Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa aloittaa kolme uutta työntekijää. Alkuvuoden aikana haussa olivat hankekoordinaattorin paikka hyvinvointituutoreihin liittyvässä hankkeessa sekä tapahtumatuottajan ja yhteisöasiantuntijan paikat ylioppilaskunnassa. Read this article in English. Ensimmäinen uusi työntekijä valittiin 5. maaliskuuta pidetyssä OYY:n hallituksen kokouksessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tukeman hyvinvointihankkeen koordinaattoriksi valittiin Timi Kärki. Kärki opiskelee historiaa Oulun yliopistossa ja on toiminut OYY:n […]
Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa aloittaa kolme uutta työntekijää. Alkuvuoden aikana haussa olivat hankekoordinaattorin paikka hyvinvointituutoreihin liittyvässä hankkeessa sekä tapahtumatuottajan ja yhteisöasiantuntijan paikat ylioppilaskunnassa.
Ensimmäinen uusi työntekijä valittiin 5. maaliskuuta pidetyssä OYY:n hallituksen kokouksessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tukeman hyvinvointihankkeen koordinaattoriksi valittiin Timi Kärki.
Kärki opiskelee historiaa Oulun yliopistossa ja on toiminut OYY:n edustajistossa. Hän aloitti työnsä OYY:llä viime viikolla. Hankekoordinaattorin paikkaa haki määräaikaan mennessä 15 ihmistä joista kolme haastateltiin. Hankekoordinaattorin on määrä toimia vuoden 2022 loppuun asti edistämässä hyvinvointituutori-toimintaa Oulun yliopistossa.
”Tuntuu oudolta hypätä opiskelijan roolista yhtäkkiä asiantuntijaksi. On mahtavaa päästä tekemään merkityksellistä työtä ja pyrkiä parantamaan opiskelijoiden hyvinvointia suuremmalla mittakaavalla kuin ennen. Pyrin siihen, että kaikilla on mahdollisuus löytää itselleen sopivaa ajanvietettä ja löytää myös uusia kavereita harrastuksista”, Kärki kommentoi lehdelle.
Viime torstaina 25. maaliskuuta OYY:n hallitus valitsi kokouksessaan ylioppilaskunnalle uuden tapahtumatuottajan ja yhteisöasiantuntijan. Aiemmin työnimikkeet ovat kuuluneet yhdelle työntekijälle, tapahtumatuottaja-järjestöasiantuntijalle. Edellisen tapahtumatuottaja-järjestöasiantuntijan irtisanouduttua nimikkeet erotettiin omiksi työtehtävikseen helmikuussa 2021.
Ylioppilaskunnan tapahtumatuottajaksi valittiin torstaina Kati Kantonen. Kantonen on kasvatustieteiden maisteri Jyväskylän yliopistossa. Tapahtumatuottajan paikkaa haki yhdeksän ihmistä, joista kolme haastateltiin. Tapahtumatuottaja vastaa muun muassa lukuvuoden avajaistapahtuman järjestämisestä.
Yhteisöasiantuntijaksi valittiin 11 hakijan ja neljän haastatellun joukosta Eetu Leinonen. Leinonen opiskelee Oulun yliopistossa tilastotieteitä ja suomen kieltä. Hän toimi OYY:n hallituksen puheenjohtajana vuonna 2020 sekä OYY:n koulutuspoliittisen asiantuntijan sijaisena alkuvuodesta 2021. Leinonen aloitti työnsä yhteisöasiantuntijana maanantaina 29. maaliskuuta. Yhteisöasiantuntijan tehtävä on määräaikainen ja se kestää vuoden 2022 loppuun asti.
”Tavoitteenani tässä työssä on olla läsnä opiskelijoille ja järjestöille. Lisäksi pyrin työssäni kehittämään yliopiston ja ylioppilaskunnan yhteisöllisyyttä ja valvomaan erityisesti kansainvälisiin asioihin liittyviä etuja. Tunnelma on tällä hetkellä innostunut ja toivon pian pääseväni aloittamaan työt täyttä höyryä”, Leinonen kertoi lehdelle ensimmäisenä työpäivänään.
OYY:n pääsihteeri Kauko Keskisärkkä kertoo olevansa tyytyväinen valintoihin.
”Valitut edustavat hyvin eri taustoja: mukana on toimintaan enemmän perehtynyt henkilö Leinonen, hieman toimintaa tunteva Kärki että täysin uutta näkökulmaa tuova henkilö Kantonen”, Keskisärkkä kertoo.
Julkaistu
SHARE
Iida Putkonen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.
"Uusi maailma aukesi edessäni. Pääsin seuraamaan vierestä, miten työkaverini taistelivat opiskelijoiden edunvalvonnan parissa työtunteja laskematta", Katariina Sarja kirjoittaa jäähyväiskolumnissaan.
Aloitin yliopisto-opintoni vuonna 2015 kaupungissa, jossa olin ehtinyt asua hieman yli vuoden. Muistan elävästi sekavan ja jännittyneen tunteen uusien opiskelijoiden aloitusinfossa. Olin uunituore kirjallisuuden fuksi, ja aivan pihalla. En tiennyt yliopistossa opiskelemisesta juuri mitään, saatika, mitä voisin tulevaisuudessa tutkinnollani tehdä.
Koko orientaatioviikon olin hämilläni ja sekaisin. Informaatiota tulvi päähän sellaisella tahdilla, ettei se pysynyt enää perässä. Selasin ylioppilaskunnalta saatua lukuvuosikalenteria, jossa esiteltiin erilaisia opiskelijajärjestöjä, ylioppilaskuntaa ja sen toimielimiä. Se, miksi olin maksanut ylioppilaskunnan jäsenmaksun, ja mitä tuo organisaatio oikeastaan teki, oli minulle pitkälti epäselvää.
Hain upouuden opiskelijakorttini ja lukuvuositarran ylioppilaskunnan toimistolta. Uutuuttaan kiiltelevä kortti taskussa menin paikalliseen kasvisruokaravintolaan, joka tarjosi Kelan tukemia opiskelija-aterioita. Monipuolinen ja vaivaton lounas tuntui aika mukavalta edulta arkeen.
Opiskelijaruoasta olin tosin päässyt nauttimaan jo aiemmin, testattuani opiskelua ammattikorkeakoulussa. Amk-opinnot eivät ottaneet tuulta alleen, ja sain hyvästellä edulliset lounaat useammaksi vuodeksi. Ammattikorkeakoulussa opiskellessani en kuulunut opiskelijakuntaan, sillä ymmärsin sen merkitystä yhtä vähän, kuin myöhemmin ylioppilaskunnan.
Jyväskylässä vietin aikaani ylioppilastalossa ylioppilasteatteriharrastuksen parissa. Kävin ylioppilaskunnan järjestämissä vapaa-ajan tapahtumissa. Luin ahkerasti paikallista ylioppilaslehteä. Vuosittain hain syksyisin uuden tarran ylioppilaskunnan toimistolta. Annoin ääneni tutuille ehdokkaille edustajistovaaleissa, koska halusin tukea heitä ja heidän edustamaansa ryhmää. Edustajiston funktio oli kuitenkin etäinen.
En koskaan suhtautunut ylioppilaskunnan jäsenmaksun maksamiseen kriittisesti, ja pidin edellä mainittuja ylioppilaskulttuurin tuotteita erittäin positiivisina asioina opiskelijaelämässä. Silti ylioppilaskunnan toiminta jäi minulle suurelta osin pimentoon.
Vuonna 2018 muutin takaisin synnyinkaupunkiini Ouluun, tein harjoittelun tapahtumatuotannon parissa ja aktiivisena kulttuuriharrastajana olin osa erilaisia tuotantoprojekteja.
Vuoden 2019 alussa aloitin projektityöntekijänä OYY:n tapahtumasektorilla, ja kokonaan uusi maailma aukesi edessäni. Pääsin seuraamaan vierestä, miten työkaverini taistelivat opiskelijoiden edunvalvonnan parissa työtunteja laskematta. Edustajiston, hallituksen ja jaostojen luottamushenkilöt muodostivat ainutlaatuisen organisaation, jossa päätöksenteko perustuu vankkumattomaan demokratian ihanteeseen.
Opin, että on olemassa kokonainen y-liike, joka kokoontuu vuosittain yhteen seminaareihin ja liittokokoukseen. Tämä valtava koneisto kätkeytyi palvelutiskin taakse, sen tiskin, jolta minä vuosittain kävin noutamassa lukuvuositarrani.
Näiden vuosien ja oppimiskokemusten jälkeen palaan maaliskuun alussa takaisin opiskelijan arkeen. Muutaman vuoden mittainen retkeni työelämässä, ja yli kaksivuotinen taival OYY:n toimiston työntekijänä on kuitenkin muuttanut suhtautumistani yliopistoon ja opiskelijaelämään lopullisesti.
Olen oppinut, miten yliopiston päätöksenteko toimii, ja miten ensiarvoisen tärkeää on, että sen toimielimissä istuu opiskelijoita. On uskomatonta, miten paljon hiljaista työtä ylioppilaskunnan työntekijät ja luottamushenkilöt tekevät edistääkseen opiskelijan hyvää elämää.
Ylioppilaskunta-aktiiveista kasvaa välittäviä, kriittisiä ja yhteistä hyvää ajavia kansalaisia, joilla on hyvät verkostot työelämään siirtyessään. Ylioppilaskunnasta olen löytänyt rakkaita ystäviä, hyviä kavereita ja mukavia tuttuja, ja uskallan väittää, että nämä ihmissuhteet tulevat aina muistuttamaan siitä, että sain kasvaa asiantuntijaksi ylioppilasliikkeessä.
Olen äärimmäisen kiitollinen OYY:n jokaiselle entiselle, nykyiselle ja tulevalle hallituksen jäsenelle, jaostojen toimintaan osallistuvalle, edaattorille, OYY:n piirissä toimivalle järjestöaktiiville ja työntekijälle siitä työstä, jota olette tehneet ja tulette tekemään. Edunvalvonta ei ole sprintti, vaan maraton. Jokainen lenkki tässä ketjussa on varmistanut omalla toiminnallaan opiskelijalle parempaa huomista.
Paluu takaisin suorittamaan omaa tutkintoani jännittää. Mutta samalla paluu opiskelijaelämään tuntuu turvalliselta: tiedän, että jokaiselle opiskelijalle on olemassa turvaverkko ylioppilaskunnassa, jos sellaista tarvitsee.
Julkaistu
SHARE
Katariina Sarja
OYY:n tapahtumatuottaja-järjestöasiantuntija ja kirjallisuuden opiskelija, joka tykkää tapahtumista, järjestötoiminnasta ja kirjallisuudesta.
"Automaatiojäsenyyskään tuskin on ikuinen, mutta olisiko kuitenkaan mitään hyvää syytä arvostaa sitä? Näen ylioppilaskuntien jäsenyydellä myös laajempia merkityksiä", kirjoittaa Mika Parkkari.
Sattuipa siten, että eräs tiistaipäivä kääntyi iltaan, ja rakkaudesta lajiin viihdytin itseäni pitkästä aikaa OYY:n edustajiston kokouksesta lähetetyllä streamillä.
Ilokseni huomasin, että opiskelijasukupolvet eivät konservatiivista kestoaihettaan automaatio-/pakkojäsenyys -keskustelusta ole vieläkään hyljänneet! Hyväosaiset lääkärit ja muut esittävät automaatiojäsenyyden purkua. Taidettiinpa katsaus luoda jopa YK:n ihmisoikeustuomioistuinten oikeuskäytäntöihinkin.
Esityksen tulosuunta ei sekään juuri yllättänyt. Erityisesti juuri lääkärikoulutus on massiivisen edunvalvonnan kohteena, ja huolta huomisesta siellä ei juurikaan liene. Koulutus on yksi Suomen kalleinta maksutonta koulutusta ja koulutuksenkin etuja valvovan ammattiyhdistyksen järjestäytymisaste lähentelee ylioppilaskuntia. Tämä onnekas asema on mahdollista, koska etuja todella valvotaan. Kaiken ollessa suhteellisen hyvin on aina helppo vaatia maksuosuuksien vähennyksiä, verojen laskua ja leikkauksia. Automaatiojäsenyys takaa osaltaan samaa autuutta myös muille opiskelijaryhmille. Tulonsiirtoja tehdään myös heikommin pärjääville.
Tampereen ylioppilastalolla ylioppilaskunnan entisten tilojen miesten WC:n seinällä vessaperin loppusijoituspaikasta neuvovassa lapussa oli kirjailtu ”Älä laita linjapaperia pisuaariin. Se kuuluu pönttöön”. Alkuperäistä viestiä oli siis täydennetty oleellisin osin. Lapusta tehtiin monenlaista tulkintaa, ja yhden mukaan pöntöllä ei suinkaan viitattu wc-istuimeen vaan kokouksen puhujanpönttöön.
Oli niin tai näin, linjaperi on alati vaihtuva tahdonilmaus, jonka sisällön etenkin toimihenkilöt toivovat muuttuvan vain hieman kerrallaan. Järkisyihin vedoten muuttumattomuudessa on paljon perää, sillä edunvalvonta on maratonlaji. Mikään edunvalvontaorganisaatio ei voi joka toinen vuosi päättää ajavansa jotain muuta kuin edellisvuonna.
Linjapaperia ja tavoitteita voi kuitenkin aina muuttaa. OYY voi vaatia automaatiojäsenyyden lakkauttamista paperissaan, mutta valitettavasti ei juurikaan tätä tavoitetta voi edistää käytäntöön, sillä laki toteaa toista. Ylioppilaskunnan on huolehdittava lain tarkoittamien tehtävien hoidosta. Ja siihen saakka, kunnes toisin säädetään, on näin meneteltävä.
Automaatiojäsenyyskään tuskin on ikuinen, mutta olisiko kuitenkaan mitään hyvää syytä arvostaa sitä? Näen ylioppilaskuntien jäsenyydellä myös laajempia merkityksiä.
Suomen ensimmäinen ylioppilaskunta oli Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, joka perustettiin silloiseen Aleksanterin Yliopistoon vuonna 1868 nimellä Suomen ylioppilaskunta. Historiansa ajan ylioppilaskunnat ovat toteuttaneet demokratiaa, joka näkyy tänään varsinkin edustajiston toimintana. Jäsenyyden kautta opiskelijat voivat osallistua meritokratian periaatteiden mukaisesti päätöksentekoon. Tällöin älykkäimmät ja taitavimmat eivät yksinomaan pääse hallitsemaan ja asiantuntijoiden valta on rajattua. Päätökset tehdään demokraattisesti valittujen henkilöiden toimesta asiantuntijoita kuullen.
Tätä on hyvä päästä tarkastelemaan ja harjoittamaan myös opiskeluaikana, sillä se oppi voi nousta arvoon arvaamattomaan yhteiskuntaa kehittäessämme.
Mika Parkkari
Kirjoittaja on koulutuspolitiikan asiantuntija ja pitkähkön linjan entinen kolmen ylioppilaskunnan ylioppilaskunta-aktivisti
Oamkin muuton vuoksi Oulun yliopisto joutuu suunnittelemaan tarkoin tilajaon sekä opetuksen ja tenttien aikataulutuksen. Yliopisto yhtenäistää nyt tenttikäytäntöjään. Aiemmin yleisten tenttien järjestämisessä on ollut tiedekuntakohtaista vaihtelua, mutta jatkossa Linnanmaalla kaikki yliopistotentit alkavat kello 16.15 ja kestävät kolme tuntia. OYY kantaa huolta opiskelijoiden jaksamisesta ja muistuttaa arviointimenetelmien kehittämisestä.
Oulun yliopiston opetustilat supistuvat Oulun ammattikorkeakoulun muuttaessa Linnanmaan kampukselle. Opetustilojen pieneneminen vaikuttaa kaikkien opiskelijoiden arkeen.
Opetustilojen vähyys pakottaa suunnittelemaan tarkoin tilajaon sekä opetuksen ja tenttien aikataulutuksen. Aiemmin yleisten tenttien järjestämisessä on ollut tiedekuntakohtaista vaihtelua, mutta helmikuussa yliopisto päätti tenttikäytäntöjen yhtenäistämisestä. Tiedekuntien ja OYY:n lausuntokierroksen jälkeen uudet tenttijärjestelyt ovat nyt selvillä.
Koulutuspalveluiden johtajan Vesa-Matti Sareniuksen mukaan yleiset tentit alkavat ensi syksystä alkaen kello 16.15. Tenttiaikaa on kolme tuntia, eli tentit kestävät kello 19.15 saakka.
“Vaihtoehtona oli, että opetus siirtyisi ja luennot sijoitettaisiin myöhäiseen iltapäivään. Katsoimme järkevämmäksi sen, että tentit alkavat neljältä. Tenttejä on opiskelijalla vähemmän kuin opetusta”, Sarenius perustelee.
Sekä yleiset tentit että opetus eivät mahdu saleihin kello kahdeksan ja kuudentoista välillä, vaan jotain on siirrettävä iltaan, hän sanoo.
Kontinkaalla tenttejä voidaan järjestää myös päiväsaikaan, eli alkamisajan muutos koskee vain Linnanmaan kampusta.
“Kontinkankaalla ei ole tilaongelmaa”, Sarenius toteaa. Kontinkankaallakin yleisten tenttien kesto on kolme tuntia.
Yleiset tentit pyritään järjestämään pääsääntöisesti tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Tenttipäivät jaetaan tiedekuntaklustereittain, jotta eri tiedekuntien tentit eivät olisi päällekkäin. Tämä helpottaa esimerkiksi sivuaineiden tenttimistä eri tiedekuntiin.
Sareniuksen mukaan lukujärjestysten suunnittelu on kesken, eikä syksyn tenttipäiviä ole vielä lyöty lukkoon.
Tenttiuudistus ei ulotu luentotentteihin, eli kurssin yhteydessä pidettäviin tentteihin. Luentotenttikäytännöt pysyvät samanlaisina kuin aiemminkin.
Henkilökohtaiset järjestelyt kuten häiriötön tenttitila tai lisäaika hoituvat jatkossakin opintopsykologin kautta. Lisäksi tentteihin ilmoittaudutaan jatkossakin WebOodin kautta.
OYY huolissaan opiskelijoiden jaksamisesta
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija Henna Määttä on pääosin tyytyväinen tenttiuudistuksen lopputulokseen. Hän kuitenkin korostaa monipuolisten arvostelumenetelmien kehittämisen ja käyttämisen etuja: joustavat suoritustavat edistävät opintoja.
OYY rohkaisee kannanotossaan tiedekuntia huomioimaan muutkin opiskelusuoritukset kuin tenttimisen.
“Tentti ei välttämättä ole paras tapa mitata opiskelijan osaamista. Mikä on se ala ja työtehtävä, missä istut hiljaa kolme tuntia kirjoittamassa asioita ulkomuistista”, Määttä huomauttaa.
Yleisten tenttien siirtäminen iltapäivään ei hänen mukaansa ole ongelmatonta. Hän kantaa huolta opiskelijoiden jaksamisesta. Kahdeksantuntisen opiskelupäivän jälkeen opiskelija ei ole virkeimmillään suorittamaan tenttiä. Ylipitkäksi venyvät päivät kuormittavat opiskelijaa sekä nakertavat hyvinvointia.
Ylioppilaskunta painottaa opiskelijoiden oikeutta turvalliseen ja terveelliseen opiskeluun.
“Opettaja voi valita kurssille sopivimman tavan arvioida oppimista”, Määttä kertoo.
OYY on kannustanut opiskelijoita jakamaan opettajille tietoa tenttiakvaarion käyttöönotosta. Määttä toivoo, että opettajat ovat valmiita monimuotoisiin suoritustapoihin myös muissa kuin yhdenvertaisuuslain edellyttämissä tapauksissa. Opinnoissaan edistyvät opiskelijat ovat kaikkien etu, hän sanoo.
Linnanmaan tenttiakvaariotila löytyy Fysiikankadulta, Telluksen lähistöltä. Myös Kontinkankaan kampus saa keväällä oman tenttiakvaariotilan.
Tenttiakvaariosta joustoa kohta myös Kontinkankaalla
Lausuntokierroksen myötä nousi esiin huoli perheellisten ja työssäkäyvien opiskelijoiden tilanteesta. OYY otti opetuksen tuelle annetussa kommentissa kantaa joustavien suoritusmenetelmien puolesta.
Lastenhoidon järjestelyt eivät aiheuta pulmia vain opiskelijoille, sillä tenttiä valvovan henkilökunnan aikataulut venyvät yhtä lailla iltamyöhään.
Yliopistolla ei Vesa-Matti Sareniuksen mukaan ole mahdollisuuksia järjestää lastenhoitoa, mutta tenttimiseen joustoa onneksi löytyy tarvittaessa.
Tenttiakvaario mahdollistaa opiskelijan aikatauluihin sopivan tenttimisen.
“Siellä on sama kolmen tunnin tenttiaika ja samanlaiset tenttimahdollisuudet”, Sarenius kertoo.
Hän suosittelee joustavaa akvaariotenttiä erityisesti perheellisille ja iltatöitä tekeville opiskelijoille. Kevään aikana myös Kontinkangas saa oman tenttiakvaarion. Tähän asti Linnanmaan tenttiakvaario on palvellut kumpaakin kampusta.
Akvaariotentissä opettaja voi ladata Exam-järjestelmään kysymyspatteriston, josta järjestelmä arpoo opiskelijalle kysymykset halutulla tavalla.
Sareniuksen mukaan akvaariotenttien suosio on kasvussa, ja erityisesti kypsyysnäytteitä tehdään paljon akvaariossa.
Maanantaisin tenttiakvaariossa voi vastata paperille, muulloin tenttivastaukset kirjoitetaan sähköiseen järjestelmään.
“Opettajia voi kannustaa ottamaan akvaariotentin käyttöön”, Sarenius kertoo. Hänen mielestään myös opetuksen arvioinnin muotoja tulisi kehittää osana pedagogista kehittämistä.
“Olisi hyvä tilanteen mahdollistaessa miettiä muitakin suoritustapoja kuin tenttimistä.”
Lausuntokierroksella tenttiajan riittävyys herätti huolta erityisesti humanistisilla ja matemaattisilla aloilla. Kysyimme Oulun yliopiston opiskelijoilta miten pitkään he istuvat tenttisalissa.
Gallup: Kuinka pitkään sinulla menee tentissä?
Jaakko Metsola, 21, sähkötekniikka
”Pyrin käyttämään tenttiin koko tenttiajan. Yleensä minulla kestää vastaamisessa kolme tuntia.”
Atso Simojoki, 22, sähkötekniikka
”Harvoin käytän kolme tuntia. Melkein poikkeuksetta minulla menee vastaamiseen 1,5–2 tuntia.”
Aleksi Peltoperä, 21, kauppatiede ja Anetta Dobrus, 20, kauppatiede
Peltoperä:
”Kyllä minulla menee aikaa se kaksi tuntia.”
Dobrus:
”Käytän aikaa maksimissaan kaksi tuntia. Yleensä noin 1,5 tuntia.”
Ida Holmberg, 26, biologia
”Teen tenttiä ihan loppuun asti. Hyödynnän koko tenttiajan, eli kahdesta kolmeen tuntia. Kahden tunnin tentti on mielestäni liian lyhyt.”
Emilia Käsmä, 24, suomen kieli
”Riippuu niin paljon tentistä. Meidän alamme tentit vievät vähintään 1,5–2 tuntia. Tentissä ei halua rampata joka viikko, joten tulee kiire jos haluaa tehdä kaksi tenttiä kerralla. Kolme tuntia on siihen lyhyt aika.”
Julkaistu
SHARE
Heidi Niemi
Tiedeviestinnän ja kirjallisuuden opiskelija, joka ei tiedä, mutta ottaa selvää.
