Kaijonharju – Opiskelijain keidas vai ghetto?

Opiskelijain keitaaksi aikoinaan suunniteltu Kaijonharjun alue ei vain junnaa paikoillaan vaan kuihtuu silmissä. Vuonna 2026 suurista kaavoituksista ei ole toteutettu vielä yhtäkään.

TEKSTI Kalle Parviainen

KUVAT Kalle Parviainen

Kaijon tori on hiljainen maaliskuisena arkipäivänä. Muutamien kauppojen asiakkaat kiirehtivät pois lähiön keskustasta, aivan kuin heillä olisi tarve karata paikalta. Pyöreistä kivistä muodostuva taideteos näyttää kaikkea muuta kuin kutsuvalta.

Viime vuosikymmenen lopulla Kaijonharju oli kehittymässä vauhdikkaasti. Linnanmaan–Kaijonharjun alue oli osana kansainvälistä arkkitehtuurikilpailua, ja Oulun ammattikorkeakoulun muuton myötä alueen tuntumassa pörräisi päivittäin jopa 20 000 ihmistä.

Todellisuus on jotain muuta kuin suunnitelmat. Vuonna 2026 suurista kaavoituksista ei ole toteutettu vielä yhtäkään. Alueen veturina 1970-luvulta lähtien toiminut yliopisto on muuttamassa pois. Jopa alueen maamerkkinä pitkään toiminut Caion vanha rakennus on purettu maan tasalle.

Puhtoinen lähiöni

Kuoppaiset ja aukirevityt kadut odottavat paikkausta. Kaupan ruostunut ilmastointilaite kolisee epätoivoaan. Pitkään tyhjillään olleen liikerakennuksen ikkunoita on rikottu, ja ympäristö on ruosteisen rähjäinen.

Pienestä hiekkaharjusta nimensä saanut Kaijonharju rakentui kerrostaloihin painottuneeksi lähiöksi Linnanmaan kylkeen 1970- ja 1980-lukujen aikana. Harju on käytetty rakennusmateriaaliksi vuosikymmeniä sitten, eikä kohoilevaa maastoa ole enää juuri havaittavissa.

Noin 4 000 asukkaan asuttaman Kaijonharjun kukoistuksen päivät vaikuttavat tällä hetkellä olevan tiessään palvelujen vähentyessä, mutta ennen tilanne oli toinen. Alueen kehitys nytkähti eteenpäin Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksen rinnalla 1970-luvulla. Yliopisto toimi puoleensa vetävänä tekijänä, elettiin kasvubuumin aikaa ja Kaijonharjuun asettui myös lapsiperheitä.

Taloja nousi yksi toisensa jälkeen, ja alue laajeni kohti Kuivasjärveä. Rakentamisvauhti alkoi hiipua 1990-luvulla, mutta vuosikymmenen lopulla nautittiin kuitenkin vielä edistysaskelista. Oulu oli aikansa edelläkävijä puukerrostalojen rakentamisessa Ylöjärven ja Helsingin Viikin kanssa.

Kaupungin ensimmäiset kolme puukerrostaloa valmistuivat juuri Kaijonharjuun. Kalevan mukaan asukkaat pääsivät muuttamaan asuntoihin helmi-maaliskuun vaihteessa 1997. Puukerrostalojen rakentaminen osallisti myös opiskelijoita. Helsingin Sanomien mukaan arkkitehtiopiskelijat saivat suunnitella puisen kerrostalon, josta järjestettiin ideakilpailu.

Itse kaupunginosan rajoina voi pitää lännessä Yliopistokatua ja pohjoisessa Kuivasjärveä, jonka rannalla Teekkaritalokin sijaitsee. Idässä ja etelässä vastaan tulee Pyykösjärven mukaisesti kaartuva Alakyläntie.

Lähiön keskustan voi katsoa ulottuvan opiskelijoille tutun Tellervontien Apinatalon luota Sammonkadulla sijaitseviin kauppoihin. Esimerkiksi Rajakylän tai Kaukovainion lähiöiden keskuksiin verrattuna Kaijonharju on suurempi.

Kaijonharju kuuluu Kaijonharju–Ritaharju-asuinalueeseen mutta liittyy tiiviisti myös viereiseen Linnanmaahan. Europan 14 -arkkitehtuurikilpailun pohjalta Linnanmaan–Kaijonharjun alueelle laadittiin kaavarunko. Runko määrittelee alueen maankäyttöä, ja sen on tarkoitus yhdistää alueet toisiinsa.

Poliisi ei pamputa enää

Kaijonharjun rakentuessa sen palvelut kehittyivät ja toivat eloa lähiöön. Samalla ongelmiakin alkoi ilmetä. Kaijonharju sai vuonna 1998 lähipoliisin, jolla haluttiin rauhoittaa alueen elämää. Lähipoliisitoiminta jatkui vuoteen 2006 saakka.

Myös lapset pitivät huolen siitä, että elämisen äänet kuuluivat ympäri lähiötä. Vuonna 1979 Kaijonharjuun muuttanut ja siellä useita vuosikymmeniä asunut Pirjo Leinonen muisteli Kalevan jutussa kesällä 2015, miten pihan leikkipaikat olivat aikanaan täynnä. Jutun julkaisun aikaan lasten määrä pihapiirissä oli kuitenkin enää vähäinen.

Samaisessa Kalevan jutussa Oulun kaupungin kaavoitusarkkitehti Uki Lahtinen totesi Kaijonharjun olevan monien mahdollisuuksien lähiö. Kymmenessä vuodessa sen kehitys on lähtenyt kuitenkin toiseen suuntaan.

Palvelut kaikkoavat, niin minäkin

Likaantunut apinapatsas, oikealta nimeltään Tiedonjano, on kääntänyt lähiön keskukselle selkänsä. Aivan kuin taiteilija Raimo Metsänheimon teos ei haluaisi nähdä alueen kurjuutta. 

Kaijonharjun keskustaan pääsee autolla Alakyläntien risteyksestä. Risteyksessä on ränsistynyt Kaijonharjun liikekeskusta mainostava kyltti, joka esittelee alueen monipuolisia palveluja. Todellisuudessa kyltin kahdeksasta kaupallisesta toimijasta viisi on lopettanut, ja 2010-luvulta lähtien Kaijonharjusta on poistunut lukuisia muitakin palveluja.

Apteekin toiminta alueella loppui jo 2010-luvun alussa. Vuosikymmenen loppuun mennessä myös terveyskeskus laittoi ovensa säppiin. Yksityisistä toimijoista kirpputori, kioski ja lukuisat anniskeluravintolat ovat kaikonneet. Autokoulun ovi on lukittu ilmeisen pysyvästi.

1990-luvulla voimissaan ja opiskelijoiden suosiossa ollut Kaijon entinen kössihalli eli Caio näki 2010-luvulla lukuisia ravintolatoimijoita. Uniresta pyöritti opiskelijoiden olohuoneeksikin kutsuttua ravintolaa vuosia, mutta toiminnan muututtua tappiolliseksi se päätti laittaa ravintolan myyntiin vuonna 2012. 

Uusi omistaja otti ravintolan vetovastuun vuonna 2014, ja ennen kuin toiminta rakennuksessa loppui, ehti siinä olla myös eksoottinen ravintola. Monilla Oulun yliopiston kasvateilla on lämpimiä muistoja etenkin Caiossa vietetyistä illoista, eikä siitä ole enää muuta jäljellä. Rakennus purettiin tänä keväänä.

Kirjaston edestä kulkevalla kävelytiellä ajaa henkilöautoja. Yösäilö hylätyn rakennuksen seinässä kertoo kunniakkaasta historiasta. 

Kaijonharjun keskustan saavutettavuus joukkoliikenteellä on varsin heikkoa. Lähimmät bussipysäkit ovat Kaitoväylällä ja Yliopistokadulla, eli vähintään satojen metrien päässä. Asiointi lähiön keskustassa sujuukin parhaiten kävellen tai pyörällä. Tosin runkolukittavia pyöräpaikkoja on vain alueen uusimman, vuonna 2017 valmistuneen, kaupan yhteydessä.

Erikoisuutena Kaijonharjusta löytyy kaupungin pyöreä ilmoitustaulu. Vapaasti kaikkien käytössä oleva ilmoitustaulu sijaitsee kuitenkin hieman piilossa kaupan roska-astioiden takana, eikä se näytä olevan kovinkaan aktiivisessa käytössä.

Vaikka palvelut ovat muuttuneet tai kaikonneet, sijaitsee ilmoitustaulun vieressä jotain pysyvämpää: Pub Kuutio. Opiskelijoiden suosima anniskeluravintola on porskuttanut vuodesta toiseen jo parin vuosikymmenen ajan. Nähtäväksi jää, miten ravintola pärjää, kun yliopiston muuton myötä alueelta häviää paljon tenttikaljoilla käyviä opiskelijoita.

Ei vain Kaijon keskustan ongelma

Repaleiset tapahtumajulisteet sähkökeskuksissa kaikuvat muistoja menneisyydestä. Joskus valkoiselta näyttänyt puuaita on nyt lähinnä loskan harmaa ja kallistelee persoonallisesti joka suuntaan.

Pysähtyneisyyden aika ei rajoitu vain Kaijonharjun keskustaan. Alueesta luoteeseen löytyy tyhjyyttään huokuva punatiilinen normaalikoulu.

Jo muutaman vuoden ajan Oulun yliopiston normaalikoulun alimmat luokka-asteet ovat olleet väistötiloissa Kaitoväylän toisella puolella, ja sisäilmaongelmainen vanha alakoulu on tarkoitus purkaa. Uusi peruskoulu rakentuu Linnanmaan kampuksen länsipuolelle mahdollisesti vuonna 2028. Lapset tuskin ehtivät tulevilla välitunneilla elävöittämään Kaijonharjun keskustaa.

Kaitoväylän pohjoispuoli puolestaan kasvaa puustoa. Kuivasjärven rannalla oleva Nyyrikinpuistoksi nimetty alue on ollut kaavaprosessissa jo vuodesta 2018 lähtien, kun alueen omistaja, nyttemmin jo edesmennyt taiteilija Raimo Metsänheimo, käynnisti kaavamuutoksen yhdessä kaupungin kanssa.

Alueelle on kaavailtu asuinkerrostaloja ja rantaa pitkin kulkeva virkistysreitti. Suunnitelmissa on myös veistospuisto, johon sijoitetaan Metsänheimon teoksia. Asemakaava on hyväksytty, ja siitä on parhaillaan käynnissä valitusaika 11. toukokuuta saakka. 

Kaavoja on tehty myös toiselle puolelle aluetta. Kaijonharjun kaakkois- ja eteläpuolelle, Pyykösjärven rannalle, on suunniteltu vihreää korttelia. Kaavoitus alkoi vuonna 2020, ja kaava tuli voimaan 2023. Minkäänlaisia rakennustöitä alueella ei kuitenkaan näy, vaikka Oulun kaupungin verkkosivujen mukaan “alue aloittaa Linnanmaanbulevardin varren rakentamisen ja tukee tehokkaan joukkoliikenteen sekä lähialueen palveluiden kehittymistä.”

Hetkellisiä valonpilkahduksia

Tilataideteos on muuttunut roska-astiaksi ja rikottujen pyörien loppusijoituspaikaksi. Kivinen aita rapistuu paikalleen. Ravintolan viereen on tehty kulahtaneista ja muualta lainatuista huonekaluista tilapäinen patio.

Onko Kaijonharjussa edessä uudet kukoistuksen vuodet? Lähiössä on tapahtunut ja on tapahtumassa myös positiivisia muutoksia.

Muutamia vanhoista rakennuksista on otettu käyttöön uutta tarkoitusta varten. Alueen länsireunassa sijaitsevaan vanhaan ympäristölaboratorioon avattiin vuonna 2021 anniskeluravintola, jossa järjestetään keikkailtoja suhteellisen usein. Ravintolan läheltä löytyy myös muutaman vuoden ikäinen kierrätyskeskus. Runsaan ja usein vaihtuvan opiskelijapopulaation takia tämän kaltaiselle toimijalle on alueella selvästi tarvetta.

Uutta on myös luvassa. Rakennustöiden pitäisi alkaa tänä vuonna niin sanotussa Lähimmäiskorttelissa, joka tuo lisää palveluja ja yhteisöllisyyttä lähiöön. Kortteli rakentuu kirjastosta itään, osin nykyisen metsäisen puiston paikalle. Oulun kaupungin käynnistämässä hankkeessa on suunniteltu, että se olisi “hybridi-, palvelu- ja sukupolvikortteli.”

Hanketta toteuttaa Vestera, joka voitti kaupungin järjestämän tontinluovutuskilpailun Havas-nimisellä työllään. Vesteran sivuilla kuvaillaan, että hanke yhdistää asumisen, palvelut ja viihtyisät ulkoalueet moderniksi kyläyhteisöksi Kaijonharjun sydämessä.

Lähimmäiskortteli sisältää neljä erityyppistä rakennusta. Ensin syntyy monitoimitalo, jossa on muun muassa kirjasto sekä tiloja nuorisolle. Sen yhteydessä on myös niin sanottu kortteliolohuone, jonka päälle tulee esteetön kattoterassi. Rakennuksen palvelut ovat avoimesti kaikkien alueen ihmisten käytössä. Toisessa vaiheessa kortteliin valmistuu ikääntyvien palvelutalo ja sitä seuraavat asuinkerrostalot, joiden kivijalkoihin suunnitellaan liiketiloja. Vesteran mukaan korttelin keskelle jää noin 1700 neliön hyvinvointimetsä.

Eloa Kaijonharjuun on tuonut myös lyhytaikainen eli pop up -toiminta. Rattoradio eli perinteinen oululaisten korkeakouluopiskelijoiden vappuradio lähetettiin vanhan terveyskeskuksen tiloista vuonna 2022. Tiloissa oli muutaman vuoden myös Kaijontupa-niminen yhteisötila. Tila oli osa Kestävä Kaijonharju -hanketta, joka päättyi loppuvuodesta 2022.

Myös pitkään tyhjillään ollutta vanhaa Valintatalon ja Postin kiinteistöä on käytetty hetkellisesti pop up -toimintaan. Tiloissa oli ainakin yhden joulun ajan pakettiruuhkaa purkamassa jakelupiste.

Alueen estetiikkaakin on parannettu hiukan. Kaijontori eli kirjaston ja nuorisotalon edessä oleva alue on saanut muutamia käytännöllisiä taideteoksia. Vastavuoroisesti alueen kivetys on poistettu, ja soraa, hiekkaa ja muuta maa-ainesta on levinnyt laajalle.

Kevyenliikenteen väylillä hiekka ratisee kenkien alla. Tien vieressä lojuu tyhjiä tölkkejä. Keväinen aurinko pilkistää puiden lomasta.

Oulun yliopiston muutto vaikuttaa merkittävästi Kaijonharjun tulevaisuuteen. Kerrankin kaavoituksen hitaus on ollut alueelle jopa eduksi. Kun yliopisto luopuu Linnanmaan tiloistaan ja ihmismassojen odotetaan siirtyvän Kontinkankaan suunnalle, Kaijonharjun keskustasta on tuskin tarpeen kehittää urbaania keskusta tuhansille ihmisille.

Onko 2030-luvulla Kaijonharju nukkumalähiön hiljainen keskus vaiko alueen sykkivä sydän moninaisine palveluineen?

Apinapatsas on oikealta nimeltään Tiedonjano. Sen tekijänä on Raimo Metsänheimo. Pronssista valettu veistos on seisonut kirjaston edessä vuodesta 1987 saakka. Apinan lukemassa teoksessa lukee ”Elämä”.

Kalle Parviainen

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden entinen toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.

Lue lisää:

Katseet itään – Raksilan seudun rakentaminen odottaa lähtölaukaustaan

Raksila ja Kontinkangas ovat muutoksen edessä. Alueelle pitäisi nousta uusi jäähalli, uusi uimahalli ja uusi yliopisto. OYSin uudisrakennukset kurkottelevat jo kohti taivasta, mutta muuten aika on pysähtynyt. Ainakin toistaiseksi.

TEKSTI Miika Tuomela

KUVAT Miika Tuomela

Näkymä Oulun rautatieasemalla ei ole kummoinen. Ratapihan reunustalla odottavat kohtaloaan useampi kasa ratapölkkyjä ja kiskoja. Laiturin infonäytön kellon viisarit ovat jämähtäneet kello kahteentoista. Ratapihan itäpuolella kaksi monttua on rajattu vanerista tehdyillä seinillä, joista toista koristaa Oulun kulttuuripääkaupunkivuodesta kertova plakaatti. Monttujen takana seisovat parhaat päivänsä nähneet elementtikerrostalot ja Raksilan marketit. 

Näystä on vaikea uskoa, että näiltä main aina Kontinkankaalle asti pitäisi seuraavien vuosien aikana rakentua neliökaupalla uusia rakennuksia bussiterminaalista yliopistoon.

Oulun rautatieasemalta Raksilaan avautuva näkymä ei ole erityisen inspiroiva.

Asemakeskuksella värikkäitä vaiheita, rautatieasemalla on jo kuokka maassa

Oulun matkakeskuksella, nykyisellä asemakeskuksella, on lähes sataviisikymmenvuotinen historia. Rautatie ja rautatieasema valmistuivat nykyiselle sijainnilleen jo vuonna 1886. 1960-luvulla käynnistyivät keskustelut linja-autoaseman siirtämisestä rautatieaseman kylkeen entiselle varikkoalueelle, ja lopulta siirto toteutui 1980-luvun alussa. Uuden aseman jatkoksi oli tarkoitus rakentaa myös uusi rautatieasema, mutta niin ei koskaan tapahtunut.

1990-luvulla suunniteltiin yli 15-kerroksisia asuintaloja rautatien molemmin puolin. Jopa ratapihan kattaminen oli silloin suunnittelupöydällä. Suunnitelmaan liittyi opiskelija-asuntoja, hotelli sekä liike- ja toimistotiloja. Hanke jäi suunnitteluasteelle.

2000-luvun alkuvuosina uutta matkakeskusta liiketiloineen suunniteltiin ratapihan länsipuolelle. Tämäkään hanke ei koskaan toteutunut, mutta kymmenisen vuotta sitten tehdyn kaavamuutoksen myötä alueelle kohosi 2020-luvun taitteessa Asemantorneina tunnetut kerrostalot. Kerrostalojen ja rautatieaseman väliin olisi yhä mahdollista rakentaa liike- ja toimistotiloja, mutta vielä niistä ei ole merkkejä.

Vuonna 2016 Oulun kaupunki järjesti arkkitehtuurikilpailun, jossa haettiin liikenne-, asumis-, palvelu- ja työpaikkakeskusta pääosin radan ja Ratakadun väliselle alueelle. Kilpailun voittajaksi selviytyi Tervatynnyrit-niminen ehdotus, jonka pohjalta alueen suunnittelua on edistetty. Alue jaettiin kaavoituksessa myöhemmin useampaan osaan, joista pisimmälle on edistynyt nykyisen linja-autoaseman alue.

Menneenä syksynä Oulun linja-autoasema purettiin tulevan joukkoliikenneterminaali-, toimisto- ja pysäköintirakennuksen tieltä. Entisen asemarakennuksen ja nykyisen linja-autolaiturialueen kohdalle sijoittuvan rakennuskompleksin mahdollistava asemakaava hyväksyttiin Oulun kaupunginvaltuustossa samana syksynä, mutta kaavasta on valitettu Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. Rakentamisen olisi pitänyt alkaa jo tänä vuonna, mutta Ylen ja Kalevan 18. joulukuuta 2025 julkaisemien uutisten mukaan valitus viivästyttää hanketta ainakin vuodella.

Jotain liikettä alueella sentään näkyy. Huhtikuun alussa on käynnistynyt Oulun ratapihan uudistus. Tässä hankkeessa autojuna-asema siirretään puretun linja-autoaseman tuntumasta Saaristonkadun sillan päälle. Siirron jälkeen ratapihalle rakennetaan uusi välilaituri, jolloin matkustajajunille on käytössä viisi raidetta. Radan alle rakennetaan myös toinen alikulku, johon jalankulkijat siirtyvät. Nykyinen alikulkutunneli jää pyöräilijöiden käyttöön.

Nykyinen alikulku kaipaisi eittämättä ehostusta.

Ensin pultteja ja puutarha, sitten pamppua ja puotipuksuja, tulevaisuudessa pänttäyksen sijaan paitsioita?

Ratakadun liikenne käy vilkkaana. Entisen poliisi- ja oikeustalon tonttia rajaava vaneriseinä on paikoin kellahtanut kumoon. Markettien parkkipaikalle ja sieltä pois virtaa tasaisesti autoja.

Linja-autoaseman pohjoispuolelta, Ratakadun, radan ja Kajaanintien rajaamasta kulmauksesta, rautateiden toiminnot väistyivät alueen eteläosan tavoin 1980-luvulla. Vuosikymmenen lopussa sinne rakennettiin poliisi- ja oikeustalo, joka kohtasi loppunsa 2020-luvulla pahojen sisäilmaongelmien siivittämänä.

Ratakadun toisella puolella sijaitsivat pitkään puutarha ja rautatehdas, josta Puu-Raksilaa reunustava Tehtaankatu on saanut nimensä. 1970-luvulla tehdas ja puutarha väistyivät, kun tilalle rakennettiin kolme, jokseenkin tehdasta muistuttavaa, markettia laajoine parkkialueineen.

Raksilan marketit. Oikeanpuoleisin marketti on historiansa aikana ollut niin Eka-market, Euromarket, S-market kuin Salekin. Keskimmäinen marketti, Prisma, tunnettiin ensin Sokos-markettina, ja vasemmanpuoleisin marketti eli Citymarket on koko ajan ollut Citymarket.

Markettrion elo on ollut moneen kertaan vaakalaudalla. Paikalle on vuosien saatossa suunniteltu niin jäähallia, asuinrakennuksia, uusia marketteja kuin näiden yhdistelmiäkin. 

Oululaiselle opiskelijasukupolvelle Raksilan suunnitelmista tutuin lienee kuitenkin yliopiston keskustakampussuunnitelma. Vuonna 2019 Oulun yliopiston silloinen rehtori Jouko Niinimäki esitti yliopiston hallitukselle kiinteistöstrategian selvitystyön aloittamista. Selvitystyö valmistui seuraavana vuonna. Sen lopputulema oli, että paras vaihtoehto yliopistolle olisi kokonaan uusi kampus, joka sijoittuisi Raksilan markettien paikalle.

Ideaa ei otettu vastaan aivan avosylin. Seuraavien vuosien aikana adressi Linnanmaan kampuksen puolesta keräsi lähes 7 000 allekirjoittajaa ja opiskelijat järjestivät mielenilmauksen uutta kampusta vastaan. Uuden kampuksen pelättiin muun muassa heikentävän yliopiston poikkitieteellisyyttä, lisäävän etäopetusta ja hankaloittavan yhteistyötä Linnanmaalla sijaitsevien yritysten kanssa.

Raksilan kampus haudattiin lopulta historiankirjoihin 19. huhtikuuta vuonna 2022, kun Oulun kaupunginhallitus päätti, ettei yliopiston suunnitteluvarausta markettien alueelle jatketa.

Tällä hetkellä marketeilla on alle kaksi vuotta armonaikaa. Viime vuoden lopussa Oulu valitsi toteuttajan Elämysareena-nimellä kulkevalle hankkeelle. Samassa yhteydessä julkaistujen havainnekuvien perusteella uusi jääurheiluun ja konsertteihin soveltuva areena rakentuisi kutakuinkin rautatien puoleisimman marketin ja sen parkkipaikan kohdalle. Areenan rakentamisen pitäisi alkaa vuonna 2028.

Elämysareena on yksi osa markettien ja oikeustalon alueen kattavaa Raksila 2.0 -suunnitelmaa. Areenan lisäksi alueella olisi tilaa ainakin kaupoille, hotellille, harjoitusjäähallille ja erilliselle tapahtumatilalle.

Vaikka elämysareenan papereihin ei ole vielä raapustettu viimeisiä allekirjoituksia, voi elämyksiä pian kokea tulevan areenan koordinaateilla. Tulevana syksynä Oulun teatteri esittää nimittäin Faravidin maa -nimellä kulkevaa teosta Raksilan “kolmannen marketin” tiloissa.

Vaneriteema jatkuu myös sisätiloissa. Ratakadun puoleisesta marketista suurin osa on vallattu teatteriesityksen rakennustöitä varten.

Raksilan urheilupuisto ja Välkkylä – siellä tapahtuu

Marketeilta matka jatkuu Raksilan urheilukeskuksen keskivaiheille. Teuvo Pakkalan kadun varressa uutuuttaan kiiltelee paloasema, ja Välkkylän opiskelijakylän reunalla komeilee uudenkarhea tornitalo Uno. Sarjakakkaajastakin tunnetun uimahallin tilalla on vanerein reunustettu monttu. Täällä on aistittavissa edistystä.

Aiempiin alueisiin verrattuna urheilupuiston ja Välkkylän alueen historia on huomattavasti köyhempi. Pellot latoineen tekivät hiljalleen tilaa urheilukentille 1970-luvulta alkaen. 50 vuotta myöhemmin alue on jälleen muutosten kourissa.

Ennen muutoksiin sukeltamista kerrottakoon anekdootti Pikkukankaanpuistossa sijaitsevasta mäestä. Harvempi tietää, että aikanaan kaatopaikkana olleen mäen päällä on sotien jälkeen ehtinyt sijaita myös mäkihyppymäki, joka kuitenkin purettiin 1970-luvulla.

Tällä vuosikymmenellä on siis tapahtunut enemmän, ja lisää on luvassa. Paloasema on korvattu pienemmällä paloasemalla, uimahalli on purettu uutta vesiliikuntakeskusta varten ja Välkkylän reunaan on pystytetty pitkänhuiskea opiskelija-asuntotorni. 

Seuraavaksi pitäisi alkaa vesiliikuntakeskuksen rakentaminen. Alun perin sen piti alkaa jo alkukesästä, mutta Ylen 30. huhtikuuta julkaiseman uutisen mukaan aloitus lykkääntyy elokuulle. 

Kiinnostava hanke on myös Raksilan joukkoliikenneväylä, jonka kaavoitus alkoi maaliskuussa. Tämä kaava mahdollistaisi bussien kulkemisen paloaseman ja jäähallin välistä Välkkylän ohi Ylioppilaantielle, josta edelleen Kajaanintielle. Koko joukkoliikenneväylään kuuluisi myös Tehtaankatu, josta bussit tulevaisuudessa sukeltaisivat tunneliin rautatieaseman ali Hallituskadulle.

Muutaman vuoden päästä pitäisi bussien kulkea tästä. Ehkä joskus tästä kolistelevat myös ratikat.

Franzenin lakitus ja muut vappuperinteet ovat yhtä haalariporukkaa lukuunottamatta hiljentäneet vappuaaton alkuiltapäivän Välkkylän. Rauhaa rikkovat lähinnä Ullankartano-talon peruskorjaustyömaalta kuuluvat kolinat.

Uskottava opiskelijalehti ei missään nimessä voi jättää Välkkylää huomiotta. Pitkälti 1960–1970-lukujen taitteessa rakentunut alue on yksi Oulun ensimmäisistä opiskelija-asuntoalueista. 

Metsäkaistaleen keskellä sijaitsevan opiskelijakylän maisema ei vuosien saatossa ole liiemmin muuttunut. 2010-luvulle tultaessa Välkkylän keskivaiheilla sijainneen erillisen päiväkotirakennuksen korvasi asuntolarakennus Villentalo, jonka pohjakerrokseen päiväkoti siirtyi. Vuonna 2024 valmistui 16-kerroksinen tornitalo Uno pysäköintitalon kera.

Kun yliopisto aikanaan siirtyy Kontinkankaalle, on mielenkiintoista nähdä, kasvaako Välkkylä. Kivenheiton päässä uudesta kampuksesta sijaitseva asuinalue herättänee enemmän kiinnostusta jatkossa. Toisaalta kasvusuuntia on lähinnä yksi eli länsi. Pohjoisessa tulee vastaan Kajaanintie, idässä Ylioppilaantie ja Pohjantie, etelässä taas mahdollisesti tuleva joukkoliikenneväylä.

Käännyttäessä Kajaanintieltä Välkkylään tulee hyvin esille alueen metsäisyys. Alas viettävän maaston ansiosta Välkkylän korkeimmat talot Seponpaja ja Uno eivät hyppää erityisemmin silmille.

OYSin alueella ruumiille hoitoa ja sielulle sivistystä

Kaupunkikehityskierroksen viimeinen etappi sijaitsee Sairaalanrinteellä, jossa edistys on käsitellyistä alueista pisimmällä. Kolme uutta sairaalarakennusta on jo valmiina. Niiden vieressä torninosturi valmistelee neljättä rakennusta ja kuorma-autot vievät vanhan sairaalan jäänteitä kierrätykseen.

1970-luvulla Kontinkankaan metsiin kohosi valtavalle alalle levittäytyvä sairaalakompleksi, Oulun yliopistollinen sairaala. Sen viereen, Sairaalanrinteen toiselle puolelle rakennettiin tilat myös lastensairaalalle ja Oulun yliopiston lääketieteelliselle tiedekunnalle. Aluetta on sen jälkeen täydennetty muutamilla lisärakennuksilla.

Puoli vuosisataa pohjoissuomalaisten hoidon mahdollistaneiden rakennusten loppu on aivan kulman takana. Uudet massiiviset sairaalatornit ovat viime vuosina nousseet vanhan sairaalan pohjois- ja länsireunoille, minkä myötä loputkin vanhasta sairaalasta puretaan seuraavien vuosien aikana maan tasalle. Yliopiston tilat säilyvät toistaiseksi, ja vanhasta lastensairaalasta jää muistuttamaan yksi puolikaaren muotoinen osa.

Uuden sairaalan A- ja B-rakennuksissa sijaitsevat mm. päivystys sekä teho- ja leikkausosastot

Aivan pystyyn kuolleita vanhat sairaalarakennukset eivät sentään ole. Sairaalan keski- ja eteläosissa palvelevat vielä muun muassa sisätautien, neurologian ja ihotautien poliklinikat.

Sairaalan uudistuksen myötä se jättää jälkeensä suuren ja tyhjän maa-alueen. Alue ei silti ole jäämässä ilman käyttöä, sillä 25. marraskuuta 2025 Oulun yliopiston hallitus valitsi jatkokehitykseen skenaarion, jossa koko yliopisto sijaitsisi jatkossa Kontinkankaalla. Ylen samana päivänä julkaiseman uutisen mukaan yliopisto sijoittuisi purettavan sairaalan paikalle.

Oulun yliopiston ja Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön (PSOAS) järjestämä arkkitehtuurikilpailu uudesta yliopistosta ja sen yhteyteen sijoittuvista opiskelija-asunnoista käynnistyy tämän vuoden toukokuussa. Muuten asiat ovat vielä epävarmoja. Valmista pitäisi olla kuitenkin kymmenen vuoden kuluttua.

Ehkä näillä main sijaitsee aikanaan yliopiston pääsisäänkäynti.

Miika Tuomela

Kirjoittaja on suomen kielen opiskelija, josta ei tule opettajaa. Vapaa-aika kuluu maailmaa ihmetellen ja penkkiurheillen. Synnyinkaupungistaan hänet saattaa löytää myös palokuntahaalarit päällään.

Lue lisää:

Unohdettu pala historiaa

Oulun yliopiston alueen opiskelija-asunnot ovat täynnä elämää. Kaiken keskeltä löytyy kaksi hiljaista ja hylätyn näköistä rakennusta. Rakennusten historian kaivelu kuitenkin paljastaa niiden kietoutuvan tiiviisti yhteen yliopistoalueen historian kanssa. Puulinnanmaan vieressä on rivitalokompleksi, Virkakatu 6. Se on ollut pitkään tyhjillään. Havupuut humisevat hiljaa, levittäen oksansa rakennusta kohden. Lasten leikkipaikasta ovat rippeet jäljellä. Takapihan terassit ovat osittain […]

Oulun yliopiston alueen opiskelija-asunnot ovat täynnä elämää. Kaiken keskeltä löytyy kaksi hiljaista ja hylätyn näköistä rakennusta. Rakennusten historian kaivelu kuitenkin paljastaa niiden kietoutuvan tiiviisti yhteen yliopistoalueen historian kanssa.

Puulinnanmaan vieressä on rivitalokompleksi, Virkakatu 6. Se on ollut pitkään tyhjillään. Havupuut humisevat hiljaa, levittäen oksansa rakennusta kohden. Lasten leikkipaikasta ovat rippeet jäljellä. Takapihan terassit ovat osittain lahonneet ja kaiteet kaatuneet. Silti iltapäiväauringon loisteessa voi kuulla kaikuja menneisyydestä, lasten naurun ja ihmiset kesäaikaan terasseille juomaan iltapäiväkahvejaan.

Rakennuksen väri on lämmin punamulta ja terassit avautuvat etelän ja lännen suuntaan. Arkkitehdillä on selvästikin ollut visio viihtyisästä ja kodikkaasta taloyhtiöstä. Rakennus onkin suunniteltu alun perin asumiskäyttöön Oulun yliopiston työntekijöille.

Arkkitehtitoimisto Kari Virta vastasi rakennuksen suunnittelusta ja ensimmäinen osa rivitalosta valmistui 1977 ja toinen 1980. Kyseisen rivitalon suunnittelu oli kuitenkin vain pieni osa arkkitehti Kari Virran työuran suurimmasta projektista, joka oli Oulun yliopiston suunnittelu. Hänen toimistonsa suunnittelupöydillä saivat hahmonsa yliopiston ensimmäiset rakennukset jo 60-luvulla ja kaiken kaikkiaan hänen toimistonsa oli mukana kehityksessä kolmenkymmenen vuoden ajan.

”Rakennusten tulevaisuus kytkeytyy edelleen koko Linnanmaan tulevaisuuteen.”

Nykyisin tyhjillään seisovat rivitalot ovat nähneet useita eri omistajia, mutta tämänhetkinen omistaja on Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö PSOAS. Rakennusten tulevaisuus kytkeytyy edelleen koko Linnanmaan tulevaisuuteen, kertoo PSOAS:n kiinteistöpäällikkö Eerik Junnikkala.

”Alueelle on tehty selvityksiä ja tontin rakentamista ideoitu. Oulun Yliopiston kampusstrategia vaikuttaa koko Linnanmaan alueen opiskelija-asuntostrategiaan, joten hanketta ei ole lähdetty viemään eteenpäin, koska yliopiston kampusstrategiasta ei ole päätöstä.”

Arkkitehti Kari Virran suunnittelema rivitalo Virkakatu 6:ssa Puulinnanmaalla.

Hiljainen lastentalo ylioppilaskylässä

Oulun Yliopistokadun värikkäiden kerrostalojen välissä sijaitsee yksikerroksinen, laatikkomainen, tumman vihreän sävyinen rakennus. Ajalle tyypilliseen tapaan rakennus on tasakattoinen ja siinä on valesokkeli. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Risto Harju Ky ja se valmistui vuonna 1977. Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö rakennutti sen Linnanmaan ylioppilaskylän päiväkodiksi, samalla kun ympärille nousivat hankkeen muut rakennukset.

Risto Harjun arkkitehtitoimisto oli 70-luvulla Pohjois-Suomen suurimpia ja hänen kädenjälkensä näkyy Oulussa useissa julkisissa rakennuksissa ja asuinalueissa. Monelle oululaiselle tutuin rakennus lienee Nallikarin paviljonki.

Harjun suunnittelemat Yliopistokadun opiskelija-asunnot toimivat edelleen, mutta päiväkoti on ollut noin kymmenen vuotta tyhjillään. Lapset ja työntekijät joutuivat siirtymään toisaalle rakennuksen huonon kunnon vuoksi, kertoo PSOAS:n kiinteistöpäällikkö Junnikkala.

Myös tämän rakennuksen sekä Linnanmaan opiskelija-asuntoinvestoinnit otetaan uudelleen tarkasteluun, vasta yliopiston sijoituspäätöksen jälkeen, hän toteaa.

Risto Harjun suunnittelema tyhjilleen jäänyt päiväkoti Oulun Ylioppilaskylässä.

Menneisyyden arkkitehtuurista voi ottaa opiksi

Molemmat rakennukset edustavat 70-lukua ja niiden arkkitehtuurissa näkyy ajalle tyypillinen konstruktivismi eli rakenteellisuus – jonka teemana ovat rakenteet, kantavat rakennusosat ja elementtijako. Valitettavasti ajanjakson rakennuksilla on huono maine nykyaikana, sillä monet tekniset ratkaisut osoittautuivat lyhytikäisiksi.

Aikakauden vahvuuksista voisi kuitenkin ottaa opiksi. Usein parjatun aikakauden hyvään suunnitteluun kuuluvat toimivat pohjaratkaisut, valottaa arkkitehti Anu Soikkeli. Asumismukavuus ei useinkaan toteudu yhtä hyvin tämän päivän suunnittelussa. Opiskelijoille rakennetaan ahtaita ”koppeja”, usein kustannustehokkuuteen vedoten. Pienempien huonekokojen aiheuttamat ongelmat ovat jo tulleet näkyviin etätyöskentelyn lisääntyessä, Soikkeli toteaa.

”Verrattuna nykyiseen asuntosuunnitteluun esimerkiksi asuinkerrostalojen kohtuullinen runkosyvyys aikaansai valoisia asuntoja. Nykyiset kerrostalot ovat runko syvyydeltään suurempia, jolloin asuinhuoneista muodostuu pimeitä. Osa asuintiloista toteutetaan jopa ikkunattomina, mikä ei 1970-luvulla olisi ollut mahdollista.”

Aikakauden asuntojen toimivuuden suunnittelu oli neliöntarkkaa hommaa.

”Aikakauden asunnot ovat nykymitoitukseen verrattuina väljiä ja siksi myös muuntojoustavia. Mitoitusnormit ohjasivat suunnittelua, ja siksi esimerkiksi olohuoneilla oli minimi leveysmitat, ja makuuhuoneisiin tuli mahtua myös työpöytä, ” Soikkeli kertoo.

Molemmat rakennukset kertovat mielenkiintoista tarinaa arkkitehtuurin sekä Oulun yliopiston historiasta. Samalla ne ovat kuitenkin surullinen muistutus päätöksenteon monimutkaisuudesta. Uusia asuntoja rakennetaan kaupunki -ja aluekehityssuunnitelmien mukaan. Hiljaiset mysteerirakennukset seuraavat kehitystä sivusta, vuosikymmenestä toiseen.

Juttua muokattu ma 14.3. klo 12:20. Korjattu Pohjois-Suomen opiskelijayhdistys Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiöksi sekä Yliopistonkatu Yliopistokaduksi.

Suvi Rissanen

Lue lisää: