ilmastonmuutos arkistot - Oulun ylioppilaslehti

Kumpi on kestävää kehitystä – tuulivoima vai alkuperäiskansan luontaiselinkeino? Kestävän kehityksen viikolla puhutaan saamelaisista ja kestävästä yritystoiminnasta

Kestävän kehityksen viikko järjestetään kampuksilla 5.–9.10. Avajaistapahtuman puhujista Sanna Taskila ja Petra Laiti käsittelevät pohjoisen kestävyyden avainkohtia. Projektipäällikkö Anni Huovinen kertoo tapahtuman järjestämisestä poikkeusoloissa.

Ilmiöt

TEKSTI Anna-Sofia Tastula

Viime vuodelta tuttu Kestävän kehityksen viikko järjestetään jälleen. Tällä kertaa Oulun yliopisto ja Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) järjestävät tapahtuman yhdessä Oulun ammattikorkeakoulun ja Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan (OSAKO) kanssa.

Tapahtuma järjestetään Oulussa toista kertaa. Tänä vuonna suurin osa tapahtumista on poikkeusoloista johtuen etänä. Viikon teemana on tällä kertaa pohjoinen kestävyys, jolla tarkoitetaan Pohjoismaiden vahvuuksia kestävän kehityksen toteuttamisessa. Viikon aikana aiheesta puhuvat muun muassa bio- ja kiertotalouden asiantuntijapalvelu Macon Oy:n varatoimitusjohtaja Sanna Taskila sekä Saamelaisnuorten puheenjohtajana toiminut Petra Laiti.

Tavoitteena yhteisöllisyys korkeakouluyhteisöjen välille

Tämän vuoden Kestävän kehityksen viikko järjestetään suurimmaksi osaksi kokonaan etänä. Osa tapahtumista myös striimataan paikan päältä, jolloin fyysisesti läsnä voi olla pieni yleisö. Muuten tapahtumat järjestetään pääosin virtuaaliympäristöissä. Pyöränkorjaustapahtuma järjestetään ulkotiloissa, ja muun muassa Biodiversiteetti-iltaan sekä opettajien kestävän kehityksen koulutukseen otetaan vastaan tilaisuuksiin ilmoittautuneet.

Keke-viikon järjestelyt itsessään on jouduttu tekemään täysin etänä. Järjestäjät ovat olleet yhteydessä toisiinsa kotikoneidensa kautta.

“Järjestelyt ovat olleet helpompia, kun kaikki on voitu hoitaa kotitoimistolta käsin”, kommentoi Oulun Kestävän kehityksen viikon projektipäällikkö Anni Huovinen.

Itse tapahtumat voivat etänä olla hyvinkin erilaisia, mutta poikkeusoloista huolimatta järjestäjät ovat tyytyväisiä yhteistyöhön.

“Meillä on tosi hieno tiimi, jossa on jäseniä sekä yliopistolta, ammattikorkeakoulusta, OYY:ltä ja OSAKO:lta. Kaikki ovat tuoneet oman panoksensa valmisteluun ja ohjelmaan. Keke-viikon suunnittelu on monen kuukauden yhteinen rutistus, ja viikon lopulta saapuessa kaikki ovat varmasti pistäneet parastaan”, Huovinen kertoo.

Huovisen mukaan viime vuoden painopiste oli fyysisesti yliopistokampuksilla tapahtuvassa ohjelmassa, kuten luennoissa ja kahvitteluissa. Tänä vuonna kontaktitapaamisia ja yhteisiä ruokailuja ei ole voitu järjestää samassa mittakaavassa. Järjestävän tiimin toiveena on kuitenkin saada aikaan yhteisöllisyyden tunnetta erityisesti korkeakouluyhteisön kesken, mutta ilman fyysistä kontaktia se on vaikeampaa saavuttaa.

“Koko viikon päämääränä on kestävän kehityksen teeman pitäminen esillä korkeakouluyhteisön sisällä ja sen heijastaminen myös ulospäin. Tämän vuoden tapahtuman järjestäminen suurimmaksi osaksi virtuaalisesti vaikuttaa tilaisuuden luonteeseen paljon ja haastaa tiimin mielikuvitusta”, Huovinen kommentoi tapahtuman siirtämistä virtuaaliympäristöön.

Huovinen uskoo kestävän kehityksen teemojen tuovan vaihtelua korona-arkeen, vaikka nekin ovat yhteydessä keskenään. Hän toivoo, että mahdollisimman moni löytäisi tiensä virtuaalisiin tapahtumiin.

“Viime vuoden Keke-viikosta jäi hyvät muistot, ja toivon, että voimme saada saman hengen herätettyä myös tänä poikkeusvuonna”, Huovinen sanoo.

Kestävä kehitys on sekä eettistä että taloudellista voittoa

Kestävän kehityksen viikon puhujat valittiin viime vuonna saadun palautteen pohjalta. Myös työryhmä ja kestävän kehityksen neuvottelukunta, joka on opiskelijoillekin avoin keskustelufoorumi, antoivat ideoita puhujiksi. Näiden ajatusten pohjalta Keke-viikon järjestäjät valitsivat sopivimmat ideat tämän vuoden pohjoisen kestävyyden teemaan.

Macon Oy:n kiertotalouden asiantuntija Sanna Taskila puhuu kestävästä kehityksestä ympäristön ja talouden näkökulmasta. Macon Oy tarjoaa yrityksille asiantuntijapalveluita, joilla voidaan kartoittaa yritysten mahdollisuudet parantaa esimerkiksi energiatehokkuutta tai vähentää kulutusta. Taskila kertoo, että ympäristöasioiden huomioiminen ei ole liiketoiminnan kasvulta pois. Päinvastoin se voi toimia myös yrityksen etuna. Luennollaan Taskila käsittelee sitä, miten tieto ympäristöasioista voidaan muuttaa taloudelliseksi voitoksi ja miten yritykset voivat huomioida kestävyysasiat, vaikka resurssit ovat rajalliset.

“Nykyään on paljon lisääntyvässä määrin ulkopuolista painetta yrityksiä kohtaan toimia tietyllä tavalla”, Taskila kertoo.

Hänen mukaansa on tärkeää oppia näkemään, miten yrityksen ympäristöasioiden kohentamisen kautta voidaan kasvattaa kilpailukykyä, luoda uutta kasvua ja parantaa taloudellista kannattavuutta. On opittava käyttämään tietoa joustavasti, viestimään uudesta tiedosta selkeästi ja huomioimaan yrityskohtaiset tarpeet ja haasteet.

Sanna Taskila pitämässä Filippiineillä työpajaa kiertotaloudesta. Kuva Sanna Taskilan kotiarkistosta.

“On tärkeää päästä pois asenteesta, että esim. ilmastovaikutuksia määritetään vain ‘viherpesun’ vuoksi. Voi olla pettymys, miten pintapuolisesti asioita hoidetaan yrityksissä”, Taskila sanoo.

Taskilan mukaan useimmat yrittäjät haluavat tehdä asiat oikein. Useimmiten ympäristöasioiden sivuuttamisessa on kyse on resurssien tai tietojen puutteesta.

Taskila iloitsee siitä, jos saa asiakkaan kanssa keksittyä ratkaisuja, jotka parantavat yrityksen kestävyyttä.

“Tunnen, että olen tässä oikealla asialla”, Taskila sanoo.

Sanna Taskilan puheenvuoro on kuultavissa Kestävän kehityksen viikon avajaistapahtumassa 5. lokakuuta kello 11.

Kestävää kehitystä alkuperäiskansojen oikeuksia puolustamalla

Suomen Saamelaisnuoret ry:n (Suoma Sámi Nuorat, SSN) puheenjohtajana ja Ellos Deatnu! -ryhmässä aktivistina toiminut Petra Laiti puhuu keke-viikolla kestävästä kehityksestä alkuperäiskansojen näkökulmasta.

“Alkuperäisasukkaiden tietotaidon on osoitettu olevan avainasemassa siihen, miten ilmastokriisin vaikutuksia torjutaan alkuperäiskansojen asuttamilla mailla. Kuitenkin alkuperäiskansojen päätösvalta maistaan on usein heikko”, Laiti kertoo.

Suomen Saamelaisnuoret ry:n tavoitteena on toimia saamelaisnuorten edunvalvontajärjestönä sekä vahvistaa nuorten saamelaista identiteettiä lisäämällä tietoisuutta saamelaiskulttuurista ja -perinteistä. Ellos Deatnu! eli ‘Eläköön Teno!’ -ryhmä vastustaa Tenojoen kalastussopimusta, joka rajoittaa saamelaisten oikeutta kalastaa Tenon vesistöissä perinteisin pyyntikeinoin. Rajoitus vaikuttaa negatiivisesti muun muassa saamen kieliin, esimerkiksi kalastussanaston osalta, ja yleisesti saamelaiseen kulttuuriin.

Laitin mukaan määrittelemme usein kestävän kehityksen maailmaa syleileväksi pelastusaatteeksi, mutta todellisuudessa liikkeellä on myös varjopuoli, joka ilmenee eri kustannuksissa eri väestöryhmien kohdalla. Laiti käyttää esimerkkinä norjalaisia tuulivoimapuistoja, jotka osaltaan tukevat kestävää kehitystä mutta raivaavat tieltään saamelaisten poronhoitoalueita.

kestävän kehityksen viikko petra laiti — Petra Laiti on toiminut Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtajana ja aktivistina Eläköön Teno! -liikkeessä. Kuva Petra Laitin kotiarkistosta.

“Kumpi siis on kestävää kehitystä – tuulivoima vai alkuperäiskansan luontaiselinkeino? Ja miten taata, että kestävä kehitys on kestävää kaikille eikä vain tiettyä projektia edistävälle taholle? Vastaus on osallisuuden takaaminen tasapuolisista lähtökohdista”, Laiti sanoo.

Tähän asti kaikkialla maailmassa alkuperäiskansojen osallistumis- ja päätösoikeutta omiin maihinsa on pystytty polkemaan, Laiti kertoo. Hänen mukaansa tähän puuttuminen on välttämätöntä luonnonvarojen ja resurssien ollessa kortilla, koska maailmassa yli 80 % jäljellä olevasta biodiversiteetistä sijaitsee alkuperäiskansojen mailla.

“Aihe on minulle paitsi henkilökohtaisesti tärkeä, se myös kuvastaa niitä valintoja, joita ilmastokriisi tulee pakottamaan yhteiskuntia tekemään. Alkuperäiskansojen suojelu on elintärkeää maailman biodiversiteetin suojelun kannalta. Minulle osallisuus merkitsee aitoa, merkityksellistä valtaa tehdä päätöksiä ja vaikuttaa omien elinolosuhteiden rakentamiseen. Tämä valta puuttuu saamelaisilta tällä hetkellä,” Petra Laiti sanoo.

Petra Laitin puheenvuoro on kuultavissa Kestävän kehityksen viikon avajaisissa 5. lokakuuta kello 11.

Luvassa myös:

Maanantai 5.10.

Kestävän kehityksen viikon avajaiset Linnanmaan kampuksella salissa LO124 klo 11

Tapahtumaa voi seurata joko paikan päällä tai etäyhteydellä (https://www.oulu.fi/virtualtellus)
Pääpuhujana toimii saamelaisaktivisiti Petra Laiti, joka puhuu alkuperäiskansojen roolista ilmastokriisin torjunnassa ja kestävässä kehityksessä
Puhumassa ovat myös Macon Oy:n Sanna Taskila, joka kertoo kestävän kehityksen ja uudenlaisen yritystoiminnan yhteistyöstä, sekä Solvedit-yhtiöstä Janne Hietaniemi, joka kertoo kestävän kehityksen mukanaan tuomista liiketoimintamahdollisuuksista Oulun alueella

Biodiversiteetti-ilta Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa klo 18

Aiheena on Euroopan unionin tuleva biodiversiteettistrategia vuodelle 2030
Ohjelmassa muun muassa Oulun yliopiston intendentti Anna Liisa Ruotsalaisen puheenvuoro ja opastettu kierros kasvitieteellisessä puutarhassa
Tapahtumaan on ilmoittautuminen

Tiistai 6.10.

Pyöränhuoltotempaus Linnanmaan kampuksen R-oven edustalla klo 9–15

Koneinsinöörikillan fuksit tekevät perushuoltoja polkupyörille Linnanmaan kampuksella
Tuo oma pyöräsi ja huollata se ilmaiseksi
Tule ajoissa, huoltoja tehdään niin paljon kuin ehditään!

Keskiviikko 7.10.

Climate Science -workshop verkossa klo 9.00–15.45

Workshopissa pohditaan, miten tieteen ja lainsäädännön yhteistyöllä saavutetaan tehokkaita toimia ympäristön hyväksi sekä sitä, millä vahvistaa kestävää kehitystä
Puhujina muun muassa ympäristöministeriön kansliapäällikkö Juhani Damski, Climate University -yhteisön koordinaattori Laura Riuttanen Helsingin yliopistosta ja Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Sami Romakkaniemi
Tapahtumaan on ilmoittautuminen (ilmoittauduttua saa linkin verkkotapahtumaan)

Brown Bag -lounasseminaari virtuaali-Tellus (https://www.oulu.fi/virtualtellus) klo 11

Seminaarissa keskustellaan poikkitieteellisesti elonkirjon köyhtymisen ympäristöllisistä ja yhteiskunnallisista yhteyksistä
Puhujina ovat Oulun yliopiston yliopistotutkija Pauliina Rautio kasvatustieteiden tiedekunnasta, yli-intendentti Marko Mutanen ekologian ja genetiikan tutkimusyksiköstä ja yliopistonlehtori Roger Norum kulttuuriantropologian koulutusohjelmasta
Seminaari järjestetään etänä

Ruokailtapäivä virtuaali-Tellus (https://www.oulu.fi/virtualtellus) klo 14

Tapahtumassa keskustellaan ruoantuotannosta ja sen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä sekä siitä, miten sitä voidaan muuttaa kestävämmäksi esimerkiksi uusilla elintarvikkeilla
Keskustelemassa ja kysymyksiin vastaamassa ovat alan asiantuntijat ja ruoantuottajat Sanna Söderlund Baltic Sea Action Groupista, luonnonvara-alan lehtori Antti Hirvonen (Oamk), Antti Reen Finsect Oy:stä
Tapahtuma järjestetään etänä

Torstai 8.10.

Kestävä kampusarki -työpaja Howspace-työtila https://kestava-kampusarki.in.howspace.com/ klo 10

Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun yhteisen kestävän kampusarjen toiminpideohjelman sisällön suunnittelua virtuaalisessa työpajassa
Työpajaan orientoidutaan maanantaina 5.10. Howspace-työtilassa, varsinainen työskentely torstaina 8.10. kello 10

Perjantai 9.10.

Kuluta vähemmän – laadukkaamman arjen rakennus virtuaali-Tellus (https://www.oulu.fi/virtualtellus) klo 14

Puheenvuoron pitää Kestävän Kehityksen yrittäjä ja Zero Waste -aatteen puolestapuhuja Oona Jokinen
Puheessa otetaan kantaa nykypäivän kuluttamistottumuksiin ja annetaan käytännön vinkkejä kestävän arjen valintoihin
Tapahtuma järjestetään etänä

Muokattu 2.10. kello 10.40. Lisätty torstain ohjelmaksi Kestävä kampusarki -työpaja.

Julkaistu 30.9.202025.11.2020

Anna-Sofia Tastula

Maisterivaiheen kirjallisuuden opiskelija ja syksyn toimittajaharjoittelija. Lapsenmielinen noolikontti, joka on kiinnostunut kuolemasta, kirjallisuudesta ja kuolemasta kirjallisuudessa.

Lue lisää:

Älä anna vyyhdin lamaannuttaa, tee yksikin teko

"Niin kauan kun vastapuheet ärsyttävät minua, tiedän, etten ole menettänyt kaikkea toivoa", kirjoittaa Juhani Kenttä.

Kolumni

TEKSTI Juhani Kenttä

Lokakuun puolivälissä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistamat Unicafe-ravintolat julkistivat aikomuksensa lopettaa naudanlihan tarjoilun ensi helmikuussa. Päätöksen taustalla on halu pienentää hiilijalanjälkeä.

Uutista seuranneesta keskustelusta saattoi bongailla kirjavan kavalkadin jo hyvin tutuksi tulleita vastalauseita. Niistä ehdoton inhokkini on se, jossa vähätellään mitä tahansa tekoa julistamalla, että yksittäisillä teoilla ei ole mitään merkitystä. Tässä tapauksessa yhden ruoka-aineen kieltämisellä ei yksistään hillitä ruoantuotannon päästöjä merkittävästi, koska kyseinen asia ei ole niin mustavalkoinen.

Ei kai kukaan niin väittänytkään. On se kuitenkin askel eteenpäin.

Itse ajattelen ilmastonmuutosta jotakuinkin päivittäin. Ahdistun säännöllisesti ja kyseenalaistan, onko perusteltavissa ylläpitää toivoa elinkelpoisesta tulevaisuudesta.

Yllä mainitun kaltaiset kommentit eivät varsinaisesti lievitä ahdistustani, mutta jotain ne tekevät. Ne ärsyttävät. Se tarkoittanee ainakin sitä, etten ole vielä täysin hyväksynyt tilannetta tyystin lohduttomana ja vaipunut apatiaan.

Miksi vaivautua kritisoimaan, jos yksi teko ei todella merkitse mitään? Harva niistäkään teoista taitaa tapahtua tyhjiössä ilman vaikutusta ympäristöönsä, vaikka se ei olisikaan välittömästi ilmeistä. Aivan kuin yrittäminen itsessään ja siihen uskominen olisi jotenkin noloa. Aina kai kannattaa edes yrittää.

Oma tuore yritykseni tehdä jotain konkreettista oli se, että tein kertalahjoituksen Luonnonperintösäätiölle. Säätiön verkkosivuilla kerrotaan, että jokainen lahjoitus käytetään metsien suojelualueiden ostoon. Yhdellä eurolla ostaa ”itselleen” kaksi neliötä suomalaista ikimetsää, joka sitoo hiiltä hiilinieluksi ja tekee niin osansa ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Kuulen jo päässäni kaikki vastalauseet tähänkin. Se oli mittakaavassaan täysin mitätön teko. Mikset käyttänyt rahaa johonkin vielä järkevämpään? Tuo toinen haitallinen tekosi kumoaa tämän. Kyllä tämä on vain hyvesignaloijan jeesustelua ja Titanicin kansituolien järjestelyä.

Itse en tiennyt suojelumahdollisuudesta ennen kuin satuin lukemaan yksittäisen twiitin aiheesta viime keväänä. Vaikka se ei saanut minua toimimaan heti, jonnekin ajatus jäi selvästi kytemään.

Jos yksikin tämän lukija päätyy nyt tai myöhemmin googlaamaan Luonnonperintösäätiön toimintaa, on tämänkin kirjoittamisella ollut jotain arvoa.

Ja niin kauan kuin nuo vastapuheet ärsyttävät minua, tiedän, etten itsekään ole menettänyt kaikkea toivoa.

Julkaistu 6.11.201915.11.2019

Juhani Kenttä

Englantilaisen filologian opiskelija, joka intoilee kulttuurista ja miettii ammatinvalintaa sitten myöhemmin.

Lue lisää:

Elintason lasku ei tarkoita elämänlaadun laskua

"Olen oma-aloitteisesti luopunut useista asioista, joita perinteisesti pidetään työelämässä tapahtuneen menestyksen merkkeinä ja palkintoina. Outoa kyllä, vaikka elintasoni on laskenut, elämänlaatuni on noussut kohisten", kirjoittaa Iikka Kivi.

Kolumni

TEKSTI Iikka Kivi

Viime vuosina olen pudotellut elämästäni pois kohonneen elintason tuomia mukavuustekijöitä.

Vaihdoin lennot junaan, vähensin eläintuotteiden käytön murto-osaan aiemmasta ja lopetin hyllyjeni täyttämisen lempielokuviini liittyvällä muovisälällä. Lomat vietän kotimaassa ja ostan uusia vaatteita hyvin harvoin. Viimeisimpänä hankintana luovuin autolla pöristelystä lyhyillä etäisyyksillä ja kuljen kaupungin sisäiset matkat pääsääntöisesti polkupyörällä.

Olen oma-aloitteisesti luopunut useista asioista, joita perinteisesti pidetään työelämässä tapahtuneen menestyksen merkkeinä ja palkintoina. Outoa kyllä, vaikka elintasoni on laskenut, elämänlaatuni on noussut kohisten.

Toppahiessä säätäminen lentokentän turvatarkastuksissa on vaihtunut leppoisaan ravintolavaunuun istahtamiseen, paino on pudonnut ja terveyteni parantunut. Kotona on paljon rennompi olla, kun joka nurkka ei pursua turhaa krääsää.

Auton vaihtaminen pyörään linturetkillä on avannut kokonaan uuden maailman. Parkkipaikan etsimisen ja ikkunoista kuikuilun sijaan olen saanut ennenkokematonta vapautta ja löytänyt paljon pieniä spotteja, jotka ratin takana kököttäessä olisivat jääneet hoksaamatta.

Koska minun ei ole tarvinnut keinotekoisesti ylläpitää mahdollisimman korkeaa elintasoa, olen voinut tehdä vähemmän töitä. Lisääntyneen vapaa-ajan olen käyttänyt perheen parissa ja luonnossa olemiseen, mikä on entisestään parantanut elämänlaatuani.

Tämän kaiken koettuani minun on vaikea käsittää sitä vastarintaa, joka rikkaissa länsimaalaisissa herää puhuttaessa luonnonsuojelun kannalta välttämättömästä elintason laskusta. Tämä näkyy esimerkiksi tammikuussa julkaistussa Helsingin Sanomien ilmastoasenneselvityksessä: kaikkien suosituimpia ilmastotoimia olivat säännönmukaisesti ne, jotka kohdistuvat muihin ihmisiin – omista eduista ei haluta luopua.

Kannattaa kokeilla. Vaivaa toki joutuu näkemään enemmän ja vähentämään tietyistä mukavuuksista nauttimista, mutta hyvistä ratkaisuista saatava palkinto on kestävä ja tuottaa iloa pitkään. Ja se tekee isommassakin kuvassa hyvää, kun ottaa huomioon, että kertakäyttökulttuurin pitää joka tapauksessa väistyä.

Tähän tietysti joku saattaa ajatella, että hyvähän se on siinä jeesustella elintason laskusta, kun menee sen verran hyvin, että on mistä laskea – kaikilla ei ole. Kolmella työllä perhettään vaivoin elättävällä yksinhuoltajalla ei ole varaa laskea elintasoaan, kun nykyinen hädin tuskin riittää menojen kuittaamiseen.

Ja se juuri on keskeinen pointtini. Meillä hyvätuloisilla, kosmisen ruletin voittajilla, asema on täysin toinen. Menestyksemme perustuu hyvin pitkälti hyvään onneen ja sattumaan, joten moraalinen oikeutuksemme päästellä menemään muiden kustannuksella on täysin olematon. Me kulutamme kaikkein eniten ja aiheutamme romahduksen partaalla olevalle ekosysteemille kaikkein kovimman kuormituksen.

Siksi kehotan jokaista hyvätuloista tekemään oikean valinnan ja luopumaan vapaaehtoisesti mahdollisimman paljosta mahdollisimman pian. Meillä on siihen varaa.

Julkaistu 2.8.2019

Iikka Kivi

Oululainen stand up-koomikko, joka tekee mahdollisimman vähän työtä jotta voisi viettää mahdollisimman paljon aikaa lintutornissa. Twitter: @KoomikkoKivi

Lue lisää:

Ilmastolakkoilevat nuoret ovat vihaisia – ja syystäkin

Kansainvälisenä ilmastolakkopäivänä keskusteltiin siitä, onko lapsella lupa olla koulusta mielenilmauksen vuoksi. Lupakeskustelun taustalla piilee kuitenkin paljon suurempi kysymys, kirjoittaa Essi Erkkilä. "Miten olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa tulevaisuutensa puolesta pelkäävät lapset lakkoilevat ja vetoavat aikuisia toimimaan ilmastonmuutoksen sekä tulevaisuuden olemassaolon puolesta?"

Kolumni

TEKSTI Essi Erkkilä

Perjantaisin koululaiset ympäri maailmaa lakkoilevat ja kieltäytyvät menemästä kouluun.

Lakkojen syynä ovat päättäjien liian lepsut toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Lakkoilijat kyseenalaistavat, miksi opiskella, jos tulevaisuudessa odottaa pelkkiä ilmastokatastrofeja.

Koululaisten poissaololuvista sekä nuorten vaikuttamismahdollisuuksista on käyty keskustelua niin kouluissa kuin mediassakin. Lupakeskustelun taustalla piilee kuitenkin paljon suurempi kysymys.

Miten olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa tulevaisuutensa puolesta pelkäävät lapset lakkoilevat ja vetoavat aikuisia toimimaan ilmastonmuutoksen sekä tulevaisuuden olemassaolon puolesta?

Ilmastolakkoilun johtohahmona ja innoittajana on toiminut 16-vuotias ruotsalainen Greta Thunberg, ensimmäinen julkisuuteen noussut koululakkoilija. Thunberg on ilmastovaikuttamisensa tuloksena osallistunut joulukuussa Puolan Katowicessa järjestettyyn YK:n ilmastokokoukseen ja on nyt ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Lakkoiluilmiö on levinnyt Ruotsista ympäri maailman, ja Thunbergin innoittamana lakkoiluun ovat osallistuneet tuhannet muutkin koululaiset maailmanlaajuisesti; yksistään Australiassa lakkoilijoita on ollut 15 000.

Suomessakin on lakkoiltu. Perjantaina 15.3. ympäri maata koululaiset ottivat osaa kansainväliseen ilmastolakkoon.

Oulussa perjantain lakkoiluun osallistui koululaisten lisäksi myös toisen asteen opiskelijoita. Suurin ihmismassa oli kerääntynyt kaupungintalon eteen. Paikallaolijoiden arvioiden mukaan mieltään oli osoittamassa parhaimmillaan yli 300 nuorta. Lakkoilijat olivat varustautuneet ilmastoasioiden puolesta kantaaottavilla kylteillä, lisäksi nuoret kävivät pitämässä puheenvuoroja sekä huutamassa iskulauseita megafoneihin.

Tunnelma oli yhteisöllinen, päättäväinen ja kaikesta huokui vaatimus paremmasta tulevaisuudesta.

“Haluamme näyttää, että nuoria kiinnostaa ja osoittaa, kuinka tärkeää tämä on. Emme vastusta koulua tai koulutusjärjestelmää, mutta haluamme muutoksia”, kertoi paikalle saapunut Reetta Uusimaa minulle.

Koululaisten ohella myös toisen asteen ja korkeakoulujen opiskelijat ovat järjestämässä omaa valtakunnallista ilmastolakkoaan perjantaina 5. huhtikuuta.

Tapahtumaan on Facebookissa ilmoittanut osallistuvansa yli tuhat opiskelijaa. Opiskelijalakkoilijat listaavat vaatimuksikseen hiilineutraalin Suomen vuoteen 2028 mennessä, Suomen sitoutumisen hiilinielujen kasvattamiseen ja kieltäytymisen metsähakkuiden lisäämisestä, ilmastolle haitallisten yritystukien lakkauttamisen, siirtymisen verotuksessa kohti päästöjen verotusta, fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamisen Suomessa vuoteen 2035 mennessä sekä huomattavan panostamisen joukkoliikenteeseen ja kevyen liikenteen väyliin tulevalla vaalikaudella.

Näiden vaatimusten lisäksi opiskelijalakkoilijat haluavat, että ilmastonmuutos huomioidaan isompana osana koulutusjärjestelmää.

Koululaisten lakkoon osallistumisen luvallisuus kesken koulupäivän on herättänyt laajaa keskustelua.

Suomessa vallitsee lakiin perustuva oppivelvollisuus. Oppivelvollisuus velvoittaa maassa vakituisesti asuvan lapsen suorittamaan perusopetuslaissa ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määritellyn perusopetuksen oppimäärän. Käytännössä tämä tarkoittaa velvoitetta osallistua perusopetukseen. Huoltaja voi kuitenkin hakea luokanopettajalta tai luokanvalvojalta etukäteen perustellusta syystä lapselle vapaata poissaoloon. Esimerkiksi Oulussa opettaja voi myöntää vapaata jopa viideksi päiväksi. Luvattomat poissaolot johtavat toimenpiteisiin, sillä lain mukaan lapsen pitäisi osallistua perusopetukseen.

Oppivelvollisten ilmastolakot ovatkin jakaneet mielipiteitä. Yle uutisoi keskiviikkona 13. maaliskuuta, kuinka osassa kouluista koululakkoon osallistumiseen suhtauduttiin nihkeästi: koulut olivat toivoneet oppilailta ensisijaisesti muita keinoja ilmastonmuutoksen huomioimiseksi. Toisissa kouluissa puolestaan oppilaiden aktiivisuutta ja vaikuttamishaluja kiiteltiin. Esimerkiksi Turussa kaupungin sivistystoimiala antoi luvan osallistua lakkoon, jos koululaisella oli huoltajan etukäteen anoma lupa.

Juttujen perusteella yleinen linja oli vaihtelevasta suhtautumisesta huolimatta kouluissa jokseenkin selkeä; poissaoloja ei yleisesti ottaen suositeltu, mutta huoltajan etukäteen anomalla luvalla lakkoon pystyi osallistumaan.

Vastaiskuna nihkeälle suhtautumiselle lakkoiluun voidaan pitää hiljattain julkaistua yli 1200 tutkijan allekirjoitukset sisältänyttä tukikirjettä koululaisten lakkoilulle.

Allekirjoittaneet haluavat osoittaa täyden tukensa koululakkoilijoiden ohella kaikille, jotka ottavat kantaa ilmastonmuutoksen ja planeettamme tulevaisuuden puolesta. He korostavat, että nuorten lakkoilijoiden toimet ovat linjassa tutkitun tiedon kanssa, kuten esimerkiksi IPCC-ilmastopaneelin raportin. Nuorilla on kaikki syyt olla vihoissaan tulevaisuudesta, jonka olemme heille jättämässä, jos uhan suuruuteen verrannollista kiireellistä muutosta ei saada aikaiseksi, tukikirjeen allekirjoittaneet tutkijat toteavat.

Lakkolupakeskustelu on tärkeä, onhan lapsilla oppivelvollisuus ja kyseessä on myös lainopillinen vastuu alaikäisestä. Koulussa lapsi on koulun vastuulla, vapaa-ajalla huoltajan.

Lupakeskustelu uhkaa kuitenkin viedä huomiota lakon todellisesta merkityksestä, maailmanlaajuisesta ilmastokriisistä, joka uhkaa kaikkien lasten ja nuorten tulevaisuutta ympäri maailmaa. Nuorille ilmastokriisi on selkeästi tärkeä aihe, keräsihän lakko järjestäjien arvion mukaan yli miljoona osallistujaa maailmanlaajuisesti.

Ilmastollinen liikehdintä nuorten keskuudessa on ollut niin voimakasta, että se on kerännyt myös vastaryöpytystä.

Aikuiset ovat kritisoineet sekä Thunbergin Nobel-ehdokkuutta että hänen ehdottomuuttaan ilmastoasioiden suhteen. Helsingin Sanomien kolumnissaan toimittaja Saska Saarikoski ruotii Thunbergin asemaa ja selittää hänen suosiotaan aikuisten kokemalla kognitiivisella dissonanssilla. Termillä kuvataan ristiriitatilannetta henkilön aatteiden ja toiminnan välillä: esimerkiksi ilmastonmuutos ahdistaa, mutta siitä huolimatta lennetään Aasiaan lomamatkalle. Ratkaisuksi omaa tiedostettua väärää toimintaa pyritään sitten sovittamaan esimerkiksi fanittamalla kuusitoistavuotiasta ilmastoaktivistia. Kyseessä on eräänlainen moraalisen krapulan lievitysmenetelmä. Saarikoski itse tituleeraa termiä psyykkisesti rasittavaksi tilaksi.

Tämä on niitä harvoja asioita joissa voin olla toimittaja Saarikosken kanssa yhtä mieltä; ihmiset kärsivät ilmastonmuutoksen aiheuttamasta kognitiivisesta dissonanssista. Aikuiset tiedostavat kyllä valtavan ongelman, joka uhkaa tuhota nuorten sukupolvien mahdollisuuden tulevaisuuteen täydellisesti. Nyt jopa lapset ovat nousseet barrikadeille vaatimaan aikuisia vastuuseen heidän leväperäisestä toiminnastaan. Kyseessä on varmasti psyykkisesti rasittava tila.

On kuitenkin härskiä vastuunpakoilua vähätellä lasten ja nuorten kansalaisaktivismia, etenkin kun se on linjassa modernin tieteen tulosten kanssa. Vaikka huoli oppivelvollisuudesta ja Greta Thunbergin jaksamisesta ovat tärkeitä teemoja, eipä viedä keskustelua sivuraiteille.

Yhteiskuntamme on aiemminkin kohdannut maailmanlaajuisia katastrofeja; sotaa, köyhyyttä, öljykriisejä. Myös silloin lapset ja nuoret ovat osoittaneet mieltään. Nämä ovat olleet enemmän ja vähemmän odottamattomia traagisia tapahtumia maailmanhistoriassa.

Tässä on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen ero ilmastokriisiin; ilmastonmuutos ei ole odottamaton. Se on kansainvälisesti tiedossa oleva kriisi, joka vyöryy päällemme parasta aikaa tasaisen varmasti. Tiedämme tämän ja silti keskitymme vellomaan itse aiheen ympärillä kelluvissa epäolennaisissa lillukanvarsissa.

Ainoa reitti ulos tästä tilanteesta pitäisi olla vastuunkanto. Lasten ja nuorten huoli pitää ottaa vakavasti. Tulevaisuutemme riippuu siitä.

Ilmastolakko on hätähuuto, johon vastaaminen vaatii reagointia.

Kuten Oulun kaupungintalon edessä maaliskuun lakkoperjantaina huudettiin: “Jokaisen on luovuttava jostain, jotta tämä planeetta säilyy elinkelpoisena”.

Aivan ensimmäisenä voitaisiin luopua aiheen sekä nuorten vähättelystä.

Julkaistu 5.4.201926.9.2019

Essi Erkkilä

Vastikään Oulusta Vaasaan muuttanut opiskelija, joka pohtii opintoja ja elämää niiden ympärillä. Instagram: @rautainenmuija.

Lue lisää:

Aikuiset jotka pelkäävät nuoria

"Emme voi tuudittautua uskoon, että nuoret lopulta ratkaisevat tämän – me aikuiset olemme ne, jotka tekevät ilmastonmuutosta torjuvat päätökset", kirjoittaa Iikka Kivi.

Kolumni

TEKSTI Iikka Kivi

Koululaisten 15.3. järjestämä ilmastolakko oli vaikuttava tapahtuma.

Yksi kaikkien aikojen suurimmista nuorten mielenosoituksista laittoi järjestäjien mukaan globaalisti liikkeelle 1,6 miljoonaa ihmistä.

Vaikuttavuus ei syntynyt pelkästään mielenosoituksen massiivisesta koosta. Helsingin tapahtumassa puhunut tutkija Janne M. Korhonen kertoi myöhemmin Twitterissä, että monilla koululaisilla on paljon tarkempi, realistisempi ja tieteenmukaisempi kuva ilmastonmuutoksesta kuin useilla aikuisilla.

Kuten mielenosoitukset aina, myös ilmastolakko sai runsaasti kritiikkiä. Moni piti mielenilmausta masinoituna provokaationa, turhana haihatteluna tai lasten valjastamisena poliittisten tarkoitusperien ajamiseen.

Minä kuulen kaikkien näiden ”kriitikoiden” äänessä väräjävän sävyn: pelon.

Aikuistumiseen kuuluu se, että jossain vaiheessa teini-ikäiset alkavat vaikuttaa vähän pelottavilta ja arvaamattomilta. Tähän asti aikuisten turva on ollut siinä ajatuksessa, että jossain vaiheessa nuoret rauhoittuvat kapinallisuutensa suhteen, asettuvat veronmaksajan rooliin ja muuttuvat ennalta-arvattaviksi koneiston rattaiksi.

Ilmastonmuutos pirstoo tämän mallin. Nyt nuoret nimittäin vaativat, että koko järjestelmän täytyy muuttua. He eivät halua missään nimessä ryhtyä sellaisen koneiston osaksi, joka uhkaa tuhota sivilisaatiot ja ekosysteemin kokonaan.

Joten totta kai ne aikuiset, jotka ovat rakentaneet mukavan elämänsä ja valtapositionsa nykyjärjestelmän varaan, ovat kauhuissaan. Nämä nuoret aikovat romuttaa heidän suunnitelmansa – ja vieläpä syystä, jota tukee vahva tieteellinen konsensus.

Siksi ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuiset ihmiset syyllistyvät niinkin epätoivoisiin tekoihin kuin alentamiseen, vähättelyyn ja pilkkaamiseen, jonka kohteena ovat omasta tulevaisuudestaan erittäin huolissaan olevat nuoret.

He todella ovat epätoivoisia. Koska he alkavat ymmärtää, että he tulevat häviämään tämän pelin.

Tosin on todettava sekin, että näiden nuorten tekojen loputon ihastelu ja toivonsa asettaminen koululaisiin maailman muuttajina ei sekään riitä oikein mihinkään.

Vaikka koululaisten vastarinta onkin toivoa herättävää, sekin kumpuaa syvästä pettymyksestä, huolesta ja epätoivosta: nuoret ovat liikkeellä siksi, että me emme ole tehneet ympäristönsuojelun suhteen tarpeeksi. Emme voi tuudittautua siihenkään uskoon, että nuoret lopulta ratkaisevat tämän – me aikuiset olemme ne, jotka tekevät ilmastonmuutosta torjuvat päätökset.

Siksi meidän olisi korkea aika käyttäytyä kuin aikuiset ja toteuttaa itse sitä, mitä koululaisille opetamme: itsekeskeisen kiukuttelun sijaan meidän tulee ottaa muut ihmiset ja ympäristö huomioon ja tehdä ahkerasti töitä sen eteen, että kaikilla olisi tällä planeetalla mahdollisimman hyvä olla.

Julkaistu 29.3.2019

Iikka Kivi

Oululainen stand up-koomikko, joka tekee mahdollisimman vähän työtä jotta voisi viettää mahdollisimman paljon aikaa lintutornissa. Twitter: @KoomikkoKivi

Lue lisää:

Kierrätä muovisi ja tekosyysi – kolme opiskelijaa teki valinnan ympäristön puolesta

Ilmastonmuutos huolettaa ja ympäristöasiat ahdistavat. Halukkuutta muutokseen on, mutta voiko yksilö todella vaikuttaa laajoihin globaaleihin ilmiöihin? Mikä on poliittisten toimijoiden ja yhteiskunnan rooli suhteessa yksittäiseen kuluttajaan? Esittelemme jutussamme kolme suurta ongelmaa, joihin kolme opiskelijaa haluaa vaikuttaa omilla arjen valinnoillaan. Kysymme myös, millaisia suuria päätöksiä ilmastonmuutos meiltä vaatii.

Ilmiöt

TEKSTI Essi Erkkilä

KUVAT Elina Korpi

Ahdistavatko tulevaisuus, ilmastonmuutos ja merissä kasvavat muovilautat? Et suinkaan ole tunteidesi kanssa yksin.

Ilmastoahdistus ja huoli ympäristön puolesta ovat kasvavia ongelmia, joihin pureuduimme jo Sanna Häyrysen tekstissä.

Monella meistä on halua toimia paremman ympäristön puolesta, mutta emme tiedä mistä aloittaa. Esittelemme nyt jutussamme kolme suurta ongelmaa, joihin kolme opiskelijaa haluaa vaikuttaa omilla arjen valinnoillaan. Näillä kolmella tavalla voit helpottaa ahdistusta – sekä omaa että ympäristön.

Selvitimme jutussamme myös, mitä muuta kuin yksilön valintoja ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii.

Glitteriä kiduksissa ja graavilohessa

Mikromuovit. Nuo pienet alle viiden millimetrin kokoiset paholaiset, joita tuntuu piileskelevän kaikkialla. Mikromuoveja on niin festariglitterissä, hammastahnassa kuin deodoranteissakin.

Mikromuovit eivät rajoitu vain kosmetiikkaan, vaan niitä päätyy luontoon esimerkiksi tekokuituvaatteiden pesemisen yhteydessä ja autonrenkaista ja liikenteestä. Jollei asiaan puututa, pian mikromuovia sataa taivaalta, suihkusta ja keittiön hanasta: mikromuovi luontoon vapautuessaan jauhautuu yleensä vielä pienemmiksi nanopartikkeleiksi, joiden poistaminen esimerkiksi vesistöistä on erittäin vaikeaa.

Onneksi ongelma on tiedostettu, ja aiheesta on käyty julkisuudessa laajaa keskustelua. Kosmetiikan osalta myös konkreettisia parannuksiakin on tehty: muun muassa mikromuovihelmien käyttö kosmetiikassa on muutaman viime vuoden aikana vähentynyt huomattavasti.

Silti edelleen liian usein mikromuovin viimeinen leposija on kelluskella meressä, odotellen joutumista uudelleen biologiseen kiertoon, päätyen lopulta meidän kitoihimme. Mikromuovit ovat globaali ongelma, joka on rantautunut jo mökkijärveenkin, sillä myös Suomen vesistöistä on löydetty mikromuoveja.

Ongelmaa on kuitenkin mahdollista ehkäistä. Mikromuovien vähentäminen vaatii valintoja ja vaivannäköä, mutta työ palkitaan sekä kehon että ympäristön muovittomuutena.

Yksinkertaisin ja helpoin tapa välttää mikromuoveja alkaa oman kosmetiikka- sekä kemikaalikaapin perusteellisesta siivouksesta. Tähän prosessiin ryhtyi myös oululainen germaanisen filologian opiskelija Sirkku Kosamo noin vuosi sitten.

Kosmetiikan sisältämän muovin valtava määrä alkoi ällöttää häntä, ja Kosamo hävitti kylpyhuoneestaan kaiken muovia sisältävän kosmetiikan saman tien. Hän vaihtoi perinteisen sampoonsa palasampooseen ja suihkugeelit sekä käsisaippuat palasaippuaan. Lisäksi hän luopui muovia sisältävistä meikeistä.

Nykyään Kosamon pyykkikaapista löytyy luonnonmukainen pesuaine, ja ovatpa pesua odottavat vaatteetkin käyneet läpi muovigiljotiinin.

”Monta paitaa on jäänyt hyllyyn, kun tuntuu että kaupat ovat täynnä näitä tekokuituryysyjä.”

Nyt Kosamo pyrkii hankkimaan vain luonnonmateriaaleista valmistettuja, mieluiten kotimaisia vaatteita. Tämä saattaa kuulostaa jo vaikeammalta haasteelta – ja sitä se onkin, hän kertoo.

Kosamon mukaan kosmetiikan osalta muutokset olivat helppoja toteuttaa, sillä vaihtoehtoja on paljon ja apua saa ympäristöystävällisyyteen keskittyneistä liikkeistä, kuten Oulustakin löytyvästä Ruohonjuuresta. Vaatteiden suhteen tilanne on vaikea.

”Monta paitaa on jäänyt hyllyyn, kun tuntuu että kaupat ovat täynnä näitä tekokuituryysyjä”, hän huokaisee.

Jos vaatteissa valinnan vaikeutta tuo vaatimaton valikoima, kosmetiikassa suurin haaste on ollut hinta. Luonnonkosmetiikkaan siirtyminen ei ollut Kosamolle kynnyskysymys, sillä toisin kuin vaatteiden suhteen, vaihtoehtoja on olemassa runsaasti. Luonnonkosmetiikka on usein vastaavaa muovia sisältävää ja muoviin pakattua vaihtoehtoa kalliimpaa.

Kosamolle luonnonkosmetiikan laatu on kompensoinut hintaa. Hän on on kokenut saavansa vähemmän kemikaaleja sisältävästä kosmetiikasta apua herkkään ihoonsa. Osa tuotteista on Kosamon käytössä osoittautunut edeltäjiään riittoisemmaksi – esimerkiksi palasampoo kestää suuremman määrän pesuja kuin nestemäinen kollegansa. Jotkin valinnat voivat myös yllättää yksinkertaisuudellaan: esimerkiksi vedenkestävän silmämeikin saa näppärästi poistettua kookosöljyllä, hän vinkkaa.

Kosamo ohjeistaa siirtymään muovittomampaan arkeen pienin muutoksin. Matkalla on muistettava olla itselleen lempeä: hedelmäpusseista ja suihkugeeleistä luopuminen ovat melko matalan kynnyksen muutoksia, eikä satunnainen kaupasta ostettu muovikassi vielä pilaa kokonaisuutta.

Näppärä apuri kauppareissuille on ilmainen CosmEthics-appi, jolla voit tuotteen viivakoodin skannaamalla saada tiedon sen sisältämistä kemikaaleista. Sovellus helpottaa tunnistamaan muovin, sillä tuotesisällöissä muoviksi luokiteltavia yhdisteitä esiintyy useilla eri nimillä.

Juho Rasmuksen punaisella kevytrakenteisella pyörällä maisema vaihtuu nopeasti ja ympäristöystävällisesti.

Renkaat rullaavat, mutta millä hinnalla?

Tuuli humisee korvissa, renkaat nielevät tulenpunaisena hehkuvaa asfalttia. Viimeisillä vihreillä sekunneilla hän liukuu läpi kohisevan liikenteen, lähes äänettömästi suhahtaen, kiihdyttääkseen vain seuraavaan loivaan ylämäkeen. Pian edessä aukeaa avoin baana, kaasu pohjaan ja reidet töihin! On aika karistaa kaupungin saasteet kannoilta, kirjaimellisesti.

Liikenteen seassa lipuva hahmo on vain yksi monista teiden sotureista. Hän on oululainen geologian opiskelija Juho Rasmus. Rasmus kulkee lähestulkoon kaikki siirtymänsä kaupungin sisällä punaisella paholaisellaan. Kyse ei ole Ferrarista, vaan kevytrakenteisesta pyörästä, jolla kelpaa tykitellä vastavalmistuneella baanalla sekä Oulun kaupungin tarjoamilla punaisilla matoilla.

Arkipyöräilyn pariin Rasmus siirtyi aktiivisemmin vasta parisen vuotta sitten. Mitään yksittäistä laukaisevaa tekijää pyöräilyn suosimiselle ei ollut, vaan Rasmus näkee sen yhtenä osana kokonaisvaltaisesti ympäristöystävällisempää elämäntapaa, johon kuuluvat yhtä lailla valinnat niin kulutuksen, ruuan ja kuin tavaroiden hankinnankin suhteen. Ympäristöystävällisyyden ohella pyöräilyn pariin houkutti sen edullisuus – tai paremminkin ilmaisuus. Opiskelijabudjetissa on aina tilaa ylimääräisille euroille.

”Autoilua tulisi ajatella enemmän oikeutena, jonka mukana tulee kuitenkin vastuu toimia järkevästi ja kestävästi.”

Vuodenaikakohtaista vaihtelua pyöräilyn määrässä tosin esiintyy, ja talvikaudella kilometrit hieman laskevat kesäkauden lukemia alhaisemmiksi. Kesäkauden huikeista kilometrimääristä huolimatta ei Rasmuskaan pyöräile aina ja kaikkialle. Pyöräilyä vähentävistä seikoista puhuttaessa hän nostaa esille erityisesti sääolosuhteet ja tiukat aikataulut. Näiden lisäksi hän mainitsee erään hyvin inhimillisen syyn.

”Laiskuushan se on syynä, jos en jonnekin pyöräile”, Rasmus naurahtaa pilkettä silmäkulmassaan.

Suomessa liikenne muodostaa noin viidenneksen kaikista maamme kasvihuonekaasupäästöistä. Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa olemme sitoutuneet puolittamaan nämä päästöt vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Valtaosa kotimaan liikenteen päästöistä tulee tieliikenteestä.

Täydellinen autottomuus on kuitenkin Suomen kaltaisessa pitkien välimatkojen maassa utopistinen ajatus, eikä sen kannalla ole Juho Rasmuskaan. Autoilun kieltämisen sijaan hän näkee ratkaisun avaimia autoilijoiden henkilökohtaisen vastuun sekä tietoisuuden kasvattamisessa.

”Autoilua tulisi ajatella enemmän oikeutena, jonka mukana tulee kuitenkin vastuu toimia järkevästi ja kestävästi”, Rasmus tiivistää.

Ympäristöystävällisyyden ohella pyöräilyn pariin houkutti sen edullisuus – tai paremminkin ilmaisuus. Opiskelijabudjetissa on aina tilaa ylimääräisille euroille.

Aloittelevalle työmatkapyöräilijälle Rasmuksella on muutama vinkki jaettavana. Hän suosittelee tarkistamaan sopivan reitin etukäteen esimerkiksi Google Mapsista ja varaamaan matkaan hyvin aikaa. Pyörän kuntoa on myös syytä vilkaista ennen matkaanlähtöä, sillä työmatka taittuu mukavammin täysillä renkailla. Satojen eurojen arvoinen uusi pyörä ei kuitenkaan ole edellytys työmatkapyöräilylle. Rasmus itsekin aloitti pyöräilyn täysin tavallisella kaupunkipyörällä, ja nykyinenkin menopeli löytyi kierrätettynä varsin huokeaan hintaan.

Pyöräilypäivät puolestaan kannattaa valita ennemmin sään kuin viikonpäivien mukaan, hän vinkkaa.

”Ensimmäinen matka kannattaa tehdä semmoisena päivänä, kun keli on hyvä. Ei sillä asenteella, että huomenna menen pyörällä töihin, oli keli mikä tahansa. Silloin se kokemus ei välttämättä ole kaikista houkuttelevin”, Rasmus pohtii.

Kaiken kaikkiaan työmatkapyöräilyssä kannattaa pyrkiä mahdollisimman pehmeään aloitukseen. Tavoitteeksi ei tarvitse laittaa heti täyttä autoilusta luopumista, sillä jo yksikin viikoittainen autoton työmatka säästää sekä ympäristöä että rahaa.

Rauta nousee kasvisruuallakin. Linda Viitala suosii nykyään kasvisvaihtoehtoja osana ruokavaliotaan.

Kukkakaalipirtelöä ja linssikeittoa

On kiistatta selvää, että lihatuotannon ympäristövaikutukset ovat merkittäviä, eivätkä suinkaan positiivisessa mielessä.

Kasvisvaihtoehtojen suosiminen ja kasvisruuan lisääminen omaan ruokavalioon ovat erinomaisia keinoja oman hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Omilla ostopäätöksillä voimme myös vaikuttaa ruokateollisuuteen; lihankulutuksen vähentäminen vaikuttaa lopulta supistavasti myös lihantuotantoon.

Aiemmin syksyllä nousi kohu varusmiesten kasvisruokapäivästä. Uutisointi nosti pinnalle vastakkainasettelun ruuantuotannon ilmastollisista vaikutuksista ja toisaalta kasvisruuan energiasisällöstä.

Jaksaako kasvisten voimin sitten opiskella, saati sitten harrastaa? Oululainen lääketieteen opiskelija Linda Viitala päätti vähentää omaa lihankulutustaan terveydellisistä ja ilmastollisista syistä. Taustalla oli myös uusi painonnostoharrastus.

Kysyttäessä Viitalalta määritelmää hänen ruokavaliostaan, vastaus on selkeä: tärkeintä on rentous. Tämän ohella ruokavalion koostamiseen vaikuttavat myös sen monipuolisuus ja helppous. Viitala ei kategorisoi itseään ruokailun suhteen, vaan on löytänyt itselleen sopivan tasapainon eläin- sekä kasviperäisten tuotteiden välillä. Valinnoissaan hän pyrkii kuitenkin suosimaan kasviperäisiä vaihtoehtoja.

Aina asia ei ole ollut näin: Viitala kertoo olleensa aikaisemmin todellinen lihansyöjä, jonka lihankulutus oli suhteellisen suurta, jopa suhteettoman suurta. Aktiivisen kuntosaliharrastuksen vuoksi Viitala ajatteli tarvitsevansa paljon proteiinia, mistä johtuen lihaakin tuli syötyä paljon. Hän kuitenkin havahtui huomaamaan, että todellisuudessa hän oli ylittänyt proteiinin saantisuositukset jo pitkään. Ruokavaliokin oli yllättävän yksitoikkoinen, lautaselta löytyi melkein aina riisiä ja kanaa.

Nyt Viitala haluaakin murtaa myyttejä kasvisruokavaliosta ja voimalajeista.

”Haluaisin, ettei voimailusta tule ensimmäisenä mieleen kilo jauhelihaa”, hän naurahtaa.

Viime vuodenvaihteessa Viitalan kuntosaliharrastus vaihtui tavoitteelliseen kilpailuun painonnostossa. Samalla yksipuolinen ruokavalio on muuttunut huomattavasti monipuolisempaan ja kasvispainotteisempaan versioon entisestä. Nykyisin Viitala pyrkii siihen, että päivän kahdesta lämpimästä ateriasta toinen olisi aina kasvisruoka.

”Haluaisin, ettei voimailusta tule ensimmäisenä mieleen kilo jauhelihaa.”

Uuteen ruokavalioon siirtymisessä suuri merkitys oli myös yliopiston kampusravintoloiden tarjoamilla kasvisvaihtoehdoilla, sillä yliopistolla Viitala ruokailee lähes päivittäin. Kasvisvaihtoehtojen ilmaantuminen pysyväksi osaksi lounaslinjastoa madalsi kynnystä siirtyä kohti entistä kasvispainotteisempaa ruokavaliota.

Harrastuksensa ja ruokavalion välistä suhdetta Viitala luonnehtii pelkästään positiiviseksi. Jaksaminen ja vireystila ovat jopa parantuneet entiseen verrattuna, mihin on varmasti vaikuttanut ruokavalion monipuolistuminen. Ainoastaan energiasisältöjä Viitala tarkkailee jonkin verran, sillä kasvisruoka sisältää vähemmän energiaa kuin lihapitoinen. Matalampaa energiasisältöä kompensoidaan määrällä.

Proteiinin suhteen ei Viitala ole huolissaan, sillä sitä urheilijan mukaan kertyy helposti useista eri lähteistä; pavuista, linsseistä, soijasta, nyhtökaurasta ja kvinoasta.

Viitala kokee kasvisruuan olevan helppo tapa vaikuttaa globaaliin ongelmaan, ja kannustaa nyt myös läheisiään vaihtamaan lihan kasvisvaihtoehtoihin.

Kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtymistä motivoivat Viitalan kohdalla halu kohentaa omaa terveyttä sekä vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Ilmastokysymyksissä hänen huomionsa olivat aikaisemmin kiinnittäneet lähinnä liikenne ja sen aiheuttamat päästöt. Niihin vaikuttaminen tuntui hänestä kuitenkin vaikealta ja kaukaiselta.

Sen sijaan omassa ruokavaliossa tehdyt muutokset hän pystyi näkemään välittömästi – vähemmän lihaa lautasella tarkoittaa vähemmän rasitusta ympäristölle. Viitala kokee kasvisruuan olevan helppo tapa vaikuttaa globaaliin ongelmaan, ja kannustaa nyt myös läheisiään vaihtamaan lihan kasvisvaihtoehtoihin.

”En voi nähdä metaanimolekyylejä ilmassa, mutta oman lautaseni kautta voin helposti nähdä vaikutuksia. Lehmä on lehmä vaikka mitä tekisi, sitä ei voi muuttaa teknologialla vähemmän ympäristöä rasittavaksi”, Viitala summaa.

Mutta mikä on riittävästi?

Kaikki kolme haastateltavaa nostavat esiin asteittaisen muutoksen kohti kokonaisvaltaisesti ympäristöystävällisempää elämäntapaa.

On totta, että jokainen valinta on askel kohti parempaa kokonaisuutta. Kokonaisuudessa suuri rooli on kuitenkin isoilla toimijoilla, valtioilla, hallituksilla ja monikansallisilla yrityksillä.

Samoilla linjoilla on myös Tea Törmänen, eläinlääketieteen tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta ja Suomen Ekomodernistien (SEM ry) puheenjohtaja. SEM ry on vuonna 2015 perustettu ympäristöliike, jonka tavoitteena on sekä ympäristön että ihmisten hyvinvoinnin parantaminen.

Aikaisemmin Oulun yliopistossa biologiaa pääaineenaan opiskellut Törmänen huomauttaa, että usein henkilökohtaiset valinnat saavat jopa liikaa painoarvoa julkisessa keskustelussa.

”Mikäli energia ja lämpö tuotetaan paljon päästöjä tuottavilla menetelmillä, ei yksilöllä ole realistisia mahdollisuuksia nollata päästöjään”, hän toteaa.

Liikenne ja lämmöntuotanto ovatkin Törmäsen mukaan kaksi kiireellisintä ja tärkeintä ilmastollista kehityskohdetta Suomessa.

”Isoimman vaikutuksen ympäristöhaittojen torjumiseksi voitkin tehdä äänestyskopissa.”

Lämmöntuotannossa hän korostaa ydinvoiman parempaa hyödyntämistä, esimerkiksi pienydinvoimaloiden muodossa, ja turpeesta luopumista. Liikennettä puolestaan tulisi sähköistää, sillä Törmäsen mukaan sähköntuotanto on Suomessa jo verrattain puhdasta. Tilastokeskuksen mukaan 47 prosenttia Suomen sähköntuotannosta tapahtui uusiutuvilla energianlähteillä. Lisäksi Törmäsenkin esille tuomalla ydinvoimalla tuotettiin Tilastokeskuksen mukaan 33 prosenttia sähköstä.

Ilmastonmuutoksen hidastaminen vaatii vahvoja poliittisia linjauksia ja konkreettista vastuunkantamista toiminnan kaikilla tasoilla.

Kuluttajat voivat vaikuttaa ostopäätöksillään ja kulutusvalinnoillaan, mutta valtiollisella tasolla meidän täytyy ottaa aktiivisen toimijan rooli ja lakata väistelemästä vastuuta.

Tea Törmänenkin peräänkuuluttaa poliittisia linjauksia ja kansainvälisiä sopimuksia.

”Kuluttajapaine vaikuttaa yrityksiin, mutta vielä enemmän vaikuttavat lainsäädännöllä asetetut rajat. Isoimman vaikutuksen ympäristöhaittojen torjumiseksi voitkin tehdä äänestyskopissa”, Törmänen kannustaa.

Ilmastonmuutoksen hidastaminen vaatii vahvoja poliittisia linjauksia ja konkreettista vastuunkantamista toiminnan kaikilla tasoilla.

Ilta-Sanomien haastattelussa ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen totesi jokaisen maan vetoavan ilmastokeskustelussa siihen, että heidän osuutensa päästöistä on pieni. Ollikainen kuitenkin korostaa, että kun kaikki tekevät osansa, on lopputuloksen vaikutus suuri.

EU-parlamentin linjaus kohti muovittomampaa tulevaisuutta on selkeä edistysaskel, mutta tarvitsemme lisää konkreettisia päätöksiä, kuten julkisen liikenteen hinnanalennuksia, hiiliveroa, lisää kasvisruokapäiviä.

Tarvitsemme vahvoja ääniä, rohkeutta ja päättäväisyyttä tehdä tarvittavia muutoksia – yhteistä vahvaa rintamaa, sitoutumista ja aktiivisia toimia. Vain se on riittävästi tilanteessa, jossa hiekka valuu sietämättömän nopeasti elinkelpoisen ympäristömme tiimalasissa.

Julkaistu 7.1.201928.1.2019

Essi Erkkilä

Vastikään Oulusta Vaasaan muuttanut opiskelija, joka pohtii opintoja ja elämää niiden ympärillä. Instagram: @rautainenmuija.