Seitsemän haki Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäseneksi

Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäseneksi kaudelle 2018–2019 haki seitsemän henkilöä. Hakuaikaan päättymiseen 3.10. mennessä hakemuksensa jättivät Jonne Kettunen, Miina-Anniina Heiskanen, Antero Metso, Kalle Parviainen, Sallamari Tolonen, Jussi Vaara ja Pauli Väisänen. Nyt päättyvällä kaudella opiskelijäseniä olivat Jonne Kettunen ja Pauli Väisänen. Yliopiston hallitus on yliopistolain mukaan yliopiston ylin päätöksentekoelin. Yliopiston hallitus päättää muun muassa yliopiston strategiasta, budjetista sekä […]

Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäseneksi kaudelle 2018–2019 haki seitsemän henkilöä.

Hakuaikaan päättymiseen 3.10. mennessä hakemuksensa jättivät Jonne Kettunen, Miina-Anniina Heiskanen, Antero Metso, Kalle Parviainen, Sallamari Tolonen, Jussi Vaara ja Pauli Väisänen. Nyt päättyvällä kaudella opiskelijäseniä olivat Jonne Kettunen ja Pauli Väisänen.

Yliopiston hallitus on yliopistolain mukaan yliopiston ylin päätöksentekoelin. Yliopiston hallitus päättää muun muassa yliopiston strategiasta, budjetista sekä periaatteista, joilla rahaa jaetaan tiedekunnille.

Opiskelijajäseniä valitaan kaksi. Yliopiston hallituksen opiskelijajäsenillä ei ole varajäseniä.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan johtosäännön opiskelijaedustajien 4 §:n mukaan yliopistokollegion ja yliopiston hallituksen opiskelijaedustajat nimeää edustajisto.

Hakijoille järjestetään avoin haastattelutilaisuus OYY:n edustajiston kokouksen yhteydessä tiistaina 10.10.2017. Opiskelijajäsenet valitaan edustajiston kokouksessa tiistaina 31.10.2017.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Tuntuuko tuhansien opiskelijoiden keskellä yksinäiseltä? Oma paikka voi löytyä järjestöstä

Vaikka yliopistoon on tultu opiskelemaan, opiskeluvuosista voi saada opintopisteiden ohella irti paljon muutakin. Parhaassa tapauksessa omasta opiskeluyhteisöstä voi tulla kuin toinen perhe, kirjoittaa Asta Salomaa.

Opiskeltuani viisi vuotta musiikkikasvatusta Oulun yliopistossa olen oppinut alastani paljon. Mutta mitä muuta minulle on jäänyt käteen opiskeluajoiltani? Ainakin ystäviä ja vahva yhteenkuuluvuuden tunne. 

Itse opiskelutyön lisäksi opiskeluaika on loistavaa aikaa sitoa ystävyys- ja kaverisuhteita tiedeyhteisön sisällä ja hankkia kokemuksia, joista tulevaisuuden muistot syntyvät. 

Oman paikan löytäminen on tärkeää opiskelun etenemisen ja mielekkyyden kannalta. Se voi kuitenkin olla vaikeaa, jopa ahdistavaa yli 11 000 opiskelijan korkeakoulussa: kuinka näin ison ihmismäärän keskellä voisi tuntea itsensä osaksi yhteisöä? Vuonna 2016 YTHS:n toteuttaman korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan 22 prosenttia opiskelijoista ei tunnekaan kuuluvansa mihinkään opiskeluun liittyvään ryhmään.

Olen itse erittäin pienen tutkinto-ohjelman, musiikkikasvatuksen koulutuksen kasvatti. Kanssaopiskelijoista ja musiikkikasvatuksen opettajista tuli heti opintojeni alussa minulle kuin perhe. Yhteisössäni välitettiin toisista ja kannustettiin vaikeinakin hetkinä. Jos joskus ei ilmestynyt luennolle, joku opiskeluperheestäni muisti kysellä aina perään. Tämä edisti opintojeni etenemistä ja paransi opiskelumotivaatiotani.

Ryhmäytymistä ei kuitenkaan tapahdu kaikilla automaattisesti, ja se voi olla vaikeaa varsinkin tutkinto-ohjelmissa, joiden vuosikurssit ovat suuria. Siksi ainejärjestöillä on tärkeä rooli tilaisuuksien tarjoamisessa opiskelijoille merkityksellisten suhteiden ja kokemuksien luomiseen.

 

Omalta tuntuvaa yhteisöä ei aina löydä saman alan opiskelijoiden keskuudesta – kotoisalta tuntuvan ryhmän voi tarjota myös esimerkiksi jokin yliopistolla toimivista harrastejärjestöistä. Harrastejärjestöt tarjoavat aktiviteetteja, jotka tasapainottavat opiskelua ja voivat siinä sivussa myös kehittää opiskelutaitoja. Kokeile rohkeasti sinulle uusia harrastuksia, sillä voit löytää oman yhteisösi myös yllättävästä paikasta.

Osallistuin Teekkaritorvien toimintaan toimimalla laulajana parin vuoden ajan laulajana yhdessä heidän projektissaan. Olin aluksi ennakkoluuloinen yhteenkuuluvuuden syntymisen suhteen, enhän ole teekkari enkä torvisoittaja. (Minulle myöhemmin selvisi, että nimestään huolimatta Teekkaritorvissa soittavan ei tarvitse olla teekkari.)

Saamani vastaanotto oli kuitenkin erittäin lämmin. Teekkaritorvien toiminnassa näin sitä samaa perhemäistä yhteisöllisyyttä, mitä itse olin kokenut oman alani opiskelijoiden keskuudessa. En voi kuin nostaa hattua kaikille ylioppilaskunnan harrastejärjestöille hienon ja pitkäjänteisen yhteisöllisyyden toteuttamisesta!

Toki asiassa riittää vielä tehtävää. Erityisesti toivoisin, että kansainvälisillä opiskelijoilla olisi todellinen mahdollisuus osallistua järjestöjen toimintaan. ISB-kyselyn mukaan moni kansainvälinen opiskelija kokee tutustumisen suomalaisiin opiskelijoihin olevan vaikeaa. Tähän aine- ja harrastejärjestöt voivat helposti vaikuttaa omalla toiminnallaan: viestikää rohkeasti englanniksi, tehkää tempauksia ja projekteja, joiden kautta myös kansainväliset opiskelijat löytävät toimintanne.

 

Meillä opiskelijoilla on paljon muutakin yhteistä kuin se, että suoritamme opintojamme samojen seinien sisällä. Yli 11 000 ihmisen ympäröimänä saattaa ymmärrettävästi tuntea itsensä välillä yksinäiseksi.

Onneksi isostakin joukosta voi silti löytää seuraa, jonka kanssa luoda muistoja, jotka kestävät paljon opiskeluvuosia kauemmin.

Asta Salomaa

Syntyjään helsinkiläinen, sittemmin oululaistunut Oulun yliopiston ylioppilaskunnan tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntija. Muusikko ja ännännen vuoden musiikkikasvatuksen opiskelija.

Lue lisää:

Viikon 40 Tiedekysymys: Milloin ruska on kaikista kauneimmillaan?

Tämän viikon tiedekysyjä haluaa tietää, milloin ruska on parhaimmillaan ja milloin ruska on ohitse.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Anni Hyypiö

Syksyyn kuuluu oleellisesti ruska, jolloin koivujen ja muiden lehtipuiden lehdet muuttuvat vihreistä keltaisiksi tai punaisiksi, ja siitä pikku hiljaa ruskeiksi.

Milloin ruska on kaikista parhaimmillaan, ja miten pitkään ruska kestää?

Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan yliopistotutkija Kari Taulavuoren mukaan ruska johtuu lehtivihreän hajoamisesta. Eri puut saavuttavat ruskan eri aikaan: esimerkiksi koivunlehtien värjäytyminen vihreästä keltaiseksi kestää noin kahdesta kolmeen viikkoa. Myös puun eri osat saattavat vaihtaa väriä asteittain. Taulavuori kertoo lehtien voivan kellastua myös mosaiikkimaisen laikkuisesti, kuten ne ovat tänä syksynä tehneet.

Lisäksi viileä ja aurinkoinen sää on otollisin ruskan leviämiselle, jolloin se on myös näyttävämpi.

”On paljon puhuttu myytti, että pakkanen edesauttaisi ruskaantumista. Kumotaan se siis, sillä ei tule ruskaa pakkasella”, Taulavuori  huomauttaa.

Taulavuoren mukaan auringon valo hajottaa lehtivihreän ja viileässä säässä uutta vihreää ei synny entsyymitoimintojen hidastuttua ja lakattua. Taulavuori esittää toisenkin myytin kumoamista, jonka mukaan syksyn pimeys olisi ruskan takana.

Taulavuori lisää ruskan huipun vaihtelevan Metsäntutkimuslaitoksen pitkäaikaistietojen perusteella muutamia päiviä suuntaan ja toiseen säätekijöiden vuoksi. Ruska alkaa pohjoisessa etelää aiemmin.

”Joka vuosi ruskaa ei edes kunnolla tule, jos ruostesienet ehtivät ruskistaa lehdet ennen aikojaan. Nyrkkisääntönä voidaan ajatella, että ruska on parhaimmillaan kuivana, viileänä ja aurinkoisena syksynä.”

Milloin ruska sitten on ohi, eli lehdet ovat kuolleet?

Taulavuori kertoo lehtien olevan kuolleita silloin, kun niiden elintoiminta lakkaa pysyvästi. Toinen juttu hänen mukaansa on, kuoleeko lehti puussa vai maassa, sillä myrsky voi repiä henkitoreissaan olevan lehden puusta, ja silloin lehden exitus tapahtuu vasta maassa.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

 

Muokattu 6.10.2017 kello 12.25: Täsmennetty jutun otsikkoa. 

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Oulun yliopistolla järjestetään marraskuussa hyväntekeväisyystanssiaiset

Oulun yliopistolla tanssitaan marraskuussa hyvän asian puolesta. Lauantaina 18.11. Linnanmaalla Saalastinsalissa järjestetään konserttitanssiaiset, joiden tuotot luovutetaan Hope – Yhdessä ja Yhteisesti Oulu ry:lle. Yhdistys auttaa lapsiperheitä vaate- ja tarvikelahjoituksin ja tukee lasten ja nuorten harrastamista. Tanssiaisillassa esiintyvät Oulun yliopiston kamariorkesteri, puhallinorkesteri Viventi, Tervakaupungin puhaltajat, ONMKY:n puhallinyhtye Vaskiveikot sekä tilaisuutta varten koottu puhallincombo. Illan laulusolisteja ovat Jouni Kokkoniemi sekä Sini […]

Oulun yliopistolla tanssitaan marraskuussa hyvän asian puolesta.

Lauantaina 18.11. Linnanmaalla Saalastinsalissa järjestetään konserttitanssiaiset, joiden tuotot luovutetaan Hope – Yhdessä ja Yhteisesti Oulu ry:lle. Yhdistys auttaa lapsiperheitä vaate- ja tarvikelahjoituksin ja tukee lasten ja nuorten harrastamista.

Tanssiaisillassa esiintyvät Oulun yliopiston kamariorkesteri, puhallinorkesteri Viventi, Tervakaupungin puhaltajat, ONMKY:n puhallinyhtye Vaskiveikot sekä tilaisuutta varten koottu puhallincombo. Illan laulusolisteja ovat Jouni Kokkoniemi sekä Sini Mäki (os. Alatalo) ja Juho Schroderus. Tapahtuman juontaa Tuukka Myllymäki.

Tanssiaiset alkavat kello 19 ja päättyvät kello 23.

Konserttitanssiaisten ohjelmisto koostuu eri vuosikymmenten tunnetuista tanssikappaleista. Yleisö pääsee illan aikana tanssimaan muun muassa valssia, tangoa, humppaa ja foxia. Illalle ei ole asetettu erityistä pukukoodia, mutta järjestäjien mukaan juhlava pukeutuminen on suotavaa.

Liput maksavat 25 euroa (pelkkä tanssiaislippu) ja 40 euroa (tanssiaislippu buffetiltapalalla). Lippuja voi ostaa ennakkoon kaikista Oulu10-palvelupisteistä sekä tanssiaisissa mukana olevien orkestereiden soittajilta.

Tanssiaiset ovat osa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden ohjelmaa. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Vuolle, Oulu-opisto, ONMKY, Oulun yliopisto, Oulun seurakunnat ja Oulun konservatorio.

 

Muokattu 6.10.2017 kello 9:31: Lisätty tieto tapahtuman juontajasta.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

”Teekkaritehtävä oli virhearvio”

Yksi Humanistisen Killan fuksipassin tehtävistä on ottaa yhteiskuva pelkkään teekkarilakkiin pukeutuneen teekkarin kanssa. Oletettavasti pilke silmäkulmassa laadittua tehtävää on pidetty ajattelemattomana ja osin ahdistavanakin.

TEKSTI Pekka Ohtokangas

KUVAT Anni Hyypiö

Oululaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa kohistiin syyskuussa humanistien fuksipassin tehtävästä ottaa yhteiskuva ainoastaan teekkarilakkiin sonnustautuneen teekkarin kanssa.

Oletettavasti pilke silmäkulmassa laadittua tehtävää pidetään ajattelemattomana ja osin ahdistavanakin.

Oulun yliopiston Humanistinen Kilta reagoi saamaansa palautteeseen heti, ja pahoitteli virhearviotaan Facebook-päivityksessä.

 

Oulun yliopiston Humanistisen Killan puheenjohtaja Katri Kiurujoki, miten kohu sai alkunsa?

”Jodelissa aiheesta puhuttiin aika paljon, ja jonkin verran sähköpostiakin tuli aiheesta. En tiedä miten tehtävä nyt hoksattiin, joku vaan tänä vuonna kiinnitti siihen huomiota. Tehtävä on ollut passissa niin kauan, kuin koko fuksipassi on ollut olemassa, eli useamman vuoden. Tämä hallitus ei siis laatinut tehtävää.

Hyvä, että joku siitä huomautti, kun se oli ihmisten mielestä ongelmallinen. Me hallituksessakin todettiin se ongelmalliseksi, sitten kun asiaa tarkemmin mietittiin. Ikävä kyllä emme ajatelleet sitä silloin, kun passia tehtiin!”

 

Miten asian kanssa toimittiin?

”Reagoimme palautteeseen ja myönnettiin, että oltiin tehty virhe. Tehtiin kaikki voitavamme. Kun passi on painettu, niin sitä ei tietenkään voi nyt poistaa, mutta tehtävästä ei saa pisteitä ja olemme infonneet fukseja, ettei tehtävää saa tehdä. Seuraava hallitus varmaan poistaa tehtävän passista.”

 

Oulun Teekkariyhdistyksen puheenjohtaja Oula Virtanen, miten teekkarit ovat tehtävään suhtautuneet?

”Suurin osa jäsenistöstä on suhtautunut tehtävään huumorilla ja osa on jopa osallistunutkin pyydettäessä tehtävän suoritukseen. Kuitenkin osalle tehtävän olemassaolo on tuntunut selkeästi epämiellyttävältä.”

 

Mikä tehtävässä meni mönkään?

”Oletettavasti tehtävä oli tehty pilke silmäkulmassa ja hyvässä hengessä suoritettavaksi niin, että kuvattavalta pyydetään aina lupa. Tehtävänanto kuitenkin jätti auki mahdollisuuden suorittaa tehtävä lupaa kysymättä, mikä aiheutti epämiellyttäviä tuntemuksia monissa.

Osa myös koki toistuvan kuvauksen kohteena olemiseen pyytelyn ahdistavaksi. Lisäksi kohdassa ei oltu huomioitu kuvien taipumusta lähteä leviämään hallitsemattomasti muun muassa Whatsapp-ryhmien ja muiden palveluiden kautta, mikä voisi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa suurta harmia kuvatulle ja jopa kuvaajalle. Humanistinen Kilta kuitenkin hoiti asian todella nopeasti ja asiallisesti.”

 

Miten yleisesti suhtaudutte jäsenistöä nöyryyttäviin fuksipassitehtäviin?

”Yleisesti teekkareilta löytyy kyllä huumorintajua, mutta luonnollisestikaan epämukavia tai loukkaavia tilanteita aiheuttavista tehtävistä ei pidetä, eikä niitä omassakaan fuksipassissamme suvaita.”

 

Muokattu 3.10.2017 kello 15.50: Korjattu Katri Kiurujoen sukunimi.

Pekka Ohtokangas

Pekka Ohtokangas on oululainen muusikko, toimittaja ja opiskelija, samassa pehmeässä paketissa.

Lue lisää:

Vakituinen työsuhde on sitoutumiskammoisen kauhistus

Tunnetko tarvetta vaihtaa työpaikkaa kuin paitaa? Vika ei välttämättä ole työssäsi, kirjoittaa Kaisa Vainio.

Olen kirjoittanut aiemmissa kolumneissani valmistumispeloista, ammatillisesta kypsymisestä sekä työharjoittelun annista. Näiden kokemusten jälkeen kohtasin vielä uuden kriisin: itse työelämän.

Kaikki meni aluksi esimerkillisesti: ilmoittauduin työttömäksi, hain työpaikkaa, sain töitä. Työssä lupailtiin jo mahdollisuuksia jatkuvuuteen. Tästä seurasi kuitenkin odottamaton ongelma – puhdas pakokauhu.

Mielessäni alkoi pyöriä ikäviä kysymyksiä jo ennen ensimmäistä työpäivää: Onko tämä nyt sitä mitä todella haluan? Mitä minä oikeastaan haluan? Voiko minun varalleni olla sittenkin jotakin vielä parempaa ja mielenkiintoisempaa kuin tämä?

 

Pakokauhun sekaista reaktiotani voi verrata parisuhteiden sitoutumiskammoon.

Naistenlehtien keittiöpsykologiset artikkelit kuvaavat tunnetta seuraavasti: Sitoutumiskammoinen katkaisee suhteen ennen kuin se alkaa muuttua vakavaksi. Hän tuntee olonsa ahdistuneeksi ja vangituksi. Taustalla voi olla esimerkiksi pelkoa muutoksesta tai elämänhallinnan menetyksestä.

Yhtenä syynä sitoutumiskammoon voivat olla myös edellisten suhteiden aiheuttamat traumat. Ehkä pitkä historia pätkä- ja projektitöissä on jo tehnyt minusta sitoutumiseen kykenemättömän yksilön?

 

Samassa oravanpyörässä pyöriminen päivästä toiseen ei ole välttämättä erityisen hohdokasta. Projektitöissä kuvio on toinen, on helppo innostua ja omistautua projektille, samoin ajautua lopulta uupumukseen ja kyllästyä. Lopulta on helpottavaa jättää työ taakseen, yhtä kokemusta rikkaampana.

Uudessa työssä kaikki on jälleen uutta ja jännittävää, oppiminen nopeaa, ainakin siihen saakka että taas väsyy tai kyllästyy.

Mutta mitä jos mieli tekee vaihtaa työpaikkaa jo työsuhteen alussa? Voiko työnhakuun jäädä koukkuun? Jatkuva työnhaku voi olla ansa kunnianhimoiselle ihmiselle. Huomaan itsessäni ajoittaisia impulsseja: Kelpaisinkohan tuohonkin avoinna olevaan paikkaan?

Järki sanoo, että kivaa työpaikkaa ei vaihdeta heti toiseen uteliaisuuden takia: pitää hankkia kokemusta, syventyä, kehittyä! Levoton mieli haluaa silti hyppiä paikasta ja tehtävästä toiseen. Sitoutumiskammoinen on kuulemma usein “paatunut multitaskaaja”. Tämän piirteen tunnistan itsessänikin. 

Naistenlehtien terapeutit neuvovat lääkkeeksi sitoutumiskammoon monenlaisia lähestymistapoja, harva niistä tuntuu työelämään sopivalta. En tunnista itsestäni kuvailtuja arvottomuuden tunteita tai pelimiehen elkeitä. Helpottavaa on kuitenkin huomata, että epävarmuus tulevasta on normaalia.

Uuteen (työ)suhteeseen kuuluu jännitystä ja innostusta – tunteita, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin ahdistus. Lopulta vain minusta riippuu, annanko pelon hallita ratkaisujani.

 

Nyt on vain pysyttävä rauhallisena. Asioiden laittaminen oikeaan perspektiiviin auttaa: Minun ei tarvitse luopua muista unelmistani, vaan tämä voi viedä kohti niitä. Sitoutuminen yhteen asiaan ei myöskään tarkoita vankilaa.

Paras neuvo tuli lopulta ystävän suusta: “Ei tämän tarvitse olla elämäsi rakkaus, mutta et saa koskaan tietää sitä, jos et katso tarpeeksi pitkälle.“

Niin se on, vain ottamalla riskin voi saavuttaa jotain: niin työssä kuin rakkaudessakin. Pelko pois, katsotaan mihin tämä johtaa!

Kaisa Vainio

Syksyllä 2016 filosofian maisteriksi valmistunut kulttuuriantropologi, Venäjä-asiantuntija, museotäti, projektiosaaja ja toimittaja. Kymmenen vuotta kestänyt opintopolku on ollut pitkä ja kiemurainen. Tuloksena on monialaosaaja – vai sittenkin ”huuhaahumanisti”? Twitter: @KaisaK_Vainio

Lue lisää: