Yhdysvalloissa Ukrainan avustuksella leikitään niin kauan kuin se toimii, tai kunnes on liian myöhäistä

Ukrainan tuen tyrehdyttäminen puree otsikoissa ja poliittisena pelimerkkinä, mutta millä hinnalla?

Yhdysvaltalaisessa komedia-animaatiosarjassa South Parkissa todetaan, että vaaditaan tarkalleen 22,3 vuotta, kunnes traaginen aihe muuttuu hauskaksi. 

Tätä kirjoittaessa Euroopassa on käyty Ukrainan ja Venäjän välistä sotaa lähes 700 päivää. Todellisuudessa Ukraina on ollut enemmän tai vähemmän sotatilassa ainakin vuodesta 2014 alkaen. Vaikka ottaisi huomioon vain lyhyemmän aikajanan, on sodan ympärillä kuultavassa keskustelussa havaittavissa yhä enemmän väsymystä ja puutumista. 

Uutisoinnin sävy sodasta on muuttunut ajan myötä pessimistisemmäksi sekä talouskeskeisemmäksi. Presidentinvaaleihin valmistautuvassa Yhdysvalloissa tuesta Ukrainalle on muodostunut poliittisen väännön ja ääntenkalastelun ase. 

Vähenevissä määrin mediassa käsitellään sodan humanitäärisiä vaikutuksia. Yhdysvaltojen kansalaiset pohtivat päivittäisen arkensa kallistuessa, miksi heidän rahojaan upotetaan kaukaisen valtion puolustamiseen. Tällä aiheella tullaan pelaamaan vaalien lähestyessä vielä monta erää. 

South Parkin teorian mukaan vaaditaan siis 22,3 vuotta, että tragediasta tulee hauskaa. Kuinka kauan vaaditaan, jotta emme piittaa enää sodan aiheuttamasta kärsimyksestä?

Meille eurooppalaisina ja tuoreina natolaisina Yhdysvallat ja heidän politiikkansa on ehkä lähempänä kuin maantieteellinen sijainti antaa myöden. Se vaikuttaa ja näkyy meidän uutissyötteissämme valtavalla voluumilla, vaikka valtion sijainti on kovin kaukana esimerkiksi Suomen itärajasta. 

Jälkimmäisen tekijän vuoksi heidän poliittisten johtajien on mahdollista leikitellä ajatuksella, jossa ikään kuin eurooppalaiseen turvallisuuteen käytettävät rahat hyödynnettäisiin oman kansan hyvinvoinnin edistämiseen. Samaan aikaan Yhdysvaltojen asevoimat jatkavat rooliaan maailmanpoliisina pommittamalla muun muassa Jemeniä ja toteuttamalla montaa muuta rauhantyötä yhtäaikaisesti. 

Turvallisuuspolitiikan asiantuntijat kertovat, että kabinettien suljettujen ovien takana keskustelut puolustusyhteistyöstä ja sodasta kärsivien maiden materiaalituesta ovat todellisuudessa pehmeämpiä ja neuvottelevampia, kuin otsikot poliitikkojen puheista antavat olettaa. 

Keskustelimme aiheesta eräällä luennolla amerikkalaisen ja ukrainalaisen vaihto-opiskelijan kanssa. Esiin nousi kysymys siitä, miksi kansan kärsimystä voidaan käyttää poliittisena aseena. 

Entinen Yhdysvaltain presidentti ja todennäköisesti tuleva republikaanien presidenttiehdokas Donald Trump potki valtakaudellaan eurooppalaisia kiinnostumaan omasta puolustuksestaan. Puheet Ukrainan tuen lopettamisesta jatkavat samaa kaavaa. 

Erityisesti Suomessa tähän ajatukseen on tehokkaasti lähdetty mukaan. Huomattavaa oli myös se, kuinka aiemmin puolustuksensa alasajanut Ruotsi suorasanaisesti kehotti maataan valmistautumaan sotaan. 

Parikymppisen opiskelijan näkökulmasta tuntuu kovin masentavalta ajatukselta, että aikuiselämän varsinaisille alkuvuosille maalataan kuvaa sodan täyttämästä ympäristöstä. 

Haluan uskoa, että sodan varjo ei todellisuudessa olisi niin tumma kuin annetaan olettaa. Nykyinen tilanne on kuitenkin todiste siitä, että Ukrainassa toiveet turvallisesta tulevaisuudesta muuttuivat noin 700 päivää sitten yhdessä yössä. 

Tilanteen mahdollisuus tuli lähemmäs ollessani Saksassa. Itseni tavoin israelilainen vaihto-opiskelija oli saapunut Keski-Eurooppaan tavoittelemaan haaveitaan ja kasvamaan ihmisenä. 

Vaihtojakson seitsemäntenä päivänä uutiset Israelin tapahtumista sai alkuinnostuksen vaihtumaan syyllisyyden tunteeseen. Hän koki, että hän oli jättänyt perheensä ja paennut todellisuuden luota. 

Noihin aikoihin Suomen aluevesillä tapahtunut kaasuputkisabotaasi sai alkuhähmäisyydessään ajattelemaan vastaavaa tilannetta. Jos se olisi ollut sodan eskalaation lähtölaukaus, tuntisinko itseni tuhansien kilometrien päässä syylliseksi?

Jos haluaa rauhaa, on valmistauduttava sotaan. Sen ajatuksen pohjalta on positiivista, että olemme toden teolla aloittaneet varautumisen myös pahimpaan. 

Erityisesti jokaisen nuoren pitäisi pystyä näkemään itsensä viiden vuoden päästä unelmiensa parissa. Toisin kuin amerikkalainen piirrossarja kertoo, millä tahansa muulla vaihtoehdolla on pidemmät, kuin 8145 päivän mittaiset arvet.

Toni Keränen

Journalismin opiskelija, joka viihtyy urheilun ja podcastien parissa, sekä arvostaa suomalaista saunailtakulttuuria.

Lue lisää:

Sadan henkilön sitcom

PahkiSpeksi on oululainen, poikkitieteellinen speksi, johon ohjaaja Hanna Hietalan mukaan otetaan ”kaikenkarvaista kansaa mukaan”. Speksit ovat tärkeä osa opiskelijakulttuuria Pohjoismaissa.

Opiskelijoilta muille opiskelijoille suuntautuvalle matalan kynnyksen kulttuuritarjonnalle on selkeä tarve. Yksi tähän tarpeeseen vastaavista kulttuurimuodoista on speksi. Speksi on PAHKI ry:n verkkosivujen mukaan ”yksinkertaisimmillaan improvisaatiota hyödyntävä musikaaliteatteri.” Improvisaatio erottaakin speksin esimerkiksi teatterista. Speksissä kuka tahansa yleisöstä voi huutaa esityksen aikana “omstart”, jonka myötä lavalla esitetään edellinen kohtaus uudestaan improvisoiden. Omstart-huutoihin liitetään usein myös määre, esimerkiksi “omstart, näyttelijät vaihtavat paikkoja” tai “omstart, ruotsiksi”.

Oululaisen poikkiteteellisen PahkiSpeksin teemana on tänä vuonna sitcom eli tilannekomedia. Produktiota ohjaa Hanna Hietala, käsikirjoitusvastaavina toimivat Venla Lääperi ja Valtteri Moilanen ja vastaavana tuottajana on Itu Torvinen.

PahkiSpeksin järjestyksessään 11. produktion inspiraatioksi Hietala mainitsee muun muassa Frendit, Frasierin ja Seinfeldin. ”Tavoitteena on saada yleisölle tunne, että he tulevat tv-sarjan kuvauksiin”, kertoo Hietala. Esityksen kaksi näytöstä ovat kuin kaksi kuvitteellisen televisiosarjan jaksoa.

”Elokuvamaailmasta olemme siirtyneet television ja komedian puolelle. Aiemminhan teemana on ollut esimerkiksi fantasia tai scifi. Esitystä on ollut mielenkiintoista ohjata, kun elementit ovat erilaisia aiempiin kausiin verrattuna”, sanoo Hietala. ”Tulette näkemään lavalla jotain, mitä ei ole siellä ennen näkynyt.”

Ensilipastuksella-niminen esitys sijoittuu Ouluun ja kertoo opiskelijaporukasta ja heidän kommelluksistaan.

Tämän vuoden PahkiSpeksi on ottanut insipraatiota sitcomeista ja ystäväporukoista. Vasemmalta takarivissä Tuukka Suhonen, Itu Torvinen, Aleksi Niskavaara sekä Juulia Herukka. Eturivissä vasemmalta Joakim Leppälä, Hanna Hietala sekä Elisa Tahkola. Kuva Siri Kerola.

Luokanopettajaopiskelija Hietala kokee, että ohjauskokemus tukee tulevia työtehtäviä. Hän on opiskellut myös draamakasvatusta. ”Draama on hyvä opettajan työkalu.”

Itu Torvinen puolestaan on toiminut PahkiSpeksissä aiemmin useassa roolissa ja on tänä vuonna vastaava tuottaja. ”Tajusin speksin myötä, että haluan tehdä kulttuurialalla töitä”, Oulun ammattikorkeakoulussa medianomiksi opiskeleva Torvinen toteaa.

Sekä Hietala että Torvinen ovat olleet mukana järjestön toiminnassa vuodesta 2018 lähtien. ”PahkiSpeksissä minua on pitänyt kiinni yhteisöllisyys ja hyvä fiilis”, sanoo Hietala.

Innostuneita tekijöitä

Yleisölle näkyvin osa speksiä ovat näyttelijät, mutta PahkiSpeksiä on tekemässä yhteensä noin sata henkilöä. ”Tänä vuonna hakemuksia oli ennätysmäärä ja väkeä on jouduttu karsimaan”, sanoo Hietala. Syyskuun castingtilaisuuteen eli roolitukseen oli lähes 70 ilmoittautunutta. ”Aiempina vuosina esimerkiksi lavakäsiksi eli stageiksi on voitu ottaa kaikki halukkaat, nyt täytyi karsia. Samoin tanssijoissa, laulajissa ja näyttelijöissä hakijamäärät ovat olleet suuria.”

Stagejen rooli on siirtää lavasteita kohtausten välillä sekä toimia esimerkiksi avustajina joukkokohtauksissa.

Hietala ja Torvinen näkevät hakijoiden runsauden hyvänä asiana. ”Mitä enemmän meillä on kiinnostuneita ihmisiä, sitä enemmän tuotanto pääsee kehittymään. Uusien vastaavien myötä uusia kehitysideoita on toteutettu”, Hietala kertoo. ”Järjestön kuuluukin uudistua jatkuvasti,” Torvinen sanoo.

PahkiSpeksiä tuottava PAHKI ry perustettiin vuonna 2012 ja ensimmäinen produktio esitettiin keväällä 2013. Koronapandemia katkaisi vuosittaiset esitykset ja aiheutti toiminnalle haasteita. ”Kun Tahtojen sota esitettiin keväällä 2022, yleisössä oli paljon ensikertalaisia”, sanoo Torvinen.

”Koronavuosien jälkeen PahkiSpeksi on isompi kuin koskaan. Innostus Pahkia kohtaan on selkeästi nousussa”, Hietala iloitsee.

Poikkitieteellinen produktio

PahkiSpeksin tuotanto on jaettu tiimeihin. Esimerkiksi lavastuksesta huolehtii yksi tiimi, puvustuksesta taas toinen. Torvisen mukaan tänä vuonna tekijöissä on selkeästi sukupolvenvaihdos. ”Meillä on todella paljon uusia vastaavia ja uusia tiimiläisiä. Me olemme Hannan kanssa nyt ne konkarit.”

Aiempaa osaamista PahkiSpeksin tekeminen ei vaadi. ”Ainoastaan bändissä pitää osata soittaa ja tanssitiimissä pitää olla jonkinlaista taustaa tanssista”, Hietala kertoo. ”Muihin tiimeihin ei ole mitään ennakkovaatimusta.”

Tanssitiimi on yksi harvoista PahkiSpeksissä, joihin vaaditaan aiempia näyttöjä. Kuvassa vasemmalta Emma Sutinen, Noomi Heikkilä, Saana Haapala, Janna Korpilahti, Satu Käkelä sekä Niki Räsänen. Kuva Siri Kerola.

Myös tuotannon poikkitieteellisyys näkyy. ”Meillä on todella paljon oamkilaisia mukana”, Torvinen kertoo. Hän muistelee speksiuransa alussa mukana olleen hyvin paljon humanisteja, mutta nyt tekijöitä löytyy yhä useammalta eri alalta kahdesta eri korkeakoulusta. Tuotannon laajuus myös vie kohti monialaisuutta: näyttelijöiden, tanssijoiden ja soittajien lisäksi tarvitaan esimerkiksi valoteknikkoja. ”Tarvitsemme myös ihmisiä, jotka keittävät kahvia ja juttelevat muiden kanssa”, Torvinen kertoo tuotannon sosiaalisesta puolesta.

Tämän vuoden produktio on pysynyt hyvin aikataulussa. PAHKI ry:n hallitus valitsi ohjaajan sekä esityksen synopsiksen vuoden 2023 keväällä. Käsikirjoitus valmistui nopeasti ja muut tiimit pääsivät tarttumaan toimeen. Torvisen mukaan PahkiSpeksin aikataulu on opiskelijajärjestölle aika villi. ”Esitykset ovat maaliskuussa, ja seuraavaa hommaa lähdetään tekemään jo huhtikuussa.”

Yhtenä haasteena on ollut toimivien tilojen löytäminen. Osa kaupungin nuorisotiloista alkaa olla käyttöikänsä päässä, eikä korvaavia, harrastejärjestöille riittävän edullisia tiloja ole tarjolla.

PahkiSpeksin lisäksi Oulussa toimii lääketieteen opiskelijoiden Terwaspeksi sekä lääketieteen alumnien Pikispeksi. Speksikulttuureissa on eroja, eikä Torvisen mukaan produktioiden välillä ole kilpailua. Terwaspeksin kanssa tehdään yhteistyötä. ”Aikatauluja olemme katsoneet yhdessä, jotta yleisö pääsisi katsomaan kaikkien esityksiä. Kyseessä on kaksi aivan erillistä produktiota, joilla on aivan eri tavat toimia.” 

Myös Hietala kokee asian samoin. ”Itse haluan nostattaa ja mainostaa kaikkia speksejä. Olemme keränneet pieniä porukoita katsomaan muita speksejä Tampereelle, Rovaniemelle tai tänne Ouluun.”

Kun speksiä katsomassa on muita alan harrastajia, näkyy se myös lavalle. ”Totta kai yleisöstä huudellaan mitä typerimpiä omstarteja ja katsotaan, miten niihin vastataan.”

PahkiSpeksin esitykset Tullisalissa 9.3., 10.3. sekä 12.3., 13.3. ja 14.3. Lipunmyynti alkaa 21.2. Liput osoitteesta pahki.fi.

Muokattu 22.2. klo 12.24: Korjattu kuvatekstiin kuvissa esiintyvien tiedot.

Kalle Parviainen

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden entinen toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.

Lue lisää:

Koneet tulevat, olemmeko valmiita?

Kolumnistimme Maria on valjastanut tekoälysovellutukset oman työnsä tueksi, ja huvitellutkin.

Se tuntuu niin… käytännölliseltä. Vapauttavalta. Kuin pieneltä ihmeeltä. 

Haastattelujen litterointi on ollut ehdottomia inhokkityövaiheitani sekä opiskelijana että toimittajana, mutta nyt tekoäly hoitaa homman muutamassa minuutissa. Syötän sille vain äänitiedoston, ja valmista tulee ilman, että nauhaa tarvitsee edes kuunnella. 

Tekoäly on jo nyt osa suurten toimitusten työprosesseja, myös Suomessa, eivätkä pienet mediat tai freelanceritkaan voi enää kauaa pysyä pimennossa – jos aikovat pärjätä.

ChatGPT:n kaltaisilla kielimalleilla on hyödyllisiä sovellutuksia monilla eri aloilla, myös toimittajan työssä. Minä olen esimerkiksi automaattisen litteroinnin lisäksi pyytänyt tekoälyltä ideointiapua – voin löytää laajojen aineistojen perusteella juttuaiheita, joita en muuten itse äkkäisi. 

Toistaiseksi olen tosin enimmäkseen huvitellut ChatGPT:n kanssa ja kysellyt siltä kysymyksiä, kuten: “Mikä on elämän tarkoitus?” “Kuka olet ja mitä haluat?” sekä “Voisinko pyörittää omaa mikrovaltiotani vuoden ajan yhden Iskander-ohjuksen hinnalla (noin kolme miljoonaa dollaria)?”

Kysymys siitä, mitä tekoäly haluaa on esitetty myös vakavissaan. Tänä vuonna jopa useat tekoälytutkijat ovat varoittaneet, että jos kehitykselle ei aseteta rajoja, ihmiskuntaa voi pian kohdata katastrofi.

Esimerkiksi MIT:n professori Max Tegmark puhui kesällä Sveriges Radion Sommarpratare-ohjelmassa siitä, kuinka vaikeaa tekoälyä on saada ymmärtämään ihmisiä ja heidän päämääriään. 

Tekoälyoptimistit unelmoivat, että koneet voivat ratkaista maapalloa kohtaavat viheliäiset ongelmat. Mutta pystyvätkö ne tekemään sen niin, että samalla kunnioitetaan ihmisten monimutkaisia käytösmalleja, moraaliarvostelmia, päämääriä, tunteita ja, noh, olemassaoloa ylipäänsä?

Todennäköisesti suurimmat lähitulevaisuuden riskit liittyvät kuitenkin tekoälyn ihmiskäyttäjiin. Edistynyt teknologia autoritääristen valtioiden hyppysissä on vaarallinen ase. Kiina käyttää jo nyt tekoälyä esimerkiksi uiguurivähemmistön kontrollointiin. Euroopan unionin kaltaisilla toimijoilla onkin haastetta pysyä mukana teknologian kehityksessä, mutta kunnioittaa silti ihmisoikeuksia. 

Ja oma lukunsa ovat tietenkin yksittäiset rikolliset toimijat, jotka voivat valjastaa tekoälyn omiin hämäriin tarkoituksiinsa.

On kuitenkin hyvä muistaa, että tekoäly ei ole mikään itsestään tietoinen monoliitti, ainakaan vielä. On vain kokoelma erilaisia ihmisen luomia ja kouluttamia sovellutuksia. 

Jotkut niistä voivat renkinä pysyessään vapauttaa ihmisiä keskittymään olennaisiin asioihin. 

Varmaa on ainakin se, että kaukana ei ole aika, jolloin ihmiset sijoittuvat työmarkkinoilla eriarvoisesti sen mukaan, ketkä osaavat hyödyntää tekoälyä ja ketkä eivät. 

ChatGPT muuten vastaa itseään koskeviin kysymyksiin aina toteamalla, että se on tietokoneohjelma, jolla ei ole henkilökohtaisia päämääriä. Ah, mutta niinhän se haluaa meidän uskovan. 

Maria Karuvuori

Kulttuuriantropologian opiskelija, joka on koukussa uuden oppimiseen. Pitää uimisesta, hyvin ja välittäen kirjoitetusta tekstistä, pienistä taloista ja suurista ajatuksista, kasveista ja eläimistä, kapakoista ja koti-illoista sekä toisinaan eläväisistä keskusteluista.

Lue lisää:

Oulun ylioppilaslehti etsii toimitusharjoittelijaa syksylle 2024

Oulun ylioppilaslehti etsii syksylle 2024 toimitusharjoittelijaa, joka haluaa oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä. Haku on avoinna 12.2.-25.2.204.

Oulun ylioppilaslehti etsii syksylle 2024 toimitusharjoittelijaa, joka haluaa oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä. 

Toimitusharjoittelijanamme pääset osaksi kaikkiin toimituksen arkeen kuuluviin tehtäviin, kuten juttujen kirjoittamiseen, tekstien editointiin, valokuvaamiseen, grafiikan tekoon ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamiseen. Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2024 neljä printtinumeroa, joten harjoittelijana pääset osallistumaan myös printtilehtien suunnitteluun ja toteutukseen.

Tarjoamme luovan työyhteisön ja mahdollisuuden tutustua lehden toimittamisen kaikkiin vaiheisiin. Harjoittelijana pääset tekemään sitä, mikä sinua eniten kiinnostaa, kuten grafiikkaa ja valokuvausta, kirjoittamista ja editointia tai video- ja äänisisältöjä. Työsi tueksi saat paljon palautetta ja henkilökohtaista ohjausta.

Edellytämme sinulta aiempia korkeakouluopintoja ja hyvää suomen kielen taitoa. Aiempi kokemus journalistisesta kirjoittamisesta, grafiikan tuottamisesta ja/tai valokuvauksesta katsotaan eduksi. Tärkeintä on kuitenkin, että olet oma-aloitteinen, innokas ja kiinnostunut hyvästä journalismista ja opiskelijaelämästä.

Harjoittelun kesto on noin 10 viikkoa ajoittuen syksylle 2024 sopimuksen mukaan. Harjoittelijan työaika on keskimäärin 30 tuntia viikossa, ja pääasiallinen työpaikka on lehden toimitus Linnanmaan kampuksella. Harjoittelun kesto ja viikottainen työaika ovat neuvoteltavissa. Myös osittainen etätyö on mahdollista ja harjoittelija saa kaikki työhön tarvittavat välineet lehdeltä.

Harjoitteluajan palkka on 1564,80 e/kk. Huomioithan, että harjoittelupaikan saamisen edellytyksenä on, että sinulla on käytössäsi korkeakoulun myöntämä harjoittelutuki.

Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja ansioluettelosi sähköpostilla osoitteeseen . Halutessasi voit liittää mukaan 1–3 aiempaa työnäytettä (esimerkiksi kirjoitettu juttu, video tai taittotyö). 

Hakuaika alkaa maanantaina 12.2.2024 ja päättyy sunnuntaina 25.2.2024 klo 23.59. Hakuajan jälkeen lähetettyjä hakemuksia ei käsitellä. Haastatteluajankohdasta ilmoitetaan haastatteluun valituille hakuajan päättymisen jälkeisellä viikolla.

Lisätietoja harjoittelun sisällöstä antaa lehden päätoimittaja Tuuli Heikura, puh. 040 526 7821, . Harjoittelua koskevista käytännön asioista voi kysyä lisää ylioppilaskunnan pääsihteeri Kauko Keskisärkältä p. 0405231822 ()

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) korostaa toiminnassaan moniarvoisuutta ja ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia. Toivomme tehtävään eritaustaisia ja -sukupuolisia hakijoita.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka asiakirjat ovat pääasiallisesti julkisia. Huomioithan, että hakijoiden nimet kirjataan pöytäkirjaan, joka on saatavilla internetissä. Lähetettyjä hakemuksia käsittelevät Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt, ja niitä säilytetään vuoden verran valintapäätöksen tekemisen jälkeen. Valituksi tulleen hakemus liitetään julkisen pöytäkirjan liitteeksi. 

Oulun ylioppilaslehti on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisema, journalistisesti itsenäinen ylioppilaslehti. Lehden sivuilta löydät pilkahduksia opiskelijaelämästä, mielenkiintoisten henkilöiden tarinoita, Oulun yliopistolla tehtävää tiedettä ja opiskelijaa koskettavia ajankohtaisia ilmiöitä. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin vuonna 1961. Verkkolehteä voi lukea osoitteessa oulunylioppilaslehti.fi

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Klassikkoainesta läskistä

Monologinäytelmä LÄSKI saa ensi-iltansa Oulun ylioppilasteatterilla 9. helmikuuta. LÄSKI on Raisa Omaheimon omakohtainen monologi lihavuudesta, yhteiskunnan suhtautumisesta lihavuuteen sekä omasta kehosuhteesta. Se sai ensiesityksensä vuonna 2016. Nyt Elina Kilkun dramatisoimaa tekstiä esitetään ja ohjataan Oulun ylioppilasteatterin konkareiden toimesta, sillä tekijöinä nähdään pitkäaikaiset OYT:läiset Anna-Kaisa Kettunen ja Heidi Maria Huotari.

TEKSTI Sanna Niemi

KUVAT Sanna Niemi

Monologinäytelmä LÄSKI saa ensi-iltansa Oulun ylioppilasteatterilla 9. helmikuuta. LÄSKI on Raisa Omaheimon omakohtainen monologi lihavuudesta, yhteiskunnan suhtautumisesta lihavuuteen sekä omasta kehosuhteesta. Se sai ensiesityksensä vuonna 2016. Monologi käsittelee lihavuutta ja sen ympärillä vellovaa negatiivista ilmapiiriä sekä kertoo läskin omasta kehosuhteesta.

Omaheimo voitti monologillaan Vasemmistonaisten Pro feminismi -palkinnon vuonna 2016. Teos herätti paljon keskustelua ja toi lihavien äänen kuuluviin. Nyt Elina Kilkun dramatisoimaa tekstiä esitetään ja ohjataan Oulun ylioppilasteatterin konkareiden toimesta, sillä tekijöinä nähdään pitkäaikaiset OYT:läiset Anna-Kaisa Kettunen ja Heidi Maria Huotari.

Esitys on tuotu Valveelle intensiivisenä kokonaisuutena, jossa on ainesta klassikoksi. “Toivottavasti tulevaisuudessa esityksessä esiintyvät tilanteet eivät enää päde ja teoksen tapahtumia katsotaan kauhulla”, kertoo monologin ohjannut Huotari. 

Läski, rasvainen monologi lihavuudesta on nyt ensimmäistä kertaa lavalla muiden esittämänä. ”Olen tosi iloinen ja onnellinen, että näinkin provosoiva ja mielipiteitä herättävä teos jatkaa elämää”, kertoo Omaheimo.

Omaheimolle alkuperäisen monologin kehittely lähti liikkeelle tilanteesta, kun hän kertoi ystävälleen Elina Kilkulle kaljalla käynnin yhteydessä kuulemastaan ”Saatanan läski!” huutelusta. Ystävästä, joka lopulta toimi myös esityksen ohjaajana, huutelu oli järkyttävää. Omaheimo taas piti tilannetta aivan tavallisena. Oli arkinen asia, että joku satunnainen henkilö toimii näin. Lihavuus oli aihe, jota hän halusi tutkia lisää omakohtaisten kokemusten kautta. 

Ylioppilasteatterin esityksen päähenkilö on teatterin moniosaaja Anna-Kaisa Kettunen. Hän tunnistaa aihepiirin kokemukset myös omalla kohdallaan.

Kettunen luki Omaheimon vuonna 2022 julkaistun kirjan Ratkaisuja läskeille, joka käsittelee läskifobiaa ja lihavien kohtaamia ongelmia muun muassa terveydenhuollossa, jossa hoidoksi vaivaan kuin vaivaan tarjotaan vain laihduttamista. 

Kuvassa Anna-Kaisa Kettunen. Kuva Juuso Haarala.

Omaheimon teos kolahti Kettuselle henkilökohtaisesti. Elämä lihavana ja sen kautta tulleet epäkohdat ovat tulleet vastaan omassa elämässä monissa tilanteissa. Kettunen tutustui myös Omaheimon Läski-monologiin ja ehdotti sen esittämistä Ylioppilasteatterissa.

Huotari ja Kettunen ovat työskennelleet pitkään yhdessä teatterin parissa. Yhteistyö molemmille tärkeän aiheen parissa on ollut loistavaa. Intensiivisessä teoksessa toimivat kemiat ohjaajan ja näyttelijän välillä ovatkin tärkeässä roolissa. 

Huotarin (vas.) ja Kettusen (oik.) mukaan intensiivisessä teoksessa toimivat kemiat ohjaajan ja näyttelijän välillä ovat tärkeässä roolissa.

Monologista on rakennettu monipuolinen tunnin kokonaisuus, jossa tempo ja tyyli vaihtelevat. Lavalla voi nähdä mustan huumorin Stand uppia, päiväkirjamaista, modernia sekä perinteistä tulkintaa. Huotari on toiminut ohjaajana yleisön silminä ja kertoo että esityksessä tapahtuu paljon puheen ympärillä. 

Monologin riskinä voi olla yleisön kiinnostuksen lopahtaminen esiintyjään, mutta Huotarin mukaan tässä esityksessä ei ole sitä vaaraa. Hän on intohimoinen monologin harrastaja ja kokee, että teos on onnistunut esimerkki tässä herkullisessa ja hieman vaarallisessa taiteenlajissa.

Teos on yhteiskunnallisesti kantaaottava. Monologi etenee kohti itsensä hyväksymistä ja raadollisuudesta huolimatta se on lohdullinen. Et ole yksin.

LÄSKI ensi-ilta: 9.2.2024 klo 19 Kulttuuritalo Valveella.  Liput 15/10 € Valve ja Ticketmaster. Ikäsuositus +13. Lisätietoa ja esitysajat Oulun Ylioppilasteatterin verkkosivuilta.

Sanna Niemi

Olen muutaman mutkan kautta Ouluun päätynyt journalismin opiskelija. Kahvilat, kulttuuri, ihmiset, erilaiset urheilulajit sekä reissut iskee ja inspiroi tällä hetkellä.

Lue lisää:

Terwaspeksi vie aikamatkalle keskiaikaan – speksi itse lähtee esitysmatkalle kaikkiin lääkiskaupunkeihin

Oulun lääkäri- ja hammaslääkäriopiskelijoiden Terwaspeksiä on tehty vuodesta 2010 lähtien. Käsikirjoitettua näytelmää, musiikkia ja improvisaatiota yhdistelevät speksinäytökset alkavat helmikuussa ja viimeisen näytöksen ”Omstart!”-huutoja kuullaan maaliskuun puolella. Patinoituneiden runojen painoksi nimetty speksi käy myös kiertueella kaikissa yliopistokaupungeissa, joissa voi opiskella lääketiedettä.

TEKSTI Miia Torro

KUVAT Miia Torro

Tammikuisena tiistai-iltana kulttuuritalo Valveen suurimmassa salissa käy kuhina. Lääketieteen alumnien esittämän Pikispeksin tekijät purkavat oman näytöskautensa tykötarpeita tehdäkseen tilaa saman alan opiskelijoiden speksille. Oulun lääketieteellisen killan jäsenten toteuttaman Terwaspeksin vuoden 2024 näytökset alkavat 10. helmikuuta Pohjankartanon juhlasalissa, ja Valveella on alkamassa esityksen läpimenoharjoitus. Harjoituksiin valmistautuvien tekijöiden keskuudessa tunnelmat ovat innostuneen odottavat, kun aikaa ensi-iltaan on enää muutama viikko.

”On tosi hyvä fiilis! Paljon on tehty ja treenattu ja paljon on valmiina. On jännittävää, kutkuttavaa, ihanaa ja nyt kun on läpimenoharjoitus, niin näkee paremmin tämän hetken kokonaisuuden ja mitä pitää vielä tehdä. Aika kivaa, että esitykset ovat jo niin pian, mutta silti vähän kauhistuttaa”, ohjaaja Paula Kilponen nauraa ennen harjoituksen alkua.

”Joka vuosi tuntuu, että viimeiset viikot ovat sellaisia ’apua apua apua’, mutta kyllä kaikki sitten hoituu. Siihen luottaa, että kaikki valmistuu. Jännittää, mutta hyvällä tavalla”, aiempina vuosina tanssitehtävissä mukana ollut toinen ohjaaja Roosa Rokkanen jatkaa.

Terwaspeksi vie tänä vuonna yleisönsä aikamatkalle 1300-luvulle. Sobottan perhe joutuu pakenemaan kotikylästään välttääkseen joutumasta mustan surman kouriin. Turvapaikka löytyy luostarista, mutta kaikki ei olekaan sitä, miltä ensin näyttää.

”Käsikirjoituksen tekeminen on ollut pitkä prosessi. Se ei ole ihan niin perinteinen tarina ja emme halunneet esimerkiksi romantiikkaa lainkaan. Tiesimme, että on vähän ehkä uhkarohkea päätös sitoa lääketiedettä mukaan juoneen, mutta halusimme tuoda tällaisen keskiaikaisen parantolakulttuurin speksiin”, kuvailee Maija Pitkänen, joka on tehnyt käsikirjoituksen yhdessä Ella Karjalaisen kanssa.

Patinoituneiden runojen painon työryhmässä on mukana noin satakunta opiskelijaa, joista monella on kokemusta speksin tekemisestä ennestään. Tuottajan tehtävät Joni Karlbomin kanssa jakava Lotta Laine on kolmatta vuotta mukana Terwaspeksissä. Lisäksi hänellä on kokemusta Turun speksimaailmasta aiempien opiskelujensa ajalta. 

”En varmaan olisi uskaltanut lähteä tuottajaksi, jos ei olisi ollut jotain hajua speksin tekemisestä. Olen nyt ensimmäistä kertaa tuottajana, niin en toki tiedä vielä kaikkia tehtävän saloja. Pestiä vastaanottaessa tiesin astuvani isoihin saappaisiin ja että tekemistä riittää, mutta varmasti aiemmasta kokemuksesta oli hyötyä”, Laine pohtii.

Joissakin tehtävissä aiempi kokemus on melkeinpä pakollista. Ohjaajat paljastavat, että edeltävän vuoden ohjaajat kysyvät itselleen seuraajia, ja katse kohdistuu usein etenkin kokeneimpien näyttelijöiden joukkoon. Tämän vuoden ohjaajakaksikossa se tarkoittaa Kilposta, joka on aiemmin näytellyt Terwaspekseissä fuksivuodestaan lähtien.

”Ei tätä voisi oikein tehdä, jos ei olisi taustaa speksistä. Tässä tarvitsee tietoa siitä, miten asiat toimivat”, hän sanoo.

”Meillä on hyvä kombo siinä, että Paulalla on kokemusta näyttelemisestä, miten he treenaavat ja mitä pitää ottaa huomioon. Minä olen ollut aiemmin kaksi vuotta tanssivastaavana, niin minulla on näkemystä siitä, miten vastaavan tehtävissä asiat toimivat. Meillä on vastaavien kanssa paljon palavereita ja tiedän, miten niitä asioita hoidetaan ja mitä pitää ennakoida”, Rokkanen kertoo. 

”Täydellinen kombo”, Kilponen tiivistää.

Ohjaajat Paula Kilponen (vas.) ja Roosa Rokkanen (oik.) odottavat jännityksen sekaisin tuntein esitysten alkua.

Pelkästään kokeneiden tekijöiden turvin speksi ei toteudu, ja tänäkin vuonna mukana on ensikertalaisia. Yksi heistä on näyttelijänä lavalle nouseva Joona Valtti, jolle speksit ovat aiemmin tulleet tutuksi katsojana. Aiempaa näyttelijän kokemusta on karttunut lukioaikoina.

”Olen tykännyt katsoa speksejä ja se on vaikuttanut hauskalta hommalta. Ajattelin, että pitääpä heittäytyä mukaan ja että voisin pärjätä näyttelemisessä”, improamisesta pitävä Valtti sanoo.

”Tykkään sellaisista omstarteista, kun jotain tehdään uusiksi ja nautin paljon siitä, että se muuttaa hieman tarinaa. Meillä oli kerran harjoituksissa sellainen, että vuohi osallistuu esitykseen. Muistuttelin siitä seuraavassakin kohtauksessa, joten se tuli osaksi tarinaa”, hän jatkaa.

Joona Valtti on ensimmäistä kertaa mukana speksissä.

Terwaspeksi ei viihdytä vain oululaisia yleisöjä. Näytöskauteen kuuluu myös kiertue, joka kurvaa tänä vuonna neljään eri kaupunkiin 4.-8. maaliskuuta. Esitykset nähdään Kuopiossa, Tampereella, Turussa sekä Helsingissä.

”Tänä vuonna, ehkä jopa ensimmäistä kertaa, Terwaspeksi menee kaikkiin lääkiskaupunkeihin Suomessa. Yleensä on jätetty yksi välistä, mutta varsinkin tuottajat olivat kunnianhimoisia ja halusivat mennä kaikkiin”, Rokkanen kertoo.

”Kiertueviikko on tosi intensiivinen puristus, mutta se tuntuu olevan monille se juttu. Välillä kiertuebussin paikoista ihan kinastellaan, kun kaikki eivät voi lähteä mukaan ja joudumme toisinaan arpomaan, että kuka esimerkiksi lavastajista mahtuu mukaan”, Laine taustoittaa.

Speksiyleisöt ympäri Suomen eivät ole samanlaisia. Ohjaajat kertovat, että kaikissa lääkiskaupungeissa on aina omat juttunsa ja omanlaisensa omstart-kulttuurit. Saman ovat huomanneet myös tuottaja ja käsikirjoittaja.

”Vuosi, pari sitten Turussa tuli todella pitkiä ja spesifejä pyyntöjä omstarteissa, mitä ei ehkä tähän mennessä ole muissa kaupungeissa nähty. On hyvin paljon sävyeroja yleisöissä”, Laine kuvailee.

”Minusta tuntuu, että oululaisilla ja kuopiolaisilla on hyvin samanlainen huumorintaju”, Pitkänen puolestaan tuumaa.

Kun takana on jo useita Terwaspeksejä, on sekä speksin että kiertueen tekemisen haasteet ja kuluttavuus tulleet tutuksi. Jotain erityistä taikaa spekseissä kuitenkin täytyy olla, kun monet haluavat lähteä vuosi vuoden jälkeen mukaan tekemään jälleen uutta tarinaa.

”Porukka, yhteishenki, speksihenki. Ei ole toista samanlaista, se on ihanaa. Speksissä kaikki vuosikurssit kohtaavat toisensa ja tutustuu paljon uusiin tyyppeihin, joihin ei välttämättä muualla lääkispiireissä törmää. Ja pöhinä on ihan huikea”, aiempina vuosina lavastus- ja tuotantotiimeissä ollut Pitkänen kehuu speksintunnelmaa.

Ohjaajat sanovat nauraen, että joka vuosi speksin päätyttyä he ovat aikoneet olla lähtemättä enää seuraavana vuonna uudelleen, mutta silti ovat päätyneet osaksi speksin tuotantoa.

”Kyllä se antaa enemmän kuin ottaa. Siinä on niin paljon tunteita ja jännitystä sekä sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Miten opiskelijaryhmä pystyy tekemään tällaisen produktion, niin onhan se tosi siistiä”, Kilponen hehkuttaa.

”Me konkreettisesti tuotetaan jotain, mitä ihmiset tulevat katsomaan ja kaikki on niin hyviä tyyppejä. On niin kivaa tässä porukassa, se on se, mikä vetää”, Rokkanen komppaa.

Terwaspeksin esityspäivät ja lippukaupan löydät Terwaspeksin sivuilta.

Miia Torro

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija. Tiedeviestinnän opiskelija, joka erästä kotimaista artistia siteeraten on aikuinen, mutta omalla tyylillä.

Lue lisää: