Onko pakko, jos ei tahdo?

Ylioppilaskuntaan kuuluminen on puhututtanut vuosikymmenten ajan. Oulussa tavoite automaatiojäsenyydestä luopumisesta on nyt ylioppilaskunnan poliittista linjaa määrittävässä linjapaperissa. Yhden ylioppilaskunnan kanta ei vielä yksinään muuta lakia. Mutta millaisia vaikutuksia on ylioppilaskuntaan kuulumisesta tehdystä valituksesta hallinto-oikeuteen?

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Viime syyskuussa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) linjapaperia päivitettiin. Ylioppilaskunnan poliittista linjaa määrittävää linjapaperia viilattiin ja muutettiin useasta kohdasta monin eri sanankääntein, mutta vain yksi lisäys pääsi uutisiin asti.

Kirjaus kuuluu kokonaisuudessaan näin:

”Ylioppilaskunta tarjoaa laadukkaan edunvalvonnan lisäksi jäsenilleen hyödyllisiä palveluita ja sen jäsenyys on houkutteleva Oulun yliopiston opiskelijoille. Tulevaisuudessa ylioppilaskuntien jäsenyys perustuu vapaaehtoisuuteen. Ylioppilaskunnille varataan muutosta varten riittävän pitkä siirtymäaika. Ylioppilaskunta varautuu vapaaehtoiseen jäsenyyteen taloudellisesti myös ennen siirtymäaikaa.”

Esityksen teki Eelis Palokangas (Kontinkankaan vaaliliitto), ja sitä kannatti Olli Joki (Tekniikka ja Talous). Äänestyksen jälkeen tulos oli selvä: äänin 22–14 lisäys hyväksyttiin linjapaperiin.

Neljällä virkkeellä oli suuri painoarvo: OYY on nyt Suomen ensimmäinen ylioppilaskunta, joka itse ajaa automaatiojäsenyydestä luopumista.

Tällä hetkellä suomalaisen perustutkinto-opiskelijan tulee yliopistolain mukaan kuulua ylioppilaskuntaan.

Lakiperusteita löytyy kuitenkin myös automaatiojäsenyyttä vastustavilta: pakollista jäsenyyttä pidetään perustuslakia rikkovana, sillä perustuslain mukaan kansalaisella vapaus olla kuulumatta yhdistyksiin. Ylioppilaskunnat eivät tosin juridisesti ole yhdistyksiä, vaan julkisoikeudellisia yhteisöjä.

Yhden ylioppilaskunnan linjapaperikirjaus ei vielä yksinään muuta lakia. Paineita muutokselle tuntuu kuitenkin nyt olevan aiempaa enemmän.

Viime lokakuussa perustuslakivaliokunta esitti, että valtioneuvoston pitäisi harkita selvitystyön käynnistämistä ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä ja ryhtyä tarvittaessa lainsäädäntötoimiin sääntelyn muuttamiseksi. Esitystä perusteltiin sillä, että ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) piirin ovat tulevaisuudessa tulossa myös ammattikorkeakouluopiskelijat. Valiokunta piti tärkeänä sitä, etteivät opiskelijaryhmien edut tai velvoitteet poikkea toisistaan.

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden ei tarvitse kuulua opiskelijakuntaan. Vuonna 2014 perustuslakivaliokunta otti kantaa siihen, tulisiko automaatiojäsenyys ulottaa koskemaan myös ammattikorkeakoulu-opiskelijoita. Silloin kannaksi tuli, että opiskelijakuntien pakkojäsenyys olisi vastoin perustuslaissa turvattua yhdistymisvapautta. Tätä perusteltiin sillä, etteivät opiskelijakunnalle esitetyt tehtävät edellytä kaikkien ammattikorkeakouluopiskelijoiden kuulumista opiskelijakuntaan.

Tammikuussa Turun ylioppilaslehti (24.1.) kertoi kahden turkulaisen oikeustieteen opiskelijan tehneen ylioppilaskuntaan kuulumisesta valituksen Turun hallinto-oikeuteen. Lehden mukaan valituksessa opiskelijat vaativat, että heille myönnetään ero Turun yliopiston ylioppilaskunnasta (TYY) ilman, että he menettävät opinto-oikeuttaan Turun yliopistossa. Lisäksi he vaativat, että TYY palauttaa heille kuluvan lukuvuoden jäsenmaksun.

Mitä kaikesta tästä ajattelevat Oulun kannasta viime syksynä päättäneet edaattorit?

Tärkein periaate on vapaus

Oulussa kysymys automaatiojäsenyyskirjauksesta jakoi kantoja.

Lisäyksen ideoijia olivat Kontinkankaan vaaliliiton edaattorit. Ryhmänjohtaja Eelis Palokankaan mukaan ajatus kannan lisäämistä linjapaperiin syntyi viime keväänä asiasta käydyn lähetekeskustelun jälkeen. Muilta ryhmiltä saadun palautteen perusteella aloitteeseen lisättiin lisäys siirtymäajasta.

Palokankaan mukaan KoValle kysymys oli ja on edelleen periaatteesta. Ryhmän kantana on, että ylioppilaskuntaan kuulumisen tulisi olla vapaaehtoista. Sillä, että OYY:n toimisto sijaitsee Linnanmaalla eikä Kontinkankaan kampuksella, ei ollut vaikutusta päätökseen, Palokangas sanoo.

”Muilla paikkakunnilla, jossa tätä kampuskysymystä ei ole, on asia koettu silti samalla tavalla.”

Yksi KoVan esittämä peruste vapaaehtoisuudelle on se, että kaikki opiskelijat eivät halua sitoutua ylioppilaskunnan edustamien poliittisten kantojen taakse. Jos meno ei miellytä, opiskelijalla tulisi olla mahdollisuus irtisanoutua ylioppilaskunnasta.

Leo Jämsän mukaan tällä hetkellä yksittäisellä ylioppilaskunnan jäsenellä ei ole “kuluttajansuojaa”: ”Esimerkiksi Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) korostaa, että se edustaa isoja joukkoa opiskelijoita. Opiskelija voi kuitenkin kokea, ettei hän halua tulla edustetuksi näin. Nyt ainoana keinona on ollut se, että äänestää edustajistovaaleissa ja toivoo, että äänestetty edustaja ajaisi näitä itselle sopivia asioita.”

Vapaaehtoisella jäsenyydellä olisi varmasti vaikutuksia ylioppilaskunnan käytössä oleviin resursseihin. Asiasta on varoittanut myös SYL. Liiton pääsihteeri Eero Manninen sanoi Lännen Median haastattelussa (29.10.) Ruotsissa ylioppilaskuntien jäsenmäärien romahtaneen päätöksen myötä. “Mikäli automaattijäsenyydestä luovutaan, on syytä kysyä sitä, kuinka voimakkaasti se vaikuttaisi ylioppilasliikkeen mahdollisuuksiin vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.”

Millainen vapaaehtoinen ylioppilaskunta sitten olisi?

Eelis Palokankaan mukaan se riippuisi pitkälti siitä, millainen lakimuotoilusta tulisi, ja miten siirtyminen vapaaehtoisuuteen hoidettaisiin.

”Jos muutos olisi hyvin valmisteltu ja myös hyvin mainostettu opiskelijoille, olisi lopputulos toki parempi kuin silloin jos sitä ei oltaisi tehty niin hyvin. Tulos riippuu paljon myös mahdollisesta lakitekstin luonteesta: miten ylioppilaskunnan asema olisi määritelty, millaisia tehtäviä sillä olisi, miten rahoitus olisi huomioitu lainsäädännössä. Näkisin, että ylioppilaskunnan perustoiminta, sen arvot ja edunvalvonnan kohteet, eivät merkittävästi muuttuisi.”

Kontinkankaan vaaliliiton edustajat sanoivat Oulun ylioppilaslehdelle, että kuuluisivat ylioppilaskuntaan myös silloin, jos siitä tulisi vapaaehtoista.

Olli Joki uskoo, että automaatiojäsenyys poistuu ennemmin tai myöhemmin.
Olli Joki uskoo, että automaatiojäsenyys poistuu ennemmin tai myöhemmin.

Vapaaehtoisuus muuttaisi toimintaa

Syksyn äänestys ratkesi käytännössä OYY:n edustajiston suurimman edustajistoryhmän  (Tekniikan ja Talouden vaalirengas) äänillä. Kaikki TeTan edustajat äänestivät esityksen puolesta. Yksimielisesti esityksen puolesta äänesti myös Keskustan ja sitoutumattomien vaaliliitto (3 edustajaa) ja Akateemiset Perussuomalaiset (1 edustaja). Tieteellisten ryhmässä kysymys automaatiojäsenyydestä aiheutti hajontaa: neljä äänesti esitystä vastaan, yksi sen puolesta.

TeTan ryhmänjohtaja Olli Joen mukaan kyseessä ei ollut ryhmäpäätös, vaan edaattorit saivat päättää asiasta omantunnon mukaan. Asiasta kyllä keskusteltiin ryhmän keskuudessa paljon.

”Tärkein pointti mielestäni on periaate vapaudesta: onko pakkojäsenyys enää nykypäivää vai pelkkä jäänne historiasta? Toki taustalla on muitakin asioita, kuten YTHS-lain laajennus, minkä jälkeen vahvoja juridisia perusteita pakkojäsenyydelle ei enää ole. Ja jos laki kohtelee yliopisto-opiskelijoita mahdollisesti perustuslain vastaisesti ja eriarvoistavasti muihin opiskelijoihin verrattuna, niin ylioppilaskunta on asian muuttamiseen vaikuttamispaikkana paras.”

Joen mukaan TeTa näkee automaatiojäsenyyden poistamisen mahdollisuutena, ei uhkana. Vapaaehtoisjäsenyydellä ylioppilaskunta voisi olla jäsenlähtöisempi, Joki sanoo.

”Kun joka vuosi ei ole turvattua rahoitusta, se toisi toimintaan muutoksia: olisi pakko miettiä, mitä priorisoidaan, mikä on se tärkein juttu, mitä ylioppilaskunta tekee. Jos edunvalvonta katsottaisiin tärkeimmäksi, se voitaisiin turvata jopa aiempaa pienemmillä resursseilla. Toki panoksia pitää käyttää viestintään ja jäsenhankintaan.”

Hän uskoo, että pahimman skenaarionkin toteutuessa vapaaehtoinen jäsenyys saisi opiskelijoita liittymään ylioppilaskuntaan.

”Uhkakuvana on ollut se, että ylioppilaskunnan toiminta romahtaisi kokonaan vapaaehtoisuuden myötä, ja opiskelijan edut poljettaisiin alas yhteiskunnassa ja yliopistolla. Kautta aikain ihmiset ovat vapaaehtoisesti järjestäytyneet ja ajaneet kollektiivisesti omia etujaan, kun niitä on pitänyt ajaa. Uskoisin, että tällaisessa tilanteessa, epätodennäköisessä kylläkin, sieltä nousisi uudestaan vapaaehtoisesti järjestäytynyt opiskelijaliike”, Joki muotoilee. Hänkin kertoo kuuluvansa ylioppilaskuntaan, jos se olisi vapaaehtoista.

Joen mukaan TeTa seuraa Turun tilannetta suurella mielenkiinnolla, sillä se antaisi  mahdollisesti merkittävän ennakkopäätöksen ylioppilaskunnan pakkojäsenyydestä.

“Ihailtavaa opiskelija-aktivismia oikeustieteen opiskelijoilta! Jaan heidän kanssaan huolen siitä, että ylioppilaskuntien pitäisi olla paljon vastaanottavaisempia muutokselle, jotta mahdollisimman hyvät siirtymäajat saadaan neuvoteltua. Uskon, että pakkojäsenyys tulee poistumaan ennemmin tai myöhemmin.”

 

Sara Jasmin Puska arvelee, että vapaaehtoinen jäsenyys vaatisi isoja panostuksia jäsenhankintaan ja toiminnan promoamiseen.
Sara Jasmin Puska arvelee, että vapaaehtoinen jäsenyys vaatisi isoja panostuksia jäsenhankintaan ja toiminnan promoamiseen.

Kuka maksaa?

Humanistien ja kasvatustieteilijöiden vaalirengas (HuKa) oli yhtenä rintamana automaatiojäsenyysesitystä vastaan. Ryhmä jätti esityksestä myös eriävän mielipiteen.

Viime vuonna HuKan ryhmänjohtajana toimineen Sara Jasmin Puskan mukaan vapaaehtoinen jäsenyys vaikuttaisi OYY:n talouteen merkittävästi.

Siksi kysymykseen toiminnan rahoittamisesta tulevaisuudessa olisi ollut hyvä varautua jo ennen päätöksentekoa.

”Kokouksessa heitettiin esimerkiksi ajatuksia siitä, että valtio tai yliopisto tukisi ylioppilaskuntia. Valtio ei ole luvannut meille euroakaan, samoin on yliopiston kanssa. Lisäksi rahoitiksen muutos vaikuttaisi myös itsenäisyyteemme: miten voidaan tehdä opiskelijoille parasta edunvalvontaa, jos ollaan samalla rahoittajasta riippuvaisia – tai rahoittaja on se jota kritisoidaan?”

Puskan mukaan vapaaehtoinen jäsenyys tarkoittaisi huimia panostuksia jäsenhankintaan ja oman toiminnan promoamiseen.

”On tunnustettu ongelma, ettei OYY saa nytkään kaupattua omaa tekemistään riviopiskelijoille, jotta he tietäisivät, mitä ylioppilaskunta tekee ja miksi se on olemassa. Samaa ongelmaa on yritetty ratkoa monen monta vuotta onnistumatta. Vapaaehtoisuuden myötä ongelma pitää saada ratkaistua pikaisesti.”

Siksi seurauksena olisi luultavasti jäsenmäärien romahdus, Puska sanoo.

”Vanhemmat opiskelijat ja aktiivit ovat todennäköisesti tietoisempia ylioppilaskunnasta, ja luultavasti myös maksaisivat jäsenmaksun. Ongelmana ovat fuksit, ja he, jotka eivät osallistu OYY:n tapahtumiin, heille jää helposti epäselväksi, mikä koko OYY on”, Puska sanoo.

Hänkin kertoo, että kuuluisi ylioppilaskuntaan myös ilman pakkoa.

Nyt odotetaan

Turussa hallinto-oikeuteen valituksen tehneet opiskelijat ja Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) odottavat, miten hallinto-oikeus ratkaisee asian. Turun ylioppilaslehden jutussa ylioppilaskunnan pääsihteeri Rauni Elenius arvioi, että ratkaisun saamiseen menee vielä kuukausia.

Mikäli hallinto-oikeus päätyy puoltamaan opiskelijoiden valitusta, sen ratkaisu jää voimaan. Yliopistolain mukaan hallinto-oikeuden ratkaisusta ei voisi valittaa enää korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

OYY:n linjapaperiin lisättiin kanta automaatiojäsenyydestä luopumisesta

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) päivitettyyn linjapaperiin lisättiin kirjaus automaatiojäsenyydestä luopumisesta. Päätös syntyi edustajiston kokouksessa 3/2018, tiistaina 25. syyskuuta. Linjapaperiin lisättävä muotoilu kuuluu kokonaisuudessaan näin: ”Ylioppilaskunta tarjoaa laadukkaan edunvalvonnan lisäksi jäsenilleen hyödyllisiä palveluita ja sen jäsenyys on houkutteleva Oulun yliopiston opiskelijoille. Tulevaisuudessa ylioppilaskuntien jäsenyys perustuu vapaaehtoisuuteen. Ylioppilaskunnille varataan muutosta varten riittävän pitkä siirtymäaika. Ylioppilaskunta varautuu vapaaehtoiseen […]

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) päivitettyyn linjapaperiin lisättiin kirjaus automaatiojäsenyydestä luopumisesta. Päätös syntyi edustajiston kokouksessa 3/2018, tiistaina 25. syyskuuta.

Linjapaperiin lisättävä muotoilu kuuluu kokonaisuudessaan näin: ”Ylioppilaskunta tarjoaa laadukkaan edunvalvonnan lisäksi jäsenilleen hyödyllisiä palveluita ja sen jäsenyys on houkutteleva Oulun yliopiston opiskelijoille. Tulevaisuudessa ylioppilaskuntien jäsenyys perustuu vapaaehtoisuuteen. Ylioppilaskunnille varataan muutosta varten riittävän pitkä siirtymäaika. Ylioppilaskunta varautuu vapaaehtoiseen jäsenyyteen taloudellisesti myös ennen siirtymäaikaa.”

Linjapaperi on ylioppilaskunnan toimintaa ohjaava asiakirja, joka määrittelee ylioppilaskunnan poliittiset kannat. Linjapaperin määrittelemät linjat sitovat ylioppilaskunnan hallitusta ja henkilökuntaa. Ylioppilaskunnan hallituksen ja henkilökunnan tulee siis jatkossa ajaa muiden linjapaperin tavoitteiden tapaan automaatiojäsenyydestä luopumista.

OYY:n linjapaperin päivittämistä käsiteltiin myös huhtikuussa kokouksessa 2/2018, mutta silloin asia pöydättiin.

Automaatiojäsenyys tarkoittaa sitä, että yliopiston perustutkinto-opiskelijan tulee lain mukaan kuulua ylioppilaskuntaan. Ammattikorkeakouluopiskelijalla tätä velvoitetta ei ole, vaan opiskelijakuntaan kuuluminen on vapaaehtoista.

Automaatiojäsenyydestä säädetään yliopistolaissa. Ylioppilaskunta ei siis voi yksin päättää vapaaehtoisesta jäsenyydestä, vaan se vaatisi lakimuutosta.

Lisäysesityksen teki Eelis Palokangas (Kontinkankaan vaaliliitto, KoVa), sitä kannatti Olli Joki (TeTa).

Palokankaan mukaan automaatiojäsenyyskanta oli ryhmälle selvästi periaatekysymys. ”Varmasti monen oikeustajua koettelee nykyinen käytäntö. Ei ole oikein, että ylioppilaskunnilla on mahdollisuus pakottaa opiskelijat jäsenikseen. Katsomme, että linjapaperi on aivan oikea paikka tästä linjaamiselle: linjapaperi määrittää OYY:n poliittisen linjan ja tavoitteet, se on selkeästi ulospäin viestivä asiakirja. Sinänsä jäsenien määrän laskuun varautuminen on määritelty jo ylioppilaskunnan strategiassa, mutta me halusimme viestittää, että tämä on OYY:n virallinen linja.”

Palokankaan mukaan päätös tarkoittaa ylioppilaskunnan toimintaan taloudellisia ja toiminnallisia muutoksia, mutta niiden lisäksi myös asennemuutosta: ”Tulee asennoitua, että tällainen on tulossa. Yksi asia, johon tulee jatkossa panostaa vielä enemmän, on viestintä. Opiskelijoille tulee viestiä, mitä OYY tekee, mitä etuja jäsenyydellä saa.”

Palokangas toivoo, että päätöksellä on vaikutusta myös valtakunnallisesti: ”Toivon, että asiasta keskusteltaisiin valtakunnan tasolla: onko pakkojäsenyys tätä päivää vai ei. On kuitenkin vaikeaa ennustaa, millä aikataululla tähän oltaisiin eduskunnassa tarttumassa, ja mitä toimia se vaatii. Uskon, että tämä on keskipitkän aikavälin asia, 5–15 vuoden sisällä.”

Lisäesityksessä todetaan, että ”Ylioppilaskunta varautuu vapaaehtoiseen jäsenyyteen taloudellisesti myös ennen siirtymäaikaa.” Eelis Palokankaan mukaan Kontinkankaan vaaliliitolla ei ole vielä valmiita linjoja tai esityksiä koskien OYY:n budjettia: ”Asia kerrallaan.”

Asiasta äänestettiin, ja Palokankaan esitys voitti äänin 22–14. Lisäysesityksen kannalla olivat Tekniikan ja Talouden vaalirengas (TeTa), Kontinkankaan vaaliliitto (KoVa), Keskustaopiskelijoiden ja sitoutumattomien vaaliliitto, Oulun Akateemiset Perussuomalaiset ja yksi Tieteellisten edustaja. Hallituksen pohjan kannalla, ilman lisäysesitystä, olivat Humanistien ja kasvatustieteilijöiden vaalirengas (HuKa), Vihreän vaaliliiton edustaja ja neljä Tieteellisten edustajaa. HuKa jätti päätöksestä eriävän mielipiteen.

OYY:n hallituksen puheenjohtaja Kalle Parviainen sanoo, että automaatiojäsenyyskanta on nyt OYY:n poliittinen kanta. ”Samalla lailla kun ajamme linjapaperin mukaan perustuloa, samalla tavalla ajamme myös automaatiojäsenyyden poistoa.”

Lisäysesityksessä puhutaan taloudellisesta varautumisesta. Parviainen oli tiistai-iltana haluton kommentoimaan sitä, mitä taloudellinen varautuminen voisi tarkoittaa käytännössä.

”En tiedä, miten tähän voi varautua. Emme ole omavaraisia, eli jos jäsenmäärä laskee huomattavasti, joudumme sopeuttamaan toimintaamme.”

Kalle Parviainen ei osaa kommentoida vielä sitä, millä aikataululla toimenpiteitä olisi luvassa. ”Pitää keskustella toimiston kesken, minkälaisiin toimenpiteisiin ryhtyä – tai olla ryhtymättä.”

Parviainen esitti kokouksessa vahvoja mielipiteitä automaatiojäsenyyden säilyttämisen puolesta. Oletko nyt itse päätöksen takana?

”Olen OYY:n linjapaperin takana. Näin demokraattinen päätöksenteko toimii.”

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Korttien sota – suuri alennusooppera

Opiskelijakorttimarkkinoilla isot tykit on kannettu poteroihin ja seuraavaa siirtoa odotellaan. Uskaltaako joku vielä lähteä mukaan korttisotaan omalla applikaatiollaan, pankkiyhteistyöllään ja innovaatioillaan?

TEKSTI Juho Karjalainen

KUVAT Anni Hyypiö

Opiskelijaelämään kuuluvat olennaisina opiskelija-alennukset eri tuotteista ja palveluista. Monelle opiskelunsa aloittavalle opiskelijakortti on statussymbolin lisäksi myös rahanarvoinen alennuksien antaja.

Suomessa opiskelijakorttien valtakunnallinen myyjä on miehekkäästi nimetty Frank. Se toimittaa opiskelijakortit ja neuvottelee eri yritysten kanssa opiskelijaeduista.

Frankin omistavat valtakunnalliset opiskelijajärjestöt Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL), Suomen lukiolaisten liitto (SLL), Suomen opiskelijakuntien liitto (SAMOK), Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto (SAKKI) sekä Kilroy Travels. Frankin kortti on käytössä lähes kaikissa maamme ylioppilas- ja opiskelijakunnissa. 

Tämä on tarina suomalaisen opiskelijakorttibisneksen kiemuroista, hyökkäyksistä ja vastahyökkäyksistä, ja siitä, miksi Tampereella on oma opiskelijakorttinsa.

 

Kauan sitten kaukaisessa galaksissa

Ennen Frankia opiskelijat saivat korttinsa vuonna 2006–2013 toimineelta Lyyralta. Toimistosihteerit ja muut korttien tilausten kanssa työskennelleet muistavat Lyyran korttien kanssa koetut toimitusongelmat, mutta useat heistä uskalsivat toivoa, että uusi systeemi toisi helpotusta korttien kestämättömiin jonotusaikoihin.

Frankin lanseerauksen jälkeen tuli yllättävän selväksi, ettei mikään ollutkaan muuttunut: itse asiassa korttitilaukset jopa vaikeutuivat entisestään. Pahimmissa tapauksissa puoleksi vuodeksi vaihtoon tullut opiskelija ei ehtinyt saada korttiaan vaihdon aikana.

Lyyran loppuaikoina lapsentaudit oli jo suurimmaksi osaksi parannettu, mutta toiminta oli tuottamatonta.

Jo Lyyrassa aikoinaan vaikuttanut, Frankin taannoinen toimitusjohtaja Mikko Jauhiainen kertoi Turun ylioppilaslehden haastattelussa vuonna 2014, että uuden ja dynaamisen Frankin tarkoitus oli hankkia mahdollisimman paljon houkuttelevia ja hyödyllisiä tarjouksia. Tällöin opiskelijakorttia voi kaupata opiskelijoille hyvien etujen avulla.

Frankin yliopisto-omistajajäsenille kortin myyminen voi kuulostaa oudolta, koska automaatiojäsenyyden kautta kaikkien omistajien on kuitenkin hankittava opiskelijakortti.

Näin ei ole asian laita muun muassa ammattikorkeakoulujen ja lukiolaisten ja ammattikoululaisten opiskelijakunnissa. Heille Frankin hankkimat opiskelijaedut ovat hyvä tapa houkutella jäsenistöä ja rahoitusta.


Uusi Toivo

Jokasyksyiset, kuukausia kestäneet korttijonot eivät suinkaan lämmittäneet korttien kanssa työskenteleviä ylioppilaskuntien työntekijöitä.

Frank kysyi palautetta, mutta nimettömänä pysyvien, ylioppilaskuntien työntekijöiden mukaan palautteella ei ollut paljon väliä. Kortit eivät vieläkään, neljän vuoden jälkeen sämähdä käteen kahden viikon sisällä. Samoista asioista annetaan palautetta kerta toisensa jälkeen, mutta mikään ei tunnu muuttuvan.

Jo Lyyran aikoina valtakunnassamme oli kuitenkin yksi iso korkeakouluklusteri, joka ei kuulunut samaan korttibisnekseen.

Tampereen yliopistossa, Tampereen teknillisessä yliopistossa ja Tampereen ammattikorkeakoulussa on käytössä omat opiskelijakorttinsa. Esimerkiksi Tampereen yliopiston opiskelijakorttiin voi ladata opiskelijaravintolan lounaita ja Unipol Sportin liikuntamaksu, ja se toimii myös kulkulupana ja kirjastokorttina. Samaa teknologiaa ei saatu toimimaan Lyyran kortissa, joten Tampere jäi omaksi linnakkeekseen. Myöskään Frankin saapuessa näyttämölle vuonna 2013 Tampereen opiskelijajärjestöt eivät nähneet hyötyä liittyä järjestelmään.

Tilanne oli vähintään erikoinen, sillä ylioppilaskunnat ja ammattikorkeakoulun opiskelijakunnat olivat kyllä korttifirman omistajia, mutta vailla oikeutta Frankin korttiin.

Tampereella ei kuitenkaan tuntunut menevän huonosti, omien opiskelijakorttien ongelmista ei kirjoiteltu ja yhteistyökumppaneita löytyi runsaasti. Jo vuonna 2007 Tampereelle oli perustettu korkeakouluopiskelijoiden yhteinen yhdistys Opiskelijan Tampere ry, joka keräsi Pirkanmaan seudulta opiskelija-alennuksia keskitetysti omalle sivulleen. Keväällä 2015 OP Ryhmä lähti mukaan peliin omistamallaan Pivo-mobiilisovelluksella. Yhtäkkiä Tampereella saattoi löytää kootusti kaikki opiskelija-alennukset yhdellä mobiiliapplikaatiolla.

 

Imperiumin Vastaisku

Frank ei ollut toimeton: elokuussa 2016 se esitteli oman mobiiliapplikaationsa, Frank Appin suuren rummutuksen saattelemana. Sovellus oli suosittu ja sai vuoden 2016 Slush-tapahtumassa parhaat mobiilisovellukset -sarjassa parhaan hyötypalvelun palkinnon. Sovellus käyttää hyväkseen paikannustietoa ja näyttää kätevästi sinua lähellä olevat opiskelija-alennukset. Ennen kaikkea sen avulla pystyi myös todistamaan opiskelijastatuksensa sähköisesti, ilman muovista korttia.

Tampereen ylioppilaslehti Aviisi kertoi kuitenkin pian Frankin applikaation julkistamisen jälkeen sen tietoturva-aukoista. Sovellus kysyy nimen, sosiaaliturvatunnuksen ja oppilaitoksen nimen, jonka jälkeen sovellukseen ladataan kuva. Aktivointi vahvistetaan vielä puhelinnumerolla. Jos joku tietää nämä tiedot, voisi hän varastaa opiskelijastatuksesi.

Frank on tietoinen näistä ongelmista, ja aktiivisesti poistaa kaksoistilejä. Nykyinen toimitusjohtaja Tiia Lehtola kertoi vuonna 2016 niin ikään Aviisille, ettei tarkoituksena ole lisätä henkilöllisyyttä todistavia kysymyksiä, sillä tietosuoja on mitoitettu vastaamaan sitä, millä kortilla saa. Joka tapauksessa toisen kortin käyttämiseen tarvittavien tietojen kalastelu on identiteettivarkaus, joka on rikos.

Korttirumban keskellä Suomen hallitus teki avauksen avoimesta datasta, jonka perusteella opiskelijastatuksen voi nyt tarkistaa avoimesta VIRTA-tietokannasta. Tämä oli todellinen gamechanger, joka mahdollisti aikaisemmin ylioppilaskuntien omassa tiedossa olevien opiskelijastatuksien tarkastamisen jostain muualta.

Tämän myötä opiskelijajärjestöjen rekisterit eivät enää olleetkaan opiskelijastatuksen selvittämisen monopoleja.

Joulukuussa 2016 tamperelaiset ylioppilas- ja opiskelijakunnat Tamy, TTYY ja Tamko kertoivat mobiiliopiskelijakortin lanseerauksesta. Mobiilikortti toimii kuin muovinenkin opiskelijakortti, sitä näyttämällä saa muun muassa VR:n ja Matkahuollon opiskelijaedut sekä Kelan ateriatuen.

Hetkeä ennen tamperelaisia Frank tiputti melkoisen uutispommin:  vuoden 2017 aikana kuka tahansa korkea-asteen opiskelija saattoi tilata tai ladata Frankin ilmaisen opiskelijakortin – riippumatta siitä, kuuluiko opiskelijakuntaan tai ylioppilaskuntaan vai ei! Tulevaisuudessa etu laajennettaisiin koskemaan myös kaikkia toisen asteen opiskelijoita.

Nyt tamperelaisetkin pääsisivät Frankin piiriin ja heidän ei tarvitsisi käyttää omaa korttiaan. Ota Frank ja olet osa jengiä, Opiskelijan Tampere ja Pivo – so last season!

Mutta kuten Ylioppilaslehden päätoimittaja viime vuoden lopulla kommentissaan huomautti, tämä isku ei ollut ainoastaan reagointia muuttuneeseen markkinatilanteeseen, vaan myös mahdollisesti kylmää kyytiä automaatiojäsenyyden ulkopuolella oleville järjestöille. Muun muassa ammattikorkeakoulut eivät voi enää markkinoida jäsenyyttään keinona päästä Frankin opiskelija-alennuksien piiriin, vaan sen voi saada jokainen, joka opinahjossa opiskelee.

Samanlaiseen asemaan joutuu Suomen Lukiolaisten Liitto (SLL), jonka valttia ollaan kovaa vauhtia viemässä pois kädestä. SLL:n pääsihteeri Saara Hyrkkö tietää, että tilanne on haastava. Hänen mukaansa kyseessä on myös muutos kohti yhteiskuntaa, jossa ihmiset saavat paremmin hallita heistä kerättävää dataa. Oman liiton olemassaolo on ehkä myytävä uudelleen, mutta Hyrkkö lupaa, että keinot tullaan keksimään.

Useat opiskelijakunnat ovat nyt saman haasteen edessä.

Näyttäisi siltä, että Frank pelätessään asemansa puolesta heittää kumppaneitaan bussin alle hamutessaan mahdollisimman suuren määrän opiskelijoita korttinsa piiriin. Mahdolliset kilpailijat joutuisivat vaikeaan takaa-ajoasemaan lähtiessään peliin tilanteessa, jossa käytännössä jokaisella on puhelimessaan Frankin sovellus tai taskussaan frankkilaista muovia.

 

Järjen paluu

Keväällä Frankin osaomistaja Kilroy julkisti tiedotteessaan, että Frankin applikaatioon voidaan nyt ladata 3 euron hinnalla kansainvälinen Isic-opiskelijakortti. Muovisena vastaavalla ominaisuudella varustettu opiskelijakortti maksaa 30 euroa. Frankin Isic-kortilla saa myös opiskelija-alennuksen Kilroyn lennoista.

Alkuvuonna Frank julkisti myös yhteistyön Danske Bankin kanssa. Yhdessä he kauppaavat mobiilimaksamista, jolloin opiskelijan ei maksaessa enää tarvitse erikseen näyttää opiskelijakorttia – opiskelijaruokalan maksulaite tunnistaa sen välittömästi. Palvelu toimii tietyissä opiskelijaravintoloissa MobilePaylla, kun se on yhdistetty Frank Appiin. Lisäksi Danske Bank ja Frank tarjoavat tästä syksystä alkaen Mastercard Debit-opiskelijakorttia ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijoille. Kortti on samalla sekä maksu- että opiskelijakortti.

Nyt isot tykit on siis kannettu poteroihin ja seuraavaa siirtoa odotellaan. Uskaltaako joku vielä lähteä mukaan korttisotaan omalla applikaatiollaan, pankkiyhteistyöllään ja innovaatioillaan?

Muutoksen keskiössä olevalla Anne Bernerin (kesk.) Liikenne- ja viestintäministeriön valmistelemalla avoimen datan periaatepäätöksellä halutaan edistää datan hyödyntämistä liiketoiminnassa. Virta-tietokannasta löytyy 1,3 miljoonan tutkinto-opiskelijan opiskelijatiedot, ja niissä on jättimäinen potentiaali uutta yritystoimintaa varten.

Jotta myyjä voi myöntää opiskelijakortin, hänen täytyy pystyä todentamaan hakijan opiskelijastatus. Avoimen datan aikakautena tämän tiedon voi vahvistaa vaikkapa pankkiyhtiö tai opiskelijakortteja kauppaava firma Virta-tietokannasta.

Tulevaisuuden visioissa opiskelijatiedoista voisi vaikka kalastella matematiikan tai fysiikan opiskelijat ja kaupata heille valmennuskursseja lääkikseen – kohdennetusti ja tehokkaasti. Tietokannan avulla voidaan myös analysoida isoja trendejä vaikkapa kurssien läpäisyjen suhteen, sillä myös arvosanat ovat julkista tietoa. Uusien dataa hyödyntävien firmojen synty on vain ajan kysymys. Toinen asia onkin, saadaanko niillä Suomi nousuun.

Frankin asema korttisotien voittajana ei ole vielä varma. Tampereen oma, paikallinen ratkaisu toimii hyvin ja monia ylioppilaskuntia saattaisi vastaava malli kiinnostaa. Kuvitelkaa mobiiliapplikaatio, joka toimii opiskelijakorttina ja josta näet opintopistesaldosi, lukujärjestyksesi, bussiaikataulut, lähellä olevat opiskelija-alennukset ja voit ostaa liput vaikkapa seuraavaan Kärppien peliin.

Rehellisesti katsottuna muovisten korttien aika on ohi. Tarrojen jonottaminen muoviseen läpyskään tuntuu monesta naurettavalta ja vanhanaikaiselta toiminnalta.

Opiskelijakorttien kanssa työskennelleet ennustavatkin, että korttisodan voittaa se taho, joka ensimmäisenä kehittää toimivan mobiiliapplikaation.

Onko se Pivoon pohjautuva Tampereen malli, valtakunnallinen Frank App vai saapuuko galaksiin joku kolmas tekijä?

Juho Karjalainen

Oulun yliopiston alumni, joka on valmistunut tiedeviestinnästä filosofian maisteriksi.  

Lue lisää:

Veeran SYL-kuulumiset, osa 2

Oululainen kulttuuriantropologian opiskelija Veera Alahuhta valittiin Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) vuoden 2017 hallituksen jäseneksi. Veeran hallitusvuotta käsittelevän juttusarjan toisessa osassa otamme selvää muun muassa siitä, mitä Lapinrinteellä ajateltiin kehysriihen tuloksista, mitä kehyviikolle kuuluu ja mitä tuntemuksia Keskustan Opiskelijaliiton ylimääräinen liittokokous herättää.

Oulun ylioppilaslehti seuraa kansainvälisistä asioista ja kehitysyhteistyöstä vastaavan Veeran Alahuhdan SYL-aiheisia kuulumisia läpi hallitusvuoden. Tällä kertaa kyselimme kevään keskeisimmät kuulumiset: mitä Lapinrinteen toimistolla ajateltiin kuntavaaleista ja kehysriihestä, miltä kehyviikon tulevaisuus näyttää ja miltä kesälomalle jääminen tuntuu.

 

Hei Veera, viime keskustelustamme on kulunut nelisen kuukautta. Miten aika on kulunut SYL:n toimistolla?

Uusi viestintäasiantuntija ja harjoittelija ovat aloittaneet tehtävissään. Uusi viestintäharkkari on aivan mahtava, hän on elävöittänyt suuresti viestintäämme. Hyvä, että viestintämme ei ole aina niin harmaata virkamiesotetta, mistä meitä on haukuttu (nauraa).

Toukokuun alussa järjestettiin eurooppalaisen kattojärjestömme European Students’ Unionin liittokokous, jossa SYL:istä paikalla olivat minä, kv-asiantuntija, hallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Kokouksessa tehtiin muun muassa henkilövalintoja, lisäksi päivitettiin linjapaperi koulutuksen laadusta.

Kokouksessa laadittiin myös yhteinen kannanotto LGBT+ -opiskelijoiden oikeuksista, ja se hyväksyttiin yksimielisesti. Oli mahtavaa olla mukana tekemässä sitä linjausta! Eurooppalainen opiskelijaliike otti siinä ison liikkeen yhdenvertaisuuden puolesta.

 

Miten kuntavaalit näkyivät Lapinrinteen toimistolla?

Kuntavaalit sitoivat paljon resursseja. Varsinkin pari vaaleja edeltävää viimeistä viikkoa vei aikaamme. Aivan erityisesti vaalit työllistivät sosiaalipoliittista sektoria, Siltsu (Jani Sillanpää, hallituksen jäsen) ja Silja (Silja Silvasti, sosiaalipolitiikan asiantuntija) tekivät ison työn. Toki suurin osa toimistosta oli jollain tavalla mukana. 

 

Kuinka paljon huhtikuun kehysriihen asiat työllistivät teitä?

Lobbausta tehtiin ahkerasti niin soposektorin, koko toimiston kuin yhdessä Samokinkin (Suomen opiskelijakuntien liitto) kanssa. Tapasimme kansanedustajia, ministereitä ja heidän avustajiaan ja puhuimme siitä, kuinka tärkeää huoltajakorotus olisi opiskelijoillemme. Teimme siis perinteistä kabinettilobbausta.

Viestimme otettiin hyvin vastaan, selvästi he kokivat tärkeäksi perheellisten opiskelijoiden aseman parantamisen.

 

Suurin opiskelijoita koskeva asia olikin opintotuen huoltajakorotus. Myös SYL iloitsi siitä näkyvästi. Riemu keräsi myös kritiikkiä: olihan taustalla kuitenkin raskaat opintotukileikkaukset. Oliko kritiikki sinusta oikeutettua?

Huoltajakorotuksen tulo oli hieno päätös. Vaikka summa jäi pienemmäksi kun toivottiin, on hienoa, että se on nyt osa opintotukea. 

Ymmärrän silti hyvin myös kritiikin. Tosi on, että opintotuesta on leikattu todella paljon. Tässä vaiheessa ei ollut kuitenkaan realistista vaatia leikkausten poistamista tai perumista. Ainut realistinen mahdollisuus oli saada tämä uusi elementti opintotukeen.

Ei se tietenkään aiempia leikkauksia poista, mutta tässä tässä taloudellisessa tilanteessa se oli paras, mihin pystyttiin. Tällä tavalla pystyttiin lisäksi ohjaamaan lisätukea kaikista haavoittuvimmille tuensaajille, eli lapsiperheille. Se oli meille tärkeää.

 

Onko kehitysyhteistyöhankkeiden rahoitus selkeytynyt sitten viime keskustelumme?

Suunnitelmat menevät koko ajan eteenpäin, mutta vielä ei ole mitään valmista sovittuna. Tahtoa järjestämiseen on, se koetaan tärkeäksi niin Lapinrinteellä kuin ylioppilaskunnissakin.

Viritteillä on loka-marraskuussa järjestettävä kehyhankkeita koskeva joukkorahoituskampanja. Kampanjan ajatuksena on se, että opiskelijat ovat historiallisestikin olleet ensimmäisenä pistämässä kehitysyhteistyötoimintaa pystyyn. Kun kehy-toiminta nyt kärsii hallituksen leikkauksista, opiskelijoiden on taas tartuttava itse toimeen.

 

Korviini on kantautunut sanaa Dare to Learn -tapahtumasta. Mistä siinä on kyse?

Kyse on ensimmäistä kertaa järjestettävästä oppimistapahtumasta, joka pureutuu elinikäisen oppimisen tiellä oleviin haasteisiin. Tapahtumassa tuodaan oppimisen ympärillä pyöriviä toimijoita yhteen keskustelemaan siitä, mitä elinikäinen oppiminen on. Mitkä ovat parhaat tavat edistää oppimista? Miten päivittää osaamistaan niin, ettei osaamistaso laske?

 

Miten tapahtuma näkyy muualla kuin Helsingissä? Vai onko se suunnattu vain helsinkiläisille opiskelijoille?

Tapahtuma ei ole suunnattu vain helsinkiläisille, vaikka päätapahtuma Helsingissä onkin. Suunnitteilla on ollut järjestää satelliittitoimintaa, eli tuoda muuta [tapahtumaan liittyvää] toimintaa esille myös muualla Suomessa.

Totta kai tapahtumaan halutaan opiskelijaosallistujia [ympäri Suomen] mahdollisimman paljon. Meillä on tapahtuman suunnittelua varten oma Dare-tiimi, jolta voi kysyä neuvoa edullisen majoituksen ja matkojen etsimisessä.

 

Keskustan Opiskelijaliitto (KOL) ilmoitti järjestävänsä syyskuussa ylimääräisen liittokokouksen, jonka aiheena on liiton kannan muodostus automaatiojäsenyyteen. Mitä se sinusta tarkoittaa?

Se on liiton oma poliittinen linja, jonka voivat ottaa. Heillä on vapaus linjata tästä asiasta.

 

Onko tällä liittokokouksen päätöksellä vaikutusta automaatiojäsenyyden tulevaisuuteen? 

Sitä [automaatiojäsenyysasiaa] ei ole mainittu hallitusohjelmassa. Kiinnostaa toki, mitä opiskelijaliitot tekevät.

 

Pääsetkö viettämään kesälomaa, vai työllistääkö SYL läpi vuoden?

Toimistolla on aina joku päivystämässä, vähintään puhelimen päässä. Vaikka lomaa onkin sekä henkilökunnalla että hallituksella, tietyllä lailla reaktiovalmiudessa kyllä ollaan koko ajan.

Lepoa tarvitaan, sillä syksy on järjestötoimijalle tosi kiireinen. Odotan sen olevan yhtä putkea, josta sitten joulukuussa putkahdan ulos ja ihmettelen – mitäs tässä nyt tapahtui!

Ylipäänsä kevät on kulunut tosi nopeasti – vähiin käy, ennen kuin loppuu. Mitä enemmän opettelee uutta ja hyppää uusiin tilanteisiin, sitä nopeammin aika tuntuu menevän. Siinäpä aikani onkin kulunut, uutta tehdessä ja opetellessa!

 

Mikä on merkittävin tänä keväänä opettelemistasi asioista?

Spontaani julkinen puhuminen. Vaikka en ole ollut erityisen ujo aiemminkaan, tänä keväänä olen todella ottanut sen asenteen, että jos johonkin tilaisuuteen menen, uskallan avata siellä myös suuni.

Oppimista on ollut siinä, miten saa sanottua julkisesti jotain järkevää tiiviisti ja fiksusti ja niin, ettei sydän niin tykyttäisi. Siihenkin olen oppinut, vaikkei se mukavalta tunnu vieläkään!

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: