka päätyvät vaikka voittamaan bändikisoja.

Yksi opettaja kohtaa vuosien varrella tuhansia opiskelijoita ja oppilaita, joihin jokaiseen voi jättää jäljen. “Ajatus siitä, millaisen jäljen opettaja voi jättää koko siihen katraaseen, on aika motivoivaa.”

Kuka?

Nimi: Pietu Halonen

Ikä: 46

Koulutus: diplomi-insinööri 2006, kasvatustieteiden maisteri, musiikkikasvatus 2013

Perheeseen kuuluu: vaimo ja kaksi lasta

Vapaa-ajalla: mökkeily, metsurointi, kuntoliikunta, nojatuoli-ilmailu

Mikä?

Jäätävän hyvä opettaja 2024 palkittiin Annos 65 -vuosijuhlilla 22.2.2025.
Kuka tahansa Oulun yliopiston opiskelija on voinut ehdottaa Jäätävän hyväksi opettajaksi millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa.
Valintakriteereinä olivat muun muassa innostavuus, ammattitaitoisuus, opintojakson etenemisen seurannan helppous, opintojaksojen osaamistavoitteiden selittäminen ja arviointimenetelmien monipuolinen ja innostava hyödyntäminen.
Palkinto jaettiin yhdeksännen kerran. Aikaisemmin palkinto on myönnetty Jukka-Pekka Rannalle, Elina Niemitalo-Haapolalle, Katja Sutelalle, Vesa-Matti Pohjaselle, Oliver Jardelle, Matti Niemelälle, Matti Kangaspuoskarille ja Eetu-Pekka Heikkiselle.
Valinnan teki Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus kokouksessaan 22.1.2025.

Julkaistu 3.3.20254.3.2025

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Oikaisuvaatimus katkaisi kampusravintoloiden kilpailutuksen

Oulun yliopisto käynnisti joulukuussa 2022 kampusten ravintolatoimijoiden kilpailutuksen edellisten sopimusten tullessa päätökseen kesäkuun 2023 lopussa. Kilpailutus päättyi 31.1., johon mennessä tarjouksen oli jättänyt neljä toimijaa. Hankintapäätöksen julkaisun jälkeen yksi kilpailutukseen osallistuneista toimijoista jätti hankinnasta oikaisuvaatimuksen, joka johti hankinnan keskeyttämiseen. Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu Oy käynnisti joulukuussa 2022 kampusravintolapalveluiden kilpailutuksen. Tämänhetkiset sopimukset ravintolapalveluiden toimittamisesta ovat […]

Ilmiöt Uutiset

TEKSTI Tuuli Heikura

KUVAT Tuuli Heikura

Oulun yliopisto käynnisti joulukuussa 2022 kampusten ravintolatoimijoiden kilpailutuksen edellisten sopimusten tullessa päätökseen kesäkuun 2023 lopussa. Kilpailutus päättyi 31.1., johon mennessä tarjouksen oli jättänyt neljä toimijaa. Hankintapäätöksen julkaisun jälkeen yksi kilpailutukseen osallistuneista toimijoista jätti hankinnasta oikaisuvaatimuksen, joka johti hankinnan keskeyttämiseen.

Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu Oy käynnisti joulukuussa 2022 kampusravintolapalveluiden kilpailutuksen. Tämänhetkiset sopimukset ravintolapalveluiden toimittamisesta ovat päättymässä 30.6.2023. Tarjouspyynnön mukaisesti tarjoukset tuli jättää 31.1. mennessä. Tarjouskilpailuun osallistui neljä toimijaa: Uniresta Oy, Juvenes Oy, Compass Group Finland Oy ja Sodexo Oy.

Kilpailutuksessa etsittiin toimijoita kolmelle yliopiston ja ammattikorkeakoulun tiloissa sijaitseville alueille: kaksi alueista sijaitsee Linnanmaan kampuksella ja yksi Kontinkankaan kampuksella. Tällä hetkellä ravintolapalveluiden tuottamisesta Linnanmaan kampuksella vastaavat Juvenes ja Uniresta, Kontinkankaan kampuksella taas Uniresta.

31.1. tehdyssä hankintapäätöksessä ravintolapalveluiden toimittajiksi valittiin kolme toimijaa, joista Linnanmaan kampuksen palvelut jaetaan kahden toimijan kesken Uniresta Oy:lle ja Compass Group Finland Oy:lle ja Kontinkankaan kampuksen ravintolatoiminta yhdelle toimijalle Sodexo Oy:lle. Hankintapalveluista kerrotaan, että Linnanmaan kampuksen jakamisella kahdelle toimijalle haettiin vaihtelua tarjontaan ja laadullista kilpailua.

“Että kampuksella ruokailevilla opiskelijoilla ja henkilökunnalla olisi enemmän valinnanvaraa valita tarjoajien valikoiman välillä”, Sari Maunu yliopiston hankintapalveluista kertoo.

Oikaisuvaatimus katkaisi hankinnan

15.2. hankintayksikkö vastaanotti kuitenkin kilpailutuksessa viimeiseksi jääneeltä Juvenes Oy:ltä hankintaoikaisuvaatimuksen. Oikaisuvaatimuksessa Juvenes Oy vaati hankintayksikköä kumoamaan hankintapäätöksen ja järjestämään uuden kilpailutuksen. Syynä vaatimukselle oli tarjouspyynnön epäselvyys ja tulkinnanvaraisuus, joka olisi johtanut vertailukelvottomiin tarjouksiin.

Hankintaoikaisuvaatimuksen mukaan tarjouspyynnössä ei oltu määritelty, kenen vastuulle ravintolasalien jakelu- ja tarjoilulaitteiden hankinta kuuluu. Hankintayksikkö puolsi Juvenes Oy:n oikaisuvaatimusta. Heidän mukaansa jo se seikka, että tarjoajat ovat käsitelleet linjastoasiaa eri tavoin, kertoo siitä, että tarjouspyyntö on ollut tulkinnanvarainen.

Tarjouspyynnön vastuunjakotaulukosta puuttui selkeä määrittely, kenen vastuulle ravintolasalien linjastot kuuluvat. Asialla on merkitystä tarjouksen jättäneille toimijoille, koska mikäli tarjoajilta edellytetään huomattavaa investointia kohteessa näiden laitteiden osalta, on sillä vaikutuksia tarjottavaan hintaan, Oulun yliopiston hankintayksiköstä kerrotaan.

Keskeyttämispäätöksen mukaan osa tarjoajista on ymmärtänyt, että palveluntarjoajan tulee tehdä investointeja linjastojen suhteen, kun taas osa on käsittänyt näiden tulevan tilan omistajan tai hankintayksikön vastuulle. Hankintayksikkö totesi, että saadut tarjoukset eivät näin ole vertailukelpoisia keskenään ja hankinnan keskeyttämiselle on olemassa todelliset ja perustellut syyt. 27.2.2023 Hankintayksikkö poisti aiemmin tehdyn hankintapäätöksen ja keskeytti hankinnan. Samassa päätöksessä ilmoitettiin, että hankinnasta tullaan tekemään uusi hankintailmoitus sekä korjattu tarjouspyyntö.

“Harmi, että tämä jäi niin pienestä kiinni”, Maunu valittelee.

Hankinnan ruotiminen ei jäänyt kuitenkaan tähän. Hankinnan keskeyttämispäätöksen jälkeen Sodexo Oy valitti hankinnan keskeyttämisestä markkinaoikeuteen, mutta päätti vetää valituksen pois ennen markkinaoikeuden käsittelyä. Oulun yliopisto voi nyt alkaa valmistella uuden kilpailutuksen järjestämistä.

Hankintapalveluista kerrotaan, että valituksista johtuneiden viivästyksien vuoksi seuraava mahdollinen palveluntuottajien vaihtuminen on kesällä 2024. Täksi ajaksi Oulun yliopisto joutuu hoitamaan palvelutarjonnan todennäköisesti jatkamalla tämänhetkisiä sopimuksia.

“Ravintola-alalla marginaalit ja erot palveluntarjoajien välillä ovat todella pieniä, ja siksi päätöksistä valitetaan herkästi. Suurista sopimuksista on kova kilpailu ja ala on herkkä”, Maunu kertoo.

Kilpailutuksessa painotettiin laatuvaatimuksia

Kela on asettanut tarkat säädökset korkeakouluruokailun järjestämiseen liittyen. Valtoneuvoston asetuksen mukaan korkeakouluopiskelijoiden ruokailun tukemisen perusteista opiskelija-aterian tulee täyttää laadultaan yleiset terveydelliset ja ravitsemukselliset vaatimukset. Opiskelija-ateria on ateriakokonaisuus, joka sisältää pääruoan, salaatin, juoman, leivän ja levitteen.

Hankintapalveluiden mukaan kampusravintoloiden ruuan ravintosisällöllinen laatu on varmistettu kilpailutuksessa niin, että tarjoajilla täytyi olla kokemusta Suomen korkeakouluruokailun järjestämisestä ja heillä on täten valmiudet ja osaaminen korkeakouluruokailun järjestämiseen.

Alkuperäisessä tarjouspyynnössä palveluntarjoajien valintaperusteeksi mainitaan kokonaistaloudellinen edullisuus pisteytyksen perusteella. Ainoastaan hinta ei kuitenkaan ollut valinnan peruste, vaan kilpailutuksessa verrattiin tarjoajien hinta-laatusuhdetta, jossa molemmista voi saada enintään 50 pistettä eri osa-alueista.

Hinnan osuus muodostui kolmesta eri osa-alueesta, kun taas laadullinen vertailu kahdesta, joista molemmista pystyi saamaan maksimissaan 25 pistettä. Laadullisessa vertailussa tarjouksen jättäneitä pyydettiin toimittamaan tiedot omavalmistusasteesta sekä kotimaisuusasteesta.

Kotimaisuusasteen pisteyttämisellä pyrittiin uusien toimijoiden valinnassa ottamaan huomioon esimerkiksi eläinten kohtelu ja tätä kautta vastuullisuuskysymykset. Omavalmistusasteen huomioimisessa saapuneissa tarjouksissa taas hankintayksikkö haki tasoa ruuan laadun suhteen. “Ruoka on yleensä sitä parempaa, mitä enemmän valmistetaan omassa keittiössä”, Maunu kertoo. Hankintapalveluiden mukaan näissä ei juurikaan saatu luotua eroa tarjousten välillä ja voi olla, että seuraavaan kilpailutukseen nämä vaihtuvat vähimmäisvaatimuksiksi laatutekijöiden sijaan.

Lisäksi tarjouspyynnössä pyydettiin kuvauksia esimerkiksi henkilöstön kouluttamisesta sekä kestävyyden, vastuullisuuden, ympäristöasioiden sekä energiatehokkuuden huomioimisesta toiminnassa. Samoin tarjouksen jättäneiden yritysten tuli antaa kuvaus asiakastyytyväisyyden varmistamisesta ja sen menetelmien kehittämisestä.

Opiskelijaruoan taso on herättänyt keskustelua Oulussa viime vuoden aikana. Osa opiskelijoista on ollut tyytymättömiä tarjotun ruoan tasoon, ettei se täyttäisi asetettuja yleisiä terveys- ja ravintovaatimuksia.

Hankintapalveluista Maunu muistuttaa, että jos reklamaatioita tulee, niin olisi hyvä tuoda ne esiin myös hankintapalveluille.

“Nämä eivät yleensä tule meille asti tietoon, jolloin asioihin on vaikea vaikuttaa.”

Hän jatkaa, että asiakastyytyväisyys ja sen seuranta ovat yksi valintakriteereistä palveluntarjoajille ja toimijoiden tulee olla perillä opiskelijoiden tuntemuksista. Sopimusten edellytyksenä on tietynlaisen ja -tasoisen ruuan tarjoaminen, ja asiasta voi reklamoida tilaajan puolesta, jos nämä eivät täyty. Äärimmäisessä tilanteessa tilaaja, eli Oulun yliopisto, voi purkaa tai irtisanoa sopimuksen.

Julkaistu 27.4.202327.4.2023

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Elämyksellistä ja mieleenjäävää toimintaa – OYY:n uuden tapahtumatuottajan Katri Jämsän mietteitä tapahtumien järjestämisestä

Katri Jämsä aloitti OYY:n tapahtumatuottajana tammikuussa 2023, ja on päässyt käsille oululaisesta tapahtumakulttuurista alkuvuodesta. Koronan aiheuttamista haasteista huolimatta Jämsä on oppinut paljon viimeisen kahden vuoden uransa aikana, johon häntä inspiroi sisäinen intohimo järjestää muistoja jättäviä kokemuksia. OYY:n jäsenistö on alkuvuodesta saanut uutta tuulta alleen. Tammikuussa tapahtumatuottajana aloittanut Katri Jämsä on taustaltaan kokenut toiminnan järjestäjä niin Kemin […]

Ihmiset Kulttuuri

TEKSTI Jere Laitinen

KUVAT Tuuli Heikura

Katri Jämsä aloitti OYY:n tapahtumatuottajana tammikuussa 2023, ja on päässyt käsille oululaisesta tapahtumakulttuurista alkuvuodesta. Koronan aiheuttamista haasteista huolimatta Jämsä on oppinut paljon viimeisen kahden vuoden uransa aikana, johon häntä inspiroi sisäinen intohimo järjestää muistoja jättäviä kokemuksia.

OYY:n jäsenistö on alkuvuodesta saanut uutta tuulta alleen. Tammikuussa tapahtumatuottajana aloittanut Katri Jämsä on taustaltaan kokenut toiminnan järjestäjä niin Kemin kaupungin tapahtumissa kuin kaveripiirin keskuudessa.

Jämsä on opiskellut kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmasta filosofian maisteriksi Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2020, josta hän siirtyi töiden myötä Kemin kaupungille tapahtumakoordinaattoriksi. Siellä hän järjesti monenlaisia tapahtumia kaikenikäisille lastentapahtumista musiikkifestivaaleihin, lumenveistotilaisuuksiin ja toritapahtumiin. Alunperin hän toimi tapahtumakoordinaattorin sijaisen roolissa, mutta sijaisuuden pitkittyessä hän työskenteli Kemissä kaksi vuotta, jonka jälkeen hän siirtyi ylioppilaskunnalle uudeksi tapahtumatuottajaksi.

Kemissä Jämsän ensimmäisestä tapahtumavuodesta tosin koitui haastava vuonna 2020 Suomessa kriisiytyneen koronaepidemian vaikutuksesta, kun suurin osa tapahtumatoiminnasta täytyi toteuttaa kokeellisten etäjärjestelyiden kautta. Ensimmäisen puolen vuoden olosuhteiden jännittämisen jälkeen Jämsä pääsi järjestämään tapahtumia suurimmaksi osaksi tavalliseen tapaan. Esimerkiksi kahdessa Taiteiden yö -tapahtumassa Jämsä oli mukana suunnittelemassa ja valvomassa kulttuuriesitysten ja konserttien kulkua.

“Monesti tapahtumia lähinnä siirrettiin eteenpäin, mutta jännitin paljon, pääsenkö sijaisuuden aikana toteuttamaan tapahtumia perinteiseen tapaan”, Jämsä kertoo.

Lisäksi Jämsä on järjestänyt Kemissä LumiVisio-tapahtuman opiskelijoille, jossa ohjelman totetus koitui mielenkiintoiseksi kokoontumisrajoitusten takia. Katsojia viihdytettiin striimattavalla LumiVisio-TV –lähetyksellä, jossa oli esimerkiksi Kahoot-tietovisa ja erilaisia esityksiä. Tapahtuma kuitenkin koettiin haasteista huolimatta onnistuneeksi, ja lumiveistokset saatiin valmiiksi.

Taustalla tapahtumien luomat tunteet

Oulussa Jämsä on tapahtumatuottajana ehtinyt toteuttamaan Oulun Yliopiston Ylioppilaskunnan Annos 63 -vuosijuhlia, jossa hän kohtasi tuttua roudailua aiemmista tapahtumatehtävistään. Vaikka Jämsä oli pääasiassa vieraana vuosijuhlilla, hän myös tarkkaili tapahtuman toteutumista. Järjestäjän näkökulmasta tapahtumat ovat usein luonteeltaan hyvin kiireisiä, mutta palkitsevia.

“Vuosijuhlat olivat ensimmäinen tapahtuma, jossa pystyin rauhoittumaan ja olemaan paikoillani”, Jämsä kommentoi. “Olen tottunut, että tapahtumapäivinä yleensä juoksennellaan ympäriinsä, haetaan kaikkea ja toimitaan sellaisena juoksupoikana. Nyt oli ehkä ensimmäinen tapahtuma, missä pystyin rauhassa pysähtymään hetkeen.”

Jämsä kokee tärkeäksi järjestää mieleenjäävää ja mukavaa toimintaa. Kavereilleen järjestämät illanvietot ovat olleet keskeinen inspiraatio hänen suuntautumisessaan tapahtuma-alalle.

“Motivaationa koko alaan on se elämysten järjestäminen ihmisille ja se, että luo ihmisille muistoja. Tapahtumat ovat ainutkertaisia, ja minusta on mielenkiintoista tehdä niistä sellaisia, joista jää tietynlainen muistijälki.”

Kemin jälkeen Jämsää veti Ouluun hänen kaipaamansa opiskelijayhteisö, jonka sosiaalista puolta hän erityisesti arvostaa verrattuna työyhteisöihin.

“Tässä työssä kiinnosti myös paluu opiskelijakulttuuriin. Silloin, kun valmistuu, niin opiskelija-aikainen sosiaalisuus katkeaa siihen”, Jämsä kommentoi. “Työelämässä olen kokenut, että on tosi vaikea tutustua muihin ihmisiin niin, että heistä saisi kavereita. Pitkän työpäivän jälkeen moni ei enää jaksa nähdä illalla.”

“Motivaationa koko alaan on se elämysten järjestäminen ihmisille ja se, että luo ihmisille muistoja.”

Oulun tapahtumakulttuuri on luonteeltaan perinteikästä

Työskentely Oulussa on tietyin tavoin erilaista verrattuna Jämsän aiempaan kokemukseen tapahtumien tuotannosta. Monipuolinen kohdeyleisö on vaihtunut Oulussa pääasiassa opiskelijoihin.

“Täällä on aika perinteikkäitä tapahtumia, niin niitä ei mennä niin vain muuttamaan. Jos ei ole kokenut jotakin tapahtumaa, niin ei voi täysin valmistautua kaikkeen ennalta.”

Jämsän suunnitelmissa on vaikuttaa tapahtumakulttuuriin ennen Oulun kulttuuripääkaupunkivuotta 2026. Keskeisenä kehityskohteena Jämsällä on syksyn lukuvuoden avaistapahtuma, Hurmos, ja miten sitä voisi kehittää entistä suuremmaksi.

Ennakko-oletuksena Hurmoksesta Jämsä ajattelee, että luvassa on paljon juoksentelua ja kuvainnollisten tulipalojen sammuttelua.

“Eniten nautin tapahtumapäivistä, vaikka ne kuitenkin ovat stressaavia”, Jämsä korostaa. “Tapahtumapäivänä näkee kaiken kuukausienkin ajan suunnitellun nivoutuvan yhteen. Niissä näkee sen muuttuvan konkreettiseksi, jota on kuvitellut päässä.”

Toiminnantäytteisten tapahtumien jälkeen Jämsällä on tapana kirjoittaa ylös parannusehdotuksia siitä, miten tiettyjä yksityiskohtia voisi seuraavalla kerralla hoitaa paremmin tai miten kiireellisyyttä voisi ehkäistä.

Usein Jämsä kokee tapahtumien menevän liian nopeasti kiireen keskellä. Hetki sitten äänekäs ja toiminnantäytteinen ympäristö on välineistön purkamisen jälkeen omituinen näky tyhjänä.

“Saatan monesti ajatella tapahtumien jälkeen, että nytkö tämä jo loppui.”

Tapahtumien suunnittelun ja toteutuksen jälkeen ei kuitenkaan ole paljon tyhjää aikaa, vaan projektista siirrytään seuraavaan melkein välittömästi. Jämsä lähestyy kutakin tapahtumaa omana kokonaisuutenaan.

“Tapahtumat ovat semmoisia projekteja, joissa kun saa yhden purkkiin ja saa sen jälkeen toivottavasti hengähtää, niin sitten alkaa heti seuraava projekti.”

Kiireellistä mutta palkitsevaa toimintaa

Jämsän mukaan tapahtumien suunnittelu on luonteeltaan hyvin kausittaista ja projektiluontoista. Suunnittelu yleisemmin vaatii paljon sitoutuvuutta ja pitkäjänteisyyttä, jotta niistä tulee kuvitellun kaltaisia.

“Tapahtuma-ala on tosi monipuolinen ja mielenkiintoinen ala. Vaikka sen kääntöpuolella on stressiä ja muuta huolta, se on silti kiehtovaa.”

Aiemmin mieleenjääneenä tapahtumana Jämsästä olisi mielenkiintoista olla mukana järjestämässä esimerkiksi lumenveistotapahtumaa Oulussa. Myös yhteistyö Lumo Light Festivalin kanssa ja sen kehittäminen tarjoaisivat hänestä mielenkiintoista toimintaa.

“Pohjoisen sijainnin takia olisi hyvä hyödyntää ulkotiloja mahdollisimman paljon.”

Jämsä on erityisen motivoitunut tuottamaan tapahtumien lisäksi iloa niihin osallistuville. Hän pyrkii tekemään jatkossa opiskelijoille entistä nautinnollisempia ja muistettavampia tapahtumia.

“Yritän tehdä parasta työtä opiskelijoiden hyväksi. Sitten katsotaan, mihin se riittää. Toivottavasti teen sellaisia tapahtumia, joista opiskelijat ovat kiinnostuneita ja haluavat osallistua mukaan.”

Julkaistu 14.3.202314.3.2023

Jere Laitinen

Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija. Opiskelutaustaltaan kokenut ainejärjestöaktiivi ja opiskelijavaikuttaja sekä innokas pelaaja ja kokkailija.

Lue lisää:

“Opettajaidentiteetti kasvoi tutkijan rinnalle” — Jäätävän hyvä opettaja 2022 Jukka-Pekka Ranta korostaa motivaation merkitystä

Geologian ja mineralogian lehtori Jukka-Pekka Ranta valittiin vuoden 2022 Jäätävän hyväksi opettajaksi. Opetuksessa Ranta panostaa oman motivaation rooliin ja mielenkiintoisiin opetustyyleihin. Valinnan teki Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus. Jukka-Pekka Rannan illan sulkapallopelit menivät melkein sekaisin, kun hän kuuli tulleensa valituksi vuoden Jäätävän hyväksi opettajaksi. Ensisijaisesti Ranta oli kiitollinen opiskelijoiden tuesta, jota hän on aiemmin saanut myös […]

Ihmiset Opiskelu Tuttu kasvo kampukselta

TEKSTI Jere Laitinen

KUVAT Tuuli Heikura

Geologian ja mineralogian lehtori Jukka-Pekka Ranta valittiin vuoden 2022 Jäätävän hyväksi opettajaksi. Opetuksessa Ranta panostaa oman motivaation rooliin ja mielenkiintoisiin opetustyyleihin. Valinnan teki Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus.

Jukka-Pekka Rannan illan sulkapallopelit menivät melkein sekaisin, kun hän kuuli tulleensa valituksi vuoden Jäätävän hyväksi opettajaksi. Ensisijaisesti Ranta oli kiitollinen opiskelijoiden tuesta, jota hän on aiemmin saanut myös geotieteiden opiskelijajärjestöltä ja Opelle omppu -tapahtuman kautta.

“Geologia on kuitenkin aika pieni ala yliopistolla, mutta hyvä, että opiskelijat ovat aktivoituneet sillä tasolla”, Ranta kiittää.

Rannan tutkijan ja yliopistolehtorin urapolku oli vielä hämärän peitossa ennen hänen opintojensa alkua. Aluksi baarimikkona työskennelleenä aikomus oli opiskella psykologiaa, mutta lopulta hän päätti hakea opiskelemaan geologiaa. Ranta aloitti opintonsa vuonna 2008 ja valmistui geotieteiden maisteriksi vuonna 2012.

“Ensimmäisestä luennosta asti tajusin, että tämä on oma ala”, Ranta reflektoi.

Yliopisto-opintojensa jälkeen Ranta työskenteli Lapissa reilu vuoden malminetsinnässä, jonka jälkeen vuonna 2014 hän aloitti väitöskirjatutkijana Oulun yliopistossa. Opetus on väitöskirjan alusta asti ollut mukana hänen työssään. Valmiiksi väitöskirja tuli vuonna 2018, jonka jälkeen projektiluontoiset tutkijatohtoritehtävät johdattivat hänet yliopistolehtorin virkaan vuonna 2021.

Vielä väitöskirjaa tehdessäänkään Ranta ei ajatellut itseään opettajana. Opettajaidentiteetti muotoutui vasta viime vuosien aikana vahvemmin yliopistopedagogiikan opintojen aikana. Rannan mukaan moni tulee yliopistoon työskentelemään ensisijaisesti tutkijana.

“Opettajan identiteetin muodostuminen on yliopistossa siinä mielessä erilaista verrattuna esimerkiksi aine- tai perusopetukseen, että usein yliopistoon ei tulla ensisijaisesti opettamaan. Opetus on se pieni präntti siellä työsopimuksessa.”

Opiskelijoiden oma vastuu ja käytännönläheisyys keskeistä

Opetuksessa Ranta korostaa erityisesti käytännönläheisyyttä ja opiskelijan oman vastuun roolia siinä, miten opiskelija oppii jonkin asian.

”Uudet välineet ja enemmän opiskelijakeskeinen opetus ja oppiminen ovat vasta viime vuosien aikana tulleet vahvemmin esille.”

“Opetus on se pieni präntti siellä työsopimuksessa.”

Käytännönläheisyyden tueksi Ranta on panostanut uudenlaisiin opetustapoihin. Esimerkiksi digitaaliset työympäristöt, pelillistäminen ja kivien tarkastelu 3d-mallien kautta ovat tarjonneet uutta näkökulmaa perinteisempien luentotyylien ja opintopäiväkirjojen rinnalle. Niiden käytön täytyy kuitenkin olla oppimisen kannalta relevanttia.

“Täytyy olla tarkkana, ettei niitä käytä vain niiden välineiden vuoksi, vaan että on joku pointti, minkä takia käytetään tiettyä”, Ranta toteaa.

Kurssien opetuksessa Ranta korostaa tutkijan ja opettajan taustansa vaikuttavan vahvasti siihen, minkä kurssien järjestämiseen on valmiiksi asiantuntemusta. Niiden rakenteita pohtiessaan Ranta erityisesti pohtii opettajan työn vastuuta.

“Kurssien aikana rupesin miettimään sitä vastuuta mikä opettajilla on, että me koulutetaan sellaisia henkilöitä, joilla on riittävät taidot ja asiantuntijuus työelämään.”

Opiskelijan oma vastuu on kuitenkin erittäin tärkeä asia, johon opettaja voi vaikuttaa lopuksi vain niin paljon. Siksi Rannasta on tärkeää saada opiskelija innostumaan aikaisin opinnoistaan, jotta tiedonnälkä säilyy maisterivaiheessakin ja sen jälkeen.

“Oman, sisäisen motivaation ja innostuksen kautta toivottavasti se myös näkyy opiskelijoille. Varsinkin peruskurssilaisille, joille geologia on täysin uusi ala, on tärkeää saada heidän mielenkiintonsa heräämään.”

Helposti lähestyttävänä ja ymmärrettävänä erottuu

Äänestäjät kuvailivat Rantaa helposti lähestyttäväksi ja ymmärrettäväksi sekä ammattitaitoiseksi opettajaksi. Ranta muistelee omia opiskeluaikojaan, jolloin hänestä oli jännittävää lähestyä professorin tai opettajan toimistoa.

Ranta epäilee hänen joustavuutensa olevan syy sille, miksi häntä ajatellaan olevan helppo ymmärtää. Jos esimerkiksi kurssilla jokin asia on ehtinyt unohtumaan, Ranta tarvittaessa käyttää aikaa perusteiden kertaamiseen. Tämän lisäksi opiskelijoiden kuuntelu ja opetustyylit ovat erityisen tärkeä osa opetusta.

Ranta on muiden tutkijoiden lisäksi omaksunut piirteitä omilta ohjaajiltaan ja opettajiltaan opetuksessaan. Kukin heistä on jättänyt jälkensä Rantaan.

“Usein huomaa omassa opetuksessa samoja piirteitä, ilmaisuja tai manööverejä vanhoilta opettajilta, joita on joskus jopa huvittavaa huomata.”

Ammattitaidoistaan Ranta sen sijaan pohtii, voiko hän itse arvioida tätä yleisemmin. Hän potee asiantuntijatehtävissä työskentelevien keskuudessa yleisesti esiintyvää huijarisyndroomaa, eli vaikeutta tunnistaa omia saavutuksiaan oikeasti ansaituiksi. Tästä huolimatta Rannan motivaatio ja intohimo erottavat hänet opetustavoiltaan omalaatuiseksi opettajaksi.

“Parhaita ovat kurssit, joissa näkee valon syttyvän opiskelijoiden päässä harjoitusten aikana.”

Palkitsevinta nähdä opiskelijoiden oivalluksia

Käytännönläheisyyttä ja teoriaa yhdistävät kurssit ovat Rannan suosikkeja. Esimerkkinä hän mainitsee Petrologian kurssin, jossa pääsee tutkimaan kivien tunnuspiirteitä ja syntyprosesseja makro- ja mikroskooppisella tasolla. Tällaisilla kursseilla Rannasta on parasta nähdä, kuinka opiskelija oivaltaa kurssilla käsiteltyä asiaa.

“Parhaita ovat kurssit, joissa näkee valon syttyvän opiskelijoiden päässä harjoitusten aikana.”

Ranta kohtaa kursseillaan monenlaisia opiskelijoita. Osa opiskelijoista on toisia motivoituneempia. Hankalissakin tapauksissa hän pyrkii omalla innostuksellaan motivoimaan opiskelijoiden työntekoa. Tärkeää on erityisesti keskeisen sisällön löytäminen ja kurssien sisällön heijastaminen geologien työhön ja treeninä oikeaan maailmaan.

Jatkossa Ranta haluaa jatkaa nykyistä työtään akateemisessa maailmassa tutkijana ja opettajana sekä kehittää omaa substanssiosaamistaan mineralogiassa ja malmigeologiassa.

“Geotieteiden opetuksessa ja kehittämisessä on vielä paljon tehtävää.”

Kuka?

Jukka-Pekka Ranta
Toiminut yliopistonlehtorina vuodesta 2021 asti
Kaivannaisalan yksikön tutkinto-ohjelmavastaava 2019-2022
Filosofian tohtori 2018

Mikä?

Jäätävän hyvä opettaja 2022 palkittiin Annos 63 -vuosijuhlilla 25.2.2023
Kuka tahansa Oulun yliopiston opiskelija on voinut ehdottaa Jäätävän hyväksi opettajaksi millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa.
Valintakriteereinä olivat innostavuus, asiantuntevuus, helppolukuisuus, osaamistavoitteiden selittäminen, opiskelijoiden tarpeen huomioiminen, joustavuus ja arviointimenetelmien monipuolinen hyödyntäminen
Palkinto jaettiin seitsemännen kerran. Aikaisemmin palkinto on myönnetty Elina Niemitalo-Haapolalle, Katja Sutelalle, Vesa-Matti Pohjaselle, Oliver Jardelle, Matti Niemelälle, ja Matti Kangaspuoskarille.
Valinnan teki Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus kokouksessaan 26.1.2023

Julkaistu 1.3.20233.3.2023

Jere Laitinen

Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija. Opiskelutaustaltaan kokenut ainejärjestöaktiivi ja opiskelijavaikuttaja sekä innokas pelaaja ja kokkailija.

Lue lisää:

Unohdettu pala historiaa

Oulun yliopiston alueen opiskelija-asunnot ovat täynnä elämää. Kaiken keskeltä löytyy kaksi hiljaista ja hylätyn näköistä rakennusta. Rakennusten historian kaivelu kuitenkin paljastaa niiden kietoutuvan tiiviisti yhteen yliopistoalueen historian kanssa. Puulinnanmaan vieressä on rivitalokompleksi, Virkakatu 6. Se on ollut pitkään tyhjillään. Havupuut humisevat hiljaa, levittäen oksansa rakennusta kohden. Lasten leikkipaikasta ovat rippeet jäljellä. Takapihan terassit ovat osittain […]

Arkkitehtuuri

TEKSTI Suvi Rissanen

Oulun yliopiston alueen opiskelija-asunnot ovat täynnä elämää. Kaiken keskeltä löytyy kaksi hiljaista ja hylätyn näköistä rakennusta. Rakennusten historian kaivelu kuitenkin paljastaa niiden kietoutuvan tiiviisti yhteen yliopistoalueen historian kanssa.

Puulinnanmaan vieressä on rivitalokompleksi, Virkakatu 6. Se on ollut pitkään tyhjillään. Havupuut humisevat hiljaa, levittäen oksansa rakennusta kohden. Lasten leikkipaikasta ovat rippeet jäljellä. Takapihan terassit ovat osittain lahonneet ja kaiteet kaatuneet. Silti iltapäiväauringon loisteessa voi kuulla kaikuja menneisyydestä, lasten naurun ja ihmiset kesäaikaan terasseille juomaan iltapäiväkahvejaan.

Rakennuksen väri on lämmin punamulta ja terassit avautuvat etelän ja lännen suuntaan. Arkkitehdillä on selvästikin ollut visio viihtyisästä ja kodikkaasta taloyhtiöstä. Rakennus onkin suunniteltu alun perin asumiskäyttöön Oulun yliopiston työntekijöille.

Arkkitehtitoimisto Kari Virta vastasi rakennuksen suunnittelusta ja ensimmäinen osa rivitalosta valmistui 1977 ja toinen 1980. Kyseisen rivitalon suunnittelu oli kuitenkin vain pieni osa arkkitehti Kari Virran työuran suurimmasta projektista, joka oli Oulun yliopiston suunnittelu. Hänen toimistonsa suunnittelupöydillä saivat hahmonsa yliopiston ensimmäiset rakennukset jo 60-luvulla ja kaiken kaikkiaan hänen toimistonsa oli mukana kehityksessä kolmenkymmenen vuoden ajan.

”Rakennusten tulevaisuus kytkeytyy edelleen koko Linnanmaan tulevaisuuteen.”

Nykyisin tyhjillään seisovat rivitalot ovat nähneet useita eri omistajia, mutta tämänhetkinen omistaja on Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö PSOAS. Rakennusten tulevaisuus kytkeytyy edelleen koko Linnanmaan tulevaisuuteen, kertoo PSOAS:n kiinteistöpäällikkö Eerik Junnikkala.

”Alueelle on tehty selvityksiä ja tontin rakentamista ideoitu. Oulun Yliopiston kampusstrategia vaikuttaa koko Linnanmaan alueen opiskelija-asuntostrategiaan, joten hanketta ei ole lähdetty viemään eteenpäin, koska yliopiston kampusstrategiasta ei ole päätöstä.”

Arkkitehti Kari Virran suunnittelema rivitalo Virkakatu 6:ssa Puulinnanmaalla.

Hiljainen lastentalo ylioppilaskylässä

Oulun Yliopistokadun värikkäiden kerrostalojen välissä sijaitsee yksikerroksinen, laatikkomainen, tumman vihreän sävyinen rakennus. Ajalle tyypilliseen tapaan rakennus on tasakattoinen ja siinä on valesokkeli. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Risto Harju Ky ja se valmistui vuonna 1977. Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö rakennutti sen Linnanmaan ylioppilaskylän päiväkodiksi, samalla kun ympärille nousivat hankkeen muut rakennukset.

Risto Harjun arkkitehtitoimisto oli 70-luvulla Pohjois-Suomen suurimpia ja hänen kädenjälkensä näkyy Oulussa useissa julkisissa rakennuksissa ja asuinalueissa. Monelle oululaiselle tutuin rakennus lienee Nallikarin paviljonki.

Harjun suunnittelemat Yliopistokadun opiskelija-asunnot toimivat edelleen, mutta päiväkoti on ollut noin kymmenen vuotta tyhjillään. Lapset ja työntekijät joutuivat siirtymään toisaalle rakennuksen huonon kunnon vuoksi, kertoo PSOAS:n kiinteistöpäällikkö Junnikkala.

Myös tämän rakennuksen sekä Linnanmaan opiskelija-asuntoinvestoinnit otetaan uudelleen tarkasteluun, vasta yliopiston sijoituspäätöksen jälkeen, hän toteaa.

Risto Harjun suunnittelema tyhjilleen jäänyt päiväkoti Oulun Ylioppilaskylässä.

Menneisyyden arkkitehtuurista voi ottaa opiksi

Molemmat rakennukset edustavat 70-lukua ja niiden arkkitehtuurissa näkyy ajalle tyypillinen konstruktivismi eli rakenteellisuus – jonka teemana ovat rakenteet, kantavat rakennusosat ja elementtijako. Valitettavasti ajanjakson rakennuksilla on huono maine nykyaikana, sillä monet tekniset ratkaisut osoittautuivat lyhytikäisiksi.

Aikakauden vahvuuksista voisi kuitenkin ottaa opiksi. Usein parjatun aikakauden hyvään suunnitteluun kuuluvat toimivat pohjaratkaisut, valottaa arkkitehti Anu Soikkeli. Asumismukavuus ei useinkaan toteudu yhtä hyvin tämän päivän suunnittelussa. Opiskelijoille rakennetaan ahtaita ”koppeja”, usein kustannustehokkuuteen vedoten. Pienempien huonekokojen aiheuttamat ongelmat ovat jo tulleet näkyviin etätyöskentelyn lisääntyessä, Soikkeli toteaa.

”Verrattuna nykyiseen asuntosuunnitteluun esimerkiksi asuinkerrostalojen kohtuullinen runkosyvyys aikaansai valoisia asuntoja. Nykyiset kerrostalot ovat runko syvyydeltään suurempia, jolloin asuinhuoneista muodostuu pimeitä. Osa asuintiloista toteutetaan jopa ikkunattomina, mikä ei 1970-luvulla olisi ollut mahdollista.”

Aikakauden asuntojen toimivuuden suunnittelu oli neliöntarkkaa hommaa.

”Aikakauden asunnot ovat nykymitoitukseen verrattuina väljiä ja siksi myös muuntojoustavia. Mitoitusnormit ohjasivat suunnittelua, ja siksi esimerkiksi olohuoneilla oli minimi leveysmitat, ja makuuhuoneisiin tuli mahtua myös työpöytä, ” Soikkeli kertoo.

Molemmat rakennukset kertovat mielenkiintoista tarinaa arkkitehtuurin sekä Oulun yliopiston historiasta. Samalla ne ovat kuitenkin surullinen muistutus päätöksenteon monimutkaisuudesta. Uusia asuntoja rakennetaan kaupunki -ja aluekehityssuunnitelmien mukaan. Hiljaiset mysteerirakennukset seuraavat kehitystä sivusta, vuosikymmenestä toiseen.

Juttua muokattu ma 14.3. klo 12:20. Korjattu Pohjois-Suomen opiskelijayhdistys Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiöksi sekä Yliopistonkatu Yliopistokaduksi.

Julkaistu 4.3.20222.3.2023