Jokaisella saisi olla oma haltiakummi

Kaisa Vainion mukaan on utopistista olettaa jokaisen nuoren osaajan pääsevän uransa alkuun pelkästään omin avuin. Kokeneemmilla ammattilaisilla voi olla nuorelle paljon annettavaa: henkistä tukea, näkemystä, verkostoja ja tietotaitoa.

Kolumni  | 

Teksti Kaisa Vainio

Ei herttaisuus yksin riitä, eivätkä taivaan antamat lahjatkaan, ellei hänellä ole kummisetiä ja tätejä”, kirjoitti Charles Perrault Hanhiemon tarinoiden Tuhkimon moraalisena opetuksena vuonna 1697.

Sanoma on ajankohtainen vielä 320 vuotta myöhemmin: Ilman suhteita ja suojelijoita ei taitavinkaan yksilö pääse elämässä kovin pitkälle. Vaikka yhteiskunnassamme korostetaan individualismia ja oman onnensa seppyyttä, harva nuori asiantuntija ja ammattilainen oikeasti pääsee alkuun aivan yksin.

Viime vuonna Oulussa käynnistettiin Suomen Mentoreiden pilottihanke, jossa etsittiin mentoreita valmistuville korkeakoulutetuille jotka hakevat paikkaansa työelämässä. Olin yksin urasuunnitelmien kanssa ja luottamus omiin kykyihin oli vähissä. Lähestyin hanketta sekavalla hakemuksella, missä summasin pääni sisäistä sekamelskaa ja ammatillisia harhailujani. Ennen kaikkea kaipasin apua selkiyttääkseni visiota siitä, mihin suuntaan lähteä uraa tehdessä.

Sitten elämääni ilmestyi energiaa puhkuva ja kokenut konkari puhaltamaan uusia ajatuksia sekavaan päähäni. Mentori oli positiivinen valmentaja, turvallinen työelämää nähnyt aikuinen. Sain puhua sekavat ajatukset ulos ja pallotella niitä hänen kanssaan. Hän uskoi kykyihini ja sai minutkin uskomaan niihin. Hän auttoi minua löytämään itsestäni sen ”hyvän tyypin” ja rautaisen ammattilaisen joka pärjää työelämässä.

Hyvä, mahtavaa! Sulla on hyvä tatsi. Sullahan on jo kaikki suunnitelmat, sen kun teet ne!

En saanut pelkäämääni saarnaa siitä, kuinka minun pitäisi keskittyä yhteen asiaan tai päättää mitä elämältä haluan. ”Ai miksi pitäisi? Määkin aina teen ihan kaikkea sekaisin, kaikkea mikä kiinnostaa. Nytkin mulla on työ ja firma ja vapaaehtoisprojekteja ja sitten järjestämäni startup- ja innovaatiotapahtumat kuten Polar Bear Pitching ja PrintoCent InnoFest.

Olin aivan hölmistynyt. Edessäni oli elävä ja uskottava esimerkki innostavan monipuolisesta työurasta. Sellaisesta, joka voi olla minullekin mahdollinen.

Se gradu vaan alta pois ja pakettiin, elämä odottaa jo sua”. Pitkästä aikaa joku kertoi, että valmistunutta ei odotakaan työttömyyden tuoma epätoivo, vaan elämä täynnä mielenkiintoisia mahdollisuuksia

Työelämän kynnyksellä tai murroskohdissa ei välttämättä tarvitse seistä yksin. On hyvä myöntää että me kaikki tarvitsemme toisinaan tukea ja että voimme oppia paljon meitä kokeneemmilta. Mentoria, henkistä tukea tai neuvoa voi itsekin etsiä kollegoista, ystävistä, sukulaisista tai ammattilaisten verkostoista.

Haltiakummi tai mentori voi auttaa hiomaan itsestämme esiin sen edustavimman puolen. Tuhkimo hurmasi prinssinsä ihan itse ja niin on meidänkin tehtävä.

Mutta ilman haltiakummiaan olisi hän kenties tehnyt hanttihommia lopun ikänsä.

Julkaistu 12.5.2017

Kaisa Vainio

Syksyllä 2016 filosofian maisteriksi valmistunut kulttuuriantropologi, Venäjä-asiantuntija, museotäti, projektiosaaja ja toimittaja. Kymmenen vuotta kestänyt opintopolku on ollut pitkä ja kiemurainen. Tuloksena on monialaosaaja – vai sittenkin ”huuhaahumanisti”? Twitter: @KaisaK_Vainio

Lue seuraavaksi

Onnittelut, löysit juuri uuden harrastuksen

Iikka Kivi

Kolumni

31.1.2019

Jenny Kangasvuo kannustaa hankkimaan voimavaroja tyhjäkäynnistä – “Monilla on syyllisyyden tunne tekemättömyydestä”

Mirko Siikaluoma

Alumnilta oppia

28.1.2019

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821