Hurmos-festivaali keräsi noin 7000 opiskelijaa lukuvuoden avajaisjuhliin – Eturivin artistit ja kaverit saivat haalariväen liikkumaan 

Torvet tuuttaavat svengaavasti tuttuja säveliä suurella lavalla. Opiskelukauden avaava Hurmos-festivaali on alkanut. Alkuillasta sää on synkkä ja välillä tihuuttaa vettä. Teekkaritorvet saavat kuitenkin jo osan yleisöstä keinumaan. Taivas kirkastuu samaa tahtia, kun porukkaa lappaa porteista sisään. Illan pimennyttyä tuhansilla opiskelijoilla on villit bileet. 

TEKSTI Pete Huttunen

KUVAT Miia Torro

Hurmos on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan ja Oulun ammattikorkeakoulun  opiskelijakunnan sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan yhteinen lukuvuoden avajaistapahtuma. 

Yhdessä tekemällä on pystytty järjestämään suuri tapahtuma, jossa on nimekkäitä esiintyjiä. Festivaali järjestettiin Kuusisaaren tapahtumapuistossa. 

Mouhous, Etta ja Isac Elliot villitsivät juhlayleisöä päälavalla ja taitavat opiskelijabändit Aamun kuningatar ja Postvision valloittivat pienen Hurmoslavan vähän rokimmalla menolla. 

Illan juontajina toimi hurmaava Drag Duo: Carrie & Aurora the Queen of Stars. Tyylikäs kaksikko kävi alkuillasta Hurmoslavalla näyttämässä mallia, miten vedetään kunnon show. Vauhtia ja vaaran tunnetta tarjosivat tutut hahmot Ellinoorasta Käärijään.

Kaupungin tervehdyksen esitti Oulun kaupungin viestintä-, tapahtuma- ja  markkinointijohtaja Mikko Salmi. Salmi hehkutti, että Oulu on maailman 13. onnellisin kaupunki.  

Onnellisuusmittaukset ovat vähintäänkin kummallisia, mutta osataan täällä ainakin opiskelijabileitä järjestää. 

Ständialueella järjestöt kertoivat toiminnastaan ja juttelivat mukavia opiskelijoiden  kanssa. Parilla ständillä oli tarjolla myös pientä suolaista takaamaan, että juhlijoilla riitti energiaa loppuun saakka. 

Ylioppilaskunnan ständillä Manta Mankinen, Eveliina Tiusanen ja Vilma Sippola kertoivat, että he toimivat myös pienenä infopisteenä juhlissa. 

“Tärkeintä on, että olemme täällä paikalla opiskelijoita varten. Monet haluavat jutella meidän kanssa opiskelusta ja välillä myös edunvalvonnasta. “

OYY:n ständillä pääsi kokeilemaan onneaan onnenpyörällä. Vilma Sippola (vas.), Eveliina Tiusanen ja Manta Mankinen odottivat ihmisten kohtaamisia ja iloisia kasvoja.

Musiikki liikuttaa

Alkuillasta paikalla on lähinnä pieniä fuksiporukoita. Konkarit ovat vielä etkoilla ja saapuvat paikalle vasta, kun ilo on ylimmillään. 

Kaikilla on yhteinen ajatus, että on kiva aloittaa lukuvuosi yhdessä juhlimalla. Ihmiset  ovat tulleet tanssimaan, pitämään hauskaa sekä tapaamaan vanhoja ja uusia kavereita. 

Kukaan ei myönnä, että olisi tullut katsomaan jotakin esiintyjää, ne ovat vain kiva lisä juhliin. Otanta ei toki ole suuri, mutta samaa viestiä kuulee Qstockissa. Kaverit ja kohtaamiset ovat tärkeimpiä. 

Qstock myydään joka vuosi loppuun. Vaikka parina vuotena peräkkäin pääesiintyjä peruutti esiintymisensä, ketään ei tuntunut haittaavan. Ehkäpä oululaisten onnellisuuden salaisuus on yhteisöllisyys. 

Musiikilla on kuitenkin merkitys, se liikuttaa. Mouhous, Etta ja Isac Elliot keräsivät lavan edustan täyteen bilettäjiä. Vähän taaempana oli tilaa tanssia ystävien kanssa villimmin. Toki mukana oli varmasti myös esiintyjien faneja.

Koneteekkarit Kyösti Kiljala, Jere Metsävainio, Elias Rekilä ja Valtteri Määttä ovat tulleet paikalle kavereiden ja seuran takia.  

“Nämä esiintyjät eivät kyllä kiinnosta yhtään, enemmän tulee kuunneltua metallia”,  Metsävainio sanoo ja muut komppaavat. 

Kyösti Kiljala, Jere Metsävainio, Elias Rekilä ja Valtteri Määttä ovat  metallimiehiä. Hurmokseen he eivät saapuneet musiikin takia. Kuva Pete Huttunen. 

Illan hämärtyessä festivaalialue täyttyi värikkäästä haalarimerestä, artistien vetämien yhteislaulujen kaiuista ja juhlivista opiskelijajoukkioista. Vaikka suurin massa asettui keikkalavojen läheisyyteen bailaamaan tuttujen biisien tahtiin, ympäri aluetta näkyi oheisohjelmasta, juomasta ja ruuasta sekä ystävien seurasta nauttivia hyväntuulisia naamoja.

OYY:n tapahtumatuottaja Katri Jämsä kertoo olevansa tyytyväinen illan tunnelmaan ja  tälle vuodelle toteutettuihin kehitysideoihin. Uusi järjestys alueella sekä kolme pääesiintyjää oli kävijöiden mukaan tuonut enemmän festaritunnelmaa.

“Tapahtumaa kehitetään joka vuosi. Olemme kuunnelleet palautteita ja vastanneet niihin parhaamme mukaan”, Jämsä sanoo.

Katso Hurmoksen kuvagalleriat tästä ja tästä.

Kuvagallerian kuvat Miia Torro ja Tuuli Heikura.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Miksi edes kouluttaudun?

Kolumnistimme Eetu Leinonen pohtii, mitä tapahtui sivistyksen itseisarvolle koulutuksessa ja yhteiskunnassa.

Vietin kesällä kolme viikkoa pohjoismaisella kesäkurssilla Tanskassa. Omaan tapaani koin painetta tehdä kokemuksesta elämää mullistavan. Tuntuu siltä, että muut kansainvälisillä kursseilla tai vaihdossa käyneet kertovat saaneensa elämänmittaisia ystävyyksiä ja mullistavia kokemuksia näistä ulkomailla vietetyistä päivistä.

Rupesin siis pohtimaan, miksi olen lähtenyt kesäkurssille ulkomaille. Uuden suuren ystävyyssuhteen kehittäminen kolmen viikon aikana tuntui epätodennäköiseltä. En myöskään ole turistina suuri ikiliikkuja. Pidän siitä, että voin asettua paikoilleni ja hiljalleen kulkea tutustumassa kaupunkiin. En siis kerännyt listalleni valtavia määriä nähtävyyksiä ja kokemuksia niin kuin en koskaan aikaisemminkaan.

Viimeiseksi vaihtoehdoksi oikeastaan jäi oppiminen, sillä en tarvinnut kurssia tutkintooni. Ei tanskalaiseen kirjallisuuteen keskittyvä kurssi taida sopia kovin hyvin suomen kielen pääaineeseeni. Aihe ei kiinnostanut valtavasti, mutta kielten oppiminen kylläkin. Kurssilla oli ihmisiä ympäri Pohjoismaita, ja kuulin jatkuvasti norjaa ja ruotsia sekä tietenkin opettajien puhumaa tanskaa.

Tulin siihen johtopäätökseen, että kurssilla halusin oppia ymmärtämään skandinaavisia kieliä. Se oli tavoite, jossa onnistuin. Kurssikavereihin tutustuminen ja nähtävyyksien kiertäminen yhdessä tuki tätä, joten päädyin luomaan uusia ihmissuhteita ja kiertelemään kaupungilla.

Mieleni perukoille jäi kuitenkin kysymys: miksi minä oikein kouluttaudun? Pidän itse oppimisesta ja uusiin asioihin tutustumisesta. Voisin tehdä kaiken kuitenkin vähemmällä stressillä, jos en joutuisi miettimään kurssien palautuksia ja tenttejä jatkuvasti. En taida tehdä tutkintoani samoista syistä kuin lähdin kesäkurssille.

Olen tehnyt viimeiset vuodet tutkintoani töiden ohessa. Vuosi sitten suurin motivaationi valmistumiseen oli se, että maisterintutkinnolla voisin hakea itseäni kiinnostavia työtehtäviä ja siten taata vakaan toimeentulon. Kulutan siis yliopiston penkkejä, että voisin pärjätä yhteiskunnassa.

Yliopistolaitoksen alkuperäinen tarkoitus taitaa olla jotain muuta. Yliopistolain mukaan yliopistojen ensimmäisiä tehtäviä ovat tutkimuksen ja sivistyksen edistäminen. Nämä ylevät ajatukset eivät ole olleet rehellisesti sanottuna mielessäni kovinkaan usein kursseilla istuessani. 

Olen vain halunnut saada kurssisuorituksen, jotta voisin sanoa läpäisseeni kurssin. En siksi, että voisin sanoa oppineeni kurssisisällöt. Sivistyksen itseisarvo omassa elämässäni on vähentynyt vuosien varrella. Vielä peruskoulussa paloin oppimisen ilosta. Halusin tietää kaiken, mitä oli tiedettävissä. Nyt teen opintoja suurimmilta osin velvollisuudentunteesta.

Väitän, että sivistyksen itseisarvo on kadotettu myös yhteiskunnassamme. Tutkintojen tehtaileminen vaikuttaa olevan tärkeämpää kuin aito oppiminen. Kuitenkin lisäarvo ja innovaatiot luodaan tiedolla, ei tutkinnoilla.

Työpaikkailmoituksia lukiessani huomaan, että moneen tehtävään hakijalta vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto. Tutkinto ei kuitenkaan takaa osaamista, vaikka nämä kaksi rinnastetaan suoraan toisiinsa. Jos sivistyksellä ei ole sijaa korkeakouluissamme ja yhteiskunnassamme, koulutamme vain kouluttamisen ilosta. Tarvitaanko maistereita oikeasti, jos oppimiselle ei ole sijaa opinnoissa?

Eetu Leinonen

Kirjoittaja on tilastotieteilijä ja suomen kielen opiskelija, joka on vahingossa onnistunut kaveriporukoissa brändäämään itsensä keltaisella tuulitakillaan.

Lue lisää:

OMVF 2024: Outo ottelu – Ima Iduozeen retrospektiivissä yhdistyivät festivaalien monet puolet 

Maailman vanhin musiikkivideofestivaali juhlisti musiikkivideota ja audiovisuaalista kulttuuria nyt jo 31. kerran 22.-25. elokuuta. Ima Iduozeen retrospektiivissä nähtiin läpileikkaus hänen urastaan musiikkivideoiden ja lyhytelokuvien ohjaajana. 

TEKSTI Pete Huttunen

KUVAT Mari Kivioja

Onko musiikkivideo kuollut? Miksi lähteä festivaaleille katsomaan videoita, vaikka niitä voi silmäillä bussimatkalla älypuhelimella? 

Ima Iduozeen retrospektiivissä yhdistyivät perjantaina 23. elokuuta monipuolisten ja kansainvälisten musiikkivideofestivaalien useat puolet. Yleisölle kerrottiin seikkaperäisesti, mitä on videoiden estetiikan takana. 

Näytöksessä katsottiin musiikkivideoita yhdessä suurelta kankaalta ja hyvällä äänentoistolla. Retrospektiivissä ja myös muissa kuratoiduissa musiikkivideonäytöksissä nähtiin videoita, joihin ei muualla törmäisi. 

Muusikko-toimittaja Veli Kauppisen outoja juttuja ja kummia videoita koettiin Velisessä Sunnuntaissa jo kolmattatoista kertaa. Näytöksessä tarjottiin sipsejä ja karkkia. 

Festivaaleilla pääsee myös vuorovaikutukseen videoiden tekijöiden ja muiden katsojien kanssa. Iduozee vastaili avoimesti kysymyksiin muun muassa apurahajärjestelmän hämmentävistä piirteistä.  

Iduezee kertoi videoiden tuotantoprosesseista, olosuhteista, resursseista sekä myös tarinoita videoiden tuotannosta. Viihdyttävyyden lisäksi mestareilta voi oppia ja OMVF:n ohjelmistoon kuuluu myös työpajoja ja seminaareja alan ammattilaisille.  

Monipuolinen taiteilija 

Ima Iduozee on musiikintekijä, näyttelijä, tanssija, koreografi ja ohjaaja. Hänen debyyttikoreografiansa This is the Title keräsi laajasti huomiota kotimaassa sekä kansainvälisesti ja vei hänet Euroopasta Aasiaan ja Pohjois-Amerikkaan. 

Hän on tehnyt koreografioita laajasti teatterista mainoksiin. Lyhytelokuva After We’re Gone (2022) sai kansainvälisen ensiesityksensä San Franciscon elokuvajuhlilla ja hänen töitään on ollut esillä muun muassa Kiasmassa. 

Musiikkivideoita hän on ohjannut muun muassa Mallalle, Isaac Senelle, Graciakselle ja Yeboyahille

Outo ottelu, outo urheilukulttuuri 

Tänä vuonna festivaalien otsikko oli Outo ottelu. Uusi taiteellinen johtaja Joel Karppanen valitsi juhlien teemaksi urheilun. Muita teemoja olivat scifi ja elokuvallisesti rohkea musiikkivideo.

Kinokonsertin säesti norjalaisen teknon kummisetä Mental Overdrive eli Per Martinsen. Elokuvissa urheilivat muun muassa Chaplin sekä Ohukainen ja  Paksukainen. Kuva: Pete Huttunen. 

Nyt on vietetty urheilun superkesää ja olemme saaneet seurata jalkapallon EM-kisoja sekä Pariisin olympialaisia. 

Urheilukulttuuri sisältää paljon muutakin kuin kuka juoksee nopeimmin tai hyppää korkeimmalle. 

Ima Iduezee on voittanut kolmesti breikkauksen suomenmestaruuden. Breakdance oli nyt ensimmäistä kertaa olympialaji ja julkinen keskustelu lajista lähti oudoille poluille Raygunin eli Rachael Gunnin omituisen esityksen jälkeen. 

Myös olympialaisten avajaiset puhuttivat jopa enemmän kuin urheilusuoritukset. Avajaisten kuvakerronnasta löydettiin jumalanpilkkaa, josta jotkut loukkaantuivat syvästi. 

Taiteilijalähtöinen musiikkivideo 

Musiikkivideo elää ja voi hyvin, mutta merkitys, julkaisukananavat ja estetiikka ovat muuttuneet vuosien varrella.  

Modernin musiikkivideon historia lähtee 70-luvulta ja kultakausi ajoittuu vuosituhannen vaihteeseen, jolloin MTV ja Suomessa Jyrki!-ohjelma olivat voimissaan. Nykyisin videoita katsotaan YouTubesta ja yhä enemmän muun muassa TikTokista.  

Levy-yhtiöt eivät tee enää musiikkivideoita promootiotarkoituksessa edistämään artistin levymyyntiä. Karppanen kertoi, että nykyiset musiikkivideot tehdään taiteilijalähtöisesti.

“Musiikkivideo operoi kiinnostavalla tavalla elokuvan, mediataiteen ja populaarikulttuurin risteyskohdassa.” 

Festivaalien monipuoliseen ohjelmistoon kuuluvat myös klubit. Norjalainen house- ja teknotuottaja Bjørn Torske soitti vauhdikkaan DJ-setin lauantaina 45  Specialissa. Kuva: Pete Huttunen. 

Kun artistinimellä Malla toimiva, näyttelijänäkin tunnettu, Malla Malmivirta pyysi Iduozeeta ensin koreografiksi ja sitten toiseksi ohjaajaksi musiikkivideoon Sabrina, hän mietti hetken. 

Iduozee ei ollut ohjannut elokuvaa tai videoita, mutta asetelma oli tuttu, sillä hän oli näytellyt televisiosarjoissa. Koreografin tausta auttoi häntä henkilöohjaamisessa ja kuvakerronnassa. 

Liikkuvan kuvan ohjaaminen tuntui luontevalta ja Iduozee ohjasi Yeboyahin videon Aili. Yeboyah ei ollut vielä suuren yleisön tuntema artisti ja video tehtiin DIY-meiningillä Yeboyahin mökillä.  

Kaikki tunsivat toisensa ja Iduozee käytti kuvauksessa metodia, jossa hän jätti kameran käyntiin otosten jälkeen. Lopputulokseen saatiin näin rentoutta ja luonnollisuutta. 

Koska resurssit ovat nykyisen pienet, ohjaamisen lisäksi videoiden tekijät myös valaisevat, kuvaavat ja leikkaavat videoita.  

Vaikka Iduozeen tausta on tanssijana ja koreografina, hän haluaa keskittyä videoissa ja elokuvissa ohjaamiseen. Tällöin myös muut taitavat koreografit saavat mahdollisuuden ja esimerkiksi leikkaaminen ei häntä juuri kiehdo. 

Katse kulttuurin representaatioissa 

Ima Iduozeen isä on lähtöisin Nigeriasta ja lapsuuden kodissa soi soul ja nigerialainen highlife-musiikki. Tanssi oli hänen ensimmäinen kielensä ja keino itseilmaisulle. Kodin kulttuuriset vaikutteet ovat hänelle tärkeitä. 

Retrospektiivissä nähtiin myös kolme Iduozeen Diaspora Mixtapes -lyhytelokuvaa.  Toinen osa (Vol.2) oli esillä Kiasmassa ARS22 -näyttelyssä ja kolmannen osan (Vol.3) festivaaliyleisö näki ennen sen virallista julkaisemista. 

Iduozeen videoissa ja elokuvissa on ajatuksena nostaa esiin mustien ja ruskeiden ihmisten representaatioita heidän omasta näkökulmastaan. Afrosuomalaisten ja yhteiskunnan toisten kokemukset ovat olennainen osa kerrontaa Iduozeen tuotannossa. 

Oulun Musiikkivideofestivaalien kotimaiseen kilpailuun lähetettiin tänä vuonna 325 videota. Parhaat palkittiin Pumpeligaalassa. Kaikki palkitut löytyvät OMVF:n sivuilta. Ima Iduozeen kotisivuilla on hänen ohjaamiaan videoita ja muuta infoa. Kannattaa  katsoa PastoriPiken (nyk. PapiPike) Paa se bängään video, jossa ohjaajalla oli tavallista enemmän resursseja. Biisissä fiittaavat muun muassa Yeboyah, Musta Barbaari ja Gracias.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Jälleennäkemisiä, jäähyväisiä ja vierailevia tähtiä – tällainen oli Qstock 2024

Pohjois-Suomen suurin musiikkifestivaali Qstock soi Oulussa jälleen heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Raatin ja Kuusisaaren alueelle kokoontui 26.–27.7. yhteensä 40 000 festivaalikävijää nauttimaan monipuolisesta livemusiikista, pitämään hauskaa, näkemään tuttuja ja kohtaamaan uusia tuttavuuksia.

TEKSTI Miia Torro

KUVAT Miia Torro

Vuodesta 2003 lähtien järjestetty Qstock on kasvanut vuosien saatossa koko kansan festariksi, jonka esiintyjäkattauksesta löytyy melkeinpä jokaiselle jotakin. Qstock ei jää maan muiden isojen festareiden jalkoihin. Järjestelyt toimivat, esiintyjät kiinnostavat ja festivaali vetää väkeä niin paljon kuin alue antaa myöten.

Suosion puolesta puhuu jo se, että Qstock oli loppuunmyyty 11. kerran peräkkäin; tänä vuonna liput loppuivat jo kuukausi ennen festivaalin alkua. Viikonlopun aikana festivaalialueen kuudella lavalla nähtiin yhteensä 60 artistia. Lisäksi Linnansaaressa oli pääsymaksuton Oulu2026-lava, jonka ohjelma painottui oululaiseen musiikkiin.

Mitä kaksipäiväinen festivaaliviikonloppu piti sisällään? No ainakin…

Jälleennäkemisiä

Yksi viikonlopun odotetuimpia esiintyjiä oli tänä kesänä paluun keikkalavoille sooloartistina tehnyt Jenni Vartiainen. Vartiainen ei ole esiintynyt soolona kuuteen vuoteen ja Qstockin yleisö otti hänet äänekkäästi ja ilolla vastaan.

Näyttävien tanssijoiden kanssa esiintynyt Jenni Vartiainen hurmasi päälavalla.

Näyttävien tanssijoiden kanssa esiintyneen Vartiaisen kaunis ääni sai ihon kananlihalle lukuisia kertoja tämän esittäessä rakastettuja kappaleitaan. Moni nuori näki Vartiaisen ensimmäistä kertaa livenä ja on helppo uskoa, että tilaisuuden tullen he menevät keikalle uudelleenkin. 

Jälleennäkemiseksi voidaan laskea myös The Prodigyn paluu Ouluun. Päälavalle viimeisenä noussut elektronisen tanssimusiikin legendapumppu vieraili Oulussa viimeksi kahdeksan vuotta sitten.

Vierailevia tähtiä

Monet esiintyjät toivat lavalle vierailevia tähtiä. Mokoman kanssa lavalle nousi Huoran Anni Lötjönen esittämään heidän yhteisbiisinsä Malja sille!, Jenni Vartiainen ja Etta esittivät yhdessä tuoreen sinkkunsa Viimeinen pisara ja Ellinooran kanssa lavalla nähtiin Samuli Putro heidän yhteisen Osuma-kappaleen aikana.


Kuumaa on tänä kesänä esittänyt Hyvästejä ihanasti -biisiä vierailijoiden kanssa. Qstockissa tämän kunnian saivat oululaisen Blind Channelin laulajakaksikko Niko Vilhelm ja Joel Hokka. Blind Channel puolestaan otti lavalle oman keikkansa aikana sekä Ellinooran, Jokrateksen että Lost Societyn Samy Elbannan vierailemaan eri kappaleissa. Myös Benjaminin keikalla nähtiin vieraileva tähti, kun ABREU hyppäsi Bessin saappaisiin Paremmin kuin kukaan muu -biisin ajaksi.

Jäähyväisiä

Lauri Tähkä laulatti yleisöään, joka oli muutenkin äänekkäästi mukana läpi keikan.

Iloiseen viikonloppuun mahtui haikeitakin hetkiä, kun Jarkko Suo nousi perjantaina esiintymään oululaisyleisölle viimeistä kertaa Lauri Tähkänä. Päälavalle pakkautunut yleisömeri lauloi Tähkän hittejä äänekkäästi mukana ja artisti järjesti jopa pienen karaokehetken, kun laittoi yleisönsä tulkitsemaan Rauli Badding Somerjoen Paratiisia.

Myöhemmin perjantaina jätettiin jäähyväiset myös Maj Karmalle. Sirkusteltan ilmassa oli jotain erityistä, eikä ihme; ukkoset, puumiekat ja attentaatit eivät enää tämän orkesterin esittämänä Oulussa soi. Herra Ylppö vaikutti lavalla paikoin liikuttuneelta. Maj Karma laittoi soittimet naulaan oikeutetusti heidän kotiseudullaan Harjavallan Karmarockissa 27. heinäkuuta.

Energistä menoa

Artistien kovaa kuntoa ei voi olla hämmästelemättä. Etenkin Benjamin esiintyi lavalla niin energisenä, että heikompaa hirvittäisi.

Energiaa riitti myös Sannilla, joka viiletti pitkin Samsung-lavaa keikkansa aikana. Menoa ja meininkiä ei myöskään puuttunut Huoran ja Lost Societyn keikoilta.

Sexmane puolestaan pomppi lavalla ja yleisö seurasi perässä samalla, kun pyrot syöksivät liekkejä lisäämään lämpöä helteiseen päivään.

Maininnan energiasta ansaitsee myös Blind Channel; kuusikko ei rumpaliaan lukuun ottamatta pysy juuri paikallaan. Kansainvälistä suosiota nauttiva bändi on kiertänyt viimeisen parin vuoden aikana paljon niin meillä kuin maailmalla ja se näkyy – hyvällä tavalla.

Sanni otti koko lavan kuin yleisönsä haltuun.

Näyttävä show

Perjantain pääesiintyjä, ruotsalainen Zara Larsson tarjoili Oulussa maailmanluokan popshow’n. Larsson esiintyi yhdessä tanssijoidensa kanssa ja lavaa hyödynnettiin porraslavasteella, jonka koloissa naisoletetuista koostuva bändi soitti. Poppi puri etenkin festariväen nuorempaan osastoon, jotka nauttivat tähden keikasta hymyssä suin.

Zara Larsson kruunasi Qstockin onnistuneen perjantaipäivän.


Näyttävän show’n tarjoili myös Blind Channel valoineen, ruuduilla pyörivine efekteineen ja koristipa lavaa vielä valtava roikkuva piikkipallo.

The Prodigy kuitenkin järjesti todennäköisesti Qstock-viikonlopun näyttävimmän lavashow’n valoillaan. Raskassävytteinen konemusiikki sai rinnalleen sellaista valotykitystä, että siitä varoitettiin hyvästä syystä ennen keikan alkua. Keikan edetessä ilta hämärtyi ja valot pääsivät vielä paremmin oikeuksiinsa.

Firestarter-biisin aikana lavan näytöille muodostui bändin edesmenneen laulaja-tanssija Keith Flintin ääriviivat. Flintia ei ole unohdettu, vaan hän on yhä osa The Prodigyn keikkaa.

Asennetta

Niin Lähiöbotox kuin Huora tuuttaavat kantaaottavaa musiikkiaan sellaisella voimalla, että siitä ei asennetta puutu. Huoran kohdalla turhautuminen maan menoon kuului niin välispiikeissä kuin livetulkinnoissa. Etenkin Sori siitä -kappaleen sanat tulivat ilmoille entistä vihaisemman kuuloisesti ja Huoran Lötjönen kirosi maan johtoa ennen biisin alkua. Samaa teki myös Lost Societyn Elbanna, joka lähetti maan johdon suuntaan terveisiä ennen Blood on Your Hands -biisiä.

Toisenlaista asennetta tarjoili Alessandra. Norjaa vuoden 2023 Euroviisuissa edustanut artisti puhui yleisölleen voimaannuttavasti itseensä uskomisesta ja rakkaudesta itseä kohtaan.

Alessandran faneilla oli kylteissä viestejä artistille.

Alessandra mainitsi myös biseksuaalisuudestaan keikan aikana. On helppo uskoa, että Alessandran kaltaiset positiiviset esikuvat ovat etenkin nuorille tärkeitä. Alessandran keikalla oli myös herttaista huomata, miten innolla pienet lapset olivat mukana etenkin viisubiisi Queen of Kingsin aikana.

Piirileikkejä

Piiri pieni pyörii! Mosh ja circle pitit ovat tuttu näky raskaamman musiikin keikoilla ja niitä nähtiin myös Qstockissa ainakin Mokoman, Huoran, Lost Societyn ja Blind Channelin aikana. Pitit ovat kuitenkin levinneet muillekin keikoille. Sexmanen aikana sallitulla puolella avattiin pitti, joka näytti intensiivisemmältä kuin metallikeikkojen kehää kiertävät juoksupitit. Oma tanssi- ja pomppupittinsä oli myös The Prodigylla. Yhteistä kaikille oli se, että pittaajat olivat mukana hyvässä hengessä pitämässä hauskaa.


Qstock oli sääolosuhteiden osalta kuuma ja märkä, täynnä hyviä keikkoja ja meiningiltään hyväntuulinen – hymyjä nähtiin niin lavalla kuin yleisössä. ”Ei vituta, ei”, totesi Mokoman toinen kitaristi Pyhä Vitutus -kappaleen jälkeen ja samaa voi sanoa myös koko Qstockin jälkeen.

Katso Qstockin kuvagalleria tästä.

Artikkelia päivitetty 3.10. 2024: lisätty kuvatekstit.

Miia Torro

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija. Tiedeviestinnän opiskelija, joka erästä kotimaista artistia siteeraten on aikuinen, mutta omalla tyylillä.

Lue lisää:

Oulun yliopiston rehtoriksi 20 hakijaa

Oulun yliopiston rehtorin tehtävään haki määräaikaan mennessä 20 henkilöä. Tehtävä täytetään vuoden 2025 alussa käynnistyvälle viisivuotiskaudelle. Rehtori Jouko Niinimäki ei hakenut tehtävään.

Oulun yliopiston rehtorin tehtävään haki määräaikaan 26. heinäkuuta 2024 mennessä 20 henkilöä. Yliopiston hallitus avasi rehtorin tehtävän haettavaksi 3. kesäkuuta 2024.

Oulun yliopiston rehtoriksi vuoden 2025 alussa käynnistyvälle viisivuotiskaudelle hakivat Zahir Aalam, Mba Agwu, Mikael Collan, Tiina Gallén, Mika Hannula, Helka-Liisa Hentilä, Mirja Illikainen, Ville Isoherranen, Maria Sera Jacob, Hussnain Janjua, Maarit Järvenpää, Stanley Paul Katikala, Arto Maaninen, Milad Mafakheri, John Meewella, Riku Parviainen, Eva Raudasoja, Muhammad Usman, P.M Visakh ja Hailai Weldeslassie.

Nykyinen rehtori Jouko Niinimäki ei hakenut tehtävään. Niinimäki perusteli Kalevalle poisjääntiään torstaina 1. elokuuta. ”Olen toiminut tehtävässä kohta kymmenen vuotta, ja nyt on jonkun muun aika ottaa yliopisto johdettavakseen ja sitä kautta antaa panoksensa alueen ja yliopiston menestymiselle”, Niinimäki kommentoi Kalevalle sähköpostitse.

Rehtoriksi valittavalta vaaditaan tohtorintutkintoa, rehtorin tehtävien hoitamiseksi tarvittavaa kykyä ja ammattitaitoa, käytännössä osoitettua hyvää johtamistaitoa sekä erinomaista suomen ja englannin kielen taitoa sekä riittävää ruotsin kielen taitoa. Rehtori vastaa yliopistolaissa ja Oulun yliopiston johtosäännössä määrätyistä tehtävistä.

Hallitus valitsee hakijoista vahvimmat valintamenettelyn seuraavaan vaiheeseen 15. elokuuta 2024. Yliopiston hallitus järjestää 22. elokuuta kello 13.30-14.30 yliopistoyhteisölle verkkolähetyksen, jossa yhteisö voi tutustua haastatteluvaiheeseen valittuihin hakijoihin. Lähetyksessä hakijat esittäytyvät ja vastaavat heille esitettäviin kysymyksiin sekä ottavat kantaa ajankohtaisiin teemoihin. Opiskelijat ja henkilökunta voivat ehdottaa kysymyksiä hakijoille sähköpostilla toimitetun linkin kautta. Linkki verkkolähetykseen julkaistaan ennen tapahtumaa.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Oulun normaalikoulun lukio muuttaa Linnanmaan kampukselle

Oulun normaalikoulun lukio muuttaa kesän aikana Linnanmaan pääkampukselle. Lukion 260 opiskelijaa aloittavat elokuussa uuden lukuvuoden samoissa tiloissa Oulun yliopiston opiskelijoiden kanssa.

Oulun normaalikoulun lukio muuttaa kesän aikana Linnanmaan kampukselle. Elokuussa käynnistyvä lukuvuosi tuo 260 lukion opiskelijaa sekä Oulun normaalikoulun lukion henkilökunnan Ympäristötietotaloon. Lukion tilat sijaitsevat kampuksen lounaslaidalla sijaitsevan Ympäristötietotalon 1. ja 3. kerroksessa. Lisäksi fysiikan, kemian ja biologian opetuksessa tullaan hyödyntään yliopiston laboratoriotiloja.

”Lukiossamme sekä henkilöstö että opiskelijat ovat olleet iloisia muutosta. Olemme yliopiston harjoittelukoulu, ja opetukseen osallistuvat myös yliopiston opettajaopiskelijat. Muuton myötä olemme entistä kiinteämpi osa yliopistoa. Pääsemme hyödyntämään yliopistotason laboratorioita, ja Ympäristötietotalosta saamme käyttöömme hyvät, sisäilmaltaan terveelliset tilat. Myös opiskelijakunta saa oman huoneen keskeiselle paikalle Ympäristötietotalon aulaan”, lukion rehtori Pasi Hieta kertoo tiedotteessa.

Oulun normaalikoulun alakoulu sekä osa yläkoulun tiloista siirtyvät koulun tontille tuotavaan niin sanottuun moduulikouluun, joka kasataan väistötiloiksi ja poistetaan remontin valmistuttua. Suurin osa yläkoulun tiloista on todettu terveellisiksi, joten koulutoiminta niissä voi toistaiseksi jatkua. Ongelmia on todettu lähinnä yksittäisissä huoneissa.

Oulun normaalikoulu on yliopiston harjoittelukoulu. Tilat omistaa Suomen yliopistokiinteistöt Oy, joka omistaa myös Oulun yliopiston rakennukset.

Normaalikoulussa on tehty jo kymmenen vuoden ajan sisäilmahavaintoja. Yliopiston tila-asiantuntija Juha Waulun mukaan vanhan koulurakennuksen korjaaminen ei ole enää vaihtoehto, vaan vanhan tilalle rakennetaan uusi koulurakennus.

Yliopiston tilapalveluista arvioidaan, että väistötilat ovat käytössä vähintään kolmen lukuvuoden ajan.

Linnanmaan kampuksen osalta muutto on vaatinut paljon suunnittelua muun muassa turvallisuusasioiden sekä lukujärjestyksen suhteen. Todennäköisesti myös yksi kampusravintoloista tullaan varaamaan lukion käyttöön, jolloin se ei ole avoinna korkeakouluopiskelijoiden ruokailua varten.

Muokattu 27.5. klo 10.45: Korjattu pois virheellinen tieto väistötiloista.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää: