Tekijä: Iida Putkonen

Oulun yliopiston kampus jakautuu keskustakampuksen myötä kolmelle kampukselle, yliopiston rehtori Jouko Niinimäki kertoi lehdelle 5.11. julkaistussa podcastissa. Mitä kuuluu kampus -podcastin ensimmäinen jakso käsittelee yliopiston keskustakampussuunnittelua. Read this in English!

Jatkossa yliopisto toimii Linnanmaalla, Kontinkankaalla ja Raksilassa. Linnanmaan alueen ja kampuksen kehittäminen yliopiston toimesta jatkuu yhä keskustakampuksen rakentamisen jälkeen. Keskustan kampukselle ei ole tarkoitus muuttaa kaikkia tiedekuntia tai opetusta. Esimerkiksi laboratoriotilat ja muut raskaat opetustilat jäävät Linnanmaalle.

Koko haastattelu on nyt saatavilla podcast-palveluissa sekä tekstiversiona alla.

Mitä kuuluu kampus -podcast jakso 1.

Iina Tauriainen: Tervetuloa Mitä kuuluu kampus -podcastin pariin. Kyseessä on siis Oulun ylioppilaslehden podcast, jossa käsitellään erilaisia korkeakoulun aiheita, ilmiöitä ja ihmisiä. Minä olen Iina ja tässä jaksossa me syvennymme yliopiston keskustakampushankkeeseen.

Kuka olisikaan parempi henkilö kertomaan meille asiasta lisää kuin Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki, tervetuloa!

Jouko Niinimäki: Kiitos.

Iina: Jos joku kuulijoista on ehtinyt missata, että mikä ihmeen keskustakampushanke, niin haluaisitko avata lyhyesti tähän alkuun?

Niinimäki: No keskustakampushanke nousi hallituksessa esille tuossa runsas vuosi sitten, kun ruvettiin pohtimaan kiinteistöstrategiaa ja havahdutti semmoiseen tosiasiaan, että että paikkoja Suomessa korkeakouluihin lisätään kovasti ja samanaikaisesti Pohjois-Suomen nuorten määrä tippuu nopeasti noin 30% kymmenen vuoden aikana tuossa vuodesta 2027 vuoteen 2037 nimenomaan yliopistoon tulevien ikäluokassa.

Havaittiin semmonen tosiasia, että jos me ei meidän vetovoimalle tehdä mitään, niin sitten se voi tarkoittaa huonoja asioita yliopiston ja toki myös Pohjois-Suomen näkökulmasta.

Niinimäki: Ruvettiin tarkemmin pohtimaan sitä, että mitä opiskelijat itse oikeasti haluaa ja ne opiskelijat, jotka vielä ei opiskele. Tultiin varsin nopeasti semmoiseen johtopäätöksen, että aikaisemmin opiskelijoita on tullut paljon tuolta maaseutumaisista ympäristöistä, mutta yhä enemmän opiskelijat tulee kaupunkimaisista ympäristöistä ja odotukset kohdistuu sitten myöskin sen siihen, että täällä on kaupunki jossa on paljon sosiaalista elämää ja paljon palveluita käytettävissä. Siinä yhteydessä sitten päätettiin, että meidän tulevaisuuden ratkaisu näihin kysymyksiin on keskustakampus.

Iina: Mistä ja miksi tällainen idea tuli vasta nyt mieleen?

Niinimäki: No se on ikiaikainen Oulun yliopiston jonkinnäköinen joidenkin yliopistolaisten haave ja silloin kun aloitin rehtorin työssä 2015 niin melkein ensimmäinen vaatimus mitä silloinen yliopiston neuvottelukunta mulle esitti oli se, että yliopisto on siirrettävä keskustaan.

Toki oon itsekin pitänyt sitten tätä keskustakampusta hyvin suurena muutoksena, vaikka nyt koko Linnanmaa ei ole muuttamassa vaan meillä toki tänne toimintaa jää ja Linnanmaatakin kehitetään, niin oon kuitenkin pitänyt tätä suurena muutoksena, että siirrytään keskustaan, mutta sitten tämmöisen pohdinnan kautta siihen tultiin siihen tulokseen ja nimenomaan juuri siksi, että meidän toimintaympäristöt tämän niinkuin vetovoiman näkökulmasta on muuttunut semmoiseksi, että tarvitaan jotakin uutta.

Iina: Mitä te lähtisitte tavoittelemaan tällaisella keskustakampuksella, mikä on se asia mikä sillä halutaan saavuttaa?

Niinimäki: No me halutaan keskustakampuksella, että kampus on saavutettava: sinne pääsee hyvin helposti junalla, sinne pääsee hyvin helposti bussilla ilman vaihtoa ja sinne päästään pyörällä ympäri kaupunkia. Sitä kautta se on hyvin saavutettava ja siinä mielessä hiilijalanjälki siinä keskustakampuksella varmasti pitkän päälle jää matalammaksi kun täällä, mihin hyvin monet joutuu tulemaan autoilla.

Toisaalta sitten keskustakampus on varmasti ihan uudenlaista oppimisen tilaa, ollaan siirtymässä tämmöseen monipaikkaisuuteen yhä enemmän. Jatkossa Oulun yliopistolla on kolme tämmöistä ikään kuin työn tekemisen piiriä. Yksi on koti, missä tehdään itsenäistä työtä ja toki itsenäistä työtä varten sitten paikkoja tulee edelleenkin olemaan täällä Linnanmaalla ja sitten Kontinkankaalla ja keskustassakin ennen kaikkea niille ketkä ei halua tai pysty tekemään kotona. Sitten on laboratorioita ja kokeellisen työskentelyyn erikoistuneita tiloja, jotka ennen muuta on nyt täällä Linnanmaalla ja Kontinkankaalla. Sitten on tää kolmas elikkä tämmöset yhteisölliseen työskentelyyn erikoistuneet tilat, missä eri tieteenalojen opiskelijat, tutkijat ja opettajat kohtaa, mutta myöskin kansalaiset kohtaa sitten yliopiston.

Niinimäki: Me uskotaan, että tuommoisella keskeisellä sijainnilla me pystytään saamaan samankaltaista toimintaa aikaiseksi siihen luontevasti siihen kampukselle, kun mitä esimerkiksi Helsingin yliopiston tiedekulma tekee siinä ihan ydinkeskustassa. Mä uskon, että se kampus tarjoaa paljon kaikille: opiskelijoille, opettajille, tutkijoille, yhteistyökumppaneille, kansalaisille, että se sen sijainti on niin keskeinen. Ja kun rakennetaan ihan uusi kampus, voidaan lähteä liikkeelle semmoisista visioista mitkä ei ehkä olisi mahdollisia täällä. Kyllä odotan ite tosi kiinnostuneena siitä, että mitä me saadaan aikaan ja tavoitteena on maailmanluokan ratkaisut.

Iina: Kyllä. Kerroitkin jo, että hakemuksia on hyväksytty ja tämä on hyvin ajankohtainen aihe tällä hetkellä. Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Niinimäki: No seuraavaksi meidän täytyy määritellä se, että kuinka paljon sinne muuttaa ihmisiä, kuinka monet opiskelijat tulee siellä sitä aikanaan töitä tekemään. Sitten näihin ihmisiin liittyy sitten erilaiset logistiikkatarpeet: minkälaista tieverkkoa tarvitaan, minkälaista joukkoliikennettä tarvitaan, kuinka paljon parkkipaikkoja tarvitaan. Minkälaisia pyöräpaikkoja tarvitaan, minkälaisia pyöräbaanoja tarvitaan, että nyt meidän täytyy aika nopeasti muuttaa sitten meidän tähän asti varsin yleisesti esitetyt ajatukset varsin konkreettisiksi.

Niinimäki: Ehkä tässä on hyvä mainita tuosta tie- ja liikenneinfrasta, kun lehdissä on niin paljon kirjoitettu että tästä tulee kauheen kallista kuntalaisille. Niin on hyvä mainita, että siihen alueelle on suunnitteilla tapahtuma-areena ja siihen alueelle on suunnitteilla kaks supermarkettia ja sitten yliopisto, niin mä en millään tavalla voi uskoa, että yliopisto on se huippukuorman aiheuttaja, minkä mukaan se tieverkko ja liikenneyhteydet joudutaan rakentamaan, vaan että että yliopisto on sitten mukana käyttämässä semmosta infraa jonka koko ja raskaus tulla määrittelemään sitten muilla perusteilla kuin yliopiston tarpeilla.

Iina: Meidän lehden tekemässä Instagram kyselyssä 64% lehden lukijoista ei kannattanut kampuksen muuttoa. Mitä itse ajattelette, että mitä tahoja muuttaminen hyödyttää kaikkein eniten?

Niinimäki: Muuttaminen hyödyttää kaikkein eniten tietenkin niitä nuoria ketkä sinne tulee aikanaan. Mä ymmärrä hirveen hyvin sen, että tätä suoraviivaisesti ei olla valmiita kannattamaan. Se johtuu varmasti aika paljon siitä, että me ei olla pystytty kertomaan tästä hankkeesta riittävän laajasti ja tarpeeksi. Oma kokemus on ollut hyvin kymmenistä tilaisuuksista, missä oon käyny tässä puhumassa, ollut se että kun kerrotaan ne taustat ja näytetään ne tosiasiat mihin tää päätös perustuu, niin kyllä ihmiset sitten ymmärtää sen, että mistä on kysymys ja sitä kannattaa.

Tietenkin on kun meillä on valtava joukko, meillä on 3000 ihmistä henkilökuntaa ja sitten on opiskelijoita toistakymmentä tuhatta pitkälle, sitten näin suurelle joukolle kattavasti se asian vieminen oli vaikeeta. Onhan tää toki ylioppilaskunnalle esitelty ja semmosille joukoille siellä, mille on pystytty. Mutta ehkä tuossa julkisessa tiedonvälityksessä on ollu aika vaikeata meidän saada viestejä läpi, kun tätä on vastustettu niin ponnekkaasti ja ehkä systemaattisestikin, että ne vastustavat viestit on peittänyt sen meidän informaation alleen, mikä on tullut ja sitten varmaan on niinku yhtenä syynä siihen, että sitä ei kannateta.

Niinimäki: Yliopiston näkökulmasta toivoo, että ne opiskelijat, ketä täällä nyt on, niin ei olis enää sitten kun tämä kampus valmistuu. Varmaan sekin vähentää sitä kannatusta, että nähdään se riski siitä, että siitä on jotakin haittaa Linnanmaan kehittämiselle, mutta sitten kuitenkaan ei päästä itse nauttimaan niistä hyödyistä.

Iina: Pakko kysyä tähän väliin, että miltä se tavallaan tuntuu olla vetämässä näin isoa projektia, joka kuitenkin saa niin ison vastareaktion?

Niinimäki: Mulle se vastareaktio ei ole näyttäytynyt niin kauheen niinku voimakkaana koska sitten siellä missä mä oon nyt asiasta puhumassa ja keskustelemassa, niin siellä se vastaanotto ollut enempi positiivista ja myönteistä ja tässä on myöskin hyvin iso innostunut porukkaa viemässä eteenpäin. Mun mielestä se keskustelu mitä kampuksen ympäriltä on käyty on ollut tavattoman hyödyllistä meille, sekä yliopistolle että tälle kampushankkeelle, että se on se on kyllä ollut tervetullutta. Se keskustelu ois kuitenkin jossakin vaiheessa pakko käydä ja se on hyvä, että sitä on käynyt jo alusta asti.

Iina: Se on ihan totta. Mitäs tällainen yliopiston muutto sitten tarkoittais juuri Linnanmaalle muuttaneelle Oamkille?

Niinimäki: No ei se.. Oamk on ollut tietenkin tietonen tästä asiasta ja on yhdessä heidän kanssa tehty näitä asioita. Mun mielestä ei oo, kun näin Oamkin kanssa lähekkäin toimintaa ja yhteistyötä omassa profiilissa rakennetaan, niin ei varmaan oo millään tavalla liioiteltua ajatella, että myös Oulun ammattikorkeakoulu tulee siellä keskustakampuksella tavalla tai toisella toimimaan yhteistyössä yliopiston kanssa.

Niinimäki: Sitten on tietenkin sanomatta selvää, että ne alat ja ne alueet, mitkä erityisesti on tärkeitä tälle ammattikorkeakouluyhteistyölle ja ne tilat, ne yhteiskäyttötilat mitä meillä on, ne jää tänne Linnanmaalle edelleen. Samaten kuin tutkimuslaitosten kohdalla, että että ei mun mielestä kun puhutaan siitä, että yliopisto oli jotenkin muuttanut strategiaansa niin se ei ehkä pidä paikkaansa.

Se mikä pitää paikkansa, on että yliopisto on muuttanut kiinteistöstrategiaa, mutta yliopisto on muuttanut kiinteistöstrategiaansa siksi että se pystyy noudattamaan sitä omaa strategiaa, elikkä pysymään tämmöisenä suurena korkealaatuisena pohjoisena tiedeyliopistona.

——————————————————————————————–

Iina: Meillä on tässä podcastissa tapana kysyä meidän lehden Instagramissa meidän lukijoita kysymyksiä meidän haastateltaville ja niin tehtiin tässäkin tapauksessa. Kysymyksiähän tuli, koska kiinnostuneita aiheesta on. Me voitaisiin lähteä liikkeelle näistä tilan puutteeseen liittyvistä huolenaiheista. Ensimmäinen kysymys on, että mitä tapahtuu laboratoriotiloille Linnanmaalla? Tulisivatko nekin keskustakampukselle?

Niinimäki: Laboratoriotilat jää Linnanmaalle. Keskustakampus on tämmönen oppimisen ja ja kohtaamisen ja yhteistyön ja kokoustamisen tila. Semmosia raskaita laboratoriotiloja ei ole tarkoitus sinne siirtää.

Iina: Jees. Miten opiskelijoille mahdollistetaan järjestötiloja uudella kampuksella?

Niinimäki: Tämä oli ensimmäinen asia, mitä ylioppilaskunnan kanssa keskusteltiin, että miten kiltatilat on. Ja kyllä me nyt on sitten sitten luvattu, että kiltatilat jatkossakin on. Katsotaan nyt siinä rakennussuunnittelussa, että olisiko meillä mahdollista järjestää tämmösiä samanlaisia hienoja maanalaisia kiltatiloja kun täällä. Kyllä se asia täytyy opiskelijoiden kanssa ja henkilöstön kanssa yhdessä hyvin huolellisesti suunnitella. Kyllä se tarkoittaa sitä, että ne tarkoituksenmukaiset tilat on jatkossakin käytössä.

Iina: No mahtavaa. Siitä tulikin tosiaan kysymys, että onko onko opiskelijoita tarkoitus osallistaa tähän suunnitteluprosessiin.

Niinimäki: Ilman muuta. Tottakai, opiskelijat on hyvin tärkeä sidosryhmä ja tullaan toki osallistamaan meidän opiskelijoita ja sitten pyritään osallistamaan myös lukiolaisia, mitkä on sitten niitä niitä ja ehkä yläasteella ja ketkä on sen ikäsiä että ketkä se tänne tulee, että mitkään ehdotukset on.

Iina: Kyllä. Sitten tuli tällainen historiaan pohjaava kysymys. Eli 40 vuotta sitten nähtiin kiivasta vastustusta, kun yliopisto pala palalta muutti Linnanmaalle. Nyt osin samat henkilöt vastustavat kiivaasti keskustaan muuttoa. Mistä uskot tällaisen mielipiteen muutoksen johtuvan?

Niinimäki: No mun mielestä asioiden vastustaminen on hyvin inhimillistä, että et se että me pystytään siinä samassa vanhassa, niin se on jotakin tuttua ja turvallista, vaikka se ei oliskaan ihan optimaalista. Iso muutos on aina semmonen mikä luo uhkakuvia ja luo tuntematonta ja sen takia on musta hyvin luontevaa, että tämmösissä suurissa hankkeissa on myös niitä ketkä haluaa sitten pysyä kannassaan vaikka ne olis aikanaankin vastustanut sitä edellistä suurta muutosta.

Iina: No joo, olikin puhetta siitä että laboratoriot jää tänne ja on vähän useammalla kampuksella toimintaa. Täällä on mietitty, että pirstaloituuko opiskelijayhteisö nyt kolmelle kampukselle vai siirtyykö koko Linnanmaa Raksilaan?

Niinimäki: Ei koko Linnanmaa missään tapauksessa siirry Raksilaan. Täältä siirtyy osa ja Oulun yliopisto jatkaa sitten Linnanmaan kehittämistä myöskin. Mun mielestä opiskelijoiden pirstaloiminen ei oo tarkoituksenmukaista vaan nyt kun on tutkittu, niin tälläkin hetkellä valtaosa opiskelijoista haluaa asua keskustassa ja opiskelijat haluaa asua kampuksen läheisyydessä, niin tietenkin pohdittavaksi tulee se että, kun keskustakampuksen ajatus on se, että se ei ole vain joitakin tiedekuntia varten vaan se on kaikkien yliopistolaisten yhteinen keskustakampus.

Kysymykseksi tulee se, että millä tavalla me sitten tullaan opintoja järjestämään niin että sitten kaikki niitä opintoja voi siellä keskustakampuksella saada. Ei ole tarkoituksenmukaista, että opiskelija päivästä taikka opettajan päivästä tulis silppuinen, että sahataan sitten edestakaisin keskustan ja toisen kampuksen välillä, vaan täytyy rakentaa semmosia ratkaisuita, jossa sitten ne pystytään toimimaan mielekkäällä tavalla ilman sitä.

Niinimäki: Mä uskon, että kun mennään, ajatellaan kuitenkin tätä kampusratkaisua, me ollaan tekemässä sellaista ratkaisua, joka sitoo meidän kädet aina tuonne vuoteen 2065 asti, nämä on niin pitkäaikaisia nämä investoinnit. Mä uskon, että aika paljon oppiminen tulee muuttumaan digitaalisemmaksi ja sinä aikana mitä keskustakampus tulee Oulun yliopiston toimintaan ratkaisevasti vaikuttamaan ja tosiaan arvelen, että ne vaikutukset on sen kaltaisia, että että semmonen luentojen kautta yhteen paikkaan kertyminen, ikään kuin luontaisesti, ja kohtaaminen vähenee, me tarvitaan entistä vetovoimaisempia kohtaamispaikkoja, mihin tullaan sen kohtaamisen takia. Siinä varmasti tämä keskustakampus, mikä on helposti saavutettavissa, miellyttävä, palveluiden lähellä, laadukkaan opiskelija-asumisen lähellä, niin on varmasti paikka missä tämmöstä pystytään toteuttamaan.

Iina: Kyllä. Tätä ollaankin itseasiassa mietitty, että vaikuttaako tämänhetkinen etäopiskelutilanne myös tulevaisuuteen, tuleeko tilanne jäädäkseen. Onko sillä vaikutusta tilojen suuruuteen ja tällaiseen?

Niinimäki: Kyllä sillä on vaikutusta. Tämä ei tietenkään ole millään tavalla ihan uusi tilanne. Yliopistot on luopunu viimeisen 10 vuoden aikana mun mielestä liki puolesta tiloistaan siis yleisesti Suomessa ja yliopistojen tilan käyttö on vähentynyt. Oulun yliopistossa silloin kun keskustakampusuunnittelua ryhdyttiin tekemään niin ajateltiin, että meidän tilojen käyttö vähenee edelleen ja että me pystytään vähentämään tilan käyttöä sillä tavalla, että kuitenkin se kokemus siitä opiskelusta ja työn tekemistä paranee.

Siinä mielessä tilan käytön vähentäminen ollut sillon jo aikanaan se tavoite. Jossakin päin yliopistoa nähdään jo senkin kaltaisia ilmiöitä, jossa luennot striimataan ja valtaosa opiskelijoista tälläkin hetkellä sitten ottaa niitä luentoja sieltä striiminä ja vain pieni osa tulee paikalle salin katsomaan. Kyllä se johtopäätös varmasti oli jo ennen koronaa semmonen, että suurten tämmösten megakampusten ja suurten luentosalien aika on ohi.

Iina: Okei. Kolmen kampuksen välille pirstaloitumisesta vielä tuli mieleen Kontinkankaan kampus. Onko sille mietitty minkälaista kohtaloa?

Niinimäki: Kontinkangas säilyy kanssa. Siinähän on se sairaala hyvin tärkeä, että Kontinkankaan kampuksella meillä on olemassa Dentopolis, jossa ammattikorkeakoulun suuhygienistit ja meidän hammaslääkäriopiskelijat ja kaupungin hammashoidon potilaat kohtaa ja se ollut aivan erinomainen oppimisympäristö. Tässä ikään kuin sairaanhoidon ja terveydenhuollon piirissä, muutenkin kuin suunterveyden osalta, on tarkoituksenmukaista miettiä samanlaisia ratkaisuja.

Siinä mielessä Kontinkangas tämmöisenä toimintaympäristönä on meillä myöskin semmonen kohde mitä täytyy pohtia. Kontinkankaan pohdinta ei voi odottaa sen keskustakampuksen valmistumista, vaan nyt kun saadaan tämä keskustakampus suunnitteluun, niin meidän täytyy alkaa sitä Kontinkangasasiaa miettimään. Ajattelisin että keskustakampus on myös Kontinkankaalle tärkeä paikka. Yks semmonen olennainen uusi asia mitä se keskustakampus mahdollista on se, että Linnanmaan ja Kontinkankaan opiskelijat kohtaa siellä. Toivotaan, että siitä sitten syntyy kaikkia hienoja asioita.

Iina: Eli tämä kuulostaa siltä, että tässä on niinku kolmen kampuksen kolminaisuus ja yksi paikka missä kohdataan. Käsitinkö oikein?

Niinimäki: Kyllä joo. Tänne on tietyt laboratoriokokonaisuudet keskittynyt, luonnontieteiden ja tekniikan kokonaisuuksia, ja sitten Kontinkankaalle jälleen biotieteen ja lääketieteen kokonaisuuksia. Rohkenen epäillä, että opiskelijoiden liike ja kampuksella kohtaaminen yliopiston tarjoamassa ajankäytössä on hyvin vähäistä. Toki opiskelijat varmasti vapaa-ajalla kohtaa, mutta toivotaan että se keskustakampus toimii sitten kohtaamispaikkana ja rakennetaan myöskin sitten sellaiseksi, että koko meidän opiskelijapopulaatio kaikilta aloita kohta siellä. Juuri oikein tulkitset, että keskustakampus on nimenomaan kohtaamisen ympäristö.

Iina: Meidän lukijoita on myös mietittänyt se, että miten kampuksen suunnittelussa huomioidaan kestävä kehitys?

Niinimäki: Kestävä kehitys huomioidaan rakennusmateriaaleissa ja rakentamisessa sillä tavalla, että ainakin oma toivomus on että siinä käytetään puuta, rakennusmateriaalin sillä tavalla toimitaan hiilinieluna. Rakennuksen keskeinen sijainti suhteessa opiskelijoiden asuinpaikkoihin johtaa siihen, että sinne kuljetetaan paljon enemmän pyörällä ja kävellen kun mitä tänne keskimäärin, joka vähentää sitten sieltä tulevia hiilipäästöjä ja ilman muuta rakennusta kaikinpuolin tämmöiseksi kestävän kehityksen mukaiseksi, mietitään omia energiantuotantomahdollisuuksia, mietitään lämmityskysymyksiä ja muita.

Sitten kiinnostava asia kauppojen ja ympärille mahdollisesti syntyvien jäähallin ja muiden kanssa on tämmöset energiasymbioosit. Jos naapuri tarvii kylmää ja toinen tarvii lämmintä, että miten me pystytään sitä yhteiselosta sitten ammentamaan näin niinku kestäyyden näkökulmasta enemmän ja yksi semmonen kaupungin suunnitteluvaraukseen kirjoitettukin asia on se, että että meidän täytyy yhdessä nyt kauppojen ja kaupungin tässä miettiä, että millä tavalla hiilijalanjälki otetaan huomioon sen alueen suunnittelussa.

Iina: Tähän onkin oikeastaan ihan hyvä lopettaa tähän viimeiseen kysymykseen, joka kuuluu näin: Onko keskustakampushanke rehtori Niinimäen suuruudenhullu tapa jäädä historiankirjoihin?

Niinimäki: No ei se varmasti sitä ole. Kyllä se meidän hallituksen päätös on ja ehkä rehtorin rohkeus ei olisi koskaan riittänyt tätä aloittaa, mutta jälkikäteen siitä, että meillä hallitus näki tän asian tarpeellisena ja ryhtyi tähän hommaan niin on arvostanut sitä rohkeaa päätöstä erittäin paljon

Iina: Kyllä. Kiitos sulle tosi paljon vierailusta.

Niinimäki: Kiitoksia

Iina: Toivottavasti tää jakso nyt niinku selkeyttää opiskelijoiden ajatuksia tästä aiheesta, koska onhan tää niinku iso aihe ja ymmärrettävää, jos sitä ei ihan täysin ymmärrä.

Niinimäki: Toivotaan näin ja palataan asiaan jos tarvetta on, hyvin mielellään kerrotaan tästä asiasta ja taustoista, mistä tahansa. Tää on erittäin hyvä tapa viestiä teidän kautta tätä asiaa.

Iina: Kyllä ehdottomasti, ja me palataan korkeakouluaiheiden pariin seuraavassa jaksossa. Heipähei.

Podcast ilmestyy jatkossa kerran kuukaudessa vaihtelevin aihein. Löydät jaksot striimauspalveluista niiden ilmestyttyä.