Jutut kategoriassa Ihmiset - Oulun ylioppilaslehti

Kaiken takana on Hellänelli

Nelli Milanin yli vuosikymmenen kestänyt ura musiikin alalla on ollut kaikkea muuta kuin suoraviivainen ja yhtä menestyksen tykitystä. Hän neuvoo vain sohimaan joka suuntaan, ja lopulta joku naru lähtee vetämään.

Kulttuuri Päähenkilö

TEKSTI Sanna Niemi

KUVAT Sanna Niemi

Musiikilla itsensä elättäminen on vaikeaa, mutta Nelli Milan, 36, on keksinyt keinot, miten se tehdään.

”Kannattaa vaan sohia joka suuntaan niin kyllä joku naru lähtee vetämään!”, kertoo Milan nauraen.

Hinnat ovat nousseet ja palkat eivät ole nousseet samaa tahtia. Tilanne on sama monella alalla, kuten myös musiikkialalla.

”Saan tällä hetkellä pienempiä liksoja kuin jossain vaiheessa, koska muun muassa yleinen taloustilanne on vaikuttanut alaan niin paljon.”

Oululaislähtöisellä musiikintekijällä on paljon tekeillä toimeentulon turvaamiseksi. Työ tuottajana, muusikkona, järjestössä, puhujana ja kouluttajana on kaikesta huolimatta siinä pisteessä, että sillä elää. Tilanteeseen pääsy on ollut viidentoista vuoden kivinen tie, jonka aikana oma jaksaminen on ollut koetuksella.

”En tekisi silti mitään toisin”, Milan sanoo.

Pohjois-Suomesta Helsinkiin

Nelli Milanin musiikillinen ura lähti liikkeelle Oulusta. Madetojan lukion kasvatti viritteli jo teini-iässä bändejä pystyyn ja sai koulusta hyvät pohjatiedot tekemiselle. Opinnot jatkuivat Torniossa ja hän valmistui sieltä muusikoksi. Vuodesta 2010 asti tekeminen oli helppoa ja oman kuplan mukavuus tuli vasta myöhemmin ilmi, kun sai uusia vertailukohteita isommissa ympyröissä.

”Tasan kymmenen vuotta sitten 2016 julkaisin debyyttialbumini Yli naapurin aitojen. Sen jälkeinen vuosi olikin sellainen, että voisi sanoa musiikkihommien lähteneen kunnolla liikkeelle.”

Vuoden 2017 alkurysäyksessä Nelli Milan muutti Helsinkiin, sai sopimuksen arvostetun ja maailmanlaajuisen Universal Musicin kanssa ja pääsi Teoston Top 20 Future Hitmakers -kurssille lupaavien nuorten biisinkirjoittajien kanssa tutustumaan musiikkialaan sekä sen verkostoihin.

”Moni asia ammattilaispiireissä ja levy-yhtiötoiminnassa tuli vähän yllätyksenä. Olin yllättynyt hiljaisen tiedon määrästä mitä alalla on! Ei ollut esimerkiksi itsestäänselvyys, että ihmiset, joiden kanssa työskentelin kappaleideni eteen, saisivat työstään palkkaa”, Milan avaa.

Maailmanlaajuinen levy-yhtiö toimii kuin sijoitusyhtiö ja haluaa tuottaa valtavirtamusiikkia, joka miellyttää mahdollisimman montaa kuulijaa. Milan oli kuvioissa muutaman vuoden, mutta jatkoi sen jälkeen omaehtoisena tekijänä ilman stressaavia tavoitteita valtavirtamusiikista.

”Suomen musiikkipiirit ovat niin pienet, että aika Universalilla avasi monia ovia ja tutustuin uusiin ihmisiin. Olen tehnyt rauhan menneiden kanssa ja uskon että kaikki on mennyt niin kuin pitääkin.”

Berliinin BÄMÄ

Alkurysäyksen vuosi meni Helsingissä nopeasti ja musiikkiähkyn saattelemana Nelli Milan muutti silloisen kumppaninsa luokse Berliiniin vuonna 2018. Kaupunki oli aiemmilta reissuilta tullut jo tutuksi ja siellä pystyi elämään luovassa ja inspiroivassa ympäristössä. Silloin Milan päätti ottaa haltuun taidot, joita tuottajana tarvitaan. Uuden opetteleminen tuntui haastavalta mutta ei kuitenkaan mahdottomalta.

”Arvelin silloin, että tarvitsen viisi vuotta ennen kuin pystyn tienaaman tällä ja niin siinä kävikin.”

Milan vietti korona-ajat Berliinissä ja teki kappaleita sekä sanoituksia muille artisteille. Tuona aikana syntyi Kaiken takana on bämä -kappale ja sitten pitikin miettiä, kenelle kappale sopisi esitettäväksi. Olemassaolevaa kokoonpanoa tälle ilmiselvälle posse-kappaleelle ei ollut, joten sellainen piti tehdä itse.

Syntyi BÄMÄn ensihitti, jossa mukana olivat Helena Routa, Mon-Sala, Akidia, satu, Aina, Malka, Sorry Babe, Ida Alex, EME, Emilia ex ja Nelli Milan tuottajan, sanoittajan ja artistin roolissa. Oli vuosi 2023 ja suurten muutosten aika. BÄMÄn ensihitti toi mukanaan täyden festarikesän ja keikat. Samaan aikaan Milanin henkilökohtaisessa elämässä oli tapahtunut suuria muutoksia. Hän erosi kumppanistaan, muutti pois Berliinistä eikä jaksamista ollut. Keikat olivat toivottuja ja pitkän työn palkinto, mutta niiden tekeminen oli todella vaikeaa.

”Olin todella uupunut. Mietin, toivunko tästä koskaan ennalleni.”

Enemmän eväitä jaksamiseen

Kesti puolitoista vuotta ennen kuin Milan huomasi pilkahduksia paremmasta. Vuodet musiikin parissa olivat olleet intensiivisiä ja tavaksi oli tullut haalia kaikki mahdollinen työ.

”Omat rajat on ollut pakko asettaa. Joihinkin asioihin on joskus sanottava ei, jotta oma jaksaminen pysyy tasapainossa.”

Milanin elämässä tasapainottavia asioita ovat olleet jooga, juokseminen ja kymmenen vuotta harrastettu meditaatio. Uusimpana kuvioissa on meditaatioon liittyvät retriitit. Arki oli alkanut näyttää siltä, että kaikki siihen liittyvä oli työtä, retriiteillä tilanne on täysin päinvastainen. Buddhalaisilla retriiteillä on aikaa pysähtyä ja keskittyä vain itseensä, pelkkään olemiseen ja muihin ihmisiin. Viime kesänä Milan oli ensimmäistä kertaa ulkomailla kahden viikon retriitillä. Retriitti järjestettiin Englannissa luonnonhelmassa ja siellä pääsi olemaan täysin offlinessa.

”Retriitillä sai kaivattua etäisyyttä kaikkeen. Ei puhelimia, ei uutisia, eikä appeja. Kokonaisuudessaan meditaatio sekä retriitit vievät ajatusmaailmaa mielestäni oikeaan suuntaan.”

Ensimmäisellä ulkomaanretriitillä oli noin 30–40 henkilöä ja päivät sisälsivät yhteisiä meditaatiohetkiä. Lopulta telttakylä laitettiin kasaan ja ympäristö jätettiin takaisin luonnontilaan. Milanilla on jo keväälle tiedossa retriitti Suomessa ja hän aikoo palata Englannin retriitille tulevana kesänä.

Hellänelli

Viime vuosina Nelli Milan on viimein asettunut Helsinkiin ja päässyt takaisin pyyteettömän musiikin tekemisen pariin. Hän aloitti viime syksynä dj-keikkojen teon Hellänellinä.

”Hellänelli on ollut minulle tosi ihana terapiaprojekti. Uupumuksen jälkeen se on ollut minulle uutta ja pitänyt minut pinnalla.”

Dj-keikoilla Milan soittaa alusta asti itse tuotettua, menevää konemusiikkia, johon on yhdistetty itse laulettuja vokaaleja. Uusi projekti on herättänyt kiinnostusta ja keikkoja on jo buukattu keväälle.

Järjestöjen puolella

Nelli Milanilla on monet langat käsissä. Vuonna 2019 hän liittyi Suomen Musiikintekijöiden etujärjestöön ja viime vuonna siirtyi sen jäsenestä hallitukseen. Hallituksessa koostuu seitsemästä ihmisestä ja järjestössä yhteensä 1300 jäsentä. Järjestön tehtävänä on edistää musiikintekijöiden arkea ja lainsäädäntöjä.

”Suomessa musiikintekijät ovat kuin pakotettuja yrittäjiä, joita ei koske mitkään sosiaaliturvat. On ollut esimerkkejä bändeistä, joiden jäsenistä vain osa on keikkojen vähennyttyä saanut työttömyysetuuksia, mutta toiset ovat jääneet täysin tyhjän päälle.”

Milan on ollut aina järjestöjen puolella ja kannattaa tasapuolisuutta ja reiluutta kaikilla elämän osa-alueilla. Viimeisin musiikkialaan liittyvä uudistus, jonka puolesta hän haluaa pitää meteliä, liittyy Teosto-maksuihin ja niiden soveltamista muihin tukiin. Muutama vuosi sitten artistien vuosien varrella tehtyjen kappaleiden Teosto-maksut eivät vaikuttaneet sosiaaliturvaan, mutta tilanne on taas muuttumassa entiselleen. Milan pitää tärkeänä, että saavutetut edut pysyisivät vähintään samoina ja että niiden tärkeys tunnistetaan.

Myös omassa tuottajan roolissaan Milan painottaa myös läpinäkyvyyttä ja reiluutta. Hän haluaa, että alalle saapuvat uudet tulokkaat tulevat kohdelluiksi tasavertaisina ja tietävät kaikkien tilanteiden kulut. Tällä hetkellä hän toimii tuottajana usealle indie- ja omakustanneartistille ja jakaa mielellään tietoa mieltä painavissa asioissa. Läpinäkyvästi, ilman hiljaista kirjoittamatonta tietoa.

Polku muiden avuksi

Milanin yli vuosikymmenen kestänyt ura on ollut tapahtumarikas ja opettanut paljon. Nykyään hän toimii kouluttajana ja puhujana musiikkialan tapahtumissa. Viime vuonna sulkeutui myös yksi ympyrä, kun Milan oli Teoston Future Top 20 Song Makersin -raadissa valitsemassa kurssille uudet osallistujat.

Viimeisimmät puhujakeikat hän on tehnyt Oulussa musiikkialan opiskelijoille ja keväälle puhujan keikkoja on tiedossa Helsinkiin. Hän kertoo omien kokemuksiensa kautta, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomioita, jotta polku musiikkialalla olisi mahdollisimman vähäesteinen.

Toinen meneillään oleva projekti on Roso ry:n matalan kynnyksen biisileiri, jonka toisena ohjaajana Milan on ollut viime vuodesta. Keväisin ja syksyisin järjestettävä leiri on matalan kynnyksen toimintaa 18–35-vuotiaille ja kahden kuukauden aikana osallistujat tekevät yhdessä julkaisuvalmiin kappaleen ammattilaisten opastuksella.

”Olen kiitollinen, että olen päässyt tähän tilanteeseen musiikkialalla. Mikään ei ole ollut itsestäänselvää eikä tie ole ollut helppo.”

Nelli Milan jatkaa uusien artistien auttamista uralla ja pitää tulevaisuudessakin standardit korkealla, kaikkien yhteiseksi hyväksi.

Julkaistu 4.3.20264.3.2026

Sanna Niemi

Olen muutaman mutkan kautta Ouluun päätynyt journalismin opiskelija. Kahvilat, kulttuuri, ihmiset, erilaiset urheilulajit sekä reissut iskee ja inspiroi tällä hetkellä.

Lue lisää:

”Omaa epävarmuutta saa ja kannattaakin tuoda opettajana esille” – Amerikassa asti ihmisluita tutkinut yliopistonlehtori Heli Maijanen on vuoden 2025 Jäätävän hyvä opettaja

Heli Maijasen mielestä hyvä opettaja on sellainen, joka pystyy myöntämään oppilailleen, ettei tiedä kaikesta kaikkea. Hän kannustaakin opettajia tuomaan inhimilliset puolensa esiin myös työympäristössä.

Opiskelu Tuttu kasvo kampukselta

TEKSTI Tuuli Turunen

KUVAT Tuuli Heikura

Kun arkeologian yliopistonlehtori Heli Maijanen sai tammikuussa tietää voittaneensa Jäätävän hyvä opettaja -palkinnon, hän luuli joutuneensa huijausyrityksen kohteeksi.

– Minulta meni hetki ymmärtää, ettei saamassani sähköpostiviestissä kalasteltu esimerkiksi pankkitunnuksiani, vaan olin oikeasti voittanut kyseisen palkinnon, Maijanen naurahtaa.

Jäätävän hyvä opettaja -titteli on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) vuosittain antama tunnustus, joka myönnetään opiskelijoiden ehdotusten perusteella innostavalle ja pedagogisesti ammattitaitoiselle opettajalle.

– Tuntuu mukavalta, että aloite palkitsemiseeni tuli nimenomaan opiskelijoilta. Se tukee sitä, että olen opettajana oikeilla jäljillä. Vitsini luennoilla eivät ole niin sanotusti menneet ihan hukkaan, Maijanen lisää pilke silmäkulmassa.

Maijanen on opettanut Oulun yliopistossa vuodesta 2018. Hänen erikoisalaansa ovat bioarkeologia ja forensinen antropologia, eli ihmisen fyysisten jäänteiden tutkiminen menneissä populaatioissa ja nykyajan konflikti- ja/tai rikoskonteksteissa.

– Varmaan jokaisen opettajan mielestä oma ala on kaikista kiinnostavin, mutta väitän silti, että opettamani asiat innostavat aidosti opiskelijoita. Jopa niin paljon, että se on voinut omalta osaltaan vaikuttaa siihen, miksi minua ehdotettiin palkinnon saajaksi, Maijanen arvioi.

Työnsä ohella Heli Maijanen nauttii metallimusiikista, konserteista sekä ajanvietosta kavereiden ja kissojensa kanssa.

Luukokoelman perässä Amerikkaan

Maijanen ei alunperin ajatellut, että hänestä tulisi opettaja. Kiimingissä syntynyt Maijanen opiskeli Oulun yliopistossa arkeologiaa, kun hänen silloinen professorinsa sai hänet innostumaan luista.

– Periaatteessa kaikilla ihmisillä on samanlaiset luut ja niitä löytyy kaikilta lähtökohtaisesti saman verran, mutta toisaalta taas jokaisen luusto on ainutlaatuinen. Minua kiinnostaa nähdä, miten eletty elämä näkyy luissa, Maijanen kertoo.

Maisteritutkintonsa jälkeen Maijanen aloitti väitöskirjansa Oulussa. Sitä varten hän kuitenkin tarvitsi tutkimusmateriaaliksi luukokoelmaa, mikä etsintöjen jälkeen löytyi Yhdysvaltojen Knoxvillesta.

Vierailu Forensic Anthropology Centerin tutkimuskeskuksessa johti lopulta siihen, että Maijanen jäi Amerikkaan kaiken kaikkiaan yhdeksäksi vuodeksi.

Aluksi Maijanen oli Knoxvillessa vaihdossa puolitoista vuotta ja aloitti sitten toisen tohtorintutkinnon University of Tennesseessä. Samalla hän työsti väitöskirjaansa Ouluun. Kävi hän myös Havaijilla Yhdysvaltojen puolustusvoimien tunnistuslaboratoriossa, jossa hän auttoi tunnistamaan Korean ja Vietnamin sodissa kaatuneita amerikkalaissotilaita.

– Olen elämäni aikana opiskellut niin paljon, että olen saanut nähdä, millainen on hyvä opettaja. Niitä oppeja olen sitten soveltanut myös omassa työssäni, Maijanen kertoo.

“Näissä hommissa ei ehdi kyllästymään”

Kun Maijanen palasi Amerikasta takaisin Ouluun, yliopistolta oli juuri avautunut lehtorin paikka. Viimeisenä vuotenaan Knoxvillessa hän oli opettanut antropologian opiskelijoille yhden kurssin, mutta muuten opettajan työ oli Maijaselle vierasta. Silti hän päätti hakea tehtävään ja on sillä tiellä edelleen.

– Työni on todella monipuolista. Pidän luentoja ja vedän kursseja, osalle opiskelijoista toimin ohjaajana ja joskus saatan myös analysoida tutkijan roolissa luita, joita on löytynyt arkeologisista kaivauksista. Näissä hommissa ei ehdi kyllästymään, Maijanen nauraa.

Maijasen mielestä hyvä opettaja on sellainen, joka pystyy myöntämään oppilailleen, ettei tiedä kaikesta kaikkea. Hän muistuttaa, että opettajatkin ovat vain ihmisiä, eikä inhimillisiä tunteita tarvitse ainakaan liiaksi peitellä.

– Omaa epävarmuutta saa ja kannattaakin tuoda opettajana esille. Jos minua joskus esimerkiksi jännittää jonkin luennon pitäminen niin kerron siitä opiskelijoille. Koen, että rehellisyydellä tuon itseäni lähemmäs opiskelijaa ja luon rennomman ilmapiirin.

Maijasen mielestä opettajan työssä parasta, mutta samalla haastavinta on jatkuva vaatimus pysyä ajan tasalla asioista.

– Tässä työssä täytyy koko ajan oppia uutta, ja ympäriltä löytyy jatkuvasti uutta opittavaa. Samalla kun uuden oppiminen on varsin innostavaa, on se tietysti myös hieman raskasta, kun koko ajan pitää olla kartalla siitä, mitä alalla tapahtuu, Maijanen kertoo.

Opiskelu kannattaa aina

Maijanen ajattelee, että opettajat tekevät töitä pitkälti omalla persoonallaan. Siksi hän kokee olevansa opettajana samanlainen ihminen kuin vapaa-ajallakin. Lisäksi hänen opettamansa asiat ovat hänelle niin lähellä sydäntä, että toisinaan työ- ja vapaa-aika jopa hieman sekoittuvat keskenään.

– Joskus töissä pyörivät aiheet ovat niin kiinnostavia, että palaan niihin vielä kotonakin. Toisinaan hommia voi olla yksinkertaisesti niin paljon, että päivät venyvät. Iän ja kokemuksen myötä olen kuitenkin oppinut tekemään selkeämpää linjanvetoa töiden ja vapaa-ajan välille.

Vaikka tutkinnot ovat nyt todennäköisesti Maijasen osalta suoritettu, hän ei kuitenkaan aio lopettaa opiskelemista vielä pitkään aikaan. Töissä uuden oppiminen on välttämätöntä, mutta Maijanen tekee sitä mielellään myös omalla ajallaan. Esimerkiksi viime vuonna hän suoritti psykologian perusopintoja avoimessa yliopistossa.

– Mielestäni opiskelu kannattaa aina. En ole tarkemmin pohtinut, mistä innostukseni sitä kohtaan kumpuaa, mutta kaipa se on jotain synnynnäistä uteliaisuutta, Maijanen arvelee.

Julkaistu 2.3.20262.3.2026

Tuuli Turunen

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelija, joka rakastaa tarinoita, eläimiä ja syvällisiä keskusteluja teekupin äärellä. Todennäköisimmin häneen voi törmätä kirjastossa, lenkkipolulla tai patikointireitillä. Tuulin suurin unelma on koiranpentu ja omakotitalo Lapissa.

Lue lisää:

Kohti toiveikkaampaa tulevaisuutta

Ilmastonmuutoksen edessä ei ole sijaa välinpitämättömyydelle tai lamaantumiselle. Kymmenen nuorta eurooppalaista matkusti Madagaskarille verkostoituakseen kansainvälisesti globaalien kysymysten äärellä ja ryhtyäkseen toimeen paremman tulevaisuuden puolesta.

Kulttuuri Mielipide Vaikutuksentekijä

Viime heinäkuussa kymmenen eurooppalaista nuorta, me kirjoittajat heidän joukossaan, saivat mahdollisuuden matkustaa Madagaskarille ainutlaatuiselle matkalle luomaan kansainvälisiä yhteyksiä globaalien kysymysten äärellä. Osallistuimme Ecoality-leirille, mikä tarkoitti kymmenen päivän vierailua Madagaskarille oppiaksemme paikallisilta toimijoilta ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja tasa-arvoon liittyvistä kysymyksistä sekä kaikesta työstä, jota näiden monimutkaisten ja tiiviisti toisiinsa kytkeytyvien ongelmien ratkaisemiseksi tehdään.

Ecoality on EU:n rahoittama hanke, ja kuten nimestä voi päätellä, se keskittyy ilmastonmuutoksen ja sukupuolten (epä)tasa-arvon väliseen yhteyteen. Tämä leiri oli yksi monista Ecoalityn järjestämistä aktiviteeteista, joista suurin osa tapahtuu paikallisesti eri puolilla Eurooppaa. Koska globaali vastuu ja ilmasto-oikeudenmukaisuus ovat hankkeen ytimessä, osa leireistä on järjestetty globaalin etelän maissa, joissa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat kaikkein vakavimpia.

22. heinäkuuta lensimme pääkaupunkiin Antananarivoon ja vietimme seuraavan päivän bussissa matkaten määränpäähämme, Toamasinan kaupunkiin. Tuntui hieman ristiriitaiselta matkustaa maailman toiselle puolelle oppimaan, miten ilmastonmuutos vaikuttaa paikalliseen elämään, mutta meille tämä oli ainutkertainen tilaisuus kohdata inspiroivia ihmisiä toisella puolella maapalloa. Tarkoituksemme oli oppia ja palattuamme toimia paikallisesti. Jokainen leirin osallistuja suunnitteli omat toimintonsa, joiden tavoitteena oli aktivoida paikallisyhteisöä, sekä levittää tietoa.

Toamasinassa meidät vastaanotti ihmisoikeuskasvatukseen keskittynyt järjestö nimeltä Yes TafiTa. YesTafiTan vapaaehtoiset näyttivät meille paikkoja vierailumme ajan ja kertoivat työstään alueella. Tapasimme monia muita järjestöjä, yhdistyksiä ja paikallisia toimijoita, ja keskustelimme heidän kanssaan ilmastonmuutoksesta ja tasa-arvosta. Nämä keskustelut olisivat voineet jatkua loputtomiin, sillä juttua aiheiden parissa riitti, ja seuraavaksi nostamme esille erityisen mieleenpainuvia hetkiä.

On huomionarvoista, ettei kukaan tapaamistamme ihmisistä kiistänyt ilmastonmuutosta tai vähätellyt sen vakavuutta. Heidän ei tarvinnut epäillä ilmastokriisin todellisuutta, sillä se on ollut heidän elämänkokemuksensa jo vuosia. Kuulimme hälyttäviä tarinoita ruokaturvan heikkenemisestä ja puhtaan veden niukkuudesta. Tämä koskettaa erityisesti naisia, sillä monissa maaseutuyhteisöissä vedenhaku ja ruoanlaitto ovat naisten päivittäisiä tehtäviä. Järjestöltä nimeltä Women Break the Silence, joka tuo esiin naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien ääniä, kuulimme esimerkiksi, kuinka pidemmät matkat juomakelpoisen veden hakemiseksi lisäävät seksuaalisen väkivallan riskiä turvattomien reittien vuoksi.

Tällaisen työn tekeminen Madagaskarilla ei ole aina helppoa. Keskustellessamme sukupuolten tasa-arvosta useaan otteeseen puheeksi tuli konservatiivinen hallitus ja kirkon vahva vaikutusvalta. Oikeusjärjestelmää kuvailtiin korruptoituneeksi, ja harmaa talous vallitsee työmarkkinoita. Aktivismi voi olla hengenvaarallista. Monet keskusteluaiheet ovat tabuja, kuten abortti ja raiskaus. Järjestöjen työ on elintärkeää, jotta naisten turvallisuus ja hyvinvointi paranisivat.

Tapasimme naisen, joka teki väitöskirjaa abortista Madagaskarilla ja kuului poliittiseen naisten ryhmään, joka esitti sukupuolikysymyksiä parlamentille. Tapasimme naisyhdistyksen, joka tarjosi töitä kalastajien vaimoille, koska kalastus on muuttunut epävarmaksi elinkeinoksi kalakantojen heikentymisen vuoksi. Tapasimme miehen, joka matkusti ympäri Madagaskaria dokumentoiden, mitkä ruokakasvit tai mutatoituvat ilmastonmuutoksen vuoksi. Ranskan kumppanuuskeskuksessa tapasimme työntekijöitä, jotka tutustuttivat paikallisia lapsia ilmastotoimintaan järjestämällä ekoinnovaatiokilpailun ja suunnittelemalla ekofestivaalia, johon tuli osallistujia kymmenestä eri kaupungista. Festivaalilla muun muassa kirjoitettiin ja esitettiin ympäristöaiheista runoutta tietoisuuden lisäämiseksi.

Nämä esimerkit osoittavat, kuinka paljon työtä tehdään paikallisesti sosiaalisen ja ekologisen muutoksen eteen, sortavasta hallituksesta ja kolonialismin vaikutuksista huolimatta. Viime syksyn uutiset Madagaskarilta kertovat massiivisista protesteista, jotka johtivat presidentin hallituksen hajottamiseen ja maanpakoon. Madagaskarilaiset nuoret haluavat muutosta. Se oli selvää vierailumme aikana, mutta ruudulta katsottuna tilanne tuntuu hurjalta. Protestit ovat olleet hengenvaarallisia.

Voi tuntua, ettei tämä hälinä maailman toisella puolella vaikuta meidän todellisuuteemme. Silti näennäisen turvallisessa ja demokraattisessa Suomessa todistamme välinpitämättömyyttä sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta kohtaan sekä ilmastotoimien laiminlyöntiä. Ilmastokriisi on täällä, ja näemme jatkuvasti sen vaikutuksia, kuten hengenvaarallisia helleaaltoja ja vähenevää lumimäärää sekä arktisten ekosysteemien heikkenemistä. Sukupuolten tasa-arvo ei ole ratkaistu asia sekään. Sukupuolittunut väkivalta nostaa Suomen usein EU:n tilastojen kärkeen, ja kouluista kantautuu huolestuttavia uutisia naisvihamielisyyden valtavirtaistumisesta.

Nämä eivät ole vain kaukaisten maiden ongelmia. Meidän toimintaympäristömme tosin on kansalaistoiminnalle paljon vapaampi kuin monissa muissa paikoissa. Se, että voimme ilmaista mielipiteemme, osallistua mielenosoituksiin ja protestoida epäoikeudenmukaisuutta vastaan, on oikeus, jota kannattaa vaalia. Viime aikoina ympäri maailmaa on nähty lukuisia protesteja: Gen Z -protestit, jotka levisivät Nepalista ympäri maailmaa, erityisesti Indonesiassa, Filippiineillä, Keniassa, Marokossa, Madagaskarilla ja Perussa, sekä No Kings -protestit ympäri Yhdysvaltoja, jotka ovat olleet maan historian suurimmat mielenosoitukset. Näitä protesteja yhdistää huoli synkästä tulevaisuudesta, mutta tämä yhteenkuuluvuus tuo monille toivoa. Apatialle ja lamaantumiselle ei ole sijaa, kun on paljon tehtävää.

Mekin Z-sukupolven nuorina teemme parhaamme osallistuaksemme aktiivisesti toiveikkaamman tulevaisuuden rakentamiseen. Madagaskarilla tapasimme sitoutuneita opettajia, jotka vähäisellä tai olemattomalla opettajankoulutuksella pyörittävät kymmeniä luokkahuoneita ja tekevät parhaansa vastatakseen oppilaidensa tarpeisiin. Nämä madagaskarilaiset opettajat yhdessä oululaisten opettajaopiskelijoiden kanssa ovat käynnistäneet projektin nimeltä “Glocal Pennant”.

Projekti yhdistää Suomen ja Madagaskarin koulujen välisillä vaihdoilla. Molemmissa maissa englannin kielen luokat keskustelevat verkossa siitä, mikä heille on tärkeintä. Oppilaat vievät keskustelunsa myöhemmin kotikaupunkiensa eri tiloihin taiteen, tekstin ja dialogin muodossa. Vaihdon kautta oppilaat harjoittelevat kulttuurienvälisiä vuorovaikutustaitoja, kuten itsereflektiota ja empatiaa, eri näkökulmien huomioon ottamista, dialogia ja kriittistä ajattelua.

Projektin suurempi tavoite on kuitenkin se, että nuorten ääni tulisi kuulluksi. Ydinperiaatteena on luoda siltoja ryhmien välille, jotka eivät tyypillisesti kohtaa. Tämä koskee myös nuorempien ja vanhempien sukupolvien välisiä yhteyksiä. Meille on kuitenkin erityisen tärkeää, että nuorten, erityisesti alaikäisten, ääniä vahvistetaan, koska julkisessa keskustelussa heidän näkemyksiään ei usein oteta huomioon.

Ensi vuoden alussa kutsumme oululaiset osallistumaan tapahtumiimme, kuten world caféihin, keskustelutilaisuuksiin ja näyttelyyn, jossa he pääsevät vuorovaikutukseen oppilaiden ja heidän töidensä kanssa sekä laajentamaan oppilaiden kesken aloitettua keskustelua. Tavoitteenamme on myös edistää globaalia empatiaa ja luoda yhteyden tunnetta niihin, jotka vaikuttavat olevan kaukana meistä – maantieteellisesti, kulttuurisesti tai sukupolvien tasolla.

Projektin järjestävät ITE (Intercultural Teacher Education) -opiskelijat ja kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan henkilökunta, ja sitä tukevat Rauhankasvatusinstituutti ja Ooka ry. Tulevista tapahtumista tiedotamme muun muassa Ooka ry:n sosiaalisessa mediassa. Teemme yhteistyötä opettajien kanssa Toamasinassa ja Pohjois-Suomessa sekä vapaaehtoisten kanssa Oulussa. Projekti toimii myös osana laajempaa kokonaisuutta, johon kuuluu erilaisia paikallisia toimintoja (mukana esimerkiksi Mobile Futures, Oulu2026 ja Kaikkien Oulu), jotka tutkivat antirasismia, moninaisuutta ja yhteenkuuluvuutta Oulussa.

Kirjoittajat

Kerttu Kalliorinne on Oulusta kotoisin oleva ympäristöpolitiikan opiskelija, joka työstää graduaan ekofeministisestä aktivismista. Harjoittelussa Rauhankasvatusinstituutissa hän sai olla mukana useissa Ecoality-hankkeissa.

Celine Okata on kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan opiskelija. Vapaa-ajallaan hän rakastaa leipoa leipää, vaeltaa luonnossa ja opetella sellonsoittoa.

Kuvat Heaven Primo.

Julkaistu 15.12.202515.12.2025

Opiskelijan hyvää elämää mahdollistamassa

OYY:n uusi pääsihteeri Eetu Leinonen haluaa edistää niitä epäkohtia, joita on itse nähnyt ja kokenut nuorena ja opiskelijana.

Ihmiset Päähenkilö Tuttu kasvo kampukselta

TEKSTI Tuuli Heikura

KUVAT Tuuli Heikura

Kysyttäessä Eetu Leinoselta kuka hän omien sanojensa mukaan on, hän on omien sanojensa mukaan vielä hetken aikaa opiskelija. 26-vuotias Leinonen on filosofian maisteri ja suomen kielen opiskelija, mutta maaliskuun lopusta asti hän on toiminut myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteerinä Kauko Keskisärkän siirryttyä muihin tehtäviin. Leinonen valittiin tehtävään yksimielisesti edustajiston kokouksessa 13. helmikuuta.

Työnkuva ei ole aivan yksinkertainen. Ylioppilaskunnan pääsihteeri johtaa toimiston tekemisiä ja työntekijöitä ja vastaa siitä, että talous ja hallinto pyörivät. Lisäksi työpöydälle kuuluu edunvalvontaa, sidosryhmäyhteistyötä sekä omistajaohjausta yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa.

Leinosen kalenteria täyttävät myös useat luottamustehtävät. Aktiivisuus nuorisopolitiikassa on osasyy siihen, miten hän on nyt päätynyt tähän tehtävään. Takana on useita järjestöpestejä ja puheenjohtajuuksia, mukaan lukien OYY:n hallituksen puheenjohtajuus vuonna 2020.

Tarina ulottuu Leinosen lukiovuosiin ja Utajärven nuorisovaltuustoon, josta hänen mukaansa on herännyt nuorisovaikuttamisen into. Tästä lähtien Leinonen on ollut mukana luottamustehtävissä nuoriso -tai opiskelijavaikuttamisen parissa. Tälläkin hetkellä kansainvälisyydestä kiinnostunut aktiivi edustaa nuorisoa kansainvälisillä areenoilla Suomen nuorten EU-delegaattina.

Leinonen palaa jo neljännelle kierrokselle ylioppilasliikkeen palvelukseen. Puheenjohtajuuden jälkeen hän on toiminut niin koulutuspoliittisen asiantuntijan sijaisena kuin yhteisöasiantuntijana. Väliin on mahtunut useamman vuoden tauko muiden työnantajien alaisuudessa, viimeisimpänä Oulun yliopiston liikkuvuuspalveluissa.

Henkilökohtainen motivaatio opiskelijan asioita kohtaan veti Leinosen takaisin OYY:lle. “Nuorena ja opiskelijana minulla on halu edistää niitä epäkohtia, joita on itse nähnyt ja kokenut”, hän kertoo.

Täysin altruistisia Leinosen motivaatiot eivät kuitenkaan ole. Monissa liemissä keitetty opiskelija-aktiivi ja nuorisopoliitikko näkee pääsihteeriydessä mahdollisuuden kehittää itseään tavalla, joka olisi muuten vielä aika kaukana.

“Harvoin tulee 26-vuotiaana tällaisia mahdollisuuksia päästä 8 työntekijän esihenkilöksi johtamaan tällaista organisaatiota ja tekemään näinkään suuren organisaation taloussuunnittelua ja sijoitusvarallisuuden kehittämistä.”

Vankka kokemus Oulun yliopistosta ja korkeakouluyhteisöstä auttaa uudessa tehtävässä menestymisessä. “Opiskelijavaikuttajan tausta, lobbauskokemus, ja eri tehtävänkuvat niin OYY:ssä kuin yliopistolla antavat laajan kuvan siitä, millainen korkeakoulumme ja koko korkeakouluyhteisö on. Lisäksi nuorisopolitiikka on opettanut, miten nuorten ja opiskelijoiden ääntä tuodaan esiin ja miten lobbaustyötä tehdään”, Leinonen avaa vahvuuksiaan.

Opiskelijan hyvä elämä

Vahvasti sisältäpäin OYY:n toimintaa katsova Leinonen näkee ylioppilaskunnan vaikutusmahdollisuuksien laajuuden ja yhteistyön yliopiston kanssa yliopiston kehittämiseksi. Ylioppilaskunnalla on hyvä sija yliopistossa ja se nähdään arvostettuna toimijana ja asiantuntijaorganisaationa.

Hän tunnistaa kuitenkin sen, että opiskelijalle ylioppilaskunta voi näyttäytyä kaukaisena. Ylioppilaskunnan paikka ei ole samalla viivalla opiskelijajärjestöjen, kuten ainejärjestöjen kanssa, jotka ovat opiskelijoille tyypillisesti paljon läheisempiä.

Eikä OYY:n tarkoitus olekaan korvata näitä vaan olla opiskelijoiden edunvalvonta -ja palveluorganisaatio.

“Ylioppilaskunta on välikappale, opiskelijat on se mikä tekee yliopistosta yliopiston ja ylioppilaskunnasta ylioppilaskunnan, mutta 12 500 jäsenen organisaationa on vaikea näkyä jokaisen opiskelijan arjessa”, Leinonen avaa. Hän myöntää, että OYY:n arki ja saavutukset voisivat olla näkyvämpiä opiskelijoille.

Pääsihteerin työnkuvassa opiskelijan etujen ajaminen näkyy tukijan ja mahdollistajan rooleina.

“Ylioppilaskunta on monelle kasvattijärjestö, minne tullaan oppimaan ja missä opitaan ja pitää olla mahdollisuuksia kokeilla asioita.”

Leinosen tehtävä on oman osaamisensa kautta tukea, että hallitus ja edustajisto onnistuvat tekemisessään ja toisaalta mahdollistaa työ oikeiden sidosryhmien ja verkostojen luomisen kautta. Myös tässä nuorisovaikuttajan tausta ja kokemus auttaa.

“Lobbaus ja vaikuttaminen ei ole helppoa, eikä nopeaa eikä sitä tehdä yksin tai yhdessä yössä joten varmasti tulee itselläkin rooli siinä olemaan.”

Leinoselle OYY:n motto ‘opiskelijan hyvä elämä’ tarkoittaa oman paikan löytämistä korkeakouluyhteisöstä. Näkemykseen vaikuttaa edelleen entinen yhteisöasiantuntijan rooli.

“Kun tänne tulee opiskelemaan niin jokaiselle löytyisi tästä yhteisöstä oma paikka. Oli se sitten aktiivitoimija, hallitustoiminta tai mitä tahansa yhteisö tai kaveriporukka. Toisaalta saa se, että jokainen löytäisi oma polkunsa korkeakoulumaailmassa ja sen oman sopivan jutun, mitä haluaa tehdä mitä hyvänsä ne motiivit onkaan.”

Uusi pääsihteeri myös muistuttaa opintojen aikaisen tuen tärkeydestä. “Että ei palaisi myöskään loppuun eikä olisi liian rankkaa ja saisi tarpeeksi tukea siihen, että saa opinnot suoritettua loppuun ja löytää seuraavan askeleen, mihin suuntaan lähtee.”

Hänen mukaansa OYY:n edunvalvonnan kautta asiaan voidaan myötävaikuttaa aine -ja harrastejärjestöjen toimintaa tukemalla sekä pitämällä keskusteluyhteys yliopiston kanssa. “Että opiskelijoilla on riittävät tukipalvelut, että opinnot sujuu ja että ihmiset pääsee kohtaamaan täällä kampuksilla ja löytämään itselleen sopivia porukoita.”

Opiskelijan elämä kaipaa toimeentuloa ja tulevaisuuden uskoa

Opiskelijan hyvän elämän turvaajan näkemykset eivät rajoitu pelkästään kampusten seinien sisälle. Tällä hetkellä Leinosta mietityttävät opiskelijoiden työtilanne ja toimeentulo. “Monet eivät ole saaneet töitä semmoisilla aloilla, missä töitä yleensä on runsaasti tarjolla.”

Hänen mielestään opiskelijan elämä kaipaa tällä hetkellä tulevaisuuden uskon rakentamista, että oma paikka löytyy myös opintojen jälkeen ja että opintojen aikana ei tarvitse ajaa itseä velkavankeuteen.

“Opinnot ei ole ikinä ollut helppo osa elämää, jossa pystyy vaan harhailla ja haahuilla, mutta nykyisin kun tilanne on sellainen, että toimeentulo on vaikeaa, mistä tulee velkakuorman lisäksi myös se psyykkinen kuorma, jonka lisäksi pitää valmistua nopeasti.”

Hän lisää, että opintojen mitoittamisessa ei ole välttämättä huomioitu näitä muita kuormitustekijöitä tai esimerkiksi tarvetta tehdä töitä opintojen ohella, joka ajaa opiskelijan uupumukseen. “Tämä on se kestämätön ratkaisu.”

Jos katsotaan tulevaisuuteen, ikäluokkien pienenemisessä ja opiskelijoiden määrän vähentyessä Leinosta huolettaa ensimmäisena kaupungin elinvoimaisuuden pieneminen ja työllistymismahdollisuudet. “Voimmeko joutua kierteeseen, jossa tämä kaupunki ei enää ole houkutteleva?”

Oulun yliopiston tulevaisuudesta puhuttaessa tuore pääsihteeri nostaa esiin kansainvälisyyteen panostamisen ja tila-asioiden tarkastelun. Hän toivoisi, että päätöksissä ja uusia strategisia linjauksia tehdessä otetaan huomioon se, että ratkaisut eivät vaikuta koulutuksen laatuun tai siihen, että henkilöstö kuormittuu ja on tarpeeksi työntekijöitä.

Pienenevät väestöluokat vaikuttavat tietenkin opiskelijamääriin ja korkeakoulujen rahoitukseen, joihin ratkaisuja on jo lähdetty hakemaan kansainvälisyyteen panostamisen kautta. Leinonen haluaisi, että tässä muistetaan myös jatkuvan ja elinikäisen oppimisen mahdollisuudet. “Työikäisillä on tiedonpäivityksen tarpeita ja sen ei aina tarvitse olla tutkintoon johtavaa opiskelua, jolla osaamista päivitetään.”

Lisäksi yliopiston käynnistetty kiinteistöstrategiatyö tarkastelee, millaisia tilaratkaisuja tarvitaan tulevaisuudessa. “Näiden perusteella tehdään toimenpiteitä, millainen kampus ja kuinka paljon tiloja tarvitaan tulevaisuudessa.”

Ylioppilaskunnassa Leinonen haluaa pitää huolen siitä, että OYY:n strategiaa sekä edistetään että tehdään tarkoituksenmukaisella tavalla, että toimintaa arvioidaan aktiivisesti ja tavoitteita asetetaan, jotta nähdään, ollaanko menossa oikeaan suuntaan.

Pääsihteerinä Leinonen haluaa olla ihmisläheinen toimija.

“Ihminen, jolle halutaan ja uskalletaan tulla kertomaan asioita ja palautetta. Haluan panostaa siihen, että olen läsnä ihmisille.”

Lisäksi hän haluaa kehittää omaa osaamistaan. “Johtajuus on varmaan semmoinen homma, johon ei ole mitään yksiselitteistä koulua ja jota oppii tekemällä.”

Faktalaatikko:

Nimi: Eetu Leinonen

Koulutus: Filosofian maisteri, tilastotiede (2023). Nyt opiskelee suomen kieltä kuudetta vuotta.

Ikä: 26-vuotias

Kotoisin: Utajärveltä

Harrastukset: Käsityöt, neulominen ja virkkaaminen, lukeminen, musiikin harrastaminen. Leinonen soittaa klarinettia.

Kielitaito: suomi, englanti, ruotsi, saksa ja ranska

Luottamustoimet: toimii tällä hetkellä Suomen nuorten EU-delegaattina. Leinosella on pitkä historia nuoristojärjestöissä ja -politiikassa.

Julkaistu 6.5.20256.5.2025

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Kutsumusammatissa

Opettajan tärkeimpiä tehtäviä ovat luottamuksen rakentaminen ja turvallisen ilmapiirin luominen, ajattelee vuoden 2024 Jäätävän hyväksi opettajaksi valittu Pietu Halonen.

Ihmiset Opiskelu Tuttu kasvo kampukselta

TEKSTI Tuuli Heikura

KUVAT Tuuli Heikura

Pietu Halonen oli parikymppinen kesälomaansa viettävä tuotantotalouden opiskelija, joka niin monen muun opiskelijan tavoin mietti, mistä tienata opiskelurahoja. Hänen lapsuuden piano-opettajansa tuli lapsuudenkotiin virittämään Halosen pianoa ja mainitsi, että Kempeleessä ei kukaan enää anna soittotunteja. Siitä syntyi Pietun Pianokoulu, joka on edelleen olemassa. Tästä lähti teekkarin polku kohti musamaikan ammattia ja vuoden 2024 Jäätävän hyväksi opettajaksi. Tunnustus jaettiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa Annos 65-vuosijuhlassa lauantaina 22. helmikuuta.

Musiikki on kulkenut Halosen elämässä lapsuudesta asti. Taustalla olivat lapsuuden pianotunnit, kuoro ja bändiharrastus. Halonen kävi myös musiikkilukion. Silti hän päätyi opiskelemaan tuotantotaloutta Oulun yliopistoon.

“Nokialla oli kova imu 2000-luvun taitteessa ja ajattelin, että minusta tulee varmaan jokin projektipäällikkö Nokialle ja lähdin sitten teekkariksi. Musiikin oli määrä säilyä harrastuksena”, Halonen kertoo.

Myös opiskeluaikoina bänditouhut jatkuivat ja jossain vaiheessa Halonen kertoo antaneensa kutsumukselleen periksi. “Tajusin, että ketä mä huijaan, musta tulee musamaikka.” Hän aloitti musiikkikasvatuksen opinnot Oulun yliopistossa vuonna 2005.

Halonen ei siis koskaan päätynyt Nokialle, mutta hukkaankaan tuotantotalouden opinnot eivät menneet. Hänellä on yritys, joka tuottaa musiikkikasvatuksen ohjelmistoja ja oppimateriaaleja. “Hyvin paljon on tarttunut sieltä työkaluja, kuten yrittäjyyttä, projektinhallintaa, ohjelmistotuotantoa ja ohjelmistoliiketoiminnan oppeja”, hän täsmentää.

Halosen urapolku on ollut mahdollisuuksien viitoittama tie. Kasvatustieteen opiskelija oli ajamassa päättöharjoittelunsa loppukahveille, kun hänen piano-oppilaansa äiti, sattumalta erään koulun apulaisrehtori, soitti Haloselle ja kysyi sattuiko hän tietämään ketään musiikinopettajaa. Siellä Halonen vietti reilun vuosikymmenen peruskoulun musamaikkana.

Pikku hiljaa alkoi siirtymä kohti akateemista yhteisöä. Askel kerrallaan Halonen työskenteli sivutoimisena musiikinopettajana Oulun yliopistolla ennen siirtymistään päätoimiseksi vuonna 2021. Nyt hän toimii yliopisto-opettajana musiikkikasvatuksen tutkinto-ohjelmassa. Halosen työn pääpaino on kontaktiopetuksessa, kuten pianon vapaassa säestyksessä sekä luokkamusisoinnissa.

Lapsuuden instrumentista pianosta on tullut työkalu. “Kyllä se on semmoinen pullapitko, että kaikki liittyy kaikkeen”, Halonen tiivistää kysyttäessä millainen rooli musiikilla on nykyään elämässä. Enää hän ei itse soita läheskään yhtä paljon kuin mahdollistaa sitä muille. “Musiikki on nykyään enemmän työkalu, jolla pääsen nostamaan opiskelijoita ja tuettua oppilaita sekä kasvatettua heitä”, Halonen kuvailee. “Saan kyllä yhtä lailla kiksejä siitäkin kuin nuorempana esiintymisestä.”

Kutsumustyössä

Kriteereinä Jäätävän hyvän opettajan palkinnon saamiselle ovat muun muassa motivaatio kehittää omaa työtä ja hyvät pedagogiset taidot. Innostus työtä kohtaan Halosen mukaan hänestä ainakin tihkuu. “Olen kutsumustyössä näköalapaikalla: olin kentällä ja nyt ammennan niitä kokemuksia seuraavan sukupolven opettajille.” Tämä näkyy myös Halosen valintaa puoltavissa palautteissa, mutta päällimmäisenä hänet tunnetaan aktiivisena tutkinto-ohjelman yhteisön jäsenenä ja yhteisöllisyyden edesauttajana.

“Pietu edistää monipuolisesti yhteyttä opiskelijoiden, opettajien sekä ainejärjestön välillä. Hän on esimerkiksi avustanut ainejärjestön hallitusta kampusjamien järjestämisessä henkilökunnan jäsenenä, joka on ollut todella tärkeää musiikkikasvatuksen opiskelijoiden ryhmäytymisen ja kehittymisen kannalta. Hän viestii lisäksi aktiivisesti ainejärjestön hallituksen kanssa ja pitää opiskelijat henkilökunnan puolelta ajan tasalla”, palautteissa kerrotaan Halosen aktiivisuudesta.

Halosen mukaan opettajan tärkeimpiä tehtäviä on luottamuksen rakentaminen ja turvallisen ilmapiirin luominen, jotka taas syntyvät kohtaamisissa ja yhteyden rakentamisessa myös luokkahuoneen ulkopuolella. “Kun se yhteys on rakennettu jo luokan ulkopuolella oli se sitten välitunnilla biljardipöydän ääressä tai kahvilla opiskelijoiden kanssa niin se on valmiina sinne luokkaan astuessa”, hän täsmentää.

Yliopistoympäristössä toimiessa Halonen kokee opiskelijat jo enemmän kollegoiksi kuin oppilaiksi, mutta tuettavaa on edelleen ihan samaan tapaan kuin peruskoulun teinienkin kanssa, keskustelunaiheet vain muuttuvat. Valtaosa opiskelijoista on parikymppisiä uudessa kaupungissa ja uuden äärellä rakentamassa ammatti-identiteettiään, joten keskusteltavaa riittää. “Opiskelijat ovat hyviä keskustelukumppaneita”, hän sanoo.

Halonen saa myös kiitosta siitä, miten kohtaa opiskelijat yksilöinä. “Pietu on kiinnostunut oikeasti musiikkikasvatuksen opiskelijoista, ja pitää huolta että jokaisella opiskelijalla olisi hyvä olla. Hän tulee kyselemään aina opiskelijoiltamme kuulumisia käytävällä kävellessään ja tuo mukanaan aina päivän piristyksen”, palautteissa mainitaan. Miten tämä on mahdollista nykypäivän hektisessä opetusilmapiirissä?

“Oppitunti kerrallaan”, Halonen sanoo. Hänen mukaansa se on juuri opettajan ammattitaidon ydintä, että kohtaa opiskelijat ja osaa asettaa yksilöllisiä, sopivia haasteita. “Opettajan rooli on pitää sykettä yllä ja samalla skannata koko luokkaa ja huomata, jos jollakin sylttää ja lempeällä tuuppaisulla saada homma takaisin raiteilleen”, hän lisää.

Teknologiasta tukea opettamiseen

Halosen pedagogisista taidoista kertoo myös hänen jatkuva opetuksen kehittämisensä. Paitsi että Halonen itse kehittää oppimateriaaleja, hän pyytää palautetta aktiivisesti opiskelijoilta. “Hänen opetuksensa ja oppimateriaalinsa ovat ajantasaisia ja hän hyödyntää teknologiaa monipuolisesti opetuksensa tukena”, kerrotaan palautteissa.

Teknologia onkin Haloselle tärkeä työkalu opetuksessa. “Digitaalisuus on olennaisimpia avaimia ja tietenkin toimiva pedagogiikka, että tiedetään mitä polkua kuljetaan ja miten opetusta tuetaan”, Halonen sanoo. Oma vahva tausta pedagogina ja teknologian parissa auttaa Halosen mukaan ymmärtämään, missä digitaalisuutta kannattaa hyödyntää.

“Soittaminen on kuitenkin edelleen soittamista ja instrumentit ovat oikeita, mutta koen digitaalisuuden hyödyt tukitoiminnoissa kuten miten saadaan nuotit esitettyä ja onko opetusta tukevia lyhyitä videoita opiskelijoiden saatavilla. Nekään eivät kuitenkaan täysin korvaa opettajan ohjausta.”

Erityisesti, kun resursseja jatkuvasti kiristetään, tulee opettajan henkilökohtainen ammattitaito ensiarvoiseen asemaan. “Se on positiivinenkin ongelma, että miten otetaan niin sanotusti opetuksesta löysät pois kuitenkin samalla säilyttäen mahdollisuudet oppimistuloksiin.” Siinä missä ennen opiskelijat saattoivat käydä yksityistunneilla, nykyään samassa luokkahuoneessa voi soittaa 12 henkeä luurit päässä.

Onnistumisen kokemuksia

Tunnustus Jäätävän hyvästä opettajasta tuntuu Halosesta erittäin hyvältä ja hän arvostaa sitä erityisesti tietäen, että tunnustus tulee suoraan opiskelijoilta. “Superkiitos kaikille, jotka olivat tässä mukana ja kyllä minä sen vielä ongin, ketkä saivat tämän aikaan.” Halosen luoma yhteys opiskelijoihin ja kädenjälkensä suhteellisen pienen tutkinto-ohjelman ilmapiirissä tiivistyy ehdotuksessa mainittuihin valinnan perusteluihin.

Mikä opettamisessa sitten on parasta? Halosen vastaus on yksiselitteinen: konkreettiset onnistumisen kokemukset. “Nuorempana kun pääsi itse keikalle, niin se oli kova juttu, mutta koulumaailmassa opettaessani esimerkiksi se, kun umpisulkeutunut oppilas laulaa mikkiin kevätjuhlassa ja tietää, kuinka pitkä tie se on ollut niin se nostaa vedet silmiin.”

Opettajalle on hänen mukaansa paras palkinto, kun jokainen omista lähtökohdistaan saa tuloksia aikaan – oli se sitten ujo oppilas tai ne lahjakkaat, jotka päätyvät vaikka voittamaan bändikisoja.

Yksi opettaja kohtaa vuosien varrella tuhansia opiskelijoita ja oppilaita, joihin jokaiseen voi jättää jäljen. “Ajatus siitä, millaisen jäljen opettaja voi jättää koko siihen katraaseen, on aika motivoivaa.”

Kuka?

Nimi: Pietu Halonen

Ikä: 46

Koulutus: diplomi-insinööri 2006, kasvatustieteiden maisteri, musiikkikasvatus 2013

Perheeseen kuuluu: vaimo ja kaksi lasta

Vapaa-ajalla: mökkeily, metsurointi, kuntoliikunta, nojatuoli-ilmailu

Mikä?

Jäätävän hyvä opettaja 2024 palkittiin Annos 65 -vuosijuhlilla 22.2.2025.
Kuka tahansa Oulun yliopiston opiskelija on voinut ehdottaa Jäätävän hyväksi opettajaksi millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa.
Valintakriteereinä olivat muun muassa innostavuus, ammattitaitoisuus, opintojakson etenemisen seurannan helppous, opintojaksojen osaamistavoitteiden selittäminen ja arviointimenetelmien monipuolinen ja innostava hyödyntäminen.
Palkinto jaettiin yhdeksännen kerran. Aikaisemmin palkinto on myönnetty Jukka-Pekka Rannalle, Elina Niemitalo-Haapolalle, Katja Sutelalle, Vesa-Matti Pohjaselle, Oliver Jardelle, Matti Niemelälle, Matti Kangaspuoskarille ja Eetu-Pekka Heikkiselle.
Valinnan teki Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus kokouksessaan 22.1.2025.

Julkaistu 3.3.20254.3.2025

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Asteen verran paskempi kaupunki

Viime vuonna Oulu kompuroi kohuissa ja koki poikkeuksellisen aallon rasistisesti motivoituneita väkivaltarikoksia. Samalla kun positiivinen kuva Oulusta otti osumaa, valmistauduttiin tulevaan kulttuuripääkaupunkivuoteen 2026.

Ihmiset Ilmiöt

TEKSTI Toni Keränen

KUVAT Tuuli Heikura

“Oululaiset ei pelkästään kuse omiin muroihinsa, vaan ne myös ripuloivat.”

Näin totesi Oulun kaupungin viestintä-, tapahtuma- ja markkinointijohtajana toiminut Mikko Salmi marraskuun lopulla järjestetyssä Pohjois-Pohjanmaan matkailufoorumissa.

Lauseellaan Salmi viittasi siihen, että oululaisilla on tapana nostaa kotikaupungistaan esiin vain sen huonoja puolia. Lausahdus ei ole liian kaukaa haettua, sillä Oulusta puhuttaessa mieleen saattaa juolahtaa itsetuhoiset ajatukset Merikosken silloilla, yleisesti haastava sijainti tai kuten artisti Kauko Röyhkä sen jo aikoinaan kiteytti: Paska kaupunki.

Oulun vuosi 2024 piti sisällään lukuisia kohuja ja tapahtumia, jotka harvemmin olivat positiivisia, aina johtajakohuista väkivaltarikosaaltoon. Palataan kuitenkin vielä Salmen tapaukseen.

Videota Salmen puheenvuorosta alkoi jakamaan oululaisyrittäjä Lauri Salovaara, jota Salmi samassa yhteydessä kritisoi nimeltä mainiten. Tapaus nousi uutiskynnyksen yli kuitenkin vasta joulukuussa Ylen uutisoimana.

Salmi oli ehtinyt ryvettyä johtajapestinsä aikana useissa kohuissa jo ennenkin. Varoituksia jaettiin niin lestadiolaisille ilkkumiseksi koetun kuvan jakamisesta sekä kaupunginjohtaja Seppo Määtän erotiedon vuotamisesta Kalevalle keväällä 2024.

Muroripulointikohun koettiin olleen viimeinen niitti Salmen virasta eroamiseen. Kohun takaa paljastui lopulta kuitenkin ronskia kielenkäyttöä vakavampia sääntörikkomuksia vuosien varrelta.

Kaleva kertoi, että Salmi laskutti työnantajaltaan 36 000 euroa työkorvauksia ohjeiden vastaisesti, matkusti kalliisti ja osti alkoholia työntekijöille kaupungin maksukortilla. Salmen törsäilyn oli hyväksynyt toinen Oulun merkittävä viranhaltija, hallintojohtaja Ari Heikkinen.

Hallintotieteiden emeritusprofessori Ari Salminen kutsui Ylen haastattelussa Heikkisen toimintaa avoimesti korruptioksi. Tapauksen käsittely eteni poliisin tutkintaan. Kaupunginjohtaja Ari Alatossava ei luovuttanut Salmen ja Heikkisen varoituksiin asiakirjoja Kalevalle.

Johtajasotkuja on selvitelty viime vuosien aikana lukuisia kertoja. Viimeisimpänä Salmen lisäksi vuoden 2025 alussa lähteä sai palvelussuhdepäällikkö Mauri Mikkola. Viime vuoden aikana kaupunginjohtaja Seppo Määtän erosi ja muista Oulun ex-johtajista yhdyskuntajohtajana toiminut Matti Matinheikki sekä kaupunginjohtajana toiminut Päivi Laajala saivat syytteet kahdesta törkeästä rikoksesta.

Viime vuonna virastaan eronnut Määttä kunnostautui tapauksessa salailemalla kaupungin virkamiesten sähköpostiviestejä.

Tapauksia on lyhyen ajan sisällä niin paljon, että moni voisi kuvitella kaupungin johtoportaan olleen jo vuosia melkoisella tuuliajolla. Positiiviset asiat tulevat ilmi lähinnä vain kaupungin omassa viestinnässä.

Soppaan voitaneen lisätä myös Oulun yliopiston hallituksen poikkeuksellinen eroaalto, kun kolme hallituksen jäsentä jätti eroilmoituksena heti uuden rehtorin Arto Maanisen valinnan jälkeen.

Ulkopuolisen silmin tapaus näyttäytyy selkeänä protestina uutta rehtoria kohtaan, mutta sen juurisyyt ovat jääneet toistaiseksi kertomatta. Professorit Petri Lehenkari ja Jukka Kekkonen esittivät ratkaisuksi yliopiston hallintokriisiin jopa koko hallituksen eroa.

Kaupungin ja yliopiston toimintatapoja on monissa eri tapauksissa yhdistänyt tarve salata asioiden taustoja, sekä tapa ratkaista erimielisyydet eroamisilla ja irtisanomisilla laajamittaisemman tarkastelun sijaan. Kun totuus lopulta kuitenkin paljastuu, on käsillä suurempi kohu kuin silloin, jos asioista olisi kerrottu alun perin suoraan.

Verinen kesä

Kesäkuussa 2024 Oulu nousi koko valtakunnan polttopisteeksi, kun tunnettu uusnatsivaikuttaja puukotti alaikäistä lasta keskellä Valkean kauppakeskusta. Samana torstai-iltana puukko viuhui myös Meri-Toppilassa johtaen yhden ihmisen kuolemaan.

Heti seuraavalla viikolla kauhu toistui uudestaan, kun Valkeassa puukotettiin jälleen. Tällä kertaa tekijä oli alaikäinen poika Haukiputaalta, joka matkasi pyörällä kauppakeskukseen tarkoituksenaan tappaa ulkomaalaistaustainen henkilö.

Oulusta puhuttiin jokaisessa lehdessä, sosiaalisessa mediassa, televisiossa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Pelättiin, että puukotukset ryöpsähtävät akuutiksi väkivaltaepidemiaksi ja ihmisiltä kyseltiin, uskaltavatko he käydä enää Valkeassa asioimassa.

Kesäkuun puukotusten motiivien on esitetty olleen todennäköisesti rasistisia. Ensimmäisessä tapauksessa puolustus kiisti syyttäjän näkemyksen rasistisesta motiivista. Molemmat epäillyt puukottajat on todettu oikeudessa olleen syyntakeettomia tekohetkellä.

Jälkimmäisen puukotuksen motiivi oli oikeuden mukaan rasistinen, mikä on ilmeistä, sillä Waffen-paitaan ja hakaristeillä koristetuilla kengillä varustautunut teinipoika oli kertonut netissä haluavansa tappaa tummaihoisen ja mennä vankilaan. Viikkoa ennen tapahtuneesta puukotuksesta poika totesi ”respect for him”. Poika jätettiin tuomitsematta rangaistukseen syyntakeettomuutensa vuoksi.

Myöhemmin syyskuussa Kastellissa tapahtunutta puukotusta epäillään yhtä lailla rasistiseksi teoksi. Rasistisesta motiivista kielineet asiat paljastuivat poliisille niin esitutkinnan lopussa, ettei niistä voitu viestiä julkisuuteen. Tai siis ei uskallettu.
“Kesällä tapahtui Oulussa kaikenlaista, missä oli aika suoraan viitteitä viharikoksista, niin pyrittiin hillitsemään sitä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen”, rikoskomisario Tero Luukkonen avasi Ylen haastattelussa.

Poliisin mukaan Oulussa siis tapahtui kesällä 2024 niin paljon kaikenlaisia rasistisia viharikoksia, että virkavalta halusi hillitä siihen liittyvää keskustelua. Ei välttämättä kauneinta tekstiä kaupungin kannalta, mutta asian hyssyttely viranomaisen toimesta tuntuu vähintäänkin oudolta päätökseltä.

Syyskuussa Oulun kaupunki kuitenkin linjasi laativansa rasisminvastaisen ohjelman samalla todeten, että Oulussa on rasismia. Asiaa lähdetään ratkomaan perustamalla muun muassa moniammatillinen työryhmä.

Rasisminvastainen ohjelma hyväksyttiin kaupunginhallituksessa tämän vuoden tammikuussa siitä huolimatta, että perussuomalaiset valtuutetut vastustivat sen toteutusta sellaisenaan. Heidän mielestään rasismia ei olisi pitänyt eriyttää muusta syrjinnästä.

Myyttinen kulttuuripääkaupunkivuosi 2026

Oulun tulevaisuus on kuitenkin valoisa, kun ensi vuonna 2026 juhlitaan kulttuuripääkaupunkivuotta. Oulu2026-vuosi tuo tullessaan kulttuuritapahtumia vuoden jokaiselle päivälle käsittäen yhteensä yli tuhat tapahtumaa. Luvassa on siis pelkästään positiivista fiilistä, vai onko sittenkään?

Kulttuuripääkaupunkivuodesta saatiin loppukesällä aikaiseksi jälleen yksi johtajien julkinen sanakamppailu, kun Oulun taakseen jättänyt entinen kulttuurijohtaja Johanna Tuukkanen kritisoi Kalevalle hankkeen olevan todella irtaantunut kaupungin kulttuuriorganisaatioista ja vuoden kohokohtien hämärän peitossa. Kritiikkiä sai osakseen koko Oulun kulttuuritoiminta.

Tuukkasen vastinpari, Oulu2026-hankkeen toimitusjohtaja Piia Rantala-Korhonen, kehotti vastineessaan ex-kulttuurijohtajaa katsomaan peiliin ja kertoi hänen näkemyksensä olleen kovin kapea-alainen. Puheenvuoro toi omalla tavallaan mieleen älähtävän koiran, mutta jonkinlaista konkretiaa tulevan vuoden tapahtumiin saatiin kuitenkin tammikuussa 2025.

Kulttuuripääkaupunkivuoden kolme teemaa ovat ”Rohkeasti reunalla”, ”Villi kaupunki” ja ”Vastakohtien voima”. Teemat tuovat kieltämättä oululaiselle hyvin mieliin niin Merikosken sillat kuin viimevuotiset uutistapahtumatkin.

Oulun ikävämpiä puolia ja ilmiöitä, jotka kaikki paikalliset ja ulkopaikkakuntalaisetkin tunnistavat, käytetään kaupunkimarkkinoinnissa kovin vähän. Eri oululaiset brändit ja yhdistykset ovat kuitenkin ottaneet omakseen muun muassa aiemmin mainitun Paska kaupunki -lauseen omakseen.

Oululainen vaatemerkki Paine Clothing on myös tehnyt Merikoski Swimming Team -vaatemalliston, mikä on osoitus hyvästä oululaisesta mustasta huumorista. Alati uusiutuva Paska kaupunni -graffiti on vielä vuosikymmentenkin jälkeen yksi Oulun tunnetuimmista nähtävyyksistä.

Oulu lanseerasi vuonna 2021 uudessa kaupunkibrändissään Asteen verran parempi -sloganin, jota voidaan soveltaa useisiin eri kaupungin toimintoihin ja viesteihin. Esimerkiksi Lahti on ylpeästi Suomen Chicago, joten siitä johtaen idea Oulun uudelle iskulauseelle: Asteen verran paskempi kaupunki.

Tämänkin tosin ex-viestintäjohtaja Mikko Salmi saattoi jo itse aikoinaan keksiä, mutta raaski jättää mahdollisuuden käyttämättä.

Julkaistu 26.2.202527.2.2025

Toni Keränen

Journalismin opiskelija, joka viihtyy urheilun ja podcastien parissa, sekä arvostaa suomalaista saunailtakulttuuria.