Avainsana: eero manninen

Kymmentä vaille kahdeksan kiiruhtaa kirkkaan punaisessa talvitakissa pääsihteeri Eero Manninen Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) toimistolle. Tasalta hänen pitää olla jo toisella puolella kampusta, yliopiston hallintopäädyssä, jossa alkaa Oulun yliopiston varainhankinnan ohjausryhmän kokous.

”Meinasi tulla kiire”, hän toteaa ja kertoo torkuttaneensa ja pitkittäneensä heräämistä turhan pitkään.

”Pitäisi olla herätyskello toisella puolella huonetta.”

Hopusta huolimatta Manninen ehtii kokoukseen ajoissa. Varainhankinnan ohjausryhmässä istuu yliopiston johtoa ja kokouksessa käsitellään muun muassa yliopiston varainhankintakampanjan aloitustapahtumaa.

Manninen istuu muutamissa muissakin työryhmissä, joihin hän on päätynyt aiempien luottamustoimiensa myötä. Pääsihteerillä sinänsä ei ole mandaattipaikkoja. Mutta onko yliopiston työryhmissä sanavaltaa opiskelijoiden edustajalla?

“On ehdottomasti. Minulta odotetaankin nuorekkaita avauksia. Yliopisto myös haastaa ja odottaa näkökulmia, mikä on ollut mukava huomata.”

Yhdeksältä Mannisen on määrä tavata OYY:n talousvaliokunnan jäsen Mika Parkkari ylioppilaskunnan toimistolla. Manninen haluaa kuulla näkemyksiä ajankohtaisiin asioihin Parkkarilta, joka ei pääse myöhemmin päivällä pidettävään talousvaliokunnan kokoukseen. Mukana aamutapaamisessa on myös OYY:n hallituksen puheenjohtaja Vili Koistinen.

Käsittelyssä on muun muassa ylioppilaskunnan uudet säännöt, joissa määritellään talousvaliokunnalle selkeämpi rooli, ylioppilaskunnan talousarvio vuodelle 2015 ja uusittu sijoitusstrategia.
Puolentoista tunnin keskustelun jälkeen asiat on käyty läpi, ja Manninen suuntaa tupakalle OYY:n hallituksen varapuheenjohtaja Taru Torssosen kanssa.

He puivat loppuviikolla järjestettävän Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) liittokokousta ja liiton hallitukseen tyrkyllä olevan Ville Siikaluoman tilannetta. Manninen on liittokokouksessa hallitusneuvottelijana, joten hänen pitää olla asiasta perillä.

”On ollut niin kiire aamu, että nyt vasta ehdin vaihtaa puukengät jalkaan”, toteaa Manninen toimistolle ulkoa tullessaan.

Pääsihteerin puukengät ovat elimellinen osa toimiston äänimaisemaa ja kun ne kopisevat toimistolla, tietää, missä hän liikkuu. Manninen sai puukengät lahjaksi loppuvuodesta 2010 tullessaan ensimmäiseen pestiinsä ylioppilaskuntaan. Tuolloin hän päätti jättävänsä ylioppilaskunnan siinä vaiheessa, kun kengät ovat niin huonossa kunnossa, että ne menevät vaihtoon.

Ovi auki

Kokousten täyttämän aamun jälkeen on lounaan aika. Snellmaniaan lähtevät Mannisen kanssa Parkkari ja Koistinen. Lounaspöydässä herroja puhuttavat muun muassa tuleva SYL:n liittokokous,  talousvaliokunnan kokous ja politiikka – erityisesti perussuomalaiset ja keskustalaiset.

Pikaisen, kaksikymmentä minuuttia kestäneen lounaan jälkeen Manninen palaveeraa Koistisen kanssa. Kummallakin on läppärit ja kalenterit auki. He päättävät seuraavien hallituksen kokouksien ajankohdista, ja puhuvat vuoden 2015 hallituksen valintaan liittyvästä hallitustyrkkypaneelista sekä SYL:n liittokokouksen käytännön järjestelyistä.

Työn alla on myös esityslista seuraavan päivän hallituksen kokoukselle, mikä aiheuttaa kaksikolle päänvaivaa. Kyseessä on kokous edustajiston kokouksen sisällä, joten esityslistaa ei voi laatia tavanomaisesti. Tilanne ratkeaa nopeasti, kun ylioppilaskunnan säännöistä hyvin perillä oleva Ville Tyrväinen saapuu apuun.

Koistisen lähdettyä pääsihteerillä on ensimmäistä kertaa aikaa päivän aikana katsoa sähköpostit. Hän vastaa yhteen kiireelliseen viestiin, ja toteaa, että pari puheluakin olisi pitänyt soittaa. Ovella käy pari hallituslaista kyselemässä neuvoja.

”Yleensä ovella käy enemmänkin porukkaa”, Manninen kertoo työnsä luonteesta.

Sovittujen tapaamisten, kokousten ja muiden töiden lisäksi Manninen neuvoo ja opastaa niin työntekijöitä kuin hallituslaisia auliisti. Ovi on lähes aina auki ja Manninen on valmis vastaamaan kysymyksiin.

Ylioppilaskunnan pääsihteeri pyörittää toimistoa ja on henkilökunnan eli asiantuntijoiden, toimistosihteerin ja Ylkkärin toimituksen esimies. Hän vastaa henkilöstöhallinnosta, ylioppilaskunnan taloudenpidosta- ja suunnittelusta. Lisäksi hän on mukana ylioppilaskunnan suhdetoiminnassa.

Henkilökunnan lisäksi Manninen työskentelee tiiviisti ylioppilaskunnan hallituksen ja edustajiston kanssa. Työ on ollut antoisaa.

“Tämä on makeaa duunia. Joudun haastamaan itseäni ja laittamaan itseäni likoon. On paljon opittavaa ja työtä. Syksy on ollut työläs, inspiroiva ja hauska.”

Ennen kahdelta alkavaa talousvaliokunnan kokousta Mannisella ei ole sovittuja tapaamisia, joten hän ehtii käydä kanslisti Riitta Kalevan luona. Kalevalla on ikävää kerrottavaa pääsihteerille. Ylioppilaskunnan vuokratiloissa Puistomannessa vuokralaiset ovat olleet huolimattomia ja jättäneet paikan huonoon kuntoon. Pääsihteeri ja toimistosihteeri pohtivat, miten toimia tilanteessa ja Manninen päättää soittaa vuokraajille.

“Onko mulle muuten mitään?” kysyy Manninen ja saa allekirjoitettavakseen muutaman asiakirjan.

Palattuaan omaan työhuoneeseensa Manninen soittaa vuokraajille ja hoitaa juoksevia asioita. Pian huoneeseen astelee ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija Henna Määttä, jonka kanssa he käyvät iltapäivän liittokokoussimulaatiota läpi.

Kahdelta pyörähtää käyntiin talousvaliokunnan kokous, jossa Manninen toimii sihteerinä ja kertoo muun muassa sijoitusstrategian päivittämisestä. Valiokunta viimeistelee ja tekee muutoksia vuoden 2015 talousarvioon, jossa eniten puhuttavat sijoitustoiminnan tuotot ja tapahtumien budjetit.

Innostusta ja kunnianhimoa

”Lahjoja ei ole olemassakaan. On vain innostusta ja kunnianhimoa. Ja minua ne polttavat kuin tuli.”

Roope Ankan sitaatti löytyy Mannisen työhuoneen seinältä ja sen hän muistaa lukeneensa Aku Ankasta yläasteella. Se on siitä asti kulkenut hänen mukanaan.

”Ajattelen niin, että pitää tehdä töitä sen eteen, mitä haluaa eikä lahjoilla pärjää.”

Manninen aloitti pääsihteerinä tammikuussa 2014. Ylioppilaskuntaan hän oli kuitenkin tullut jo kolme vuotta aiemmin, kun pääsi ylioppilaskunnan hallitukseen. Seuraavana vuonna hänet valittiin hallituksen puheenjohtajaksi, minkä jälkeen hänestä tuli edustajiston puheenjohtaja. Lopulta hän pääsi töihin järjestö- ja hallintosihteeriksi syksyllä 2013.

Vaikka ylioppilaskunta oli Manniselle hyvin tuttu jo ennen pääsihteerin pestiä, tuli työn haastavuus ja monipuolisuus hänelle yllätyksenä.

“Ei ole ollut kahta samanlaista päivää.”

Hänellä on pääsihteerinä selkeät tavoitteet.

“Haluan olla tekemässä OYY:n uuden strategian ja tehostaa OYY:n toimintaa. Haluan satsata myös siihen, että henkilökunnan on hyvä tehdä töitä.”

Päivän viimeinen merkintä kalenterissa on liittokokoussimulaatio, joka järjestetään liittokokoukseen lähteville. Simulaatiossa demonstroidaan tulevan viikonlopun kokouskäytännöt. Manninen esittää liittokokouksen puheenjohtajaa, ja muillakin henkilökunnan jäsenillä on omat roolinsa.

Kuudelta simulaatio on ohi. Manninen jää vielä selittämään liittokokoukseen lähteville hieman SYL:n hallitustyrkkytilanteesta, ja vastailee kysymyksiin.

Kello lähestyy puoli seitsemää, kun Mannisen työpäivä loppuu. Hän kertoo päivän olleen keskimääräistä raskaampi aamusta iltaan olleiden tapaamisten vuoksi. Loppusyksyksi tilanne ei kuitenkaan kuulemma ole erikoinen.

Jos on syksy kiireistä aikaa, tulee vuosi 2015 olemaan yhtä työntäyteinen. Ylioppilaskunnalla on edessään uuden strategian ja linjapaperin laatiminen. Myös keväiset eduskuntavaalit ja syksyiset edustajisto- ja hallintovaalit pitävät kiireisenä.

“2015 tulee olemaan mielenkiintoinen, kiireinen, jännä ja vaativa”, Manninen linjaa.

Kuten siis itse pääsihteerin työkin.